30.9.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/10


Nimen rekisteröintihakemuksen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla

(2019/C 325/07)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

HUILE D’OLIVE DE PROVENCE

EU-nro: PDO-FR-02421 – 28.5.2018

SAN ( X ) SMM ( )

1.   Nimi (nimet)

”Huile d’olive de Provence”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotelaji

Luokka 1.5 Rasvat (voi, margariini, öljyt jne.)

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Huile d’olive de Provence” on neitsytoliiviöljy tai ekstra-neitsytoliiviöljy, joka on saatu ainoastaan mekaanisilla valmistusmenetelmillä ja jolla on seuraavat fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet:

Peroksidiluku: enintään 15 mekv aktiivista happea oliiviöljykilogrammaa kohti silloin, kun tuotetta pidetään kaupan ensimmäistä kertaa

Rasvahappojen koostumus, prosentteina ilmaistuna:

Rasvahappoja

vähintään

enintään

C16:17

(palmitoleiinihappo)

0,40

1,50

C17:18

(margariinihappo)

0,09

0,45

C18:17

(vakseenihappo)

1,25

3,30

C18:26

(linoleenihappo)

5,50

14,00

Pian korjuun jälkeen puristetuista oliiveista (korjuusta oliiviöljyn puristamiseen saa kulua alle neljä päivää) saadulla Huile d’olive de Provence -oliiviöljyllä on seuraavat toisiaan täydentävät kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet:

happopitoisuus: ≤ 0,5 % öljyhappoa,

karvauden mediaani: 1,5–3,5

pistävyyden mediaani: 1,5–3,5

tuoksussa ja maussa on havaittavissa seuraavat aromit: tuore ruoho ja/tai kypsentämätön artisokka.

Etukäteen kypsytetyistä oliiveista puristetulla (korjuusta puristamiseen saa kulua 4–10 päivää) Huile d’olive de Provence -oliiviöljyllä, johon on lisätty kypsiä oliiveja tarkoittava maininta ”olives maturées”, on seuraavat toisiaan täydentävät kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet:

happopitoisuus: öljyhappopitoisuus on 0,4–1,5 prosenttia,

karvauden mediaani: ≤ 1

pistävyyden mediaani: ≤ 1

tuoksussa ja maussa on havaittavissa seuraavat aromit: mustat oliivit, sokerilla säilötyt hedelmät, aluskasvillisuus ja/tai paahdettu leipä

Karvauden ja pistävyyden arvot esitetään kansainvälisen oliivineuvoston käyttämän menetelmän mukaisesti (COI).

3.3   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

”Huile d’olive de Provence” valmistetaan seuraavista oliivilajikkeista tai seuraavista oliivilajikkeista valmistetuista oliiviöljyistä:

Aglandau, Bouteillan, Cayon ja Salonenque. Alkuperänimityksen tuotantoon käytetyissä oliivitarhoissa vähintään 80 prosenttia lajikkeista on näitä lajikkeita ja näistä vähintään 30 prosenttia Aglandau-lajiketta.

Picholine, Grossanne, Tanche, Brun, Cayets, Ribiers, Cayanne, Verdale des Bouches-du-Rhône ja vanhat paikalliset lajikkeet (lajikkeet, jotka on istutettu ennen vuoden 1956 hallaa ja joita on maantieteellisellä alueella merkittävässä määrin). Alkuperänimityksen tuotantoon käytetyissä oliivitarhoissa enintään 20 prosenttia lajikkeista on näitä lajikkeita.

3.4   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Kaikki toimenpiteet oliivien tuotannosta oliiviöljyjen valmistukseen suoritetaan määritellyllä maantieteellisellä alueella.

3.5   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

3.6   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Elintarvikkeiden merkintöjä ja esillepanoa koskevissa säännöksissä vaadittujen pakollisten merkintöjen lisäksi alkuperänimityksen ”Huile d’olive de Provence” saaneiden oliiviöljyjen merkinnöissä on mainittava

alkuperänimitys ”Huile d’olive de Provence”, tarvittaessa välittömästi alkuperänimityksen perässä kypsiä oliiveja koskeva maininta ”olives maturées” kirjaimin, joiden koko on vähintään puolet alkuperämerkinnän kirjaimista,

”appellation d’origine protégée” (suojattu alkuperänimitys) tai ”AOP” (SAN).

Nämä tiedot merkitään samaan kenttään merkinnässä. Ne on esitettävä selkein, helposti luettavin, lähtemättömin ja riittävän isoin kirjaimin, jotka erottuvat hyvin pohjasta ja jotka voi erottaa selvästi kaikista muista kirjoitetuista merkinnöistä ja piirroksista.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Huile d’olive de Provence -oliiviöljyn maantieteellinen tuotantoalue muodostuu seitsemän departementin alueelle sijoittuvasta 464 kunnasta, joista kaksi kuuluu alueeseen vain osittain. Alue muodostuu

Alpes de Haute-Provencen departementin kunnista, lukuun ottamatta seuraavia kuntia: Annot, Banon, Barras, Barrême, Bayons, Bellafaire, Bevons, Bras-d’Asse, Braux, La Bréole, Le Brusquet, Le Caire, Castellane, Val-de-Chalvagne, Châteaufort, Châteauneuf-Miravail, Chaudon-Norante, Clamensane, Claret, La Condamine-Châtelard Curbans, Curel, Draix, Entrages, Faucon-du-Caire, Faucon-de-Barcelonnette, Le Fugeret, La Garde, Hautes-Duyes L’Hospitalet, Lardiers, Le Lauzet-Ubaye, Marcoux, Melve, Mison, Montclar, Montsalier, Nibles, Noyers-sur-Jabron, Les Ormergues, Piégut, Pontis, Revest-du-Bion, La Robine-sur-Galabre, La Rochegiron, La Rochette, Saint-André-les-Alpes, Saint-Benoît, Saint-Etienne-les-Orgues, Saint-Jacques, Saint-Julien-du-Verdon, Saint-Vincent-les-Forts, Saint-Vincent-sur-Jabon, Saumane, Sausses, Seyne, Sigoyer, Thèze, Thoard, Turriers, Valbelle, Valernes, Vaumeilh, Venterol.

Seuraavista Alpes-Maritimesin departementin kunnista: Auvare, La Croix sur Roudoule, Puget-Rostan, Puget Théniers, Rigaud, Touet sur Var.

Bouches-du-Rhônen departementin kunnista, lukuun ottamatta seuraavia kuntia tai seuraavien kuntien osia: Arles (osittain), Cabannes, Carnoux-en-Provence, Fos-sur-Mer, Maillane, Marignane, Mollégès, Port-Saint-Louis-du-Rhône, Rognonas, Saint-Andiol, Saint-Pierre-de-Mézoarques, Saint-Victoret, Saintes-Maries-de-la-Mer, Verquières.

Seuraavista Drômen departementin kunnista: Rochegude.

Seuraavista Gardin departementin kunnista: Les Angles, Pujaut, Roquemaure, Sauveterre, Villeneuve-Les-Avignon, Tavel, Lirac, Saint-Laurent-des-Arbres, Saint-Geniès-de-Comolas.

Varin departementin kunnista, lukuun ottamatta seuraavia kuntia: Bargème, La Bastide, Le Bourguet, Brovès, Châteauvieux, Comps-sur-Artuby, La Martre, Plan-d’Aups-Sainte-Baume, La Roque-Esclapon, Trigance, Vérignon.

Vauclusen departementin kunnista, lukuun ottamatta seuraavia kuntia tai seuraavien kuntien osia: Althen-des-Paluds, Aurel, Auribeau, Brantes, Buisson, Buoux, Caderousse, Cairanne, Castellet, Crestet, Entraigues-sur-la-Sorgue, Entrechaux, Faucon, Grillon, Lagarde-d’Apt, Lamotte-du-Rhône, Lapalud, Malaucene (osittain), Montfavet, Monieux, Le Pontet, Puymeras, Rasteau, Richerenches, Roaix, Saint-Christol, Saint-Marcellin-lès-Vaison, Saint-Romain-en-Viennois, Saint-Roman-de-Malegarde, Saint-Trinit, Sault, Savoillan, Seguret, Sivergues, Vaison-la-Romaine, Valreas, Villedieu, Visan.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Huile d’olive de Provence -oliiviöljylle tyypilliset kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet johtuvat pääasiassa lajikekoostumuksesta, johon vaikuttavat maantieteellisen alueen luontoon liittyvät tekijät ja paikallinen, oliiviöljyn tuotantoon liittyvä taitotieto.

Maantieteelliseen alueeseen kuuluu laajoja Provencessa sijaitsevia rinteikköalueita, ei kuitenkaan korkealla ja keskikorkeudella sijaitsevia Alppien vuoristoalueita, joiden luonnonolosuhteet eivät sovellu oliivinviljelyyn. Etelässä maantieteellinen alue rajoittuu Välimereen, lännessä Rhônejokeen, pohjoisessa Vauclusen tasankoihin, Luren vuoreen, Dignesin esialppeihin ja Provencen tasankoihin ja idässä Siagnen ja Estérelin laaksoihin.

Alueen rikkonaiset pinnanmuodot ja kalkkikivimuodostelmista koostuvat jyrkät harjanteet muodostavat etelänpuoleisille rinteille toisinaan suppeita, mutta olosuhteeltaan oliivinviljelylle suotuisia alueita.

Provencen alueen oliivitarhojen maaperä on pääosin neutraalia tai karbonaattipitoista maata. Se on myös hyvin kivikkoista. Maaperä on hiesupitoista hiekkamaata tai hiekkapitoista hiesumaata, ja savisista hiekkakerrostumista muodostuvat, ruskeanpunaiset, kivikkoiset maat ovat hyvin vettä läpäiseviä.

Huile d’olive de Provence -oliiviöljyn erityispiirteitä ovat

koostumus, sillä öljy koostuu pääasiassa Aglandau- (vähintään 20 prosenttia), Bouteillan-, Cayon- ja Salonenque-lajikkeista. Tämä koostumus erottaa oliiviöljyn muilla läheisillä tuotantoalueilla tuotetuista öljyistä, joissa ei käytetä kyseisiä lajikkeita (Nizzan, Nyonsin, Nîmesin, Languedocin alueet) tai joissa kyseisten lajikkeiden osuudet ovat erilaiset (Vallée des Baux de Provencen, Aix-en-Provencen ja Haute-Provencen alueet).

Rasvahappojen koostumus on erilainen kuin muissa öljyissä, kuten kohdassa 3.2. on ilmoitettu.

Aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan

öljy on joko keskivoimakkaan karvasta tai pistävää ja sen maussa erottuvat tuore ruoho ja/tai kypsentämätön artisokka,

tai siinä ei juurikaan ole karvautta eikä pistävyyttä ja sen maussa erottuvat mustat oliivit, sokerilla säilötyt hedelmät, aluskasvillisuus ja/tai paahdettu leipä,

öljyn happojen pitoisuus öljyhappona ilmaistuna on alle 0,5 prosenttia tai sijoittuu 0,4–1,5 prosentin välille.

Maantieteellisen alueen ominaisuudet vaikuttavat oliiviöljyn lajikekoostumukseen. Tuotantoalue, joka sijaitsee rannikkoalueen ulkopuolella, muodostaa oliivinviljelyn reuna-alueen. Tämän pohjoisen, oliivinviljelyn rajavyöhykkeellä (750–800 metrin korkeudella merenpinnasta) sijaitsevan alueen ilmastoa voidaan kuvata ”Provencen alueen Välimeren ilmastoksi” (kahden sateisen kauden väliin jää kuiva kesäkausi, vuosittaisen auringonpaisteen määrä on suuri). Ilmastolle on ominaista Provencen alueen oliivinviljelyn historiaankin olennaisesti vaikuttaneet ankarat hallat, voimakas, vallitseva Mistral-tuuli, joka viilentää ja puhdistaa ilmaa ja muuttaa viljelyolosuhteet oliivinviljelylle sopivammaksi, mutta edellyttää myös oliivinviljelijöiden valitsevan ilmastoon parhaiten sopeutuneimmat lajikkeet. Provencen alueen viljelmillä käytetään pääasiassa neljää lajiketta: Aglandau-lajiketta, jonka levinneisyysalue rajoittuu maantieteelliseen alueeseen, sekä Salonenque-, Bouteillan- ja Cayon-lajikkeita. Nämä lajikkeet ovat (melko myöhäisen tai hyvinkin myöhäisen) kukintansa ja kohtuullisen tai hyvän kylmänkestävyytensä ansiosta sopeutuneet erityisen hyvin tuotantoalueen toisinaan viileisiinkin olosuhteisiin. Oliivitarhat sijaitsevat rinteillä ja kukkuloilla, jolloin puut saavat enemmän auringonvaloa, maaperän olosuhteet ovat hyvät ja sadevedet poistuvat luonnollisesti. Alueen huomattavan tuulisuuden takia oliivitarhojen oliivipuut on istutettu siten, että niitä voidaan hoitaa kokonaan maasta käsin niiden tuulelle altistuvan pinta-alan pienentämiseksi. Suurimmaksi osaksi kalkkikivipitoisesta kivikosta muodostuva maaperä on hengittävä ja tarjoaa ihanteelliset ilmastusolosuhteet sekä riittävän vedensaannin kuivimmilla alueilla.

Maantieteellisen alueen pohjoisen sijainnin ja siitä johtuvan merkittävän hallanvaaran takia oliivinkorjuu alueella tapahtuu vaiheessa, jolloin oliivin väri muuttuu vihreästä kellertävän vihreäksi, ja ennen oliivien varsinaista kypsymistä.

Tuotantokäytännöt perustuvat vanhoihin oliiviöljyn tuotantotapoihin, nimittäin pian korjuun jälkeen tapahtuvaan puristamiseen tai muutaman päivän pituisen, anaerobisen kypsyttämisen jälkeen tapahtuvaan puristamiseen.

Näin ollen

kyseisen oliiviöljyn rasvahappopitoisuus, joka on määritelty kohdassa 3.2, riippuu öljyn valmistukseen käytettyjen oliivien lajikekoostumuksesta: neljän, Aglandau-, Bouteillan-, Cayon- ja Salonenque-lajikkeen yhdistelmästä, joiden osuudet seoksessa voivat vaihdella alueen ja oliivinviljelijän valinnan mukaan siten, että Aglandau-lajikkeen osuus seoksessa on kuitenkin vähintään 20 prosenttia.

Oliiviöljyn pistävyys- ja karvausasteeseen vaikuttavat lajikekoostumus ja korjuun ajankohta (oliivit, jotka on poimittu ennen täyden kypsyyden saavuttamista, ”olives tournantes”). Jos oliivinviljelijä kuitenkin kypsyttää oliiveja useamman päivän ennen niiden puristamista, öljyn karvaus ja pistävyys katoavat lähes täysin.

Öljyssä havaittavat tuoreen ruohon ja kypsyttämättömän artisokan maku johtuvat myös lajikekoostumuksesta. Jos oliiveja kuitenkin kypsytetään useita päiviä ennen niiden puristamista, öljyn makuun kehittyy mustien oliivien, sokerilla säilöttyjen hedelmien, aluskasvillisuuden ja/tai paahdetun leivän aromeja, kuten kohdassa 3.2. on ilmoitettu.

Huile d’olive de Provence -oliiviöljyn, jonka nimitystä täydennetään maininnalla ”olives maturées” (kypsät oliivit), happopitoisuus on hyvin alhainen oliivien kypsyttämisen aikana tapahtuvan lämpötilan nousun takia.

Lisäksi oliiviöljy puristetaan perinteisillä tekniikoilla, joissa käytetään ainoastaan mekaanisia, linkoamiseen tai puristamiseen perustuvia menetelmiä. Koko prosessi toteutetaan alle 30 °C:n lämpötilassa. Tämän ansiosta öljyssä on havaittavissa puristukseen käytettyjen oliivilajikkeiden alkuperäisiä aromeja, kuten kohdassa 3.2 ilmoitetaan. Näin myös vältetään Huile d’olive de Provence -oliiviöljylle ominaisten rasvahappojen hajoaminen.

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

https://extranet.inao.gouv.fr/fichier/CDC-HOProvence.pdf


(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.