|
22.
|
Tärkeimmät muutokset Euroopan komission alkuperäiseen ehdotukseen voidaan esittää yhteenvetona seuraavasti:
a)
|
2 artiklassa olevaa määritelmien luetteloa on laajennettu lisäämällä joitakin uusia määritelmiä (esimerkiksi käsitteille ”matkailuauto”, ”umpikorinen tavarankuljetukseen tarkoitettu ajoneuvo” ja ”päästötön ajoneuvo”) ja selkeyttämällä tai tarkentamalla joitakin määritelmiä (esimerkiksi käsitteet ”raskas hyötyajoneuvo”, ”kevyt ajoneuvo” ja ”merkittävästi muutettu tietulli- tai maksujärjestelmä”);
|
b)
|
7 artiklassa on tarkistettu keskeistä säännöstä, jossa määritellään yleiset verojen ja maksujen kantamisen periaatteet, siten, että
—
|
ajoneuvoilta – olivatpa ne kevyitä ajoneuvoja tai raskaita hyötyajoneuvoja taikka näihin ajoneuvoluokkiin kuuluvia ajoneuvotyyppejä – voidaan kantaa veroja ja maksuja toisistaan riippumatta. Jos kuitenkin veloitetaan henkilöautoja, on veloitettava myös kevyitä hyötyajoneuvoja vähintään samantasoisilla maksuilla;
|
—
|
jäsenvaltiot voivat päättää pitävänsä ennallaan käyttöoikeussopimusten mukaisen maksutason ja olla soveltamatta uusia maksunperimissääntöjä siihen saakka, kun sopimus on uusittu tai tietulli- tai maksujärjestelmää on muutettu merkittävästi;
|
—
|
jäsenvaltiot voivat säätää tietullien tai käyttäjämaksujen määrien alentamisesta tai tietullien tai käyttäjämaksujen maksuvelvoitetta koskevista vapautuksista joissain tietyissä tapauksissa (esimerkiksi niiden päästöttömien ajoneuvojen osalta, joiden suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on enintään 4,25 tonnia);
|
—
|
raskaisiin hyötyajoneuvoihin sovellettavat käyttäjämaksut poistetaan käytöstä TEN-T-runkoverkossa kahdeksan vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Yhteistä käyttäjämaksujärjestelmää (esimerkiksi eurovinjettisopimusta) soveltavilla jäsenvaltioilla on kuitenkin kaksi vuotta lisäaikaa, jonka kuluessa niiden on mukautettava tai lakkautettava kyseinen järjestelmä. Järjestelmien lakkauttamisen yleisperiaatteesta poiketen voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sallia vapautuksia maksuista sen jälkeen, kun järjestelystä on ilmoitettu komissiolle;
|
—
|
artikla (yhdessä 7 a artiklan kanssa) sisältää nyt kaksi uudelleentarkastelulauseketta, joiden mukaan komissio arvioi direktiivin täytäntöönpanoa ja vaikuttavuutta kevyiden ajoneuvojen maksujen osalta sekä sitä, onko teknisesti ja oikeudellisesti mahdollista eriyttää kevyiden hyötyajoneuvojen kohtelu;
|
|
c)
|
uudessa säännöksessä eli 7 a a artiklassa säädetään nyt niin sanotusta ”yhdistetystä maksujärjestelmästä”. Tuon artiklan mukaisesti jäsenvaltiot, jotka soveltavat tietulleja TEN-T-runkoverkossaan tai osassa sitä ennen direktiivin voimaantuloa, voivat ottaa käyttöön yhdistetyn maksujärjestelmän kaikille raskaille hyötyajoneuvoille tai tietyntyyppisille raskaille hyötyajoneuvoille. Kyseisessä järjestelmässä käyttäjämaksut on porrastettava ajoneuvon hiilidioksidipäästöjen ja Euro-päästöluokan mukaisesti;
|
d)
|
7 a artiklaan on tehty hienoisia mukautuksia, jotka liittyvät henkilöautojen käyttäjämaksujen oikeasuhteisuuteen. Lisäksi tuon säännöksen mukaisesti on voitava saada infrastruktuurin käyttöoikeus päiväksi sekä viikoksi tai 10 päiväksi taikka näiksi molemmiksi ajanjaksoiksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin rajoittaa päivittäisen käyttäjämaksun ainoastaan kauttakulkutarkoituksiin. Jos jäsenvaltiot asettavat kevyille hyötyajoneuvoille eri käyttäjämaksut kuin henkilöautoille, kevyille hyötyajoneuvoille on asetettava henkilöautoja korkeammat käyttäjämaksut;
|
e)
|
mitä tulee ulkoisten kustannusten sisällyttämiseen raskailta hyötyajoneuvoilta perittäviin maksuihin, 7 c a ja 7 c b artiklassa säädetään nyt pakolliseksi ilman pilaantumisen ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen periminen neljän vuoden siirtymäkauden jälkeen, jos tietulleja sovelletaan. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin olla soveltamatta ilman pilaantumisen ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, jos tämä johtaa tahattomiin seurauksiin, kuten ajoneuvojen siirtymiseen muille reiteille, sen jälkeen, kun ne ovat ilmoittaneet asiasta komissiolle. Tämä pakollinen maksujen perintä ei rajoita kuitenkaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta päättää ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen perimisestä joka tapauksessa hiilidioksidipäästöjen osalta. Komissiolle annetaan kuitenkin mahdollisuus arvioida hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen täytäntöönpanoa ja vaikuttavuutta;
|
f)
|
valinnaisen maksujen perimisen osalta
—
|
7 d a artiklassa säädetään nyt, että (valinnaisten) ruuhkamaksujen tuottamat tulot tai niitä vastaavat varat on käytettävä ruuhkaongelman ratkaisemiseen tai kestävän liikenteen ja liikkuvuuden kehittämiseen yleisesti. Jos tällaiset tulot osoitetaan yleiseen talousarvioon, jäsenvaltioiden katsotaan täyttäneen kyseisen velvoitteen, jos ne toteuttavat ruuhkaongelman ratkaisemiseksi tai yleisesti kestävän liikenteen ja liikkuvuuden kehittämiseksi rahoitustukipolitiikkaa, joka arvoltaan vastaa ruuhkamaksuista saatavia tuloja; ja
|
—
|
7 f artiklassa säädetään nyt, että jos kaksi jäsenvaltiota tai sitä useampi jäsenvaltio päättää soveltaa korotusta samassa liikennekäytävässä, korotus voi olla suurempi kuin 25 prosenttia (muttei suurempi kuin 50 prosenttia) vain, jos kaikki kyseiseen liikennekäytävään kuuluvat jäsenvaltiot ja niiden jäsenvaltioiden naapureina olevat jäsenvaltiot, joiden alueella sijaitsee se liikennekäytävän osuus, johon korotusta on määrä soveltaa, antavat siihen suostumuksensa;
|
|
g)
|
ajoneuvojen hiilidioksidipäästöihin ja ympäristötehokkuuteen perustuvan hintojen porrastamisen osalta
—
|
7 g a artiklassa olevassa uudessa säännöksessä mainitaan hiilidioksidi perittävissä olevien kustannusten luettelossa ilmastotavoitteiden mukaisesti. Kyseisessä säännöksessä edellytetään, että jäsenvaltiot porrastavat infrastruktuuri- ja käyttäjämaksut raskaiden hyötyajoneuvojen osalta hiilidioksidipäästöjen perusteella. Aluksi järjestelmää on määrä soveltaa vain suurimpiin kuorma-autoihin, mutta tarkoituksena on laajentaa se asteittain koskemaan muitakin raskaiden hyötyajoneuvojen tyyppejä ja mukauttaa sitä tekniikan kehitykseen säännöllisesti. Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa erityiskohtelua päästöttömiin ajoneuvoihin tarkoituksena kannustaa luokkiensa parhaiden ajoneuvojen ostamiseen. Uuteen säännökseen sisältyy kuitenkin takeet sen estämiseksi, että hybridimallisille ajoneuvoille annettaisiin kaksinkertainen hyvitys, sekä mahdollisten päällekkäisyyksien välttämiseksi hiilen hinnoitteluun liittyvien muiden välineiden suhteen; ja
|
—
|
7 g b artiklassa on nyt jätetty jäsenvaltioille harkintavalta tietullien ja käyttäjämaksujen porrastamiseen kevyiden ajoneuvojen osalta ajoneuvon ympäristötehokkuuden mukaan. Kyseisessä säännöksessä asetetaan kuitenkin vuodesta 2026 alkaen pakolliseksi umpikoristen tavarankuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen ja pienoisbussien tietullien ja käyttäjämaksujen vuosimaksujen porrastaminen ajoneuvon ympäristötehokkuuden perusteella, jos sovelletaan tietulleja tai käyttäjämaksuja ja jos se on teknisesti mahdollista;
|
|
h)
|
11 artiklaan on tehty mukautuksia sekä sen osalta, minkätyyppisiä tietoja on toimitettava kertomuksessa, joka jäsenvaltioiden on julkaistava koostetussa muodossa, että kertomusten julkaisutiheyden osalta (kertomus on laadittava kolmen vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen viiden vuoden välein);
|
i)
|
muutosdirektiivin 4 artiklassa vahvistetaan kahden vuoden siirtymäaika; ja
|
j)
|
liitteisiin tehdyt tarkistukset koskevat käyttäjämaksujen enimmäismääriä, ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen perimisen vähimmäisvaatimuksia ja viitearvoja, ruuhkamaksujen vähimmäisvaatimuksia ja viitearvoja sekä kevyiden ajoneuvojen epäpuhtauksia koskevia päästötehokkuuskriteerejä.
|
|