13.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/58


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisötalouden ulkoinen ulottuvuus”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2017/C 345/09)

Esittelijä:

Miguel Ángel CABRA DE LUNA

Komitean täysistunnon päätös

22.9.2016

Oikeusperusta

työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta

 

oma-aloitteinen lausunto

 

 

Vastaava erityisjaosto

”ulkosuhteet”

Hyväksyminen erityisjaostossa

8.6.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

5.7.2017

Täysistunnon nro

527

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

129/1/4

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Yhteisötalous on keskeinen tekijä, joka auttaa osaltaan saavuttaman kaikkien niiden EU:n politiikkojen tavoitteet, joihin liittyy ulkoinen ulottuvuus: ulko- ja turvallisuus-, kauppa-, naapuruus-, ilmastonmuutos-, kehitysyhteistyö- ja kestävän kehityksen politiikka. Asianmukaisen sääntely-ympäristön puuttuminen eurooppalaiselta ja kansalliselta tasolta estää kuitenkin sen, että kyseisen alan koko potentiaali voitaisiin hyödyntää ja sen vaikutukset maksimoida.

1.2

Kehittyneille maille ja kehitysmaille tarkoitettu kumppanuusväline (1) kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten voi tarjota Euroopan unionin (EU) yhteisötaloudelle mahdollisuuden sen kansainvälisen ulottuvuuden kehittämisessä edistämällä kilpailukykyä, innovointia ja tutkimusta.

1.3

EU:lla on keskeinen rooli toimissa, joilla tähdätään köyhyyden poistamiseen ja taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseen maailmanlaajuisella tasolla, mistä osoituksena on EU:n vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma ja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 hyväksyminen.

1.4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto toteaa vuoden 2015 jälkeisessä kehitysohjelmassa yhteisötalouden yritysten olevan ”tärkeitä työllisyyden ja kestävän kehityksen kannalta”. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia yhteisötalouden ulkoisen ulottuvuuden edistämiseen (vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman kohta 43). Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole sisällyttänyt yhteisötaloutta ehdotukseensa uudesta kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta.

1.5

Useissa EU:n ulkopuolisissa maissa havaittavissa olevat yritysten menestystarinat osoittavat, että yhteisötalous on erilaisine yritysmuotoineen hyvin näkyvästi esillä päivittäisessä elämässä ja tuotantotoiminnassa laajoilla alueilla Afrikassa, Amerikassa ja Aasiassa ja auttaa osaltaan ratkaisevalla tavalla parantamaan miljoonien ihmisten elin- ja työoloja.

1.6

Yhteisötalouden erilaisista yritysmuodoista mainituilla alueilla korostettakoon muun muassa osuuskuntien ja keskinäisten yritysten hallitsevaa asemaa. Niitä on erittäin paljon, ja ne toimivat seuraavilla aloilla: maataloustuotanto, rahoitus ja mikrorahoitus, puhtaan veden toimittaminen, asuminen, vammaisten työmarkkinoille integroiminen, epävirallisen työn vähentäminen yhteisötalouden kollektiivisen yrittäjyyden aloitteiden avulla, nuorten integroiminen työmarkkinoille ja naisten – joilla on yhä merkittävämpi rooli osuuskuntien ja keskinäisten yritysten tuotantotoiminnassa – vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

1.7

Osuuskuntien, keskinäisten yritysten ja yhteisötalouden muiden vastaavien kumppanuuspohjaisten yritysten ohella voidaan korostaa voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden, yhdistysten ja säätiöiden – jotka tunnetaan yleisesti valtiovallasta riippumattomina organisaatioina (kansalaisjärjestöt) – merkittävää roolia. Ne kaikki ovat yhteisötalouden ja sosiaalisen toiminnan (kolmas sektori) erottamaton osa, ja ne hoitavat muun muassa sosiaaliapuun, terveydenhuoltoon ja koulutukseen liittyviä palveluita ja edistävät lisäksi yhteisötalouden mukaisia yrittäjyyshankkeita paikallisen väestön keskuudessa.

1.8

Euroopan komissio on myöntänyt, että yhteisötalouden yrityksillä voi olla tärkeä asema kehitettäessä kiertotaloutta, johon ne voivat antaa olennaisen panoksen (2). EU:ssa on lukuisia esimerkkejä hyvistä käytännöistä tällä alalla, jolla yhteisötalouden yrityksillä voi olla merkittävä rooli investoitaessa Euroopan ulkoisen investointiohjelman mukaisesti uusiutuviin energialähteisiin Afrikassa. Yhteisötalouden yritykset edistävät merkittävällä tavalla kestävää talouskasvua ja vähentävät sen kielteisiä ympäristövaikutuksia.

1.9

Perinteiset rahoitusvälineet eivät toimi yhteisötalouden yritysten kannalta, eettistä pankkitoimintaa lukuun ottamatta, joten yhteisötalouden yritykset tarvitsevat niille erityisesti räätälöityjä välineitä. ETSK pitääkin valitettavana, että huolimatta yhteisötalouden yritysten kiistämättömästä roolista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa sekä niiden sosioekonomisesta merkityksestä niitä ei oteta järjestelmällisellä tavalla huomioon nimenomaisesti tunnustettuna toimijana kansainvälistymistä ja yritystoimintaa ulkomailla edistävissä EU:n ohjelmissa eikä EU:n kehitysyhteistyöohjelmissa. Myöskään Euroopan ulkoiseen investointiohjelmaan ja Euroopan kestävän kehityksen rahastoon (EKKR) ei sisälly minkäänlaista erityistä budjettikohtaa yhteisötalouden yrityksiä varten.

1.10

Esimerkiksi Cotonoun kumppanuussopimuksen uusiminen vaikuttaa yli sataan Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen (AKT) maahan, joissa asukkaita on yhteensä 1,5 miljardia. Kumppanuussopimus uudistetaan vuonna 2020, ja neuvottelujen on määrä alkaa viimeistään elokuussa 2018. On hämmästyttävää, että edellä mainitussa tiedonannossa, joka perustuu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030 sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiseen globaalistrategiaan, ei mainita yhteisötaloutta kumppanuuteen osallistuvien valtiosta riippumattomien toimijoiden joukossa. Sen sijaan se on sisällytetty yleisluontoiseen ilmaukseen ”kansalaisjärjestöt, talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet sekä yksityinen sektori” (tiedonannon kohta 4.3.3).

Edellä esitettyjen seikkojen valossa:

1.11

Kauppapolitiikka on yksi EU:n ulkoisen toiminnan pilareista. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuu erilaisiin sopimuksiin (kauppa-, assosiaatio- ja talouskumppanuussopimukset), joita EU solmii maailman muiden maiden tai alueiden kanssa, kyseisillä sopimuksilla perustettujen neuvoa-antavien sekakomiteoiden ja sisäisten neuvoa-antavien ryhmien välityksellä. ETSK suosittaa, että yhteisötalous, joka on jo mukana useissa näistä sopimuksista, otetaan niissä huomioon yleisesti ja että siitä tulee näiden kaikkien sopimusten kiinteä osa.

1.12

Sekä Euroopan kestävän kehityksen rahaston että Euroopan investointipankin (EIP) on tehtävä yhteistyötä, jotta yhteisötalouden yrityksiä varten kehitetään erityinen taloudellinen ekosysteemi, kuten ETSK:n lausunnossa (3) peräänkuulutetaan. Lisäksi Euroopan ulkoisen investointiohjelman teknistä apua ja kehitysyhteistyötä koskevissa ohjelmissa on kiinnitettävä huomiota digitaalisten yhteistyöalustojen edistämiseen. Digitaalitalous avaa yhteisötalouden yrityksille uusia toiminta- ja kehittymismahdollisuuksia. Yhteisötalous mahdollistaa sen, että voidaan luoda voittoa tavoittelemattomia alustoja (platform cooperativism) ja kehittää yhteisötalouden ulkoisen ulottuvuuden kannalta erittäin kiinnostavaa toimintaa, kuten yhteistuotantoa, yhteistyöhön perustuvaa rahoitusta (joukkorahoitus tai vertaislainat), yhteistyöhön perustuvaa hallintoa tai yhdessä oppimista. Viimeksi mainitussa tapauksessa oppiminen yhteistyöalustojen kautta voi olla tärkeää koulutettaessa yhteisötalouden yrittäjiä paikan päällä naapurimaissa ja eteläisissä maissa, mikä vahvistaa ratkaisevan tärkeää henkistä pääomaa kyseisissä maissa.

1.13

ETSK kannattaa sosiaalista yrittäjyyttä käsittelevän eurooppalaisen neuvoa-antavan ryhmän (GECES) suositusta, jonka mukaan yhteisötalouden yritysten roolia EU:n ulkopolitiikassa on vahvistettava. Komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) onkin koordinoitava politiikkojaan ja aloitteitaan, jotta

osoitetaan suoraan ja välillisesti rahoitusta yhteisötalouden yrityksille kolmansissa maissa sekä toimintaan osallistuville hallituksille ja yhteisötaloutta tukeville organisaatioille

ryhdytään käytännön yhteistyöhön muiden maailmanlaajuisten kumppanien ja innovointi- ja investointirahastojen kanssa asianomaisten ohjelmien vaikutusten tehostamiseksi.

1.14

Komission ja yhteisötalouden on helpotettava G20- ja G7-maiden osallistumista yhteisötaloutta tukevien erityisten toimintapolitiikkojen edistämiseen (kuten todetaan osallistavaa yrittäjyyttä käsittelevässä G20-maiden toimintakehyksessä), jotta moninaisuus näkyisi selkeämmin asianomaisten organisaatioiden arvoissa, periaatteissa ja päämäärissä (GECESin suositus nro 12).

1.15

Talousdiplomatian avulla on edistettävä yhteisötalouden roolia kansainvälisillä foorumeilla (yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta käsittelevä YK:n työryhmä UNTFSSE, yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta pohtiva kansainvälinen ryhmä ILGSSE, G20, G7, ILO jne.) sekä yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

1.16

EU:n on varmistettava, että kauppasopimuksista neuvoteltaessa yhteisötalouden yrityksiä ei syrjitä suhteessa muihin yrityksiin ja että poistetaan tullien ulkopuoliset esteet, jotka itse asiassa aiheuttavat tällaista syrjintää.

1.17

Sekä Euroopan naapuruusvälineen (ENI) että muiden rahoitusvälineiden avulla on tuettava järjestelmällisesti yhteisötalouden edistämistä sekä EU:hun liittymisestä käytävissä neuvotteluissa ehdokasmaiden kanssa että neuvotteluissa muiden naapurimaiden kanssa, jotka hyötyvät etuuskohtelusopimuksista.

1.18

Komission on vahvistettava johtoasemaansa kansainvälisessä yhteistyössä sekä yhteisötalouden yritysten tukemisessa ja tunnustamisessa, sillä ne ovat yksityisen sektorin keskeisiä toimijoita kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja osa EU:n ulkoista strategiaa. Tätä varten on koordinoitava komission ja EUH:n eri yksiköiden toimia ja perustettava yhteisiin kehitysyhteistyötoimiin tähtääviä ohjelmia muiden kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Maailmanpankin, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), Afrikan kehityspankin, Aasian kehityspankin ja muiden julkisten ja yksityisten laitosten, kanssa tavoiteltaessa monenkeskisiä, myös paikallisia investointeja luomalla kannustimia näiden rahoituskanavien toimivuuden varmistamiseksi. Yhteisötalouden yritykset on otettava kiireesti tehokkaalla ja kokonaisvaltaisella tavalla osaksi EU:n talousdiplomatiaa. Komission on lujitettava yhteistyösuhteita kansainvälisiin järjestöihin (YK, ILO, OECD jne.) yhteisötalouden alalla.

1.19

Komission on sisällytettävä erikseen taloudellisena toimijana EU:ssa oleva yhteisötalouden ala kolmansien maiden markkinoille pääsyä koskeviin aloitteisiin ja kaikkiin kehitysyhteistyöohjelmiin sekä vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman täytäntöönpanoon ottamalla käyttöön erityisiä indikaattoreita ja tavoitteita osuuskuntia ja muita vastaavanlaisia yhteisötalouden yrityksiä varten. Erityisesti on tärkeää, että komissio ja unionin ulkoasioiden korkea edustaja varmistavat, että yhteisötalous mainitaan nimenomaisesti yhtenä valtiovallasta riippumattomana toimijana seuraavassa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa ja että Euroopan ulkoiseen investointiohjelmaan ja Euroopan kestävän kehityksen rahastoon perustetaan erityinen budjettikohta yhteisötalouden yrityksiä varten.

1.20

Kestävän kehityksen tavoitteiden seurannan ja tarkistamisen edistämiseksi on laadittava säännöllisesti kertomus kumppanuuspolitiikoista jäsenvaltioiden ja muiden viranomaisten sekä yhteisötalouden välillä, mukaan lukien osuuskunnat, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä välineitä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltioita olisi myös kannustettava tuottamaan tietoja ja tilastoja.

1.21

Komission on edistettävä yhteisötalouden sisällyttämistä jäsenneltyyn vuoropuheluun, jota se aikoo viedä eteenpäin Euroopan ja Afrikan yksityissektorin kanssa kestäväpohjaista liiketoimintaa Afrikassa edistävän foorumin puitteissa.

1.22

Komission on edistettävä sellaisten yhteisötalouden yritysten ensisijaista tukemista, jotka liittyvät kiertotalouteen ja ovat saavuttaneet merkittäviä tuloksia Euroopassa ja jotka voivat olla kestävän kasvun merkittäviä toimijoita EU:n ulkopuolisissa maissa ja luoda lukuisia työpaikkoja nuorille ja naisille paikallistasolla.

1.23

Ulkomailla harjoitettavassa yritystoiminnassa ja kehitysyhteistyötoimien alalla komission ja jäsenvaltioiden on edistettävä osallistumista, kuulemista ja koordinointia yhteisötaloutta unioni- ja valtiotasolla edustavien organisaatioiden kanssa, kumppanimaiden vastaavat elimet mukaan luettuina, sekä sellaisten yhteisötalouden kansainvälisten organisaatioiden kanssa, joihin kuuluu pohjoinen–etelä- ja etelä–etelä-akselin maita. ETSK toistaa kehotuksensa (4) luoda kestävää kehitystä edistävä eurooppalainen kansalaisyhteiskuntafoorumi edistämään ja valvomaan kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanoa. Sen keskeisiä toimijoita olisivat neuvosto, komissio, parlamentti, eurooppalaista yhteisötaloutta edustavat organisaatiot ja muu kansalaisyhteiskunta.

1.24

Komission teknisen avun ohjelmissa ja kehitysohjelmissa on varmistettava yhteisötalouden verkostojen ja yhteisötaloutta edustavien organisaatioiden osallistuminen välittäjinä ja strategisina toimijoina investointi- ja yhteistyöohjelmien toteuttamiseen naapurimaissa ja kehitysmaissa sekä tuettava asianomaisia hallituksia yhteisötalouden yrityksille suotuisan institutionaalisen toimintaympäristön edistämisessä. Välimeren eteläpuolisen alueen maat ja Balkanin alueen maat ovat tällöin ehdottomasti etusijalla.

1.25

Komission ja EUH:n on edistettävä kolmansissa maissa prosessia yhteisötalouden yritysten erilaisten kategorioiden tunnistamiseksi sekä sellaisen asianmukaisen oikeudellisen kehyksen käyttöönottamista, joka mahdollistaa kokonaiskuvan luomisen yhteisötalouden yrityksistä. Koska kyse on monitahoisesta keskipitkän tai pitkän aikavälin prosessista, etusijalle on asetettava osuuskunnat ja keskinäiset yritykset, joita toimii kaikkialla maailmassa, joiden oikeudellinen kehys on selkeästi määritelty, jotka ovat näkyvästi läsnä kaikilla tuotantotoiminnan aloilla ja joiden arvo- ja hallintojärjestelmä on ollut inspiraation lähteenä koko yhteisötaloudelle, minkä ansiosta niitä voidaan pitää yhteisötalouden selkärankana.

1.26

Jotta saavutetaan tavoitteet, joihin tällä lausunnolla pyritään, ETSK kehottaa Euroopan komissiota täyttämään kiireellisesti sitoumuksensa parantaa yksiköiden sisäistä tietoisuutta yhteisötaloudesta järjestämällä asianomaisille pääosastoille ja kolmansissa maissa toimiville Euroopan unionin edustustoille sisäisiä tiedotustilaisuuksia.

2.   Johdanto

2.1

EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian kaksi tärkeintä painopistettä ovat EU:n turvallisuus sekä investoinnit niiden valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskykyyn, jotka sijaitsevat Euroopasta itään ja etelään aina Keski-Afrikkaan asti. Näiden painopisteiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) toteuttamisessa yhteisötaloudella voi olla merkittävä rooli osallistavan kehityksen ja kestäväpohjaisen kasvun prosessien edistämisessä.

2.2

ENP, jota harjoitetaan Euroopasta itään ja etelään sijaitsevien maiden kanssa, ja sen rahoitusväline, Euroopan naapuruusväline (ENI), ovat avaintekijä suhteiden edistämiseksi politiikan piiriin kuuluvien 16 maan kanssa, joista kuusi on itäisiä ja kymmenen eteläisen Välimeren maita ja joiden kehittämiseen EU osoittaa 15,4 miljardia euroa vuosina 2014–2020.

2.3

Vuosina 2016–2020 Euroopan ulkoisella investointiohjelmalla edistetään EKKR:n kautta Afrikassa ja EU:n naapurimaissa investointeja, joiden arvo on 44–88 miljardia euroa. Investointihankkeiden hyväksyttävinä vastapuolina pidetään julkisen sektorin elimiä ja yksityisen sektorin sijoittajia.

2.4

Kansainvälinen kauppa on yksi uuden Eurooppa 2020 -strategian pilareista entistä kilpailukykyisemmän ja ympäristöystävällisemmän unionin saavuttamiseksi. EU:n edistämät vapaakauppa- ja investointisopimukset voivat osaltaan lisätä dynaamisempaa talouskasvua EU:ssa, kun otetaan huomioon, että 90 prosenttia tulevasta globaalista kasvusta tapahtuu Euroopan ulkopuolella. EU:n olisi varmistettava, että kauppasopimuksista neuvoteltaessa yhteisötalouden yrityksiä ei syrjitä suhteessa muihin yrityksiin ja että poistetaan tullien ulkopuoliset esteet, jotka itse asiassa aiheuttavat tällaista syrjintää. Eurooppalaisessa yhteisötaloudessa on hyödynnettävä näitä sopimuksia, jotta vauhditetaan sen piiriin kuuluvien yritysten kansainvälistymistä sekä Euroopan itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa että muualla maailmassa.

2.5

EU on merkittävässä asemassa pyrittäessä poistamaan köyhyys ja edistämään taloudellista ja sosiaalista kehitystä maailmanlaajuisesti. Vuonna 2015 EU:n ja sen jäsenvaltioiden antaman virallisen kehitysavun määrä oli 68 miljardia euroa (5), joka on yli 50 prosenttia maailman kaikkien avunantajien myöntämästä kehitysavusta.

2.6

Neuvosto hyväksyi 26. toukokuuta 2015 pitämässään kokouksessa vuoden 2015 jälkeistä uutta kehitysohjelmaa (Uusi köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen) koskevan EU:n kannan. EU puolusti tätä vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa syyskuussa 2015 pidetyssä YK:n yleiskokouksessa, joka hyväksyi kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030. Tässä vuoden 2015 jälkeisessä kehitysohjelmassa neuvosto korostaa, että ”mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset ja yhteisötalouden yritykset ovat tärkeitä työllisyyden ja kestävän kehityksen kannalta” (kohta 43).

3.   Yhteisötalouden yritykset ja organisaatiot

3.1

Yhteisötalouden yrityksiin kuuluu hyvin moninaisia toimijoita, joilla on ytimeltään yhteinen identiteetti ja joiden toimintaperiaatteiden ja -arvojen perusteella niitä voidaan luonnehtia vapaiksi ja vapaaehtoisiksi organisaatioiksi. Ne perustuvat demokraattisen ja osallistavan hallinnon järjestelmiin ja ovat kansalaisyhteiskunnan perustamia, jolloin ensisijaisena tavoitteena on vastata ihmisten ja heidän edustamiensa yhteiskuntaryhmien tarpeisiin ja huolehtia näistä tarpeista asettamalla lähtökohdaksi yhteisvastuuseen perustuvat kriteerit ennemminkin kuin pääomasijoittajille maksettavat korvaukset (6). Esimerkkinä mainittakoon, että Unesco on todennut saksalaisten osuuskuntien olevan osa ihmiskunnan aineetonta perintöä.

3.2

EU:n toimielimet sekä yhteisötalouden keskeiset toimijat ovat määritelleet ja yksilöineet selkeästi yhteisötalouden piiriin kuuluvat toimijat. Näin tehdään myös tieteellisessä kirjallisuudessa. Erityisen merkittäviä tältä osin ovat Euroopan parlamentin 25. tammikuuta 2009 antama päätöslauselma osuus- ja yhteisötaloudesta (2008/2250(INI)), osuus- ja yhteisötalouden yritysten satelliittitilinpidon laatimista koskeva opas (Manual for drawing up the satellite accounts of companies in the social economy: cooperatives and mutual societies), jota Euroopan komissio on tehnyt tunnetuksi (2006), ETSK:n lausunnot (7) sekä komitean selvitys osuus- ja yhteisötaloudesta Euroopan unionissa (8)). Kaikki nämä asiakirjat ovat yhdenmukaisia siltä osin, että niissä määritellään yhteisötalous alaksi, johon kuuluu monenlaisia eri yrityksiä ja organisaatioita, jotka perustuvat siihen, ”että ihmiset asetetaan pääoman edelle. Niihin kuuluu sellaisia organisaatiomuotoja kuin osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, säätiöt ja yhdistykset, sekä yhteiskunnallisten yritysten uudempia muotoja” (7. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston päätelmät aiheesta ”Yhteisötalouden edistäminen Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina”) (9).

4.   Yhteisötalous, Euroopan naapuruuspolitiikka ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia

4.1

Yhteisötaloudella voi olla hyvin keskeinen rooli EU:n ulkoisessa toiminnassa. Yhteisötalouden historia on menestystarina paitsi Euroopassa myös lukuisissa eteläisissä naapurimaissa ja laajoilla alueilla Afrikkaa. ILO korostaa tätä seikkaa osuuskuntien edistämisestä 20. kesäkuuta 2002 antamassaan suosituksessa nro 193. Se katsoo, että osuuskunnat ovat yksi taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen pilari ja että arvojensa ja hallintojärjestelmiensä ansiosta ne edistävät mitä täysipainoisinta koko väestön osallistumista tähän kehitykseen vahvistaen näin vakautta, luottamusta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

4.2

Komissio ja neuvosto ovat painottaneet useissa eri yhteyksissä osuuskuntien ja yhteisötalouden merkitystä EU:n ulkoisessa toiminnassa. Komission 12. syyskuuta 2012 antamassa tiedonannossa ”Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa” korostetaankin osuuskuntien roolia kansalaisyhteiskunnan keskeisenä toimijana ja todetaan, että ne ”ovat erityisen aktiivisia yrittäjyyden ja työpaikkojen luomisen edistämisessä” aktivoimalla ”ruohonjuuritason yhteisöjä”. Niin ikään vuoden 2015 jälkeisessä kehitysohjelmassa neuvosto toteaa, että yhteisötaloudella on merkittävä rooli työpaikkojen luomisen ja kestävän kehityksen kannalta (vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman kohta 43).

4.3

EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian kaksi tärkeintä painopistettä ovat EU:n turvallisuus sekä investoinnit niiden valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskykyyn, jotka sijaitsevat Euroopasta itään ja etelään aina Keski-Afrikkaan asti.

4.4

Euroopan naapuruuspolitiikka on keskeinen tekijä, jotta voidaan varmistaa Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa vahvistettujen ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen. Kyseisen strategian mukaan yksi ulkoisen toiminnan painopisteistä on investoida niiden valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskykyyn, jotka sijaitsevat Euroopasta itään ja etelään aina Keski-Afrikkaan asti, siitä riippumatta, kuuluvatko ne ENP:n piiriin vai eivät.

4.5

Selviytymiskykyisten valtioiden lujittamista Euroopan naapurustossa – joka on EU:n ulkoisen toiminnan ensisijainen tavoite – ei voida varmistaa ilman vahvoja, yhtenäisiä ja mukautumiskykyisiä yhteiskuntia. Yhteisötalous, jonka lähtökohtana ovat ihmisten perustamat ja ihmisiä varten perustetut yritykset, on kansalaisyhteiskunnan elinvoimainen ilmenemismuoto. Yhteisötalouden yritykset ovat tulosta kansalaisten kollektiivisen yrittäjyyden aloitteista, joissa yhteisille hankkeille asetetaan taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita, jolloin saadaan ihmiset ottamaan vastuuta ja päättämään omasta elämästään ja mahdollistetaan se, että he voivat parantaa elinolojaan ja säilyttää uskonsa tulevaisuuteen. Tämä on paras tae selviytymiskykyisten valtioiden lujittamiseksi alueilla, jotka sijaitsevat Euroopasta itään ja etelään, sekä muissa ENP:n piiriin kuuluvissa ja kuulumattomissa maissa, kuten EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa todetaan. Se on myös paras tae, jotta voidaan varmistaa EU:n ulkoisen toiminnan viidestä tärkeimmästä painopisteestä ensimmäisen – yhteisen kotimme, Euroopan, turvallisuus – pysyvyys ja pitkän aikavälin onnistunut toteutuminen ja estää näin radikalisoitumiskehitys.

4.6

Yhteisötalouden ulkoinen ulottuvuus voi lisäksi olla erittäin hyödyllinen luotaessa työpaikkoja oikeuksineen maissa, joissa harmaan talouden osuus on suuri, tai maissa, jotka ovat siirtymässä talousmallista toiseen. Se voi myös auttaa estämään yritysten toiminnan lopettamista antamalla työntekijöille mahdollisuuden ottaa vastuun yrityksistä, joista tulee oikeudelliselta ja organisatoriselta muodoltaan osuuskuntia.

5.   Yhteisötalous ja EU:n kauppa- ja investointipolitiikkaa

5.1

Kauppapolitiikka on yksi EU:n ulkoisen toiminnan pilareista. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta osallistuu erilaisiin sopimuksiin (kauppa-, assosiaatio- ja talouskumppanuussopimukset), joita EU solmii maailman muiden maiden tai alueiden kanssa, kyseisillä sopimuksilla perustettujen neuvoa-antavien sekakomiteoiden ja sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kautta. ETSK suosittaa, että yhteisötalous, joka on jo mukana useissa näistä sopimuksista, otetaan niissä huomioon yleisesti ja että siitä tulee näiden kaikkien sopimusten kiinteä osatekijä. Komitea myös ehdottaa, että näin voitaisiin hyödyntää yhteisötaloudessa saatuja kokemuksia kyseisten sopimusten kestävää kehitystä käsittelevissä luvuissa sellaisten yritysten perustamiseksi, joiden arvot ja ominaisuudet ovat yhteisötalouden mukaisia. Lisäksi yhteisötalouden organisaatioiden tulisi olla säännöllisesti edustettuina sellaisten sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kokoonpanossa, joista kyseisissä luvuissa määrätään, sekä komission tukemilla kaupanedistämismatkoilla kolmansiin maihin.

5.2

Yhteisötalouden osallistuminen neuvoa-antaviin sekakomiteoihin ja sisäisiin neuvoa-antaviin ryhmiin voi auttaa parantamaan tietämystä, yhteyksiä ja yhteistyötä yhteisötalouden alalla eri alueiden välillä. Näin on jo asianlaita esimerkiksi EU:n yhteisötalouden ja sen vastapuolten välillä Latinalaisessa Amerikassa ja Välimeren eteläisellä rannikolla.

5.3

Vuosina 2014–2016 ENP:ssä osoitetaan Euroopan naapuruusvälineen (ENI) kautta 15,4 miljardia euroa sen tavoitteiden saavuttamiseen. Euroopan ulkoinen investointiohjelma (10), joka tarjoaa yleisen kehyksen investointien lisäämiseksi Afrikassa ja EU:n naapurimaissa, voi olla tarkoituksenmukainen väline edistämään yhteisötaloutta kyseisillä maantieteellisillä alueilla.

5.4

Marraskuussa 2017 järjestetään EU:n ja Afrikan viides huippukokous, jossa muotoillaan uudelleen EU:n ja Afrikan kumppanuutta ja syvennetään sitä (11). Komission on edistettävä yhteisötalouden sisällyttämistä jäsenneltyyn vuoropuheluun, jota se aikoo viedä eteenpäin eurooppalaisen ja afrikkalaisen yksityissektorin kanssa kestäväpohjaista liiketoimintaa Afrikassa edistävän foorumin puitteissa.

5.5

Euroopan komissio on myöntänyt, että yhteisötalouden yrityksillä voi olla merkittävä rooli kehitettäessä kiertotaloutta, johon ne voivat antaa olennaisen panoksen (12). EU:ssa on lukuisia esimerkkejä hyvistä käytännöistä tällä alalla erityisesti uusiutuvien energialähteiden alalla.

5.6

Ominaisuuksiensa ja arvojensa ansiosta yhteisötalouden yrityksillä voi olla merkittävä rooli Euroopan ulkoisen investointiohjelman puitteissa suunnitelluissa investoinneissa uusiutuviin energialähteisiin Afrikassa. Tämä perustuu kilpailuetuihin, jotka johtuvat resurssien ja raaka-aineiden paremmasta hallinnasta sekä paikallisista yhteyksistä, mikä mahdollistaa uusien työpaikkojen luomisen paikallistasolla erityisesti nuorille ja naisille. Tukemalla ensisijaisesti sellaisia yhteisötalouden yrityksiä, jotka liittyvät kiertotalouteen, edistetään entistä kestäväpohjaisempaa talouskasvua ja vähennetään sen kielteisiä vaikutuksia ympäristöön parantamalla resurssinhallintaa ja vähentämällä kaivaustoimintaa ja saastumista.

5.7

Kehittyneille maille ja kehitysmaille tarkoitettu kumppanuusväline (13) kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten voi tarjota EU:n yhteisötaloudelle mahdollisuuden sen kansainvälisen ulottuvuuden kehittämisessä edistämällä kilpailukykyä, innovointia ja tutkimusta.

5.8

Kuten on toistuvasti tuotu esiin, rahoitusmarkkinoiden logiikkaa ei ole suunniteltu tukemaan yhteisötalouden yritysten kehittymistä. Perinteiset rahoitusvälineet eivät toimi yhteisötalouden yritysten kannalta, joten yhteisötalouden yritykset tarvitsevat niille erityisesti räätälöityjä välineitä. Yhteisötalouden yritysten todellinen potentiaali voi näin ollen toteutua vain, jos rahoitusmahdollisuudet sisällytetään mukautettuun ja täysin yhdennettyyn taloudelliseen ekosysteemiin (14).

5.9

GECES on myös korostanut, että komission on osoitettava suoraan ja välillisesti erillistä rahoitusta yhteisötalouden organisaatioille sekä tällä alalla toimiville yrityksille kolmansissa maissa yhteistyössä niiden hallitusten kanssa ja että sen on tuettava sosiaalisia rahoitusalan organisaatioita (GECESin raportin Social enterprises and the social economy going forward suositus 13).

5.10

Näin ollen sekä Euroopan naapuruusvälineen (ENI) että muiden rahoitusvälineiden avulla olisi tuettava järjestelmällisesti yhteisötalouden edistämistä sekä liittymisneuvotteluissa ehdokasmaiden kanssa että neuvotteluissa etuuskohtelusopimuksista hyötyvien muiden naapurimaiden kanssa.

5.11

Komissio on käynnistänyt viime aikoina ulkoisia aloitteita – joista esimerkkinä mainittakoon Euroopan komission ja Kansainvälisen osuustoimintaliiton välistä kumppanuutta koskeva puitesopimus osuustoiminta-alan edistämiseksi maailmanlaajuisella tasolla – toteuttaviksi vuosina 2016–2020 ohjelmalla, jolle osoitetaan määrärahoja kahdeksan miljoonaa euroa. Sekä ENP:ssä että ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa yhteisötalouden yritykset jätetään kuitenkin huomiotta, kun on kyse niiden nimenomaisesta sisällyttämisestä yritysmaailman toimijoina EU:n ulkoisiin politiikkoihin ja ohjelmiin, eikä niille osoiteta omaa budjettikohtaa Euroopan ulkoiselle investointiohjelmalle ja EKKR:lle myönnetyissä huomattavissa määrärahoissa. Niitä ei myöskään oteta huomioon toimissa eurooppalaisten yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi.

5.12

Komission ja yhteisötalouden on helpotettava G20- ja G7-maiden osallistumista sellaisten erityisten toimintapolitiikkojen edistämiseen, joilla tuetaan osallisuutta lisääviä yrityksiä ja yhteisötalouden yrityksiä (kuten todetaan osallistavaa yrittäjyyttä käsittelevässä G20-maiden toimintakehyksessä), jotta moninaisuus näkyisi entistä selkeämmin asianomaisten organisaatioiden arvoissa, periaatteissa ja koko olemassaolon tarkoituksessa, kuten GECES suosittaa (suositus nro 12).

5.13

Talousdiplomatian avulla on edistettävä yhteisötalouden roolia kansainvälisillä foorumeilla (yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta käsittelevä YK:n työryhmä UNTFSSE, yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta pohtiva kansainvälinen ryhmä ILGSSE, G20, G7, ILO jne.) sekä yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten GSG:n (Global Social Impact Investment Steering Group), kanssa osallistumalla esimerkiksi ILGSSE:n järjestämiin rahoitusta käsitteleviin tapahtumiin.

6.   Yhteisötalouden merkitys kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi

6.1

YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 käsittää 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka perustuvat kolmeen pilariin – taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus. Yhteisötalous on merkittävässä roolissa, jotta kaikki nämä tavoitteet saavutetaan. Yhteisötalouteen kuuluvien toimijoiden moninaisuus ja siihen sisältyvien oikeudellisten muotojen monialainen luonne vaikeuttavat tietojen hankkimista yhteisötalouden toiminnasta, vaikka osuuskunnista, keskinäisistä yrityksistä ja muista vastaavista organisaatioista saatavilla olevien tietojen pohjalta voidaankin todeta, että yhteisötalous ja erityisesti osuuskunnat ovat keskeisiä tekijöitä toimintaohjelman 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

6.2

Kestävän kehityksen tavoitteiden seurannan ja tarkistamisen edistämiseksi on laadittava säännöllisesti kertomus kumppanuuspolitiikoista jäsenvaltioiden ja muiden viranomaisten sekä yhteisötalouden välillä, mukaan lukien osuuskunnat, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä välineitä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltioita olisi myös kannustettava tuottamaan tietoja ja tilastoja.

6.3

Osuuskunnilla on ratkaisevan tärkeä rooli köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa laajoilla alueilla Afrikassa, Aasiassa ja Amerikassa. Kyse on ennen kaikkea säästö- ja luotto-osuuskunnista sekä maatalous- ja elintarvikealan tuotanto-, huolto- ja markkinointiosuuskunnista (FAO:n korostama rooli). Tansanian, Etiopian, Ghanan, Ruandan ja Sri Lankan kaltaisissa maissa säästö- ja luotto-osuuskunnilla on tärkeä merkitys rahoitettaessa työvälineitä, käyttöpääomaa tai kestokulutustavaroita köyhille ihmisille. Kyseisissä maissa osuuskunnilla on myös johtava rooli naisten vaikutusmahdollisuuksien edistämisessä (15). Afrikassa on 12 000 säästö- ja luotto-osuuskuntaa, joilla on 15 miljoonaa käyttäjää 23 maassa (16).

6.4

Osuuskunnilla ja keskinäisillä yrityksillä on hyvin merkittävä rooli terveydenhuollon alalla kaikkialla maailmassa, sekä teollisuusmaissa että kehittyvissä maissa. Ne huolehtivat yli sadasta miljoonasta perheestä maailmassa (17).

6.5

Ala, jolla osuuskunnat edistävät ratkaisevasti yhtä kestävän kehityksen tavoitteista, on puhtaan veden saatavuus ja jätevesihuolto. Boliviassa (Santa Cruz de la Sierra) sijaitsee maailman suurin juomavesihuollosta vastaava osuuskunta, joka toimittaa laadultaan erittäin korkealuokkaista puhdasta vettä 1,2 miljoonalle ihmiselle. Filippiineillä, Intiassa ja useissa Afrikan maissa vesihuollosta vastaavat osuuskunnat toimittavat puhdasta vettä kymmenille tuhansille kotitalouksille. Eräissä tapauksissa osuuskuntien jäsenet ovat poranneet kaivoja ja perustaneet paikallisia ryhmiä niiden ylläpitoa varten. Yhdysvalloissa on noin 3 300 osuuskuntaa, jotka huolehtivat ihmisten juomavesihuollosta sekä palontorjunnasta, kastelusta ja jätevesihuoltopalveluista (18).

6.6

Toimissa asianmukaisten asuinolojen varmistamiseksi ja epäterveellisten asuinalueiden parantamiseksi osuuskunnat ovat hyvin tehokas väline. Intiassa asunto-osuuskuntien kansallinen keskusjärjestö on tukenut kaupunkialueiden köyhien perheiden keskuudessa 92 000:ta asunto-osuuskuntaa, joilla on 6,5 miljoonaa jäsentä ja 2,5 miljoonaa asuntoa, joista valtaosa on tarkoitettu pienituloisille perheille. Keniassa asunto-osuuskuntien kansallinen liitto on käynnistänyt ohjelman epäterveellisten asuinalueiden parantamiseksi ja auttanut niiden asukkaita järjestäytymään osuuskunniksi, jotta he voisivat saada kunnollisen asunnon (19).

6.7

Osuuskunnat ovat arvokkaita välineitä epävirallisen työn – joka on aina yhteydessä ala-arvoisiin elin- ja työoloihin – korkean osuuden (50 prosenttia kaikesta työstä maailmassa) vähentämiseksi. Osuuskuntiin liittyvät kollektiivisen yrittäjyyden aloitteet tuovat suurta sosiaalista lisäarvoa, joka vaikuttaa myönteisesti ihmisarvoon ja ihmisten elinoloihin (ihmisarvoinen työ), ja tarjoavat vastauksen malliin, joka synnyttää epävarmuutta ja eriarvoisuutta. Yhteisötalouden yrityksillä on merkittävä rooli heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien, erityisesti naisten, nuorten ja vammaisten, voimaannuttamisessa, ja ne myös synnyttävät kestäväpohjaisia taloudellisia tulonlähteitä sekä onnistuneita sosiaalisen innovoinnin prosesseja.

6.8

Osuuskuntien ja keskinäisten yritysten ohella on aiheellista korostaa voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden (kansalaisjärjestöjen) roolia, sillä ne kaikki ovat yhteisötalouden ja sosiaalisen toiminnan (kolmas sektori) erottamaton osa. Nämä organisaatiot käyttävät huomattavia resursseja – muun muassa vapaaehtoistyötä – joiden avulla ne voivat hoitaa esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja ja monissa tapauksissa edistää yhteiskunnallisen yrittäjyyden aloitteita paikallisväestön keskuudessa.

6.9

Edellisissä kohdissa luetellut yritystoiminnasta saadut kokemukset osoittavat, että yhteisötalouden liiketoimintamalli perustuu sellaiseen arvo- ja osallistavan hallinnan järjestelmään, jonka johdosta se soveltuu erityisen hyvin monien kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyvien sosiaalisten haasteiden ratkaisemiseen. Kuten Euroopan parlamentti on muistuttanut, ”useimpia sosiaalisia ongelmia olisi lähestyttävä paikallisten ratkaisujen kautta, jotta voitaisiin käsitellä käytännön tilanteita ja ongelmia” (20). On tärkeää korostaa yhteisötaloutta ja solidaarista taloutta käsittelevän YK:n työryhmän (UNTFSSE) roolia yhteisö- ja solidaarisen talouden edistämisessä maailmassa sekä Cooperatives Europe -kattojärjestön aloitteita ja Kansainvälisen osuustoimintaliiton ja EU:n yhteistä hanketta osuuskuntien kautta tehtävästä kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä.

6.10

Koska nämä yritykset ovat juurtuneet lujasti paikallisyhteisöihin ja koska niiden ensisijaisena tavoitteena on pyrkiä täyttämään ihmisten tarpeet, ne eivät siirrä toimintaansa muualle, vaan ne torjuvat tehokkaasti maaseudun väestökatoa ja myötävaikuttavat muita heikommin kehittyneiden alueiden ja kuntien kehitykseen (21). Komitea painottaa tässä yhteydessä yhteisötalouden maailmanlaajuisen foorumin (GSEF) työskentelyä. Se pitää seuraavan kokouksensa EU:ssa (Bilbao, 2018).

6.11

Näin ollen yhteisötalouden liiketoimintamalli

synnyttää vaurautta maaseutualueilla ja taantuneilla alueilla luomalla ja tukemalla taloudellisesti kannattavaa ja kestävyysajattelun mukaista yrittäjyyttä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä

edistää ja tukee sosiaalisesti syrjäytyneiden ryhmien ja koko väestön yrittäjyyteen, koulutukseen ja yrityshallintoon liittyviä valmiuksia luomalla yhteistoimintafoorumeja kansallisella tasolla

luo rahoitusvälineitä perustamalla luotto- tai mikroluotto-osuuskuntia rahoituksen saatavuuden varmistamiseksi

turvaa heikossa asemassa olevien väestöryhmien elinolot parantamalla elintarvikkeiden sekä terveydenhuollon, koulutuksen, asumisen ja puhtaan veden kaltaisten sosiaalisten peruspalvelujen saatavuutta

auttaa vähentämään epävirallista työtä edistämällä yhteisiä yrittäjyysaloitteita, joissa osuuskunnat ovat erinomainen väline

edistää kestävällä pohjalla olevaa talouskasvua ja vähentää sen kielteisiä vaikutuksia ympäristöön.

Bryssel 5. heinäkuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014, 11. maaliskuuta 2014.

(2)  COM(2015) 614 final, 2. joulukuuta 2015.

(3)  ETSK:n valmisteleva lausunto aiheesta ”Taloudellisen ekosysteemin kehittäminen yhteiskunnallisille yrityksille” (EUVL C 13, 15.1.2016, s. 152).

(4)  ETSK:n oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 – Kestävän kehityksen maailmanlaajuiseen edistämiseen sitoutunut Euroopan unioni” (EUVL C 34, 2.2.2017, s. 58), kohta 1.4.

(5)  ETSK:n oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 – Kestävän kehityksen maailmanlaajuiseen edistämiseen sitoutunut Euroopan unioni” (EUVL C 34, 2.2.2017, s. 58).

(6)  Periaatteet ja arvot perustuvat Kansainvälisen osuustoimintaliiton (ICA) laatimiin osuuskuntatoimintaa koskeviin periaatteisiin (Manchester, 1995).

(7)  Muun muassa ETSK:n oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Yritysmuotojen moninaisuus” (EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22).

(8)  CIRIECin selvitys The Social Economy in the European Union, Monzón ja Chaves, 2012.

(9)  Vuoden 2011 työasiakirja Social and solidarity economy: our common road towards Decent Work.

(10)  Komission tiedonanto COM(2016) 581 final, 14. syyskuuta 2016.

(11)  ”Uutta vauhtia Afrikan ja EU:n kumppanuudelle”, JOIN(2017) 17 final, 4. toukokuuta 2017.

(12)  COM(2015) 614 final, 2. joulukuuta 2015.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014, 11. maaliskuuta 2014.

(14)  ETSK:n valmisteleva lausunto aiheesta ”Taloudellisen ekosysteemin kehittäminen yhteiskunnallisille yrityksille” (EUVL C 13, 15.1.2016, s. 152).

(15)  ICA-ILO.

(16)  B. Fonteneau ja P. Develtere, African Responses to the Crisis through the Social Economy.

(17)  ICA-ILO.

(18)  Ks. edellinen alaviite.

(19)  Ks. edellinen alaviite.

(20)  Euroopan parlamentin mietintö osuus- ja yhteisötaloudesta (2008/2250(INI)).

(21)  COM(2004) 18 final, kohta 4.3 (tiedonanto osuuskuntien edistämisestä Euroopassa).