P9_TA(2020)0318

Kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 aiheesta ”kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi” (2020/2021(INI))

(2021/C 425/03)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 114 artiklan,

—	ottaa huomioon SEUT 169, 191, 192 ja 193 artiklan,

—	ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (1),

—	ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (2),

—	ottaa huomioon tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista 20. toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 (3),

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman perustamisesta (COM(2018)0441),

—	ottaa huomioon markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (4),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066),

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tuotteiden käyttöiän pidentämisestä: kuluttajien ja yritysten saama hyöty (5),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (6),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (7),

—	ottaa huomioon lokakuussa 2018 julkaistun komission julkaisun ”Behavioural Study on Consumers’ Engagement in the Circular Economy”,

—	ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun yhteisen tutkimuskeskuksen raportin ”Analysis and development of a scoring system for contended and upgrade of products”,

—	ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 päivätyn Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”The European environment – state and outlook 2020”,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan pyynnöstä maaliskuussa 2020 laaditun tutkimuksen ”Promoting product longevity”,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan pyynnöstä huhtikuussa 2020 laaditun perusteellisen selvityksen ”Sustainable Consumption and Consumer Protection Legislation”,

—	ottaa huomioon 18. elokuuta 2015 annetun Euroopan kuluttajaliiton (BEUC) kertomuksen ”Durable goods: More sustainable products, better consumer rights – Consumer expectations from the EU’s resource efficiency and circular economy agenda”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9-0209/2020),

A.	katsoo, että luonnonvarojen niukkuuden ja jätteiden lisääntymisen vuoksi on välttämätöntä luoda sellaisia kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja, joissa otetaan huomioon planeettamme sietokyvyn rajat ja asetetaan etusijalle luonnonvarojen tehokkaampi ja kestävämpi käyttö;

B.	ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama kriisi on osoittanut, että on tarpeen luoda uusia ja kestävämpiä liiketoimintamalleja ja tukea eurooppalaisia yrityksiä, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mikroyrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia;

katsoo, että kestävien sisämarkkinoiden on heijastettava parlamentin kehotusta (8) hyväksyä kunnianhimoinen Euroopan vihreän kehityksen ohjelma; katsoo, että siksi on olennaisen tärkeää kehittää tutkimukseen perustuva strategia tuotteiden kestävyyden, uudelleenkäytettävyyden, päivitettävyyden ja korjattavuuden parantamiseksi; katsoo, että tällä strategialla olisi luotava työpaikkoja, kasvua ja innovointimahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille, tuettava niiden maailmanlaajuista kilpailukykyä ja varmistettava korkeatasoinen kuluttajansuoja;

katsoo, että yhteinen ja kattava strategia ei ole sama kuin kaikille sopiva lähestymistapa; katsoo, että olisi asianmukaisempaa soveltaa eriytettyä lähestymistapaa, joka perustuu kunkin tuoteluokan ja alan erityispiirteisiin sekä markkinoiden ja teknologian kehitykseen; katsoo, että nykyisten sääntöjen tehokas täytäntöönpano ja valvonta on kestävien ja hyvin toimivien sisämarkkinoiden kannalta olennaisen tärkeää;

katsoo, että on olennaisen tärkeää saada riittävästi rahoitusta sisämarkkinaohjelman kaltaisten rahoitusohjelmien kautta, jotta voidaan siirtyä ilmastoneutraaliuteen ja kiertotalouteen ja rahoittaa kestävien tuotteiden alan tutkimusta ja kehittämistä sekä yrityksille ja kuluttajille suunnattuja tiedotuskampanjoita;

ottaa huomioon, että komission vuoden 2018 käyttäytymistutkimuksen mukaan kuluttajat ovat valmiita osallistumaan kiertotalousprosessiin ja ostamaan tuotteen kolme kertaa todennäköisemmin, jos se on merkitty kestävämmäksi ja korjattavaksi, mutta esteitä on edelleen jäljellä, muun muassa tiedon epäsymmetrisyys; katsoo, että kuluttajien tietoisuuden ja yritysten välisen reilun kilpailun vuoksi tarvitaan selkeää, luotettavaa ja avointa tietoa tuotteen ominaisuuksista, myös arvioidusta käyttöiästä ja korjattavuudesta; katsoo, että tämän vuoksi on parannettava olemassa olevia tietoja ja vältettävä tietotulvaa;

ottaa huomioon, että tuotteen käyttöikä ja vanheneminen ovat riippuvaisia erilaisista luonnollisista ja keinotekoisista seikoista, kuten koostumus, toimivuus, korjauskustannukset, kulutusmallit ja käyttö; katsoo, että tuotteen arvioitu käyttöikä on mitattava todellisia käyttöolosuhteita vastaavilla objektiivisilla testeillä ja kriteereillä ja määritettävä ennen tuotteen markkinoille saattamista;

toteaa, että direktiiviä (EU) 2019/771 tarkastellaan uudelleen viimeistään vuonna 2024; toteaa, että tätä uudelleentarkastelua valmisteltaessa olisi arvioitava erinäisiä toimenpiteitä, joilla pyritään luomaan oikeanlaiset olosuhteet tuotteiden kestävyyden lisäämiseksi ja kuluttajansuojan korkean tason sekä kilpailukykyisen liiketoimintaympäristön varmistamiseksi; toteaa, että kahden vuoden lakisääteinen takuuaika ei ehkä sovellu kaikkiin tuoteluokkiin, joiden arvioitu käyttöikä on pidempi;

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti vaati aiemmassa päätöslauselmassaan (9) toimenpiteitä tavaroiden ja ohjelmistojen suunniteltua vanhenemista koskevan ongelman ratkaisemiseksi, mukaan lukien yhteisen määritelmän kehittäminen testausta ja ongelmallisten käytäntöjen havaitsemista varten; katsoo, että on kehitettävä yhteinen sisämarkkinastrategia ja tarjottava oikeusvarmuutta ja luottamusta sekä yrityksille että kuluttajille;

J.	katsoo, että ohjelmistojen käyttöikä on keskeinen kysymys elektroniikkalaitteiden käyttöiän kannalta; katsoo, että koska ohjelmistojen käyttöikä päättyy yhä nopeammin, elektroniikkalaitteiden on oltava mukautettavissa, jotta ne pysyisivät kilpailukykyisinä markkinoilla (10);

K.	toteaa, että 79 prosenttia EU:n kansalaisista katsoo, että valmistajat olisi velvoitettava helpottamaan digitaalilaitteiden korjaamista tai niiden osien korvaamista (11); ottaa huomioon, että korkealaatuiset tuotteet parantavat eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä;

ottaa huomioon, että joulukuussa 2015 (12) julkaistun tutkimuksen mukaan 59 prosenttia kuluttajista ei tiennyt, että lakisääteinen takuuaika on EU:ssa vähintään kaksi vuotta; katsoo, että kuluttajien tietoa olemassa olevista lakisääteistä takuuta koskevista korkeatasoisista oikeuksista voitaisiin parantaa ja että paremmat tiedot edistäisivät osaltaan tavaroiden entistä kestävämpää käyttöä;

M.	toteaa, että verkkokaupan lisääntyminen on luonut tarpeen valvoa paremmin kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden ja palvelujen vaatimustenmukaisuutta EU:n ympäristö- ja turvallisuusnormien sekä kuluttajaoikeuksien osalta;

N.	katsoo, että kestävät sisämarkkinat edellyttävät tehokasta markkinavalvontaa, jotta voidaan varmistaa näiden sääntöjen asianmukainen täytäntöönpano, jossa markkinavalvonnalla ja tulliviranomaisilla on keskeinen rooli;

katsoo, että korjauttamis- ja uudelleenkäyttökulttuurin kannustaminen ja luottamuksen lisääminen käytettyjen tavaroiden markkinoihin voisivat tarjota taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia, luoda työpaikkoja ja tietyissä olosuhteissa lisätä teollisuuden kilpailukykyä; ottaa huomioon, että tietyissä tapauksissa on esteitä, joiden vuoksi kuluttajat eivät voi valita korjausta, esimerkiksi jos varaosia ei ole saatavilla, standardoinnissa ja yhteentoimivuudessa on puutteita ja korjauspalveluja ei ole käytettävissä; toteaa, että tällä on kielteinen vaikutus korjausalaan;

P.	toteaa, että Eurobarometri-selvityksen (13) mukaan 77 prosenttia EU:n kansalaisista korjauttaisi laitteensa mieluummin kuin korvaisi ne; ottaa huomioon, että korjausalan yritykset voivat luoda paikallisia työpaikkoja ja erityisosaamista Euroopassa;

katsoo, että sellaisen tuotetyypin käyttöiän pidentäminen, jonka ympäristötehokkuutta parannetaan parhaillaan huomattavasti, olisi tasapainotettava näiden parannettujen tuotteiden käyttöönoton kanssa, minkä vuoksi se ei saisi viivästyttää sellaisten innovatiivisten teknologioiden käyttöönottoa, jotka voisivat johtaa merkittäviin ympäristöhyötyihin;

R.	katsoo, että lisääntyvä digitalisaatio tarjoaa yhteiskunnillemme uusia kanavia tietojen jakamiseen ja auttaa luomaan vastuullisuuteen, avoimuuteen, tietojen jakamiseen ja resurssien tehokkaampaan käyttöön perustuvat kestävät markkinat;

S.	katsoo, että verkkoalustat voisivat olla vastuullisempia ja tarjota kuluttajille luotettavia tietoja tarjoamistaan tuotteista ja palveluista;

T.	katsoo, että digitaaliala edistää osaltaan innovointia ja kestävää taloutta; katsoo, että olisi puututtava sen infrastruktuurin ympäristövaikutuksiin energian ja resurssien kulutuksen osalta; katsoo, että kestävämmät pakkaus- ja jakelutavat ovat ratkaisevan tärkeitä kiertotalouden luomisessa;

katsoo, että ympäristöä säästävät ja kestävät julkiset hankinnat ovat strateginen väline, jolla voidaan edistää muiden merkittävien politiikanalojen kanssa unionin teollista siirtymää ja lujittaa sen selviytymiskykyä ja avointa strategista autonomiaa; katsoo, että kestävien julkisten hankintojen strateginen käyttö voi hyödyttää sekä yrityksiä että kuluttajia lisäämällä kestävien tuotteiden kysyntää ja tarjontaa ja tekemällä näistä tuotteista kustannustehokkaita ja kuluttajien kannalta houkuttelevia;

V.	katsoo, että on tarpeen puuttua harhaanjohtaviin ympäristöväitteisiin ja viherpesukäytäntöihin tehokkailla menetelmillä, mukaan lukien tällaisten väitteiden perustelut;

W.	ottaa huomioon, että mainonnalla on vaikutusta kulutuksen tasoon ja kulutusmalleihin; katsoo, että mainonta voisi auttaa yrityksiä ja kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja;

on tyytyväinen komission esittämään uuteen kiertotaloutta koskevaan toimintasuunnitelmaan ja pyrkimykseen edistää kestävien, helpommin korjattavien, uudelleenkäytettävien ja kierrätettävien tuotteiden kehittämistä samalla kun toteutetaan toimia kuluttajien tukemiseksi tässä siirtymässä;

korostaa, että kaikissa kestävissä sisämarkkinastrategioissa olisi yhdistettävä oikeudenmukaisella, tasapainoisella ja oikeasuhteisella tavalla kestävyyden, kuluttajansuojan ja erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden periaatteet; korostaa, että kaikkien mahdollisten sääntelytoimien olisi perustuttava näihin periaatteisiin, niiden olisi oltava ympäristön kannalta kustannustehokkaita ja niiden olisi oltava hyödyllisiä sekä yrityksille että kuluttajille, jotta nämä voivat omaksua vihreän siirtymän sisämarkkinoilla; korostaa, että sääntelytoimenpiteillä olisi luotava kilpailuetuja eurooppalaisille yrityksille, niistä ei saisi aiheutua kohtuutonta taloudellista rasitetta yrityksille ja niiden olisi vauhditettava innovointia, kannustettava investointeja kestäviin teknologioihin ja vahvistettava unionin kilpailukykyä ja viime kädessä kuluttajansuojaa; huomauttaa, että kaikkiin suunniteltuihin sääntelytoimiin olisi liitettävä vaikutustenarviointi ja niissä olisi aina otettava huomioon markkinoiden kehitys ja kuluttajien tarpeet;

kehottaa komissiota osoittamaan vahvaa poliittista kunnianhimoa suunnitellessaan, hyväksyessään ja pannessaan täytäntöön asiaankuuluvia tulevia ehdotuksia, kuten kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä vihreää siirtymää varten ja kestävää tuotepolitiikkaa koskevaa aloitetta, joiden olisi oltava täysin linjassa EU:n ilmastotavoitteiden ja muiden ympäristötavoitteiden kanssa, jotta voidaan parantaa arvoketjujen kiertoa, resurssitehokkuutta ja uusioraaka-aineiden käyttöönottoa, minimoida jätteen syntyminen ja saavuttaa myrkytön kiertotalous; korostaa, että on tärkeää panna nykyiset velvoitteet ja normit oikea-aikaisesti täytäntöön ja noudattaa niitä; kehottaa komissiota olemaan lykkäämättä niitä entisestään;

korostaa, että hyvin toimivat sisämarkkinat ovat tehokas väline EU:n vihreää ja digitaalista siirtymää varten, myös kun otetaan huomioon unionin rooli globalisoituneessa taloudessa; korostaa, että sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen ja syventäminen, myös panemalla tehokkaasti täytäntöön voimassa olevaa lainsäädäntöä ja puuttumalla jäljellä oleviin perusteettomiin ja suhteettomiin esteisiin, on ennakkoedellytys kestävämmälle tuotannolle ja kulutukselle EU:ssa; vaatii sisämarkkinoiden avointa hallinnointia sekä tehokkaampaa ja parempaa seurantaa; katsoo, että kestävämpien sisämarkkinoiden oikeudellisen kehyksen olisi edistettävä innovointia ja kestävän teknologian kehittämistä, kannustettava yrityksiä siirtymään kestävämpiin liiketoimintamalleihin ja edistettävä siten talouden kestävää elpymistä;

huomauttaa, että kestävä kulutus kulkee käsi kädessä kestävän tuotannon kanssa ja että talouden toimijoita olisi kannustettava harkitsemaan tuotteiden ja palvelujen kestävyyttä suunnitteluvaiheesta alkaen sekä silloin, kun ne saatetaan sisämarkkinoille tai kun niitä tarjotaan sisämarkkinoilla, jotta varmistetaan kuluttajien kannalta turvallinen, kestävä, kustannustehokas ja houkutteleva valinnanvapaus; kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla tehdään ero tuoteluokkien ja ympäristövaikutuksiltaan merkittävien alojen välillä ja joilla parannetaan tuotteiden kestävyyttä, myös niiden arvioitua käyttöikää, uudelleenkäytettävyyttä, päivitettävyyttä, korjattavuutta ja kierrätettävyyttä;

Kuluttajien oikeudet ja suunnitellun vanhenemisen torjuminen

kehottaa komissiota laatimaan asianomaisia sidosryhmiä kuullen laajan strategian, johon sisältyy eri tuoteluokkia koskevia toimenpiteitä ja jossa otetaan huomioon markkinoiden ja teknologian kehitys, jotta voidaan tukea yrityksiä ja kuluttajia ja sitoutua kestäviin tuotanto- ja kulutusmalleihin; toteaa, että tähän strategiaan olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla

täsmennetään ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot tuotteen arvioidusta käyttöiästä (ilmaistava vuosina ja/tai käyttösykleinä ja määritettävä ennen tuotteen markkinoille saattamista objektiivisella ja standardoidulla menetelmällä, joka perustuu todellisiin käyttöolosuhteisiin, käyttöintensiteetin eroihin ja luonnollisiin tekijöihin, muun muassa mittareihin) ja korjattavuudesta pitäen mielessä, että nämä tiedot olisi annettava selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta vältetään kuluttajien hämmennys ja liiallinen tiedonsaanti, ja tästä olisi tehtävä yksi tuotteen pääominaisuuksista direktiivien 2011/83/EU ja 2005/29/EY mukaisesti

kehitetään ja otetaan käyttöön pakollisia merkintöjä, jotta kuluttajat saavat selkeätä, välittömästi näkyvää ja helposti ymmärrettävää tietoa tuotteen arvioidusta käyttöiästä ja korjattavuudesta ostohetkellä; korostaa, että tällainen merkintäjärjestelmä olisi kehitettävä siten, että otetaan mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja että se perustuu tutkimuspohjaisiin ja avoimiin standardeihin sellaisten vaikutustenarviointien lisäksi, jotka osoittavat, että on merkityksellistä, oikeasuhteista ja vaikuttavaa vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia ja suojella kuluttajia; katsoo, että näihin merkintöihin olisi sisällyttävä erityisesti tietoja kestävyydestä ja korjattavuudesta, kuten korjattavuudesta kertova pisteytysjärjestelmä, ja ne voitaisiin esittää ympäristötehokkuutta kuvaavan indeksin muodossa, jossa otetaan tuoteluokittain huomioon useita kriteerejä tuotteiden elinkaaren aikana;

c)	vahvistetaan EU-ympäristömerkin roolia edistämällä sen käyttöä teollisuudessa sekä lisäämällä kuluttajien tietoa siitä

arvioidaan kustannus- tai ympäristötehokkuusanalyysin perusteella, mitkä tavaraluokat soveltuvat parhaiten varustettaviksi käyttömittarilla, jotta voidaan parantaa kuluttajatiedotusta ja tuotteiden ylläpitoa, kannustaa tuotteiden pitkäaikaiseen käyttöön helpottamalla niiden uudelleenkäyttöä sekä edistää uudelleenkäyttöä ja käytettyjen tuotteiden liiketoimintamalleja

arvioidaan direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua valmisteltaessa, miten lakisääteisen takuuajan kesto saadaan vastaamaan paremmin tuoteluokan arvioitua käyttöikää ja miten käänteisen todistustaakan voimassaoloajan pidentäminen vaatimustenvastaisuuden osalta parantaisi kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia tehdä kestäviä valintoja; kehottaa tarkastelemaan tässä vaikutustenarvioinnissa tällaisten potentiaalisten pidennysten mahdollisia vaikutuksia hintoihin, tuotteiden odotettavissa olevaan käyttöikään, kaupallisiin takuujärjestelmiin ja riippumattomiin korjauspalveluihin

f)	tutkitaan direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua valmisteltaessa mahdollisuutta vahvistaa myyjien asemaa valmistajiin nähden ottamalla käyttöön valmistajan ja myyjän yhteisvastuumekanismi lakisääteisen takuujärjestelmän nojalla

puututaan tuotteiden ennenaikaiseen vanhentumiseen lisäämällä direktiivin 2005/29/EY liitteessä I esitettyyn luetteloon menettelyjä, jotka tosiasiallisesti lyhentävät tuotteen käyttöikää sen korvaustahdin kiristämiseksi ja rajoittavat perusteettomasti tuotteiden, myös ohjelmistojen, korjattavuutta; korostaa, että nämä menettelyt olisi määriteltävä selkeästi objektiivisen ja yhteisen määritelmän perusteella ottaen huomioon kaikkien asianomaisten sidosryhmien, kuten tutkimuslaitosten ja kuluttaja-, yritys- ja ympäristöjärjestöjen, arviointi;

korostaa, että digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat vaativat erityistä huomiota ja että seuraavat elementit olisi otettava huomioon viimeistään vuonna 2024 toteutettavassa direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelussa:

a)	korjaavia päivityksiä – eli turvallisuus- ja vaatimustenmukaisuuspäivityksiä – on jatkettava laitteen koko arvioidun käyttöiän ajan tuoteluokittain

b)	korjaavat päivitykset olisi pidettävä erillään kehittyvistä päivityksistä, joiden on oltava peruutettavissa, eikä päivitys saa koskaan heikentää tavaroiden suorituskykyä tai reagointikykyä

myyjän on ilmoitettava kuluttajille ostohetkellä ajanjakso, jonka aikana tavaroita ostettaessa toimitetun ohjelmiston päivitysten voidaan odottaa tapahtuvan innovoinnin ja mahdollisen tulevan markkinakehityksen kanssa yhteensopivalla tavalla, sekä niiden erityispiirteet ja vaikutukset laitteen suorituskykyyn sen varmistamiseksi, että tavarat säilyvät sopimuksenmukaisina ja turvallisina;

painottaa, että tarvitaan yksinkertaisia, tehokkaita ja täytäntöönpanokelpoisia muutoksenhakukeinoja yrityksille ja kuluttajille; muistuttaa, että kuluttajille kaikkialla EU:ssa olisi tiedotettava heidän oikeuksistaan ja muutoksenhakukeinoista; kehottaa rahoittamaan monivuotisen rahoituskehyksen sisämarkkinaohjelman puitteissa toimenpiteitä, joilla puututaan tietovajeeseen ja tarjotaan kuluttaja-, yritys- ja ympäristöjärjestöjen aloitteille tukea; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tiedotuskampanjoita kuluttajansuojan ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa, ja kehottaa komissiota antamaan kuluttajille riittävästi tietoa heidän oikeuksistaan yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta; korostaa, että pk-yritykset, mikroyritykset ja itsenäiset ammatinharjoittajat tarvitsevat erityistukea, myös taloudellista tukea, lakisääteisten velvoitteidensa ymmärtämiseksi ja täyttämiseksi kuluttajansuojan alalla;

panee merkille, että monet sisämarkkinoille saatetut tuotteet, erityisesti verkossa toimivien markkinapaikkojen myymät ja EU:n ulkopuolelta tuodut tuotteet, eivät ole tuoteturvallisuus- ja kestävyysvaatimuksia koskevan EU:n lainsäädännön mukaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kiireellisesti toimiin, joilla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n yrityksille, joilla on kansainvälisiä kilpailijoita, ja taataan turvalliset ja kestävät tuotteet kuluttajille paremmalla markkinavalvonnalla ja yhdenmukaiset tullitarkastusnormit kaikkialla EU:ssa sekä perinteisille että verkkoyrityksille; muistuttaa, että tämän tehtävän suorittamista varten markkinavalvontaviranomaisille on osoitettava riittävät taloudelliset, tekniset ja tiedotusta koskevat resurssit sekä henkilöresurssit asetuksen (EU) 2019/1020 mukaisesti, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan niiden tarpeista ja komissiota varmistamaan asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon; korostaa, että RAPEX-järjestelmän ja verkossa toimivien markkinapaikkojen ja alustojen välistä vuorovaikutusta olisi parannettava merkittävästi;

Korjausten helpottaminen

10.

vaatii, että seuraavat tiedot varaosien saatavuudesta, ohjelmistopäivityksistä ja tuotteen korjattavuudesta asetetaan ostohetkellä saataville selkeällä ja helposti luettavalla tavalla: arvioitu saatavuusaika ostopäivästä alkaen, varaosien keskimääräinen hinta ostohetkellä, suositeltu arvioitu toimitus- ja korjausaika sekä tarvittaessa tiedot korjaus- ja huoltopalveluista; pyytää lisäksi esittämään nämä tiedot sekä yhteenvedon yleisimmin havaituista vioista ja niiden korjaamisesta tuoteasiakirjoissa;

11.

kehottaa komissiota vahvistamaan kuluttajien ”korjauttamisoikeuden”, jotta korjaukset olisivat järjestelmällisiä, kustannustehokkaita ja houkuttelevia, ottaen huomioon eri tuoteluokkien erityispiirteet niiden toimenpiteiden tapaan, jotka on jo toteutettu useiden kodinkoneiden osalta ekosuunnitteludirektiivin mukaisesti:

antamalla korjausalan toimijoille, myös riippumattomille korjaamoille, ja kuluttajille maksutta tarvittavat korjaus- ja huoltotiedot, mukaan lukien tiedot vianmääritykseen käytettävistä välineistä, varaosista, ohjelmistoista ja päivityksistä, joita tarvitaan korjausten ja huollon suorittamiseksi, pitäen samalla mielessä kuluttajien turvallisuutta koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/943 soveltamista

b)	kannustamalla varaosien standardointia yhteentoimivuuden ja innovoinnin edistämiseksi noudattaen samalla tuoteturvallisuutta koskevia vaatimuksia

asettamalla pakollisen vähimmäisajan tuotteen arvioitua käyttöikää vastaavien varaosien toimittamiselle sen jälkeen, kun lopullinen yksikkö on saatettu markkinoille, sekä kohtuulliset enimmäistoimitusajat tuoteluokittain niiden 1. lokakuuta 2019 annettujen ekosuunnittelua koskevien täytäntöönpanoasetusten mukaisesti, jotka olisi ulotettava koskemaan laajempaa tuotevalikoimaa

d)	varmistamalla, että varaosien hinta on kohtuullinen ja siten kustannustehokas suhteessa koko tuotteen hintaan ja että riippumattomat ja valtuutetut korjaamot sekä kuluttajat saavat käyttöönsä tarvittavat varaosat ilman kohtuuttomia esteitä

edistämällä korjaamista korvaamisen sijasta siten, että pidennetään takuuaikaa tai nollataan takuuaika, jos kuluttaja valitsee tämän vaihtoehdon, valmisteltaessa direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua ja ottaen huomioon kustannustehokkuusanalyysin sekä kuluttajien että yritysten kannalta, ja varmistamalla, että myyjät antavat kuluttajille aina tietoa korjausvaihtoehdosta ja siihen liittyvistä takuuoikeuksista

f)	arvioimalla direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua valmisteltaessa, miten korjauksia voitaisiin helpottaa ottamalla käyttöön EU:n tasolla lakisääteinen takuu niille osille, jotka ammattikorjaaja korvaa, kun tavaroilla ei enää ole lakisääteistä tai kaupallista takuuta

g)	kehottamalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kannustimia, kuten ”käsityöläisten bonuksen”, jolla edistetään korjaamista erityisesti lakisääteisen takuuajan päätyttyä sellaisten kuluttajien kohdalla, jotka teettävät tiettyjä korjaustöitä valtuutettujen tai riippumattomien korjaamoiden välityksellä;

Kokonaisvaltainen strategia uudelleenkäyttökulttuurin edistämiseksi

12.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio harkitsee sitovia toimenpiteitä, joilla estetään myymättömien tai pilaantumattomien tavaroiden tuhoaminen toimintakunnossa, jotta niitä voidaan sen sijaan käyttää uudelleen, sekä määrällisiä uudelleenkäyttötavoitteita, muun muassa ottamalla käyttöön panttijärjestelmiä jätepuitedirektiivin ja pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin mukaisesti; painottaa, että uusille kestäville liiketoimintamalleille olisi asetettava etusija kaatopaikoille pääsyssä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan edelleen kestävää jätehuoltoa; korostaa, että tarvitaan strategia korjaamisen, jälleenmyynnin, uudelleenkäytön ja lahjoituksen oikeudellisten esteiden arvioimiseksi ja poistamiseksi, jotta varmistetaan resurssien tehokkaampi ja kestävämpi käyttö, sekä uusioraaka-aineiden sisämarkkinoiden vahvistamiseksi, myös lisäämällä standardointia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jätteiden siirrosta annetun asetuksen (EY) N:o 1013/2006 säännösten soveltamista;

13.

painottaa, että on tärkeää edistää kiertotaloutta ja kestäviä liiketoimintamalleja, joilla minimoidaan tavaroiden tuhoaminen ja edistetään korjaamista ja uudelleenkäyttöä; kehottaa komissiota kannustamaan tällaisten mallien käyttöä siten, että ne pidetään kustannustehokkaina ja houkuttelevina ja taataan korkeatasoinen kuluttajansuoja, ja kannustamaan jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta näistä malleista sekä kuluttajille että yrityksille suunnatuilla valistuskampanjoilla ja koulutuksella; korostaa tuotekehitysinvestointien merkitystä tällä alalla;

14.

painottaa, että yritykset ovat omaksuneet korjaustoimia ehkäiseviä käytäntöjä, jotka rajoittavat korjauttamisoikeutta ja vaikuttavat kuluttajien korjauttamismahdollisuuksiin; vaatii toimintatapaa, jolla sekä turvataan teollis- ja tekijänoikeuksien valvonta että varmistetaan tehokas tuki itsenäisille korjaajille, jotta voidaan edistää kuluttajien valinnanvaraa ja saada aikaan yleisesti kestävät sisämarkkinat;

15.

painottaa, että on kehitettävä kannustimia, jotta kuluttajat ostaisivat käytettyjä tavaroita; korostaa, että takuun siirto sellaisen tuotteen jälleenmyynnin yhteydessä, jonka takuu on vielä voimassa, voisi lisätä kuluttajien luottamusta näihin markkinoihin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tutkimaan, missä määrin ensimmäisen ostajan takuu voitaisiin siirtää uusille ostajille myöhemmän myynnin yhteydessä, erityisesti digitaalisen tuotepassin yhteydessä; kehottaa lisäksi arvioimaan tarvetta tarkastella uudelleen direktiivissä (EU) 2019/771 säädetyn lakisääteisen takuujärjestelmän mukaisia käytettyjä tuotteita koskevaa poikkeuslauseketta direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä sen jälkeen, kun on tehty vaikutustenarviointi mahdollisista vaikutuksista käytettyihin tuotteisiin ja uudelleenkäyttöön perustuviin liiketoimintamalleihin;

16.

kehottaa laatimaan selkeät määritelmät kunnostetuille ja uudistetuille tavaroille ja edistämään laajennetun vapaaehtoisen kaupallisten takuiden järjestelmän laaja-alaista käyttöönottoa tällaisia tuotteita varten, jotta voidaan täydentää alkuperäistä lakisääteistä takuuta ja estää kuluttajien altistuminen väärinkäytöksille;

17.

korostaa, että palvelujen sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen edistää ratkaisevasti siirtymistä entistä kestävämpiin sisämarkkinoihin; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia hyvin toimivien palvelujen sisämarkkinoiden luomiseksi ja lisäämään tehokkaasti toimia, joilla vahvistetaan voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa;

18.

painottaa palvelualan roolia korjausten ja muiden uusien liiketoimintamallien saatavuuden lisäämisessä; suhtautuu erityisen myönteisesti sellaisten liiketoimintamallien kehittämiseen, joissa kulutus eriytetään fyysisestä omistuksesta ja joissa tuotteen toiminta myydään, ja vaatii perusteellista arviointia toimintotalouden vaikutuksista ja sen mahdollisista heijastusvaikutuksista sekä kuluttajiin ja heidän taloudellisiin etuihinsa kohdistuvista vaikutuksista mutta myös tällaisten mallien ympäristövaikutuksista; painottaa, että internetpohjaisten palvelujen ja uusien markkinoille saattamisen tapojen (vuokraus, leasing, palvelutuote jne.) kehittäminen ja korjausmahdollisuuksien saatavuus voivat pidentää tuotteiden käyttöikää ja lisätä kuluttajien tietoisuutta tällaisista tuotteista ja heidän luottamustaan niihin; kehottaa komissiota edistämään näiden uusien liiketoimintamallien kehittämistä kohdennetulla rahoitustuella sisämarkkinaohjelman ja muiden asiaankuuluvien monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien nojalla;

19.

kehottaa laatimaan kansallisia kampanjoita ja asianmukaisia rahoitusmekanismeja, joilla kannustetaan kuluttajia pidentämään tuotteiden käyttöikää korjauttamalla ja käyttämällä käytettyjä tavaroita sekä lisäämään tietoisuutta kestävien innovatiivisten teknologioiden lisäarvosta; pyytää komissiota ja kansallisia viranomaisia avustamaan ja tukemaan kansallisia ja paikallisia toimivaltaisia viranomaisia sekä yrityksiä ja yhdistyksiä sekä teknisesti että taloudellisesti monivuotisen rahoituskehyksen sisämarkkinaohjelman nojalla tällaisten tiedotuskampanjoiden toteuttamisessa;

20.

kehottaa kaikkia yrityksiä ja organisaatioita rekisteröitymään EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) niiden ympäristötehokkuuden parantamiseksi; odottaa innokkaasti muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin tulevaa uudelleentarkastelua, jonka olisi parannettava merkittävästi yritysten ympäristötehokkuutta koskevien tietojen saatavuutta;

Kestävien markkinoiden digitaalistrategia

21.

suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen älykkäitä kiertotalouden sovelluksia koskevasta yhteisestä eurooppalaisesta data-avaruudesta ja komission tavoitteeseen kehittää digitaalinen ”tuotepassi”, jolla parannetaan jäljitettävyyttä ja tuotteen tuotanto-olosuhteita, kestävyyttä, koostumusta, uudelleenkäyttöä, korjaamista, purkamista ja käytöstä poistamista koskevien tietojen saatavuutta, ottaen huomioon suhteellisuusperiaate ja yrityksille aiheutuvat kustannukset ja kiinnittäen erityistä huomiota pk-yritysten, mikroyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien tarpeisiin; vaatii, että tällaisia välineitä kehitetään tiiviissä yhteistyössä teollisuuden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa;

22.

panee merkille digitaaliteknologian panoksen innovointiin sekä sen myötävaikutuksen kiertotalouden edistämiseen; kehottaa komissiota kehittämään standardeja ja protokollia yhteentoimivien tietojen saatavuuden ja käytön osalta, jotta tietoja voidaan jakaa tehokkaasti yritysten, sijoittajien ja viranomaisten kesken ja mahdollistaa uusia datavetoisia kiertotalouden liiketoimintamahdollisuuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kestävien teknologioiden tutkimus- ja innovointialan rahoitusta uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

23.

panee merkille, että digitaalialalla ja verkkokulutuksella on ympäristöjalanjälki sekä tavaroiden tuotannon että palvelujen tarjoamisen osalta, ja kehottaa komissiota arvioimaan, millä tavoin EU:n digitaalinen kestävyysindeksi, joka perustuu tuotteiden elinkaarianalyysiin, edistäisi digitaaliteknologian kestävää tuotantoa ja kulutusta; huomauttaa, että tällaisten ympäristövaikutusten vähentämiseen tähtäävien käytäntöjen, kuten pakkausten vähentämisen ja kestävämpien pakkausten kehittämisen, olisi oltava osa strategiaa, jolla pyritään kohti kestäviä sisämarkkinoita;

24.

lisää, että olisi lisättävä tietoisuutta tarpeettomien tietojen, kuten käyttämättömien sovellusten, tiedostojen, videoiden, valokuvien ja roskapostin, mahdollisesta ympäristöjalanjäljestä; kehottaa komissiota arvioimaan digitaalisten käytäntöjen ja infrastruktuurin vaikutusta niiden hiili- ja ympäristöjalanjäljen perusteella sekä niiden vaikutusta kulutuskäytäntöihin ja harkitsemaan asianmukaisia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi;

25.

vaatii komissiota ottamaan huomioon parlamentin päätökset, jotka koskevat yhteistä latausjärjestelmää, elektroniikkatuotannon ja elektroniikkajätteen vähentämiseksi;

Tarve muuttaa viranomaisten toimintatapaa

26.

katsoo, että julkisista hankinnoista olisi tehtävä keskeinen osa EU:n talouden elvytyssuunnitelmaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti tukemalla yksityisen sektorin innovointipyrkimyksiä ja julkisten tarjouskilpailujen digitalisointiprosesseja ja luomalla oikeanlaisia kannustimia kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi; kehottaa asettamaan etusijalle sellaisten ympäristöystävällisten tavaroiden ja palvelujen kysynnän lisäämisen, joilla on pienempi ympäristöjalanjälki ja jotka edistävät sosiaalisia ja ekologisia kriteerejä;

27.

korostaa tarvetta varmistaa ympäristöystävällisten, sosiaalisten ja innovatiivisten julkisten hankintojen käyttöönotto siirryttäessä kestävään ja ilmastoneutraaliin talouteen sisällyttämällä kestävyyskriteerit ja -tavoitteet julkisiin tarjouskilpailuihin; muistuttaa tässä yhteydessä, että komissio on sitoutunut toteuttamaan toimia alakohtaisten toimenpiteiden ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan ohjeistuksen avulla säilyttäen samalla julkisia hankintoja koskevan nykyisen lainsäädäntökehyksen, ja kehottaa komissiota olemaan kunnianhimoinen, jotta julkisissa hankinnoissa sovellettavista kestävistä kriteereistä tehdään oletusarvoinen valinta; korostaa, että on tärkeää tukea käytettyjä, uudelleenkäytettyjä, kierrätettyjä ja kunnostettuja tuotteita ja vähän energiaa kuluttavia tietokoneohjelmia asettamalla tavoitteita julkisille hankinnoille; painottaa hyötyjä, joita voisi olla julkisten tarjouskilpailujen kestävyyden seulontaan käytettävästä välineestä, jolla varmistettaisiin yhteensopivuus EU:n ilmastositoumusten kanssa ja torjuttaisiin viherpesua;

28.

korostaa roolia, joka ympäristöä säästävillä ja sosiaalisilla hankinnoilla voisi olla toimitusketjujen lyhentämisessä, riippuvuuden vähentämisessä kolmansista maista ja kestävyyden edistämisessä keskeisillä aloilla, kuten lääkkeiden, energian ja elintarvikkeiden tuotannossa; kehottaa varmistamaan julkisten hankintojen tehokkaan vastavuoroisuuden kolmansien maiden kanssa ja takaamaan pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten asianmukaisen pääsyn julkisiin hankintoihin muun muassa ottamalla käyttöön suosituimmuuteen perustuvia ratkaisuperusteita;

29.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään nykyisiä EU:n järjestelmiä hankintojen tekemiseksi kestävällä tavalla ja pyytää tässä yhteydessä komissiota parantamaan ohjeitaan ja näyttämään esimerkkiä julkaisemalla tavoitteita ja tilastoja hankintojensa ympäristövaikutuksista; kehottaa lisäksi asettamaan EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille raportointivelvoitteita, jotka koskevat niiden kestäviä julkisia hankintoja aiheuttamatta perusteetonta hallinnollista rasitetta ja noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta;

Vastuullinen markkinointi ja mainonta

30.

muistuttaa, että kuluttajat kohtaavat tavaroiden tai palvelujen ympäristöominaisuuksia koskevia harhaanjohtavia väittämiä sekä verkossa että sen ulkopuolella; suosittelee siksi, että valmistajien ja jakelijoiden ympäristöväittämiä seurataan tehokkaasti ennen tuotteen tai palvelun markkinoille saattamista ja että äskettäin muutettu direktiivi 2005/29/EY pannaan täytäntöön ennakoivilla toimilla harhaanjohtavien käytäntöjen torjumiseksi; kehottaa komissiota kehittämään tämän direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa koskevat ajantasaiset suuntaviivat ympäristöväittämien osalta ja ohjeeksi markkinavalvontatoimille;

31.

kehottaa laatimaan ympäristöväittämiä ja sitoumuksia varten selkeät suuntaviivat ja standardit, joiden avulla vahvistetaan ympäristömerkin sertifiointia, ja suhtautuu myönteisesti ilmoitettuun lainsäädäntöehdotukseen ympäristöväittämien perustelemisesta; suosittelee sellaisen julkisen unionin rekisterin perustamista, jossa luetellaan hyväksytyt ja kielletyt ympäristöväittämät sekä vaaditut ehdot ja sovellettavat vaiheet luvan saamiseksi väittämälle; lisää, että avoimien, vastuullisten ja täsmällisten tietojen tarjoaminen lisää kuluttajien luottamusta tuotteisiin ja markkinoihin ja johtaa lopulta kestävämpään kulutukseen;

32.

korostaa, että mainonnalla on vaikutusta kulutustottumuksiin ja kulutuksen tasoon ja että sillä olisi kannustettava yrityksiä ja kuluttajia tekemään kestäviä valintoja; painottaa sellaisen vastuullisen mainonnan merkitystä, jossa kunnioitetaan yleisiä ympäristöä ja kuluttajien terveyttä koskevia normeja; korostaa, että nykyinen sääntelykehys, jolla torjutaan harhaanjohtavaa mainontaa, voisi vahvistaa kuluttajansuojaa erityisesti tiettyjen haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajaryhmien osalta ja edistää kestävää tuotantoa ja kulutusta;

o o

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(2) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.

(3) EUVL L 136, 22.5.2019, s. 28.

(4) EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1.

(5) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 60.

(6) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 146.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(9) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 60.

(10) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 60, johdanto-osan S kappale.

(11) Erityiseurobarometri 503, joulukuu 2019, ”Attitudes towards the impact of digitalisation on daily lives”.

(12) Komission puolesta toteutettu joulukuussa 2015 julkaistu tutkimus ”Consumer market study on the functioning of legal and commercial guarantees for consumers in the EU”.

(13) Flash Eurobarometri 388, kesäkuu 2014, ”Attitudes of Europeans towards waste management and resource efficiency”.