Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)

(2022/C 374/10)

Tämä ilmoitus julkaistaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 (1) 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

YHTENÄISEN ASIAKIRJAN MUUTTAMISTA KOSKEVAN VAKIOMUUTOKSEN TIEDOKSI ANTAMINEN

”Bandol”

PDO-FR-A0485-AM01

Tiedonannon päivämäärä: 7.7.2022

HYVÄKSYTYN MUUTOKSEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1.   Maantieteellinen alue

Muutetaan nimityksen ”Bandol” tuote-eritelmän I luvun IV kohdan 2 kohdan, ”Alueet, joilla toteutetaan erilaisia toimia”, 1 alakohtaa, ”Maantieteellinen alue”, lisäämällä viittaus vuoden 2020 viralliseen geokoodiin, jossa määritetään kuntien luettelo departementeittain kansallisella tasolla. Tämän toimituksellisen muutoksen ansiosta maantieteelliseen alueeseen voidaan viitata käyttämällä Ranskan tilastolaitoksen INSEEn julkaisemaa vuoden 2020 virallista geokoodia ja näin varmistaa maantieteellisen alueen määrittely oikeudellisesti.

”1°

Maantieteellinen alue Kaikki tuotantovaiheet (viinirypäleiden korjaaminen, viiniyttäminen, viinien valmistaminen ja jälkikäsittely) on tehtävä maantieteellisellä alueella, johon kuuluvat vuoden 2020 virallisen geokoodin perusteella Varin departementin seuraavat kunnat: Bandol, Le Beausset, La Cadière-d’Azur, Le Castellet, Evenos, Ollioules, Sanary-sur-Mer ja Saint-Cyr-sur-Mer.”

Tämä muutos on sisällytetty yhtenäisen asiakirjan kohtaan ”Rajattu maantieteellinen alue”.

2.   Rajattu viljelyalue

Muutetaan nimityksen ”Bandol” tuote-eritelmän I luvun IV kohdan 2 kohdan, ”Alueet, joilla toteutetaan erilaisia toimia”, 2 alakohtaa, ”Rajattu viljelyalue”, lisäämällä päivämäärät, joina kansallinen viranomainen on hyväksynyt nimityksen rypäleiden kasvatukseen soveltuvat viljelylohkot.

Tämä tarkennus ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

3.   Viiniköynnöksen kasvatustapa – kastelu

Täydennetään nimityksen ”Bandol” tuote-eritelmän I luvun VI kohtaa, ”Viinitarhan hoito”, lisäämällä 3 alakohta, jossa sallitaan kastelu.

Lisätään kastelun käyttö yhtenäisen asiakirjan kohtaan ”Viininvalmistusmenetelmät”.

4.   Valtuutettujen varastonpitäjien välisten siirtojen päivämäärä

Muutetaan nimityksen ”Bandol” tuote-eritelmän I luvun IX kohdan, ”Jalostaminen, valmistus, jälkikäsittely, pakkaaminen ja varastointi”, 5 alakohdan b alakohtaa poistamalla määräys, jossa määriteltiin ajanjakso, jonka kuluessa viinejä ei saanut siirtää kauppiaiden ja markkinoijien välillä ennen niiden kulutukseen luovuttamista. Tarkoituksena on sallia viinien siirrot kaikkien toimijoiden välillä ja poistaa vilpillisen kilpailun riski.

Tämä poisto ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

5.   Siirtymätoimenpiteet

Muutetaan nimityksen ”Bandol” tuote-eritelmän I luvun XI kohtaa, ”Siirtymätoimenpiteet”, poistamalla vanhentuneita siirtymätoimenpiteitä koskevat 1 ja 3 alakohta.

Edellä tarkoitetussa 1 alakohdassa vahvistetaan Mourvèdre-rypälelajikkeen suhteellinen osuus satokauteen 2014 asti sekä Clairette- ja Sauvignon-lajikkeiden suhteelliset osuudet satokauteen 2011 asti. Tämä määräys ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

Edellä tarkoitetussa 3 alakohdassa vahvistetaan, että pumppaavien puristimien käyttökielto tulee voimaan 1. tammikuuta 2013. Päivämäärän poistaminen ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan. Kyseinen kielto vahvistetaan kuitenkin tuote-eritelmän IX kohdassa ja yhtenäisen asiakirjan kohdassa ”Erityinen viininvalmistusmenetelmä”.

6.   Tärkeimmät tarkastettavat kohdat

Saatetaan tuote-eritelmän III luvussa oleva taulukko ajan tasalle mainitsemalla tarkastusten kohteena olevat tuote-eritelmän kohdat.

Ajantasaistaminen ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1.   Nimi tai nimet

Bandol

2.   Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3.   Rypäletuotteiden luokat

1.

Viini

4.   Viini(e)n kuvaus

1.   Tuotteiden analyyttinen kuvaus

LYHYT KIRJALLINEN KUVAUS

Nimityksen ”Bandol” viinit ovat hiilihapottomia puna-, rosee- tai valkoviinejä.

Valko- ja roseeviinien luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 11,5 tilavuusprosenttia.

Punaviinien luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 12 tilavuusprosenttia.

Punaviinien omenahappopitoisuus on pakkausvaiheessa enintään 0,4 g/l.

Viinien käymiskykyisten sokereiden (glukoosi + fruktoosi) pitoisuus käymisen jälkeen on enintään

—	3 g/l valko- ja roseeviineissä,

—	3 g/l punaviineissä, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on enintään 14 tilavuusprosenttia ja

—	4 g/l punaviineissä, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on yli 14 tilavuusprosenttia.

Viinit ovat Euroopan unionin sääntelyssä määritettyjen analyyttisten kriteereiden mukaisia.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/l)

2.   Tuotteiden aistinvarainen kuvaus

LYHYT KIRJALLINEN KUVAUS

Punaviinit ovat jälkikäsiteltyjä viinejä, jotka tuotetaan vähätuottoisista yli seitsemän vuoden ikäisistä viiniköynnöksistä ja joiden kypsyttäminen aloitetaan säilyttämällä niitä 18 kuukauden ajan puuastioissa, useimmiten tynnyreissä. Viinit saavat ominaisuutensa rypälelajikkeesta Mourvèdre N, jota on oltava sekoituksessa vähintään 50 prosenttia: viinit ovat voimakkaita, harteikkaita, tanniinisia ja pitkään säilyviä.

Roseeviineistä on tullut yhä tärkeämpiä. Roseeviini viiniytetään joko puristamalla rypäleet välittömästi tai lyhyellä maseroinnilla taikka saignée-tekniikalla, minkä ansiosta viini on vaalean villiruusun väristä. Sekoituksessa on oltava Mourvèdre N -rypälelajiketta (vähintään 20 prosenttia, mutta usein sitä on 30–40 prosenttia). Lajike antaa viinille erityisen rakenteen, ja se on tanniinisempaa kuin muut Provencen roseeviinit ja vaatii kehittyäkseen hieman pitemmän ajan, mutta samalla se säilyy pitempään.

Valkoviinin päärypälelajike on Clairette B (vähintään 50 prosenttia). Viini on väriltään kirkkaan oljenkeltaista, ja siinä on kukkaisaromeja. Valkoviinin tuotanto on pienimuotoisempaa kuin kahden edellä mainitun viinin, mutta se parantaa osaltaan tarkistetun alkuperänimityksen imagoa ja tasapainottaa kokonaisuutta.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/l)

5.   Viininvalmistusmenetelmät

5.1.   Erityiset viininvalmistusmenetelmät

1.

Viljelykäytäntö

—	Viiniköynnösten istutustiheys on vähintään 5 000 köynnöstä hehtaarilla. Rivien välinen etäisyys saa olla enintään 2,50 metriä.

—	Kullakin köynnöksellä on enintään 2 neliömetriä maa-alaa. Pinta-ala saadaan kertomalla rivien välinen etäisyys köynnösten välisellä etäisyydellä.

—	Penkereille istutettujen viiniköynnösten välinen etäisyys voi kuitenkin olla enintään 2,5 metriä rinteen harjan ja ylimmän penkereen ensimmäisen rivin, samoin kuin rinteen juuren tai tukimuurin ja alimman penkereen ensimmäisen rivin välillä.

—	Köynnökset leikataan matalaleikkauksella (Goblet- tai Royat-leikkauksella) siten, että köynnökseen jää enintään 8 silmua. Kussakin kannusversossa on enintään kaksi silmua.

—	Yli 30 vuotta vanhat köynnökset voidaan leikata siten, että köynnökseen jää enintään 12 silmua.

—	Köynnökset leikataan ennen 1. toukokuuta.

—	Viini valmistetaan käsin poimituista rypäleistä. Rypäletertut kuljetetaan kokonaisina viiniyttämispaikkaan.

—	Kastelu: Viiniköynnösten kastelu kasvukaudella voidaan sallia Ranskan maatalous- ja merikalastuslain (Code rural et de la pêche maritime) D. 645-5 §:n mukaisen poikkeuksen nojalla vain, jos pitkäaikainen kuivuus häiritsee köynnöksen fysiologista kehitystä ja rypäleen kypsymistä.

2.

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

—	Korjatun rypälesadon kaikenlainen lämpökäsittely yli 40 °C:ssa on kielletty.

—	Puupalojen käyttö on kiellettyä.

—

Roseeviinien valmistuksessa voidaan käyttää viininvalmistukseen tarkoitettuja hiiliä puristemehuissa ja vielä puristuksen jälkeisessä käymistilassa olevissa uusissa viineissä enintään 10 prosentissa tarkasteltavana olevan viininvalmistajan kustakin viinirypälesadosta valmistamien roseeviinien tilavuudesta ja enintään 60 grammaa hehtolitraa kohden.

—	Kaikenlainen väkevöinti on kielletty.

—

Jatkuvatoimisten käymisastioiden, jatkuvatoimisten puristimien, keskipakotoimisten perkauslaitteiden, halkaisijaltaan alle 750 mm:n ruuvikäyttöisten rypälemehun erottelijoiden ja mäntäpumpulla varustettujen puristimien käyttäminen on kielletty. Edellä esitettyjen määräysten lisäksi viininvalmistusmenetelmien on oltava yhteisön tasolla ja Ranskan maatalous- ja merikalastuslaissa asetettujen velvoitteiden mukaisia.

5.2.   Enimmäistuotos

1.	40 hehtolitraa hehtaaria kohden

6.   Rajattu maantieteellinen alue

Kaikki tuotantovaiheet (viinirypäleiden korjaaminen, viiniyttäminen, viinien valmistaminen ja jälkikäsittely) on tehtävä maantieteellisellä alueella, johon kuuluvat vuoden 2020 virallisen geokoodin perusteella Varin departementin seuraavat kunnat: Bandol, Le Beausset, La Cadière-d’Azur, Le Castellet, Evenos, Ollioules, Sanary-sur-Mer ja Saint-Cyr-sur-Mer.

7.   Viininvalmistuksessa käytettävä(t) rypälelajike tai -lajikkeet

Bourboulenc B – Doucillon blanc

Carignan N

Cinsaut N – Cinsault

Clairette B

Grenache N

Marsanne B

Mourvèdre N – Monastrell

Sauvignon B – Sauvignon blanc

Semillon B

Syrah N – Shiraz

Ugni blanc B

Vermentino B – Rolle

8.   Yhteyden tai yhteyksien kuvaus

8.1.   Yhteyden kannalta merkitykselliset luontoon liittyvät tekijät

Maantieteellinen alue on rajattu kahdeksaan Varin departementin kuntaan. Se sijoittuu pinnanmuodostukseltaan laajan amfiteatterin muotoisen alueen keskustaan. Kokonaisuus on muodostunut eroosion ja tektonisten ilmiöiden ansiosta. Ne ovat vaikuttaneet maan pinnalle syntyneisiin karbonaattipitoisiin, riuttamaisiin sedimenttiesiintymiin siten, että on syntynyt pohjoiseen päin suljettu amfiteatterimainen harjumaisema, joka avautuu Välimereen Bandolin lahden kautta.

Pinnanmuodostuksen ansiosta alueella vallitsee erityinen välimerellinen ilmasto, joka on suojassa Provencessa vallitsevalta kylmältä pohjoiselta mistraalituulelta. Kukkulat ja laaksot vuorottelevat alueella, joka saa keskimäärin 3 000 aurinkotuntia ja 650 millimetriä sadetta vuosittain. Ilmasto on siis suotuisa, ja lisäksi avautuminen Välimerelle vaikuttaa voimakasta kesäistä auringon paahdetta leudontavasti ja auttaa säilyttämään keveän yöllisen kosteuden. Olosuhteet ovat rypäleiden ja erityisesti Mourvèdre N -rypälelajikkeen kypsymisen kannalta optimaaliset, joten alueella voidaan valmistaa yhtä lailla pitkään säilyviä punaviinejä, jotka jälkikäsitellään puuastioissa, kuin luonteenomaisia roseeviinejä. Olosuhteet suosivat myös Clairette B -rypälelajiketta, josta voidaan valmistaa hienostuneita ja hyvärakenteisia valkoviinejä.

Maaperä on tyypillisesti ohutta ja vaaleaa, ja siinä on vähän orgaanista ainesta mutta toisinaan paljon piipitoisia aineksia. Se on aina erittäin kivistä ja hyvin läpäisevää, joten hydrologinen kierto on paras mahdollinen.

Maisemaan lyö leimansa viiniköynnösten ja oliivipuiden viljely, joka on tulosta sisukkaiden maanviljelijäsukupolvien työstä. He ovat osanneet vuosisatojen kuluessa hyödyntää kukkuloita ja laaksoja parhaalla mahdollisella tavalla ja säilyttää samalla maanpintaa suojaavan kasvipeitteen. He ovat rakentaneet kivistä lukemattomia pieniä kivimuureja tukemaan maisemalle tyypillisiä penkereitä (restanques) tarkoituksenaan samalla poistaa kivet viljelymaasta.

8.2.   Yhteyden kannalta merkitykselliset inhimilliset tekijät

Foinikialaiset nousivat 300-luvulla eaa. maihin näille suojaisille rannoille, joista tuli heidän siirtokuntansa Terroeis, ja toivat saviruukkujensa myötä mukanaan viiniköynnöksen viljely- ja viinikulttuurin. Rooman valtakunnan aikana Terroeisista tuli Torrentum (Saint-Cyrin ja Bandolin kuntien välissä). Nykyisinkin useilla viinitiloilla on jälkiä antiikin roomalaisten maakartanoista (villae) ja runsaasti arkeologisia jäännöksiä (kuten saviruukkujen polttouuneja, viinin puristimia), jotka todistavat järjestäytyneestä viininviljelystä.

Siitä alkaen lukuisat kirjalliset dokumentit todistavat viininviljelyn jatkuvuudesta ja tuotettujen viinien tunnettuudesta. Sellaisia ovat määräykset, joissa säännellään rypäleiden ja viinien markkinoille saattamista (vuodelta 1363), ja viiniköynnösten istutusrajoituksia koskevat poikkeukset, joissa on otettu huomioon maaperän ominaisuudet ja tuotettujen viinien laatu (vuodelta 1731). Myös arkkitehtuuri ja paikkojen nimeäminen kertovat samaa (Le Vigneret, la Mourvèdriére, …).

Erityisesti voidaan mainita Tolozan, joka yhdistää maiseman viininviljelyyn tutkielmassaan ”Œnologie de la Basse Provence” (1827): ”Bandolin viinialue alkaa Cugesin vuorten juurelta ja jatkuu siitä suoraan etelään noin 12 kilometrin matkan, kunnes päättyy Bandolin lahteen. Laakson ympärillä on kaksinkertainen rivi kukkuloita, jotka jakautuvat lännessä ja sulkevat sisäänsä Saint-Cyrin suuren tasangon, jonka loivasti viettävä rinne päättyy Lecquesin lahden hiekkarannalle. – – Rinteille ja kukkuloille on istutettu viiniköynnöstä.” Alan yhtenäisyyttä osoittaa seuraava kirjailijan lisäys: ”Kaikkialla valta-asemassa oleva rypälelajike, josta syntyy Bandolin viinien perusolemus, on mourvèdre, erittäin tumma rypäle.”

Nämä viinit ovat jättäneet jälkensä historiaan; on katsottu, että ne säilyvät hyvin ja paranevat ajan mittaan, erityisesti pitkien merimatkojen aikana. Maantieteellisellä alueella tuotettujen viinien myynnissä hyödynnettiin tunnetusti Bandolin suojaisaa lahtea. Laivat pysyttelivät ulapalla ulkosatamassa, ja niihin lastattiin tonneittain viiniä. Viinitynnyreihin oli merkitty polttoraudalla kirjain ”B”.

Vuonna 1787 ilmestyneen teoksen maantiedettä käsittelevässä osassa (”Géographie de la Provence, du Comté Venaissin, de la principauté d’Orange, du Comté de Nice”, I osa, sivu 280) todetaan seuraavasti:

Bandol-viinien lastaussatamana ja myyntialueena kaupunki itsessään oli tynnyrintekijöiden valtakuntaa. Kaupunginvaltuuston päätös vuodelta 1818 osoittaa, että Bandolin sataman kautta oli kuljetettu yli 6 000 hehtolitraa viiniä Italiaan, Pohjois-Eurooppaan ja Amerikkaan. Toisen keisarikunnan lopulla Bandolissa tuotettiin vuosittain 80 000 tynnyriä, joissa varastoitiin ja kuljetettiin noin 160 000 hehtolitraa viiniä.

Viinintuotanto elätti siis todistetusti varsinaisten tuottajien ohella koko yhteisön.

Tämäkään viinialue ei säästynyt viinikirvan tuhoilta, mutta sen historia, tunnettuus ja voimakas yhteisö auttoivat aluetta toipumaan nopeasti, ja vanha tapa istuttaa viiniköynnökset penkereisiin säilyi. Kasvatustapa ja istutustiheys sovitettiin siihen. Myös tavanomaiset lajikkeet säilytettiin, ja niistä tärkein oli Mourvèdre N, jonka ohella puna- ja roseeviinien valmistuksessa käytettiin erityisesti Grenache N- ja Cinsaut N -lajikkeita ja valkoviinien valmistuksessa Clairette B-, Bourboulenc B- ja Ugni blanc B -lajikkeita.

Tämä yhteisö on siis säilyttänyt perinteet, osoittanut taitavuutensa ja parantanut Bandolin viinien tunnettuutta ja laatua. Viinille vahvistettiin tarkistettu alkuperänimitys 11. marraskuuta 1941.

Vuonna 2009 Bandol-viininviljelyalue käsitti 1 580 hehtaaria ja keskituotos eli 50 000 hehtolitraa jakautui kolmelle osuuskunnalliselle viinikellarille ja 54 viinitilalle. Punaviinit ovat jälkikäsiteltyjä viinejä, jotka tuotetaan vähätuottoisista (enintään 40 hehtolitraa hehtaaria kohden) yli seitsemän vuoden ikäisistä viiniköynnöksistä ja joiden kypsyttäminen aloitetaan säilyttämällä niitä 18 kuukauden ajan puuastioissa, useimmiten tynnyreissä. Viinit saavat ominaisuutensa rypälelajikkeesta Mourvèdre N, jota on oltava sekoituksessa vähintään 50 prosenttia: viinit ovat voimakkaita, harteikkaita, tanniinisia ja pitkään säilyviä.

8.3.   Syy- ja seuraussuhteet

Välimerellinen ilmasto, jossa on merellisiä vaikutteita, pinnanmuodostus, joka muistuttaa merelle avautuvaa amfiteatteria ja joka suojaa aluetta pohjoisilta vaikutteilta (tuulelta ja lämpötilalta), sekä erittäin kivinen, kalkkipitoinen maa antavat yhdessä maantieteelliselle alueelle ja Bandol-viinitarhoille kokonaisuudessaan monimutkaiset mutta optimaaliset maaperä- ja ilmasto-olosuhteet, jotka luovat tummalle ja myöhään kypsyvälle Mourvèdre N -rypälelajikkeelle otollisen ekologisen lokeron: rypäle voi saavuttaa ihanteellisen kypsyysasteen, ja siten taataan viinien ominaisluonne ja tasapainoisuus.

Tätä erityistä sidosta luonnonympäristön ja tuotettujen viinien ominaisuuksien ja laadun välillä korostettiin jo vuonna 1787.

(Achard C. F., ”La Géographie de la Provence et du Comtat Venaissin”, 1787, lainaus Marchandiau J.-N. teoksessa Gens et Vins du Bandol, 1991).

Käytäntöjen mukaisesti rajattuun viljelyalueeseen on luokiteltu ”köyhä maaperä, johon Bandolin viinien maine on tyypillisesti jo kauan perustunut” ja sen ulkopuolelle on suljettu ”laaksojen hedelmällinen ja alluviaalinen maaperä, liian hedelmälliset maa-aineskerrostumat kukkuloiden juurella sekä mänty- ja muut metsät”.

Rajaus mahdollistaa istutusten parhaan mahdollisen hoidon, ja tuotannon voimakkuutta ja potentiaalia voidaan hallita matalaleikkauksella aikaan saadun vähäisen tuoton ja penkereihin sopeutetun istutustiheyden ansiosta.

Bandol-viinin tuottajat pyrkivät säilyttämään tämän penkereillä kasvatettavan viiniköynnöksen omaperäisyyden ja erikoispiirteet pitämällä yllä perinteistä sadonkorjuutapaa poimia rypäleet käsin.

Tuotannon hallinta, optimaaliset kypsymisolosuhteet ja kuljetuksen kestävyyttä koskevat perinteiset vaatimukset vaikuttavat yhdessä siihen, että Bandol-punaviineillä on rakenne, joka mahdollistaa pitkän jälkikäsittelyn puuastioissa, ja että punaviinit siis vanhenevat hyvin.

Tämän laajan viinitarha-amfiteatterin optimaaliset olosuhteet ovat tehneet mahdolliseksi taitotiedon kehittymisen tuottajien ja kuluttajien yhteisössä. Onkin luonnollista, että taitotietoa on hyödynnetty tuottamalla ja arvostamalla rosee- ja valkoviinejä, joista on tullut yhä tunnetumpia, vaikka ne eivät olekaan jääneet historian kirjoihin samalla tavoin kuin punaviinit.

Punaviinin tuotantotapa perustuu Mourvèdre N -rypälelajikkeeseen, ja rypäleet saadaan vähintään kahdeksan vuoden ikäisistä viiniköynnöksistä. Lajiketta voidaan käyttää myös roseeviineissä, mikä vaikuttaa niiden ominaisluonteeseen eniten.

Punaviinien tuotannossa pakollisia tiukkoja teknisiä tuotantotapoja sovelletaan luonnollisesti myös valkoisiin rypälelajikkeisiin, ja sen ansiosta Bandol-valkoviinit ovat hyvärakenteisia ja tasapainoisia, joten myös ne vanhenevat Provencen viineille tyypilliseen tapaan.

Vuonna 2010 Bandol-viinien maineikkuus kattaa kiistämättä koko tuotannon, eli rosee- ja valkoviinit ovat vastedes yhtä hyvämaineisia kuin punaviinit. Tarkistetulla alkuperänimityksellä myytävien viinien tuotanto voidaan hyödyntää erittäin hyvin, sillä suuri osa viinin markkinoista on kansallisten rajojen ulkopuolella ja viennissä.

9.   Olennaiset lisäedellytykset (pakkaaminen, merkinnät, muut vaatimukset)

Oikeudellinen kehys

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi

Merkintöihin liittyvät täydentävät määräykset

Edellytyksen kuvaus

Tarkistetulla alkuperänimityksellä suojattujen viinien merkinnöissä voidaan täsmentää pienemmän maantieteellisen yksikön nimi edellyttäen, että kyseessä on kiinteistörekisterialue ja että paikka on mainittu sadonkorjuuilmoituksessa.

Kiinteistörekisterialueen nimi kirjoitetaan välittömästi viinitilan nimen tai kauppamerkin jälkeen.

Linkki eritelmään

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-b6ff2938-f986-4dc0-bc3f-de1aefad4c1a

---

(1)  EUVL L 9, 11.1.2019, s. 2.