|
16.3.2021 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 89/23 |
Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen
(2021/C 89/09)
Euroopan komissio on hyväksynyt tämän vähäisen muutoksen annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 (1) 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.
Tämä vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus julkaistaan komission eAmbrosia-tietokannassa.
YHTENÄINEN ASIAKIRJA
”MIEL DE GALICIA” / ”MEL DE GALICIA”
EU-nro: PGI-ES-0278-AM01 – 16.9.2020
SAN ( ) SMM (X)
1. Nimi (nimet)
”Miel de Galicia” / ”Mel de Galicia”
2. Jäsenvaltio tai kolmas maa
Espanja
3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus
3.1 Tuotelaji
Luokka 1.4 Muut eläinperäiset tuotteet
3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta
Maantieteellisellä merkinnällä (SMM) suojattu hunaja ”Miel de Galicia” tai ”Mel de Galicia” sisältää kaikki tässä tuote-eritelmässä määritetyt ominaisuudet. Hunajan valmistuksessa, jalostuksessa ja pakkaamisessa noudatetaan kaikkia tuote-eritelmässä, laatukäsikirjassa ja voimassa olevassa lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia. Kyseistä hunajaa tuotetaan mehiläispesissä, joissa on irrotettavat ristikot, ja se voidaan kerätä dekantoimalla tai linkoamalla. Se voi olla juoksevaa, kiteytynyttä tai kermamaista. Hunajaa voidaan myydä myös kakkuina tai paloina.
– ”Miel de Galicia” luokitellaan kasvitieteellisen alkuperän mukaan seuraaviin tuotteisiin:
|
— |
monikukkahunaja, |
|
— |
eukalyptushunaja, |
|
— |
kastanjahunaja, |
|
— |
karhunvatukkahunaja, |
|
— |
kanervahunaja, |
|
— |
mesikastehunaja. |
|
— |
kosteuspitoisuus enintään: 18,5 prosenttia, |
|
— |
diastaasiaktiivisuus: Schade-asteikolla vähintään 9. Hunajien entsyymipitoisuus on alhainen (vähintään 4 mainitulla asteikolla), jos hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus on alle 10 mg/kg, |
|
— |
hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus: 28 mg/kg. |
Siitepölyjen runsaussuhteiden on yleensä ottaen vastattava Galician hunajien ominaisuuksia täydellisesti.
Helianthus annuus–Olea europaea–Cistus ladanifer -siitepöly-yhdistelmä on kaikissa tapauksissa alle 5 prosenttia kokonaissiitepölymäärästä.
Lisäksi siitepölyjen runsaussuhteiden on mainittujen eri hunajatyyppien kukka-alkuperän mukaan täytettävä seuraavat vaatimukset:
|
a) |
Monikukkahunaja: siitepöly on peräisin lähinnä seuraavista kasveista: Castanea sativa, Eucalyptus sp., Ericaceae, Rubus sp., Rosaceae, Cytisus sp., Ulex sp., Trifolium sp., Lotus sp., Campanula, Centaurea, Quercus sp., Echium sp., Taraxacum sp. ja Brassica sp. |
|
b) |
Yksikukkahunaja:
|
|
c) |
Mesikastehunaja: siitepölyjen runsaussuhteiden on vastattava Galiciassa kasvillisuudelle luonteenomaisia kasveja, joita ovat muun muassa erityisesti taksonit Castanea sativa, Rubus, Cytisus/Genista ja Erica. |
Hunajien värin, tuoksun ja maun on vastattava yleisesti asianomaisen kukka-alkuperän mukaisia ominaisuuksia. Kukka-alkuperän mukaiset merkittävimmät aistinvaraiset ominaisuudet ovat seuraavat:
|
— |
Monikukkahunaja: Väri vaihtelee meripihkasta (vaalea tai tumma) tummaan. Tuoksu on kukkainen tai kasviperäinen. Makeassa maussa voi olla erilaisia vivahteita vallitsevan kasviston mukaan. Hunaja voi myös tuoda suuhun kuivaa tunnetta. |
|
— |
Eukalyptushunaja: Vaalea meripihka tai meripihka; kukkainen, yleensä hieman vahamainen tuoksu. Vallitseva maku on makea, yleensä happamaan vivahtava ja kenties myös hieman suolainen. |
|
— |
Kastanjahunaja: Väri vaihtelee meripihkasta tummaan, ja joskus siinä voi olla punaisia häivähdyksiä. Mieluiten kasviperäinen tuoksu. Vallitseva maku on makea, yleensä myös hieman suolainen. Mukana voi olla myös karvaita ja/tai happamia makuja. Hunaja voi tuoda suuhun kuivaa tunnetta. |
|
— |
Karhunvatukkahunaja: Väri vaihtelee kirkkaasta meripihkasta tummaan meripihkaan. Tuoksu on kukkainen ja/tai hedelmäinen. Perusmaku on makea, joskin mukana voi olla happamia, suolaisia ja/tai karvaita vivahteita. |
|
— |
Kanervahunaja: Väri vaihtelee meripihkasta (vaalea tai tumma) tummaan, ja siinä voi olla punaisia häivähdyksiä. Tuoksu on kasviperäinen, mutta siinä voi olla myös kukkamaisuutta. Vallitseva maku on makea, yleensä myös hieman karvas. Mukana voi olla myös suolaisia ja/tai happamia makuja. |
|
— |
Mesikastehunaja: Väri vaihtelee tummasta meripihkasta tummaan, ja hunajassa on usein kasviperäinen tuoksu. Makea maku, jossa voi olla suolaisia ja/tai karvaita vivahteita. |
3.3 Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)
–
3.4 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella
Niin tuotannon kuin sen jälkeen toteutettavien keruu-, varastointi- ja pakkaamistoimenpiteidenkin on tapahduttava rajatulla maantieteellisellä alueella.
3.5 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt
Hunaja pakataan sääntelyneuvoston rekisteriin kirjatuissa laitoksissa. Kuluttajapakkauksissa hunajaa on yleensä 500–1 000 grammaa.
Pakkaukset on suljettava niin, etteivät hunajan luonnolliset aromit katoa ja ettei hunaja ime itseensä lisähajuja tai kosteutta, jotka saattaisivat heikentää sen laatua. Pakkauksen on oltava läpinäkyvää ja väritöntä lasia, mutta muitakin materiaaleja voidaan käyttää, jos ne täyttävät elintarvikkeiden pakkaamista koskevat vaatimukset. Kennohunajan on oltava pakattuna hyväksyttyyn materiaaliin.
Pakkaaminen voidaan tehdä ainoastaan laitoksissa, joissa saadaan pakata vain SAN-rekisteriin kirjatuilta mehiläistarhoilta peräisin olevaa hunajaa ja joissa pakkaukset varustetaan valvontaelimen valvonnassa etiketillä ja lisämerkinnällä. Tällä kaikella pyritään säilyttämään tuotteen korkea laatu ja varmistamaan sen jäljitettävyys.
3.6 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt
Hunajiin, jotka ovat saaneet maantieteellisen merkinnän ”Miel de Galicia”, on kiinnitettävä sertifioinnin jälkeen kunkin pakkaajan tuotemerkkiä vastaava etiketti, jota käytetään yksinomaan suojatuissa hunajissa. Hunajiin on myös kiinnitettävä valvontaelimen hyväksymä ja antama lisämerkintä, jossa on juokseva aakkosnumeerinen koodi ja maantieteellisen merkinnän ”Miel de Galicia” virallinen tunnus.
Sekä kauppaetiketissä että lisämerkinnässä on oltava maininta ”indicación geográfica protegida” (suojattu maantieteellinen merkintä) ja nimi jommassakummassa sen kahdesta muodosta eli ”Miel de Galicia” tai ”Mel de Galicia”.
Mesikastehunajan merkinnöissä voidaan käyttää ilmaisua ”Miel de forêt”.
4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus
Suojatun maantieteellisen merkinnän ”Miel de Galicia” saaneiden hunajien tuotanto-, jalostus- ja pakkausalue käsittää koko Galician itsehallintoalueen.
5. Yhteys maantieteelliseen alkuperään
Tämä maantieteellinen merkintä rekisteröidään tuotteen maineen ja tiettyjen tuotantoympäristöön liittyvien erityispiirteiden perusteella.
Maine
Galician mehiläishoito puhkesi kukoistukseensa ennen sokerin viljelyä. Hunajaa arvostettiin sen makeuden ja merkittävien lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Vuosia 1752–1753 koskevassa Ensenadan maakirjassa todetaan Galiciassa olleen yhteensä 366 339 perinteistä mehiläispesää (”trobos” tai ”cortizos”), jotka ovat säilyneet monissa paikoissa nykypäivään asti. Tämä osoittaa selkeästi, että mehiläishoidolla on Galiciassa ollut antiikin ajoista alkaen merkittävä asema, joka näkyy myös Galician paikannimissä.
”Cortín”, ”albar”, ”abellariza”, ”albiza” tai ”albariza” on maaseudulla esiintyvä avokattoinen rakennelma, joka on muodoltaan soikea tai pyöreä, harvemmin neliömäinen. Siinä on korkeat muurit, jotka suojaavat mehiläispesiä ja estävät eläimiä (lähinnä karhuja) pääsemästä pesille. Nämä aikakaudelle tyypilliset rakennelmat ovat yhä pystyssä, ja monilla vuoristoalueilla, etenkin Ancaresin ja Caurelin itäisillä vuorilla ja Suidon vuoristossa, niitä käytetään edelleen.
Vuonna 1880 Argozónin (Chantada, Lugo) kirkkoherra Don Benigno Ledo pystytti ensimmäisen liikuteltavan mehiläispesän, ja muutaman vuoden kuluttua hän rakensi ensimmäisen mehiläispesän, joka voitiin jakaa useaan osaan ja jossa voitiin mm. kasvattaa kuningattaria. Kirkkoherra kutsuikin pesää mehiläispesä-hautomoksi. Don Benigno Ledon maine mehiläishoitajana levisi Galician lisäksi koko Espanjaan. Tästä on osoituksena Roma Fábregan alaa käsittelevässä kirjassa oleva maininta, jonka mukaan Espanjan ensimmäisen liikuteltavan mehiläispesän pystytti galicialainen ”mehiläispappi” Don Benigno Ledo.
Ensimmäisen mehiläishoitoa käsittelevän teoksen julkaisi Galiciassa luultavasti tohtori Ramón Pimentel Méndez, joka kirjoitti erityisesti galicialaisille mehiläishoitajille suunnatun mehiläishoidon käsikirjan (1893).
Galician hunajaa kuvaillaan Espanjan maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriön vuonna 1996 julkaisemassa perinteisten tuotteiden luettelossa (Inventario español de productos tradicionales) (sivut 174 ja 175). Hunaja on syksyn juhlien tärkeimpiä kaupallisia tuotteita.
Maatalous- ja kalastusministeriö laati vuonna 1998 tutkimuksen hunajan kaupasta Espanjassa. Tutkimuksesta ilmenee, että Espanjan luoteisosassa (Galiciassa) kulutetaan enemmän hunajaa kuin muissa Espanjan osissa ja että hunajan hinta on siellä korkeampi. Kuluttajat ovat antiikin ajoista alkaen arvostaneet Galician itsehallintoalueella tuotettua hunajaa, minkä vuoksi sillä on suurempi markkina-arvo. Vastaavaa ilmiötä ei esiinny naapureina olevilla muilla itsehallintoalueilla.
Luonnonympäristöön liittyvät erityisominaisuudet
Iberian niemimaan luoteiskärjessä sijaitseva Galicia on Espanjan vanhimpia alueellisia yksiköitä, ja sen nimi on säilynyt Rooman ajoista alkaen käytännössä muuttumattomana (roomalaiset kutsuivat aluetta nimellä Gallaecia). Myös alueen rajat ovat pysyneet lähes samoina yli kahdeksan vuosisadan ajan. Alueen hallintorajat vastaavat maantieteellisiä rajoja, jotka ovat pitäneet Galician kaikissa ilmansuunnissa erillään naapurialueista, minkä ansiosta myös Galician oma kieli on säilynyt.
Nämä maantieteelliset rajat määrittävät Galician ilmastoa. Alueen suistot ja jokilaaksot tuovat sisämaahan valtameren vaikutusta, joka johtuu alueen lounais-koillissuuntaisesta sijainnista (ilmiö, jota ei tavata missään muualla Espanjan rannikoilla), ja vuoret rajoittavat eri säärintamien kulkua ja antavat alueelle sen omat lämpötilaan ja sateisiin liittyvät erityispiirteet.
Lisäksi suurin osa Galician alueesta eroaa pinnanmuodostukseltaan, kivilajeiltaan ja maaperätyypiltään muista Välimeren perinteisistä mehiläishoitoalueista. Alueen maaperä on suurimmalta osin hapanta, mikä määrittää paikallisen kasvillisuuden ja näin ollen medentuotannon ja hunajien laatuominaisuudet.
Galician alue eroaa täten huomattavasti muista Iberian niemimaan alueista. Ero johtuu pinnanmuodostuksellisista, ilmastollisista, biologisista ja maaperällisistä tekijöistä, jotka määrittävät kyseisiin luonnonoloihin sopeutuneen paikallisen kasviston.
Galician hunajat voidaan siten helposti yksilöidä ja erottaa muista espanjalaisista hunajalajeista. Tärkeimmät Galician hunajan erityispiirteisiin liittyvät erot johtuvat pääasiallisten siitepölyä tuottavien kasvien runsaudesta. Seuraavat viisi pääasiallista taksonia liittyvät lähes kaikkeen Galician hunajantuotantoon: Castanea sativa, Rubus, t. Cytisus, Erica ja Eucalyptus. Niinpä rannikkoalueelle tyypillistä on eukalyptuksen suuri osuus. Sisämaan hunajantuotanto on riippuvainen kolmen seuraavan kasvin runsaista esiintymistä: Castanea Sativa, Erica ja Rubus.
Galician maantieteellisen sijainnin ja ominaispiirteiden ansiosta voidaan siis tuottaa erityislaatuisia hunajia, jotka eroavat muilla alueilla tuotetuista hunajista.
Yksi hyödyllisimmistä analyyttisistä menetelmistä hunajien maantieteellisten ominaispiirteiden määrittelemiseksi on siitepölyanalyysi. Sen perusteella Galician hunajien erityispiirteet muualta peräisin oleviin hunajiin verrattuna ovat seuraavat:
|
— |
alueelle tyypilliset ja yksinomaiset siitepöly-yhdistelmät, jotka erottavat kyseiset hunajat jopa naapurialueilla tuotetuista hunajista, |
|
— |
huulikukkaiskasvien siitepölyn, erityisesti esim. Lavandula-, Rosmarinus-, Thymus- ja Mentha-siitepölyjen puuttuminen tai vähäinen pitoisuus (alle 1 %), |
|
— |
Helianthus annuus-, Citrus- tai Olea europaea -siitepölyjen puuttuminen tai vähäinen pitoisuus (alle 1 %), |
|
— |
Cistus ladanifer -siitepölyjen puuttuminen tai vähäinen pitoisuus (alle 1 %), |
|
— |
Hedysarum coronarium-, Hypecoum procumbens- ja Diplotaxis erucoides -siitepölyjen puuttuminen. |
Miel de Galicia -hunajalla on useita erityisominaisuuksia, joiden voidaan katsoa johtuvan luonnonympäristöstä.
Eritelmän julkaisutiedot
(asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)
https://mediorural.xunta.gal/sites/default/files/produtos/en-tramitacion/Pliego_de_condiciones_Miel_de_Galicia_julio_2020_final.pdf