EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 11.7.2016

COM(2016) 475 final

KOMISSION TIEDONANTO

EUROOPAN UNIONIN KONSOLIDOITU TILINPÄÄTÖS 2015

SISÄLLYSLUETTELO, I OSA

TILINPÄÄTÖKSEN SISÄLTÖ JA ANALYYSI    

KONSOLIDOITUUN TILINPÄÄTÖKSEEN LIITETTY ILMOITUS    

KONSOLIDOIDUT TILINPÄÄTÖSLASKELMAT JA LIITETIEDOT    

TASE

TUOTTO- JA KULULASKELMA

RAHAVIRTALASKELMA

LASKELMA NETTOVAROJEN MUUTOKSISTA

TILINPÄÄTÖKSEN LIITETIEDOT    

YHTEENVETO EUROOPAN UNIONIN TALOUSARVION TOTEUTTAMISESTA JA
LIITETIEDOT    II OSA

TILINPÄÄTÖKSEN SISÄLTÖ JA ANALYYSI

VARAINHOITOVUOSI 2015

On huomattava, että osa talousarviota kuvaavien taulukoiden tiedoista ei näytä täsmäävän, koska numerotiedot on pyöristetty miljooniin euroihin.

1.EU: Institutionaalinen hallinto ja toiminnot

EU:n toiminta perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki EU:n toiminta perustuu perussopimuksiin, jotka on hyväksytty vapaaehtoisesti ja demokraattisesti kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. EU:n toimielinjärjestelmä on ainutlaatuinen:

Euroopan kansalaiset valitsevat suoraan Euroopan parlamentin jäsenet.

EU:n yleiset painopisteet vahvistetaan Eurooppa-neuvostossa, jossa kokoontuvat jäsenvaltioiden ja EU:n johtajat.

Jäsenvaltioiden hallitukset ovat edustettuina Euroopan unionin neuvostossa, jäljempänä ”neuvosto ”’.

EU:n etuja kokonaisuutena edistää Euroopan komissio, jäljempänä ”komissio”, jonka puheenjohtajan valitsee Euroopan parlamentti. Kansalliset hallitukset tekevät valitun komission puheenjohtajan kanssa yhteisymmärryksessä ehdotuksia komission jäsenten nimittämisestä Euroopan parlamentille, joka äänestää heidän hyväksymisestään yhtenä kokoonpanona.

Euroopan unionin oikeus muodostaa oman, kansainvälisestä oikeudesta erillisen oikeusjärjestyksensä, joka on integroitu jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmään. EU:n oikeusjärjestys perustuu itsenäisiin oikeuslähteisiin. Koska nämä oikeuslähteet ovat hyvin erityyppisiä, niille on vahvistettu arvojärjestys. Normihierarkian huipulla on primaarioikeus, jonka muodostavat sopimus Euroopan unionista (SEU), sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT), Euroopan unionin perusoikeuskirja ja muut perussopimukset ja pöytäkirjat. Niiden jälkeen tulevat unionin tekemät kansainväliset sopimukset, yleiset oikeusperiaatteet sekä perussopimuksista johdettu oikeus eli sekundaarilainsäädäntö.

EU:n organisatorinen hallinto koostuu toimielimistä, virastoista ja muista elimistä, jotka luetellaan tilinpäätöksen liitetiedossa 9. Politiikan valmistelun ja päätöksenteon näkökulmasta EU:n keskeiset toimielimet ovat Euroopan parlamentti, Eurooppa-neuvosto, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio.

2.EU:n keskeiset poliittiset tavoitteet

Komissio ehdotti 3. maaliskuuta 2010 kymmenvuotista Eurooppa 2020 strategiaa, jolla elvytetään EU:n taloutta. Sillä pyritään ”älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun” koordinoimalla paremmin EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkaa. EU:ssa on sovittu tietyistä yleistavoitteista, jotka on määrä saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä. Nämä tavoitteet liittyvät työllisyyteen, tutkimukseen ja kehitykseen, ilmasto- ja energia-asioihin, koulutukseen, sosiaaliseen osallisuuteen ja köyhyyden vähentämiseen. Strategiassa määritellyt EU:n tason tavoitteet muutetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisiksi tavoitteiksi ottaen huomioon maiden erilaiset tilanteet ja olosuhteet.

EU on määrittänyt uudet välineet, joilla kasvua ja työllisyyttä edistetään tulevaisuudessa. Keskeisillä toiminta-alueilla tavoitteisiin pyritään nyt seitsemän lippulaivahankkeen avulla:

 Euroopan digitaalistrategia

 Innovaatiounioni

 Nuoret liikkeellä

 Resurssitehokas Eurooppa

 Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka

 Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma ja

 Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi

EU:n ja kansallisten viranomaisten on kunkin hankkeen osalta koordinoitava toimensa siten, että ne vahvistavat toisiaan.

Marraskuussa 2014 virkaan astunut komissio on määrittänyt seuraavat kymmenen aloitetta, joiden toteutus ulottuu vuoteen 2019 saakka. Ne ovat jatkoa Eurooppa 2020 strategialle:

Uutta pontta työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin:

EU:n tärkein aloite on tällä alalla Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), joka käynnistettiin yhdessä Euroopan investointipankkiryhmän, jäljempänä ’EIP-ryhmä’, kanssa. Sillä pyritään täyttämään EU:ssa vallitsevaa investointivajetta hankkimalla yksityistä rahoitusta strategisiin investointeihin keskeisillä aloilla, joita ovat muun muassa infrastruktuuri, koulutus, tutkimus ja innovointi, uusiutuva energia ja pienyritysten riskirahoitus. Jäsenvaltioilta, kansallisilta kehityspankeilta ja yksityisiltä sijoittajilta saatavan lisärahoituksen avulla EU:ssa voidaan suunnitelman mukaan toteuttaa yhteensä 315 miljardin euron investoinnit.

Joustava energiaunioni ja tulevaisuuteen suuntautuva ilmastonmuutospolitiikka:

EU on jo pitkään ollut sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävään kansainväliseen työhön. Tämän vuoksi se katsoo velvollisuudekseen toimia tiennäyttäjänä toteuttamalla määrätietoisia politiikkatoimia. EU:n tasolla Euroopan ilmastonmuutosohjelman puitteissa on muodostettu kattava toimenpidekokonaisuus, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. EU on asettanut itselleen tavoitteita, jotka koskevat kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä asteittain vuoteen 2050 saakka. Ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet on vahvistettu vuoden 2020 ilmasto- ja energiapaketissa ja vuoteen 2030 ulottuvissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa. Nämä tavoitteet on määritelty, jotta EU pääsisi siirtymään kohti vähähiilistä taloutta vuoteen 2050 ulottuvan etenemissuunnitelman mukaisesti. EU valvoo edistymistään päästöjen vähentämisessä säännöllisen seurannan ja raportoinnin kautta. EU on ollut eturintamassa toteuttamassa kansainvälisiä toimia, joilla pyritään saamaan aikaan maailmanlaajuinen ilmastosopimus. Kaikki maat eivät kuitenkaan osallistuneet Kioton pöytäkirjaan eikä Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidetyssä konferenssissa päästy sopuun. EU keskittyi tämän vuoksi löytämään korkeaa tavoitetasoa kannattavista kehittyneistä maista ja kehitysmaista kumppaneita, joiden avulla Pariisin ilmastokonferenssin onnistunut lopputulos muotoutui joulukuussa 2015. Kyseisessä konferenssissa 195 maata hyväksyi ensimmäisen yleismaailmallisen, oikeudellisesti sitovan ja maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen. EU oli ensimmäinen merkittävä talousalue, joka toimitti suunnitellun panostuksensa uuteen sopimukseen maaliskuussa 2015. EU on jo aloittanut toimet, joilla toteutetaan tavoitteena oleva päästöjen vähentäminen vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Uudenlainen muuttoliikepolitiikka:

Muuttoliike on ollut yksi tämän komission poliittisista painopisteistä. Euroopan muuttoliikeagendan tärkein tavoite on lähestyä muuttoliikekysymystä kokonaisvaltaisesti. Agendan ensimmäisessä osassa määritellään välittömät toimenpiteet, joilla pyritään estämään inhimilliset tragediat ja vahvistamaan mekanismeja hätätilanteista selviytymiseksi. Tätä varten lisätään läsnäoloa merellä ihmishenkien pelastamiseksi, puututaan salakuljettajien verkostojen toimintaan, vastataan suurten tulijamäärien EU:lle asettamaan haasteeseen ja hyödynnetään EU:n toiminnallisia ja taloudellisia välineitä etulinjan jäsenvaltioiden auttamiseksi. Ensimmäisenä askeleena komissio myönsi vuonna 2015 lisärahoitusta lisätalousarvioiden kautta – ks. 6 jakso jäljempänä. Lisäksi pitkän aikavälin muuttoliikepolitiikka on määriteltävä uudelleen neljään pilariin perustuen: 1) vähennetään laittoman muuttoliikkeen houkuttelevuutta; 2) pelastetaan ihmishenkiä ja turvataan ulkorajat; 3) toteutetaan vahvaa yhteistä turvapaikkapolitiikkaa ja 4) laaditaan laillista muuttoliikettä koskeva uusi politiikka.

Syvemmät ja oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat:

Sisämarkkinat ovat yksi EU:n suurimmista saavutuksista ja sen paras valtti globalisaation lisääntyessä. Ne toimivat veturina rakennettaessa EU:lle vahvempaa ja tasapuolisempaa taloutta. Ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaampi liikkuminen avaa uusia mahdollisuuksia kansalaisille, työntekijöille, yrityksille ja kuluttajille. Näin luodaan EU:n kipeästi tarvitsemia työpaikkoja ja kasvua. Yhdentyneemmät ja syvemmät pääomamarkkinat kanavoivat enemmän rahoitusta yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, ja infrastruktuurihankkeille. Työntekijöiden parempi liikkuvuus antaa työntekijöille paremmat mahdollisuudet siirtyä sinne, missä heidän taitojaan tarvitaan. Veropetoksia ja veronkiertoa torjumalla varmistetaan, että kaikki maksavat oikeudenmukaisen osuutensa veroista.

Digitaalisia sisämarkkinoita koskeva paketti:

Internet ja digitaaliteknologiat muuttavat maailmaamme. Nykyiset sähköisen toiminnan esteet kuitenkin rajoittavat kuluttajien mahdollisuuksia hankkia tavaroita ja palveluja, kaventavat internetyritysten ja start-up -yritysten näkymiä ja estävät yrityksiä ja viranomaisia hyödyntämästä digitaalisia välineitä täysimääräisesti. Tämän vuoksi on tarpeen viedä EU:n sisämarkkinat digitaaliaikaan purkamalla sääntelystä johtuvat raja-aidat ja yhdistämällä 28 kansallista markkina-aluetta yhtenäisiksi sisämarkkinoiksi. Tämä voisi tuottaa EU:n talouteen 415 miljardia euroa vuodessa ja luoda satoja tuhansia uusia työpaikkoja.

Perusoikeuksien kunnioittamiseen perustuva oikeusalue:

EU ei ole pelkästään tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoista muodostunut unioni. Eurooppalaisuus perustuu yhteisiin arvoihin, jotka määritellään EU:n perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa. EU kunnioittaa näitä arvoja torjuessaan terrorismia, ihmiskauppaa, salakuljetusta ja kyberrikollisuutta. Tarkoitus on helpottaa kansalaisten elämää, kun he opiskelevat, työskentelevät tai menevät naimisiin toisissa EU-maissa. Yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin luoda kansallisten oikeusjärjestelmien välisiä yhteyksiä EU:n sisällä . Rajattoman ja saumattomasti toimivan Euroopan oikeusalueen avulla varmistetaan, että kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet kaikkialla Euroopassa.

Vahvempi maailmanlaajuinen toimija:

EU tarvitsee vahvaa yhteistä ulkopolitiikkaa, jotta se pystyy vastaamaan tehokkaasti maailmanlaajuisiin haasteisiin, myös lähialueillaan esiintyviin kriiseihin, välittämään arvojaan ja edistämään rauhaa ja vaurautta koko maailmassa.

Tasapainoinen EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimus:

EU neuvottelee parhaillaan Yhdysvaltojen kanssa kunnianhimoisesta ja tasapainoisesta kauppa- ja investointisopimuksesta. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) luo uusia kauppa- ja investointimahdollisuuksia pienille ja suurille yrityksille sekä uusia työpaikkoja. Kuluttajien näkökulmasta se alentaa hintoja ja laajentaa valinnanvaraa. Samalla noudatetaan EU:n korkeatasoisia kuluttajansuojanormeja, sosiaalisia oikeuksia ja ympäristösäännöksiä. Kumppanuus vahvistaa myös Euroopan vaikutusvaltaa maailmassa muovaamalla maailmankaupan käytänteitä, välittämällä eurooppalaisia arvoja ja houkuttelemalla lisää investointeja.

Demokraattisen muutoksen unioni:

Vuonna 2014 EU-maiden oli otettava ensimmäistä kertaa vaalien tulos huomioon esittäessään ehdokasta komission puheenjohtajaksi. Tämä oli tärkeä edistysaskel, mutta vasta ensimmäinen monista toimista, jotka tekevät EU:sta demokraattisemman ja tuovat sen lähemmäs kansalaisia. EU-kansalaisilla on oikeus tietää, keitä komissaarit ja komission henkilöstö, Euroopan parlamentin jäsenet ja neuvoston edustajat tapaavat lainsäädäntöprosessin yhteydessä. Komissio on päättänyt tiivistää suhteitaan Euroopan parlamenttiin ja tehdä läheisempää yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa.

Toimia talouden vakauttamiseksi ja investointien houkuttelemiseksi Eurooppaan jatketaan talous- ja rahaliiton syventämiseksi

Komission työ talous- ja rahaliiton toteuttamiseksi perustuu viiden EU-johtajan kertomukseen , jossa esitetään neljä alaa, joilla työtä on jatkettava. Viiden EU-johtajan kertomus on syntynyt jäsenvaltioiden, asianomaisten EU:n toimielinten ja puheenjohtajien välisten lukuisten kuulemisten tuloksena.

3.EU:n talousarvio tilinpäätöksen laatimisesta vastuuvapauden myöntämiseen

4.Talousarvio ja rahoitus

Monivuotinen rahoituskehys muodostaa EU:n poliittiset tavoitteet ja asettaa vuotuiset enimmäismäärät sekä EU:n menoille kokonaisuutena että keskeisille menoluokille (otsakkeet). Otsakkeiden enimmäismäärien summa muodostaa maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärän. EU:n talousarviosta myönnetään rahoitusta hyvin monenlaisille toimille ja ohjelmille, joita toteutetaan eri puolilla EU:ta. Komissio toteuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston monivuotisessa rahoituskehyksessä asettamien painopisteiden mukaisesti erilaisia ohjelmia, toimia ja hankkeita. Talousarvion laatii komissio, ja Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät sen yleensä joulukuun puolivälissä SEUT-sopimuksen 314 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti. Talousarvion tasapainoperiaatteen mukaisesti kokonaistulojen ja kokonaismenojen (maksumäärärahojen) on oltava tasapainossa tiettynä varainhoitovuonna.

EU:lla on kaksi pääasiallista rahoituslähdettä: omat varat ja sekalaiset tulot. Omat varat jaetaan perinteisiin omiin varoihin (esimerkiksi tullimaksut), arvonlisäveroon (alv) perustuviin omiin varoihin ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuviin omiin varoihin. EU:n toiminnasta kertyvien sekalaisten tulojen (esimerkiksi kilpailun alalla määrätyt sakot) osuus on yleensä alle 10 prosenttia kaikista tuloista. Omat varat muodostavat valtaosan EU:n rahoituksesta. Ne ovat EU:lle ilman eri toimenpiteitä kertyviä tuloja, jotka se voi käyttää talousarvionsa rahoittamiseen ilman, että kansallisten viranomaisten tarvitsee tehdä asiasta erillistä päätöstä. Talousarvion rahoittamiseksi tarvittava omien varojen kokonaismäärä riippuu siitä, kuinka suurta osaa kokonaismenoista ei saada katettua sekalaisilla tuloilla. Omien varojen kokonaismäärä saa olla enintään 1,23 prosenttia EU:n yhteenlasketusta bruttokansantulosta (BKTL).

Yleisenä periaatteena on, että EU ei saa ottaa lainaa pääomamarkkinoilta tai rahoituslaitoksilta talousarvionsa rahoittamiseen.

5.EU:n talousarvion hallinnointi ja talousarviovarojen käyttäminen

Ensisijaiset toimintamenot

EU:n toimintamenot sisältävät rahoituskehyksen eri otsakkeisiin liittyvät menot, joita hallinnoidaan eri tavoin. Hallinnointitapa määrää sen, miten maksut suoritetaan ja miten varoja hoidetaan. Vuoden 2014 tilinpäätöksestä alkaen komissio luokittelee menonsa seuraavasti:

Suora hallinnointi: komission yksiköt vastaavat suoraan talousarvion toteuttamisesta.

Välillinen hallinnointi: komissio siirtää tietyt talousarvion toteuttamiseen liittyvät tehtävät unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisille elimille, kuten EU:n virastoille.

Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa: talousarvion toteuttamiseen liittyvät tehtävät siirretään jäsenvaltioille. Noin 80:tä prosenttia menoista hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa muun muassa maatalousmenojen ja rakennetoimien aloilla.

Taloushallinnon toimijat komissiossa

Komission kollegio kantaa poliittisen vastuun talousarviosta, mutta ei käytännössä käytä sille annettua toimivaltaa talousarvion toteuttamisessa. Se siirtää talousarvion toteuttamiseen liittyvät tehtävät joka vuosi yksittäisille henkilöstösääntöjen ja varainhoitoasetuksen alaisille virkamiehille, jotka vastaavat toiminnastaan kollegiolle. Näitä virkamiehiä, jotka ovat yleensä pääjohtajia tai toimialajohtajia, kutsutaan ”valtuutetuiksi tulojen ja menojen hyväksyjiksi”. Kyseiset virkamiehet voivat siirtää talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä edelleen virkamiehille, joita kutsutaan ”edelleenvaltuutetuiksi tulojen ja menojen hyväksyjiksi”.

Tulojen ja menojen hyväksyjät ovat vastuussa hallinnointiprosessin kaikista osista. He mm. päättävät, mitä toimia toimielimen asettamien poliittisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, ja vastaavat sekä varsinaisten toimien että niihin osoitettujen määrärahojen hallinnoinnista. Kunkin tulojen ja menojen hyväksyjän on laadittava vastuullaan olevista toiminnoista vuotuinen toimintakertomus. Toimintakertomuksessa tulojen ja menojen hyväksyjä raportoi toiminnan tuloksista ja arvioi sitä, onko olemassa riittävä varmuus siitä, että kertomuksessa kuvattujen toimintojen toteuttamiseen myönnetyt resurssit on käytetty tarkoitukseensa moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että käytössä olevin valvontamenettelyin voidaan varmistaa, että tilien perustana olevat toimet ovat laillisia ja asianmukaisia. Komissio antaa varainhoitoasetuksen 66 artiklan mukaisesti vuotuisista toimintakertomuksista Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteenvetokertomuksen, jolla se ottaa yleisen poliittisen vastuun EU:n talousarvion hallinnoinnista SEUT-sopimuksen 317 artiklan mukaisesti. Tämä kertomus ja vuotuiset toimintakertomukset ovat saatavilla verkkosivuilla osoitteessa http://ec.europa.eu/atwork/planning-and-preparing/synthesis-report/index_fi.htm.

Komissio antaa SEUT-sopimuksen 318 artiklan mukaisesti komission ohjelmien edistymistä ja saavutettuja tuloksia koskevan arviointikertomuksen, joka perustuu tulojen ja menojen hyväksyjien vuotuisiin toimintakertomuksiin. Varainhoitovuodesta 2015 yhteenvetokertomus ja arviointikertomus yhdistetään tietoihin, jotka annetaan uudessa kertomuksessa, jonka nimi on ”talousarviota koskeva vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus.”

Tilinpitäjä toteuttaa tulojen ja menojen hyväksyjien laatimat maksu- ja perintämääräykset ja vastaa kassanhallinnasta, kirjanpito- ja tilinpäätössääntöjen ja -menetelmien laatimisesta, kirjanpito- ja tilinpäätösjärjestelmien hyväksymisestä, kirjanpidosta ja toimielimen tilinpäätöksen laatimisesta. Lisäksi tilinpitäjän on varmennettava tilinpäätös allekirjoituksellaan ja vakuutettava olevansa riittävän varma siitä, että tilinpäätös antaa kaikilta olennaisilta osiltaan oikean kuvan taloudellisesta asemasta, toimien tuloksista ja rahavirroista.

6.Tilinpäätösraportointi ja vastuuvelvollisuus

EU:n konsolidoidussa tilinpäätöksessä annetaan tiedot toimielinten, virastojen ja muiden elinten toiminnasta suoriteperusteisen kirjanpidon ja talousarvion näkökulmasta. Jäsenvaltioiden tilinpäätökset eivät sisälly tähän tilinpäätökseen.

EU:n tilinpäätökseen kuuluu kaksi erillistä, mutta toisiinsa yhteydessä olevaa osaa:

a)    tilinpäätös ja

b)    talousarvion toteuttamisesta laadittu selvitys, jossa annetaan yksityiskohtaiset tiedot talousarvion toteuttamisesta.

Komission tilinpitäjä vastaa EU:n konsolidoidun tilinpäätöksen laatimisesta ja varmistaa, että se antaa kaikilta olennaisilta osiltaan oikean kuvan EU:n taloudellisesta asemasta, toimien tuloksista ja rahavirroista.

Edellä mainitun tilinpäätöksen lisäksi laaditaan tapauskohtaisia selvityksiä yksittäisistä osa-alueista, kuten selvityksiä talousarvio- ja varainhallinnosta, rahoitusvälineistä, annetuista takauksista ja rahoitusoikaisuista.

Raportointi ja vastuuvelvollisuus komissiossa:

7.Tilintarkastus ja vastuuvapaus

Tilintarkastus

EU:n tilinpäätöksen ja varainhoidon tarkastuksesta vastaa ulkopuolisena tarkastajana toimiva tilintarkastustuomioistuin, jonka tehtäviin kuuluu mm. seuraavien asiakirjojen laatiminen Euroopan parlamentille ja neuvostolle:

(1)    yleisestä talousarviosta rahoitettavia toimintoja koskeva vuosikertomus, jossa esitetään yksityiskohtaisia huomautuksia tilinpäätöksestä ja sen perustana olevista toimista;

(2)    tarkastusten perusteella laadittu lausunto, joka sisältyy vuosikertomukseen tarkastuslausuman muodossa ja joka koskee i) tilien luotettavuutta ja ii) tilien perustana olevien toimien (joihin kuuluvat sekä verovelvollisilta kerätyt tulot että lopullisille tuensaajille suoritetut maksut) laillisuutta ja asianmukaisuutta; ja

(3)    erityiskertomukset, joissa esitetään tiettyjä osa-alueita koskevia tarkastushavaintoja.

Vastuuvapaus

Talousarvioprosessin viimeinen vaihe on talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntäminen asianomaiselta varainhoitovuodelta. Vastuuvapauden myöntämistä voidaan pitää talousarvion toteuttamiseen kohdistuvan ulkoisen valvonnan poliittisena ulottuvuutena. Neuvoston suosituksen perusteella tekemällään päätöksellä Euroopan parlamentti vapauttaa komission (ja EU:n muut elimet) tietyn vuoden talousarvion toteuttamiseen liittyvästä vastuusta toteamalla, että kyseinen talousarvio on loppuun käsitelty. EU:ssa vastuuvapauden myöntämisestä vastaavana viranomaisena on Euroopan parlamentti. Tämä tarkoittaa, että sen jälkeen kun tilinpäätös on tarkastettu ja lopullinen tilinpäätös on vahvistettu, neuvosto antaa suosituksen, jonka perusteella parlamentti päättää, myöntääkö se komissiolle ja muille EU:n elimille vastuuvapauden unionin asianomaisen varainhoitovuoden talousarvion toteuttamisesta. Parlamentti tarkastelee päätöksensä perustaksi tilinpäätöstä, talousarviota koskevaa komission vuotuista hallinto- ja tuloksellisuuskertomusta (entinen yhteenvetokertomus ja vuotuinen arviointikertomus), tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomusta, tarkastuslausumaa ja erityiskertomuksia sekä komission sille esitettyihin kysymyksiin ja lisätietopyyntöihin antamiin vastauksiin.

Vastuuvapauden myöntämismenettely johtaa johonkin seuraavista kolmesta tuloksesta: vastuuvapaus myönnetään, vastuuvapauden myöntämistä lykätään tai vastuuvapautta ei myönnetä. Talousarvion vuotuiseen vastuuvapausmenettelyyn kuuluvat Euroopan parlamentissa keskeisenä osana komission jäsenten kuulemiset. Euroopan parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan jäsenet esittävät komission jäsenille kysymyksiä heidän vastuulleen kuuluvista toimintalohkoista. Lopullinen vastuuvapauden myöntämistä koskeva mietintö, joka sisältää komissiolta toivottavia toimia koskevan suosituksen, hyväksytään parlamentin täysistunnossa. Neuvoston suositukset vastuuvapauden myöntämisestä hyväksyy Ecofin-neuvosto. Komissio laatii vuosittain Euroopan parlamentin hyväksymän vastuuvapauden myöntämistä koskevan mietinnön ja neuvoston vastuuvapaussuositusten perusteella seurantakertomuksen, jossa esitetään konkreettiset toimet, jotka on toteutettu annettujen suositusten perusteella.

8.Euroopan unionin konsolidoitu tilinpäätös: taloudellinen tilanne vuonna 2015

9.Tulot

Valtaosa EU:n toimielinten ja elinten tulosta on peräisin muista kuin vaihtoon liittyvistä transaktioista. Seuraavassa taulukossa luodaan yleiskatsaus tärkeimpiin tuloluokkiin.

Muista kuin vaihtoon liittyvistä transaktioista saatujen tulojen viiden vuoden trendi (milj. euroa):

Vuonna 2014 BKTL-varoihin sisältyi merkittäviä vuoteen 2002 ulottuneita takautuvia BKTL-oikaisuja. Näin ollen rahoitusosuuksien oikaisu oli poikkeuksellisen suuri, yhteensä lähes 10 miljardia euroa EU:n kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Tämä on pääasiallinen syy määrien vähenemiseen vuonna 2015 edellisvuoteen verrattuna.

Varojen takaisinperintä sisältää komission antamat perintämääräykset, jotka on maksettu tai kuitattu komission kirjanpitojärjestelmään myöhemmin kirjatuista maksuista. Perintämääräysten tarkoituksena on periä takaisin maksuja, jotka on aiemmin maksettu EU:n talousarviosta.

10.Menot

Menot olivat 155,9 miljardia euroa eli pienemmät kuin edellisenä vuonna (2014: 165,3 miljardia euroa). Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja koheesiorahaston menot vähenivät 4,6 miljardia euroa, mikä johtuu ohjelmakauden 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanon hitaasta käynnistymisestä. Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) kuuluvat menot supistuivat 2,8 miljardia euroa. Tämä johtui siitä, että vuosien 2007–2013 monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvia menoilmoituksia toimitettiin aiempaa vähemmän.

Suurimmat menoerät ovat jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä hallinnoitavien varojen siirtoja (112,4 miljardia euroa. Suurimmat rahastot ovat Euroopan maatalouden tukirahasto (maataloustukirahaston), Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja muut maaseudun kehittämisen välineet (EAKR, koheesiorahasto ja ESR). Varainhoitovuonna 2015 ne muodostivat lähes 71 prosenttia kokonaismenoista.

Suoraan hallinnoitavat menot syntyvät pääosin komission, toimeenpanovirastojen ja (vuodesta 2015) erityisrahastojen toteuttaessa talousarviota. Suoran hallinnoinnin piiriin kuuluvat myös EU:n kaikkien toimielinten ja virastojen hallintomenot. Välillisessä hallinnoinnissa talousarviota toteuttavat EU:n virastot ja elimet, kolmannet maat, kansainväliset järjestöt ja muut yhteisöt. Kaiken kaikkiaan suoran ja välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvat menot muodostavat noin 14 prosenttia kokonaiskustannuksista (22 miljardia euroa).

EU myös kirjaa tulevat maksuvelvoitteet menoiksi, mutta ne eivät vielä näy maksuperusteisessa talousarviokirjanpidossa. Ne merkitään erityisesti muihin lyhytaikaisiin velkoihin ja menojäämiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen osalta sekä eläkkeisiin ja työsuhde-etuuksiin liittyviin velkoihin komissaarien, Euroopan parlamentin jäsenten ja henkilöstön eläkeoikeuksien osalta. Tämä aiheuttaa yleensä sen, että taloudellinen tulos on negatiivinen (nämä maksut rahoitetaan tulevista talousarvioista, eikä niiden rahoitus sisälly vielä tuloihin).

11.Taloudellinen tulos

Taloudellinen tulos (13 033 miljoonan euron alijäämä) pysyi samalla tasolla kuin edellisenä vuonna.

12.Varat

EU:n konsolidoidussa taseessa on varoja 154 miljardia euroa

Merkittävimmät erät taseen vastaavaa-puolella ovat rahoitusvarat (lainat, myytävissä olevat rahoitusvarat ja käteisvarat) ja ennakkomaksut, jotka muodostavat lähes 83 prosenttia EU:n varoista. Lainojen määrä väheni 1,6 miljardia euroa 57 miljardiin euroon. Sen sijaan EU:n talousarviosta rahoitettavien myytävissä olevien rahoitusvälineiden (talousarvioon sisältyvät rahoitusvälineet) rahallinen arvo kasvoi noin 460 miljoonaa euroa. Taseen vastaavaa-puolelle kohtaan aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet on kirjattu varoja, jotka koskevat Copernicus-ohjelmaa (1,7 miljardia euroa) ja Galileo-hankkeen keskeneräisiä hankintoja (2,1 miljardia euroa).

Aiempina vuosina EU:n toimielimet ja elimet onnistuivat pitämään käteisvarojen ja muiden rahavarojen määrän alhaisena varainhoitovuoden lopussa. Käteisvarojen suuri saldo 31. joulukuuta 2015 (21,7 miljardia euroa) johtuu lähinnä seuraavista tekijöistä:

vuoden 2014 alv- ja BKTL-saldoja vastaavat viivästyneet maksut (5,4 miljardia euroa) suoritettiin vuoden 2015 aikana ja hyvin suuri osa maksettiin syyskuussa 2015. Jäsenvaltioiden EU:n talousarvioon maksamia, arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon perustuvia maksuosuuksia koskevat vuotuiset mukautukset tehdään kunkin vuoden joulukuun ensimmäisenä työpäivänä. Vuonna 2014 oikaisuun sisältyi suuria BKTL-varoihin liittyviä tarkistuksia takautuvasti vuoteen 2002 saakka. Näin ollen oikaisu oli poikkeuksellisen suuri, yhteensä 9,5 miljardia euroa EU:n kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

BKTL- ja alv-saldo oli 1,4 miljardia euroa vuonna 2015.

Kaksi jäsenvaltiota maksoi BKTL-perusteisen vuoden 2016 maksuosuuden ennakkoon (0,7 miljardia euroa).

Sakkoja ja muita tuloja oli 1,5 miljardia euroa.

Omia varoja koskevan asetuksen mukaisesti nämä määrät voitaisiin palauttaa jäsenvaltioille vasta vuonna 2016 lisätalousarvion kautta.

Ennakkomaksut

On huomattava, että ennakkomaksujen määrään vaikuttaa merkittävästi monivuotisen rahoituskehyksen sykli. Esimerkiksi rahoituskehyksen soveltamiskauden alussa voidaan olettaa, että jäsenvaltioille maksetaan koheesiopolitiikan mukaisesti suuria ennakkomaksuja. Komissio pyrkii kaikin tavoin varmistamaan, että ennakkomaksut pysyvät sopivalla tasolla. Hankkeiden riittävän rahoituksen varmistamisen ja menojen oikea-aikaisen kirjaamisen välille on löydettävä oikea tasapaino.

Ennakkomaksujen (pl. muut ennakot jäsenvaltioille ja erityisrahastojen rahoitusosuudet) kokonaismäärä on EU:n taseessa 40 miljardia euroa, (45 miljardia euroa vuonna 2014). Kyseinen määrä liittyy lähes kokonaan komission toimintaan. Noin 70:tä prosenttia komission ennakkomaksuista hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että talousarvion toteuttaminen on siirretty jäsenvaltioille (komissiolla on valvontatehtävä).

Komission ennakkomaksut hallinnointitavan mukaan jaoteltuna

Merkittävimmät yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitavat ennakkomaksut koskevat Euroopan aluekehitysrahastoa ja koheesiorahastoa.

Pitkäaikaiset ennakkomaksut kasvoivat 12,6 miljardia euroa uuden monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa. Lyhytaikaiset ennakkomaksut puolestaan vähenivät 17,7 miljardia euroa. Pitkäaikaisten ennakkomaksujen kasvu johtuu pääasiassa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitaviin varoihin liittyvistä uusista ennakkomaksuista vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä (yhteensä 10 miljardia euroa, joista 7 miljardia euroa on osoitettu koheesiopolitiikkaan). Myös lyhytaikaisten ennakkomaksujen väheneminen johtuu pääasiassa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitavista määristä . Koska vuosien 2007–2013 monivuotinen rahoituskehys on ohjelmien päättämisvaiheessa, siihen liittyviä ennakkomaksuja kuitataan asteittain.

Suoran ja välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvat rahoitusvälineet

Seuraavat erät esitetään rahoitusvälineinä EU:n tilinpäätöksessä:

budjettimäärärahoista myönnetyt luotot

lainavaroista myönnetyt luotot

oman pääoman ehtoiset rahoitusvälineet

takausvälineet ja

takuurahastot: ulkopuolisille yhteisöille (pääasiassa EIP-ryhmälle) annetut takaukset sellaisten rahoitusvälineiden vakuudeksi, joita ei rahoiteta EU:n talousarviosta.

EU:n talousarviosta rahoitettavien, suoran ja välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien rahoitusvälineiden merkitys ja volyymi ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Tällaisiinrahoitusvälineisiin perustuva lähestymistapa poikkeaa avustusten ja tukien myöntämiseen perustuvasta perinteisestä tavasta toteuttaa talousarvio. Sitä sovellettaessa jokaisesta eurosta, joka maksetaan talousarviosta rahoitusvälineiden kautta, lopullinen tuensaaja saa yli euron rahoitustukea vipuvaikutuksen ansiosta. Tällä EU:n budjettivarojen järkevällä käytöllä pyritään maksimoimaan käytettävissä olevien varojen vaikutus. Takausvälineissä ja takuurahastoissa olevat oman pääoman ehtoiset instrumentit ja sijoitukset (eli oman pääoman ehtoiset instrumentit ja vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit) esitetään EU:n tilinpäätöksessä myytävissä olevina rahoitusvaroina.

EU:n talousarvion rahoitusvälineiden myytävissä olevat rahoitusvarat

Takuurahastot:

EU on perustanut takuurahastoja erityistarkoituksia varten. Niitä rahoitetaan EU:n talousarviosta suoritetuilla maksuilla, jotta voidaan ylläpitää likviditeettipuskuria niiden potentiaalisten tappioiden varalta, joita voidaan joutua kattamaan EU:n talousarviosta EIP-ryhmälle myönnettyjen takausten piiriin kuuluvien toimien osalta . Tärkein uusi vuonna 2015 perustettu takuurahasto on ESIR-takuurahasto.

ESIR-rahastolla parannetaan EIP-ryhmän riskinkantokykyä antamalla EIP:lle valmiudet sijoittaa enintään 61 miljardia euroa Euroopan unionissa. ESIR-rahasto ei ole suppeassa merkityksessä erillinen oikeushenkilö eikä investointirahasto. ESIR-rahaston riskivaraus tarjoaa EIP:lle suojaa rahoitettavien toimien aiheuttamien potentiaalisten tappioiden varalta. Se muodostuu EIP:n omasta pääomasta osoitetusta 5 miljardin euron rahoitusosuudesta ja enintään 16 miljardin euron suuruisista EU:n talousarviotakauksista. Tavoitteena on, että jäsenvaltioilta, kansallisilta kehityspankeilta ja yksityisiltä sijoittajilta saatavan lisärahoituksen avulla EU:ssa voidaan suunnitelman mukaan toteuttaa yhteensä 315 miljardin euron investoinnit.

ESIR-rahaston toimet toteutetaan kahden ikkunan kautta: EIP toteuttaa infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunan ja Euroopan investointirahasto (EIR) pk-yritysikkunan. Niillä kummallakin on velkasalkku (EU:n takaus 12,25 miljardia euroa) ja pääomasalkku (EU:n takaus 3,75 miljardia euroa). EIR toimii EIP:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti ja EIP:n takauksen perusteella, jolla puolestaan on EU:n vastatakaus.

EU:lla ja EIP:llä on omat erilliset tehtävänsä ESIR-rahastossa. ESIR-rahasto on perustettu EIP:n yhteyteen. EIP rahoittaa toimet (vieraan ja oman pääoman ehtoiset sijoitukset) ja lainaa tätä varten tarvittavat varat pääomamarkkinoilta. Infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunan osalta EIP tekee sijoituspäätökset itsenäisesti ja hallinnoi toimia noudattaen samoja sääntöjä ja menettelyjä, joita se soveltaa omalla riskillään toteuttamiinsa toimiin. Käytössä on erityinen hallintorakenne sen varmistamiseksi, että ESIR-rahaston puitteissa tehdyillä sijoituksilla keskitytään nimenomaisena tavoitteena olevaan markkinoiden toimintapuutteiden poistamiseen ja että sijoitukset voidaan ottaa EU:n takauksen piiriin. Riippumattomista asiantuntijoista muodostuva investointikomitea tutkii jokaisen EIP:n ehdottaman hankkeen ja määrittää, voidaanko se kattaa EU:n takauksella. Kun asiantuntijat ovat varmistaneet hankkeen olevan tukikelpoinen toimi, joka voidaan kattaa ESIR-takauksella, päätökseen jatkaa hanketta ja sen hallinnointiin sovelletaan EIP:n tavanomaista hankkeiden elinkaarta ja hallintoa koskevaa prosessia.

EU:n tehtävänä on tarjota EU:n takaus osalle potentiaalisista tappioista, jotka EIP voi kärsiä sijoituksistaan vieraan ja oman pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin. Näin ollen EU ei puutu ESIR-rahaston toimien lopulliseen valintaan ja hallinnointiin eikä sijoita varoja ESIR-rahaston toimiin. EU ei myöskään ole suoraan ESIR-rahaston rahoitusvälineiden sopimuspuoli. Koska EU:n tilinpäätössääntöjen (ja IPSAS-standardien) mukaiset konsolidointia koskevat valvonnan perusteet ja tilinpäätösvaatimukset eivät täyty, asianomaisia omaisuuseriä ei merkitä EU:n konsolidoituun tilipäätökseen – ks. myös konsolidoidun tilinpäätöksen liitetieto 5.2.

EU:n takauksien enimmäismäärä on aina 16 miljardia euroa, ja yhteenlasketut nettomaksut EU:n talousarviosta eivät saa ylittää kyseistä määrää. EU:n mahdolliset takausmaksut suoritetaan vasta perustetusta takuurahastosta, joka toimii likviditeettipuskurina potentiaalisille nettotappioille (odotetut tappiot, joita ei voida kattaa odotetuilla tuloilla), joita voi aiheutua ESIR-takauksen piiriin kuuluvista toimista. ESIR-takuurahasto rahoitetaan vuodesta 2016 EU:n talousarviosta. Sen varat kasvavat asteittain 8 miljardiin euroon vuoden 2022 loppuun mennessä, jolloin rahoitusaste on 50 prosenttia EU:n takausvastuun enimmäismäärästä. Joulukuun 31. päivään 2015 mennessä varoja oli sidottu 1 350 miljoonaa euroa, ja ne maksetaan takuurahastoon vuosina 2016 (500 miljoonaa euroa) ja 2017 (850 miljoonaa euroa). Varat sisältyvät määrään, joka ilmoitetaan maksattamatta olevina sitoumuksina konsolidoidun tilinpäätöksen liitetiedossa 5.3.1.

Seuraavissa taulukoissa esitetään yhteenveto rahoitusvälineistä, joita EU käyttää monivuotisissa rahoituskehyksissä

Monivuotinen rahoituskehys ennen vuotta 2014	Varat	Velat	Annetut takaukset
Lainavälineet /oman pääoman ehtoiset välineet ja teknisen avun välineet:
MEDA-ohjelma (Euro–Välimeri-kumppanuuteen kuuluva taloudellisen ja teknisen yhteistyön väline)	251	(2)
Eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline (ENPI)	153	(4)
	404	(6)
Lainavälineet: Pk-yrityksiä tukevat lainat:	19
Oman pääoman ehtoiset rahoitusvälineet:
Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan sisältyvä kasvavien ja innovatiivisten pk-yritysten rahoitustuki	413	-
Euroopan teknologian käynnistysjärjestelmä (ETF) 1998	11	-
Energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto (GEEREF)	76	-
Monivuotisen puiteohjelman pääomajärjestely	192	-
Marguerite-rahasto	50	-
Eurooppalainen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskeva Progress-mikrorahoitusjärjestely	71	-
Euroopan energiatehokkuusrahasto	128	(22)
Teknologian siirron pilottihankkeet	1
	943	(22)
Takausvälineet:
Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan sisältyvä pk-yritysten takausjärjestelmä (CIP SMEG)	108	(215)	*
TEN-T-hankkeiden lainavakuusjärjestelmä (LGTT)	238	(3)	(209)
Yritysten monivuotinen ohjelma (MAP)	23	(35)	*
Hankejoukkolainoja koskeva aloite	236	(1)	(220)
Eurooppalainen Progress-mikrorahoitusjärjestely	13	(11)	*
Riskinjakorahoitusväline (RSFF)	927	(94)	(845)
Pk-yritysten takausjärjestelmä	16	(16)	*
	1 561	(375)	(1 274)
Yhteensä	2 927	(403)	(1 274)

* EU:n ottama riski on katettu täysimääräisesti (eli sisällytetty velkoihin).

milj. euroa 

* EU:n ottama riski on katettu täysimääräisesti (eli sisällytetty velkoihin).

Lainavaroista myönnetyt luotot

EU valtuutetaan EU:n perussopimuksessa hyväksymään ottolainaustoimia, jotta se voisi hankkia erityistehtävien hoitamiseksi tarvittavat rahoitusvarat. Komissio, joka toimii EU:n puolesta, vastaa nykyään kolmesta pääasiallisesta lainaohjelmasta (makrotaloudellinen rahoitusapu, maksutaselainat ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM)), joista se voi myöntää lainoja. EU:n antolainauksen rahoittamiseksi tarvittava pääoma hankitaan pääomamarkkinoilta tai käyttämällä välittäjinä rahoituslaitoksia. Irlanti pyysi vuonna 2015 virallisesti ensimmäisen ERVM-lainansa takaisinmaksun määräajan pidentämistä. Alkuperäinen 5 miljardin euron maksuerä jaettiin kolmeen uuteen erään, joiden suuruus on 2 miljardia euroa, 1 miljardi euroa ja 2 miljardia euroa. Ne erääntyvät vuosina 2023, 2029 ja 2035. Portugali pyysi tammikuussa 2016 virallisesti maksuajan pidennystä ensimmäiseen ERVM-lainaansa, joka sen oli määrä maksaa takaisin EU:lle 3. kesäkuuta 2016. Alkuperäinen 4,75 miljardin euron maksuerä jälleenrahoitettiin kolmella uudella erällä, jotka ovat suuruudeltaan 1,5 miljardia euroa, 2,25 miljardi euroa ja 1 miljardi euroa. Ne erääntyvät vuosina 2023, 2031 ja 2036. Kreikalle myönnettiin 17. heinäkuuta 2015 Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista siltalaina ennen Kreikan ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) välisen lainasopimuksen allekirjoittamista. Ensimmäinen ja ainoa lainaerä maksettiin Kreikalle 20. heinäkuuta 2015, ja se maksettiin kokonaisuudessaan takaisin, kun euroalueen jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit olivat ratifioineet EVM-sopimuksen. Takaisinmaksu suoritettiin 20. elokuuta 2015.

Yleiskatsaus lainavaroista myönnettyihin luottoihin (nimellismäärät)

*    Makrotaloudellinen rahoitusapu, Euratom ja selvitystilassa oleva EHTY.

**    Sisältää ennalta varautuvan rahoitusavun.

13.Velat

EU:n vuoden 2015 konsolidoidussa taseessa on velkoja 226 miljardia euroa

Taseen vastattavaa-puoli koostuu pääasiassa neljästä keskeisestä erästä: eläkkeisiin ja muihin työsuhde-etuuksiin liittyvät velat, lainat, muut lyhytaikaiset velat ja menojäämät. Suurin muutos verrattuna vuoteen 2014 on menojäämien lähes 12,4 miljardin euron kasvu, joka johtuu vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen täytäntöönpanon käynnistymisestä. Menot on arvioitu, koska jäsenvaltiot eivät ole vielä ilmoittaneet niitä. Toinen merkittävä muutos on muiden lyhytaikaisten velkojen väheneminen noin 12,5 miljardilla eurolla koheesiopolitiikan alalla. Tämä johtuu siitä, että jäsenvaltiot ovat toimittaneet aiempaa vähemmän maksupyyntöjä ohjelmakaudelta 2007–2013. Muiden lyhytaikaisten velkojen väheneminen johtuu myös siitä, että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen toteuttaminen on käynnistynyt hitaasti ja maksupyyntöjä on saatu odotettua vähemmän, koska jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontaviranomaisten nimittämisessä on ollut viivettä.

Vastaanotetut ja veloiksi kirjatut maksupyynnöt ja laskut yhteensä

Vaikka velkoja on enemmän kuin varoja, EU:n toimielimet ja elimet eivät ole taloudellisissa vaikeuksissa, vaan tietyt velat maksetaan tulevista vuotuisista talousarvioista. Monet menot kirjataan suoriteperusteen mukaisesti vuonna 2015, vaikka niitä vastaavat maksut suoritetaan vasta vuonna 2016 tai sen jälkeisten vuosien talousarvioista. Niihin liittyvät tulot kirjataan vasta tulevina vuosina. Suurimmat tällaiset määrät liittyvät maataloustukirahaston toimintaan (maksetaan vuonna 2016) ja työsuhde-etuuksiin (maksetaan seuraavien yli 30 vuoden aikana).

14.EU:N TALOUSARVION SUOJAAMINEN

Yhteenveto rahoitusoikaisuista ja takaisinperintätoimista vuodelta 2015

Yksi EU:n talousarvion toteuttamisen tärkeimmistä näkökohdista on varmistaa, että virheisiin, petoksiin ja muihin sääntöjenvastaisuuksiin johtavat järjestelmän heikkoudet ennaltaehkäistään tai havaitaan ja korjataan asianmukaisesti. Euroopan tilintarkastustuomioistuin antaa vuosikertomuksessaan tarkastuslausuman tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta ja siitä, onko maksujen virhetaso olennainen. Tarkastuslausuma liitetään EU:n tilinpäätökseen, kun se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Komission suojatoimet lieventävät näiden virheiden vaikutusta kahden keskeisen mekanismin kautta:

(1)    ennalta ehkäisevät mekanismit (esim. ennakkotarkastukset, maksujen lykkääminen ja keskeyttäminen); ja

(2)    korjausmekanismit (lähinnä jäsenvaltioille määrätyt tai niiden kanssa sovitut rahoitusoikaisut, ja vähemmässä määrin takaisinperinnät EU-maksujen saajilta).

Kun varoja hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (maatalousmenot ja rakennetoimet), jäsenvaltiot ovat menojen koko elinkaaren ajan päävastuussa sen varmistamisesta, että EU:n talousarviosta maksettavat menot ovat laillisia ja asianmukaisia.

Korjaavat toimenpiteet, eli rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet, ovat seurausta EU:n talousarviosta rahoitettujen menojen tukikelpoisuuden valvonnasta ja tarkastuksista, joiden toteuttajina ovat komissio ja jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä hallinnoitavien osa-alueiden tapauksessa myös jäsenvaltiot. Komissio ottaa rahoitusoikaisun tai takaisinperinnän määrää päättäessään huomioon sovellettavan oikeuden rikkomisen ja talousarvioon kohdistuvien vaikutusten luonteen ja merkittävyyden, myös silloin kun on kyse hallinnointi- ja valvontajärjestelmien puutteista. Suurin osa oikaisuista tehdään maksun jälkeen.

Rahoitusoikaisujen ja takaisinperinnän prosessi:

Rahoitusoikaisut ja takaisinperintä esitetään tilinpäätöksessä prosessin kahdessa päävaiheessa. Molemmat vaiheet voivat tapahtua samana vuonna tai eri vuosina:

1) Rahoitusoikaisut ja takaisinperintä vahvistusvaiheessa: nämä ovat määriä, jotka asianomainen jäsenvaltio hyväksynyt tai joista komissio on tehnyt päätöksen. Vahvistettujen rahoitusoikaisujen ja takaisinperintätoimien määrä oli vuonna 2015 yhteensä 3 499 miljoonaa euroa (4 728 miljoonaa euroa vuonna 2014).

Vahvistetut rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet vuonna 2015 – jakautuminen toimintalohkoittain

2) Rahoitusoikaisut ja takaisinperintä toteutusvaiheessa: nämä määrät muodostavat prosessin viimeisen vaiheen, jossa aiheettomiksi todetut menot oikaistaan lopullisesti. Alakohtaisiin sääntelykehyksiin sisältyy useita toteutusmekanismeja. Toteutettujen rahoitusoikaisujen ja takaisinperintätoimien määrä oli vuonna 2015 yhteensä 3 853 miljoonaa euroa (3 285 miljoonaa euroa vuonna 2014). Rahoitusoikaisujen ja takaisinperinnän toteutus voi kestää useita vuosia. Tämä johtuu lähinnä siitä, että jäsenvaltioille on myönnetty maatalouspolitiikan mukaisesti lykkäyksiä tai useista eristä muodostuva maksuohjelma. Koheesiopolitiikan osalta oikeuskehyksessä säädetään, että toteutus tapahtuu ohjelmakauden päättyessä tai sen jälkeen.

Toteutetut rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet vuonna 2015 – jakautuminen toimintalohkoittain

Edellä esitetyt tiedot ovat lisätietoja, joiden antamista ei edellytetä tilinpäätösstandardeissa. Osaa tiedoista ei ole saatu suoraan kirjanpitojärjestelmästä. Lisätietoja näistä numerotiedoista ja ennalta ehkäisevistä ja korjaavista mekanismeista on EU:n talousarvion suojaamisesta laaditussa komission tiedonannossa, joka toimitetaan vastuuvapauden myöntäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle. Tiedonanto on saatavissa Europa-verkkosivustossa budjettipääosaston verkkosivuilla.

15.Riskien ja epävarmuustekijöiden hallinta EU:n talousarviota toteutettaessa

EU:n talousarvion toteuttamiseen liittyvät riskit ja epävarmuustekijät voidaan jakaa kahteen pääluokkaan:

yleiset ja odotettavissa olevat riskit ja epävarmuustekijät; ja

poikkeukselliset riskit ja epävarmuustekijät.

16.Yleiset ja odotettavissa olevat riskit ja epävarmuustekijät

Varainhoitovuoden aikana esiin tulleet kysymykset

Makrotaloudellinen ympäristö

Unionin makrotaloudellinen ympäristö vaikuttaa EU:n jäsenvaltioiden kykyyn täyttää rahoitusvelvoitteensa EU:n toimielimiä ja elimiä kohtaan ja siten myös EU:n kykyyn jatkaa EU:n toimintapolitiikan täytäntöönpanoa, jota kuvaillaan edellä jaksossa 2 . Euroopan talouden tukena ovat edelleen monet myönteiset tekijät, kuten öljyn hinta, euron vaihtokurssi ja alhaiset rahoituskulut, jotka ovat piristäneet vientiä ja yksityistä kulutusta. Taloudellinen ja poliittinen epävarmuus ja joidenkin maiden liiallinen velkaantuminen haittaavat kuitenkin edelleen investointeja. EU:n talous on neljättä vuotta käynnissä olevasta elpymisestä huolimatta vastatuulessa, ja nousevien talouksien kasvun hidastuminen aiheuttaa huomattavia riskejä. Talouskasvu ei ole toistaiseksi ollut niin vahvaa, että työttömyys olisi vähentynyt merkittävästi. Lisäksi elpymisen kestävyyden kannalta keskeisestä investointien uudesta kasvusta on vain vähän merkkejä. EU:n talousarvion toteuttaminen vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa on myös ollut melko hidasta. Kokonaiskuvaa synkentävät Kreikkaan ja pakolaiskriisiin liittyvien ongelmien jatkuminen.

Euroalueen talouden elpyminen on ollut edelleen vaatimatonta huolimatta edellä kuvattujen myönteisten tekijöiden antamasta huomattavasta tuesta. Nämä myönteiset tekijät ovat todennäköisesti vaikutuksiltaan hieman voimakkaampia ja pidempikestoisia kuin aikaisemmin odotettiin. Erityisesti öljyn hinta on pääasiassa runsaan tarjonnan vuoksi laskenut jälleen. Sen uskotaan pysyvän toistaiseksi huomattavan alhaisena ja nousevan myöhemmin. Finanssipolitiikka on euroalueella muuttumassa hieman enemmän kasvua tukevaksi, mikä johtuu pääasiassa turvapaikanhakijoiden maahantuloon liittyvistä julkisista menoista joissakin jäsenvaltioissa. Lisäksi Euroopan keskuspankin (EKP) toteuttama määrällinen keventäminen ja luotonannon helpottaminen tarkoittavat sitä, että rahoituskustannukset pysynevät euroalueella alhaisina pidempään kuin aikaisemmin odotettiin. Tämä auttaa osaltaan vähentämään finanssimarkkinoiden pirstoutumista ja supistamaan jäsenvaltioiden välisiä eroja. Samaan aikaan heikentyvä globaali toimintaympäristö vesittää kiihtyvällä vauhdilla edellä mainittujen myönteisten tekijöiden vaikutuksia. Lisäksi tietyt talouskriisin jälkivaikutukset (pääasiassa huomattava poliittinen epävarmuus sekä suuri velkaantuneisuus ja työttömyysaste) jarruttavat edelleen kasvua.

Reaalinen BKT (ennuste), inflaatio ja työttömyysaste, % EU:n keskiarvosta 1

BKT:n kasvun ennustetaan nopeutuvan euroalueella vuosien 2015 ja 2016 välisenä aikana hieman eli 1,6 prosentista 1,7 prosenttiin. Kun globaali talouden toimeliaisuus alkaa taas elpyä, myönteisten vaikutusten pitäisi tuntua vuoden 2016 loppua kohti ja vuonna 2017. Myös jäsenvaltioissa toteutettujen rakenneuudistusten voidaanolettaa jatkossakin edistää kasvua. Kulutuksen ja investointien pitäisi hyötyä siitä, että kriisin jälkivaikutukset hälvenevät. Vaikka velan määrä on edelleen suuri osassa talouksista, suotuisat rahoitusehdot lieventävät velkavivun purkamiseen liittyviä välittömiä paineita. Euroalueen BKT:n kasvun arvioidaan kiihtyvän 1,9 prosenttiin vuonna 2017. Vuonna 2016 jäsenvaltioidenolisi jatkettava etenemistä elpymisuralla. Tämä koskee myös Kreikkaa, jossa kasvun odotetaan elpyvän vuoden 2016 aikana. Nykyistä investointivajetta pyritään korjaamaan äskettäin perustetulla Euroopan investointiohjelmalla, jolla hankintaan yksityistä rahoitusta strategisille investoinneille keskeisillä aloilla. Ohjelman odotetaan myös vaikuttavan myönteisesti julkisiin ja yksityisiin investointeihin. Vuonna 2017 talouden toimeliaisuuden odotetaan lisääntyvän kaikissa jäsenvaltioissa.

Vuonna 2015 euroalueen julkisen talouden alijäämän odotetaan supistuneen 2,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen, ja sen odotetaan jatkavan supistumista 1,9 prosenttiin vuonna 2016 ja 1,6 prosenttiin vuonna 2017. Olettaen, että politiikkaa ei muuteta, rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan pysyvän ensi vuonna suurin piirtein ennallaan sekä euroalueella että koko EU:ssa. Euroalueen julkisen velan ennustetaan supistuvan suhteessa BKT:hen vuoden 2014 huippulukemasta eli 94,5 prosentista 91,3 prosenttiin vuonna 2017.

Työmarkkinatilanteen parantuminen jatkuu, kun talouden maltillinen elpyminen tukee työllisyyden vähäistä kasvua. Yleisesti ottaen työllisyyden odotetaan parantuneen euroalueella 1,1 prosenttia vuonna 2015. Kasvuvauhdin ennustetaan pysyvän suunnilleen samana vuosina 2016 ja 2017, kun talouden toimeliaisuus lisääntyy, yritysten luottamus kasvaa ja pääoman kartuttaminen voimistuu.

Euroalueen talousnäkymät ovat edelleen hyvin epävarmat, ja kokonaisriskit painottuvat selkeästi heikomman kehityksen suuntaan. Maailmantaloudesta ja globaaleilta rahoitusmarkkinoilta kasvunäkymiin kohdistuvat riskit ovat selvästi lisääntyneet. Tämä johtuu erityisesti Kiinan ja muiden kehittyvien markkinoiden kasvun hidastumisesta, joka voi tuottaa ennakoitua suurempia heijastusvaikutuksia. Kehittyvien markkinoiden kasvu voi myös hidastua ennustettua enemmän. Kiinan talouden sopeuttamiseen liittyvän epävarmuuden lisäksi Yhdysvaltojen rahapolitiikan normalisoitumisen jatkumisella voi olla arvioitua negatiivisempi vaikutus haavoittuvassa asemassa oleviin kehittyviin markkinatalouksiin . Tämä koskee erityisesti niitä maita, joissa on paljon ulkomaanvaluutan määräisiä lainoja, ja vaikutukset voivat ulottua myös rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Talouskasvun heikkenemiseen painottuvien riskien toteutumisella olisi kielteisiä heijastusvaikutuksia jäsenvaltioissa eri välityskanavien kautta. Myös kotimaiset riskit ovat viime aikoina lisääntyneet Euroopassa. Kreikan odottamaton vajoaminen takaisin kriisitilaan vaikuttaisi voimakkaasti investointipäätöksiin ja painaisi talouskasvua. Jos merkittäviä poliittisia haasteita (esim. muuttovirtojen hallinta) ei pystytä ratkaisemaan EU:n tasolla, voi syntyä kasvua jarruttavia kehityssuuntauksia.

Takuurahastojen takaukset

EU on antanut EIP-ryhmälle takaukset EU:n ulkopuolella myönnetyille lainoille sekä ESIR-rahaston vieraan ja oman pääoman ehtoisille toimenpiteille. Joulukuun 31. päivänä 2015 EU:n tilinpäätöksen liitetiedoissa esitetään edellä mainittuja takauksia vastaavat 19,7 miljardin euron ehdolliset velat (ks. liitetieto 5.2.1). Lieventääkseen EU:n talousarvioon kohdistuvaa riskiä, joka voisi aiheutua EIP:n vaatiessa vakuuteen perustuvaa maksua, komissio on perustanut erilliset takuurahastot (ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto ja ESIR-takuurahasto).

Ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto rahoitetaan EU:n talousarviosta, ja se kattaa 9 prosenttia takauksen saaneista lainoista vuoden lopussa. Joulukuun 31. päivänä 2015 rahastojen varojen kokonaisarvo oli 2,1 miljardia euroa, jolla katetaan EU:n vastuiden enimmäismäärä 19,45 miljardia euroa. ESIR-takuurahaston varat kasvavat vuodesta 2016 alkaen asteittain 8 miljardiin euroon vuoteen 2022 mennessä. Tuolloin rahastosta katetaan 50 prosenttia EU:n myöntämiin takauksiin liittyvästä 16 miljardin euron enimmäisvastuusta.

Otto- ja antolainaus

EU valtuutetaan EU:n perussopimuksessa hyväksymään ottolainaustoimia, jotta se voisi hankkia erityistehtävien hoitamiseksi tarvittavat rahoitusvarat. Komissio, joka toimii EU:n puolesta, vastaa tällä hetkellä kolmesta pääasiallisesta lainaohjelmasta (makrotaloudellinen rahoitusapu, maksutaselainat ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM)), joista se voi myöntää lainoja. EU:n antolainauksen rahoittamiseksi tarvittava pääoma hankitaan pääomamarkkinoilta tai käyttämällä välittäjinä rahoituslaitoksia. EU:n otto- ja antolainaus toteutetaan talousarvion ulkopuolella. Hankitut varat lainataan edelleen lainansaajavaltiolle samoin ehdoin kuin ne on hankittu, ts. otetun ja myönnetyn lainan kuponkikorko, erääntymisaika ja määrä ovat samat. Edellä mainitusta järjestelystä huolimatta rahoitusvälineiden velanhoidosta vastaa kuitenkin EU, millä varmistetaan, että kaikki maksut suoritetaan täysimääräisesti ja ajoissa.

Komissio on lieventänyt riskiä, että luottoja ei pystytä maksamaan takaisin, ottamalla käyttöön menettelyt sen varmistamiseksi, että otetut lainat maksetaan takaisin myös lainansaajan ollessa maksukyvytön. Lainapaketin kokonaismäärä, nostoerien (enimmäis)määrä ja (keskimääräinen) enimmäismaturiteetti määritetään kunkin maaohjelman osalta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksissä. Komissio ja lainansaajavaltio sopivat tämän jälkeen laina- ja rahoitusjärjestelyistä, joihin kuuluvat muun muassa lyhennyserät ja nostettavien lainaerien maksut. Lisäksi kaikkien muiden paitsi ensimmäisen lainaerän maksaminen riippuu Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) soveltamia ehtoja vastaavien yhdessä sovittujen tiukkojen edellytysten ja ehtojen täyttämisestä samaan tapaan kuin IMF:n ja EU:n yhteisen rahoitusavun tapauksessa. Tämä vaikuttaa osaltaan rahoituksen aikatauluun. Tämä merkitsee sitä, että liikkeeseenlaskun aikataulu ja instrumenttien erääntymisajat riippuvat vastaavasta EU:n lainanannosta. Rahoitus on aina euromääräistä, ja erääntymisajat ovat 3–30 vuotta.

Seuraavassa taulukossa esitetään suunniteltu nimellismääräinen takaisinmaksuaikataulu maksamatta oleville ERVM- ja maksutaselainoille lainasopimusten allekirjoituspäivänä:

Otetut lainat ovat EU:n suoria ja ehdottomia velvoitteita, joiden takaajina ovat EU:n 28 jäsenvaltiota. EU:n ulkopuolisille maille myönnettyjen lainojen rahoittamiseksi otetut lainat katetaan ulkosuhteisiin liittyviä hankkeita varten tarkoitetusta takuurahastosta. Jos lainan saanut jäsenvaltio laiminlyö takaisinmaksun, velanmaksua varten tarvittavat varat otetaan mahdollisuuksien mukaan komission kassavaroista. Jos tämä ei ole mahdollista, komissio hankkii tarvittavat varat jäsenvaltioilta. EU:n jäsenvaltioilla on EU:n omia varoja koskevan lainsäädännön mukaan (asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 12 artikla) velvollisuus asettaa EU:n käyttöön riittävästi varoja sen velvoitteiden kattamiseksi. Tämän vuoksi sijoittajiin ei kohdistu rahoitettujen lainojen saajavaltioon liittyvää luottoriskiä vaan ainoastaan EU:hun liittyvä luottoriski. Samoin ehdoin toteutettavalla lainanannolla varmistetaan, ettei EU:n talousarvioon kohdistu korko- eikä valuuttariskiä.

Valtioiden väliset rahoituksenvakautusmekanismit (Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismi (EVM)) eivät kuulu EU:n perussopimuksen soveltamisalaan, joten niitä ole sisällytetty EU:n konsolidoituun tilinpäätökseen.

17.Poikkeukselliset riskit ja epävarmuustekijät

EU:hun kohdistuu vuosittain odottamattomia riskejä ja epävarmuustekijöitä. EU:n toimielinten ja elinten tavoitteena on löytää nopeita ratkaisuja ongelmiin, joita ne kohtaavat vuoden aikana. Merkittävimpiä riskejä ja epävarmuustekijöitä varainhoitovuonna 2015 olivat pakolaiskriisi, eurooppalaisten viljelijöiden ongelmat sekä maksamattomien menoilmoitusten ja vastaanotettujen laskujen tilanne vuoden lopussa .

Pakolaiskriisin hallinta

Viimeksi kuluneiden kuuden kuukauden aikana Euroopan komissio on valmistellut nopeaa ja koordinoitua EU:n vastausta pakolaiskriisiin liittyviin riskeihin ja epävarmuustekijöihin. Komissio on laatinut useita ehdotuksia, joilla jäsenvaltioille pyritään tarjoamaan tarvittavat välineet maahanpyrkijöiden suuren määrän parempaa hallintaa varten. Näiden ehdotusten ansiosta EU:n läsnäolo merellä kolminkertaistuu. Lisäksi on luotu uusi hätätilanteita koskeva solidaarisuusjärjestelmä, jolla turvapaikanhakijoita siirretään EU:n sisäisesti maista, joihin heitä saapuu eniten. EU:n talousarviosta on osoitettu ennennäkemättömän suuri yli 10 miljardin euron rahoitus pakolaiskriisin ratkaisemiseen ja niiden maiden auttamiseen, joihin kriisi vaikuttaa eniten. Länsi-Balkanin maille on tarjottu uutta koordinoinnin ja yhteistyön kehystä ja Turkin kanssa on aloitettu uusi kumppanuus. Lisäksi on laadittu uusi Euroopan raja- ja rannikkovartiostoa koskeva kunnianhimoinen ehdotus. Näillä toimilla on vahvistettu EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaa uusien haasteiden ratkaisemiseksi. Näistä toimista huolimatta turvapaikanhakijoiden suureen määrään ja pakolaiskriisin taloudellisiin vaikutuksiin liittyy suuri epävarmuus.

Ensimmäisenä välittömänä toimenpiteenä komissio lisäsi vuosiksi 2015 ja 2016 Frontexin, Europolin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) rahoitusta 170 miljoonalla eurolla. Komissio on myös lisännyt turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolle (AMIF) sekä sisäisen turvallisuuden rahastolle (ISF) myönnettävää taloudellista tukea 2 miljardista eurosta 3,7 miljardiin euroon. Välitön taloudellinen tuki toimille, jotka liittyvät EU:n ulkopuolella vallitsevaan pakolaiskriisiin, johti humanitaarisen avun lisäämiseen (2,2 miljardia euroa), EU:n Syyria-erityisrahaston (500 miljoonaa euroa), EU:n Afrikka-hätärahaston (1,8 miljardia euroa) ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen perustamiseen (1 miljardi euroa) sekä muihin toimenpiteisiin, jotka liittyvät turvallisuuteen ja rajavalvontaan (300 miljoonaa euroa), terrorismin torjuntaan (100 miljoonaa euroa) ja siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten palauttamiseen (280 miljoonaa euroa).

Tukipaketti eurooppalaisille viljelijöille

Yleinen poliittinen ja markkinaympäristö aiheutti varainhoitovuoden 2015 aikana eurooppalaisille viljelijöille kassavirtaongelmia jatkuvasti epävakaammiksi muuttuvilla markkinoilla. Nämä ongelmat aiheuttivat riskejä paitsi eurooppalaisille viljelijöille myös EU:n toimielimille niiden pyrkiessä yhteisen maatalouspolitiikan onnistuneeseen toteuttamiseen. Komissio on reagoinut tähän tilanteeseen ottamalla käyttöön huomattavan 420 miljoonan euron tuen, jonka avulla on tarkoitus ratkoa maito- ja sianliha-alan ongelmia tulevina vuosina. Lisäksi otettiin käyttöön muita toimenpiteitä, kuten uudet yksityisen varastoinnin tukijärjestelmät maito- ja sianliha-alalla sekä mahdollisuus myöntää viljelijöille suoria tukia. Vuonna 2015 toteutettujen toimenpiteiden myötä EU:n viljelijöille (tulevista talousarvioista) myönnettävä kokonaistukipaketti nousee noin 500 miljoonaan euroon. Tämä välitön reagointi osoittaa, että komissio suhtautuu erittäin vakavasti vastuuseensa viljelijöitä kohtaan ja on valmis tukemaan heitä tarvittavilla varoilla.

Maksettavat menoilmoitukset ja laskut

Maksettavien menoilmoitusten ja laskujen osalta tilanne oli vuonna 2015 seuraava:

menoilmoituksia ja laskuja vastaanotettiin ennakoitua enemmän, minkä vuoksi EU:n toimielinten oli sopeuduttava maksutarpeiden kasvuun; ja

koska vastaanotettujen menoilmoitusten ja laskujen maksamiseen ei ollut vuoden lopussa riittävästi maksumäärärahoja, rahoitus oli järjestettävä lisätalousarvioiden kautta.

Maksumäärärahoihin usean vuoden ajan kohdistuneiden jatkuvien paineiden jälkeen maksujen tilanne parani huomattavasti varainhoitovuonna 2015. Vuoden lopussa maksattamatta olleiden menoilmoitusten ja laskujen määrä laski 15,2 miljardiin euroon vuoden 2015 lopussa, kun se oli ollut 25,8 miljardia euroa vuoden 2014 lopussa. Suurin osa tästä vähennyksestä liittyy koheesiopolitiikan aiempiin ohjelmakausiin, koska vuosien 2014–2020 ohjelmiin liittyvien maksattamattomien menoilmoitusten ja laskujen määrä oli hyvin pieni vuosien 2014 ja 2015 lopussa.

Komissiossa lyhyen aikavälin rahavirroista tehdään ennusteita viikoittain, joskus jopa päivittäin. Näin varmistetaan, että EU:n välittömät maksuvelvoitteet voidaan täyttää noudattaen talousarviossa käytettävissä olevien maksumäärärahojen enimmäismääriä. Lyhyen aikavälin ennustetta käytetään perustana arvioitaessa omien varojen määrää, jota pyydetään jäsenvaltioilta kuukausittain. Jäsenvaltioiden on kunkin kuukauden ensimmäisenä työpäivänä tilitettävä komission omien varojen tileille yksi kahdestoistaosa unionin talousarvioon otettujen alv- ja BKTL-varojen kokonaismäärästä. Komission kassatilanteesta riippuen jäsenvaltioita voidaan pyytää vuoden ensimmäisellä neljänneksellä maksamaan alv- ja BKTL -varat yhtä tai kahta kuukautta etukäteen. Nämä ennakot on vähennettävä myöhempien kuukausien rahoituspyynnöistä ottaen huomioon ennustettu käteisvarojen tarve.

Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä komissio seuraa tarkasti EU:n maksutarpeita osana tavanomaista toimintaansa. Tätä edellytetään muun muassa komission laatiessa ehdotuksia monivuotiseksi rahoituskehykseksi, vuotuisen talousarvion valmistelussa ja laadittaessa lisätalousarvioita. Monivuotisen rahoituskehyksen neuvotteluvaiheen aikana käytettyjä malleja ja taustaoletuksia seurataan säännöllisesti ja tarkistetaan tarvittaessa. Mallien tulokset kanavoidaan budjettineuvotteluihin, joissa vahvistetaan monivuotisen rahoituskehyksen maksumäärärahojen enimmäismäärä.

Tilinpäätöspäivän jälkeinen tapahtuma – Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestys

Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset äänestivät Euroopan unionista eroamisen puolesta 23. kesäkuuta 2016. Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten päätöksen noudattamiseksi on sovellettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklaa. Kyseisessä artiklassa määrätään noudatettavasta menettelystä, jos jäsenvaltio päättää erota Euroopan unionista. Neuvottelut Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa voidaan aloittaa vasta, kun tämä artikla on aktivoitu. Unioni neuvottelee ja tekee Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin. Tämän tilinpäätöksen allekirjoittamispäivänä ei ollut annettu virallista ilmoitusta 50 artiklan käyttöönotosta.

KONSOLIDOITUUN TILINPÄÄTÖKSEEN LIITETTY ILMOITUS

Euroopan unionin vuoden 2015 konsolidoitu tilinpäätös on laadittu käyttäen tietoja, jotka toimielimet ja elimet ovat toimittaneet Euroopan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen 148 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Vakuutan, että tilinpäätös on laadittu kyseisen varainhoitoasetuksen IX osaston säännösten sekä tilinpäätöksen liitetiedoissa esitettyjen tilinpäätöksen laadintaperiaatteiden, -sääntöjen ja -menetelmien mukaisesti.

Olen saanut kyseisten toimielinten ja elinten tilinpitäjiltä kaikki heidän oikeiksi vakuuttamansa tiedot, jotka tarvitaan laadittaessa tilinpäätöstä, josta käyvät ilmi Euroopan unionin varat ja velat sekä talousarvion toteuttaminen.

Edellä mainittujen tietojen perusteella ja tehtyäni tarpeellisiksi katsomani tarkistukset ennen kuin varmensin Euroopan komission tilinpäätöksen allekirjoituksellani vakuutan olevani riittävän varma siitä, että tilinpäätös antaa kaikilta olennaisilta osiltaan oikean kuvan Euroopan unionin taloudellisesta asemasta, toimien tuloksista ja rahavirroista.

[allekirjoitettu]

Manfred Kraff

Euroopan komission tilinpitäjä

8. heinäkuuta 2016

EUROOPAN UNIONI

VARAINHOITOVUOSI 2015

KONSOLIDOIDUT TILINPÄÄTÖSLASKELMAT JA LIITETIEDOT

On huomattava, että osa talousarviota kuvaavien taulukoiden tiedoista ei näytä täsmäävän, koska numerotiedot on pyöristetty miljooniin euroihin.

SISÄLLYSLUETTELO

TASE    

TUOTTO- JA KULULASKELMA    

RAHAVIRTALASKELMA    

LASKELMA NETTOVAROJEN MUUTOKSISTA    

TILINPÄÄTÖKSEN LIITETIEDOT    

1.TILINPÄÄTÖKSEN KESKEISET LAATIMISPERIAATTEET

2.TASEEN LIITETIEDOT

TASE

* Euroopan parlamentin 25. marraskuuta 2015 hyväksymän talousarvion mukaisesti EU:n lyhytaikaiset velat katetaan omista varoista, jotka jäsenvaltiot kantavat tai joiden maksamista pyydetään jäsenvaltioilta vuonna 2016. Lisäksi henkilöstösääntöjen (29. helmikuuta 1968 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, sellaisena kuin se on muutettuna) 83 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot takaavat yhdessä eläkevastuun kattamisen.

TUOTTO- JA KULULASKELMA

*

Jäsenvaltioiden toteuttamat: hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

Komission, toimeenpanovirastojen ja erityisrahastojen toteuttamat: suora hallinnointi

EU:n muiden virastojen ja elinten, kolmansien maiden, kansainvälisten järjestöjen ja muiden yhteisöjen toteuttamat: välillinen hallinnointi

RAHAVIRTALASKELMA

LASKELMA NETTOVAROJEN MUUTOKSISTA

TILINPÄÄTÖKSEN LIITETIEDOT

1.TILINPÄÄTÖKSEN KESKEISET LAATIMISPERIAATTEET

1.1.OIKEUSPERUSTA JA TILINPÄÄTÖSSÄÄNNÖT

EU:n kirjanpidossa ja tilinpäätöksen laadinnassa noudatetaan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, ja kyseisen asetuksen soveltamissäännöistä annettua komission delegoitua asetusta (EU) No 1268/2012 (OJ EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).

Varainhoitoasetuksen 143 artiklan mukaisesti EU laatii tilinpäätöksensä suoriteperusteisena. Kyseiset säännöt perustuvat julkisen sektorin kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin (International Public Sector Accounting Standards, IPSAS). Näitä komission tilinpitäjän vahvistamia kirjanpito- ja tilinpäätössääntöjä on noudatettava kaikissa konsolidoinnin piiriin kuuluvissa EU:n toimielimissä ja elimissä. Tavoitteena on luoda kirjanpitoa, arvostamista sekä tilinpäätöksen laadintaa ja esittämistä koskevat yhdenmukaiset säännöt, jotta voitaisiin varmistaa, että tilinpäätökset laaditaan ja konsolidoidaan yhdenmukaisella tavalla. Tilinpäätökset laaditaan kalenterivuosittain euromääräisinä.

1.2.TILINPÄÄTÖKSEN LAATIMISPERIAATTEET

Tilinpäätöksen tarkoituksena on antaa tietoa organisaation taloudellisesta asemasta, sen toiminnan tuloksesta ja sen rahavirroista. Tavoitteena on, että näistä tiedoista on hyötyä laajalle käyttäjäkunnalle. Koska EU on julkisoikeudellinen yhteisö, tilinpäätöksellä on lisäksi tarkoitus antaa tietoja, joista on hyötyä päätöksenteossa, ja osoittaa, että unioni on hoitanut sille uskottuja varoja vastuullisesti. Tämä asiakirja on laadittu näiden periaatteiden mukaisesti.

Yleiset periaatteet (laskentaperiaatteet), joita noudatetaan tilinpäätöstä laadittaessa, määritetään EU:n kirjanpitosäännössä nro 1 (”Tilinpäätös”), ja ne ovat samat kuin IPSAS 1 -standardissa eli oikean kuvan antaminen, suoriteperuste, toiminnan jatkuvuus, esittämistavan johdonmukaisuus, erien yhdistäminen, bruttoperiaate ja tietojen vertailtavuus. Varainhoitoasetuksen 144 artiklan mukaan tilinpäätösraportoinnin laadulliset ominaisuudet ovat merkityksellisyys, luotettavuus, ymmärrettävyys ja vertailukelpoisuus.

Tilinpäätöksen laatiminen edellä mainittujen sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti edellyttää, että johto tekee arvioita, jotka vaikuttavat tiettyjen erien esitettyihin määriin taseessa ja tuotto- ja kululaskelmassa sekä rahoitusvälineitä ja ehdollisia varoja ja velkoja koskeviin tietoihin.

1.3.KONSOLIDOINTI

Konsolidoinnin laajuus

EU:n konsolidoituun tilinpäätökseen kuuluvat kaikki merkittävät määräysvallassa olevat yhteisöt (eli EU:n toimielimet, mukaan lukien komissio, ja EU:n virastot), osakkuusyritykset ja yhteisyritykset. Konsolidoitujen yhteisöjen täydellinen luettelo on EU:n tilinpäätöksen liitetiedossa 9. Siihen sisältyy nykyisin 52 määräysvallassa olevaa yhteisöä, 7 yhteisyritystä ja 1 osakkuusyritys. Vuoteen 2014 verrattuna konsolidoinnin piiriin on lisätty yksi uusi yhteisyritys, ja yksi yhteisyritys on poistettu – ks. liitetieto 2.3.

Määräysvallassa olevat yhteisöt

Päätös yhteisön sisällyttämisestä konsolidointiin perustuu määräysvallan käsitteeseen. Määräysvallassa olevat yhteisöt ovat yhteisöjä, joissa EU voi suoraan tai välillisesti määrätä taloudellisista ja operatiivisista toimintaperiaatteista hyötyäkseen kyseisten yhteisöjen toiminnasta. Määräysvallan on oltava käytettävissä kaiken aikaa. Määräysvallassa olevat yhteisöt konsolidoidaan kokonaisuudessaan. Konsolidointi alkaa siitä päivästä, jona määräysvalta saadaan, ja loppuu kun määräysvaltaa ei enää ole.

Määräysvallan tavallisimmat osoittajat ovat Euroopan unionissa yhteisön perustaminen perussopimusten tai johdetun oikeuden mukaisesti, yhteisön toiminnan rahoittaminen yleisestä talousarviosta saatavalla rahoituksella, äänioikeudet hallintoelimissä, tilintarkastustuomioistuimen tekemät tarkastukset ja Euroopan parlamentin myöntämä vastuuvapaus. Kunkin yhteisön osalta on arvioitava erikseen, syntyykö määräysvalta yhden vai kaikkien edellä mainittujen perusteiden seurauksena.

Tämän lähestymistavan mukaisesti EU:n toimielinten (EKP:tä lukuun ottamatta) ja virastojen (entiseen toiseen pilariin kuuluneet virastot pois luettuina) katsotaan olevan Euroopan unionin yksinomaisessa määräysvallassa, ja ne on tämän vuoksi otettu konsolidoinnin piiriin. Myös selvitystilassa olevaa Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä (EHTY) pidetään määräysvallassa olevana yhteisönä.

Kaikki EU:n määräysvallassa olevien yhteisöjen väliset olennaiset transaktiot ja rahamäärät eliminoidaan. Sen sijaan näihin transaktioihin liittyvät realisoitumattomat voitot ja tappiot ovat vähäisiä, minkä vuoksi niitä ei ole eliminoitu.

Yhteisyritykset

Yhteisyritys on sopimukseen perustuva järjestely, jonka mukaisesti EU ja yksi tai useampi osapuoli harjoittavat yhteisessä määräysvallassa olevaa taloudellista toimintaa. Yhteinen määräysvalta on suorituspotentiaalia sisältävää toimintaa koskevan suoran tai välillisen määräysvallan pitämistä yhteisenä sopimukseen perustuen. Osuuksia yhteisyrityksissä käsitellään kirjanpidossa pääomaosuusmenetelmää soveltaen (ks. jäljempänä liitetieto 1.5.4).

Osakkuusyritykset

Osakkuusyritykset ovat yhteisöjä, joissa EU:lla on suoraan tai välillisesti huomattava vaikutusvalta, mutta ei määräysvaltaa. Vaikutusvalta katsotaan huomattavaksi, jos EU:lla on suoraan tai välillisesti vähintään 20 prosenttia äänioikeuksista. Osuuksia osakkuusyrityksissä käsitellään kirjanpidossa pääomaosuusmenetelmää soveltaen (ks. jäljempänä liitetieto 1.5.4).

Konsolidoinnin ulkopuoliset yhteisöt, joiden varoja komissio hallinnoi

Euroopan komissio hallinnoi EU:n henkilöstön sairausvakuutusjärjestelmän, Euroopan kehitysrahaston ja osallistujien takuurahaston varoja niiden puolesta. Näitä yhteisöjä ei kuitenkaan ole konsolidoitu EU:n tilinpäätökseen, koska ne eivät ole EU:n määräysvallassa.

1.4.LAATIMISPERUSTA

Valuuttojen muuntaminen euroiksi

Toimintavaluutta ja raportointivaluutta

Tilinpäätös laaditaan miljoonina euroina, koska euro on EU:n toiminta- ja raportointivaluutta.

Transaktiot ja saldot

Ulkomaan rahan määräiset transaktiot muunnetaan euroiksi transaktiopäivän valuuttakurssiin. Tuotto- ja kululaskelmaan on kirjattu kurssivoitot ja -tappiot, jotka syntyvät ulkomaan rahan määräisten transaktioiden suorittamisesta sekä ulkomaan rahan määräisten monetaaristen varojen ja velkojen muuntamisesta euromääräisiksi vuoden lopun valuuttakursseihin.

Poikkeavia muuntomenetelmiä sovelletaan aineellisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin ja aineettomiin hyödykkeisiin, jotka arvostetaan euroina niiden hankintapäivänä voimassa olleiden euron kurssien mukaan.

Ulkomaan rahan määräisten monetaaristen varojen ja velkojen saldot vuoden lopussa muunnetaan euroiksi käyttäen seuraavia 31. joulukuuta voimassa olleita valuuttakursseja:

Euron vaihtokurssit

Ulkomaan rahan määräisten, myytävissä oleviksi luokiteltujen monetaaristen rahoitusinstrumenttien käyvän arvon muutokset, jotka liittyvät muuntoeroihin, kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan. Myös sellaiset muuntoerot, jotka liittyvät tulosvaikutteisesti käypään arvoon kirjattaviin ei-monetaarisiin rahoitusvaroihin ja -velkoihin, kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan. Myytävissä oleviin ei-monetaarisiin rahoitusinstrumentteihin liittyvät muuntoerot kirjataan käyvän arvon rahastoon.

Arvioiden käyttäminen

IPSAS-standardien ja yleisesti hyväksyttyjen tilinpäätösperiaatteiden mukaisesti tilinpäätökseen sisältyy väistämättä määriä, jotka perustuvat johdon tekemiin arvioihin ja oletuksiin, jotka puolestaan perustuvat luotettavimpiin käytettävissä oleviin tietoihin. Merkittäviin arvioihin kuuluvat muun muassa työsuhde-etuuksiin liittyvät velat, varaukset, vaihto-omaisuuteen ja muihin lyhytaikaisiin saamisiin liittyvä taloudellinen riski, tulo- ja menojäämät, ehdolliset varat ja velat, aineettomien hyödykkeiden ja aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden arvon alentuminen sekä rahoitusvälineitä koskevissa liitetiedoissa esitetyt määrät. Kyseisten erien todellinen arvo voi poiketa arvioista. Arvioihin tehtävät muutokset kirjataan kaudella, jonka aikana ne tulevat tietoon.

1.5.TASE

Aineettomat hyödykkeet

Hankitut tietokoneohjelmistojen lisenssit kirjataan alkuperäiseen hankintamenoon, josta on vähennetty kertyneet poistot ja arvonalentumistappiot. Kyseisistä omaisuuseristä tehdään poistot tasapoistomenetelmällä omaisuuserien arvioituna taloudellisena vaikutusaikana. Aineettomien hyödykkeiden arvioitu taloudellinen vaikutusaika riippuu niiden sopimuksessa määritellystä taloudellisesta tai oikeudellisesta käyttöajasta. Sisäisesti tuotetut aineettomat hyödykkeet aktivoidaan, kun EU:n kirjanpito- ja tilinpäätössääntöjen mukaiset kriteerit täyttyvät. Ne liittyvät pelkästään omaisuuserän kehitysvaiheeseen. Aktivoitaviin menoihin kuuluvat kaikki välittömät menot, jotka ovat välttämättömiä hyödykkeen luomiseksi, tuottamiseksi ja saattamiseksi valmiiksi toimimaan johdon tarkoittamalla tavalla. Tutkimustoimintaan liittyvät menot, aktivointikelvottomat kehitysmenot ja ylläpitomenot kirjataan kuluiksi, kun ne syntyvät.    

Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

Kaikki aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet kirjataan alkuperäiseen hankintamenoon, josta on vähennetty kertyneet poistot ja arvonalentumistappiot. Hankintamenoon sisältyvät kustannukset, jotka voidaan suoraan kohdistaa omaisuuserän hankintaan, rakentamiseen tai siirtämiseen.

Myöhemmin syntyvät menot sisällytetään omaisuuserän kirjanpitoarvoon tai kirjataan erillisenä omaisuuseränä ainoastaan silloin, kun on todennäköistä, että EU saa omaisuuserästä tulevaisuudessa taloudellista hyötyä tai suorituspotentiaalia, ja kun omaisuuserään liittyvät menot voidaan määrittää luotettavasti. Korjaus- ja ylläpitomenot kirjataan kuluiksi tuotto- ja kululaskelmaan sinä varainhoitovuotena, jonka aikana ne syntyvät.

Maa-alueista ja taideteoksista ei tehdä poistoja, koska niiden taloudellisen vaikutusajan katsotaan olevan rajoittamaton. Myöskään keskeneräisistä hankinnoista ei tehdä poistoja, koska tällaiset omaisuuserät eivät ole vielä käytettävissä. Muista omaisuuseristä tehdään tasapoistot, jotta niiden jäännösarvo voidaan vähentää arvioituna taloudellisena vaikutusaikana seuraavasti:

Omaisuuserien luovutuksesta saatavat voitot ja tappiot määritetään vertaamalla luovutustuloa, josta on vähennetty myyntikustannukset, luovutetun omaisuuserän kirjanpitoarvoon. Kyseiset voitot ja tappiot kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan.

Vuokraus

Aineellisten hyödykkeiden vuokraus luokitellaan rahoitusleasingtoiminnaksi silloin, kun omistamiseen liittyvät riskit ja edut kuuluvat olennaisilta osin EU:lle. Rahoitusleasingilla hankitut omaisuuserät aktivoidaan leasingsopimuksen syntymisajankohtana joko omaisuuserän käypään arvoon tai leasingmaksujen vähimmäismäärän nykyarvoon sen mukaan, kumpi näistä on pienempi. Koron osuus rahoitusleasingmaksusta kirjataan kuluksi vuokra-aikana, jotta jäljellä olevalle velalle tulee kullakin kaudella samansuuruinen korkoprosentti. Vuokravelvoitteet, joista on vähennetty rahoitusmenot, sisällytetään (lyhyt- ja pitkäaikaisiin) rahoitusvelkoihin. Koron osuus rahoituskustannuksista kirjataan kuluksi tuotto- ja kululaskelmaan vuokra-aikana, jotta jäljellä olevalle velalle tulee kullakin kaudella samansuuruinen korkoprosentti. Rahoitusleasingilla hallussa pidettävistä omaisuuseristä tehdään poistot joko omaisuuserien taloudellisena vaikutusaikana tai leasingsopimuksen voimassaoloaikana sen mukaan kumpi näistä on lyhyempi.

Leasingsopimukset, joissa omistajuuteen liittyvät riskit ja edut säilyvät olennaisilta osin vuokralleantajalla, luokitellaan muiksi leasingsopimuksiksi. Käyttöleasingin maksut kirjataan kuluiksi tuotto- ja kululaskelmaan tasaerinä leasingsopimuksen voimassaoloaikana.

Muiden kuin rahoitusvarojen arvon alentuminen

Omaisuuseristä, joiden taloudellista vaikutusaikaa ei ole rajoitettu, ei tehdä poistoja/hankintamenon jaksotuksia vaan niiden arvon alentumista testataan vuosittain. Kyseisten omaisuuserien arvon mahdollinen alentuminen selvitetään aina, kun on viitteitä siitä, että kirjanpitoarvoa vastaava rahamäärä ei ole enää kerrytettävissä tapahtumien tai olosuhteiden muuttumisen vuoksi. Arvonalentumistappioksi kirjataan määrä, jolla omaisuuserän kirjanpitoarvo ylittää siitä kerrytettävissä olevan rahamäärän. Kerrytettävissä oleva rahamäärä on omaisuuserän käypä arvo, josta on vähennetty luovutuksesta aiheutuvat menot, tai omaisuuserän käyttöarvo, sen mukaan kumpi näistä on suurempi.

Aineettomien hyödykkeiden ja aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden jäännösarvoa ja taloudellista vaikutusaikaa tarkistetaan vähintään kerran vuodessa ja muutetaan tarvittaessa. Omaisuuserän kirjanpitoarvoa alennetaan välittömästi vastaamaan siihen liittyvää kerrytettävissä olevaa rahamäärää, jos kirjanpitoarvon havaitaan olevan kerrytettävissä olevaa rahamäärää suurempi. Jos aiempina vuosina kirjattujen arvonalennusten perusteet eivät enää päde, arvonalentumistappiot peruutetaan.

Pääomaosuusmenetelmällä arvostetut sijoitukset

Osuudet osakkuusyrityksissä ja yhteisyrityksissä

Osuuksia osakkuusyrityksissä ja yhteisyrityksissä käsitellään kirjanpidossa pääomaosuusmenetelmää soveltaen, ja ne kirjataan alun perin hankintamenoon. EU:n osuus osakkuusyritysten ja yhteisyritysten voitoista tai tappioista kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan ja osuus rahastojen muutoksista EU:n rahastoihin. Alkuperäinen hankintameno ja kaikki muutokset (myöhemmät rahoitusosuudet, osuus taloudellisista voitoista, tappioista, rahastojen muutoksista, arvon alentumisesta ja osingoista) muodostavat osakkuus- tai yhteisyrityksen kirjanpitoarvon EU:n tilinpäätöslaskelmissa tilinpäätöspäivänä. Osakkuus- tai yhteisyrityksestä saatu voitonjako vähentää omaisuuserän kirjanpitoarvoa.

Jos EU:n osuus yhteisyrityksen tappioista on yhtä suuri kuin sen omistusosuus yhteisyrityksessä tai ylittää tämän, EU ei merkitse lisätappioita taseeseensa (”taseeseen merkitsemättömät tappiot”). Taseeseen merkitsemätön osuus tappioista johtuu teknisistä kirjanpitovienneistä, joita käytetään pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa. Nämä taseeseen merkitsemättömät tappiot eivät ole EU:lle aiheutuneita tappiota. Ne johtuvat siitä, että kulukirjaus tehdään yleensä aiemmin kuin yhteisyrityksen muiden osapuolten luontoissuoritukseen perustuva pääomankorotus.

EU:n ja sen osakkuus- tai yhteisyritysten välisiin transaktioihin liittyvät realisoitumattomat voitot ja tappiot ovat vähäisiä, minkä vuoksi niitä ei ole eliminoitu. Osakkuus- tai yhteisyritysten noudattamat tilinpäätöksen laatimisperiaatteet voivat poiketa EU:n noudattamista periaatteista, vaikka kyseessä ovat samankaltaiset transaktiot ja tapahtumat samankaltaisissa olosuhteissa.

Jos arvon alentuminen voidaan osoittaa, omaisuuserät kirjataan alempaan kerrytettävissä olevaan rahamäärään. Kerrytettävissä oleva rahamäärä määritetään edellä liitetiedossa 1.5.3 kuvatulla tavalla. Jos arvon alentumiselle ei myöhempänä ajankohtana ole enää perustetta, arvonalentumistappio peruutetaan kirjaamalla omaisuuserä arvonalentumistappiosta puhdistettuun kirjanpitoarvoon.

EU ei pyri käyttämään huomattavaa vaikutusvaltaa sellaisissa pääomasijoitusrahastoissa, joissa sillä on vähintään 20 prosentin omistusosuus. Näitä rahastoja pidetään tämän vuoksi myytävissä olevina rahoitusvaroina.

Rahoitusvarat

Luokittelu

EU luokittelee rahoitusvaransa seuraavasti: käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavat rahoitusvarat; lainat ja muut saamiset; eräpäivään asti pidettävät sijoitukset; ja myytävissä olevat rahoitusvarat. Rahoitusinstrumenttien luokka määritellään alkuperäisen kirjaamisen ajankohtana, ja sitä tarkastellaan vuosittain tilinpäätöspäivänä.

(I)Käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavat rahoitusvarat

Rahoitusvaroihin kuuluva erä sijoitetaan tähän luokkaan, jos se on ensisijaisesti hankittu myytäväksi lyhyellä aikavälillä tai jos EU on nimennyt sen myytäväksi lyhyellä aikavälillä. Myös johdannaiset sijoitetaan tähän luokkaan. Tähän luokkaan kuuluvat omaisuuserät sisällytetään lyhytaikaisiin varoihin, jos ne todennäköisesti realisoidaan kahdentoista kuukauden kuluessa tilinpäätöspäivästä. EU:lla ei ollut tähän luokkaan kuuluvia rahoitusvaroja varainhoitovuonna 2015.

(II)Lainat ja muut saamiset

Lainat ja muut saamiset ovat muita kuin johdannaisiin kuuluvia rahoitusvaroja, joihin liittyvät maksusuoritukset ovat kiinteitä tai muuten määritettävissä ja joita ei noteerata toimivilla markkinoilla. Nämä saamiset syntyvät silloin, kun EU antaa velalliselle suoraan rahaa, tavaroita tai palveluita ilman aikomusta käydä saamisella kauppaa tai siinä tapauksessa, että alkuperäisen luotonantajan oikeudet ovat siirtyneet EU:lle sen suoritettua maksun takaussopimuksen mukaisesti. Maksut, jotka erääntyvät 12 kuukauden kuluessa tilinpäätöspäivästä, luokitellaan lyhytaikaisiksi varoiksi. Maksut, jotka erääntyvät yli 12 kuukauden kuluessa tilinpäätöspäivästä, luokitellaan pitkäaikaisiksi varoiksi. Lainoihin ja muihin saamisiin sisältyvät määräaikaistalletukset, joiden alkuperäinen erääntymisaika on pidempi kuin kolme kuukautta.

(III)Eräpäivään asti pidettävät sijoitukset

Eräpäivään asti pidettävät sijoitukset ovat muita kuin johdannaisiin kuuluvia rahoitusvaroja, joihin liittyvät maksusuoritukset ovat kiinteitä tai muuten määritettävissä, jotka erääntyvät tiettyyn aikaan ja jotka EU aikoo pitää ja pystyy pitämään eräpäivään asti. EU:lla ei ollut tähän luokkaan kuuluvia sijoituksia varainhoitovuonna 2015.

(IV)Myytävissä olevat rahoitusvarat

Myytävissä olevat rahoitusvarat ovat muita kuin johdannaisia, ja ne on joko nimetty tähän luokkaan kuuluviksi tai niitä ei ole sijoitettu mihinkään muuhun luokkaan. Ne luokitellaan joko lyhyt- tai pitkäaikaisiin varoihin sen mukaan, milloin EU aikoo luovuttaa ne. Kyseinen ajankohta on tavallisesti erääntymispäivä. Sijoitukset yhteisöihin, joita ei ole konsolidoitu ja joita ei käsitellä kirjanpidossa pääomaosuusmenetelmää soveltaen sekä muut oman pääoman tyyppiset sijoitukset (esimerkiksi riskipääomatoimet) luokitellaan myytävissä oleviksi rahoitusvaroiksi.

Alkuperäinen kirjaaminen ja arvostaminen

Sellaiset rahoitusvarat, jotka kirjataan tulosvaikutteisesti käypään arvoon, pidetään eräpäivään saakka tai jotka ovat myytävissä (pl. käteisvarat ja muut rahavarat), kirjataan kaupankäyntipäivänä eli päivänä, jona Euroopan unioni sitoutuu ostamaan tai myymään omaisuuserän. Lainat kirjataan silloin, kun rahavarat siirretään lainanottajille. Rahoitusinstrumentit kirjataan alun perin käypään arvoon. Alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä käypään arvoon lisätään transaktiomenot kaikille rahoitusvaroille, joita ei kirjata tulosvaikutteisesti käypään arvoon. Rahoitusvarat, jotka kirjataan tulosvaikutteisesti käypään arvoon, kirjataan alun perin käypään arvoon, ja transaktiomenot kirjataan kuluiksi tuotto- ja kululaskelmaan.

Rahoitusvaroihin kuuluvan erän käypä arvo on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä yleensä kauppahinta, eli saadun vastikkeen käypä arvo. Kun myönnetään pitkäaikainen laina, josta ei peritä korkoa tai perittävä korko on markkinakorkoa alhaisempi, lainan käypänä arvona voidaan pitää kaikkien vastaisten rahavirtojen nykyarvoa, joka saadaan diskonttaamalla tulevat rahavirrat vastaavaan luottoluokkaan kuuluvan vastaavan instrumentin vallitsevalla markkinakorolla.

Myönnetyt lainat arvostetaan nimellisarvoon, jota pidetään lainan käypänä arvona. Tämä johtuu seuraavista syistä:

-EU:n lainanannon ”markkinaympäristö” poikkeaa selvästi tavanomaisista pääomamarkkinoista, joilla kaupallisia ja valtioiden joukkovelkakirjoja lasketaan liikkeeseen. Koska lainanantajilla on näillä markkinoilla myös vaihtoehtoisia sijoituskohteita, ne otetaan huomioon markkinahinnoissa. Tätä vaihtoehtoisten sijoitusten mahdollisuutta ei kuitenkaan sovelleta EU:hun, koska se ei saa sijoittaa rahaa pääomamarkkinoille. Se voi ainoastaan ottaa lainaa markkinoilta lainatakseen sen edelleen samoilla ehdoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:lla ei ole ottamilleen lainoille vaihtoehtoista lainaus- tai sijoituskohdetta. Tällöin ei ole myöskään vaihtoehtoiskustannusta eikä vertailuperustaa markkinakorkojen kanssa. EU:n lainaustoiminta muodostaa itse asiassa omat markkinat. Koska vaihtoehtoisia sijoituskohteita ei oteta huomioon, markkinahinta ei vastaa asianmukaisesti EU:n lainatransaktioiden sisältöä. Näin ollen EU:n lainanannon käypää arvoa ei voida määrittää suhteessa kaupallisiin tai valtioiden joukkovelkakirjoihin.

-Koska vertailukelpoisia toimivia markkinoita tai vastaavia transaktioita ei ole, Euroopan unionin olisi käytettävä perittyä korkoa määrittäessään käypiä arvoja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismiin, maksutaselainoihin ja muihin vastaaviin välineisiin liittyvässä lainanannossa.

-Koska näissä lainoissa lainanotto ja lainananto toteutetaan yleensä samoin ehdoin (back-to-back), ne kompensoivat toistensa vaikutuksia. Myönnettyjen lainojen efektiivinen korko on tämän vuoksi sama kuin niiden rahoittamiseksi otettujen lainojen korko. EU:lle koituneet transaktiomenot, jotka peritään lainansaajalta, kirjataan suoraan tuotto- ja kululaskelmaan.

Rahoitusvälineet poistetaan taseesta, kun EU:lla ei enää ole oikeutta saada rahavirtaa sijoituksista tai kun EU on siirtänyt kaikki olennaiset omistajuuteen liittyvät riskit ja edut toiselle osapuolelle.

Myöhempi arvostaminen

(I)Tulosvaikutteisesti käypään arvoon kirjattavat rahoitusvarat kirjataan myöhempänä ajankohtana käypään arvoon. Luokkaan ”tulosvaikutteisesti käypään arvoon kirjattavat rahoitusvälineet” kuuluvien erien käyvän arvon muutoksista aiheutuvat voitot ja tappiot kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan kaudella, jolla ne syntyvät. EU:lla ei tällä hetkellä ole tähän luokkaan kuuluvia sijoituksia.

(II)Lainat ja muut saamiset sekä eräpäivään saakka pidettävät sijoitukset kirjataan jaksotettuun hankintamenoon efektiivisen koron menetelmää soveltaen. Lainatuista varoista myönnetyissä luotoissa samaa efektiivistä korkoa sovelletaan sekä otto- että antolainaukseen, koska kyseiset lainat ovat luonteeltaan ns. back-to-back-operaatioita, eivätkä otto- ja antolainauksen ehdot ja määrät eroa merkittävästi toisistaan. EU:lle koituneet transaktiomenot, jotka peritään lainansaajalta, kirjataan suoraan tuotto- ja kululaskelmaan.

(III)Eräpäivään asti pidettävät sijoitukset: EU:lla ei tällä hetkellä ole tällaisia sijoituksia.

(IV)Myytävissä olevat rahoitusvarat kirjataan myöhempänä ajankohtana käypään arvoon. Myytävissä olevien rahoitusvarojen käyvän arvon muutoksista syntyvät voitot ja tappiot kirjataan käyvän arvon rahastoon lukuun ottamatta monetaaristen varojen muuntoeroja, jotka kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan. Kun kyseiset omaisuuserät poistetaan taseesta tai niiden arvo alenee, käyvän arvon rahastoon aiemmin merkityt kumulatiiviset käyvän arvon oikaisut kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan. Efektiivisen koron menetelmällä laskettu myytävissä olevien rahoitusvarojen tuottama korko kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan. Myytävissä olevista oman pääoman ehtoisista instrumenteista saatavat osingot kirjataan silloin, kun EU:n oikeus saada maksuja syntyy.

Toimivilla markkinoilla noteerattavien sijoitusten käyvät arvot perustuvat voimassa oleviin ostokursseihin. Jos rahoitusvaroihin kuuluvalla erällä ei ole toimivia markkinoita tai arvopaperi on noteeraamaton, EU määrittää käyvän arvon arvostusmenetelmien avulla. Näihin menetelmiin kuuluvat muun muassa vertailu toisistaan riippumattomien osapuolten välisiin viimeaikaisiin liiketoimiin ja muihin keskeisiltä osiltaan vastaaviin instrumentteihin, diskontattujen rahavirtojen analysointi, optionhinnoittelumallit sekä muut markkinatoimijoiden yleisesti käyttämät arvostusmenetelmät.

Jos sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, joita ei noteerata toimivilla markkinoilla, tehtyjen sijoitusten käypää arvoa ei voida luotettavasti määrittää, nämä sijoitukset arvostetaan hankintamenoon, josta on vähennetty arvonalentumistappiot.

Rahoitusvarojen arvon alentuminen

EU arvioi jokaisena tilinpäätöspäivänä, onko objektiivista näyttöä siitä, että rahoitusvaroihin kuuluvan erän arvo on alentunut. Rahoitusvaroihin kuuluvan erän arvo on alentunut ja arvonalentumistappiota on syntynyt ainoastaan siinä tapauksessa, että arvonalentumisesta on objektiivista näyttöä yhden tai useamman, omaisuuserän alkuperäisen kirjaamisen jälkeen toteutuneen tapahtuman seurauksena ja että tappion synnyttävällä tapahtumalla (tai tapahtumilla) on luotettavasti arvioitavissa oleva vaikutus rahoitusvaroihin kuuluvan erän arvioituihin vastaisiin rahavirtoihin.

(a)Jaksotettuun hankintamenoon taseeseen merkittävät omaisuuserät

Jos on objektiivista näyttöä siitä, että jaksotettuun hankintamenoon taseeseen merkityistä lainoista ja muista saamisista tai eräpäivään asti pidettävistä sijoituksista on syntynyt arvonalentumistappiota, tappion suuruus määritetään kyseisen rahoitusvaroihin kuuluvan erän kirjanpitoarvon ja sen alkuperäisellä efektiivisellä korolla diskontattujen arvioitujen vastaisten rahavirtojen nykyarvon erotuksena (ottamatta huomioon vastaisia, vielä toteutumattomia luottotappioita). Omaisuuserän kirjanpitoarvoa alennetaan ja tappion määrä kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan. Jos lainan tai eräpäivään asti pidettävän sijoituksen korko on vaihtuva, arvonalentumistappiota määritettäessä diskonttauskorkona käytetään sopimuksen perusteella määräytyvää tarkasteluhetken efektiivistä korkoa. Rahoitusvaroihin kuuluvan vakuudellisen erän arvioitujen vastaisten rahavirtojen nykyarvon laskennassa otetaan huomioon rahavirrat, jotka mahdollisesti saadaan vakuuden realisoinnin seurauksena, vähennettyinä vakuuden haltuunotosta ja myynnistä aiheutuvilla menoilla riippumatta siitä, onko vakuuden realisointi todennäköistä vai ei. Jos arvonalentumistappion määrä pienenee jollakin myöhemmällä kaudella ja vähennyksen voidaan objektiivisesti katsoa liittyvän arvonalentumisen kirjaamisen jälkeiseen tapahtumaan, aikaisemmin kirjattu arvonalentumistappio peruutetaan tulosvaikutteisesti.

(b)Käypään arvoon taseeseen merkittävät omaisuuserät

Kun on kyse myytävissä oleviksi rahoitusvaroiksi luokitelluista oman pääoman ehtoisista sijoituksista, arvopaperin käyvän arvon huomattava tai pysyvä (pitkittynyt) alentuminen alle hankintamenon otetaan huomioon määritettäessä sitä, onko arvopaperien arvo alentunut. Jos tällaista näyttöä on myytävissä olevien rahoitusvarojen osalta, kumulatiivinen tappio poistetaan rahastoista ja kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan. Kumulatiivinen tappio lasketaan seuraavien erien erotuksena: hankintameno ja tarkasteluhetken käypä arvo, vähennettynä kyseisestä rahoitusvaroihin kuuluvasta erästä aikaisemmin tuotto- ja kululaskelmaan kirjatuilla arvonalentumistappioilla Oman pääoman ehtoisten instrumenttien tulosvaikutteisesti kirjattuja arvonalentumistappioita ei peruuteta tulosvaikutteisesti. Jos myytävissä oleviksi rahoitusvaroiksi luokitellun vieraan pääoman ehtoisen instrumentin käypä arvo nousee myöhemmällä kaudella ja jos nousun voidaan objektiivisesti katsoa liittyvän arvonalentumistappion kirjaamisen jälkeiseen tapahtumaan, arvonalentumistappio peruutetaan tulosvaikutteisesti.

Sijoitukset riskipääomarahastoissa

Riskipääomarahastoissa olevat sijoitukset luokitellaan myytävissä oleviksi rahoitusvaroiksi. Tämän vuoksi ne arvostetaan käypään arvoon, ja käyvän arvon muutoksista syntyvät voitot ja tappiot, muuntoerot mukaan luettuina, kirjataan käyvän arvon rahastoon. Koska riskipääomarahastoihin tehdyillä sijoituksilla ei ole noteerattua markkinahintaa toimivilla markkinoilla, ne arvostetaan omaisuuserittäin joko hankintamenoon tai osuudenomistajille kuuluvien varojen tilinpäätöspäivän nettoarvoon (Net Asset Value) sen mukaan, kumpi näistä arvoista on pienempi. Käyvän arvon määrittämisestä seurauksena olevat realisoitumattomat voitot kirjataan rahastoihin. Realisoitumattomien tappioiden osalta on selvitettävä mahdollinen arvon alentuminen, jotta voidaan määrittää, kirjataanko ne arvonalentumistappioina tuotto- ja kululaskelmaan vai käyvän arvon rahaston muutoksina taseeseen.

Vaihto-omaisuus

Vaihto-omaisuus arvostetaan hankintamenoon tai nettorealisointiarvoon sen mukaan, kumpi näistä arvioista on pienempi. Hankintamenoa määritettäessä käytetään FIFO-menetelmää. Valmiiden tuotteiden ja keskeneräisen tuotannon hankintameno muodostuu raaka-aineista, välittömistä työsuorituksista johtuvista menoista, muista suoraan kohdistettavissa olevista menoista sekä valmistuksen yleismenoista, jotka perustuvat normaaliin toiminta-asteeseen. Nettorealisointiarvo on tavanomaisessa liiketoiminnassa saatava arvioitu myyntihinta, josta on vähennetty valmiiksi saattamisesta ja myynnistä johtuvat menot. Jos vaihto-omaisuutta säilytetään luovutettavaksi veloituksetta tai nimellistä veloitusta vastaan, se arvostetaan hankintamenoon tai jälleenhankintahintaan, sen mukaan kumpi näistä arvoista on pienempi. Jälleenhankintahinta on hinta, jonka EU maksaisi hankkiessaan omaisuuserän tilinpäätöspäivänä.

Ennakkomaksut

Ennakkomaksun tarkoituksena on tarjota edunsaajalle käteisvaroja. Ennakkomaksu voidaan suorittaa useammassa erässä asianomaisessa sopimuksessa, päätöksessä tai perussäädöksessä kulloinkin määrätyllä ajanjaksolla. Ennakkomaksu joko käytetään tiettyyn tarkoitukseen sopimuksessa määrättynä ajanjaksona tai maksetaan takaisin. Jos tuensaajalle ei aiheudu tukikelpoisia menoja, ennakkomaksu on palautettava EU:lle. Tukikelpoisten kustannusten hyväksyminen (jolloin ne kirjataan kuluksi) voi johtaa ennakkomaksun määrän vähentämiseen tai poistamiseen kokonaan.

Myöhempinä tilinpäätöspäivinä ennakkomaksut arvostetaan ialun perin taseeseen kirjattuun määrään, josta on vähennetty tilikauden aikana aiheutuneet tukikelpoiset menot (mukaan lukien tarvittaessa arvioidut määrät).

Ennakkomaksujen tuottamat korot kirjataan sitä mukaa kuin ne kertyvät ja asianomaisen sopimuksen määräysten mukaisesti. Kertynyt korkotuotto arvioidaan mahdollisimman luotettavien tietojen perusteella vuoden lopussa ja merkitään taseeseen.

Muut jäsenvaltioille suoritettavat ennakot, joilla EU korvaa jäsenvaltioille ennakkomaksut, jotka ne ovat suorittaneet tuensaajille (ml. yhteistyössä hallinnoitavat rahoitusvälineet) kirjataan varoiksi ja merkitään kirjanpidossa ennakkomaksuiksi. Myöhemmin muut ennakot jäsenvaltioille arvostetaan alun perin taseeseen kirjattuun määrään, josta on vähennetty kohtuullisten ja perusteltavissa olevien oletusten pohjalta muodostettu paras arvio lopullisille tuensaajille aiheutuneista tukikelpoisista menoista.

EU:n rahoitusosuudet Euroopan kehitysrahaston tai muiden konsolidoinnin ulkopuolisten yhteisöjen erityisrahastoihin luokitellaan myös ennakkomaksuiksi, koska niiden tarkoituksena on tarjota erityisrahastolle käteisvaroja, jotta se voisi rahoittaa tavoitteissaan määriteltyjä erityistoimia. EU:n rahoitusosuudet erityisrahastoihin arvostetaan EU:n rahoitusosuuden alkuperäiseen määrään, josta vähennetään tukikelpoiset menot (ja tarvittaessa myös arvioidut määrät), jotka ovat syntyneet erityisrahastolle raportointikauden aikana ja jotka on kohdennettu EU:n rahoitusosuuteen asianomaisen sopimuksen mukaisesti.

Saamiset vaihtoon perustuvista transaktioista ja kerrytettävissä olevat rahamäärät muista kuin vaihtoon perustuvista transaktioista

EU:n kirjanpitosäännöissä edellytetään, että vaihtoon perustuvat ja muut kuin vaihtoon perustuvat transaktiot esitetään erikseen. Tämän vuoksi tilinpäätöstä laadittaessa saamisten määritellään syntyvän vaihtoon perustuvista transaktioista ja kerrytettävissä olevien rahamäärien muista kuin vaihtoon perustuvista transaktioista. Viimeksi mainitut transaktiot ovat sellaisia, joissa EU saa arvoa toiselta yhteisöltä antamatta sille suoraan vastineeksi suunnilleen samaa arvoa (esimerkiksi omiin varoihin liittyvät kerrytettävissä olevat rahamäärät jäsenvaltioilta).

Saamiset vaihtoon perustuvista transaktioista ovat rahoitusvälineiden määritelmän mukaisia. Näin ollen ne luokitellaan lainoiksi ja muiksi saamisiksi, ja niiden määrä lasketaan vastaavasti (ks. edellä liitetieto 1.5.5). Rahoitusvälineitä koskeviin liitetietoihin, jotka liittyvät saamisiin vaihtoon perustuvista transaktioista, sisältyvät vaihtoon perustuvista transaktioista aiheutuvat tulojäämät ja menoennakot, koska ne ovat vähäisiä.

Kerrytettävissä olevat rahamäärät muista kuin vaihtoon perustuvista transaktioista kirjataan koroilla ja muilla seuraamusmaksuilla oikaistuun alkuperäiseen määräänsä, josta on vähennetty mahdollinen arvon alentuminen. Kerrytettävissä olevien rahamäärien arvon alentuminen
todetaan muiden kuin vaihtoon perustuvien transaktioiden osalta silloin, kun on objektiivista näyttöä siitä, ettei EU pysty perimään kaikkia kerrytettävissä olevia rahamääriä muiden kuin vaihtoon perustuvien transaktioiden alkuperäisten ehtojen mukaisesti. Arvon alentumisena kirjattava määrä on omaisuuserän kirjanpitoarvon ja kerrytettävissä olevan rahamäärän erotus. Arvon alentumista vastaava määrä kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan. Lisäksi kirjataan aiempaan kokemukseen perustuva yleinen arvonalentuminen sellaisista voimassa olevista perintämääräyksistä, joista ei ole vielä tehty erillistä arvonalentumiskirjausta. Ks. myös jäljempänä liitetieto 1.5.14, joka koskee vuoden lopussa kirjattavien tulojäämien käsittelyä.
Määrät, jotka esitetään muista kuin vaihtoon perustuvista transaktioista kerrytettävissä olevina rahamäärinä, eivät ole rahoitusvälineitä, koska ne eivät perustu sopimukseen, joka synnyttää rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin. Tästä huolimatta muista kuin vaihtoon perustuvista transaktioista kerrytettävissä olevat rahamäärät esitetään tilinpäätöksen liitetiedoissa tarpeen mukaan yhdessä vaihtoon perustuvista transaktioista syntyvien saamisten kanssa.

Käteisvarat ja muut rahavarat

Käteisvarat ja muut rahavarat ovat rahoitusinstrumentteja, jotka luokitellaan myytävissä oleviksi rahoitusvaroiksi. Niihin kuuluvat muun muassa käteinen raha, pankeissa olevat vaadittaessa tai lyhyellä varoitusajalla maksettavat talletukset sekä muut lyhytaikaiset, enintään kolmen kuukauden kuluessa erääntyvät erittäin likvidit sijoitukset.

Eläkkeet ja muut työsuhde-etuudet

Eläkevastuut

Euroopan unionilla on etuuspohjaisia eläkejärjestelyjä. Henkilöstö maksaa palkoistaan kolmasosan etuuksien aiheuttamista arvioiduista kustannuksista, mutta eläkevelkaa vastaavaa määrää ei rahastoida. Etuuspohjaisiin eläkejärjestelyihin liittyvä taseeseen merkittävä velka on etuuspohjaisesta järjestelystä johtuvan velvoitteen nykyarvo tilinpäätöspäivänä vähennettynä järjestelyn mahdollisten varojen käyvällä arvolla. Etuuspohjaisesta järjestelystä johtuvan velvoitteen arvon laskevat vakuutusmatemaatikot soveltamalla ennakoituun etuusoikeusyksikköön perustuvaa menetelmää. Velvoitteen nykyarvo määritetään diskonttaamalla järjestelystä maksettavat arvioidut tulevat rahavirrat käyttämällä maksettavien etuuksien kanssa saman valuutan määräisten valtion joukkovelkakirjalainojen korkoja, joiden erääntymisaika vastaa suunnilleen eläkevastuun erääntymisaikaa.

Kokemukseen perustuvista oikaisuista ja vakuutusmatemaattisten oletusten muutoksista johtuvat vakuutusmatemaattiset voitot ja tappiot kirjataan välittömästi tuotto- ja kululaskelmaan. Takautuvaan työsuoritukseen perustuvat menot kirjataan välittömästi tuotto- ja kululaskelmaan, paitsi jos eläkejärjestelyyn tehtävien muutosten edellytyksenä on, että työntekijät pysyvät palveluksessa määrätyn ajan (oikeuden syntymisajanjakso). Tässä tapauksessa takautuvaan työsuoritukseen perustuvat menot jaksotetaan tasapoistomenetelmällä oikeuden syntymisajanjakson aikana.

Työsuhteen päättymisen jälkeiset sairausetuudet

EU tarjoaa työntekijöilleen terveydenhoitoetuuksia korvaamalla sairauskuluja. Juoksevaa hallintoa varten on perustettu erillinen rahasto. Järjestelmästä hyötyvät nykyiset työntekijät, eläkeläiset, lesket ja heidän sukulaisensa. Muille edunsaajille kuin nykyisille työntekijöille (eläkeläiset, orvot jne.) myönnetyt etuudet luokitellaan ”työsuhteen päättymisen jälkeisiksi etuuksiksi”. Näiden etuuksien luonteen vuoksi tarvitaan vakuutusmatemaattisia laskelmia. Taseeseen merkittävä velka määritetään vastaavin perustein kuin eläkevelvoitteita vastaava velka (ks. edellä).

Varaukset

Varaus kirjataan silloin, kun EU:lla on aikaisempien tapahtumien seurauksena olemassa oleva oikeudellinen tai tosiasiallinen velvoite kolmansia kohtaan, kun on todennäköistä, että velvoitteen täyttäminen edellyttää resurssien siirtymistä pois unionista ja kun velvoitteen määrä on arvioitavissa luotettavasti. Vastaisia toiminnan tappioita varten ei tehdä varauksia. Kirjattava varaus on paras arvio olemassa olevan velvoitteen täyttämisen edellyttämistä menoista tilinpäätöspäivänä. Jos varaukseen liittyy suuri määrä eriä, velvoite arvioidaan painottamalla mahdolliset tulemat niihin liittyvillä todennäköisyyksillä (ns. odotusarvomenetelmä).

Rahoitusvelat

Rahoitusvelat luokitellaan tulosvaikutteisesti käypään arvoon kirjattaviksi rahoitusveloiksi tai jaksotettuun hankintamenoon taseeseen merkittäviksi rahoitusveloiksi. Lainoja ovat lainat luottolaitoksilta ja velkakirjalainat. Lainat kirjataan alun perin käypään arvoon, joka on saatu rahamäärä (saadun vastikkeen käypä arvo), josta on vähennetty transaktiomenot. Myöhemmässä vaiheessa ne kirjataan jaksotettuun hankintamenoon efektiivisen koron menetelmää soveltaen. Saadun rahamäärän, josta on vähennetty transaktiomenot, ja lunastusarvon välinen mahdollinen erotus kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan laina-aikana efektiivisen koron menetelmää soveltaen.

Rahoitusvelat luokitellaan pitkäaikaisiksi veloiksi lukuun ottamatta niitä omaisuuseriä, joiden eräpäivä on alle 12 kuukauden kuluessa tilinpäätöspäivästä. Lainatuista varoista myönnetyissä luotoissa efektiivisen koron menetelmää ei olennaisuusseikkojen vuoksi saa soveltaa otto- ja antolainaukseen. EU:lle koituneet transaktiomenot, jotka peritään lainansaajalta, kirjataan suoraan tuotto- ja kululaskelmaan.

Tulosvaikutteisesti käypään arvoon kirjattavat rahoitusvelat sisältävät johdannaiset, joiden käypä arvo on negatiivinen. Niitä käsitellään kirjanpidossa kuten tulosvaikutteisesti käypään arvoon kirjattavia rahoitusvaroja (ks. liitetieto 1.5.5). EU:lla ei ollut tähän luokkaan kuuluvia rahoitusvelkoja varainhoitovuonna 2015.

Muut lyhytaikaiset velat

Huomattava osa Euroopan unionin muista lyhytaikaisista veloista ei liity vaihtoon perustuviin transaktioihin, kuten tavaroiden tai palvelujen ostamiseen, vaan ne ovat maksamattomia maksupyyntöjä tuensaajilta, joille on myönnetty avustuksia tai muuta EU:n rahoitusta (muut kuin vaihtoon perustuvat transaktiot). Ne kirjataan maksupyynnössä esitetyn määrän suuruisiksi veloiksi, kun maksupyyntö vastaanotetaan. Rahoituksen hallinnoinnista vastaavat virkamiehet hyväksyvät tarkastuksen jälkeen kyseisten menojen tukikelpoisuuden.

Tavaroiden ja palvelujen ostamisesta johtuvat muut lyhytaikaiset velat kirjataan alkuperäiseen määrään laskun saapuessa, ja vastaavat menot kirjataan, kun Euroopan unioni on vastaanottanut ja hyväksynyt tavara- tai palvelutoimituksen.

Komission perustamien ja hallinnoimien EU:n erityisrahastojen katsotaan kuuluvan komission operatiiviseen toimintaan, ja ne kirjataan komission tileihin. Näin ollen muiden rahoittajien rahoitusosuudet EU:n erityisrahastoihin täyttävät muista kuin vaihtoon liittyvistä ehtoja sisältävistä transaktioista saatavien tulojen edellytykset, ja ne esitetään velkoina siihen asti, kun menot ovat syntyneet erityisrahastolle. Erityisrahaston tehtävänä on rahoittaa erityishankkeita ja palauttaa jäljellä olevat varat toiminnan päätyttyä. Tilinpäätöspäivänä jäljellä olevat rahoitusosuuksiin liittyvät velat arvostetaan saatujen rahoitusosuuksien määrään, josta vähennetään erityisrahastolle aiheutuneet menot (ja tarvittaessa myös arvioidut määrät), jotka on kohdennettu muiden rahoittajien rahoitusosuuksiin asianomaisten sopimusten mukaisesti.

Siirtovelat ja -saamiset sekä tulo- ja menoennakot

Liiketoimet ja muut tapahtumat kirjataan tilinpäätöstä laadittaessa sille tilikaudelle, jolle ne kuuluvat. Jos EU:n toimittamia tavaroita tai palveluita ei vuoden lopussa ole vielä laskutettu tai jos sopimusvelvoite on olemassa (esim. perussopimuksen perusteella) vaikka laskua ei vielä ole tehty, tilinpäätöksen merkitään vastaava tulojäämä. Vastaavasti jos vielä toimittamatta olevat tavarat tai palvelut on vuoden loppuun mennessä jo laskutettu, vastaavat tulot merkitään tilinpäätöslaskelmiin siirtovelaksi ja kirjataan vasta seuraavalla tilikaudella.

Myös menot kirjataan sille tilikaudelle, jolle ne kuuluvat. Tilikauden päättyessä siirtovelat kirjataan sen määrän mukaisesti, jonka arvioidaan vastaavan siirtovelvoitetta kyseisellä kaudella. Menojäämät lasketaan komission antamien yksityiskohtaisten käytännön toimintaohjeiden mukaisesti. Kyseisillä ohjeilla pyritään varmistamaan, että tilinpäätös antaa todenmukaisen kuvan esitetyistä taloudellisista ja muista tapahtumista.

1.6.TUOTTO- JA KULULASKELMA

Tuotot

TUOTOT MUISTA KUIN VAIHTOON LIITTYVISTÄ TRANSAKTIOISTA

Suurin osa EU:n tuloista saadaan muista kuin vaihtoon perustuvista transaktioista:

Alv- ja BKTL-varat

Tulot kirjataan sillä kaudella, jolla komissio lähettää jäsenvaltioille pyynnön maksaa niiden rahoitusosuudet. Nämä summat arvostetaan ”pyydettyyn määrään”. Koska alv- ja BKTL-varat perustuvat asianomaista varainhoitovuotta koskeviin arvioihin, niiden määriä voidaan tarkistaa muutosten perusteella siihen saakka, kunnes jäsenvaltiot ilmoittavat lopulliset tiedot. Arvioon tehdyn muutoksen vaikutukset otetaan huomioon määritettäessä sen kauden nettoylijäämää tai -alijäämää, jolla muutos tapahtui.

Perinteiset omat varat

Kerrytettävissä olevat rahamäärät muista kuin vaihtoon perustuvista transaktioista ja niihin liittyvät tuotot kirjataan, kun vastaavat A-kirjanpitoon liittyvät kuukausikatsaukset saadaan jäsenvaltioilta (ml. kannetut tullimaksut ja sellaiset erääntyneet määrät, joille on vakuus ja joita ei ole riitautettu). Jäsenvaltioiden keräämät varainhoitovuotta koskevat tulot, joita ei ole vielä maksettu komissiolle, arvioidaan tilinpäätöspäivänä ja merkitään taseeseen siirtosaamiseksi. B-kirjanpitoon liittyvät jäsenvaltioiden toimittamat neljännesvuosikatsaukset (ml. tullimaksut, joita ei ole kannettu ja joilla ei ole vakuutta, sekä vakuudelliset määrät, jotka velallinen on riitauttanut) kirjataan tuotoiksi, joista on vähennetty osuus, jonka jäsenvaltiot saavat pidättää kantokuluina. Lisäksi kirjataan arvonalennus, joka vastaa perimättä jäävien saamisten määrästä tehtyä arviota.

Sakot

Sakoista saatavat tuotot kirjataan silloin kun komissio on tehnyt päätöksen sakon määräämisestä ja asiasta on virallisesti ilmoitettu vastapuolelle. Jos yrityksen maksukykyä pidetään epävarmana, saamisen arvoa alennetaan kirjanpidossa. Sakkopäätöksen tekemisen jälkeen velallisen on kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta:

-joko hyväksyttävä päätös ja maksettava sakko määräajassa, jolloin EU kirjaa saamisen lopullisesti perityksi;

-tai oltava hyväksymättä päätöstä ja nostettava kanne EU:n lainsäädännön mukaisesti.

Sakko on kuitenkin aina maksettava kolmen kuukauden määräajassa, koska kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta (perussopimuksen 278 artikla). Sakkoa vastaavalle määrälle voidaan tietyissä olosuhteissa komission tilinpitäjän suostumuksella antaa vaihtoehtoisesti pankkitakaus.

Jos velallinen, joka on jo maksanut sakon alustavasti, nostaa kanteen päätöksestä, sakkoa vastaava määrä esitetään ehdollisissa veloissa. Koska velallisen nostamalla kanteella ei kuitenkaan ole lykkäävää vaikutusta EU:n tekemään päätökseen, saatu rahamäärä käytetään kerrytettävissä olevan rahamäärän kuittaamiseen. Jos maksun sijaan saadaan vakuus, sakko kirjataan kerrytettävissä olevaksi rahamääräksi. Jos pidetään mahdollisena, että unionin yleinen tuomioistuin antaa EU:n vastaisen tuomion, kirjataan varaus, joka kattaa kyseisen riskin. Jos alustavan maksun sijaan on saatu vakuus, kerrytettävissä olevaa rahamäärää pienennetään kirjanpidossa vastaavasti. Komission saamat korot, jotka kertyvät pankkitileiltä, joille saadut maksut talletetaan, kirjataan tuotoiksi, ja ehdollisten velkojen määrää korotetaan vastaavasti.

Vuodesta 2010 komissio on hallinnoinut alustavasti maksettuja sakkoja erillisessä rahastossa (BUFI). Varat sijoitetaan myytävissä oleviksi rahoitusvaroiksi luokiteltaviin rahoitusvälineisiin.

TUOTOT VAIHTOON PERUSTUVISTA TRANSAKTIOISTA

Tavaroiden ja palvelujen myynnistä saatavat tuotot kirjataan silloin, kun niiden omistajuuteen liittyvät riskit ja edut siirtyvät olennaisilta osin ostajalle. Palvelujen tarjoamista koskevaan liiketoimeen liittyviä tuottoja kirjattaessa otetaan huomioon se, missä vaiheessa liiketoimi on tilinpäätöspäivänä.

Korkotuotot ja -kulut

Korkotuotot ja -kulut kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan efektiivisen koron menetelmää soveltaen. Tällä menetelmällä lasketaan rahoitusvaroihin tai -velkoihin kuuluvan erän jaksotettu hankintameno ja kohdistetaan korkotuotot ja -kulut asianomaiselle kaudelle. Efektiivistä korkokantaa laskiessaan EU arvioi rahavirrat ottamalla huomioon rahoitusvälineen kaikki sopimusehdot (kuten mahdollisuuden suorittaa maksu ennen eräpäivää), mutta huomioon ei oteta vastaisia luottotappioita. Laskelmaan sisällytetään kaikki sellaiset sopimuspuolten välillä suoritettavat tai saatavat palkkiot ja korkopisteet, jotka ovat kiinteä osa efektiivistä korkoa, transaktiomenot sekä kaikki muut yli- tai alikurssit.

Siitä alkaen, kun rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai samankaltaisten rahoitusvarojen muodostaman ryhmän kirjanpitoarvoa on alennettu arvonalentumistappion johdosta, korkotuotto kirjataan käyttämällä sitä korkokantaa, jota on käytetty vastaisten rahavirtojen diskonttaamiseen arvonalentumistappiota määritettäessä.

Osinkotuotot

Osinkotuotot kirjataan silloin, kun oikeus maksun saamiseen on syntynyt.

Kulut

Muista kuin vaihtoon perustuvista transaktioista aiheutuvat menot ovat tyypillisiä EU:lle, ja ne muodostavat valtaosan unionin menoista. Ne liittyvät varojen siirtoon edunsaajille, ja ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: saamiset, sopimuksen mukaiset siirrot sekä harkinnanvaraiset avustukset; rahoitusosuudet ja lahjoitukset.

Siirrot kirjataan kuluiksi sille jaksolle, jonka aikana siirron perustana oleva tapahtuma toteutuu, edellyttäen, että siirto tapahtuu säännösten (varainhoitoasetus, henkilöstösäännöt tai muu lainsäädäntö) mukaisesti tai että siirron valtuuttava sopimus on allekirjoitettu. Lisäksi tuensaajan on täytettävä kaikki tukikelpoisuuskriteerit ja velvoitteen määrä on voitava arvioida riittävän luotettavasti.

Kun kirjausperusteet täyttävä maksupyyntö vastaanotetaan, tukikelpoinen määrä kirjataan kuluksi. Sellaiset vuoden loppuun mennessä kertyneet tukikelpoiset menot, jotka EU on velkaa tuensaajille mutta joita ei vielä ole kirjattu, arvioidaan ja merkitään taseeseen menojäämiksi.

Tavaroiden ja palvelujen ostamiseen liittyvistä vaihtoon perustuvista transaktioista aiheutuvat menot kirjataan silloin, kun EU vastaanottaa ja hyväksyy kyseiset tavarat ja palvelut. Ne arvostetaan laskun osoittamaan alkuperäiseen hankintamenoon. Lisäksi tilinpäätöspäivänä tarjottuun palveluun liittyvät kustannukset sen ajanjakson aikana, jona lasku ei ole vielä saatu eikä hyväksyä, arvioidaan ja kirjataan tuotto- ja kululaskelmaan.

1.7.EHDOLLISET VARAT JA VELAT

Ehdolliset varat

Ehdollinen omaisuuserä on potentiaalinen omaisuuserä, joka on syntynyt aikaisempien tapahtumien seurauksena ja jonka olemassaolo varmistuu vasta, kun yksi tai useampi epävarma tapahtuma, joka ei ole kokonaan EKR:n määräysvallassa, toteutuu tai jää toteutumatta tulevaisuudessa. Ehdollinen omaisuuserä ilmoitetaan tilinpäätöksessä silloin kun se todennäköisesti tuottaa taloudellista hyötyä tai suorituspotentiaalia.

Ehdolliset velat

Ehdollinen velka on potentiaalinen velvoite, joka on syntynyt aikaisempien tapahtumien seurauksena ja jonka olemassaolo varmistuu vasta kun yksi tai useampi epävarma tapahtuma, joka ei ole kokonaan EU:n määräysvallassa, toteutuu tai jää toteutumatta tulevaisuudessa. Se voi olla myös olemassa oleva velvoite, joka on syntynyt aikaisempien tapahtumien seurauksena mutta jota ei merkitä taseeseen, koska ei ole todennäköistä, että velvoitteen täyttäminen edellyttää taloudellista hyötyä tai suorituspotentiaalia ilmentävien resurssien siirtymistä pois rahastosta tai (poikkeuksellisissa tapauksissa) velvoitteen suuruus ei ole määritettävissä riittävän luotettavasti.

2.TASEEN LIITETIEDOT

VARAT

2.1.AINEETTOMAT HYÖDYKKEET

Suurin osa näistä määristä liittyy tietokoneohjelmistoihin.

2.2.AINEELLISET KÄYTTÖOMAISUUSHYÖDYKKEET

Aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden lisäys johtuu pääasiassa siitä, että Galileo- ja Copernicus-avaruusohjelmiin liittyviä omaisuuseriä kehitettiin edelleen. Tämä toteutettiin Euroopan avaruusjärjestön (ESA) avustuksella.

Galileoon (EU:n maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä (GNSS)) liittyvät keskeneräiset hankinnat olivat 2 110 miljoonaa euroa 31. joulukuuta 2015 (1 478 miljoona euroa vuonna 2014). Varainhoitovuoden aikana kirjattiin kuluiksi 17 miljoonaa euroa aktivointikelvottomia kehitysmenoja (17 miljoonaa euroa vuonna 2014). Järjestelmän valmistuttua siihen kuuluu 30 satelliittia ja maa-asemien verkosto. Tilinpäätöspäivään mennessä avaruuteen oli jo lähetetty 12 Galileo-satelliittia.

Euroopan maanseurantaohjelmaan (Copernicus) liittyvät omaisuuserät on kirjattu EU:n taseeseen vuodesta 2014, jolloin ne siirrettiin Euroopan avaruusjärjestöltä. Tilinpäätöspäivänä keskeneräisiin hankintoihin oli kirjattu 1 188 miljoonan euron varat, jotka liittyvät rakenteilla oleviin Copernicus-satelliitteihin (1 228 miljoonaa euroa vuonna 2014). Lisäksi kiertoradalla oleviin Sentinel 1A- ja 2A- satelliitteihin liittyvät 498 miljoonan euron varat (283 miljoonaa euroa vuonna 2014) merkittiin taseessa otsakkeeseen ”laitteet ja kalusto”, vähennettyinä kertyneillä poistoilla sen jälkeen, kun Sentinel 2A oli lähetetty avaruuteen ja se aloitti toimintansa tarkastelujakson aikana. Sentinel 1A- ja 2A-satelliiteista tehdään poistot niiden seitsemän vuoden odotetun käyttöiän aikana.

Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

2.3.PÄÄOMAOSUUSMENETELMÄLLÄ ARVOSTETUT SIJOITUKSET

Osuuksia yhteis- ja osakkuusyrityksissä käsitellään kirjanpidossa pääomaosuusmenetelmää soveltaen.

Osuudet yhteisyrityksissä

* Yksityiskohtainen selvitys kirjaamattomista tappioista on liitetiedossa 1.5.4.

Seuraavat kirjanpitoarvot on kohdistettu komissiolle käyttäen perusteena sen prosenttilukuna ilmaistuja osuuksia:

Fuusioenergia-alan kansainvälinen ITER-organisaatio (ITER)

Yhteisyritysten kirjanpitokäsittelyä on tarkistettu. Uusien kriteerien mukaan ITER-organisaatiota ei voida enää sisällyttää tilinpäätökseen yhteisyrityksenä. Vuodesta 2015 lähtien sitä ei enää kirjata yhteisyrityksenä, ja EU:n rahoitusosuus ITER-organisaatioon kirjataan kuluiksi. Koska ITER-organisaation kirjanpitoarvo 31. joulukuuta 2014 oli nolla, eikä muutoksella ole olennaista vaikutusta, edellisen vuoden taloudellista tulosta ei ole oikaistu.

Galileo-yhteisyritys

Galileo-yhteisyritys asetettiin selvitystilaan vuoden 2006 lopussa, ja kyseinen menettely on yhä käynnissä. Yhteisyrityksellä ei ollut toimintaa, ja se oli edelleen selvitystilamenettelyssä vuonna 2015.

SESAR-yhteisyritys

Komission omistusosuus Sesar-yhteisyrityksessä oli 41,28 prosenttia 31. joulukuuta 2015 (43,53 prosenttia vuonna 2014).

Yhteiset teknologia-aloitteet

Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian toteuttamiseksi on perustettu yhteisten teknologia-aloitteiden muodossa toteutettuja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita, jotka ovat perussopimuksen 187 artiklassa tarkoitettuja yhteisyrityksiä. Biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyritys (BBI), Clean Sky, innovatiivisia lääkkeitä koskeva yhteinen teknologia-aloite (IMI), ECSEL
(johon on yhdistetty aiemmat yhteisyritykset Artemis ja Eniac) sekä polttokenno- ja vety-yhteisyritykset (FCH) ovat yhteisten teknologia-aloitteiden muodossa perustettuja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia. Omistusosuudet vuoden lopussa olivat seuraavat: BBI-yhteisyritys 57,81 prosenttia (vuodelta 2014 ei ole tietoja), Clean Sky 63,59 prosenttia (61,39 prosenttia vuonna 2014), IMI 67,07 prosenttia (80,47 prosenttia vuonna 2014), ECSEL 96,29 prosenttia (95,47 prosenttia vuonna 2014) ja FCH 64,86 prosenttia (70,85 prosenttia vuonna 2014).

Osuudet osakkuusyrityksissä

Euroopan investointirahasto

Komission osuutta Euroopan investointirahastossa (EIR) käsitellään kirjanpidossa osakkuusyrityksenä pääomaosuusmenetelmää soveltaen. EIR toimii EU:n rahoituslaitoksena. Se on erikoistunut tarjoamaan riskipääomaa ja takauksia pk-yrityksille.

	milj. euroa
	EIR
Osuus 31.12.2014	409
Rahoitusosuudet	44
Osuus nettotuloksesta	31
Muut oman pääoman muutokset	7
Osuus 31.12.2015	491

Seuraavat kirjanpitoarvot on kohdistettu komissiolle käyttäen perusteena sen prosenttilukuna ilmaistuja osuuksia:

Komissio on maksanut merkitsemästään osuudesta 20 prosenttia. Jäljelle jäävää osuutta, joka on 909 miljoonaa euroa, ei vielä ole vaadittu maksettavaksi.

2.4.RAHOITUSVARAT

Myytävissä olevat rahoitusvarat

BUFI-sijoitukset

Kilpailuasioihin liittyvät alustavasti maksetut sakot kohdennetaan erilliseen rahastoon (BUFI). Komissio sijoittaa kyseiset varat myytävissä oleviksi rahoitusvaroiksi luokiteltaviin vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin.

Ulkosuhteisiin liittyviä hankkeita varten perustettu takuurahasto

Ulkosuhteisiin liittyviä hankkeita varten perustetusta takuurahastosta katetaan lainat, joille EU on myöntänyt takauksen. Tällaisiin kuuluvat etenkin EU:n ulkopuolelle myönnetyt Euroopan investointipankin (EIP) lainat, makrotaloudellisena rahoitusapuna myönnetyt lainat ja EU:n ulkopuolisille maille myönnetyt Euratom-lainat. Takuurahasto on EIP:n hallinnoima pitkäaikainen väline (pitkäaikaiset varat ovat 1 614 miljoonaa euroa), jolla katetaan EU:n takaamiin lainoihin liittyvät maksujen laiminlyönnit. Rahastoa rahoitetaan unionin talousarviosta suoritettavilla maksuilla, rahaston sijoitusten korkotuotoilla ja maksuvelvoitteensa laiminlyöneiltä velallisilta perityillä varoilla, jos rahasto on suorittanut maksuja takauksen perusteella. Mahdollinen vuotuinen ylijäämä maksetaan takaisin tulona EU:n talousarvioon. EU:n on tehtävä takuuvaraus unionin ulkopuolisille maille myönnettyjä lainoja varten. Varauksen tarkoituksena on kattaa takuurahaston rahoitustarpeet ja tarvittaessa sellaiset takauksiin perustuvat vaatimukset, joiden määrä ylittää rahastossa käytettävissä olevat varat. Käytännössä varauksella varmistetaan, että nämä määrät voidaan kattaa talousarviosta. Tämä varaus vastaa takuurahaston tavoitemäärää, joka on 9 prosenttia lainakannasta vuoden lopussa.

Selvitystilassa oleva EHTY

Kaikki selvitystilassa olevan EHTY:n myytävissä oleviin rahoitusvaroihin kuuluvat sijoitukset ovat toimivilla markkinoilla noteerattuja euromääräisiä vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki

EBRD:n osakkeita ei noteerata pörssissä. Lisäksi EBRD:n perussääntöön sisältyy sopimusperusteisia rajoituksia, jotka koskevat mm. omistusosuuksien myyntiä ja joiden mukaan omistusosuus voidaan myydä enintään hankintahintaan ja vain nykyisille osakkeenomistajille. Komission omistusosuus EBRD:ssä arvostetaan tämän vuoksi hankintahintaan, josta on vähennetty mahdolliset arvonalentumiset.

Talousarvioon sisältyvät rahoitusvälineet

EU:n myytävissä olevat rahoitusvarat ovat velkapapereita (esim. joukkovelkakirjoja) ja oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä. Velkapapereita käytetään pääasiassa sijoitettaessa väliaikaisesti EU:n takaus- ja riskinjakovälineisiin kohdennettuja varoja, joita voidaan ajan mittaan joutua käyttämään takauksiin perustuviin maksuvaatimuksiin.

Riskinjakorahoitusväline

Riskinjakorahoitusvälinettä (Risk Sharing Finance Facility, RSFF) hallinnoi EIP. Komission sijoitussalkkua käytetään kattamaan taloudellista riskiä, joka liittyy tukikelpoisille tutkimushankkeille myönnettyihin EIP:n lainoihin ja takauksiin. Komissio on budjetoinut vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen puitteissa riskinjakorahoitusvälineelle yhteensä enintään 1 miljardi euroa. Vuosia 2014–2020 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä riskinjakorahoitusvälineelle ei ole osoitettu uusia rahoitusosuuksia EU:n talousarviosta. EU:n riskinjakorahoitusvälineeseen osoittamasta rahoitusosuudesta siirrettiin vuonna 2015 yhteensä 65 miljoonaa euroa kyseisen välineen seuraajana toimivalle Horisontti 2020 -ohjelmaan kuuluvalle vieraan pääoman ehtoiselle rahoitusvälineelle. Komission rahoitusosuus riskinjakorahoitusvälineelle, mukaan lukien EFTA ja kolmannet maat, oli 791 miljoonaa euroa 31. joulukuuta 2015. On huomattava, että komission kokonaisriski on rajoitettu määrään, jonka se on sijoittanut riskinjakorahoitusvälineeseen.

Horisontti 2020 -puiteohjelma

Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020:n (2014–2020) perustamisasetuksen mukaisesti on otettu käyttöön uusia rahoitusvälineitä, joilla voidaan parantaa tutkimus- ja innovointitoimintaa (T&I) harjoittavien yhteisöjen rahoituksen saantia. Nämä välineet ovat seuraavat: InnovFin-laina- ja takauspalvelu T&I-toimintaa varten, jonka puitteissa komissio jakaa taloudellisen riskin, joka liittyy EIP:n toteuttamien uusien rahoitustoimien salkkuun; pk-yritysten InnovFin-takausjärjestelmä, mukaan lukien pk-yrityksiä koskevaan aloitteeseen sisältyvä rajaamatonta vakuutta koskeva väline (SIUGI), joka muodostuu EIR:n hallinnoimista takausjärjestelyistä, joista tarjotaan takauksia ja vastatakauksia rahoituksen välittäjien uusille lainasalkuille (komissio jakaa SIUGIn puitteissa jäsenvaltioiden, EIR:n ja EIP:n kanssa annettuihin takauksiin liittyvän taloudellisen riskin) ja EIR:n hallinnoima InnovFin-pääomajärjestely T&I-toimintaa varten, josta tarjotaan sijoituksia pääomasijoitusrahastoihin. Joulukuun 31. päivänä 2015 EU:n rahoitusosuus Horisontti 2020 -puiteohjelman rahoitusvälineissä oli yhteensä 1 060 miljoonaa euroa.

ETF-käynnistysjärjestelmä

Nämä ovat EIR:n hallinnoimia oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä, jotka rahoitetaan kasvu- ja työllisyysohjelmasta, MAP- ja CIP-ohjelmista sekä teknologian siirron pilottihankkeesta. Niillä tuetaan pk-yritysten perustamista ja käynnistysvaiheessa olevien pk-yritysten rahoittamista investoimalla sopiviin erikoistuneisiin pääomasijoitusrahastoihin.

Myytävissä olevien rahoitusvarojen käyvän arvon hierarkia:

Varainhoitovuoden aikana siirrettiin 10 miljoonaa euroa tasolta 2 tasolle 1.

Niiden rahoitusvarojen täsmäytys, joiden arvo määritettiin arvostusmenetelmillä, joissa käytetyt tiedot eivät perustu todettavissa olevaan markkinatietoon (taso 3):

Lainat

Lainavaroista myönnetyt luotot

Kirjanpitoarvon muutos vastaa kertyneen koron muutosta.

Makrotaloudellinen rahoitusapu on politiikkalähtöinen rahoitusväline, josta myönnetään sitomatonta ja kohdentamatonta maksutasetukea ja/tai talousarviotukea Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ohjelman piirissä oleville kumppanimaille. Makrotaloudellinen rahoitusapu muodostuu keskipitkän ja/tai pitkän aikavälin lainoista tai avustuksista tai tällaisten lainojen ja avustusten tarkoituksenmukaisesta yhdistelmästä. Yleensä sillä täydennetään IMF:n tukemien rakennemuutos- ja uudistusohjelmien rahoitusta. Näille lainoille on myönnetty takaus ulkosuhteisiin liittyviä hankkeita varten perustetusta takuurahastosta. Joulukuun 31. päivänä 2015 oli myönnetty (mutta ei vielä maksettu) makrotaloudellisena rahoitusapuna lainajärjestelysopimuksen mukaisesti Ukrainalle 1 200 miljoonaa euroa, Tunisialle 100 miljoonaa euroa, Georgialle 13 miljoonaa euroa ja Kirgisialle 10 miljoonaa euroa.

Euratom (jota edustaa komissio) oikeushenkilönä myöntää lainoja sekä jäsenvaltioille että muille maille energia-alan laitoksiin liittyvien hankkeiden rahoittamista varten. Joulukuun 31. päivänä 2015 Ukrainalle oli myönnetty 300 miljoonan euron lainat, joita ei ollut vielä maksettu. Euratom-lainojen kattamiseksi oli saatu 301 miljoonan euron takaukset (349 miljoonaa euroa vuonna 2014) kolmansilta.

Maksutaselaina on politiikkalähtöinen rahoitusväline, jolla tarjotaan EU:n jäsenvaltioille keskipitkän aikavälin rahoitustukea. Välineestä voidaan myöntää lainoja jäsenvaltioille, joilla on maksutasetta tai pääomatasetta koskevia vaikeuksia tai joita tällaiset vaikeudet vakavasti uhkaavat. Tästä järjestelystä voivat saada tukea vain ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa. Latvialle myönnettiin maksutasetukea ennen kuin maa otti euron käyttöön 1. tammikuuta 2014. Välineestä myönnettävien maksamatta olevien lainojen enimmäismäärä on rajoitettu 50 miljardiin euroon. Näiden lainojen rahoittamiseksi otetuille lainoille annetaan takaus EU:n talousarviosta. EU:n talousarvioon kohdistui tämän vuoksi 31. joulukuuta 2015 näistä lainoista yhteensä 5,8 miljardin euron enimmäisriski.

Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista voidaan myöntää jäsenvaltiolle unionin taloudellista apua, jos poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet kyseiselle jäsenvaltiolle vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia. Taloudellinen apu myönnetään lainan tai luottojärjestelyn muodossa. Toukokuun 9. päivänä 2010 kokoontuneen Ecofin-neuvoston päätelmissä järjestelyn enimmäismäärä rajoitetaan 60 miljardiin euroon, mutta jäsenvaltioille myönnettävien lainojen tai luottojärjestelyjen pääoma rajoitetaan omien varojen enimmäismäärän mukaisten maksumäärärahojen liikkumavaraan. Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM) puitteissa myönnettyjen lainojen rahoittamiseksi otetuille lainoille annetaan takaus EU:n talousarviosta. EU:n talousarvioon kohdistui tämän vuoksi 31. joulukuuta 2015 näistä lainoista yhteensä 47,5 miljardin euron enimmäisriski. Koska molemmat ERVM-ohjelmat ovat päättyneet, käytettävissä olevia maksamattomia määriä ei enää ole . Nykyisten suunnitelmien mukaan Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi ei enää osallistu uusiin rahoitusohjelmiin eikä tee uusia sopimuksia lainajärjestelyistä.

Selvitystilassa olevan EHTY:n myöntämät lainat myönnetään lainavaroista EHTY:n perustamissopimuksen 54 ja 56 artiklan mukaisesti.

Lainojen efektiivinen korko (ilmoitetaan korkojen vaihteluvälinä)

Talousarviomäärärahoista myönnetyt luotot

* Myönnetty selvitystilassa olevan EHTY:n omista varoista.

Tähän kohtaan kuuluvat erityisehdoin myönnetyt lainat ovat halpakorkoisia lainoja, joita myönnetään osana EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävää yhteistyötä.

Talousarviomäärärahoista myönnettyjen lainojen arvon alentuminen

Erityisehdoin myönnettyihin lainoihin sisältyvät myös EIP:n alun perin myöntämät ja sittemmin EU:lle siirretyt lainat, joiden takaisinmaksu on laiminlyöty. Kaikki näihin lainoihin liittyvät oikeudet on siirretty EU:lle sen jälkeen kun maksut on suoritettu ulkosuhteisiin liittyviä hankkeita varten perustetusta takuurahastosta. Näiden kokonaan luottotappioiksi kirjattujen lainojen kokonaismäärä on 217 miljoonaa euroa (149 miljoonaa euroa vuonna 2014).

2.5.ENNAKKOMAKSUT

Ennakkomaksujen osuus EU:n kokonaisvaroista on suuri, minkä vuoksi niitä tarkastellaan säännöllisesti yksityiskohtaisesti. On huomattava, että eri ohjelmista suoritettavien ennakkomaksujen on oltava riittävän suuria, jotta tuensaajalla on riittävästi käteisvaroja hankkeen aloittamista varten. Samalla on kuitenkin suojattava EU:n taloudelliset edut ja otettava huomioon oikeudelliset, operatiiviset ja kustannustehokkuuteen liittyvät rajoitteet. Komissio on ottanut kaikki kyseiset seikat asianmukaisesti huomioon pyrkiessään kehittämään ennakkomaksujen seurantaa.

Ennakkomaksut