P9_TA(2020)0314

Asunnottomuuden vähentäminen Euroopan unionissa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. marraskuuta 2020 asunnottomuuden vähentämisestä Euroopan unionissa (2020/2802(RSP))

(2021/C 425/01)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4, 9 ja 151 artiklan,

—	ottaa huomioon maailman johtajien syyskuussa 2015 hyväksymät ja neuvoston vahvistamat Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoitteet 1, 3, 8 ja 11,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, etenkin sen 21 artiklan syrjintäkiellosta, 26 artiklan vammaisten henkilöiden sopeutumisesta yhteiskuntaan sekä 34 artiklan 3 kohdan siitä, että unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen ja kunnioittaa tätä oikeutta,

—	ottaa huomioon Torinossa 18. lokakuuta 1961 allekirjoitetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, erityisesti sen 19 artiklan sosiaalisesta asuntotuotannosta ja kodittomille annettavasta asumisavusta,

—	ottaa huomioon vuonna 1989 annetun yhteisön peruskirjan työntekijöiden sosiaalisista perusoikeuksista,

—	ottaa huomioon 25. toukokuuta 2018 annetut EU:n maakohtaiset suositukset asumisesta kaikissa 28 jäsenvaltiossa,

—	ottaa huomioon kestävää asumista koskevan YK:n peruskirjan ja sen tavoitteen taata kaikille mahdollisuus kunnolliseen, riittävään, kohtuuhintaiseen ja terveelliseen asuntoon,

—	ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (1),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (2),

—	ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman euroalueen työllisyys- ja sosiaalipolitiikasta (3),

—	ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) (4),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 227 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on vastaanottanut vetoomuksen nro 0546/2020 ja useita muita vetoomuksia, joissa tuodaan esiin huoli yli neljän miljoonan asunnottoman EU-kansalaisen tilanteesta, ja että asunnottomien henkilöiden määrän väitetään kasvaneen yli 70 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana;

B.	ottaa huomioon, että asunnottomuudella on suora yhteys vaikeuteen käyttää muita perusoikeuksia, kuten oikeutta terveydenhuoltoon, ja että asunnottomat henkilöt joutuvat usein viharikosten ja väkivallan, myös sosiaalisen leimaamisen, kohteiksi;

C.	ottaa huomioon, että kyseisissä vetoomuksissa halutaan sellainen Euroopan unioni, jossa ketään ei jätetä jälkeen ja jossa toteutetaan kiireellisiä yhtenäisiä toimenpiteitä, jotka vähentävät asunnottomuuden riskiä ja laajuutta kestävällä tavalla;

D.	ottaa huomioon, että inhimillisten tarpeiden hierarkian mukaan asuminen luo tilaa elämiselle ja tätä kautta tarjoaa myös mahdollisuuden täyttää muita perustarpeita ja korkeampia tarpeita;

E.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin olisi torjuttava sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistettävä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lapsen oikeuksien suojelua;

ottaa huomioon, että unionin on otettava politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon vaatimukset, jotka liittyvät korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen, sosiaaliseen asuntopolitiikkaan sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun;

G.	ottaa huomioon, että asunnottomuuden ja asuntomarkkinoilta syrjäytymisen yhdenmukaisen laajalti hyväksytyn määritelmän puute EU:ssa vaikeuttaa sen arviointia, miten laaja ilmiö asunnottomuus on EU:n eri jäsenvaltioissa;

ottaa huomioon, että asunnottomuus on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana lukuisissa EU:n jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että tämän kasvun syynä ovat kasvavat asumiskustannukset, talouskriisin vaikutukset, sosiaalisen suojelun heikentyminen ja asunnottomuuteen kohdistuvien toimintapolitiikkojen riittämättömyys monessa jäsenvaltiossa; ottaa huomioon, että edelliseen vuoteen verrattuna asuntojen hinnat ovat vuoden 2020 toisella neljänneksellä kasvaneet 5 prosentilla euroalueella (EA19) ja 5,2 prosentilla EU27-alueella;

ottaa huomioon, että EU:lla ei ole suoraa toimivaltaa asuntopolitiikan alalla, mutta se voi epäsuorasti vaikuttaa jäsenvaltioiden asumisolosuhteisiin säännöksillä, kuten valtiontukisäännöillä, verotusta ja kilpailua koskevalla lainsäädännöllä sekä eri toimenpiteillä, kuten suosituksilla ja suuntaviivoilla;

J.	ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalirahasto perustettiin parantamaan työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia sisämarkkinoilla ja siten osaltaan nostamaan elintasoa ja auttamaan asunnottomia henkilöitä pääsemään sosiaalisen asumisen piiriin;

K.	ottaa huomioon, että muita Euroopan rakenne- ja investointirahastoja kuten Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) on käytetty asuntohankkeisiin ja vähävaraisten yhteisöjen tarpeisiin vastaamiseen;

L.	ottaa huomioon, että vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto tukee jäsenvaltioiden toimia elintarvikeavun ja/tai perushyödykkeinä annettavan avun tarjoamiseksi vähävaraisimmille;

M.	ottaa huomioon, että asunnottomuus on mainittu yhä useammin tuoreimmissa eurooppalaisen ohjausjakson raporteissa;

N.	ottaa huomioon, että sosiaaliset kustannukset, joita syntyy, jos asunnottomuutta ei vähennetä, ovat erityisen suuria oikeusasioiden ja terveydenhuollon aloilla;

O.	ottaa huomioon, että laajoihin yleisin määräyksiin perustuvat hyvinvointipolitiikat yhdistettyinä asianmukaisesti kohdennettuihin toimenpiteisiin ovat tärkeässä roolissa asunnottomuuden torjunnassa;

ottaa huomioon, että kerätty näyttö covid-19-kriisin vaikutuksista asuntojen kohtuuhintaisuuteen EU:ssa osoittaa, että keskipitkällä aikavälillä talouden taantuma ja työpaikkojen ja tulojen menetykset saattavat lisätä entisestään kohtuutonta asumismenorasitusta ja nostaa asunnottomuuslukuja Euroopassa;

Q.	ottaa huomioon, että asunnottoman väestön profiili on muuttunut ja siihen kuuluu nyt enemmän nuoria ja lapsia, vanhuksia, maahanmuuttajia, romaneja ja muita heikommassa asemassa olevia vähemmistöjä, ja että naisten ja perheiden asunnottomuusriski on yhä suurempi;

R.	ottaa huomioon, että kunnollisen asunnon saatavuus ja oleminen osa yhteiskuntaa ovat avainasemassa, jotta ihminen voi hyödyntää koko potentiaalinsa ja antaa panoksensa yhteiskunnan toimintaan;

S.	ottaa huomioon, että asunnottomuuden taustalla on yleensä monitahoinen rakenteellisten, institutionaalisten ja henkilökohtaisten tekijöiden yhdistelmä;

T.	katsoo, että asunnottomuus ja asuntomarkkinoilta syrjäytyminen ovat sosiaalinen ongelma, johon olisi löydettävä pysyvä ratkaisu;

U.	ottaa huomioon, että tietyt jäsenvaltiot kriminalisoivat asunnottomuuden ja siihen yhdistetyn käyttäytymisen;

V.	ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa asunnottomat henkilöt pääsevät majoitukseen ainoastaan talviaikaan eikä ympäri vuoden;

W.	ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa paikalliset sosiaaliturvapalvelut ovat vain passiivisessa roolissa asunnottomien henkilöiden auttamisessa sopeutumaan yhteiskuntaan;

ilmaisee äärimmäisen syvän huolensa yli neljän miljoonan asunnottoman EU-kansalaisen tilanteesta, kun yhä enemmän ihmisiä menettää työpaikkansa ja joutuu riippuvaisiksi sosiaalisesta suojelusta tämänhetkisen terveys- ja talouskriisin takia;

muistuttaa, että mahdollisuus asuntoon on kaikkien ihmisten perusihmisoikeus, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita poistamaan asunnottomuuden unionissa vuoteen 2030 mennessä ja asettamaan tämän unionin tason tavoitteeksi; kehottaa komissiota toteuttamaan tehokkaampia toimia, joilla tuetaan jäsenvaltioita asunnottomuuden vähentämisen ja poistamisen asettamiseksi ensisijaiseksi tavoitteeksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti;

korostaa, että asunnottomuus on todettu yhdeksi vakavimmista köyhyyden ja huono-osaisuuden muodoista, josta on päästävä eroon kohdennetuilla ja yhdennetyillä toimenpiteillä ja kestävällä tavalla puuttumalla henkilökohtaisiin riskitekijöihin (kuten yksilölliset haavoittuvuustekijät) ja rakenteellisiin riskitekijöihin (kuten asuminen ja työttömyys);

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään asunnottomuutta EU:ssa koskevan yhteisen kehysmääritelmän ja johdonmukaiset indikaattorit, jotka mahdollistaisivat yhteisymmärryksen, järjestelmällisen vertailun ja arvioinnin asunnottomuuden laajuudesta EU:n eri jäsenvaltioissa;

muistuttaa, että covid-19-kriisin aikana Euroopan parlamentti on tarjonnut hätämajoitusta 100 asunnottomalle naiselle tiloissaan;

huomauttaa, että tiedonkeruumekanismien vahvistaminen on tärkeää, koska asunnottomuuslukuja voitaisiin seurata systemaattisesti EU:n tasolla Eurostatin kaltaisten elinten kautta;

panee tyytyväisenä merkille toimet, joita työllisyyttä ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yhtenä lippulaivahankkeena oleva köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi on toteuttanut tämän tilanteen tueksi ja siihen puuttumiseksi;

kehottaa komissiota ehdottamaan EU:n kehystä asunnottomuutta koskeville kansallisille strategioille ja kehottaa lisäksi jäsenvaltioita hyväksymään asuminen ensin -periaatteen, joka perustuu joidenkin jäsenvaltioiden hyviin käytäntöihin ja auttaa merkittävästi vähentämään asunnottomuutta ottamalla käyttöön määrätietoisia toimintasuunnitelmia ja innovatiivisia lähestymistapoja; toteaa, että tällaiset innovatiiviset lähestymistavat pohjautuvat siihen, että koti nähdään perusihmisoikeutena, jonka toteuduttua kehitetään laajempia yhteiskuntaan ja työelämään sopeutumisen väyliä;

pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut jatkamaan pyrkimyksiä vähentää asunnottomuutta valtavirtaistamalla se osaksi asiaa koskevia EU:n alakohtaisia politiikkoja esimerkiksi sellaisilla aloilla kuin paikallinen kehitys, terveys, ihmisoikeudet, nuoret, sukupuolten tasa-arvo, muuttoliike ja integraatio;

10.

kehottaa jäsenvaltioita kantamaan ensisijaisen vastuunsa asunnottomuuden vähentämisestä ja tehostamaan ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista, jotka ovat monella tavalla kustannustehokkaimpia ja haittoja parhaiten minimoivia politiikkoja, ja antamaan alueellisille ja paikallisille sosiaaliturvapalveluille ennakoivamman roolin asunnottomien henkilöiden auttamiseksi sopeutumaan yhteiskuntaan;

11.

korostaa, että tällaisten strategioiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa tarvitaan ministeriöiden ja hallitusten välistä yhteistyötä sekä keskeisten sidosryhmien osallistumista, ja kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä;

12.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan asiaankuuluvien ja vertailukelpoisten tietojen keruuta yhteistyössä sellaisten hyväksyttyjen kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten kanssa, joiden toimialaan kuuluvat köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvät asiat ja palvelujen tarjonta henkilöille, jotka ovat vaarassa joutua asunnottomiksi tai ovat asunnottomia;

13.

tukee sosiaalisen suojelun komitean (SPC) tehtäviä ja toteaa, että kyseessä on elin, jossa jäsenvaltiot työskentelevät yhdessä komission kanssa asunnottomuuteen liittyvien ongelmien parissa avointa koordinointimenetelmää soveltaen;

14.

pyytää komissiota parantamaan seuranta- ja hallintomenetelmiä ja ottamaan myös jatkossa käyttöön rahoitusta ja EU:n politiikkoja, jotka liittyvät asunnottomuuteen; kehottaa komissiota varmistamaan, että alueet ja paikallisviranomaiset käyttävät EAKR:n resursseja sosiaaliseen asuntotuotantoon;

15.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet käyttää julkisia palveluita, kuten terveydenhuoltoa, koulutusta ja sosiaalipalveluja;

16.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan asunnottomien henkilöiden integroitumista työmarkkinoille tarjoamalla erikoistunutta ja yksilöllistä tukea ja yhteensovittamiseen tähtääviä toimenpiteitä, integroituja työllisyysohjelmia ja koulutuksia sekä muita räätälöityjä ja kohdennettuja ohjelmia helpottamaan heidän uudelleensopeutumistaan työmarkkinoille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tarkistettu nuorisotakuu auttaa torjumaan nuorten asunnottomuutta;

17.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, jossa otetaan huomioon periaatteen 19 mukaisen kuulemisvaiheen aikana saadut panokset sisällyttämällä ”sosiaalinen asuntotuotanto ja kodittomille annettava asumisapu” vuoden 2021 toimintasuunnitelmaan, ja vaatii hyödyntämään eurooppalaista ohjausjaksoa paremmin, jotta voidaan varmistaa edistyminen asunnottomuuden ja asuntomarkkinoilta syrjäytymisen vähentämisessä;

18.

korostaa, että asunnottomat henkilöt ja muut epävarmassa asumistilanteessa olevat henkilöt ovat erityisessä vaarassa covid-19-kriisin takia; vaatii painokkaasti EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kohdennettuja toimenpiteitä asunnottomien suojelemiseksi sekä tarjoamaan taloudellista tukea hyväksytyille kansalaisjärjestöille ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille sekä tukemaan paikallisia viranomaisia turvallisten tilojen perustamisessa ja häätöjen estämisessä;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään sekä olemassa olevia välineitä että vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyviä välineitä ja elpymis- ja palautumistukivälinettä parantaakseen työllistymismahdollisuuksia ja edistääkseen työttömien kotitalouksien integroitumista yhteiskuntaan;

20.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita puuttumaan pikaisesti asunnottomuusongelmaan ottamalla käyttöön asunnottomuutta koskevia yhteisöperustaisia, asuntojen saatavuuteen tähtääviä yhdennettyjä pitkän aikavälin kansallisia strategioita EU:n sosiaalialan investointipaketin mukaisesti;

21.

kehottaa neuvostoa raportoimaan säännöllisesti tällä alalla saavutetuista tuloksista;

22.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään kaikkien sidosryhmien sosiaalista osallistumista asunnottomuutta koskeviin yhdennettyihin strategioihin ja parantamaan asunnottomien henkilöiden aktiivista osallisuutta edistämällä yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja omatoimista innovatiivista toimintaa;

23.

kehottaa jäsenvaltioita dekriminalisoimaan asunnottomuuden;

24.

kehottaa jäsenmaita tarjoamaan jatkuvan pääsyn hätämajoitukseen kaikkialla unionissa; korostaa kuitenkin, että tämän pitäisi olla vain tilapäistä eikä se saisi olla vaihtoehto rakenteellisille ratkaisuille, kuten ennaltaehkäisy tai asianmukaisen asunnon ja sosiaalisen tuen tarjoaminen asunnottomalle;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0194.

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0033.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0350.