P8_TA(2018)0451

Asevienti: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. marraskuuta 2018 aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano (2018/2157(INI))

(2020/C 363/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklassa vahvistetut periaatteet, joita ovat erityisesti demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ja rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen,

—	ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä (1), (”yhteinen kanta”)

—	ottaa huomioon yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun yhdeksännentoista vuosikertomuksen (2),

—	ottaa huomioon tehokkaan asevientivalvonnan edistämisestä 22. tammikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/101 (3) ja asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa tukevista EU:n tiedotustoimista 29. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/915 (4),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon päivitetyn version, jonka neuvosto hyväksyi 26. helmikuuta 2018 (5),

—	ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksyttyyn neuvoston yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan,

—	ottaa huomioon 12. toukokuuta 1996 hyväksytyn tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevan Wassenaarin järjestelyn sekä tällaisten tuotteiden ja teknologian ja ampumatarvikkeiden joulukuussa 2017 ajantasaistetut luettelot (6),

—

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman ja erityisesti toimintasuunnitelman tuloksen 11 (e) sekä 20. heinäkuuta 2015 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2015–2019) ja erityisesti sen tavoitteen 21 (d),

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2013 hyväksymän asekauppasopimuksen (7), joka tuli voimaan 24. joulukuuta 2014,

—	ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY (8),

—

ottaa huomioon kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 (9), sellaisena kuin se on muutettuna 16. huhtikuuta 2014 annetulla asetuksella (EU) N:o 599/2014, sekä asetuksen liitteessä I olevan luettelon kaksikäyttötuotteista ja -teknologiasta (”kaksikäyttötuoteasetus”),

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen nro 16, jolla pyritään edistämään oikeudenmukaisten, rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien kestävää kehitystä,

—	ottaa huomioon YK:n aseidenriisuntaohjelman ”Yhteisen tulevaisuutemme turvaaminen”,

—

ottaa huomioon tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta 23. marraskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2134 (10),

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ihmisoikeusneuvostolle antaman raportin aseiden siirtojen vaikutuksesta ihmisoikeuksien toteutumiseen (11),

—	ottaa huomioon aikaisemmat asiaa koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 13. syyskuuta 2017 (12) ja 17. joulukuuta 2015 (13) antamansa päätöslauselmat yhteisen kannan täytäntöönpanosta,

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelman perustamisesta EU:n puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja innovointikapasiteetin tukemiseksi (COM(2017)0294) ja ehdotuksen asetukseksi Euroopan puolustusrahastosta (COM(2018)0476),

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 (14), 15. kesäkuuta 2017 (15) ja 30. marraskuuta 2017 (16) antamansa päätöslauselmat Jemenin humanitaarisesta tilanteesta,

—	ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä (17),

—	ottaa huomioon Jemenin ihmisoikeustilanteesta 17. elokuuta 2018 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston raportin, jossa tarkastellaan myös syyskuun 2014 jälkeen tehtyjä rikkomuksia ja loukkauksia (A/HRC/39/43),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0335/2018),

A.	ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa vahvistetaan luonnollinen oikeus erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen;

ottaa huomioon, että aseiden viennillä ja siirroilla on kiistämätön vaikutus ihmisoikeuksiin ja ihmisten turvallisuuteen, sosioekonomiseen kehitykseen ja demokratiaan; ottaa huomioon, että asevienti vaikuttaa myös olosuhteisiin, joiden vuoksi ihmiset joutuvat pakenemaan kotimaistaan; katsoo, että nämä ovat perusteltuja syitä luoda tiukka, avoin, vaikuttava ja yleisesti hyväksytty ja määritelty asevalvontajärjestelmä;

ottaa huomioon, että yhteinen kanta 2008/944/YUTP on oikeudellisesti sitova asiakirja, jossa vahvistetaan kahdeksan perustetta; katsoo, että jos nämä perusteet eivät täyty, vientilupa olisi evättävä (perusteet 1–4) tai epäämistä olisi ainakin harkittava (perusteet 5–8); ottaa huomioon, että yhteisen kannan 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätös sotilasteknologian tai puolustustarvikkeiden siirrosta tai siirron epäämisestä on edelleen kunkin jäsenvaltion omassa harkinnassa;

toteaa uusimpien lukujen (18) osoittavan, että aseiden vienti 28 jäsenvaltion EU:sta oli yli 27 prosenttia maailmanlaajuisesta kokonaisviennistä vuosina 2013–2017, mikä tekee unionista maailman toiseksi suurimman aseiden toimittajan Yhdysvaltain (34 prosenttia) jälkeen ja ennen Venäjää (22 prosenttia); ottaa huomioon, että vuosina 2015 ja 2016 myönnettyjen asevientilupien arvo oli suurimmillaan unionin tietojen keräämisen käynnistymisen jälkeen ja niiden kokonaisarvo oli 195,95 miljardia euroa vuonna 2015 ja tavanomaisten aseiden vientiä käsittelevän työryhmän (COARM) tuoreimman kertomuksen mukaan 191,45 miljardia euroa vuonna 2016 (19); toteaa, että vuosien 2015 ja 2016 luvut ovat valitettavasti harhaanjohtavia ja epätarkkoja, koska lupien määrä ei ole lähitulevaisuudessa odotettavissa olevaa todellista vientiä kuvaava tarkka luku vaan kuvastaa osittain pikemminkin aikomusta;

ottaa huomioon, että COARM-työryhmän vuosikertomukset ovat toistaiseksi ainoa väline, jonka tarkoituksena on kattaa yhteisen kannan täytäntöönpano; katsoo, että nämä kertomukset ovat lisänneet jäsenvaltioiden aseviennin avoimuutta ja että käyttäjän oppaan ohjeiden ja selitysten määrä on lisääntynyt huomattavasti; ottaa huomioon, että yhteinen kanta on lisännyt tietoja asevientilupien myöntämisestä;

huomauttaa, että sekä maailmanlaajuinen että alueellinen turvallisuusympäristö on muuttunut suuresti, erityisesti unionin eteläisellä ja itäisellä naapurialueella, mikä korostaa sitä, että on kiireellisesti parannettava menetelmiä, joiden avulla vientilupiin liittyviin riskinarviointeihin tuotetaan tietoa, ja tehtävä niistä turvallisempia;

toteaa, että yhteisen kannan 3 artiklan mukaan kahdeksalla perusteella määritellään vain vähimmäistaso, eivätkä ne estä jäsenvaltioita toteuttamasta tiukempia aseviennin valvontaa koskevia toimenpiteitä; toteaa, että aseiden vientiluvan myöntämistä tai epäämistä koskeva päätöksentekoprosessi kuuluu yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan;

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot eivät toimita COARM-työryhmälle täydellisiä tietoja; ottaa huomioon, että koska tietojen keruujärjestelyt ja esittämismenettelyt vaihtelevat jäsenvaltioittain ja ne tulkitsevat kahdeksaa perustetta eri tavoin, tietokokonaisuudet ovat epätäydellisiä ja erilaisia ja aseiden vientikäytännöt vaihtelevat laajasti; muistuttaa, että tietojenvaihdon on oltava kunkin maan kansallisen lainsäädännön ja hallinnollisten menettelyjen mukaista;

I.	ottaa huomioon, että tällä hetkellä ei ole olemassa standardoitua, riippumatonta varmennus- ja raportointijärjestelmää, joka antaisi tietoa yhteisen kannan kahdeksan perusteen noudattamisesta;

ottaa huomioon, että viime vuosina on hyväksytty pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa koskevia toimenpiteitä ja Wassenaarin järjestelyyn sisältyvää kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian luetteloa on päivitetty; ottaa huomioon, että vaikka aseiden välityksen valvonnan, unionin ulkopuolella tapahtuvan lisensoidun valmistuksen ja loppukäyttäjien valvonnan kaltaisia kysymyksiä on otettu käsiteltäväksi ja jossain määrin sisällytetty itse yhteiseen kantaan, monet erityisesti kaksikäyttötuotteiden, kyberteknologian ja valvonnan alan tuotteet eivät vielä kuulu valvontajärjestelmän piiriin;

K.	ottaa huomioon, että 19. vuosikertomus paljastaa, että 40,5 prosenttia aseiden vientiluvista myönnettiin MENA-alueen maihin ja niiden arvo oli 77,5 miljardia euroa ja että Saudi-Arabian, Egyptin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien osuus tästä viennistä oli suurin ja arvoltaan 57,9 miljardia euroa;

ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa tiettyihin maihin, esimerkiksi Saudi-Arabiaan, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja Saudi-Arabian johtaman liittouman jäsenmaihin, vietyjä aseita on käytetty Jemenin kaltaisissa konflikteissa; katsoo, että tällainen vienti on selvästi yhteisen kannan vastaista;

M.	huomauttaa, että 25. helmikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa Jemenin humanitaarisesta tilanteesta parlamentti kehotti komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään aloitteen EU:n asevientikiellon määräämiseksi Saudi-Arabialle;

N.	ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden luvallisesti siirtämillä ja sittemmin Jemenin nykyisessä konfliktissa käytetyillä aseilla on ollut katastrofaalinen vaikutus Jemenin kestävään kehitykseen;

ottaa huomioon, että puolustusalasta on tullut EU:n toimintapolitiikan keskeinen osa-alue, koska EU:n globaalistrategiassa todetaan, että kestävä, innovatiivinen ja kilpailukykyinen eurooppalainen puolustusteollisuus on olennainen Euroopan strategisen riippumattomuuden ja uskottavan YTPP:n kannalta (20); ottaa huomioon, että asevienti on keskeinen tekijä Euroopan puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan tehostamisessa ja että puolustusteollisuuden ensisijaisena tavoitteena on taata EU:n jäsenvaltioiden turvallisuus ja puolustus ja edistää osaltaan YUTP:n täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että Euroopan puolustusrahaston ja sen äskettäin käynnistetyn edeltäjän Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman päätehtävänä on tukea Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukykyä (21);

P.	ottaa huomioon, että avoimuustoimenpiteet, kuten aseviennin valvonta, auttavat edistämään luottamusta jäsenvaltioiden välillä;

Q.	ottaa huomioon, että yhteisen kannan 10 artiklassa todetaan yksiselitteisesti, että kahdeksan perusteen noudattaminen on etusijalla jäsenvaltioiden mahdollisiin taloudellisiin, sosiaalisiin, kaupallisiin tai teollisiin etuihin nähden;

Yhteisen kannan lujittaminen ja sen täytäntöönpanon parantaminen

korostaa, että valtioilla on legitiimi oikeus hankkia sotilasteknologiaa itsepuolustustarkoituksiin; toteaa, että puolustusteollisuuden ylläpitäminen on osa jäsenvaltioiden itsepuolustusta;

toteaa, että eurooppalaiset puolustusmarkkinat toimivat välineenä, jolla taataan jäsenvaltioiden ja EU:n kansalaisten turvallisuus ja puolustus, ja ne edistävät yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja erityisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita pääsemään eroon parhaillaan vallitsevasta puolustusmenojen tehottomuudesta, joka johtuu päällekkäisyyksistä, hajanaisuudesta ja yhteentoimivuuden puutteesta, ja pyrkimään siihen, että EU:sta tulisi turvallisuuden tuottaja, muun muassa valvomalla asevientiä nykyistä paremmin;

toteaa, että EU on ainoa valtioiden unioni, jolla on oikeudellisesti sitova kehys, jonka avulla parannetaan aseiden viennin valvontaa myös kriisialueilla ja valtioissa, joiden ihmisoikeustilanne on kyseenalainen; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että kolmannet maat Euroopassa ja sen ulkopuolella ovat liittyneet aseviennin valvontajärjestelmään yhteisen kannan pohjalta; kannustaa myös jäljellä olevia ehdokasmaita, maita, jotka ovat saamassa ehdokasmaan aseman, ja maita, jotka haluavat muutoin astua EU-jäsenyyteen johtavalle tielle, soveltamaan yhteisen kannan säännöksiä;

korostaa, että on kiireesti vahvistettava EU:n edustustojen roolia jäsenvaltioiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) avustamisessa vientilupiin liittyvissä riskinarvioinneissa ja loppukäyttäjien valvonnan, toimitusten jälkeisen valvonnan sekä paikan päällä tehtävien tarkastusten suorittamisessa;

panee merkille, että jäsenvaltiot soveltavat ja tulkitsevat yhteisen kannan kahdeksaa perustetta eri tavoin; kehottaa soveltamaan kahdeksaa perustetta yhtenäisesti, johdonmukaisesti ja koordinoidusti ja panemaan yhteisen kannan ja sen velvoitteet kokonaisuudessaan täytäntöön;

katsoo, että vientilupiin liittyviin riskinarviointimenetelmiin olisi sisällytettävä ennalta varautumisen periaate ja että jäsenvaltioiden olisi arvioitava paitsi sitä, saatetaanko jotakin tiettyä sotilasteknologiaa käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin tai muihin ei-toivottuihin tarkoituksiin, myös kohdemaan kokonaistilanteeseen perustuvia riskejä ja otettava huomioon sellaiset tekijät kuin demokratian ja oikeusvaltion tila ja sosioekonominen kehitys;

kehottaa 13. syyskuuta 2017 antamiensa suositusten mukaisesti jäsenvaltioita ja EUH:ta käyttämään meneillään olevaa tarkistusprosessia tiedonvaihtomekanismien vahvistamiseen antamalla vientilupiin liittyviin riskinarviointeihin laadullisesti ja määrällisesti parempaa tietoa seuraavasti:

annetaan vientiluvista ja todellisesta viennistä enemmän tietoja, jotka jaetaan järjestelmällisesti ja kohtuullisessa ajassa; tiedot koskevat muun muassa huolestuttavia loppukäyttäjiä, tapauksia, joissa aseita on siirretty tarkoituksenvastaisesti, väärennettyjä tai muuten huolestuttavia loppukäyttäjätodistuksia sekä epäilyttäviä välittäjiä tai kuljetusyrityksiä kotimaisen lainsäädännön mukaisesti;

pidetään luetteloa yhteisöistä ja henkilöistä, jotka on tuomittu asevientilainsäädännön rikkomisesta, todetuista tarkoituksenvastaisista siirroista sekä henkilöistä, joiden on todettu tai epäillään osallistuneen laittomaan asekauppaan tai toimiin, jotka aiheuttavat vaaraa kansainväliselle ja kansalliselle turvallisuudelle;

c)	jaetaan kahdeksan perusteen täytäntöönpanossa parhaiksi havaitut käytännöt;

d)	muunnetaan käyttäjän opas interaktiiviseksi verkkoaineistoksi;

e)	muunnetaan EU:n vuosikertomus avoimeksi ja julkiseksi verkkotietokannaksi vuoden 2019 loppuun mennessä ja sovelletaan uutta mallia vuoden 2017 tietoihin;

f)	edistetään lainvalvontaviranomaisten ja rajavalvontaviranomaisten välisiä tietojen vaihtoon perustuvia selkeitä ja vakiintuneita yhteistyömenettelyitä turvallisuusyhteistyön vahvistamiseksi ja EU:n ja sen kansalaisten turvallisuutta vaarantavan laittoman asekaupan kitkemiseksi;

kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta lisäämään vientiin liittyvien asioiden parissa työskentelevää henkilöstöään sekä kansallisella että EU:n tasolla; kannustaa käyttämään EU:n varoja jäsenvaltioiden lupa- ja täytäntöönpanoviranomaisten valmiuksien kehittämiseen;

muistuttaa, että yksi syy yhteisen kannan laatimiseen oli estää eurooppalaisten aseiden käyttö jäsenvaltioiden asevoimia vastaan ja estää ihmisoikeusloukkaukset ja aseellisten konfliktien pitkittyminen; toteaa jälleen, että yhteisessä kannassa asetetaan vähimmäisvaatimukset, joita jäsenvaltioiden on noudatettava asevientivalvonnan alalla, ja että siihen sisältyy velvoite arvioida vientilupahakemusta kaikkien siinä lueteltujen kahdeksan perusteen osalta;

10.

arvostelee sitä, että jäsenvaltiot jättävät järjestelmällisesti soveltamatta kahdeksaa perustetta ja että sotilasteknologiaa päätyy kohteisiin ja loppukäyttäjille, jotka eivät ole yhteisessä kannassa vahvistettujen perusteiden mukaisia; kehottaa jälleen arvioimaan riippumattomasti sitä, noudattavatko jäsenvaltiot yhteisen kannan kahdeksaa perustetta; katsoo, että kahdeksan perusteen soveltamisessa olisi pyrittävä parempaan yhdenmukaisuuteen; pitää valitettavana, ettei ole annettu säännöksiä seuraamusten määräämisestä jäsenvaltioille, jotka eivät tarkista kahdeksan perusteen noudattamista ennen lupien myöntämistä; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan yhteisen kannan täytäntöönpanon johdonmukaisuutta ja kehottaa niitä säätämään riippumattomia tarkastuksia koskevista järjestelyistä;

11.

katsoo, että vienti Saudi-Arabiaan, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja muihin Saudi-Arabian Jemenissä johtaman liittouman jäsenmaihin on vähintään kahden perusteen vastaista, sillä kyseiset maat ovat osallistuneet vakaviin humanitaarisen oikeuden loukkauksiin, kuten YK:n toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet; toistaa 13. syyskuuta 2017 esittämänsä kehotuksen asettaa Saudi-Arabia kiireesti asevientikieltoon ja kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja neuvostoa laajentamaan vientikiellon koskemaan myös kaikkia muita Saudi-Arabian Jemenissä johtaman liittouman jäseniä;

12.

pitää välttämättömänä käynnistää prosessi sellaisen mekanismin luomiseksi, jolla rangaistaan jäsenvaltioita, jos ne eivät noudata yhteistä kantaa;

13.

toteaa, että eräät jäsenvaltiot ovat lopettaneet aseiden toimittamisen Saudi-Arabiaan ja muille Saudi-Arabian Jemenissä johtaman liittouman jäsenille niiden toimien vuoksi, kun taas toiset ovat jatkaneet sotilasteknologian toimittamista; onnittelee esimerkiksi Saksaa ja Alankomaita, jotka ovat muuttaneet käytäntöjään Jemenin konfliktin osalta; pitää kuitenkin erittäin valitettavana, että muut jäsenvaltiot eivät näytä ottavan huomioon kohdemaan toimintaa ja vietyjen aseiden ja ampumatarvikkeiden lopullista käyttöä; korostaa, että tämä käytäntöjen välinen ero uhkaa heikentää koko EU:n asevalvontajärjestelmää;

14.

on huolissaan siitä, että lähes kaikki tiettyihin maihin, kuten Egyptiin ja Saudi-Arabiaan, suuntautuvaa vientiä koskevat vientilupahakemukset on hyväksytty, vaikka vienti näihin maihin on vähintään yhteisen kannan perusteiden 1–6 vastaista, ja muistuttaa, että perusteiden 1–4 rikkomisen on johdettava vientiluvan epäämiseen; pitää valitettavana, että Saudi-Arabiaan kohdistuvan viennin osalta on hyväksytty miltei kaikki vientilupahakemukset (95 prosenttia) luokassa ML9 (22) (sota-alukset, joita käytetään Jemenin merisaarron valvontaan), luokassa ML10 (ilma-alukset) ja luokassa ML4 (pommit jne.), jotka ovat olleet erittäin tärkeitä ilmaoperaatiolle ja pahentaneet humanitaarista tilannetta, heikentäneet koko maan kestävää kehitystä ja pahentaneet Jemenin väestön jatkuvaa kärsimystä;

15.

on tyrmistynyt siitä, että suuria määriä EU:ssa tehtyjä aseita ja ampumatarvikkeita on löydetty Da’eshin hallusta Syyriassa ja Irakissa; panee merkille, että Bulgaria ja Romania eivät ole soveltaneet tehokkaasti yhteistä kantaa loppukäyttäjätodistusten vastaisissa uudelleensiirroissa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita vastaisuudessa kieltämään vastaavanlaiset siirrot, erityisesti Yhdysvaltoihin ja Saudi-Arabiaan, ja kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita, erityisesti Bulgariaa ja Romaniaa, selittämään COARM-työryhmän yhteydessä mutta myös julkisesti parlamentin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnassa, mihin toimiin asiassa on ryhdytty; kehottaa EUH:ta puuttumaan moniin äskettäisessä Conflict Armament Research -järjestön raportissa esiin tuotuihin tapauksiin ja selvittämään tehokkaampia menetelmiä arvioida tarkoituksenvastaisten siirtojen riskiä COARM-työryhmässä ja muilla asiaankuuluvilla foorumeilla, muun muassa asettamalla jäsenvaltioille velvoitteen hylätä vientilupa, jos on selvästi olemassa riski, että viennin kohteena oleva sotilasteknologia tai puolustustarvikkeet voidaan siirtää tarkoituksenvastaisesti; päättää käynnistää tutkinnan tästä asiasta;

16.

on huolissaan siitä, että sodan aikana ja huomattavien poliittisten jännitteiden vallitessa asejärjestelmien toimittaminen voi vaikuttaa kohtuuttomasti siviileihin; korostaa, että konfliktit olisi ratkaistava ensisijaisesti diplomaattisin keinoin; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita toteuttamaan toimia todellisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aikaansaamiseksi;

17.

toteaa, että perusteen 8 parempi täytäntöönpano edistäisi merkittävästi EU:n kehitystavoitteita ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta 16.4, koskevan politiikan johdonmukaisuutta; kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta käyttämään yhteisen kannan meneillään olevaa tarkasteluprosessia tähän tarkoitukseen; suosittelee, että käyttäjän opas päivitetään tältä osin siten, että ei keskitytä pelkästään aseiden hankinnan kehitysvaikutukseen vastaanottajamaassa vaan myös aseiden käytön mahdollisiin kehitystä haittaaviin tekijöihin myös muissa kuin vastaanottajamaissa;

18.

ehdottaa, että olisi tutkittava, millaisia mahdollisuuksia EU:lla on tukea jäsenvaltioita yhteisen kannan kahdeksan perusteen noudattamisessa erityisesti toimittamalla niille tietoja riskinarviointivaiheessa, tekemällä loppukäyttäjiä koskevia tarkastuksia ja lähetyksiä koskevia ennakkotarkastuksia sekä päivittämällä säännöllisesti niiden kolmansien maiden luetteloa, jotka ovat yhteisen kannan perusteiden mukaisia;

19.

panee merkille, että neuvosto suorittaa vuonna 2018 yhteisen kannan täytäntöönpanoa ja sen tavoitteiden täyttymistä koskevan uudelleentarkastelun; kehottaa tarkastelemaan yhteistä kantaa uudelleen sen määrittämiseksi, miten sitä pannaan täytäntöön kansallisella tasolla, mukaan luettuna arvio eri tavoista, joilla yhteinen kanta on pantu täytäntöön maiden laeissa ja asetuksissa, vientilupahakemusten arvioinnissa käytettävät menetelmät sekä siihen osallistuvat hallituksen virastot ja ministeriöt; korostaa tässä yhteydessä, että vasta käynnistetystä Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelmasta ja tulevasta puolustusrahastosta rahoitettavien hankkeiden on kuuluttava kansallisten ja EU:n valvonta- ja raportointimekanismien- ja järjestelyjen piiriin ja niihin on sovellettava täyttä parlamentaarista valvontaa; katsoo, että myös ehdotetun Euroopan rauhanrahaston on kuuluttava parlamentaarisen valvonnan piiriin;

20.

kehottaa jäsenvaltioita pääsemään eroon parhaillaan vallitsevasta puolustusmenojen tehottomuudesta, joka johtuu päällekkäisyyksistä, hajanaisuudesta ja yhteentoimivuuden puutteesta, ja pyrkimään siihen, että EU:sta tulisi turvallisuuden tuottaja, muun muassa valvomalla asevientiä nykyistä paremmin;

21.

katsoo, että tuotteisiin liittyville toimille, jotka koskevat pääasiassa vientitarkoituksiin kehitettäviä pienaseita ja kevyitä aseita, ei olisi myönnettävä unionin rahoitusta tulevan Euroopan puolustusrahaston perustamisesta annettavan asetuksen yhteydessä (COM(2018)0476);

22.

pitää brexitin yhteydessä tärkeänä, että Yhdistynyt kuningaskunta sitoutuisi jatkossakin noudattamaan yhteistä kantaa ja soveltaisi sen toimintaohjeita muiden eurooppalaisten kolmansien maiden tapaan;

23.

korostaa, että Euroopan puolustusalan kilpailukyvyn lisäämispyrkimyksen ei pidä heikentää yhteisen kannan kahdeksan perusteen soveltamista, koska ne ovat etusijalla jäsenvaltioiden taloudellisiin, kaupallisiin, sosiaalisiin tai teollisiin etuihin nähden;

24.

katsoo, että yhteisön sisällä tapahtuvien puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta annetun direktiivin 2009/43/EY täytäntöönpanon olisi vastattava yhteistä kantaa, myös varaosien ja komponenttien osalta; panee merkille, että yhteinen kanta ei sisällä soveltamisalan rajoituksia ja siten sen kahdeksan perustetta koskevat myös EU:n sisäisiä siirtoja;

25.

palauttaa mieliin, että EU:n yritysten puutteellisesti valvottavan verkkovalvontateknologian viennin haittavaikutukset voivat heikentää EU:n digitaalisen infrastruktuurin turvallisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että EU:n kaksikäyttöasetusta tarkistetaan nopeasti, vaikuttavasti ja kattavasti; muistuttaa komission ehdotusta koskevasta parlamentin kannasta, joka hyväksyttiin ylivoimaisella enemmistöllä tammikuussa 2018, ja ehdottaa, että neuvosto vahvistaa kunnianhimoisen kannan, jotta lainsäädäntövallan käyttäjät voivat päästä sopimukseen ennen tämän vaalikauden loppua; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään vientivalvonnan ja kahdeksan perusteen soveltamisen osalta enemmän huomiota valvontateknologian kaltaisiin tuotteisiin, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin, ja vastaavasti komponentteihin, joita voidaan käyttää sähköisessä sodankäynnissä tai ihmisoikeuksien rikkomiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan riittävästi teknologia- ja henkilöresursseihin, jotta voidaan antaa erityistä kyberturvallisuusohjelmia koskevaa koulutusta; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kansainvälisellä tasolla näiden tuotteiden lisäämistä valvontaluetteloihin (erityisesti Wassenaarin järjestelyssä);

26.

kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan aikaisempaa yksityiskohtaisemmin kolmansissa maissa tapahtuvaa lisensoitua valmistusta ja varmistamaan vahvemman suojan ei-toivottua käyttöä vastaan; vaatii yhteisen kannan tiukkaa soveltamista kolmansissa maissa tapahtuvaan lisensoituun valmistukseen; edellyttää lisensoitua valmistusta koskevien järjestelyjen rajoittamista maihin, jotka ovat asekauppasopimuksen osapuolia tai allekirjoittajia, ja vaatii, että nämä kolmannet maat velvoitetaan viemään ainoastaan lisensoidusti valmistettuja välineitä alkuperäisen vientijäsenvaltion yksiselitteisellä valtuutuksella;

27.

korostaa, että on kehitettävä toimintatapa tilanteisiin, joissa jäsenvaltiot tulkitsevat eri tavalla yhteisen kannan kahdeksaa perustetta, kun on kyse pohjimmiltaan samanlaisten tuotteiden viennistä samankaltaisiin kohteisiin ja samankaltaisille loppukäyttäjille, jotta voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset ja EU:n uskottavuus ulkomailla;

28.

pyytää jäsenvaltioita ja EUH:ta laatimaan erityisstrategian sellaisten henkilöiden suojelemiseksi virallisesti, jotka paljastavat aseteollisuudessa toimivien yhteisöjen ja yhtiöiden käytäntöjä, jotka ovat yhteisen kannan perusteiden ja periaatteiden vastaisia;

29.

vaatii lisäksi yhteisen kannan kahdeksan perusteen ulottamista ja soveltamista myös sotilas-, turvallisuus- ja poliisihenkilöstön siirtoihin, asevientiin liittyviin palveluihin, tietämykseen ja koulutukseen, turvallisuusteknologiaan sekä yksityisiin sotilaallisiin ja turvallisuusalan palveluihin;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta tekemään tiivistä yhteistyötä sellaisten riskien ehkäisemiseksi, jotka johtuvat aseiden tarkoituksenvastaisista siirroista ja varastoinnista, esimerkiksi laittoman asekaupan ja salakuljetuksen avulla; korostaa, että vaarana on kolmansiin maihin vietyjen aseiden tuominen takaisin unioniin salakuljetuksen ja laittoman asekaupan kautta;

31.

kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta lisäämään yhteiseen kantaan uuden perusteen sen varmistamiseksi, että lupia myönnettäessä otetaan asianmukaisesti huomioon vientiin liittyvä korruption riski;

COARM-työryhmän vuosikertomus

32.

antaa arvoa COARM-työryhmän ponnistuksille yhteistyön ja koordinoinnin, lähentymisen (erityisesti neuvoston yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan yhteydessä) sekä yhteisen kannan lujittamisen ja täytäntöönpanon alalla varsinkin EU:n sisäisten ja kolmansien maiden kanssa toteutettavien valistuskampanjoiden sekä lähentymis- ja yhdenmukaistamisprosessien osalta;

33.

pitää valitettavana, että vuotta 2015 koskeva 18. vuosikertomus julkaistiin hyvin myöhään maaliskuussa 2017 ja vuotta 2016 koskeva 19. vuosikertomus helmikuussa 2018; pyytää varmistamaan standardoidumman ja nopeamman raportointi- ja ilmoitusmenettelyn asettamalla tietojen ilmoittamisen tiukaksi määräajaksi viimeistään vientitapahtumien toteutumisvuotta seuraavan vuoden tammikuun ja määrittämällä kiinteäksi julkaisupäivämääräksi viimeistään vientivuotta seuraavan vuoden maaliskuun;

34.

muistuttaa, että yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaan kaikki jäsenvaltiot ovat velvollisia raportoimaan aseviennistään, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan täysin niille yhteisen kannan mukaisesti kuuluvia velvoitteita; korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää saada laadukkaita ja eriteltyjä tietoja todellisista toimituksista, jotta voitaisiin ymmärtää, miten kahdeksaa perustetta sovelletaan;

35.

arvostelee sitä, että jotkut jäsenvaltiot eivät esittäneet täydellisiä selvityksiä 19. vuosikertomukseen yksityiskohtaisten maakohtaisten tietojen pohjalta; on siksi huolissaan siitä, että tämän johdosta COARM-työryhmän vuosikertomuksesta puuttuu tärkeitä tietoja, jolloin se ei ole ajantasainen eikä pysty antamaan täydellistä kuvaa jäsenvaltioiden vientitoimista; katsoo, että olisi perustettava standardoitu todentamis- ja raportointijärjestelmä, jotta saadaan yksityiskohtaisempia ja kattavampia tietoja; kehottaa jälleen kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole esittäneet täyttä selvitystä, antamaan seuraavaa vuosikertomusta varten lisätietoja aikaisemmista vientitoimistaan;

36.

toteaa, että 19. vuosikertomuksen mukaan vientilupien epäämisperusteita sovellettiin vaihtelevasti siten, että perustetta 1 käytettiin 82 kertaa, perustetta 2 käytettiin 119 kertaa, perustetta 3 käytettiin 103 kertaa, perustetta 4 käytettiin 85 kertaa, perustetta 5 käytettiin 8 kertaa, perustetta 6 käytettiin 12 kertaa, perustetta 7 käytettiin 139 kertaa ja perustetta 8 kerran; panee huolestuneena merkille, että evättyjen vientilupien kokonaismäärä ja myös suhteellinen määrä väheni (vain 0,76 prosenttia vientilupahakemuksista evättiin vuonna 2016 verrattuna lähes 1 prosenttiin vuonna 2015); panee pettyneenä merkille, että kertomuksesta puuttuu jälleen lukuja, jotka koskevat epäämisilmoituksia koskevien kuulemisten tuloksia, ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä tiedot tuleviin vuosikertomuksiin;

37.

ehdottaa, että jäsenvaltioilta kerätään lisätietoja ja ne julkaistaan sekä kansallisella tasolla että COARM-työryhmän vuosikertomuksessa; ehdottaa, että COARM-työryhmän vuosikertomukseen lisätään yleiskatsaus, jossa vertaillaan suuntausta aikaisempiin vuosiin ja esitetään yhdistetyt luvut;

Parlamentti ja kansalaisyhteiskunta

38.

toteaa, että kaikki EU:n kansalliset parlamentit eivät valvo hallitusten lupapäätöksiä; palauttaa mieliin, että parlamentin työjärjestyksessä säädetään mahdollisuudesta vastata säännöllisesti asevientiä koskeviin EU:n vuotuisiin kertomuksiin, ja kehottaa tältä osin parantamaan nykyistä tilannetta ja takaamaan, että Euroopan parlamentti vastaa COARM-työryhmän vuosikertomukseen omalla vuotuisella mietinnöllään, joka olisi laadittava kiintiön ulkopuolella; kehottaa kansallisia parlamentteja vaihtamaan mahdollisia olemassa olevia hyviä käytäntöjä, jotka liittyvät aseiden vientiä koskevaan raportointiin ja viennin valvontaan;

39.

korostaa, että kansallisilla parlamenteilla, Euroopan parlamentilla, kansalaisyhteiskunnalla, asevientiä valvovilla viranomaisilla ja toimialan järjestöillä on tärkeä rooli yhteisessä kannassa sovittujen normien tukemisessa ja edistämisessä kansallisella ja EU:n tasolla ja luotaessa avoin ja vastuuvelvollisuuteen perustuva valvontajärjestelmä; vaatii näin ollen avointa ja tehokasta valvontamekanismia, joka vahvistaa parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan roolia; kannustaa kansallisia parlamentteja, kansalaisyhteiskuntaa ja tiedemaailmaa valvomaan asekauppaa itsenäisesti ja kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta tukemaan tällaista toimintaa, myös taloudellisesti;

40.

pitää erityisen tärkeänä ja legitiiminä parlamentaarista valvontaa, joka koskee aseviennin valvontaan liittyviä tietoja, sekä sitä, miten tätä valvontaa harjoitetaan; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön toimenpiteitä, tukea ja tietoja, joita tarvitaan varmistamaan, että julkisesta valvontatehtävästä voidaan huolehtia täysin;

41.

ehdottaa, että Euroopan puolustusteollisesta kehittämisohjelmasta ja/tai Euroopan puolustusrahastosta rahoitettavien tuotteiden vienti olisi eriteltävä COARM-työryhmälle toimitettavissa tiedoissa, jotta varmistetaan EU:n talousarviosta rahoitettavien tuotteiden tarkka seuranta; kehottaa neuvostoa ja parlamenttia sopimaan yksityiskohtaisesta tulkinta- ja täytäntöönpanojärjestelystä, johon sisältyy valvontaelin, seuraamuksista vastaava elin ja eettinen komitea, jotta varmistetaan yhteisen kannan perusteiden soveltaminen ainakin puolustusteollisesta kehittämisohjelmasta ja/tai Euroopan puolustusrahastosta rahoitettaviin tuotteisiin ja siten turvataan tasapuoliset vientijärjestelyt asiaan liittyville maille; katsoo, että yhteistä tulkintaa ja täytäntöönpanoa olisi tulevaisuudessa sovellettava jäsenvaltioiden kaikkeen asevientiin;

Kansainvälinen asevalvonta ja aseriisunta

42.

palauttaa mieliin, että EU:n tavoitteena on toimia rauhaa edistävänä maailmanlaajuisena toimijana; katsoo, että EU:n olisi kannettava kasvanut vastuunsa Euroopan ja maailman rauhasta ja turvallisuudesta ottamalla käyttöön entistä parempia vientivalvontamekanismeja ja esittämällä aseriisunta-aloitteita ja että vastuuntuntoisena globaalina toimijana sen olisi toimittava tiennäyttäjänä siten, että EU:lla on aktiivinen rooli ja jäsenvaltiot tekevät kaikkensa löytääkseen yhteisen kannan aseiden leviämisen estämisen, maailmanlaajuisen aseriisunnan ja aseiden siirron valvonnan aloilla sekä sellaisia teknologioita ja prosesseja koskevan tutkimuksen ja kehityksen edistämisessä, jotka koskevat sotilaskäytön rakenteiden muuntamista siviilikäyttöön esimerkiksi myöntämällä kyseisille tuotteille vientietuja;

43.

toteaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet asekauppasopimuksen; vaatii tekemään asekauppasopimuksesta maailmanlaajuisen ja kiinnittämään enemmän huomiota maihin, jotka eivät ole allekirjoittajia; antaa tunnustusta myös asekauppasopimusta koskeville tiedotustoimille ja tukee sen tehokasta täytäntöönpanoa;

44.

kannustaa jäsenvaltioita auttamaan kolmansia maita kehittämään, parantamaan ja soveltamaan asevalvontajärjestelmiä yhteistä kantaa noudattaen;

45.

toistaa kantansa autonomisiin asejärjestelmiin; vaatii sellaisten tuotteiden vientikieltoa, joita käytetään tällaisten asejärjestelmien kehittämisessä ja tuotannossa;

46.

katsoo, että tehokkaaseen kansainväliseen asevalvontasopimukseen olisi sisällytettävä kaikki siirrot, myös siirrot valtiolta toiselle, valtioilta yksityisille loppukäyttäjille, vuokraus, lainaus, lahjat sekä avustusten muodossa tapahtuvat ja kaikki muut siirtomuodot;

o o

47.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Naton pääsihteerille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99.

(2) EUVL C 56, 14.2.2018, s. 1.

(3) EUVL L 17, 23.1.2018, s. 40.

(4) EUVL L 139, 30.5.2017, s. 38.

(5) EUVL C 98, 15.3.2018, s. 1.

(6) http://www.wassenaar.org/control-lists/, tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevaan Wassenaarin järjestelyyn liittyvä kaksikäyttötuotteiden ja -teknologioiden luettelo sekä ampumatarvikkeiden luettelo.

(7) Asekauppasopimus, YK, 13-27217.

(8) EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1.

(9) EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1.

(10) EUVL L 338, 13.12.2016, s. 1.

(11) A/HRC/35/8.

(12) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 63

(13) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 178.

(14) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 142.

(15) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 146.

(16) EUVL C 356, 04.10.2018, s. 104.

(17) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 110.

(18) ”Trends in international arms transfers”, 2017, SIPRI Fact Sheet, maaliskuu 2018.

(19) http://enaat.org/eu-export-browser/licence.de.html

(20) ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa – Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”, Bryssel, kesäkuu 2016.

(21) EU:n puolustusrahaston käyttöönotto, COM(2017)0295, 7.6.2017.

(22) (Pinta- ja vedenalaiset) sota-alukset, laivaston erikoisvarusteet, lisälaitteet, komponentit ja muut pinta-alukset http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52016XG0406(01)&from=EN