Euroopan unioni on kansainvälisen sokerisopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, osapuoli 1 .

Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa tiiviimpi kansainvälinen yhteistyö sokeriin suoraan tai välillisesti liittyvissä asioissa maailmassa ja toimia sokerista käytävien hallitustenvälisten neuvottelujen foorumina, jotta parannettaisiin maailman sokeritaloutta, helpotettaisiin kauppaa keräämällä ja jakamalla tietoa maailman sokerimarkkinoista ja muista makeutusaineista ja edistettäisiin sokerin lisääntynyttä kysyntää erityisesti muuta kuin sen perinteistä käyttöä varten. Sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 1993 kolmivuotiseksi kaudeksi, joka päättyi 31. joulukuuta 1995. Sopimuksen voimassaoloa on sittemmin jatkettu säännöllisin väliajoin kahdella vuodella. Sopimuksen voimassaoloa jatketaan kansainvälisen sokerineuvoston päätöksellä marraskuussa 2017, ja sopimuksen on tarkoitus olla voimassa 31. joulukuuta 2019 saakka 2 .

Sopimuksen 8 artiklan mukaan kansainvälinen sokerineuvosto on elin, joka vastaa kaikkien niiden tehtävien hoitamisesta, jotka ovat tarpeen sopimuksen määräysten soveltamiseksi. Sopimuksen 13 artiklassa määrätään, että kansainvälinen sokerineuvosto tekee kaikki päätöksensä periaatteessa yksimielisesti, jollei sopimuksessa toisin määrätä. Siinä määrätään myös, että jollei yksimielisyyttä saavuteta, päätökset tehdään yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, paitsi jos sopimuksessa vaaditaan määräenemmistöä.

Sopimuksen 25 artiklan mukaan järjestön jäsenillä on yhteensä 2 000 ääntä. Jokaisella järjestön jäsenellä on tietty äänimäärä, jota tarkistetaan vuosittain sopimuksessa ennakolta määrättyjen perusteiden mukaisesti.

Sopimus, ja erityisesti jäsenten keskinäinen äänten jakautuminen, joka osaltaan määrää jäsenten maksuosuuden suuruuden, ei enää vastaa todellista tilannetta maailman sokerimarkkinoilla. Tällä hetkellä unioni on selvästi suurin järjestön rahoittaja. Vuodesta 2015 lähtien järjestössä on keskusteltu työryhmätasolla mahdollisuuksista tarkistaa äänten jakautumista. On välttämätöntä, että EU:lla on kanta sopimuksen tarkistamiseen siltä varalta, että järjestössä käydään aktiivisesti tällaisia keskusteluja ja neuvotteluita.

Sopimuksen uudistaminen on selkeästi unionin etujen mukaista: sen myötä voidaan ottaa huomioon käytännöt, joita unioni noudattaa muissa kansainvälisissä tuotelautakunnissa, ja kehitys, jota maailman sokerimarkkinoilla on tapahtunut vuodesta 1992. Uudistamisen odotetaan vähintäänkin lisäävän avoimuutta jäsenten äänestysvelvollisuuksien ja maksuosuuksien osalta. Äänten jakautumista järjestössä olisi voitava mitata indikaattoreilla, joita ovat muun muassa ”kauppa”, ”kulutus”, ”tuotanto” ja ”maksukyky”. Maksukykyindikaattoria käytetään Yhdistyneissä kansakunnissa, jotta voidaan ottaa huomioon sokeriin liittyvä kehitysnäkökulma. Tämän indikaattorin avulla suurempi osa taloudellisesta vastuusta voidaan osoittaa jäsenille, jotka myös kykenevät paremmin osallistumaan järjestön talousarvion rahoittamiseen.

Komissio voi edistää edellä mainittuja käytäntöjä järjestön muiden jäsenten keskuudessa, mutta koska kyseessä on yksimielisyyteen perustuva järjestö, EU ei voi uudistaa järjestöä yksin. Siksi järjestön kaikkien jäsenten on oltava selkeästi yhtä mieltä siitä, että uudistaminen on sekä mahdollista että toivottavaa. Järjestön kokouksissa ja kahdenvälisissä kokouksissa järjestön muiden jäsenten kanssa komission olisi voitava tehdä aloite neuvotteluiden käynnistämiseksi sopimuksen muuttamisesta ja käydä keskusteluita muiden jäsenten kanssa siltä varalta, että nämä haluavat ottaa johtoaseman uudistusehdotuksiin liittyvässä työssä.

Kansainvälisissä perushyödykelautakunnissa, kuten kansainvälisessä viljaneuvostossa ja kansainvälisessä oliivineuvostossa, unioni on neuvotellut sellaisesta äänioikeuksien jakautumisesta ja selkeistä vuosittaisista päivitysmekanismeista, joissa otetaan huomioon unionin suhteellinen painoarvo oliiviöljy-, oliivi- ja viljamarkkinoilla. Kansainvälisessä viljaneuvostossa indikaattoreita ovat ”kauppa”, ”kulutus” ja ”tuotanto”. Tämä on ristiriidassa järjestön käytännön kanssa: sopimuksen nojalla ei ole (vuodesta 1992 lähtien) voinut tehdä mukautuksia, jotka kuvastaisivat jäsenten aseman muutoksia maailman sokeritaloudessa. Sopimuksen muuttamisen yhteydessä olisi aina myös pyrittävä saattamaan järjestön käytännöt niiden käytäntöjen mukaisiksi, joita sovelletaan muissa kansainvälisissä perushyödykelautakunnissa. Lisäksi äänioikeuksien jakautumista ei voida laskea etukäteen jäsenten kesken, vaan laskennan on perustuttava avoimuuteen. Tätä jo 25 vuotta sovellettua käytäntöä ei voida enää jatkaa, vaan maailman sokeritaloudessa tapahtuneet muutokset on otettava huomioon.

Unioni on tällä paraikaa uudistamassa sokeripolitiikkaansa. Sokerintuotantokiintiöiden lakkauttaminen antaa unionin viejille entistä paremmat mahdollisuudet saada jalansijaa maailman sokerimarkkinoilla ja poistaa sokerintuotannon esteet unionista.

Sokeri on arkaluonteinen tuote unionin yhteisen kauppapolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan kannalta. Unionin käymissä kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa sokeri on keskeisellä sijalla, ja komissio seuraa tarkkaan sekä sen tuotantoa että kauppaa. Sokeri on myös tärkeä hyödyke monissa kehitysmaissa, ja sokerin kehitysnäkökulmalla on suurta merkitystä yhteisen kauppapolitiikan alalla. Järjestö on puolueeton foorumi, jolla voidaan keskustella sokeriin liittyvistä kysymyksistä laajassa jäsenpaneelissa. Maailman sokerimarkkinoilla tapahtuvan kehityksen seuraaminen edistää markkinoiden hallintamahdollisuuksia yhteisen maatalouspolitiikan alalla.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 218 artiklan 3 kohdassa määrätään luvan antamisesta neuvottelujen aloittamiseksi ja – suunnitellun sopimuksen alasta riippuen – unionin neuvottelijan tai neuvotteluryhmän johtajan nimeämisestä. SEUT-sopimuksen 218 artiklan 4 kohdassa määrätään, että neuvosto voi antaa neuvottelijalle ohjeita ja nimetä erityiskomitean, jota on kuultava neuvottelujen aikana.

Kansainvälinen sokerineuvosto on sopimuksella perustettu elin. Sopimuksen 44 artiklan mukaan kansainvälinen sokerineuvosto voi määräenemmistöllä antaa järjestön jäsenille suosituksen sopimuksen muuttamiseksi. Jos määräenemmistöä ei voida muodostaa, ehdotusta sopimuksen muuttamiseksi ei voida esittää. Sopimukseen ei sisälly muita keinoja käynnistää muutoksia. Tämän seurauksena ainoa vaihtoehto, joka niillä järjestön jäsenillä on käytettävissä, jotka eivät halua säilyttää senhetkistä tilannetta, on vastustaa sopimuksen jatkamista uudella kaksivuotiskaudella, mikä vastaa järjestöstä eroamista.

Suunniteltu säädös, jota koskeva kanta esitetään unionin puolesta, saattaa johtaa sopimuksen institutionaalisten rakenteiden muuttamiseen.

Ehdotetun päätöksen menettelyllinen oikeusperusta on näin ollen SEUT-sopimuksen 218 artiklan 3 ja 4 kohta.

Ehdotetun päätöksen oikeusperustan olisi oltava SEUT-sopimuksen 218 artiklan 3 ja 4 kohta.

Unioni on sopimuksen osapuoli, ja sitä edustaa komissio järjestön neuvostossa. Jäsenvaltiot eivät ole sopimuksen erillinen osapuoli. EU:n neuvottelut sopimukseen mahdollisesti tehtävistä muutoksista kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

Sopimuksen muuttaminen sellaisen äänestysrakenteen aikaan saamiseksi, joka edustaa järjestön jäsenten suhteellista merkitystä maailman sokeritaloudessa, on unionin etujen mukaista ja suositeltava vaihtoehto sille, että unionin jäsenyys järjestössä peruutetaan. EU:n osallistuminen järjestöön hyödyttää sekä unionia että järjestön muita jäsenmaita, mutta se tulee nykyisellään liian kalliiksi, koska EU:n suhteellisen merkityksen väheneminen ei näy pienempänä äänimääränä ja sitä kautta pienempänä maksuosuutena. Lisäksi järjestön sellaisten muiden jäsenten maksuosuudet, jotka ovat lisänneet läsnäoloaan maailman sokerimarkkinoilla, eivät ole nousseet vastaavasti.

Unioni on järjestön jäsen, ja tätä jäsenyyttä ovat vuodesta 1992 lähtien kannattaneet yleisesti EU:n sokeriala ja useimmat jäsenvaltiot. Koska kyseessä on yksinomaan unionin jäsenyyden jatkaminen – tosin sellaisin säännöin, jotka on saatettu muiden sellaisten kansainvälisten perushyödykelautakuntien sääntöjen mukaisiksi, joissa EU on jäsenenä – sidosryhmien kuulemista ei pidetä välttämättömänä. EU:n suhteellisen painoarvon väheneminen EU:n sokerin maailmanmarkkinoilla olisi viime kädessä näyttävä EU:n järjestölle suorittamien maksuosuuksien maltillisena vähenemisenä. Voimassa olevien sääntöjen nojalla EU:n rahoitusosuus on suurempi kuin mikä sille oikeudenmukaisesti kuuluisi, kun taas jotkin järjestön jäsenet eivät maksa rahoitusosuuttaan lainkaan tai ajoissa.

Täysimääräinen vaikutustenarviointi ei ole tarpeen, koska toimenpiteellä ei ole todennäköisesti merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia. Sopimuksen menestyksekäs muuttaminen vähentäisi soveltuvin osin EU:n osuutta järjestön rahoittamiseen. Samalla avoimempi ja oikeudenmukaisempi äänten jakautuminen voi jopa auttaa houkuttelemaan järjestöön uusia jäseniä, mikä puolestaan vähentäisi kustannuksia lisää.

Vaikka kohtuullinen ja oikeudenmukainen EU:n osuus järjestön talousarvion rahoittamiseen on varmasti yksi tärkeimmistä sopimuksen muuttamisen syistä, uudistaminen on tarpeen myös muista syistä. Järjestön uudistamisen lähtökohta on se, että järjestön jäsenet vastaavat painoarvonsa mukaisesti osuudestaan järjestön hallinnollisen talousarvion rahoittamiseen. Tämän odotetaan myös lisäävän jäsenten aktiivisuutta järjestön toiminnassa.

Neuvottelujen aloittamisen ei katsota vaikuttavan talousarvioon.