21.12.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 486/53


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Hiilidioksidin poistotekniikoiden rooli Euroopan teollisuuden hiilestä irtautumisessa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 486/08)

Esittelijä:

Andrés BARCELÓ DELGADO

Yhteisesittelijä:

Monika SITÁROVÁ

Komitean täysistunnon päätös

18.1.2022

Oikeusperusta

työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta

 

oma-aloitteinen lausunto

Vastaava jaosto

neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)

Hyväksyminen jaostossa

24.6.2022

Hyväksyminen täysistunnossa

21.9.2022

Täysistunnon nro

572

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

229/0/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK toistaa tukevansa voimakkaasti vihreän kehityksen ohjelmassa annettuja sitoumuksia ja energiahuollon strategisen riippumattomuuden ja teollisuuden johtoaseman vahvistamista.

1.2

Ukrainassa meneillään olevan sodan vaikutuksia energian ja raaka-aineiden saatavuuteen ei voida jättää huomiotta, ja tilannetta on seurattava eurooppalaisella ohjausjaksolla.

1.3

Valmistusteollisuuden vihreän siirtymän onnistuminen edellyttää riittävää ja asianmukaista uusiutuvien energialähteiden valikoimaa sähköistämistä ja vihreän vedyn tuotantoa varten. Hiilidioksidin poistoteknologiat (CDR), hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) sekä hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö (CCU) auttavat teollisuutta saavuttamaan ilmastoneutraaliuden. Uusiutuvan energian käyttöönotto on tarpeen kaikkialla Euroopassa, jotta pystytään saavuttamaan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet.

1.4

Hiilestä irtautuminen edellyttää teollisen toiminnan perusteellista muutosta (seuraavien 30 vuoden aikana). Vaikka monia vähähiilisiä teknologioita on jo olemassa, niiden teknologisen valmiuden taso (TRL (1)) on alhainen. Tarvitaan kunnianhimoisia teknologian etenemissuunnitelmia, jotta näitä läpimurtoteknologioita voidaan kehittää ja ottaa laajalti käyttöön, ja EU:n on edistettävä innovointia ilmasto- ja innovointirahastojen avulla.

1.5

Teknologian kehittäminen sekä työvoiman koulutus ja uudelleenkoulutus ovat ratkaisevan tärkeitä valmistusteollisuuden vihreän siirtymän kannalta. Euroopan, jäsenvaltio- ja aluetason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla olisi tuettava teollisuuden vihreää ja oikeudenmukaista siirtymää samoin kuin tietoisuutta siitä ja sen yleistä hyväksyntää. Valmiuksien kehittäminen ja hankkeet avaintaitojen määrittämiseksi ovat välttämättömiä, jotta varmistetaan tehokas teollisuuden muutosprosessi, jossa ketään ei jätetä muiden jälkeen.

1.6

Vaihtoehtoisten raaka-aineiden ja erityisesti kestävyysperiaatteiden mukaisen biomassan käytön lisääminen voi edistää hiilen poistamista pysyvästi ilmakehästä helpottamalla tuottavan maan (maa- ja metsätalousmaan) kestäväpohjaista hoitoa ja biomassan käyttöä pitkäikäisissä tuotteissa, jotka pidentävät poistamisen etuja entisestään. Lisäksi se auttaisi vähentämään EU:n riippuvuutta tuontiraaka-aineista ja -resursseista.

1.7

ETSK kehottaa huolehtimaan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn säilymisestä. EU on edelläkävijä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, mutta myös muiden toimijoiden on noudatettava sen asettamia ilmastotavoitteita. Koska ilmastokriisi on maailmanlaajuinen, Euroopan unionin diplomatian on tehostettava työtään, jotta kolmannet maat saadaan myös voimistamaan toimiaan kriisin torjumiseksi. Riippumatta EU:n kunnianhimoisista poliittisista tavoitteista EU:sta tulee yhä suuremmassa määrin edelläkävijä teollisuuden hiilestä irtautumisessa, koska se saa poliittista tukea ja yrityksillä ja niiden työntekijöillä on käytännön tietoa teollisista valmiuksista, tarvittavista teknologioista ja muutosten ennakoinnista, mikä mahdollistaa käytännön toimenpiteisiin ryhtymisen sen mukaisesti.

1.8

Vakaan teollisen perustan säilyttäminen EU:ssa turvaa vaurauden, laadukkaat työpaikat ja sitoutumisen ilmastonmuutoksen torjuntaan eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Euroopan teollisuuden on investoitava Euroopassa asianmukaisen sääntelykehyksen puitteissa sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan että aineellisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin, jotta se voi säilyttää kilpailuasemansa.

2.   Yleiset huomiot

2.1

Eurooppalaisessa ilmastolaissa on asetettu kunnianhimoinen päästövähennystavoite vuoteen 2030 ja vahvistettu ilmastoneutraaliutta koskeva tavoite, joka on määrä saavuttaa vuoteen 2050 mennessä. Jotta Euroopan unionin tavoite kyetään saavuttamaan, on analysoitava kaikki kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät toimet ja yksilöitävä etenemisväylät päästöttömyyden saavuttamiseksi vuoden 2050 tienoilla.

2.2

Valmistusteollisuus tuottaa 20 prosenttia (2) Euroopan päästöistä. Hiili-intensiivisiä valmistusteollisuuden aloja Euroopassa ovat rauta- ja terästeollisuus, sementti-, kemian- ja petrokemianteollisuus, selluloosa- ja paperiteollisuus, lannoiteteollisuus, lasi- ja keramiikkateollisuus, öljynjalostamot ja muiden metallien kuin rautametallien alan (pääasiassa alumiini-) teollisuus. Teollisuuden kasvihuonekaasupäästöihin kuuluvat hiilidioksidi, joka on peräisin energiankäytöstä, fossiilisten polttoaineiden muusta kuin energiakäytöstä ja muista kuin fossiilisista energialähteistä, ja muut kaasut.

2.3

Valmistusteollisuuden vihreä siirtymä on ratkaisevan tärkeä seikka eurooppalaisen ilmastolain vaatimusten noudattamiseksi. Teknologiat muuttuvat ja sen seurauksena alojen työmenetelmät, tarvittavat taidot ja osaaminen muuttuvat. Tarvitaan kuitenkin myös kysyntäpuolen toimenpiteitä, joilla edistetään vähähiilisten tuotteiden ja uusien liiketoimintamallien (teollisen symbioosin, kiertoperiaatteen, kulutusjouston) käyttöönottoa.

3.   Valmistusteollisuus matkalla ilmastoneutraaliuteen

3.1

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa käsitellään päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvia teollisuudenaloja. Sen vuoksi energiapalveluja, liikennettä ja rakennusalaa ei käsitellä tässä yhteydessä.

3.2

Hiilestä irtautumiseen liittyvän haasteen lisäksi energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä jokaiselle teollisuudenalalle. Vaikka energiatehokkuus ei sinänsä riitä Euroopan teollisuuden hiilestä irtautumiseen, sen avulla voidaan vähentää energiankulutuksesta aiheutuvia päästöjä huomattavasti. Fossiilisista polttoaineista siirrytään teknologioihin, jotka eivät aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä, pääasiassa uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan. Yleishyödylliset laitokset sekä viranomaiset ovat vastuussa energia-alan siirtymästä fossiilisista polttoaineista päästöttömiin teknologioihin.

3.3

Hiilestä irtautumiseen liittyvän haasteen osalta teollisuudenalat voidaan luokitella seuraavasti:

alat, joiden on muutettava tuotantoprosessiaan radikaalisti: teräs (integroitu menetelmä), lannoitteet ja kemianteollisuus

alat, joiden on vaihdettava energiankantajaa tuotantoprosessissa: teräs (valokaariuunit), lasi, keramiikka, paperi jne.

alat, joiden päästöjä on vaikea vähentää, kuten sementtiala, jonka on otettava talteen ja varastoitava (tai käytettävä) valmistusprosessin aikana vapautuva hiilidioksidi, jotta kyseisistä aloista voisi tulla ilmastoneutraaleja

alat, jotka voivat käyttää hiilidioksidin talteenotto- ja hyödyntämisteknologioita kehittääkseen korkean lisäarvon tuotteita, kuten öljynjalostamot ja kemian- ja petrokemianteollisuus.

3.4

Teollisuuden tehokkaalla yhteistuotannolla (lämmön ja sähkön yhteistuotanto (3)) voidaan varmasti lisätä energiatehokkuutta, mutta se ei edistä teollisuuden irtautumista hiilestä. Vaihtoehtoisesti teollisuuden tuottaman matalan entalpialämmön käyttö kaukolämmitykseen olisi toinen tapa parantaa yleistä energiatehokkuutta, ja sitä voitaisiin ehkä hyödyntää pyrittäessä täyteen hiilestä irtautumiseen.

3.5

Hiilidioksidin poistoteknologiat poistavat ilmakehästä sinne jo vapautunutta hiilidioksidia, ja tuottavat siten ”negatiivisia” päästöjä. Hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvät teknologiat, kuten bioenergian käyttö hiilen talteenotossa ja varastoinnissa (BECCS) ja suoraan ilmakehästä tapahtuva talteenotto ja varastointi (DACCS) ovat tärkeä osa negatiivisten päästöteknologioiden valikoimaa. Vaikka näillä teknologioilla saatetaan hillitä ilmastonmuutosta, ne ovat kuitenkin vasta demonstrointivaiheessa. Muihin hiilidioksidin poistotekniikoihin kuuluvat toimet, joilla lisätään luonnollisia hiilidioksidinieluja, kuten metsittäminen ja metsän uudelleenistuttaminen, eivätkä ne kuulu tämän lausunnon alaan.

Tulevien hiilidioksidin poistoteknologioiden haasteena valmistusteollisuudessa on löytää sellainen tasapaino, jossa hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on hillitsemiskeino muiden hiilidioksidin vähentämis- ja poistoteknologioiden ohella. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten ja poistojen on oltava Pariisin sopimuksen ja eurooppalaisen ilmastolain mukaisia. Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden avulla EU voi edetä kasvihuonekaasupäästöjen poistamisen edellyttämässä tahdissa, mutta pitkän aikavälin tavoitteena on oltava hiilen varastoinnin välttäminen.

3.6

Uusiutuvaa energiaa käyttämällä tuotettu vety (vihreä vety) näyttää olevan monialainen vastaus hiilestä irtautumiseen liittyviin prosesseihin. Esimerkiksi Ruotsissa on meneillään hanke, jolla pyritään poistamaan teräksen tuotannosta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt käyttämällä uusiutuvaa vetyä. Suomessa eräässä hankkeessa esitellään tapoja tuottaa sinistä ja myöhemmin vihreää vetyä, ottaa talteen hiilidioksidia ja varastoida se pysyvästi Itämereen.

4.   Valmistusteollisuus ja pyrkimys hiilestä irtautumiseen

4.1

Kaikista eurooppalaisista teollisuudenaloista keskitymme aloihin, joilla on hyvät mahdollisuudet kehittyä ja vaikuttaa Euroopan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Valmistusteollisuudessa keskitytään aloihin, joilla on enemmän haasteita hiilestä irtautumisessa. Käsillä olevassa lausunnossa käsitellään teräs-, sementti-, kemian- ja petrokemianteollisuutta, öljynjalostamoja, selluloosa- ja paperiteollisuutta, lannoiteteollisuutta sekä lasi- ja keramiikkateollisuutta.

4.2

Ennen kuin kuvataan teknologioita, joilla voi olla vaikutusta hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä ja poistamisessa, on harkittava siirtymistä fossiiliperäisistä energialähteistä muihin, päästöttömiin energialähteisiin ja muihin uusiutuviin energialähteisiin. Tällaisia lähteitä voisivat olla tuulivoima, aurinkosähkö ja terminen aurinkoenergia, vesivoima, geoterminen energia (maalämpö), biomassa ja biopolttoaineet.

4.3

On eräitä teollisuudenaloja, joiden olisi otettava prosesseissaan käyttöön olemassa olevia tai uusia teknologioita kasvihuonekaasupäästöjen lopettamiseksi ja ilmastoneutraalin yhteiskunnan saavuttamiseksi. Teollisuudenalasta ja niiden nykyisistä kasvihuonekaasupäästöjen määrästä riippuen niiden on ehkä toteutettava yksi tai useampia vaiheita.

4.4

Ensimmäisenä vaiheena voisi olla ”vain” muutos prosessin tuotanto- tai aloitusvaiheessa. Monissa muissa tilanteissa lisätutkimus ja -kehittäminen saattaa olla tarpeen esimerkiksi nykyisten maakaasupolttimien mukauttamiseksi vedyn käyttöön tai lämpöpumppujen käyttämiseksi. Lisäksi olisi otettava huomioon myös vedyn ja muiden materiaalien ja tuotteiden välistä vuorovaikutusta koskevat näkökohdat.

4.5

Terästeollisuus

Perinteisen terästeollisuuden (integroitu menettely, joka edellyttää rautamalmin pelkistystä) kohtaamat haasteet ovat jo johtaneet siihen, että käyttöön on otettu useita uusia teknologisia lähestymistapoja. Niissä keskitytään nykyisin masuunien korvaamiseen valokaariuuneilla, joihin syötetään vihreää vetyä käyttämällä tuotettua suorapelkistettyä rautaa (DRI). Muut jo tutkitut vaihtoehdot perustuvat hiilidioksidin talteenotto- ja varastointistrategioihin, mutta niillä ei pystytä saavuttamaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitetta. Rautamalmin elektrolyysin hiilidioksidipäästöt voivat olla jopa 87 prosenttia alhaisemmat kuin nykyisen integroidun menetelmän (jos sähkönsyöttö on täysin hiilivapaata). Vetyplasman vähentämisellä pyritään hiilidioksidipäästöjen täydelliseen poistamiseen. Teräksen tuotannossa vedyn avulla voitaisiin vähentää hiilidioksidipäästöjä jopa 95 prosenttia nykyiseen integroituun menetelmään verrattuna (jos käytetty sähkö on täysin hiilivapaata), mutta vedyn tuotannossa menetetyn energian vuoksi alan energiankulutus lopulta kuitenkin lisääntyisi.

Valokaariuuneissa tuotettu teräs aiheuttaa vain 14 prosenttia integroidun menetelmän kasvihuonekaasupäästöistä, ja sen suurimpana haasteena on maakaasun korvaaminen valssaamoissa vihreällä vedyllä tai sähköisellä induktiolla.

Hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö (CCU) masuunien jätekaasuja käyttämällä voi vähentää päästöjä jopa 65 prosenttia, jos sitä aletaan hyödyntää täysimääräisesti (hiilidioksidin vähentäminen riippuu myös tuloksena olevien kemiallisten tuotteiden koko elinkaaresta). Monet ovat edistyneemmässä kehitysvaiheessa: Steelanolin demonstrointilaitoksessa (tällä hetkellä rakenteilla, TRL 9) käytetään jätekaasua bioetanolin tuotantoon, ja Carbon2Chem-hankkeessa (TRL 7-8) pyritään käyttämään jätekaasua kemikaalien raaka-aineena.

4.6

Sementtiteollisuus

Vain 37 prosenttia sementtiteollisuuden päästöistä on peräisin polttoaineista, ja loput 63 prosenttia päästöistä on tulosta raaka-aineen kemiallisesta reaktiosta (prosessipäästöt). Näin ollen uusiutuvista energialähteistä (biomassasta tai vedystä) peräisin olevien polttoaineiden käyttö vähentää emissiivisyyttä enintään 35 prosentilla. Parhaillaan testataan teknologioita, jotka voivat mahdollistaa hiilidioksidin talteenoton, hallinnan tai varastoinnin tulevaisuudessa (amiinimenetelmä ja kalsiumkierto). Toinen tapa vähentää päästöjä on kehittää niin sanottuja matalaklinkkerisementtejä, joiden TRL on tällä hetkellä 5–7. Tällaisten sementtien emissiivisyys on jopa 30 prosenttia alhaisempi kuin puhtaiden portlandsementtien.

4.7

Kemianteollisuus

Kemianteollisuudessa tuotantoprosessien, kuten krakkausuunien, sähköistämisellä pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä 90 prosentilla krakkausuunia kohti. Kemianteollisuus on tärkeä tekijä kestävän hiilen kierron palauttamisessa. Kemialliset tuotteet ovat massiivinen hiilivarasto, joka voi sitoa hiiltä 10–40 vuoden ajan. Tällä hetkellä kemiallisiin tuotteisiin sisältyvän hiilen määrä on verrattavissa teollisuuden kokonaispäästöihin kyseisten tuotteiden tuotannossa. Vaikka suurin osa tästä hiilestä päätyy ilmakehään, kun tuotteet poltetaan niiden käytön päätyttyä, kunnianhimoisen kiertotalousstrategian laatiminen on ennakkoedellytys kestävien ja ilmastonmuutoksen kestävien hiilikiertojen saavuttamiselle pitämällä hiili ”kierrossa”. Kemianteollisuus voi edistää päästöjen vähentämistä muilla aloilla sitomalla hiiltä ja varastoimalla sitä tuotteisiin.

4.8

Massa- ja paperiteollisuus

Selluloosa- ja paperiteollisuudessa prosessiparannusten, mukaan lukien siirtyminen teollisuus 4.0:aan, sekä huipputason tuotantoteknologioihin tehtävien investointien odotetaan johtavan hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen 7 miljoonalla tonnilla vuoteen 2050 mennessä. Hyödyntämällä paikan päällä tapahtuvaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa teollisuudenala voi osallistua energiamarkkinoille käyttämällä vaihtelevasti saatavilla olevien energialähteiden ylijäämiä. Tähän liittyvät hyödyt hiilestä irtautumisesta voisivat olla jopa 2 miljoonaa tonnia. Teollisuuslaitosten muuntamisen vähähiilisiä tai hiilettömiä energialähteitä hyödyntäviksi odotetaan vähentävän hiilidioksidipäästöjä 8 miljoonalla tonnilla. Eräiden Two Team Project -hankkeessa (4) yksilöityjen läpimurtoratkaisujen, kuten kehitteillä olevan Deep Eutectic Solvents -teknologian, lisäksi muut innovatiiviset ja murrokselliset ratkaisut voisivat täydentää päästöjen vähentämispyrkimyksiä noin 5 miljoonalla tonnilla hiilidioksidia.

4.9

Öljynjalostamot

Öljynjalostamoilla on mahdollisuus vaikuttaa EU:n talouden energia- ja ilmastosiirtymään kahdella tavalla: i) vähentämällä merkittävästi valmistusprosessin hiilijalanjälkeä ja ii) korvaamalla asteittain fossiiliset polttoaineet ja muut fossiiliset tuotteet biogeeniseen tai kierrätettyyn hiilidioksidiin perustuvilla polttoaineilla ja muilla tuotteilla. Fossiilisen energian asteittainen korvaaminen bioenergialla yhdistettynä hiilidioksidin talteenotto-, hyötykäyttö- ja varastointiteknologioihin voi johtaa jopa negatiivisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Polttoaineiden ja muiden jalostamotuotteiden käytön aikana syntyviä kasvihuonekaasujen nettopäästöjä voidaan vähentää huomattavasti vaihtamalla raaka-aine asteittain raakaöljystä kestävyysperiaatteiden mukaiseen biomassaan ja kierrätettyyn hiilidioksidiin. Kun tällaisia polttoaineita poltetaan, ilmakehään ei tule lainkaan hiilidioksidia tai sitä tulee hyvin vähän, mikä edistää liikenteen hiilestä irtautumista erityisesti niiden liikennemuotojen osalta, joita on vaikeampi sähköistää. Investointeja ja uusia hankkeita on meneillään näillä aloilla. Esimerkkinä tästä kolme EU:n noin 80 suurimmasta jalostamosta on muutettu biojalostamoiksi, joissa raakaöljy on korvattu kokonaan kestävyysperiaatteiden mukaisella biomassalla (5). Tämä ilmastosiirtymää koskeva strategia edellyttää vähemmän taloudellisia resursseja kuin muut ratkaisut, koska itse jalostamoita ja tuotteiden logistista jakelujärjestelmää voidaan suurelta osin mukauttaa ja käyttää uudelleen.

4.10

Lannoitteet

Lannoiteteollisuus tutkii parhaillaan maakaasun korvaamista raaka-aineena vihreällä vedyllä. Eri puolilla EU:ta on meneillään useita pilottihankkeita (6), ja kun vihreää vetyä on saatavilla ja sen kustannukset on selvitetty, teollisuudenala etenee kohti täyttä hiilestä irtautumista.

4.11

Yhteenvetona voidaan todeta, että valmistusteollisuudella on potentiaalia hiilestä irtautumiseen energiatehokkuuden, prosessien optimoinnin ja uusiutuviin energialähteisiin siirtymisen ansiosta. Tutkimus-, kehitys- ja innovointi-investoinnit ovat tarpeen, jotta hiilineutraaliustavoite kyetään saavuttamaan vuoteen 2050 mennessä. Hiilen talteenotto- ja varastointiteknologiat (CCS) ja hiilidioksidin erotus-, käyttö- ja varastointiteknologiat (CCUS) ovat myös tärkeitä valmistusteollisuudelle, kuten sementtiteollisuudelle, jossa biomassa on energialähteenä.

5.   Taidot ja osaaminen tulevaisuuden valmistusteollisuudessa

5.1

Uudet teolliset prosessit edellyttävät väistämättä uusia työmenetelmiä. Teollisuuden ja työntekijöiden on mukautettava toimintatapojaan alalla ja keskityttävä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen valmistusprosessien ensimmäisistä vaiheista alkaen.

5.2

Valmistusteollisuuden vihreä siirtymä muuttaa tuotantoa monin tavoin, kun otetaan siekailematta käyttöön uusia tuotantoteknologioita ja hyödynnetään digitalisaatiota. Uusia taitoja sekä täydennys- ja uudelleenkoulutusta tarvitaan, jotta siirtymästä tulee oikeudenmukainen eikä ketään jätetä muiden jälkeen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että EU:n kansalaiset ja työntekijät, pk-yritykset, yhteisötalouden yritykset ja alueelliset asiantuntijat osallistuisivat aktiivisesti asuinpaikkojensa väistämättömään muutokseen.

5.3

EU:n on varmistettava, että teollisuuden työntekijät saavat tietoa uusista teknologioista ja niiden soveltamistavoista nykyisillä teollisuudenaloilla. Viranomaisten ja yritysten on työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa pyrittävä parantamaan nykyistä osaamista ja saavuttamaan hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet.

5.4

Vihreän vedyn täysipainoinen hyödyntäminen teollisuudessa on keskeistä monille teollisuudenaloille. Todettakoon kuitenkin lisäksi, että hiilidioksidin poistoteknologioiden käyttöönotto vaikuttaa valmistusteollisuudessa ja etenkin toimitusketjussa tarvittaviin taitoihin ja osaamiseen.

6.   EU:n toimet ja perusedellytykset

6.1

EU:n oikeudellisen kehyksen ja kansallisten säännösten avulla on edistettävä teollisuuden hiilestä irtautumista. Olisi otettava huomioon, että siirtymään liittyy erilaisia mahdollisuuksia ja/tai resurssitarpeita, jotka vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden ja Euroopan alueiden välillä.

6.2

Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, jonka tarkoituksena on tukea hiili-intensiivisestä teollisuudesta erittäin riippuvaisia alueita, on myönteinen ensimmäinen askel. Rahaston soveltamisala, joka rajoittuu hiilistä, ruskohiilestä, turpeesta, öljyliuskeesta ja hiili-intensiivisestä teollisuudesta hyvin pitkälle riippuvaisiin alueisiin, on kuitenkin liian kapea. ETSK ehdottaa Euroopan parlamentin tavoin oikeudenmukaisen siirtymän rahaston määrärahojen lisäämistä huomattavasti, jotta voidaan tukea muita aloja, joihin teollisuuden hiilestä irtautuminen vaikuttaa. Lisäresurssit olisi sidottava käyttötarkoitukseen, jotta voidaan varmistaa siirtyminen työpaikasta toiseen, vaihtoehtoisten laadukkaiden työpaikkojen luominen samalle seudulle sekä työntekijöiden koulutus, uudelleenkoulutus ja täydennyskoulutus.

6.3

Teollisuuden vihreä siirtymä edellyttää runsaasti hiilineutraalia energiaa ja raaka-aineita kohtuulliseen, vakaaseen ja kilpailukykyiseen hintaan. Euroopassa on tehtävä merkittäviä investointeja muun muassa energiainfrastruktuuriin, jotta on mahdollista vastata teollisuuden tarpeeseen saada suuria määriä uusiutuvaa energiaa.

6.4

EU:n sääntelykehyksen on autettava EU:n taloutta saavuttamaan ilmastoneutraaliuden tavoite vuoteen 2050 mennessä luomalla edellytykset, joiden avulla pystytään vapauttamaan valtavia taloudellisia, teknologisia ja älyllisiä resursseja investointeihin, joita tehdään nopeasti vähähiilisiin teknologioihin, muun muassa hiilidioksidin poistotekniikoihin.

6.5

Tarvitaan säännöllisiä kannustimia, jotta voidaan kannustaa hiilidioksidin talteenoton käyttöönottamiseen valmistusteollisuudessa joko Euroopan tasolla innovaatiorahaston kautta ja jokaisessa jäsenvaltiossa, kuitenkin rikkomatta sisämarkkinoita, jotka ovat yksi EU:n kulmakivistä. Tarvitaan myös lisää EU:n aloitteita yksityisten investointien houkuttelemiseksi ja liikkeelle saamiseksi.

6.6

Euroopan tasolla on luotava strategisia liittoutumia, jotta voidaan nopeuttaa alan kehitystä ja antaa EU:lle mahdollisuus ottaa johtoasema tällä alalla. Nykyisiä valtiontukisääntöjä voitaisiin mukauttaa tätä silmällä pitäen.

6.7

Tutkimus- ja kehitystoimintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota samoin kuin aiheesta käytävään Euroopan tason vuoropuheluun. Innovaatiorahaston on oltava ensisijainen väline näiden toimien kanavoimiseksi.

6.8

Julkisia hankintoja koskevilla politiikoilla olisi edistettävä sellaisten ympäristöystävällisten tuotteiden markkinoita, joiden tuottajat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä ”ruskeisiin” tuotteisiin nähden.

6.9

Ilmastohaasteeseen vastaamisessa havaittu viive ja aikapaineet merkitsevät sitä, että eurooppalaisen ohjausjakson raportointiin ja kaikille jäsenvaltioille annettaviin suosituksiin on sisällytettävä eräitä keskeisiä tulosindikaattoreita, joilla autetaan saavuttamaan teollisuuden hiilestä irtautumista koskeva tavoite.

6.10

Strategisessa ennakointiraportissa olisi tarkasteltava säännöllisesti edistymistä, lupaavimpia skenaarioita ja vaihtoehtoja sekä heikkouksia pyrkimyksissä saavuttaa ilmastotavoitteet. Tämä on yhä tärkeämpää, koska se voi tarjota suuntaviivoja kiireellisille ja suuririskisille investoinneille, mutta myös resurssien järkevälle yhdistämiselle sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti.

6.11

Varoitusmerkit osoittavat, että toimintaedellytykset eivät ole tasapuolisia ja että on olemassa riski ”hiilivuodosta” EU:n ulkopuolisiin maihin, mikä haittaa siirtymistä hiilettömään talouteen. Tämä tuo jälleen korostetusti esiin, että on tärkeää ottaa käyttöön kilpailukykyvaikutusten arviointi riskien suodattamisen ja suuntaamisen välineenä.

6.12

Päästöpitoisuudet vaihtelevat selkeästi jäsenvaltioiden, asukaskohtaisten päästöjen, talouden alojen ja alueiden mukaan. Aikapaineiden vuoksi on pyrittävä ensisijaisesti saavuttamaan mahdollisimman nopeita ja merkittäviä tuloksia hiilestä irtautumisen edistämiseksi. Sen vuoksi olisi keskityttävä voimakkaasti metallurgiaan, kivennäisaineisiin ja kemikaaleihin sekä uusiutuvia polttoaineita tuottavaan teollisuuteen.

Varhaisvaiheen innovaatiot ja halukkuus hyödyntää ja myydä niitä vaihtelee yritysten koon mukaan. Erittäin suurilla konserneilla on etulyöntiasema uusien tuotteiden kehittämisessä ja pk-yritykset ovat kiinnostuneempia myymään niitä. Näin ollen sekä alojen välistä että vertikaalista tietämyksen siirtoa olisi edistettävä ja helpotettava luomalla suotuisa liiketoimintaympäristö.

Bryssel 21. syyskuuta 2022.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Christa SCHWENG


(1)  TRL: teknologisen valmiuden tasot kuvaavat sijoittumista asteikolla, jolla mitataan teknologian edistymistä tai kypsyystasoa.

(2)  Euroopan ympäristökeskus.

(3)  Yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto.

(4)  https://www.cepi.org/two-team-project-report/.

(5)  Gela, Venice biorefinery (eni.com) ja La Mède (https://totalenergies.com/).

(6)  Fertiberia on perustanut Impact Zero -lannoitetehtaan Puertollanoon Espanjaan.