Bryssel 12.5.2021

COM(2021) 236 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE EMPTY

Kestävämpää ja kilpailukykyisempää EU:n vesiviljelyä koskevat strategiset suuntaviivat vuosiksi 2021–2030

{SWD(2021) 102 final}


1.UUDEN VESIVILJELYÄ KOSKEVAN EU:N STRATEGIAN TARVE

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja Pellolta pöytään ‑strategiassa korostetaan mahdollisuuksia käyttää viljeltyjä kaloja ja äyriäisiä elintarvikkeiden ja rehujen proteiininlähteenä, jolla on vähähiilinen jalanjälki ja joka on tärkeässä asemassa kestävän elintarvikejärjestelmän luomisessa. Lisäksi Pellolta pöytään ‑strategiassa asetetaan vesiviljelyä koskevia erityisiä tavoitteita, erityisesti mikrobilääkkeiden myynnin vähentäminen 1 ja luonnonmukaisen vesiviljelyn merkittävä lisääminen 2 .

Vesiviljely luo työpaikkoja ja taloudellisen kehityksen mahdollisuuksia EU:n rannikko- ja maaseutuyhteisöihin. Tämä ala voi auttaa myös talouden hiilestä irtautumisessa, ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sen vaikutuksiin sopeutumisessa, saastumisen vähentämisessä, ekosysteemien paremman säilyttämisen edistämisessä (biodiversiteettistrategian tavoitteiden ja myrkyttömään ympäristöön tähtäävän saasteettomuustavoitteen mukaisesti) ja kiertoon perustuvamman resurssien hallinnan osana olemisessa. EU:n vesiviljelyn kestävää kasvua koskeva strateginen ja pitkän aikavälin lähestymistapa on siksi nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Tällä lähestymistavalla olisi myös viitoitettava tietä covid-19-kriisin jälkeiselle EU:n vesiviljelyalan elpymiselle ja varmistettava alan pitkän aikavälin kestävyys ja häiriönsietokyky.

Jo yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa asetuksessa 3 peräänkuulutettiin koordinoitua EU:n strategista lähestymistapaa, jolla tuetaan EU:n vesiviljelyalan kasvua ja varmistetaan samalla sen taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. Asetuksessa vahvistetun avoimen koordinointimenetelmän ja EU:n rahoituksen ansiosta saavutetusta edistyksestä huolimatta vesiviljelyala ei ole vielä läheskään saavuttanut kaikkia mahdollisuuksiaan kasvun ja kestävämpien kalojen ja äyriäisten kasvavaan kysyntään vastaamisen osalta. 4 EU tuo yli 70 prosenttia kuluttamistaan kaloista ja äyriäisistä. 5 Vesiviljelytuotteiden (tuonti mukaan luettuna) osuus kalan ja äyriäisten kulutuksesta EU:ssa on 25 prosenttia, mutta EU:n vesiviljelytuotteiden osuus EU:n kulutuksesta on vain 10 prosenttia. EU:n vesiviljelyn osuus maailmanlaajuisesta vesiviljelytuotannosta on alle kaksi prosenttia. Vesiviljelytuotanto on EU:ssa edelleen erittäin keskittynyttä ajatellen sekä EU:n jäsenvaltioita että viljeltyjä lajeja, joten monipuolistamiseen on paljon mahdollisuuksia. EU:n vesiviljelyyn sovelletaan eräitä tiukimpia laatu-, terveys- ja ympäristövaatimuksia verrattuna muiden maiden vesiviljelyyn. EU:n vesiviljelyn ympäristötehokkuutta voidaan kuitenkin edelleen parantaa, ja siten voidaan edistää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja siihen liittyvien strategioiden tavoitteiden saavuttamista.

Tässä tiedonannossa tarkastellaan uudelleen vuonna 2013 hyväksyttyjä komission strategisia suuntaviivoja EU:n vesiviljelyalan kestäväksi kehittämiseksi 6 . Nämä suuntaviivat ovat olleet EU:n vesiviljelypolitiikan strategisen koordinoinnin pääpilari. EU:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuoteen 2015 mennessä niiden pohjalta vesiviljelyä koskevat monivuotiset kansalliset strategiasuunnitelmat. Näiden strategiasuunnitelmien täytäntöönpanoa tuettiin komission helpottamalla EU:n jäsenvaltioiden välisellä hyvien käytänteiden vaihdolla sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) ja muista EU:n rahastoista myönnetyllä rahoituksella.

Komissio on kehottanut EU:n jäsenvaltioita tarkistamaan monivuotisia kansallisia strategiasuunnitelmiaan ottaen huomioon tässä tiedonannossa esitettyjä uusia suuntaviivoja koskevat kuulemiset. Tulevalla Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastolla 7 (EMKVR) jatketaan tuen antamista EU:n jäsenvaltioille, jotta niitä voidaan auttaa toteuttamaan alan strategista visiota, sellaisena kuin se ilmenee kyseisissä monivuotisissa kansallisissa strategiasuunnitelmissa ja niiden toimenpideohjelmissa, myös paikallisten toimien avulla. 8  

2.UUDET STRATEGISET SUUNTAVIIVAT

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on EU:n uusi kasvustrategia, jonka tavoitteena on edistää taloutta ja luoda työpaikkoja sekä nopeuttaa vihreää siirtymää kustannustehokkaalla tavalla. Tässä tiedonannossa vahvistetuilla strategisilla suuntaviivoilla pyritään tarjoamaan EU:n jäsenvaltioille ja kaikille asiaankuuluville sidosryhmille yhteinen visio EU:n vesiviljelyn kehittämisestä tavalla, jolla edistetään kyseistä kasvustrategiaa. Näillä suuntaviivoilla pyritään erityisesti auttamaan sellaisen EU:n vesiviljelyalan luomisessa, joka i) on kilpailukykyinen ja kestävä, ii) varmistaa ravitsevan ja terveellisen ruoan tarjonnan, iii) vähentää EU:n riippuvuutta kalojen ja äyriäisten tuonnista, iv) luo taloudellisia mahdollisuuksia ja työpaikkoja ja v) josta tulee maailmanlaajuinen kestävän kehityksen viitekehys. Suuntaviivoilla olisi myös autettava EU:n kuluttajia tekemään kestäviä vesiviljelytuotteita koskevia tietoon perustuvia valintoja ja varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset vesiviljelytuotteille, joita pidetään kaupan EU:ssa. EU:n vesiviljelyn tukemiseksi on käytettävissä monia välineitä ja varoja, ja näillä suuntaviivoilla olisi myös autettava ohjaamaan niiden käyttöä sekä tukemaan sovellettavan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa.

Tämän vision saavuttaminen edellyttää EU:n vesiviljelyalan erilaisten haasteiden ja mahdollisuuksien käsittelemistä, jotta voidaan saavuttaa seuraavat toisiinsa liittyvät tavoitteet:

(1)häiriönsietokyvyn ja kilpailukyvyn kehittäminen

(2)osallistuminen vihreän siirtymän edistämiseen

(3)yhteiskunnallisen hyväksynnän ja kuluttajille tiedottamisen varmistaminen

(4)tietämyksen ja innovoinnin lisääminen.

Tässä tiedonannossa esitetään yleiset suuntaviivat näiden haasteiden ja mahdollisuuksien käsittelemiseksi. Lisäksi tiedonannon liitteessä ehdotetaan komission, EU:n jäsenvaltioiden ja vesiviljelyalan neuvoa-antavan toimikunnan erityisiä toimia, joilla edistetään kaikkia yksilöityjä aloja.

Tässä tiedonannossa viitataan tarvittaessa äyriäisten ja nilviäisten viljelyn 9 ja sisävesillä harjoitettavan vesiviljelyn 10 erityisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, jotka johtuvat viljelyn erityispiirteistä. Pellolta pöytään ‑strategian jatkotoimena komissio valmistelee myös erillistä ja erityistä aloitetta, jolla tuetaan levien tuotantoa, turvallista kulutusta ja innovatiivista käyttöä. Aloitteessa käsitellään levänviljelyn haasteita ja mahdollisuuksia sekä ehdotetaan konkreettisia toimia. 11

Tämä tiedonanto on laadittu tiiviissä yhteistyössä EU:n jäsenvaltioiden ja sidosryhmien, erityisesti vesiviljelyalan neuvoa-antavassa toimikunnassa edustettuina olevien sidosryhmien, kanssa. Siinä otetaan myös huomioon julkisen kuulemisen 12 tulokset. Lisäksi tiedonannossa otetaan huomioon Euroopan parlamentin näkemykset EU:n vesiviljelyn kehittämisestä 13 .

2.1.Häiriönsietokyvyn ja kilpailukyvyn kehittäminen

Jotta EU:n vesiviljelyala voisi kasvaa häiriönsietokykyisemmäksi ja kilpailukykyisemmäksi alaksi, kahden toimintaedellytyksen on täytyttävä: maa- ja vesialueiden saatavuus sekä avoin ja tehokas sääntely- ja hallintokehys. Avoimen koordinointimenetelmän väliarvioinnissa 14 todetaan, että vaikka joissakin jäsenvaltioissa on edistytty vuoden 2013 strategisten suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen, molemmilla osa-alueilla tarvitaan lisätoimia. Häiriönsietokyvyn osalta vesiviljelyalalla on kaksi erityistä haastetta: eläinten ja ihmisten terveyteen liittyvien riskien hallinta (erityisesti mutta ei yksinomaan nilviäisten viljelyssä) ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Lisäksi erityisesti makeanveden vesiviljelyssä saalistajat ja kuivuus 15 muodostuvat haasteeksi kannattavuutta ajatellen 16 . Myös tuottajaorganisaatiot ja markkinajärjestelyt sekä valvonta ja petosten torjunta ovat tärkeitä välineitä, joilla varmistetaan EU:n vesiviljelyalan häiriönsietokyky ja kilpailukyky. Alan kilpailukykyä voidaan myös parantaa monipuolistamalla EU:n vesiviljelytuotantoa ja lisäämällä vesiviljelytuotteiden arvoa.

2.1.1.Maa- ja vesialueiden saatavuus

Vesi niukkenee ilmastonmuutoksen vuoksi. Eri taloudellisten toimintojen, mukaan lukien vesiviljely, välillä on myös yhä enemmän kilpailua sekä alueista että vedensaannista. Siksi tarvitaan koordinoitua aluesuunnittelua, johon asiaankuuluvat sidosryhmät osallistuvat varhaisessa vaiheessa. Tällä aluesuunnittelulla voidaan varmistaa maa- ja vesialueiden jakaminen eri toimintojen käyttöön ja samalla suojella ekosysteemejä. EU:n jäsenvaltiot ovat jo jonkin verran edistyneet vesiviljelytoiminnan sisällyttämisessä merten aluesuunnitelmiinsa merten aluesuunnittelua koskevan direktiivin 17 mukaisesti. Monet näistä suunnitelmista ovat kuitenkin vasta tulossa voimaan, ja niiden vesiviljelyä koskevat tulokset eivät ole vielä nähtävissä. Lisäksi vesiviljelytoiminnan alueiden ja vedensaannin suunnittelun muilla osa-alueilla on vielä edistyttävä.

Koordinoidun aluesuunnittelun olisi katettava paitsi merivesiviljely, mukaan lukien jokisuiden vaihettumisalueet (murtovesi), myös makeanveden vesiviljely ja maalla tapahtuva vesiviljely (vesikiertoon perustuvat vesiviljelyjärjestelmät). Siinä olisi myös ennakoitava merellä tapahtuvan vesiviljelyn kehittymistä tilanteissa, joissa luonnonolosuhteet sen sallivat 18 . Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisen vesiviljelyn kehittämiseen, jonka ympäristövaikutukset ovat vähäisempiä (kuten tiettyjen viljelymuotojen yhdistäminen, jotta voidaan vähentää edelleen ravinteiden ja orgaanisen aineksen päästöjä ympäristöön), ja soveltuvan vesiviljelytoiminnan (erityisesti ekosysteemipalveluja tarjoavan toiminnan) integroimiseen Natura 2000 ‑alueiden kaltaisiin suojelualueisiin. Aluesuunnittelussa olisi aina varmistettava asiaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpano ja asetettava saataville erityisalueita luonnonmukaista vesiviljelyä ja nilviäisten 19 tuotantoa varten. Suunnittelussa olisi myös otettava huomioon vesiviljelyn sopeuttaminen ilmastonmuutokseen ja tietyntyyppisen vesiviljelyn mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia (esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto tai sellaisten ekosysteemien säilyttäminen, jotka tarjoavat suojaa äärimmäisiltä sääilmiöiltä).

Aluesuunnittelun olisi perustuttava vesiviljelyyn soveltuvien alueiden nimeämiseen sellaisen prosessin avulla, jossa eri tasojen toimivaltaiset viranomaiset koordinoivat toimintaansa. Tämä prosessi olisi aloitettava nykyisten ja mahdollisten vesiviljelyalueiden kartoittamisesta tavalla, joka on olemassa olevan ympäristösuunnittelun mukaista (mukaan lukien vesienhoitosuunnitelmat). Kartoitukseen olisi sisällyttävä prosessi, jolla tunnistetaan mahdollisuudet palauttaa hylätyt vesiviljelylaitokset käyttöön tai muuttaa olemassa olevat teollisuuslaitokset vesiviljelylaitoksiksi. Sillä olisi myös pyrittävä edistämään synergiaetuja eri toimintojen ja alueiden monikäyttöisyyden välillä, esimerkiksi kannustamalla vesiviljelyn kehittämistä yhdessä merituulivoiman kehittämisen kanssa.

Vesiviljelyyn soveltuvien alueiden nimeämisen olisi perustuttava selkeisiin ja avoimiin uusien alueiden määrittämistä koskeviin kriteereihin ja välineisiin. Näitä välineitä ovat muun muassa i) ekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten arviointi strategisen vaikutustenarvioinnin avulla, ii) veden laatua koskevien vaatimusten asettaminen (erityisesti nilviäisten viljelyn osalta), iii) muuhun toimintaan liittyvien mahdollisten synergiaetujen ja ristiriitojen arvioiminen, iv) alueen ”kantokyvyn” 20 määrittäminen ja v) sen määrittely, miten etäällä vesiviljelyalueiden täytyy olla saastelähteistä. Nimeämisen yhteydessä olisi perustettava asianmukainen mekanismi, jolla i) seurataan vesiviljelytoiminnan ympäristövaikutuksia ja kerätään niistä tietoja sekä ii) seurataan veden laatua (erityisesti alueilla, joilla viljellään nilviäisiä).

2.1.2.Sääntely- ja hallintokehys

EU:n vesiviljelyala pitää edelleen kansallisten lupajärjestelmien monimutkaisuutta ja lupamenettelyjen aikataulun ja tulosten ennakoitavuuden puutetta merkittävinä kasvun esteinä. Lupamenettelyt voivat olla erityisen raskaita pienille ja keskisuurille yrityksille. Haasteita aiheutuu niin alan monimutkaisesta sääntelykehyksestä kuin siitä, että lupamenettely edellyttää useiden viranomaisten osallistumista. Lisäksi huoli vesiviljelytoiminnan vaikutuksista ympäristöön tai muuhun taloudelliseen toimintaan johtaa usein muutoksenhakumenettelyihin, jotka viivästyttävät edelleen luvan saamista tai uusimista.

Tärkeimmät tekijät, joiden avulla näitä kysymyksiä voidaan käsitellä varmistaen samalla, että ympäristönäkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon lupamenettelyissä, ovat seuraavat:

-Vesiviljelyä koskevan lainsäädännön ja hallinnollisten ohjeiden virtaviivaistaminen ja mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistaminen. Ihannetapauksessa tämä virtaviivaistaminen toteutettaisiin hyväksymällä yksi ainoa kansallinen säädös, johon kootaan kaikki asiaan liittyvät näkökohdat. Tässä säädöksessä olisi vahvistettava uusia lupia tai lupien uusimista koskevien hakemusten käsittelyä koskevat selkeät menettelyt ja aikataulut.

-Mahdollisuuksien mukaan sellaisen yhden kansallisen vesiviljelyelimen perustaminen, joka kokoaa yhteen kaikki vesiviljelystä vastaavat asiaankuuluvat viranomaiset. Tämä elin pyrkisi helpottamaan ja koordinoimaan vesiviljelytoiminnan suunnittelua, lupia ja seurantaa koskevaa kyseisten viranomaisten työtä. Elimen olisi otettava asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan keskustelemaan ja otettava viipymättä niiden näkemykset huomioon. Niissä tapauksissa, joissa vastuuta vesiviljelystä on myös valtiotasoa alemmalla tasolla, on edistettävä alue- ja paikallisviranomaiset ja ‑tahot yhteen kokoavan kansallisen rakenteen luomista.

-Sellaisen vesiviljelylupien keskitetyn järjestelmän perustaminen, joka parantaa sekä lupamenettelyn avoimuutta että hakijan ja päätöksentekoviranomaisten välistä vuorovaikutusta.

-Vesiviljelyyn soveltuvien alueiden nimeäminen edellä 2.1.1 kohdassa mainittujen periaatteiden mukaisesti.

-Pidempiaikaisten lupien myöntäminen, säännöllinen seuranta ja seuraamukset sääntöjen noudattamatta jättämisestä (johon voi sisältyä luvan peruuttaminen). Lupaehtoihin olisi sisällyttävä seurantavelvoite ja tietojen raportointia koskeva velvoite, erityisesti niiden tietojen osalta, joita asiaa koskevassa kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä edellytetään.

EU:n jäsenvaltioiden edistyminen näiden näkökohtien käsittelyssä vastaisi myös EU:n vesiviljelyalan tuottajien huoleen siitä, että EU:n vesiviljelytoiminnassa ei ole tasapuolisia toimintaedellytyksiä siitä syystä, että uusien viljelylaitosten lupien saamiseen liittyvissä rasitteissa on EU:n jäsenvaltioiden välisiä eroja.

2.1.3.Eläinten terveys ja kansanterveys

Vesieläinten terveyttä koskevasta EU:n lainsäädännöstä 21 ja EU:n rahoittamasta tämän alan tutkimuksesta huolimatta infektiotaudit rajoittavat edelleen merkittävästi vesiviljelyn tuottavuutta 22 . Nämä taudit aiheuttavat myös eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia. Tällä alalla on vielä ratkaistava seuraavat haasteet:

-kullekin vesiviljelylajille räätälöityjen hyvien kasvatuskäytänteiden ja ‑teknologioiden puute

-tarve ehkäistä paremmin tauteja ja loistartuntoja ja vähentää siten eläinlääkkeiden tarvetta

-tarve vähentää sellaisten lääkkeiden, mukaan lukien mikrobilääkkeet ja loislääkkeet, käyttöä, jotka voivat vahingoittaa ympäristöä tai edistää mikrobilääkeresistenssiä

-tutkimuksen aukot (mukaan lukien kalojen metagenomi, ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset kalojen terveyteen ja stressin vaikutus kalojen immuunijärjestelmään)

-vesieläimille tarkoitettujen tiettyjen eläinlääkkeiden (mukaan lukien rokotteet) heikko saatavuus 23

-hyviä käytänteitä koskevien säännöstöjen puute, kun kyseessä on sellaisten vesieläintautien varhainen havaitseminen, ehkäisy ja torjunta, joita ei ole lueteltu asiaa koskevassa EU:n lainsäädännössä

-tarve tutkia vesieläintauteja yhdenmukaisemmin ja perusteellisemmin tietyissä EU:n jäsenvaltioissa ja tietyillä aloilla

-norovirusten hallinta nilviäisten viljelyssä, sillä kansanterveydellisen uhan lisäksi norovirukset vaarantavat myös nilviäisten viljelylaitosten taloudellisen kannattavuuden. 24  

2.1.4.Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ilmastonmuutoksen hillintä

Vesiviljelyalan on sopeuduttava ilmastonmuutoksen moniin haitallisiin vaikutuksiin ja parannettava häiriönsietokykyään. Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevalla EU:n strategialla ja kansallisilla strategioilla tai suunnitelmilla tarjotaan päätöksentekijöille kehys, jonka avulla ne voivat varmistaa panevansa täytäntöön kattavia ja tehokkaita ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia toimenpiteitä 25 . Erityisissä alakohtaisissa sopeutumisstrategioissa olisi käsiteltävä nimenomaisesti vesiviljelyalaa. 26 Samalla on minimoitava vesiviljelyn mahdolliset ilmastonmuutosta pahentavat vaikutukset. Tuotannon, kuljetuksen ja jalostuksen energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä mahdollisimman paljon.

Vesiviljelyllä on kuitenkin myös suuret mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta. Asianmukaisen kehyksen puitteissa tietyntyyppisellä vesiviljelyllä, kuten merilevän ja nilviäisten viljelyllä, voidaan tarjota ilmastonmuutoksen hillintää koskevia palveluja (kuten hiilidioksidin sitominen 27 ) tai ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia palveluja (kuten luontoon perustuva rannikkoalueiden suojelu). Muunlainen vesiviljely voi asianmukaisesti hoidettuna auttaa suojelemaan ekosysteemejä, kuten lampia tai kosteikkoja. Nämä ekosysteemit suojaavat merenpinnan nousun ja tulvien kaltaisilta ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Tällaista vesiviljelyä olisi edistettävä.

2.1.5.Tuottajaorganisaatiot ja markkinajärjestelyt 

Covid-19-pandemiasta johtuva vesiviljelyalan tilanne on osoittanut tuottajaorganisaatioiden arvon kollektiiviselle toiminnalle, erityisesti pientuottajien osalta. Tuottajaorganisaatiot tarjoavat enemmän neuvotteluvoimaa jalostajien ja vähittäismyyjien kanssa neuvoteltaessa. Ne myös mahdollistavat resurssien jakamisen ja sellaisista yhteisistä palveluista hyötymisen (esimerkiksi neuvonta ja menekinedistämiskampanjat), jotka muutoin olisivat liian kalliita yksittäisille tuottajille. Lisäksi tuottajaorganisaatiot helpottavat kollektiivista hallinnointia ja/tai tuottajien välisiä itsesääntelyaloitteita. Tuottajaorganisaatiot voivat auttaa tuottajia järjestäytymään, kun taas toimialakohtaiset organisaatiot mahdollistavat kaikkien arvoketjun toimijoiden paremman integroitumisen. Ne myös helpottavat tuottajien, jalostajien ja vähittäismyyjien välisten itsesääntelyaloitteiden tekemistä. Toimialakohtaiset organisaatiot auttavat myös merkintävaatimusten täytäntöönpanossa ja valvonnassa.

Hyväksytyille tuottajaorganisaatioille ja toimialakohtaisille organisaatioille Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) myönnettävästä tuesta huolimatta (erityisesti niiden tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeville suunnitelmille myönnettävä tuki 28 ) on perustettu vain rajallinen määrä tuottajaorganisaatioita 29 . Tuottajaorganisaatioiden perustaminen auttaisi erityisesti lisäämään nilviäisten ja makeanveden lajien vesiviljelyalan tuottajien neuvotteluvoimaa elintarvikeketjussa. Nämä tuottajat ovat yleensä pienempiä yrityksiä, jotka myyvät tuotteensa kokonaisina eivätkä hyödy vertikaalisesta integraatiosta jalostajien ja vähittäismyyjien kanssa.

Vesiviljelyalan tuottajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että tuottajaorganisaation perustaminen ja sen hyväksyttäminen kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (yhteisestä markkinajärjestelystä annettu asetus) mukaisesti on vaikeaa erityisesti pienille tuottajille. Tämä vaikeus johtuu pääasiassa tarvittavista varoista ja hallinnollisista esteistä. Komissio on laatinut ei-sitovan ohjeasiakirjan 30 tuottajaorganisaatioiden ja muiden ammatillisten organisaatioiden hyväksynnän helpottamiseksi ja niiden sääntöjen ulottamiseksi koskemaan muita kuin jäseniä. Lisäksi komissio tukee alaa jatkuvasti antamalla menetelmiin liittyvää tukea sekä teknisten kokousten ja niissä tapahtuvan tietojenvaihdon välityksellä.

2.1.6.Valvonta

Toinen tärkeä tekijä EU:n vesiviljelyalan kestävyyden ja kannattavuuden varmistamisessa on se, että kukin jäsenvaltio valvoo asianmukaisesti vesiviljelytuotteita koko toimitusketjussa (pyynnistä tai nostosta vähittäismyyntiin, mukaan lukien kuljetus) EU:n kalastuksenvalvonta-asetuksen 31 mukaisesti. Jäljitettävyysvelvoitteet mahdollistavat vesiviljelytuotteiden alkuperän tuntemisen ja petosten torjunnan. Komission ehdotuksessa uudeksi kalastuksenvalvonta-asetukseksi 32 jäljitettävyysvelvoitteet ulotetaan koskemaan kaikkia vesiviljelytuotteita, mukaan lukien jalostetut tuotteet ja EU:n ulkopuolisista maista tuodut tuotteet. Jäljitettävyys on näin ollen myös arvokas väline EU:n markkinoiden tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisessa.

2.1.7.Monipuolistaminen ja arvon lisääminen

EU:n vesiviljelyalalla on vielä paljon monipuolistamiseen liittyviä mahdollisuuksia – niin lupaavien uusien lajien viljelyssä (erityisesti monipuolistaminen sellaisten ruokintaa tarvitsemattomien ja alhaisen trofiatason lajien kasvattamiseen, joiden ympäristöjalanjälki on vähäisempi) kuin tuotantomenetelmissäkin (esimerkiksi sekaviljely allasvesiviljelyssä ja integroitu multitroofinen vesiviljely). On myös tärkeää tehdä enemmän työtä vesiviljelytuotteiden jalostamiseksi ja pakkaamiseksi uusiksi lisäarvoa tuottaviksi tuotteiksi (esimerkiksi fileet ja käyttövalmiit tuotteet), jotka houkuttelevat nuorempia kuluttajia. Tämä on erityisen tärkeää perinteisempien äyriäis- ja nilviäistyyppien ja makeanveden vesiviljelyn kannalta. Toinen tärkeä EU:n vesiviljelytuotteiden arvon lisäämisen väline on laatujärjestelmien ja ‑merkkien käyttö (edellyttäen, että niitä valvotaan asianmukaisesti niiden uskottavuuden varmistamiseksi), mukaan lukien maantieteelliset merkinnät. 33 EU:n kestävän vesiviljelyn edistäminen lyhyisiin elintarvikeketjuihin liittyvän paikallisen tuotannon esimerkkinä on myös tärkeässä asemassa EU:n vesiviljelytuotannon monipuolistamisessa ja sen arvon lisäämisessä.

Myös maantieteellistä monipuolistamista olisi edistettävä. Jäsenvaltioiden, joissa vesiviljely on edelleen marginaalinen ala, olisi tutkittava ja kehitettävä edelleen vesiviljelyn tarjoamia mahdollisuuksia, jotka liittyvät kestävään elintarvike- ja rehutarjontaan sekä vaihtoehtoisten kestävien yritysten ja työpaikkojen luomiseen erityisesti syrjäisillä alueilla, joilla työllistymismahdollisuudet ovat rajalliset.

2.2.Osallistuminen vihreän siirtymän edistämiseen

EU:n vesiviljelyalan on muiden EU:n talouden alojen tavoin osallistuttava Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaiseen vihreään siirtymään. Vesiviljelyalalla on erityinen asema pyrittäessä edistämään kestäviin elintarvikejärjestelmiin siirtymistä, biotalouden ja kiertotalouden kehittämistä (uusiutuvien vesiluonnonvarojen käytön avulla) sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämistä muun muassa vähentämällä saastumista. Lisäksi siirtyminen kohti ”kilpailukykyistä kestävyyttä” (kuten Pellolta pöytään ‑strategiassa todetaan) eli kestävyyden tekemistä EU:lle tunnusomaiseksi tarjoaa alalle merkittävän taloudellisen mahdollisuuden, erityisesti kun otetaan huomioon, että kansalaiset kiinnittävät yhä enemmän huomiota markkinoilla olevien tuotteiden ympäristöjalanjälkeen ja eläinten hyvinvointiin.

2.2.1.Ympäristötehokkuus

Vesiviljely edellyttää hyviä ympäristöolosuhteita, kuten veden hyvää laatua. Siksi vesiviljelyn kannalta on erityisen tärkeää, että EU:n jäsenvaltiot torjuvat vesien pilaantumista Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa määritellyn saasteettomuustavoitteen mukaisesti. 34 Asianmukaisesti hoidettu vesiviljely voi myös olla proteiinintuotantomenetelmä, jonka hiilijalanjälki ja ympäristöjalanjälki ovat muita viljelymuotoja pienemmät. Lisäksi tietyt vesiviljelyn muodot (esimerkiksi nilviäisten viljely, allas- ja kosteikkovesiviljely sekä levien ja muiden selkärangattomien viljely) voivat asianmukaisesti hoidettuina tarjota monia ekosysteemipalveluja. Näihin palveluihin kuuluvat muun muassa ylimääräisten ravinteiden ja orgaanisen aineksen talteenotto ympäristöstä tai ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ja ennallistaminen.

EU:n ympäristölainsäädäntö ja kansallinen täytäntöönpanolainsäädäntö ovat toimineet EU:n vesiviljelyn sääntelykehyksenä. Tällä kehyksellä varmistetaan, että vesiviljelytoiminnan ympäristövaikutuksia (hiilijalanjäljen, jätevesien, jätteen tai muiden merien ja makean veden ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten osalta) vähennetään ja että vesiviljelytoiminta ei vahingoita merkittävästi ekosysteemejä tai luonnon monimuotoisuutta. 35 Komission ohjeasiakirjoissa 36 ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä 37 selvennetään tämän lainsäädännön soveltamista vesiviljelyalaan. EU:n lainsäädännön mukaiset vaatimukset eivät kuitenkaan aina ole selkeitä kaikille toimijoille. 38 EU:n jäsenvaltiot eivät myöskään vaikuta tulkitsevan EU:n lainsäädäntöä yhdenmukaisesti, mikä heikentää EU:n vesiviljelyalan tuottajien tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Lisäksi asiaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpano on usein jaettu eri hallintoelinten tai hallintotasojen kesken, jotka eivät välttämättä aina pysty takaamaan riittävää yhteistyötä tai joilla ei välttämättä ole tarvittavaa alaa koskevaa asiantuntemusta. Sen vuoksi tarvitaan lisätoimia ympäristöalan sääntelykehyksen yhdenmukaisemman ja yhtenäisemmän täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Erityisesti simpukanviljelyn hyvän vedenlaadun varmistamista koskevan EU:n lainsäädännön monimutkaisuus aiheuttaa sekaannusta. Kyseinen lainsäädäntö hyötyisi selvennyksistä ja paremmista yhteyksistä muihin asiaa koskeviin EU:n säädöksiin. Erityisesti on selvennettävä vaatimusten eroja (muun muassa nostoalueiden luokittelun, terveyskartoitusten ja suojelualuerekisterien osalta). 39  

EU:n vesiviljelyalan ympäristötehokkuutta voidaan edelleen parantaa. Tämä voidaan saavuttaa i) varmistamalla, että ympäristölainsäädäntöä sovelletaan ja että sen tavoitteita noudatetaan, ii) hillitsemällä edelleen vesiviljelyn vaikutuksia sekä iii) edistämällä vesiviljelyä, jonka ympäristövaikutukset ovat pienemmät, ja ekosysteemipalveluja tarjoavaa vesiviljelyä. Tämän saavuttamiseksi olisi käsiteltävä seuraavia kysymyksiä:

-Elinkaariajattelun hyödyntäminen EU:n vesiviljelyalan ympäristövaikutusten arvioinnissa.

-Kestävien ruokintajärjestelmien varmistaminen. Tämä tarkoittaa, että käytetään rehun ainesosia, jotka hankitaan tavalla, jolla parhaiten kunnioitetaan ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta, ja jotka samalla soveltuvat eläinten terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vähennetään rehuntuottajien riippuvuutta luonnonvaraisista kalakannoista peräisin olevasta kalajauhosta ja kalaöljystä (esimerkiksi käyttämällä vaihtoehtoisia proteiininlähteitä, kuten leviä, hyönteisiä tai muiden teollisuudenalojen jätteitä). Tämä kattaa myös täydennysrehujen käytön ja tehokkaat rehunhallintajärjestelmät.

-Eläinlääkkeiden ja muiden aineiden (esimerkiksi eliöntorjunta-aineiden) käytön vähentämiseksi tarkoitettujen ratkaisujen kehittäminen esimerkiksi asianmukaisten kasvatuskäytänteiden avulla.

-Sellaisten aineiden käytön edistäminen, joilla on pieni ympäristöjalanjälki, niissä tapauksissa, joissa on tarpeen käyttää eläinlääkkeitä ja muita aineita.

-Vesiviljelyalueiden ympäristöseurannan varmistaminen, mukaan lukien veden laatu, vuodot ja päästöt (orgaanisen aineksen, ravinteiden, muovien, eläinlääkkeiden, muiden pilaavien aineiden tai minkä tahansa jätteiden ja roskaantumisen osalta).

-Hallintokäytänteiden käyttöönotto, mukaan lukien riskistrategia vaikutusten lieventämiseksi (myös mahdollisiin vuotoihin ja päästöihin liittyvät vaikutukset), petoeläinten hallinta sekä karkaamisen ehkäiseminen erityisesti siltä osin kuin on kyse karanneiden eläinten mahdollisista haittavaikutuksista paikallisille lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle, mukaan lukien niiden mahdollisuus muuttua haitallisiksi lajeiksi.

-Vesiviljelytoiminnan meriä roskaavien vaikutusten rajoittaminen.

-Uusiutuvien energialähteiden käytön ja suuremman energiatehokkuuden edistäminen.

-Sellaisten jätehuoltojärjestelmien käyttöönotto, joilla minimoidaan vesiviljelytoiminnan ympäristöjalanjälki.

-Kiertotalouteen perustuvan toimintamallin soveltaminen, mukaan lukien jätteen käyttö.

-Luonnonmukaisen vesiviljelyn 40 ja muiden ympäristövaikutuksiltaan vähäisempien vesiviljelyjärjestelmien kehittämisen edistäminen, muun muassa energiatehokkaat vesikiertoon perustuvat vesiviljelyjärjestelmät 41 , integroidut multitroofiset vesiviljelyjärjestelmät (IMTA) ja monipuolistaminen alempien trofiatasojen lajeihin (nilviäiset 42 ja muut selkärangattomat sekä levät ja kasveja syövät kalat).

-Ekosysteemipalveluja tarjoavien vesiviljelymuotojen, mukaan lukien lammet, kosteikot ja murtovedet 43 , edistäminen ja arvon antaminen niille.

-Vesieläinten perintöaineksen säilyttämisen ja parantamisen tukeminen sekä valintajalostuksen 44 käytön tukeminen vesiviljelykannoissa.

2.2.2.Eläinten hyvinvointi

Kalojen hyvinvointiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, eikä pelkästään siksi, että kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia hyvinvoivasta kalasta valmistetuista tuotteista, mikä lisää myös niiden kysyntää. Hyvinvoivista kaloista on myös taloudellista hyötyä toimialalle, sillä hyvinvointi alentaa kustannuksia ja parantaa tuotteiden laatua. Eläinten hyvinvointia koskevaan EU:n lainsäädäntöön 45 sisältyy viljellyn kalan kasvattamista, kuljetusta ja lopettamista koskevia yleisiä vaatimuksia. Luonnonmukaista tuotantoa koskevassa EU:n asetuksessa 46 asetetaan tarkempia vaatimuksia, kuten eläintiheyden enimmäistasot sekä keinovalaistuksen ja hapen käyttöä koskevat rajoitukset. Kalojen hyvinvoinnin parantamiseksi tarvitaan lisätoimia, joissa keskitytään

-kalojen hyvinvointia viljelyn, kuljetuksen ja lopettamisen aikana koskevien hyvien käytänteiden kehittämiseen

-yhteisten, varmennettujen, lajikohtaisten ja tarkastettavissa olevien kalojen hyvinvointia koskevien indikaattorien vahvistamiseen koko tuotantoketjussa (myös kuljetuksessa ja lopettamisessa)

-lisätutkimukseen ja ‑innovointiin, joka koskee erityisesti lajikohtaisia hyvinvointiparametrejä, mukaan lukien ravitsemustarpeet eri kasvatusjärjestelmissä

-kalojen hyvinvointia koskevien tietojen ja taitojen tarjoamiseen vesiviljelyalan tuottajille ja muille eläviä viljeltyjä kaloja käsitteleville toimijoille.

2.3.Yhteiskunnallisen hyväksynnän ja kuluttajille tarjottavien tietojen varmistaminen

EU:n vesiviljelyn kasvu ja kilpailukyky perustuvat suurelta osin yhteiskunnalliseen hyväksyntään sekä vesiviljelytoiminnan ja EU:n vesiviljelytuotteiden hyötyjen ja arvon tunnustamiseen. Tämän hyväksynnän saavuttamisen kannalta erityisen tärkeitä ovat seuraavat kolme tekijää: tiedottaminen EU:n vesiviljelystä, EU:n vesiviljelyn integrointi paikallisyhteisöihin sekä tiedonkeruu ja seuranta.

2.3.1.EU:n vesiviljelystä tiedottaminen

 

On erittäin tärkeää varmistaa tarkemmat tiedot ja avoimuus siitä, miten vesiviljelytoimintaa harjoitetaan. Paikallisten sidosryhmien kielteinen käsitys vesiviljelytoiminnasta ja erityisesti sen vaikutuksista ympäristöön ja muuhun taloudelliseen toimintaan on usein este uusien vesiviljelylaitosten perustamiselle. Toisaalta vesiviljelyn hyödyt (kuten työpaikkojen tarjoaminen syrjäisillä alueilla, vähähiilisten elintarvikkeiden tuottaminen tai ekosysteemipalvelujen tarjoaminen) ovat kansalaisille suurelta osin tuntemattomia.

Tietoa tarvitaan myös kestävien tuotteiden kasvavaan kuluttajakysyntään 47 vastaamiseksi. On tärkeää lisätä kuluttajien tietoisuutta EU:n tuottajien toiminnasta, jotta EU:n tuotanto voi hyötyä tiukoista kestävyys- ja laatuvaatimuksista. Näin parannetaan EU:n vesiviljelytuotteiden kilpailukykyä ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset verrattuna muihin vesiviljelytuotteisiin, jotka eivät ehkä tarjoa vastaavaa kestävyyttä ja laatua. Tiedottaminen on myös tarpeen, jotta voidaan hyödyntää monipuolisemman vesiviljelyn tarjoamat mahdollisuudet vastata Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa yksilöityihin haasteisiin. Näitä haasteita ovat muun muassa tietämyksen lisääminen sellaisista vesiviljelytuotteista, joiden ympäristöjalanjälki on pienempi, ja niiden kulutuksen lisääminen erityisesti vähän hyödynnettyjen lajien, kuten levien, äyriäisten ja nilviäisten sekä muiden selkärangattomien kaltaisten alhaisen trofiatason lajien sekä kasveja syövien kalojen, osalta.

Kuluttajien ja kansalaisten saatavilla olevan EU:n vesiviljelytuotantoa koskevan tiedon parantaminen edellyttää erilaisten välineiden käyttämistä ja erityisesti seuraavia:

-merkintöjä 48 ja kaupan pitämistä koskevat vaatimukset 49 (komissio tarkastelee parhaillaan kalastustuotteiden kaupan pitämistä koskevia nykyisiä vaatimuksia ja arvioi mahdollisuutta määritellä vesiviljelytuotteita koskevat vaatimukset)

-EU:n vesiviljelyalaa ja ‑tuotantoa koskevat tiedotuskampanjat, joihin osallistuu vähittäiskauppiaita

-EU:n vesiviljelytoiminnan vaikutuksista käytävän keskustelun tieteellisen perustan selventäminen

-alan avaaminen kansalaisille entistä paremmin (vesiviljelylaitosten avaaminen vierailijoille, mukaan lukien koulut ja muut koulutuksen järjestäjät, ja lisätietojen tarjoaminen viljelyoloista)

-viranomaisten ja toimialan tiiviin ja varhaisen yhteydenpidon varmistaminen sidosryhmien, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, kanssa

-sellaisten tuote- ja laatumerkkien käytön edistäminen (edellyttäen, että niiden uskottavuuden turvaamiseksi toteutetaan asianmukaista valvontaa), mukaan lukien maantieteelliset merkinnät, jotka kattavat myös kestävyyteen liittyvät näkökohdat

-EU:n vesiviljelytuotteiden arvon edistäminen ”paikallisina ja tuoreina” tuotteina, joiden elintarvikeketjut ovat lyhyet.

2.3.2.Integroiminen paikallisyhteisöihin 

Kuten mikä tahansa muu toiminta, myös vesiviljelyalan kasvu edellyttää yhteiskunnallista hyväksyntää (”yhteiskuntavastuuta”). Kuten edellä mainittiin, joidenkin sidosryhmien käsitys vesiviljelytoiminnasta on edelleen kielteinen. Tämä johtuu pääasiassa huolesta vesiviljelyn ympäristövaikutuksista tai huolesta siitä, miten vesiviljely on ristiriidassa muun taloudellisen toiminnan, kuten kalastuksen tai matkailun, kanssa. Näihin huolenaiheisiin on tärkeää puuttua i) varmistamalla avoimuus ja paikallisten sidosryhmien varhainen osallistuminen vesiviljelytoiminnan suunnitteluun ja ii) tavoittelemalla synergiaetuja olemassa olevan toiminnan (muun muassa kalastus, matkailu ja jalostusteollisuus) ja suojelualueiden kanssa. Lisäksi vesiviljelyllä on suuret mahdollisuudet luoda paikallisia arvoketjuja ja lyhyitä toimitusketjuja, joilla edistettäisiin ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta kestävää elintarviketuotantoa. Paikallisten kalatalouden toimintaryhmien 50 työstä saadut kokemukset sekä EMKR:stä joissakin jäsenvaltioissa rahoitetut hankkeet ovat osoittaneet joitakin hyviä käytänteitä tällä alalla.

2.3.3.Tiedot ja seuranta

Tarkkojen tietojen kerääminen on tarpeen vesiviljelytoiminnan asianmukaisen suunnittelun varmistamiseksi. Tarkat tiedot ovat tarpeen myös EU:n vesiviljelyalan sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöön liittyvän suorituskyvyn arvioimiseksi ja seuraamiseksi. Avoimuus ja tietojen ilmoittaminen ovat tärkeitä myös kuluttajien ja alan muiden sidosryhmien luottamuksen säilyttämiseksi. Alalla on monia raportointivelvoitteita, jotka perustuvat EU:n ja kansallisen lainsäädännön eri säädöksiin. Kerätyt tiedot ovat kuitenkin pääasiassa merivesiviljelyyn tai eläinten terveyteen liittyviä sosioekonomisia tietoja, ja vesiviljelyä koskeviin ympäristöindikaattoreihin liittyviä tietoja raportoidaan vain vähän. 51 Näin ollen on tarpeen koordinoida raportointivelvoitteita paremmin ja virtaviivaistaa eri yksiköiden välisiä raportointimenettelyjä. EU:n jäsenvaltioille on myös annettava jäsennellympiä ohjeita siitä, miten tietoja hankitaan ja miten niistä raportoidaan. Tietojen raportoimista olisi sovellettava myös ympäristöindikaattoreihin, ja raportoinnin olisi katettava muukin vesiviljelytuotanto kuin merivesiviljely. 52

2.4.Tietämyksen ja innovoinnin lisääminen

Tietämys ja innovointi (mukaan lukien digitaaliteknologian käyttö) ovat keskeisiä muiden EU:n vesiviljelyalalle tässä tiedonannossa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne ovat erityisen tärkeitä vesiviljelyn häiriönsietokyvyn ja kilpailukyvyn parantamiseksi ja sen vihreän siirtymän varmistamiseksi.

Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelma eli EU:n tuleva tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma tarjoaa merkittävän tilaisuuden edistyä tällä alalla. Kestävää vesiviljelyä koskeva tutkimus ja innovointi on Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelman tärkeä painopiste. Vesiviljelyn alalla tarvitaan määrätietoisia toimia sen varmistamiseksi, että tutkimuksessa ja innovoinnissa i) reagoidaan nopeammin alan nykyisiin ja tuleviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, ii) vältetään toimien päällekkäisyyttä ja iii) luodaan synergiaetuja. Lisätoimia tarvitaan erityisesti seuraavilla aloilla:

-Sellaisten yhteistyöpuitteiden luominen, jotka kokoavat yhteen viranomaiset, toimialan, tutkijat ja kouluttajat sekä kansallisella että alueellisella tai paikallisella tasolla. Näihin puitteisiin olisi sisällyttävä kestävää vesiviljelyä koskevien innovointiklustereiden 53 kehittäminen.

-Tutkimuksen ja innovoinnin vahvuuksien kehittämisen ja yhteensovittamisen edistäminen jäsenvaltioissa ja alueilla. Tähän olisi sisällyttävä älykkään erikoistumisen strategioita, joilla pyritään rakentamaan koko EU:n kattavia arvoketjuja.

-Tutkimus- ja innovointitulosten tehokkaan levittämisen edistäminen teollisuuden loppukäyttäjille ja suurelle yleisölle sekä niiden hyödyntämisen edistäminen muun muassa seuraamalla tiiviisti sellaisten vankkojen suunnitelmien laatimista ja täytäntöönpanoa, jotka koskevat EU:n rahoittamien hankkeiden tulosten levittämistä ja hyödyntämistä.

-Tutkimushankkeiden välisen täydentävyyden ja synergioiden edistäminen.

-Vesiviljelyalan tutkimukseen ja innovointiin tarkoitettujen EU:n varojen saatavuuden helpottaminen tarjoamalla selkeä yleiskuva saatavilla olevasta EU:n rahoituksesta.

Innovaatioiden tuominen vesiviljelyalalle edellyttää, että edistetään investointeja innovatiivisiin ratkaisuihin. Sijoittajat astuvat usein tuntemattomalle alueelle investoidessaan innovointiin. EU:n BlueInvest-aloite (jolla edistetään myös vesiviljelyyn liittyvää innovointia) tuo jatkossakin yhteen sijoittajia ja yrittäjiä. EMKVR:n ja InvestEU-ohjelman rahoitusosuuksilla perustetaan rahoitusväline, jolla tuetaan myös investointeja kestävään vesiviljelytoimintaan ja kestäviin vesiviljelyteknologioihin. Lisäksi EU:n jäsenvaltiot voivat käyttää tulevan EMKVR:n varoja EU:n vesiviljelyalan innovatiivisiin ratkaisuihin tehtävien investointien tukemiseen.

Innovatiivinen vesiviljelyala edellyttää myös asianmukaisen osaamisen kehittämistä. Tämä voidaan saavuttaa edistämällä vesiviljelyä koskevia erityisiä opetussuunnitelmia ja tietämystä (esimerkiksi kaloja koskevat eläinlääketieteelliset erityisopinnot ja vesiviljelyalan toimijoille annettava kalojen terveyttä koskeva koulutus) sekä viljelijöille annettavaa elinikäistä koulutusta vesiviljelyalan innovatiivisista lähestymistavoista.

3.PÄÄTELMÄT

EU:n kestävä vesiviljely voi olla merkittävässä asemassa julkishyödykkeiden tuottamisessa. Näitä julkishyödykkeitä ovat muun muassa i) ravitsevat ja terveelliset elintarvikkeet, joiden ympäristöjalanjälki on vähäinen, ii) rannikko- ja maaseutuyhteisöjen taloudellinen kehitys ja työllistymismahdollisuudet, iii) saastumisen vähentäminen, iv) ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja v) ilmastonmuutoksen torjunnan edistäminen. Tässä tiedonannossa esitetään, miten EU:n vesiviljelystä voidaan tehdä viiteala, joka on joustava, kilpailukykyinen ja maailmanlaajuinen kestävyyden ja laadun standardi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden (myös EU:n jäsenvaltioiden, EU:n vesiviljelyalan ja muiden sidosryhmien, kuten kansalaisjärjestöjen) tuki näiden suuntaviivojen ja tämän tiedonannon liitteessä suositeltujen toimien täytäntöönpanossa. Komissio kehottaa EU:n jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaiset keinot näiden suuntaviivojen ja toimien täytäntöönpanemiseksi.

Suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi on myös tarpeen tukea vesiviljelyalan kestävää siirtymää varmistamalla julkisen rahoituksen vaikuttava ja tehokas käyttö ja houkuttelemalla yksityisiä investointeja. Tämän tiedonannon liitteessä annetaan suosituksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi toteutettavista toimista. Komissio kehottaa erityisesti EU:n jäsenvaltioita ottamaan huomioon näissä suuntaviivoissa esitetyt painopisteet tuen myöntämiseksi alalle EU:n ja jäsenvaltioiden varoista.

Komissio tukee kaikkia sidosryhmiä näiden suuntaviivojen täytäntöönpanossa perustamalla EU:n vesiviljelyn tukimekanismin. Mekanismin on tarkoitus toimia välineenä, jolla autetaan komissiota, EU:n jäsenvaltioita, toimialaa ja muita sidosryhmiä kehittämään lisäohjeita ja vakiinnuttamaan parhaita käytänteitä tämän tiedonannon kattamilla aloilla. Tukimekanismi auttaa myös näiden ohjeiden ja parhaiden käytänteiden täytäntöönpanossa. Mekanismiin olisi sisällyttävä verkkoalusta, jossa on kaikkien sidosryhmien saatavilla oleva tietämyskanta (esimerkiksi EU:n rahoitusta koskeva opas ja EU:n rahoittamien alan hankkeiden tietokanta).

Komissio kehottaa EU:n jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti tässä tiedonannossa esitettyjä tavoitteita ja periaatteita ja erityisesti sitä, että vesiviljelyn on kehityttävä ympäristön kannalta kestävällä tavalla, kun otetaan huomioon i) merialuestrategiat, ii) kahdenväliset sopimukset ja iii) osallistuminen kansainvälisiin foorumeihin (esimerkiksi FAO).

Komissio arvioi viimeistään neljän vuoden kuluttua tämän tiedonannon julkaisemisesta, i) miten liitteessä esitettyjen suositeltujen toimien kehittämisessä on edistytty ja ii) miten tehokkaasti nämä toimet auttavat saavuttamaan näissä uusissa strategisissa suuntaviivoissa asetetut tavoitteet. Toimia voidaan mukauttaa tämän perusteella. Uusista strategisista suuntaviivoista tehdään vuoteen 2029 mennessä arviointi, jossa arvioidaan niiden tehokkuutta, vaikuttavuutta, johdonmukaisuutta, merkityksellisyyttä ja EU:n tason lisäarvoa, jotta saadaan näyttöä ja tukea seuraavia vuoden 2030 jälkeisiä toimia koskevaa päätöstä varten.

(1)

Pellolta pöytään ‑strategian mukaisesti komissio ”ryhtyy [...] toimiin, joilla on tarkoitus vähentää tuotantoeläimille tarkoitettujen ja vesiviljelyssä käytettyjen mikrobilääkkeiden kokonaismyyntiä EU:ssa 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä”.

(2)

Pellolta pöytään ‑strategiassa asetetaan tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 25:tä prosenttia EU:n maatalousmaasta viljellään luonnonmukaisesti ja että luonnonmukaista vesiviljelyä lisätään merkittävästi.

(3)

Asetus (EU) N:o 1380/2013.

(4)

Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean STECF:n laatima yksityiskohtainen analyysi EU:n vesiviljelyalan taloudellisesta suorituskyvystä on saatavilla osoitteessa  https://stecf.jrc.ec.europa.eu/reports/economic .

(5)

Jos tarkastellaan EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vientiä, kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoiden EU-seurantakeskuksen (EUMOFA) EU:n kalamarkkinoista vuonna 2020 laatiman kertomuksen mukaan kalastus- ja vesiviljelytuotteiden omavaraisuusaste oli noin 42 prosenttia vuonna 2018. Omavaraisuudella tarkoitetaan EU:n jäsenvaltioiden kykyä vastata kysyntään omalla tuotannollaan, ja se voidaan laskea kotimaisen tuotannon ja kotimaisen kulutuksen suhteena.

(6)

COM(2013) 229 final, 29.4.2013.

(7)

 EMKVR:ää koskevasta asetusehdotuksesta saavutetun poliittisen yhteisymmärryksen teksti on saatavilla osoitteessa https://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2014_2019/plmrep/COMMITTEES/PECH/DV/2021/02-22/EMFAF_consolidated_clean_EN.pdf . Teksti odottaa oikeudellista tarkistusta ja lopullista hyväksymistä neuvostossa ja Euroopan parlamentissa.

(8)

EMKVR-asetuksen 23 artiklan (poliittisen yhteisymmärryksen teksti, ks. alaviite 7) mukaan EMKVR:stä vesiviljelyyn myönnettävän tuen on oltava vesiviljelyn kehittämistä koskevien monivuotisten kansallisten strategiasuunnitelmien mukaista.

 

(9)

EU:ssa äyriäisten ja nilviäisten tuotanto perustuu pääasiassa nilviäisiin, erityisesti simpukoihin ja ostereihin. EU:n nilviäisten viljely on enimmäkseen perinteistä, perhelähtöistä ja työvoimavaltaista vesiviljelytoimintaa, joka on erottamaton osa paikallista ympäristöä.

(10)

 Sisävesillä harjoitettava vesiviljely on erityisen sopiva väline kestävien elintarvikkeiden tuottamiseen sisämaa-alueilla, ja se tarjoaa myös kipeästi kaivattuja työpaikkoja. EU:n tärkeimpiä makean veden lajeja ovat muun muassa karppi, kirjolohi ja lajit, joiden käyttö on lisääntymässä, kuten monni ja kuha. Maa-altaat ovat edelleen yleisimmin käytetty tuotantolaitostyyppi, mutta myös uoma-altaita ja muita virtaavan veden järjestelmiä, häkkejä, karsinoita ja säiliöitä käytetään laajalti. Eräät makeanveden vesiviljelyn muodot (erityisesti allasvesiviljely) voivat tarjota ekosysteemipalveluja, jos niitä hoidetaan hyvin, ja ne liittyvät usein kulttuuriin ja perinteisiin. Veden uudelleenkäyttöjärjestelmiä (vesikiertoon perustuvat vesiviljelyjärjestelmät) käytetään harvemmin, sillä tarvittavat investoinnit ovat suuria, mutta ne todennäköisesti yleistyvät tulevaisuudessa selkeiden etujensa vuoksi.

(11)

Pellolta pöytään ‑strategian mukaisesti komissio ”esittää hyvin kohdennettua tukea leväteollisuudelle, koska levästä olisi saatava merkittävä vaihtoehtoisen proteiinin lähde kestävälle elintarvikejärjestelmälle ja maailmanlaajuiselle elintarviketurvalle”.

(12)

Heinäkuun ja lokakuun 2020 välisenä aikana järjestettiin julkinen kuuleminen. Näissä uusissa strategisissa suuntaviivoissa otetaan huomioon myös avoimen koordinointimenetelmän väliarvioinnin tulokset (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja: https://ec.europa.eu/fisheries/sites/fisheries/files/docs/swd-2020-6_en.pdf ), avoimen koordinointimenetelmän puitteissa vaihdetut kokemukset ja EU:n rahoittamien hankkeiden tulokset.

(13)

 Euroopan parlamentin 12. kesäkuuta 2018 antama päätöslauselma aiheesta ”tavoitteena kestävä ja kilpailukykyinen eurooppalainen vesiviljelyala: nykytilanne ja tulevat haasteet” (2017/2118(INI)).

(14)

Ks. alaviite 11.

(15)

 Kuivuus voi vaarantaa makean veden viljelylaitosten kannattavuuden, sillä toisin kuin maatilat, ne eivät aina saa tämänkaltaiseen tilanteeseen liittyviä korvauksia.

(16)

Lisätietoja makeanveden vesiviljelystä EU:ssa löytyy EUMOFAn tutkimuksesta ( https://www.eumofa.eu/documents/20178/442176/Freshwater+aquaculture+in+the+EU.pdf ) ja maaprofiileista ( https://www.eumofa.eu/documents/20178/442176/Country+profiles.pdf ).

(17)

Direktiivi 2014/89/EU merten aluesuunnittelun puitteista.

(18)

Näissä suuntaviivoissa ’merellä tapahtuvalla vesiviljelyllä’ tarkoitetaan vesiviljelyä, joka sijaitsee yli kahden kilometrin etäisyydellä rannikosta tai rannikolta näkymättömissä, yli 50 metrin vedensyvyydessä tai paikoissa, joissa aaltojen korkeus on vähintään viisi metriä tai joissa on maininkeja, vaihtelevia tuulia ja vahvoja merivirtauksia. Merellä tapahtuvaa vesiviljelyä on myös vesiviljely, joka sijaitsee suojattomalla paikalla (avomeri, esimerkiksi ≥ 180° avoin) ja jossa tarvitaan etätoimia, automaattista ruokintaa ja mahdollisesti käyttöjärjestelmien kaukoseurantaa (määritelmä vuonna 2010 järjestetyn FAO:n vesiviljelyn laajentamista kauemmas merelle koskevan työpajan ”Expanding mariculture further offshore: Technical, spatial and governance challenges” perusteella).

(19)

Nilviäisille hyvälaatuisen veden saatavuus on välttämätöntä, sillä veteen voi kertyä haitallisia aineita, jotka voivat vaarantaa nilviäisten elinkelpoisuuden ja terveydellisen laadun. Voimassa olevalla EU:n lainsäädännöllä turvataan simpukanviljelyn hyvä vedenlaatu.

(20)

 Vesiviljelyn kantokyvyllä tarkoitetaan viljellyn lajin enimmäisbiomassaa, jota voidaan ylläpitää ylittämättä viljeltyyn kantaan ja sen ympäristöön kohdistuvia hyväksyttäviä enimmäisvaikutuksia.

(21)

 Sovellettavaan eläinten terveyttä koskevaan lainsäädäntöön sisältyvät seuraavat säädökset: Asetus (EU) 2016/429 tarttuvista eläintaudeista (”eläinterveyssäännöstö”), jota sovelletaan 21. päivästä huhtikuuta 2021, sekä eläinlääkkeitä ja lääkerehuja koskeva nykyinen oikeudellinen kehys ( direktiivi 2001/82/EY , asetus (EY) N:o 726/2004  ja  direktiivi 90/167/ETY ), joka korvataan  eläinlääkkeistä annetulla asetuksella (EU) 2019/6  ja  lääkerehuista annetulla asetuksella (EU) 2019/4 , joita sovelletaan 28. päivästä tammikuuta 2022.

(22)

Tämä koskee erityisesti nilviäisten viljelyä. Viime vuosina on havaittu yhä useampia taudinaiheuttajiin liittyviä kuolleisuustapauksia, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi nilviäistenviljelylaitosten kestävyyteen. Nilviäisten viljelyä haittaavat myös haitalliset leväkukinnat, merten saastuminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset.

(23)

 Uudella eläinlääkkeistä annetulla asetuksella (EU) 2019/6 autetaan parantamaan vesiviljelyyn tarkoitettujen eläinlääkkeiden saatavuutta ja tarjotaan kannustimia innovoinnin edistämiseksi.

(24)

Uutta tietämystä ja innovatiivisia tekniikoita tarvitaan, jotta voidaan torjua simpukoihin vaikuttavia tauteja, kuten norovirusta.

(25)

Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi hyväksyttiin 24. helmikuuta 2021.

(26)

 EU:n rahoittamilla hankkeilla on lujitettu vaikuttavien ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien toimenpiteiden suunnittelun tietämyskantaa eri politiikan aloilla, myös vesiviljelyssä. Monet näiden hankkeiden tuloksista ja muita hyödyllisiä tietoja on yleisön saatavilla Climate-ADAPT-verkkoalustalla. Climate-ADAPT on komission ja Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) ilmastonmuutokseen sopeutumista varten yhdessä perustama keskitetty asiointipiste. Meri- ja kalastusalaa koskevat tiedot ovat saatavilla osoitteessa https://climate-adapt.eea.europa.eu/eu-adaptation-policy/sector-policies/marine-and-fisheries .

(27)

Pellolta pöytään -strategiassa viitataan ilmastosopimukseen liittyvään EU:n uuteen hiiltä sitovaa viljelyä koskevaan aloitteeseen ja hiilipoistumien sertifioinnin sääntelykehykseen, jonka komissio laatii. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon hiilidioksidin talteenottopalveluja tarjoava vesiviljely, jotta voidaan tarjota tarvittavat kannustimet tämäntyyppisen vesiviljelyn kehittämiseksi. Vesiviljelyn edistämistä ilmastonmuutoksen hillintää koskevien palvelujen avulla voitaisiin harkita myös Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten kansallisesti määriteltyjen panosten yhteydessä.

(28)

Tuottajaorganisaatioiden tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien suunnitelmien tukeminen on EMKR:n mukaisesti pakollista. Tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeviin suunnitelmiin voidaan edelleen myöntää tukea uudesta EMKVR:stä, mutta vapaaehtoiselta pohjalta.

(29)

 Hyväksyttyjä vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioita on nykyään 32, mutta kansainvälisiä organisaatioita ei ole yhtäkään. Ks. https://ec.europa.eu/fisheries/sites/fisheries/files/list-of-recognised-producer-organisations-and-associations-of-producer-organisations.pdf . Tuottajilla on muita sellaisia järjestäytymistapoja, joita ei ole tunnustettu yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa (esimerkiksi tuottajien järjestäytyminen laatumerkin ympärille).

(30)

Ks.  https://ec.europa.eu/fisheries/sites/fisheries/files/docs/body/guidance-document-on-implementation-of-professional-organisations_en.pdf

(31)

Ks. neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009.

(32)

COM(2018) 368 final.

(33)

Ks. asetus (EU) N:o 1151/2012 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä. Pellolta pöytään ‑strategiassa todetaan, että komissio vahvistaa maantieteellisiä merkintöjä koskevaa lainsäädäntökehystä ja sisällyttää siihen tarvittaessa erityisiä kestävyyskriteerejä.

(34)

Tulevalla saasteettomuustoimintasuunnitelmalla vahvistetaan toimia vesien pilaantumisen torjumiseksi.

(35)

Erityisesti seuraavaa lainsäädäntöä sovelletaan muun muassa vesiviljelyyn: vesipolitiikan puitedirektiivi (direktiivi 2000/60/EY), meristrategiapuitedirektiivi (direktiivi 2008/56/EY), hyvää ekologista tilaa koskeva päätös (päätös (EU) 2017/848), vesienhoitosuunnitelmat, lintu- ja luontodirektiivit (direktiivi 2009/147/EY ja direktiivi 92/43/ETY), teollisuuden päästöistä annettu direktiivi (direktiivi 2010/75/EU), tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käyttöä vesiviljelyssä koskeva asetus (asetus (EY) N:o 708/2007) ja haitallisia vieraslajeja koskeva asetus (asetus (EU) N:o 1143/2014), ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiivi (direktiivi 2011/92/EU) sekä strategista ympäristöarviointia koskeva direktiivi (direktiivi 2001/42/EY). Lisäksi luonnonmukaista tuotantoa koskevalla erityisellä lainsäädännöllä edistetään sertifioinnin ja merkintöjen avulla vesiviljelyä, joka täyttää ympäristövaikutuksia ja eläinten hyvinvointia koskevat tiukemmat tuotantovaatimukset sekä ulkoisten tuotantopanosten rajoitettua ja säänneltyä käyttöä koskevat tuotantovaatimukset.

(36)

 Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja vesipolitiikan puitedirektiivin ja meristrategiapuitedirektiivin soveltamisesta vesiviljelyalalla ( https://ec.europa.eu/fisheries/sites/fisheries/files/docs/body/swd-2016-178_en.pdf ) ja vesiviljelyä ja Natura 2000 ‑verkostoa koskevat ohjeet ( https://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/management/docs/Aqua-N2000%20guide.pdf ).

(37)

Esimerkiksi unionin tuomioistuimen asiassa Weser antama tuomio (asia C-461/13, Bund v. Saksan valtio, ECLI:EU:C:2015:433) vesipolitiikan puitedirektiivin tulkinnasta.

(38)

Avoimen koordinointimenetelmän väliarvioinnin mukaan kaikki asianomaiset toimijat eivät tunne riittävän hyvin komission ohjeita EU:n lainsäädännön soveltamisesta vesiviljelyalalla. Erityisesti makeanveden vesiviljelyalan tuottajat väittävät, etteivät ne aina ymmärrä, miten tuotantovaatimukset tulisi panna täytäntöön Natura 2000 ‑alueilla, ja ne katsovat, että vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten soveltaminen on haasteellista.

(39)

 Sovellettava lainsäädäntö on virallista valvontaa koskeva asetus (EU) 2017/625 ja vesipolitiikan puitedirektiivi. Virallista valvontaa koskevassa asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat laaja-alaisen virallista valvontaa koskevan ohjelman, jossa valvotaan nostovesiltä peräisin olevia eläviä simpukoita. Tämän ohjelman tuloksia käytetään sen määrittämiseen, pitäisikö alue avata nostamiselle tai sulkea nostamiselta mikrobiologisten ja kemiallisten vierasaineiden, mukaan lukien merelliset biotoksiinit, pitoisuuksien perusteella. Toisaalta vesipolitiikan puitedirektiivissä edellytetään, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset varmistavat nilviäisten tuotantoon tarkoitettujen vesien erityissuojelun. EU:n nilviäisten viljelijät ovat valittaneet, että jäsenvaltiot eivät pane vesipolitiikan puitedirektiiviä asianmukaisesti täytäntöön nilviäisten viljelyn osalta.

(40)

Ks. alaviite 2. Komissio hyväksyi 25. maaliskuuta 2021 luonnonmukaisen tuotannon kehittämistä koskevan uuden toimintasuunnitelman, jossa esitetään toimenpiteitä myös EU:n luonnonmukaisen vesiviljelyn edistämiseksi (COM(2021) 141 final).

(41)

 Vesikiertoon perustuvat vesiviljelyjärjestelmät (RAS) ovat tuotantojärjestelmiä, jotka tarjoavat täysin valvotun ympäristön kaloille, vähäisen vedenkäytön, täydellisen tautien valvonnan, tehokkaan maankäytön, optimaaliset ruokintastrategiat ja markkinoiden läheisyyden. RAS-järjestelmien merkittävistä mahdollisuuksista huolimatta tämän teknologian käyttö vaikuttaa toistaiseksi olevan kannattavaa ainoastaan arvokkaiden tuotteiden (esimerkiksi lohi, kuningasmakrilli ja ankerias) pienillä erikoismarkkinoilla. RAS-järjestelmiin liittyy edelleen monia haasteita: suurten investointien tarve, suuren teknologiamäärän käyttö, teknisesti pätevän henkilöstön tarve, suuri energiankulutus tai tuotteen makuun liittyvät ongelmat. Teknologian kehitys voi kuitenkin pian vastata nykyisiin haasteisiin. Ks. EUMOFAn raportti ”Recirculating Aquaculture Systems” osoitteessa  https://www.eumofa.eu/documents/20178/84590/RAS+in+the+EU.pdf .

(42)

 Nilviäiset ovat siivilöijiä, eikä niitä tarvitse ruokkia. Niistä on paljon muuta hyötyä ympäristölle: ne muun muassa parantavat veden laatua ja kirkkautta poistamalla vesipatsaasta hiukkasia, ylimääräisiä ravinteita, orgaanista ainesta, viruksia ja bakteereja. Nilviäiset tarjoavat ekosysteemin kannalta kriittisiä toimintoja, sillä ne luovat rakenteita ja elinympäristöjä muille lajeille, kuten taskuravuille, madoille ja nuorille kaloille, jotka tarjoavat ravinnonlähteen kaloille ja muille meriympäristön lajeille. Nilviäiset myös keräävät ympäristöstä typpeä, joka poistuu, kun eläimet nostetaan. Interreg-rahoitteinen Itämeren sinisen kasvun aloite (Baltic Blue Growth Initiative) osoitti simpukoiden viljelyn typenpoistokyvyn. Ks.  https://www.interreg-baltic.eu/news-detail/news/new-blue-growth-initiatives-for-the-baltic-sae-region.html

(43)

Lammet ja kosteikot ovat tärkeitä vedenpidätyksen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.

(44)

Valintajalostus perustuu luonnollisen (geneettisen) vaihtelun käyttöön haluttujen ominaisuuksien saamiseksi populaatioiden, kantojen, perheiden tai yksilöiden kohdennetun valinnan avulla.

(45)

Ks. tuotantoeläinten suojelusta annettu neuvoston direktiivi 98/58/EY ja eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2009. Pellolta pöytään ‑strategian mukaan vuonna 2023 on tarkoitus arvioida ja tarkistaa voimassa oleva eläinten hyvinvointia, myös eläinkuljetuksia ja eläinten teurastusta, koskeva lainsäädäntö.

(46)

Komission asetus (EY) N:o 889/2008 luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta. Luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä on annettu uusi asetus (EU) 2018/848, jota sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen.

(47)

 Tähän kysyntään vastataan tällä hetkellä suurelta osin joko luonnonmukaisella tuotannolla tai muutamilla (usein kalliilla) yksityisillä standardeilla ja sertifiointijärjestelmillä. EUMOFAn EU:n luonnonmukaisesta vesiviljelystä laatiman kertomuksen mukaan on kuitenkin edelleen tarpeen tarjota lisätietoja EU:n luonnonmukaisen vesiviljelyn kestävyydestä (ks. https://www.eumofa.eu/documents/20178/84590/Study+report_organic+aquaculture.pdf ).

(48)

Yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa asetetaan kuluttajille annettavia tietoja koskevia tiettyjä pakollisia vaatimuksia. Kyseisessä asetuksessa ei kuitenkaan edellytetä vesiviljelytuotteiden tuotantomenetelmän täsmentämistä lopputuotteessa. Siinä asetetaan ainoastaan velvoite ilmoittaa, että tuote on ”viljelty”. Ainoastaan luonnonmukaisiin vesiviljelytuotteisiin liittyy erityisiä tuotantomenetelmiä. Yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa ei myöskään edellytetä jalostettujen vesiviljelytuotteiden alkuperää koskevien tietojen antamista.

(49)

Yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa vahvistetaan kaupan pitämistä koskevat yhteiset vaatimukset, joiden mukaisia kalastus- ja vesiviljelytuotteiden on oltava päästäkseen EU:n markkinoille ihmisravintona. Nykyiset vaatimukset eivät kuitenkaan kata vesiviljelytuotteita. Pellolta pöytään ‑strategiassa ennakoidaan kaupan pitämistä koskevien vaatimusten tarkistamista myös kalastus- ja vesiviljelytuotteiden osalta.

(50)

 Euroopan kalastusalueiden verkosto (FARNET) on jo laatinut oppaan vesiviljelyn integroimisesta paikallisyhteisöihin ( https://webgate.ec.europa.eu/fpfis/cms/farnet2/library/guide/integrating-aquaculture-within-local-communities_it ) ja kalastus- ja vesiviljelyalueiden kiertotaloutta koskevan oppaan ( https://webgate.ec.europa.eu/fpfis/cms/farnet2/library/farnet-guide-17-circular-economy-fisheries-and-aquaculture-areas_en ).

(51)

EU:n ympäristölainsäädännössä edellytetään tietojen raportoimista vesiekosysteemien tilasta ja veden laadusta, mutta se ei sisällä vesiviljelytoimintaa koskevia raportointivelvoitteita.

(52)

Komission ehdotuksessa tiedonkeruupuitteiden mukaisesta uudesta EU:n monivuotisesta tiedonkeruuohjelmasta (sovelletaan vuodesta 2022 alkaen) jäsenvaltiot keräävät sosioekonomisia tietoja makeasta vedestä silloin, kun kansallinen makean veden vesiviljelytuotanto ylittää tietyt kynnysarvot (1 prosentti EU:n tuotannosta, 10 prosenttia kansallisesta tuotannosta).

(53)

Klusterit tuovat yhteen innovatiivisia toimijoita, kuten yliopistoja, sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tämä edistää uusien työpaikkojen luomista ja voi auttaa rekisteröimään lisää kansainvälisiä tavaramerkkejä ja patentteja.


Bryssel 12.5.2021

COM(2021) 236 final

LIITE

asiakirjaan

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kestävämpää ja kilpailukykyisempää EU:n vesiviljelyä koskevat strategiset suuntaviivat vuosiksi 2021–2030

{SWD(2021) 102 final}


2.1. HÄIRIÖNSIETOKYVYN JA KILPAILUKYVYN KEHITTÄMINEN

Osa-alue

Komissio

EU:n jäsenvaltiot

Vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta

2.1.1. Alueet ja vesi

·Laaditaan yksityiskohtaisempi ohjeasiakirja merivesiviljelyn 1 , makeanveden vesiviljelyn ja maalla tapahtuvan vesiviljelyn alueiden ja vedensaannin suunnittelusta. 

·Tarjotaan teknistä tukea EU:n jäsenvaltioiden viranomaisille näiden ohjeiden täytäntöönpanossa ja annetaan EU:n jäsenvaltioille mahdollisuus käyttää tähän tarkoitukseen Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR) myönnettävää rahoitusta.

·Seurataan merten aluesuunnittelua koskevan direktiivin täytäntöönpanoa ja koordinoidaan muiden kuin merten aluesuunnittelua koskevien hyvien käytänteiden vaihtoa.

·Nimetään vesiviljelyyn soveltuvia alueita tässä tiedonannossa ja tulevissa ohjeissa kuvattujen periaatteiden mukaisesti.

2.1.2. Sääntely- ja hallintokehys

·Kootaan hallinnollisten menettelyjen hyviä käytänteitä koskeva ohjeasiakirja.

·Tarjotaan teknistä tukea EU:n jäsenvaltioiden viranomaisille niiden sääntely- ja hallintojärjestelmien tarkistamisessa ja parantamisessa näiden hyvien käytänteiden perusteella ja annetaan EU:n jäsenvaltioille mahdollisuus käyttää EMKR:n rahoitusta tähän tarkoitukseen.

·Tarkistetaan tarvittaessa vesiviljelyä koskevaa sääntely- ja hallintojärjestelmää tässä tiedonannossa esitettyjen periaatteiden ja komission kokoamien tulevien ohjeiden perusteella ja ottaen huomioon pk-yritysten erityistarpeet.

·Perustetaan yksi kansallinen elin, joka kokoaa yhteen vesiviljelyä käsittelevät kansalliset ja alueelliset viranomaiset. Otetaan asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan tämän elimen toimintaan.

2.1.3. Eläinten terveys ja kansanterveys

·Kartoitetaan hyviä kasvatuskäytänteitä, erityisesti virikkeellistämistä, ”toiminnallisen rehun” (functional feed) käyttöä ja valintajalostusta. Järjestetään näitä käytänteitä koskevaa koulutusta. Tätä koulutusta voitaisiin tukea EU:n rahoituksella.

·Tutkitaan, miten voidaan parantaa yleisön mahdollisuuksia tutustua tärkeimpiin ympäristöriskien arviointien tuloksiin ja asiaankuuluviin lääkkeisiin liittyviin toksikologisiin raja-arvoihin luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia sääntöjä noudattaen. Harkitaan yhteistyössä Euroopan lääkeviraston ja jäsenvaltioiden kanssa vesiviljelyssä käytettävien lääkkeiden ympäristöriskien arviointia koskevien ohjeiden laatimista (mukaan lukien tarvittaessa riskinhallintatoimenpiteitä koskevat suositukset).

·Järjestetään työpajoja, joihin osallistuvat äyriäisten ja nilviäisten norovirusongelmaan liittyvät eurooppalaiset sidosryhmät (toimiala, akateemikot, tutkijat, hallinnot ja päätöksentekijät) ja joissa keskustellaan mahdollisista ratkaisuista.

·Tarjotaan toimivaltaisille viranomaisille koulutusta (myös ”Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi” ‑ohjelman puitteissa) tautien seurannasta ja niistä ilmoittamisesta asetuksen (EU) 2016/429 mukaisten luetteloitujen tautien ja uusien tautien sekä muiden asiaan liittyvien eläinten terveyteen liittyvien seikkojen osalta.

·Tuetaan ja edistetään eläinten terveyttä koskevaa tutkimusta ja innovointia, mukaan lukien äyriäisten ja nilviäisten tauteja koskeva tutkimus, ottaen huomioon maataloustutkimuksen pysyvän komitean (SCAR-Fish-työryhmä) määrittämät painopisteet 2 .

·Tarjotaan toimivaltaisille viranomaisille koulutusta (myös ”Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi” ‑ohjelman puitteissa) tautien seurannasta ja niistä ilmoittamisesta asetuksen (EU) 2016/429 mukaisten luetteloitujen tautien ja uusien tautien sekä muiden asiaan liittyvien eläinten terveyteen liittyvien seikkojen osalta.

·Tuetaan ja edistetään eläinten terveyttä koskevaa tutkimusta ja innovointia, mukaan lukien äyriäisten ja nilviäisten tauteja koskeva tutkimus, ottaen huomioon maataloustutkimuksen pysyvän komitean (SCAR-Fish-työryhmä) määrittämät painopisteet.

·Tuetaan vesiviljelyalan tuottajien hyviä kasvatuskäytänteitä koskevan tietämyksen ja osaamisen kehittämistä.

·Laaditaan hyvien käytänteiden säännöstöjä sellaisten vesieläintautien hallinnasta, joita ei ole lueteltu neuvoston direktiivissä 2006/88/EY tai asetuksessa (EU) 2016/429.

·Tuetaan ja levitetään komission yksilöimiä hyviä kasvatuskäytänteitä vesiviljelyalan tuottajien keskuuteen.

·Varmistetaan, että EU:n vesiviljelyalan tuottajat saavat tietoa asiaankuuluvasta eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevasta tutkimuksesta ja innovoinnista.

2.1.4. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ilmastonmuutoksen hillintä

·Laaditaan ohjeasiakirja alakohtaisista ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevista suunnitelmista ja strategioista 3 .

·Tuetaan ilmastonmuutoksen hillintää vesiviljelyalalla muun muassa varmistamalla asianmukainen politiikkakehys ja sallimalla EU:n varojen käyttö.

·Tuetaan sellaisten alakohtaisten kansallisten, alueellisten, valtioiden välisten tai merialuekohtaisten ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien suunnitelmien kehittämistä, jotka ovat kansallisten strategioiden ja suunnitelmien sekä vastaavan Euroopan standardointikomitean standardin mukaisia.

·Tuetaan vesiviljelyalalla työskenteleville henkilöille ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja ilmastokestävyydestä annettavaa koulutusta.

·Tuetaan ilmastonmuutoksen hillintää vesiviljelyalalla.

·Levitetään vesiviljelyalalle ohjeita ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja ilmastokestävyydestä.

·Edistetään sitä, että EU:n vesiviljelyalan tuottajat ottavat käyttöön ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillintää koskevia toimenpiteitä.

2.1.5. Tuottajaorganisaatiot ja markkinajärjestelyt

·Järjestetään asianomaisille viranomaisille ja toimialalle työpajoja tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden perustamisen ja hyväksymisen helpottamiseksi esittelemällä hyviä käytänteitä ja helpottamalla hyvien käytänteiden vaihtoa toimijoiden välillä.

·Annetaan tietoa EU:n vesiviljelyalan eri tuottajaorganisaatioista (mukaan lukien kansainväliset organisaatiot) ja vesiviljelyalan toimialakohtaisista organisaatioista sekä näiden organisaatioiden toteuttamista toimista.

·Edistetään tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden perustamisesta sekä tuottajaorganisaatioiden välisestä kansainvälisestä toiminnasta koituvia hyötyjä alan tuottajien ja toimijoiden keskuudessa. Jatketaan näiden organisaatioiden, erityisesti niiden tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien suunnitelmien, tukemista myös kansallisen ja EU:n rahoituksen avulla.

·Edistetään vesiviljelyalan tuottajien keskuudessa tuottajaorganisaatioiden, toimialakohtaisten organisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden välisen kansainvälisen toiminnan luomisesta saatavia etuja. Tuetaan tätä tarvittaessa.

2.1.6. Valvonta

·Varmistetaan, että käytössä on tarvittavat välineet vesiviljelytuotteiden jäljitettävyyden varmistamiseksi niiden pyytämisestä tai nostamisesta vähittäismyyntiin.

·Edistetään digitaalisten välineiden ja tekoälyn käyttöä vesiviljelytuotteiden jäljitettävyyden ja avoimuuden lisäämiseksi koko arvoketjussa.

 

·Edistetään digitaalisten välineiden käyttöä vesiviljelyalalla jäljitettävyyden ja avoimuuden lisäämiseksi.

2.1.7. Monipuolistaminen ja arvon lisääminen

Tämän tavoitteen saavuttamista voidaan edistää useilla suositelluilla toimilla.

Tämän tavoitteen saavuttamista voidaan edistää useilla suositelluilla toimilla.

Tämän tavoitteen saavuttamista voidaan edistää useilla suositelluilla toimilla.

2.2. OSALLISTUMINEN VIHREÄN SIIRTYMÄN EDISTÄMISEEN

Osa-alue

Komissio

EU:n jäsenvaltiot

Vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta

2.2.1. Ympäristötehokkuus

·Laaditaan vesiviljelyalan ympäristötehokkuutta koskeva ohjeasiakirja, joka sisältää seuraavat:

(a)Ohjeet alaa koskevien EU:n lainsäädännössä asetettujen oikeudellisten vaatimusten täytäntöönpanosta 4 , mukaan lukien asiaa koskeva oikeuskäytäntö.

(b)Ympäristöindikaattorien ja vapaaehtoisten ympäristötehokkuutta koskevien tavoitteiden määrittäminen, mukaan lukien vertailumenetelmä vesiviljelytuotannon hiilijalanjäljen ja ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten määrittämiseksi.

(c)Sellaisten hyvien käytänteiden kartoittaminen hallinnon ja toimialan tasolla, jotka liittyvät muun muassa kestävän rehun käyttöön, energiatehokkuuteen, hiilijalanjäljen pienentämiseen, karkaamisen vähentämiseen, kemikaalien ja lääkkeiden käyttöön, ravinnetasapainon saavuttamiseen vesiviljelyalueilla, kiertotalouteen perustuvaan toimintamalliin ja jätehuoltoon, petoeläinten hallintaan 5 sekä vesieliöiden perintöaineksen käyttöön ja valintajalostukseen.

(d)Vesiviljelyalan viiteseurantajärjestelmän perustaminen edistymisen arvioimiseksi ja tietoon perustuvan päätöksenteon ja pitkän aikavälin suunnittelun helpottamiseksi. Järjestelmän olisi sisällettävä tiedot edellä olevissa kohdissa mainituista näkökohdista.

·Tuetaan toimia EU:n vesiviljelyalan ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi edelleen.

·Tuetaan EU:n vesiviljelyn monipuolistamista sellaisiin vesiviljelylajeihin, joiden ympäristötehokkuus on parempi, muun muassa varmistamalla asianmukainen politiikkakehys ja sallimalla EU:n varojen käyttö (mukaan lukien tämäntyyppisen vesiviljelyn arvon lisääminen markkinoilla ja koko arvoketjussa).

·Pyritään pienentämään vesiviljelyn osuutta merten roskaantumiseen seuraavin toimin: i) kertakäyttömuovidirektiivin vaatimusten täytäntöönpano, ii) muovipohjaisten vesiviljelyvälineiden kestävillä ratkaisuilla korvaamisen ja vesiviljelyalueiden mukauttamisen tukeminen siten, että minimoidaan materiaalien katoaminen ympäristöön, iii) jätteiden erilliskeräyksen varmistaminen ja iv) innovoinnin edistäminen vesiviljelytuotteiden ja jalostettujen vesiviljelytuotteiden pakkaamisen alalla.

·Tuetaan alan ympäristötehokkuuden parantamiseen tähtäävää tutkimusta ja innovointia.

·Edistetään ja levitetään komission laatimia ympäristötehokkuutta koskevia ohjeita vesiviljelystä vastaavien viranomaisten ja vesiviljelyalan keskuudessa (myös koulutuksen avulla) ja tuetaan toimialan pyrkimyksiä omaksua tällaisia käytänteitä (myös käyttämällä EU:n varoja).

·Varmistetaan, että toimivaltaiset viranomaiset sisällyttävät kaikki ympäristönäkökohdat vesiviljelyn suunnitteluun ja lupien myöntämiseen varmistaen sovellettavan lainsäädännön täytäntöönpanon ja noudattamisen kaikilta osin. Näitä sisällytettäviä näkökohtia ovat muun muassa i) lajien ja luontotyyppien herkkyyskartoituksen kehittäminen vesiviljelyn paineiden perusteella, ii) alueiden ympäristön kantokyvyn määrittäminen objektiivisten kriteerien perusteella ja iii) sopimusten ja järjestelmien kehittäminen vesiviljelyalueiden kiertoa ja aluehallintaa varten ravinteiden ja orgaanisen aineksen päästöjen vähentämiseksi.

·Varmistetaan alan ympäristötehokkuuden asianmukainen seuranta ja raportointi niin, että sovellettava lainsäädäntö pannaan kaikilta osin täytäntöön. Edistetään vesiviljelyalan toteuttamaa ympäristöindikaattorien seurantaa ja niistä raportointia.

·Tuetaan toimia EU:n vesiviljelyalan ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi edelleen.

·Tuetaan EU:n vesiviljelyn monipuolistamista sellaisiin vesiviljelylajeihin, joiden ympäristötehokkuus on parempi, muun muassa varmistamalla asianmukainen politiikkakehys ja EU:n varojen käyttö (mukaan lukien tämäntyyppisen vesiviljelyn arvon lisääminen markkinoilla ja koko arvoketjussa).

·Pyritään pienentämään vesiviljelyn osuutta merten roskaantumiseen seuraavin toimin: i) kertakäyttömuovidirektiivin vaatimusten täytäntöönpano, ii) muovipohjaisten vesiviljelyvälineiden kestävillä ratkaisuilla korvaamisen ja vesiviljelyalueiden mukauttamisen tukeminen siten, että minimoidaan materiaalien katoaminen ympäristöön, iii) jätteiden erilliskeräyksen varmistaminen ja iv) innovoinnin edistäminen vesiviljelytuotteiden ja jalostettujen vesiviljelytuotteiden pakkaamisen alalla.

·Tuetaan alan ympäristötehokkuuden parantamiseen tähtäävää tutkimusta ja innovointia.

·Edistetään vesiviljelyalan ympäristötehokkuutta koskevien ohjeiden täytäntöönpanoa.

·Edistetään merien roskaantumisen ehkäisemistä vesiviljelytoiminnassa.

·Edistetään vesiviljelyalan toteuttamaa ympäristöindikaattorien seurantaa ja niistä raportointia.

·Varmistetaan, että EU:n vesiviljelyalan tuottajat saavat tietoa asiaankuuluvasta vesiviljelytoiminnan ympäristötehokkuuden parantamista koskevasta tutkimuksesta ja innovoinnista.

2.1.3 Eläinten hyvinvointi

·Tuetaan sitä, että EU:n jäsenvaltiot, EU:n vesiviljelyala, EU:n tieteelliset elimet ja kansalaisjärjestöt laativat kalojen hyvinvointia koskevien hyvien käytänteiden säännöstön, joka perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja näyttöön ja joka kattaa viljelyn, kuljetuksen ja lopettamisen. Tätä hyvien käytänteiden säännöstöä olisi levitettävä laajalti. 6  

·Tuetaan EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n vesiviljelyalan yhteisten, varmennettujen, lajikohtaisten ja tarkastettavissa olevien kalojen hyvinvointia koskevien indikaattorien kehittämistä koko tuotantoketjuun, kuljetus ja lopettaminen mukaan luettuina. Osalla tästä tuesta olisi tuettava tutkimusta 7 .

·Tuetaan ja edistetään eläinten hyvinvointia koskevaa tutkimusta ja innovointia ottaen huomioon maataloustutkimuksen pysyvän komitean (SCAR-Fish-työryhmä) määrittämät painopisteet 8 .

·Tuetaan ja edistetään eläinten hyvinvointia koskevaa tutkimusta ja innovointia ottaen huomioon maataloustutkimuksen pysyvän komitean (SCAR-Fish-työryhmä) määrittämät painopisteet.

·Tuetaan vesiviljelyalan tuottajien tietämyksen ja osaamisen kehittämistä kalojen hyvinvointia koskevista hyvistä käytännöistä.

·Tuetaan ja levitetään kalojen hyvinvointia koskevien hyvien käytänteiden säännöstöä vesiviljelyalan tuottajien keskuudessa.

·Varmistetaan, että EU:n vesiviljelyalan tuottajat saavat tietoa asiaankuuluvasta eläinten hyvinvointia koskevasta tutkimuksesta ja innovoinnista.

2.3. YHTEISKUNNALLISEN HYVÄKSYNNÄN JA KULUTTAJILLE TARJOTTAVIEN TIETOJEN VARMISTAMINEN

Osa-alue

Komissio

EU:n jäsenvaltiot

Vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta

 2.3.1. EU:n vesiviljelystä tiedottaminen

·Laaditaan käyttäjäystävällinen esite, jossa selitetään, mitä lainsäädäntöä vesiviljelyalalla on noudatettava.

·Tehdään tutkimus EU:n vesiviljelyn taloudellisista, ympäristöön liittyvistä ja sosiaalisista vaikutuksista (myönteisistä ja kielteisistä) parhaan mahdollisen tieteellisen tiedon pohjalta tietoon perustuvan keskustelun helpottamiseksi.

·Järjestetään sidosryhmien konferenssi tämän tiedonannon hyväksymisen jälkeen.

 

·Kehitetään välineitä EU:n vesiviljelyä koskevan koordinoidun EU:n laajuisen kampanjan toteuttamiseksi kansallisella ja alueellisella tasolla. 9  

·Arvioidaan mahdollisuutta määrittää vesiviljelytuotteita koskevia vaatimuksia kaupan pitämisen vaatimuksia koskevan kehyksen uudelleentarkastelun yhteydessä.

·Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (yhteisestä markkinajärjestelystä annettu asetus) soveltamisen tuloksia koskevan kertomuksen julkaisemisen jälkeen harkitaan, tarvitaanko ohjeita tai jatkotoimia.

·Tutkitaan edelleen digitalisaatiovälineiden ja tekoälyn asemaa vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydessä ja avoimuudessa.

 

·Tuetaan EU:n vesiviljelyä koskevan koordinoidun EU:n laajuisen kampanjan levittämistä laajasti kansallisella tasolla ja varmistetaan se siten, että siihen osallistuvat täysimittaisesti alueviranomaiset, vesiviljelyalan tuottajat, vähittäiskauppiaat sekä mahdollisuuksien mukaan kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet.

·Edistetään vesiviljelyalan itsesääntelyaloitteita (muun muassa hyvät käytänteet, käytännesäännöt ja jäljitettävyys) ja niistä ilmoittamista kuluttajille. Edistetään tuote- ja laatumerkkien käyttöä asianmukaisten valvontamekanismien avulla.

·Edistetään digitalisointivälineiden ja tekoälyn käyttöä vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydessä ja läpinäkyvyydessä.

·Tuetaan sitä, että jäsenet levittävät EU:n vesiviljelyä koskevaa koordinoitua EU:n laajuista kampanjaa laajasti, ja varmistetaan se. 

·Edistetään vesiviljelyalan itsesääntelyaloitteita (muun muassa hyvät käytänteet ja käytännesäännöt) ja jäljitettävyyttä (mukaan lukien digitaalisten välineiden käyttö) sekä näistä aloitteista tiedottamista kuluttajille. Edistetään tuote- ja laatumerkkien käyttöä asianmukaisten valvontamekanismien avulla.

·Edistetään digitalisointivälineiden ja tekoälyn käyttöä vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydessä ja läpinäkyvyydessä.

2.3.2. Integroiminen paikallisyhteisöihin

·Tarjotaan paikallisten sidosryhmien varhaista osallistumista koskevia hyviä käytänteitä aluesuunnittelua ja hallinnollisia menettelyjä koskevien ohjeasiakirjojen osana. 10

·Kerätään hyviä käytänteitä vesiviljelyalan integroimiseksi paikallisyhteisöihin erityisesti synergioiden kehittämiseksi muiden alojen kanssa ja kiertotalouteen perustuvan toimintamallin kehittämiseksi. Edistetään tällaisia käytänteitä muun muassa tässä tiedonannossa mainitun EU:n vesiviljelyalan verkkoalustan avulla.

·Varmistetaan paikallisten sidosryhmien varhainen osallistuminen niiden hyvien käytänteiden mukaisesti, jotka komissio esittää osana aluesuunnittelua ja hallintomenettelyjä koskevia ohjeasiakirjoja.

·Edistetään vesiviljelyalan integroitumista paikallisyhteisöihin ja synergioiden kehittämistä muiden alojen kanssa ottaen huomioon komission keräämät hyvät käytännöt.

·Levitetään jäsenille hyviä käytänteitä vesiviljelyalan integroimiseksi paikallisyhteisöihin.

·Edistetään jäsenten keskuudessa sitä, että vesiviljelyala osallistaa paikallisia sidosryhmiä toimintaansa, ja tarvetta osoittaa toiminnan konkreettiset hyödyt paikallisyhteisöille muun muassa lisäämällä avoimuutta.

2.3.3. Tiedot ja seuranta

·Kartoitetaan vesiviljelyalaa koskevat raportointivelvoitteet EU:n eri säädösten mukaisesti. 11  

·Yksilöidään ja määritetään yhteiset ympäristöindikaattorit jäsenvaltioiden vesiviljelyä koskevaa raportointia varten.

·Tarkistetaan ja tarvittaessa mukautetaan vesiviljelyä koskevaa tietojenkeruuta.

·Toimitetaan komissiolle tiedot makeanveden vesiviljelystä sekä ympäristöindikaattoreista, joiden osalta kansallisessa lainsäädännössä edellytetään keruuta ja raportointia.

·Pannaan täytäntöön vesiviljelyä koskevat tarkistetut tiedonkeruuvelvoitteet tietojenkeruupuitteiden mukaisesti (EU:n monivuotinen tiedonkeruuohjelma, jota sovelletaan vuodesta 2022 alkaen).

·Kannustetaan toimialaa ja toimialaorganisaatioita sitoutumaan vapaaehtoisesti raportoimaan kansallisille viranomaisille ja julkistamaan ympäristötietoja, mukaan lukien tiedot karkaamisesta ja eläinlääkkeiden käytöstä.

 

·Kannustetaan toimialaa ja toimialaorganisaatioita sitoutumaan vapaaehtoisesti raportoimaan kansallisille viranomaisille ja julkistamaan ympäristötietoja, mukaan lukien tiedot karkaamisesta ja eläinlääkkeiden käytöstä.

2.4. TIETÄMYKSEN JA INNOVOINNIN LISÄÄMINEN

Osa-alue

Komissio

EU:n jäsenvaltiot

Vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta

·Perustetaan osana näissä suuntaviivoissa mainittua EU:n vesiviljelyalan verkkoalustaa sivusto, jonne kaikki EU:n rahoittamat vesiviljelyä koskevat tutkimushankkeet rekisteröidään ja jonne niiden tulokset asetetaan julkisesti saataville.

·Edistetään jäsenvaltioiden ja alueiden rajat ylittävää tutkimuksen ja innovoinnin vahvuuksien kehittämistä ja yhteensovittamista sekä niihin liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa sellaisten älykkään erikoistumisen strategioiden avulla, joilla pyritään rakentamaan koko EU:n kattavia arvoketjuja.

·Edistetään vankkojen tulosten levittämistä ja hyödyntämistä koskevien suunnitelmien laatimista ja täytäntöönpanoa rahoitettavia tutkimus- ja innovointihankkeita varten.

·Tuetaan kestävää vesiviljelyä koskevaa tutkimusta ja innovointia erityisesti Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelman ja sen määritettyjen painopisteiden avulla.

·Tuetaan vesiviljelyalan osaamisen kehittämistä (myös EU:n rahoituksen avulla). 12  

·Luodaan yhteistyökehys, jonka avulla kootaan yhteen viranomaiset, toimiala sekä tutkimus- ja koulutuslaitokset, ja edistetään vesiviljelyä koskevien klustereiden 13 kehittämistä.

·Levitetään tietoa kansallisista tutkimus- ja innovointihankkeista ja niiden tuloksista.

·Tuetaan (myös EU:n rahoituksen avulla) vesiviljelyalan osaamisen kehittämistä ja vesiviljelyalan ammattilaisten säännöllistä koulutusta.

·Koordinoidaan ja tuetaan tutkimusta ja innovointia määritettyjen painopisteiden mukaisesti, mukaan lukien maataloustutkimuksen pysyvän komitean (SCAR-Fish-työryhmä) kertomuksissa esitetyt painopisteet.

·Tuetaan vesiviljelyalan innovatiivisten käytänteiden laajentamista ja kaupallistamista.

·Kannustetaan vesiviljelyalan tuottajia ja muita sidosryhmiä tekemään yhteistyötä tutkimus- ja innovointilaitosten ja viranomaisten kanssa ratkaisujen löytämiseksi EU:n vesiviljelyalan kestävän kehityksen haasteisiin.

·Levitetään jäsenille tietoa tutkimus- ja innovointihankkeista ja niiden tuloksista.

·Edistetään olemassa olevien innovaatioiden käyttöönottoa EU:n vesiviljelyalalla.

·Edistetään vesiviljelyalan ammattilaisten säännöllistä koulutusta erityisesti siitä, miten innovatiiviset käytännöt voidaan ottaa käyttöön.

RAHOITUS

Osa-alue

Komissio

EU:n jäsenvaltiot

Vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta

Rahoitus 

·Esitetään yleiskatsaus monista erilaisista saatavilla olevista EU:n rahoitusohjelmista 14 .

·Varmistetaan johdonmukaisuus, synergiat ja täydentävyys vesiviljelyn tukemisessa komission hallinnoimien EU:n eri rahastojen puitteissa.

·Varmistetaan, että alan rahoitetuista hankkeista tiedotetaan julkisesti ja säännöllisesti.

·Otetaan huomioon tässä tiedonannossa esitetyt painopisteet EU:n varojen ohjelmasuunnitteluun liittyvien sitoumusten ja menojen osalta.

·Tuetaan edelleen investointeja vesiviljelyalan innovatiivisiin ja kestäviin ratkaisuihin BlueInvest-aloitteen ja InvestEU-ohjelman avulla.

·Koordinoidaan monivuotisen rahoituskehyksen eri rahastojen vesiviljelyyn liittyviä suunnitelmia, sitoumuksia ja menoja ja varmistetaan niiden välinen johdonmukaisuus, synergiaedut ja täydentävyys.

·Varmistetaan, että alan rahoitetuista hankkeista tiedotetaan julkisesti ja säännöllisesti.

·Otetaan huomioon näissä suuntaviivoissa esitetyt painopisteet kansallisten ja EU:n varojen tuen ohjelmasuunnittelussa.

·Tuetaan investointeja vesiviljelyalan innovatiivisiin ja kestäviin ratkaisuihin.

·Edistetään EU:n vesiviljelyalan tuottajien ja muiden sidosryhmien keskuudessa olemassa olevien varojen ja välineiden käyttöä investointien houkuttelemiseksi tässä tiedonannossa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(1)

 Näissä ohjeissa olisi otettava huomioon i) EU:n jäsenvaltioiden avoimen koordinointimenetelmän puitteissa jakamat kokemukset, ii) EU:n rahoittaman tutkimuksen tulokset ja iii) FAO:n Välimeren ja Mustanmeren yleisen kalastuskomission (General Fisheries Commission for the Mediterranean and Black Sea, GFCM) puitteissa tehty työ. Ks. Välimeren ja Mustanmeren vesiviljelyyn tarkoitettujen rannikkovyöhykkeiden perustamista koskeva opas ”A guide for the establishment of coastal zones dedicated to aquaculture in the Mediterranean and the Black Sea” ( www.fao.org/3/ca7041en/CA7041EN.pdf ) . EU:n rahoittamissa hankkeissa, kuten AquaSpace-hankkeessa ( http://www.aquaspace-h2020.eu/ ) ja TAPAS-hankkeessa ( http://tapas-h2020.eu/ ), on kehitetty välineitä vesiviljelyyn soveltuvien erityisten alueiden tunnistamiseksi. Yksi vesiviljelyalueiden suunnittelun kannalta merkittävä EU:n rahoittama hanke on MUSES-hanke, jossa tehtiin erilaisia tapaustutkimuksia, muun muassa merituulivoiman tuotannon ja merivesiviljelyn yhdistelmää koskeva tapaustutkimus Itämerellä (Tanskan vesillä) ( https://muses-project.com/wp-content/uploads/sites/70/2018/02/ANNEX-8-CASE-STUDY-5.pdf ).

(2)

Maataloustutkimuksen pysyvä komitea (SCAR-Fish-työryhmä) on määrittänyt vesiviljelyalan tautien ehkäisyä ja hallintaa koskevan tutkimuksen painopisteet ( https://scar-europe.org/index.php/fish-documents ). Pellolta pöytään ‑strategiassa metagenomin tutkimusta pidetään keskeisenä tutkimusalana, jota olisi tuettava Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelmasta.

(3)

 Ohjeissa olisi otettava huomioon asiaankuuluvien EU:n rahoittamien hankkeiden, kuten SOCLIMPACT ( https://soclimpact.net ), CERES ( https://ceresproject.eu ) ja ClimeFish ( https://climefish.eu/ ), havainnot. ClimeFish-hankkeen yhteydessä kehitetyt suositukset koskevat erityisesti merivesiviljelyä, mutta myös makeanveden järvi- ja allastuotantoa. Tässä hankkeessa on kehitetty päätöksenteon tukikehys, joka koostuu sähköisestä välineestä, jolla tuetaan suunnitteluprosesseja, mukaan lukien tiedot ja hyvät käytännöt. Siinä on myös käynnistetty eurooppalaisen standardin kehittäminen ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä alakohtaisia suunnitelmia varten.

(4)

Komission ohjeasiakirjoja, kuten vesiviljelyä ja Natura 2000 -verkostoa koskevia ohjeita ”Guidance on Aquaculture and Natura 2000”, olisi myös levitettävä laajemmin.

(5)

 Esimerkiksi Euroopan kalastuksen merimetso-ongelmien vähentämismenetelmiä koskevaa INTERCAFE-aloitteen merimetsojen hallinnan työkalupakkia olisi levitettävä laajasti. Ks. https://ec.europa.eu/environment/nature/cormorants/files/Cormorant_Toolbox_web_version.pdf  

(6)

 Tällaisessa säännöstössä olisi otettava huomioon terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston eläinten hyvinvointia käsittelevän foorumin oma-aloitteisen alaryhmän työ ja asiaan liittyvät Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnot.

(7)

 Horizon 2020 ‑aloitteen PerformFish-hankkeessa ( http://performfish.eu/ ) muun muassa validoidaan toiminnallisia hyvinvointi-indikaattoreita, jotka ovat suoraan merkityksellisiä Välimeren meriahventen ja hammasahventen viljelijöille.

(8)

 SCAR-Fish-työryhmä on määrittänyt kalojen hyvinvointia koskevan tutkimuksen painopisteet ( https://scar-europe.org/index.php/fish-documents ). 

(9)

Näiden välineiden kehittämisessä olisi otettava huomioon ”Viljelty EU:ssa” ‑kampanjasta saadut kokemukset.

(10)

 EU:n rahoittamassa Mediterranean Aquaculture Integrated Development -hankkeessa (MedAID) tarkastellaan tapoja ottaa paikalliset sidosryhmät mukaan vesiviljelyn kehittämiseen (ks. http://www.medaid-h2020.eu/index.php/wp7-social-acceptability-and-governance ).

(11)

Raportoitavia tietoja ovat muun muassa i) tiedot, jotka Eurostat on kerännyt jäsenvaltioiden vesiviljelyä koskevien tilastojen toimittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 762/2008 mukaisesti, ii) tietojenkeruupuiteasetuksen (asetus (EU) 2017/1004) mukaisesti kerätyt tiedot ja iii) eläinten terveyttä koskevan lainsäädännön tai luonnonmukaista tuotantoa koskevan lainsäädännön mukaisesti kerätyt tiedot.

(12)

Komissio on rahoittanut EU:n vesiviljelyalan osaamisen kehittämishankkeita EMKR:n sinisiä työuria koskevan toiminnan kautta (esimerkiksi Entrefish-hanke ( http://www.entrefish.eu/?page_id=3554&lang=en ). Se on myös rahoittanut Erasmus+ ‑ohjelmasta yli sataa vesiviljelyyn liittyvää hanketta (ks.  https://ec.europa.eu/programmes/erasmus-plus/projects_en ). Tulevaisuudessa olisi kuitenkin tehtävä enemmän.

(13)

COSME-ohjelman puitteissa käynnistetyt EU:n klusterialoitteet pk-yritysten innovoinnin ja kasvun tukemiseksi ovat hyvä esimerkki edistymisestä tällä alalla. Esimerkiksi Ranskan vesiviljelyn ja meriluonnonvarojen klusteri, johon kuuluu yli 170 jäsentä (mukaan lukien yli 60 pk-yritystä).

(14)

Esimerkiksi Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) ja tuleva Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto (EMKVR), Horisontti 2020 ‑puiteohjelma ja Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelma, ympäristö- ja ilmastotoimet (Life+), Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma (COSME) sekä Euroopan maanseurantaohjelma (Copernicus).