KOMISSION TIEDOKSIANTO

Ohjeet sarvikuonojen sarvien viennistä, jälleenviennistä ja tuonnista sekä niillä käytävästä unionin sisäisestä kaupasta

(2019/C 386/04)

1. Taustatietoa sarvikuonojen suojelusta sekä salametsästyksen ja laittoman kaupan aiheuttamista uhkista

Kaikki sarvikuonolajit sisältyvät CITES-sopimuksen liitteeseen I lukuun ottamatta isosarvikuonon (Ceratotherium simum simum) Etelä-Afrikan ja Swazimaan populaatioita, jotka sisältyvät liitteeseen II.

Sarvikuonojen salametsästys lisääntyi Afrikassa kuutena peräkkäisenä vuonna vuosina 2009–2015. Määrä oli suurimmillaan vuonna 2015, jolloin se oli lähes 3,7 sarvikuonoa päivässä. Kasvu kuitenkin hidastui vuosina 2013–2015 (1). Vaikka kirjatun salametsästyksen määrä on laskenut vuodesta 2015, salametsästys on edelleen korkealla tasolla: vuonna 2017 salametsästettiin noin 3,1 sarvikuonoa päivässä. Salametsästyksen väheneminen vuodesta 2015 vaikuttaa jatkuneen vuoteen 2018, jolloin salametsästys pysyi vuoden ensimmäisten 8–9 kuukauden aikana alhaisena tai väheni useissa levinneisyysalueen valtioissa (2). Aikaisempaa isosarvikuonojen ja mustasarvikuonojen (Ceratotherium simum ja Diceros bicornis) populaatioiden kasvua, jota saatiin aikaan tehokkailla suojelutoimenpiteillä leviämisalueen valtioissa, erityisesti Etelä-Afrikassa, heikensi siten jatkuva sarvikuonojen salametsästys ja sarvikuonojen sarvien laiton kauppa.

Myös järjestäytyneen rikollisuuden ryhmät ovat aktiivisesti pyrkineet hankkimaan sarvikuonojen sarvia ja käymään niillä kauppaa eri puolilla EU:ta. Vaikka sarvikuonojen ja niistä peräisin olevien tuotteiden tuonti EU:hun ei ole sallittua kaupallisia tarkoituksia varten, niiden tuonti voidaan sallia tietyin edellytyksin, esimerkiksi kun kyseessä ovat metsästysmuistot (3). Metsästysmuistot katsotaan henkilökohtaisiksi tavaroiksi ja kotiesineistöksi komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 (4) 57 artiklan mukaisesti. Niitä ei voida myydä tai muuten käyttää kaupallisia tarkoituksia varten ja niiden on tuonnin jälkeen pysyttävä metsästäjän omistuksessa. Viime vuosina säännöksiä, jotka koskevat sarvikuonojen yksilöiden kauppaa metsästysmuistoina, on tahallisesti käytetty väärin verkostoissa, jotka maksavat metsästäjille osallistumisesta sarvikuonojen metsästyssafareille esimerkiksi Etelä-Afrikassa. Tietyissä jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että EU:ssa toimivat rikollisverkostot ovat laajasti käyttäneet toimintatapoja, joissa palkataan epäaitoja metsästäjiä tai jopa vilpittömästi toimivia metsästäjiä. Metsästysmuiston tuonnin jälkeen verkostot ottavat sarvet haltuunsa ja salakuljettavat ne Aasian maihin

Ennen kuin näiden ohjeiden ensimmäinen versio hyväksyttiin helmikuussa 2011, useat jäsenvaltiot olivat huomanneet sarvikuonojen sarvilla käytävän unionin sisäisen kaupan ja sarvikuonojen sarvien jälleenviennin lisääntyneen. Sarvet esitetään tässä yhteydessä ”antiikkiesineinä” tai ”esineiksi muokattuina yksilöinä”. Monissa tapauksissa tutkimukset osoittivat, että ostajien tarkoitusperillä ei juurikaan ollut tekemistä esineiden taiteellisen luonteen kanssa. Yksi osoitus tästä oli se, että näistä tuotteista tarjotut hinnat määräytyivät pääasiassa niiden painon pikemmin kuin taiteellisen arvon perusteella.

Vuonna 2010 kaksi jäsenvaltiota alkoi tulkita tiukasti unionin lainsäädäntöä, joka koskee sarvikuonosta peräisin olevan tuotteiden jälleenmyyntiä. Tämän jälkeen muut jäsenvaltiot saivat jälleenvientiä koskevia hakemuksia tai niiltä tiedusteltiin, miten ne suhtautuisivat sellaisiin hakemuksiin. Tämä osoitti, että jotkut kauppiaat yrittivät välttää kahden jäsenvaltion soveltamaa tiukempaa järjestelmää ja löytää muita tapoja jälleenviedä kyseisiä esineitä EU:sta.

Toinen merkki jatkuvista uhkista on se, että vaikka sarvikuonojen sarvien varkaudet museoista, huutokauppakamareista, antiikkiliikkeistä ja eläinten täyttäjiltä ovat viime aikoina merkittävästi vähentyneet, sarvikuono tapettiin ensimmäisen kerran sen sarvien vuoksi eurooppalaisessa eläinpuistossa maaliskuussa 2017 (5).

Vahva oletus on, että sarvikuonojen sarvien jälleenvienti EU:sta voisi lisätä sarvikuonojen sarvien kysyntää Aasiassa pääasiassa lääketieteellisiin tarkoituksiin. Tämä kauppa voisi vaikuttaa siihen, että hinnat pysyvät korkeina tai jopa nousevat. Vaikuttaa siltä, että monissa jäsenvaltioissa jotkin kauppiaat yrittävät koordinoidusti hankkia sarvikuonojen sarvia harjoittaakseen niiden (jälleen)vientiä Itä-Aasiaan. Samalla näiden arvostettujen tuotteiden suuri kysyntä muodostaa tuottoisat markkinat, jotka ovat hyvin houkuttelevia salametsästäjille. Tämä lisää laitonta kauppaa ja rikollista toimintaa, mikä vaarantaa entisestään jäljellä olevien sarvikuonopopulaatioiden suojelun.

2. Tämän asiakirjan tarkoitus ja asema

Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevaa unionin sääntelykehystä on tulkittava sen tavoitteiden eli ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon tiedot viimeaikaisista kehityssuuntauksista. Jäsenvaltioiden on jatkossakin sovellettava luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä tavalla, joka takaa lajien suojelun ja säilymisen.

Ohjeita tarvitaan sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat yhteistä lähestymistapaa sarvikuonosta peräisin olevien tuotteiden vientiin ja jälleenvientiin (osa 3.a), sarvikuonojen sarvilla käytävään unionin sisäiseen kauppaan (osa 3.b), metsästysmuistoina esitettävien sarvikuonotuotteiden tuontiin EU:hun (osa 4) sekä muuhun tuontiin EU:hun, kun kyseessä on käsittelemätön tai käsitelty sarvikuonon sarvi henkilökohtaiseen tai muuhun kuin kaupalliseen käyttöön (osa 5).

Tämän asiakirjan on laatinut komission henkilöstö, ja sen luonnoksen vahvisti neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (6), jäljempänä ’perusasetus’, 18 artiklan nojalla perustettu luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien kauppaa käsittelevä komitea eli jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset.

Ohjeasiakirja on tarkoitettu kansallisten viranomaisten avuksi asetuksen (EY) N:o 338/97 soveltamisessa. Se ei ole oikeudellisesti sitova; sen ainoana tarkoituksena on antaa tietoja asetuksen (EU) N:o 338/97 ja asetuksen (EY) N:o 865/2006 tietyistä näkökohdista sekä toimenpiteistä, joita pidetään parhaina käytänteinä. Sillä ei korvata, muuteta tai lisätä sovellettavan unionin lainsäädännön säännöksiä. Asiakirjaa ei myöskään pitäisi tarkastella erillisenä; sitä on käytettävä yhdessä lainsäädännön, kuten muun eläintuotteiden tuontia koskevan lainsäädännön kanssa, ei yksinään. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on lopullinen toimivalta tulkita unionin lainsäädäntöä.

Komission yksiköt julkaisevat asiakirjan sähköisesti ja jäsenvaltiot voivat julkaista sen. Luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien kauppaa käsittelevä unionin komitea tarkastelee sitä uudelleen myöhemmin.

3. Ohjeet EU:n sääntöjen tulkinnasta, kun kyseessä on sarvikuonojen sarvien vienti ja jälleenvienti sekä niillä käytävä EU:n sisäinen kauppa

Unionin säädöksiä on tulkittava niiden tarkoituksen mukaisesti. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 1 artiklassa säädetään, että asetuksen tarkoituksena on "luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suojelu ja niiden säilymisen takaaminen sääntelemällä niillä käytävää kauppaa". Asetuksen säännöksiä on sen vuoksi tulkittava tämän tarkoituksen mukaisesti.

Lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen. Tämä tarkoittaa, että jos jokin toiminta tai toimintalinja voi aiheuttaa vakavaa tai peruuttamatonta haittaa yleisölle tai ympäristölle, täyden tieteellisen varmuuden puutetta ei pitäisi käyttää perusteena sellaisten kustannustehokkaiden toimenpiteiden lykkäämiselle, joilla kyseinen haitta voidaan estää. Periaatteella pyritään varmistamaan ympäristön suojelun korkea taso tekemällä tällaisissa riskitapauksissa ennalta ehkäiseviä päätöksiä.

Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti ennalta varautumisen periaatetta sovelletaan muun muassa unionin ympäristösäännöstön tulkintaan ja soveltamiseen ja siten myös perusasetuksen tulkintaan ja soveltamiseen. Jäsenvaltioiden olisi sovellettava ennalta varautumisen periaatetta käyttäessään harkintavaltaansa perusasetuksen nojalla (7).

a) Hakemukset asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan mukaisia lupia ja todistuksia varten (vienti ja jälleenvienti)

Perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti jäsenvaltion hallintoviranomaisen on arvioidessaan sarvikuonojen sarvien vientiä ja jälleenvientiä koskevia hakemuksia oltava ”toimivaltaisen tieteellisen viranomaisen kanssa neuvoteltuaan vakuuttunut siitä, että mikään muu lajin säilyttämiseen liittyvä tekijä ei estä vientiluvan myöntämistä” (kursivointi lisätty). Näitä säännöksiä sovelletaan vientilupia koskeviin hakemuksiin sekä jälleenvientitodistuksiin (5 artiklan 3 kohta) liitteeseen A ja liitteeseen B sisältyvien lajien osalta. Tätä edellytystä sovelletaan kaikkiin sarvikuonolajeihin riippumatta siitä, katsotaanko ne ”muokatuiksi yksilöiksi” vai ei (8).

Tämänhetkisessä tilanteessa ja ennalta varautumisen periaatteen valossa, ellei esiin tule päinvastaista luotettavaa näyttöä, jäsenvaltioiden olisi katsottava, että sarvikuonojen suojeluun liittyy vakavia tekijöitä, joiden vuoksi ei ole syytä myöntää vientilupia ja jälleenvientitodistuksia.

Tämän vuoksi pidetään perusteltuna, että jäsenvaltiot tilapäisenä toimenpiteenä varmistavat, ettei sarvikuonojen sarvia varten myönnetä vientilupia eikä jälleenvientitodistuksia, paitsi jos hallintoviranomainen on vakuuttunut siitä, että lupaa käytetään laillisiin tarkoituksiin, esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

i.	esine on osa kulttuuri- tai taide-esineiden todellista vaihtoa hyvämaineisten laitosten (esim. museoiden) välillä;

ii.	esine on tunnustettu taide-esine ja hallintoviranomainen on vakuuttunut siitä, että sen arvo takaa sen, ettei sitä käytetä muihin tarkoituksiin;

iii.	esinettä ei ole myyty ja se on osa perintöä, joka kulkee mukana perheen muuttaessa tai osana testamenttilahjoitusta; tai

iv.	esine on osa vilpittömässä mielessä toteutettavaa tutkimushanketta.

Kaikki kolmansien maiden tiukemmat toimenpiteet, joihin voi kuulua yleisiä sarvikuonojen sarvien tuontikieltoja, olisi myös otettava huomioon. Ennen kuin jälleenvientitodistus tai vientilupa myönnetään tässä osassa esitettyjen ehtojen mukaisesti, kyseessä olevan jäsenvaltion olisi ilmoitettava toimituksesta määränpäämaan CITES-viranomaisille ja pyydettävä niitä vahvistamaan, että ne hyväksyvät kyseisen yksilön tuonnin.

Viejän ja tuojan henkilöllisyys on joka tapauksessa tarkistettava ja kirjattava (esimerkiksi säilyttämällä kopio henkilöasiakirjoista).

b) Hakemukset asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan mukaista todistusta varten (EU:n sisäinen kauppa)

Liitteeseen A sisältyvillä lajeilla käytävä EU:n sisäinen kauppa on kielletty perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla. Kyseisen asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuksesta, jonka perusteella sallitaan se, että jäsenvaltiot poikkeavat tästä kiellosta, jos tietyt edellytykset (a–h alakohdat) täyttyvät (9). Mainitun 8 artiklan 3 kohdassa (10) käytetystä termistä ”voidaan” käy selvästi ilmi, että jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta myöntää todistusta EU:n sisäistä kauppaa varten, vaikka edellytykset täyttyvät, paitsi jos sitä muuten edellytetään unionin lainsäädännön perusteella. Toisin sanoen 8 artiklan 3 kohdan ei voida katsoa antavan hakijalle oikeutta saada todistus EU:n sisäistä kauppaa varten. Jäsenvaltiot voivat kieltäytyä myöntämästä todistusta, jos tämä on aiheellista lajin suojelemiseksi tai sen säilymisen takaamiseksi eikä kieltäytymisellä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Komission yksiköt ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston kauppaa käsittelevä unionin komitea katsovat, että näin on silloin, kun hakija ei ole kiistattomasti osoittanut liiketoimen oikeutusta ja sitä, että se on perusasetuksen tavoitteiden mukainen.

Tämän asiakirjan ensimmäisessä osassa kuvattujen seikkojen vuoksi tilapäisenä toimenpiteenä jäsenvaltioiden ei periaatteessa tulisi myöntää sarvikuonojen sarvia varten todistuksia 8 artiklan 3 kohdan nojalla.

Jos edellä mainituista suosituksista huolimatta jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön säännökset eivät salli sitä, että sen viranomaiset kieltäytyvät myöntämästä EU:n sisäisessä kaupassa käytettäviä todistuksia sarvikuonojen sarvia varten 8 artiklan 3 kohdan perusteella, kuten edellä on suositeltu, tai yksilöillä käydään kauppaa muita kuin kaupallisia tarkoituksia varten EU:ssa (omistajan vaihto lahjoituksena tai perintönä julkiselle tai yksityiselle taholle, esimerkiksi museolle), jäsenvaltion CITES-hallintoviranomaisen olisi sovellettava riskipohjaista lähestymistapaa ja noudatettava äärimmäistä tarkkuutta käsitellessään hakemuksia, jotka liittyvät EU:n sisäisessä kaupassa käytettäviin todistuksiin.

Jos EU:n sisäisessä kaupassa käytettävä todistus myönnetään, siinä olisi kuvattava kyseinen esine riittävän yksityiskohtaisesti sen varmistamiseksi, että sitä voidaan käyttää ainoastaan kyseistä yksilöä varten eikä sitä voida käyttää väärin muita yksilöitä varten. Tämän lisäksi ja kun lainsäädäntö sen sallii, jäsenvaltiot voivat harkita hakijan ja ostajan henkilöllisyyden vertailemista, tarkastamista ja kirjaamista (esim. säilyttämällä kopio henkilöasiakirjoista).

Lisäksi EU:n sisäistä kauppaa varten tarvittavat todistukset olisi myönnettävä toimituskohtaisesti aina yhtä toimitusta varten kerrallaan sen varmistamiseksi, että todistus olisi voimassa ainoastaan todistuksen kohdassa 1 nimettyä haltijaa varten. Tämä suositus perustuu asetuksen (EY) N:o 865/2006 11 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan, jonka mukaan jäsenvaltiot ”voivat myös asianomaista tieteellistä viranomaista kuultuaan päättää toimituskohtaisten todistusten myöntämisestä sellaisissa tapauksissa, joissa katsotaan, että on olemassa muita lajin suojelemiseen liittyviä tekijöitä, jotka ovat yksilökohtaisen todistuksen myöntämistä vastaan.”

4. Ohjeet EU:n sääntöjen tulkinnasta, kun kyseessä on asetuksen (EY) N:o 865/2006 57 artiklan mukainen sarvikuonoista tehtyjen metsästysmuistojen tuonti EU:hun

Jotta voidaan puuttua ongelmaan, joka liittyy metsästysmuistoilla käytävää kauppaa koskevien säännösten tahalliseen väärinkäyttöön, CITES-sopimuksen sarvikuonoja koskevien määräysten noudattamista käsittelevä työryhmä on suositellut kokouksessaan, että ”pannaan täytäntöön lainsäädäntö ja toteutetaan valvonta sen estämiseksi, että sarvia, jotka ovat osa laillisesti hankittuja metsästysmuistoja, ei käytetä muihin tarkoitukseen kuin metsästysmuistoina, ja että varmistetaan, että nämä metsästysmuistot säilyvät omistajiensa hallussa sitä tarkoitusta varten, joka on ilmoitettu CITES-vientiluvassa” (11).

Tässä yhteydessä suositellaan, että jäsenvaltiot käsitellessään sarvikuonojen yksilöistä tehtyjen metsästysmuistojen tuontihakemusta:

i.	tarkastavat, kuten aina, ovatko tieteelliset viranomaiset katsoneet, että tuonnilla EU:hun on haitallinen vaikutus lajin suojelun tasoon. Muita toimenpiteitä ei tarvita ja hakemus on hylättävä, jos ei voida antaa haitattomuuslausuntoa;

ii.	kiinnittävät erityistä huomiota hakijan metsästyskokemukseen;

iii.	ilmoittavat hakijalle, että tuonti EU:hun voidaan sallia ainoastaan henkilökohtaista käyttöä varten, eikä metsästysmuistojen omistajille voida myöntää todistusta unionin sisäisiä kaupallisia tarkoituksia varten 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella;

iv.	ottavat tarvittaessa yhteyttä vientimaan CITES-hallintaviranomaiseen sen varmistamiseksi, että ne ovat tietoisia suunnitellusta metsästyksestä ja aiotusta viennistä ja että niillä ei ole tietoja, joiden perusteella tuontilupaa ei tulisi myöntää;

kun (sen jälkeen, kun on asianmukaisesti varmistettu, että kaikki edellytykset täyttyvät perusasetuksen ja siihen liittyvien komission asetusten mukaisesti) tuontilupa myönnetään, sisällyttävät lupaan seuraavan lauseen: "Tämän metsästysmuiston tuonti on sallittu ainoastaan henkilökohtaista käyttöä varten. Esine säilyy tämän luvan haltijan omaisuutena. Se on esitettävä toimivaltaisille viranomaisille niiden sitä pyytäessä";

vi.

jos se on mahdollista kansallisen lainsäädännön perusteella, suorittavat riskiperusteisia tarkastuksia niiden henkilöiden keskuudessa, jotka ovat tuoneet sarvikuonoista tehtyjä metsästysmuistoja vuoden 2009 (12) jälkeen sen varmistamiseksi, että metsästysmuistot ovat edelleen heidän hallussaan. Tarkastusten tulokset olisi jaettava muiden jäsenvaltioiden, Euroopan komission ja CITES-sihteeristön kanssa.

Kun on havaittu tavanomaista suurempi riski siitä, että metsästysmuistoa väärinkäytetään myöhemmin laittomassa kaupassa, jäsenvaltiot voivat harkita sitä, että ne myöntävät tuontiluvan metsästysmuistolle sillä edellytyksellä, ettei se sisällä sarvikuonon sarvea (eli se korvataan keinotekoisella jäljennöksellä).

5. Ohjeet EU:n sääntöjen tulkinnasta, kun kyseessä on käsittelemättömien tai käsiteltyjen sarvikuonon sarvien yksilöiden tuonti EU:hun muunlaiseen henkilökohtaiseen muuhun kuin kaupalliseen käyttöön

Jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja osoitettava suurta valppautta, kun hakemukset koskevat sarvikuonojen sarvien yksilöiden (käsitellyt ja käsittelemättömät yksilöt, muut kuin metsästysmuistot) tuontia henkilökohtaiseen tarkoitukseen. Tieteellisen viranomaisen ohjeet (13) olisi otettava huomioon arvioidessa sitä, miten olisi tulkittava liitteessä A lueteltujen yksilöiden tuontia koskevia sääntöjä sekä sitä, mikä voi olla ”muu tarkoitus”, joka ei vaikuta haitallisesti kyseisen lajin säilymiseen.

(1) Emslie, R., Milliken, T. and Talukdar, B. (2016). African and Asian Rhinoceroses – Status, Conservation and Trade. https://rhinos.org/wp-content/uploads/2015/07/final-cop16-rhino-rpt.pdf.

(2) Rhinoceroses (Rhinocerotidae spp.) – Report of the Standing Committee and the Secretariat, CoP18 Doc. 83.1.https://cites.org/sites/default/files/eng/cop/18/doc/E-CoP18-083-01.pdf.

(3) Metsästysmuisto määritetään komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 1 artiklan 4b kohdassa.

(4) EUVL L 166, 19.6.2006, s. 1.

(5) https://www.bbc.com/news/world-europe-39194844

(6) EUVL L 61, 3.3.1997, s. 1.

(7) Lisätietoja ennalta varautumisen periaatteesta on komission tiedonannossa ennalta varautumisen periaatteesta, COM(2000) 1 lopullinen, 2.2.2000, – https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=celex%3A52000DC0001.

(8) Komission tiedonanto – Esineiksi muokattuja yksilöitä koskevat ohjeet luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien EU-säännösten soveltamiseksi EUVL C 154, 17.5.2017, s. 15–26 – https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2017.154.01.0015.01.ENG.

(9) Katso unionin tuomioistuimen tuomio, kohta 34 asiassa C-510/99: ”Tässä säännöksessä sallitaan poikkeusten tekeminen siinä ilmaistusta kiellosta, mutta ei aseteta siihen velvollisuutta”.

(10) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelua koskevan yhteisön muun lainsäädännön vaatimusten mukaisesti, ja jos sen jäsenvaltion hallintoviranomaiselta, jossa yksilöt ovat, saadaan tätä tarkoitusta varten myönnettävä todistus, edellä 1 kohdassa säädetyistä kielloista voidaan poiketa tapauskohtaisesti, jos yksilöt:”

(11) http://cites.org/sites/default/files/notif/E-Notif-2014-006A.pdf

(12) Kun sarvikuonoista tehtyjen metsästysmuistojen tuonti on tapahtunut ennen kuin vaatimus tuontiluvasta tuli voimaan, vientimaista olisi voitava saada pyytämällä tiedot sarvikuonoista tehtyjä metsästysmuistoja koskevista hyväksytyistä hakemuksista.

(13) http://ec.europa.eu/environment/cites/pdf/srg/guidelines.pdf, p. 11 ja 12