Bryssel 7.3.2016

COM(2016) 114 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen täytäntöönpanosta ja koordinoinnista Euroopan tilastojärjestelmässä


1.Johdanto

Tilasto-ohjelmakomitea 1 vahvisti Euroopan tilastoja koskevat käytännesäännöt vuonna 2005, ja Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea (ESS-komitea) muutti niitä vuonna 2011 sen jälkeen, kun Euroopan tilastoista oli annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009 2 .

Käytännesääntöjen periaatteisiin liittyvä itsearviointi aloitettiin vuonna 2005. Tätä seurasivat vuosina 2006–2008 vertaisarvioinnit jäsenvaltioiden, Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maiden ja Eurostatin kesken. Näissä arvioinneissa arvioitiin tilastolaitosten institutionaalista ympäristöä ja tilastojen levittämiskäytänteitä (periaatteet 1–6 ja 15) 3 . Vuonna 2008 annetussa komission kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 4 todettiin päätelmänä, että ”käytännesääntöjen täysimääräisessä noudattamisessa riittää haasteita kaikille kansallisille tilastolaitoksille ja Eurostatille” siitä huolimatta, että ”yleisesti korkeaa noudattamisen tasoa täydentää parannusten dynaaminen toteuttaminen”. Samassa kertomuksessa suunniteltiin toista vertaisarviointikierrosta ”...seuraavan viiden vuoden kuluessa Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan erityisesti soveltamisalaa sekä kustannuksia ja hyötyjä koskevien neuvojen mukaisesti”. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 12/2012 5 , joka koski parannuksia luotettavien ja uskottavien Euroopan tilastojen tuottamisprosessissa, suositeltiin myös uutta vertaisarviointikierrosta.

Tämän johdosta käynnistettiin kaikkien 28 jäsenvaltion, neljän EFTA-maan ja Eurostatin uusi vertaisarviointikierros vuoden 2013 lopussa eli viiden vuoden kuluessa, kuten edellä mainitussa komission kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle suunniteltiin. Vertaisarviointien tavoitteena oli ensisijaisesti parantaa Euroopan tilastojärjestelmän (ESS) tehokkuutta ja luotettavuutta, parantaa sen kapasiteettia Euroopan tilastojen tuottamiseksi, vakuuttaa sidosryhmiä sekä Euroopan tilastojen laadusta että Euroopan tilastojärjestelmän luotettavuudesta ja antaa tilastojen tuottajille tarkka kuva tähän mennessä saavutetusta edistymisestä.

Tämä vertaisarviointikierros erosi monilta osin edellisestä kierroksesta. Ensinnäkin kaikki käytännesääntöjen 15 periaatetta ja kansallisten tilastolaitosten koordinointitehtävä niiden omissa tilastojärjestelmissä olivat tarkastustyyppisen katselmuksen kohteena. Toiseksi arvioinneissa keskityttiin kysymyksiin, joissa jatkokehitystyö oli tarpeen. Kolmanneksi arvioitiin kansallisten tilastolaitosten lisäksi useita muita kansallisia viranomaisia, jotka vastaavat Euroopan tilastojen tuottamisesta, vaikkakaan ei samassa laajuudessa kuin itse kansallisia tilastolaitoksia. Neljänneksi riippumattomat vertaisarvioijat suorittivat arvioinnit, ja Eurostatin arvioi Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta. Raporteissa 6 esitetään vertaisarvioijien näkemykset ja havainnot ja esitetään toimenpidesuosituksia. Asianomaiset maat ja Eurostat vastasivat näihin suosituksiin suunnittelemalla parannustoimia, jotka pannaan täytäntöön suositusten mukaisesti.

2.Tärkeimmät havainnot ja suositukset aiheittain

Yhteenveto vahvuuksista ja suosituksista

Vertaisarvioinnin raporteissa tuodaan esiin useita vahvuuksia. Erityisesti seuraavat näkökohdat nousevat esiin vahvuuksina:

Raporteissa korostetaan vahvaa oikeusperustaa, joka tukee laajalti tunnustettua ja kiistämätöntä kansallisten tilastolaitosten ammatillista riippumattomuutta, puolueettomuutta ja objektiivisuutta. Koordinointi muiden kansallisten viranomaisten kanssa nähdään myös vahvuutena useiden kansallisten tilastolaitosten kohdalla, samoin kuin niiden selvä mandaatti tiedonkeruuseen.

Pitkälle koulutettu, motivoitunut ja omistautunut henkilöstö edistää kansallisten tilastolaitosten korkeaa uskottavuutta ja luottamusta niihin. Henkilö- ja rahoitusresurssien lisäleikkaukset yhdistettyinä uusiin kustannustehokkuutta lisääviin toimiin voivat kuitenkin vaarantaa niiden kyvyn vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Vahvuuksia havaittiin järjestelmissä, välineissä, menetelmissä ja kanssakäymisessä käyttäjien kanssa. Raporteissa ilmaistaan kuitenkin tarve parantaa hallinnollisia ja toiminnallisia rakenteita esimerkiksi ottamalla mukaan laatuauditointeja ja laatutiimejä tai -johtajia.

Kansallisten tilastolaitosten vahvuutena ovat myös selvät oikeusperustat, jotka antavat pääsyn hallinnollisiin tietoihin ja mahdollisuuden lisätä yhteistyötä hallinnollisten tietojen omistajien kanssa. Raporteissa suositellaan kuitenkin silti ottamaan kansalliset tilastolaitokset tiiviimmin mukaan, kun suunnitellaan ja kehitetään menetelmiä ja välineitä hallinnollisia tietokantoja varten.

Merkittävää edistystä on saavutettu etuoikeutettuun tilastotietojen ennakkolevitykseen (”under embargo”) pääsyn rajoittamiseksi ja sääntelemiseksi. Nykyaikaisten välineiden, visualisointitekniikoiden ja web-pohjaisten ja sosiaalisen median tietojen käytettävissä olo tuo lisävahvuuksia levitykseen.

Lisäksi raporteissa mainitaan erilaisia aloitteita, kuten sisäiset laatutarkastelut, pakolliset tekniset eritelmät tietojen toimittamista varten, integroidut asiakassuhteiden hallintajärjestelmät, vastaamiseen liittyvää rasitetta mittaavat barometrit sekä verkostot kokemusten vaihtoa varten. Euroopan tilastojärjestelmän jäsenten aktiivista osallistumista kansainväliseen tilastoalan toimintaan pidetään etuna koko järjestelmälle.

Vertaisarviointien tuloksena oli 707 suositusta, eli keskimäärin 21 maata/Eurostatia kohti. Jäljempänä olevassa taulukossa 1 esitetään yleiskatsaus suosituksiin, jotka edellyttävät toimia joko vaatimusten noudattamiseksi tai – jos vaatimukset on jo täytetty – niiden täytäntöönpanon parantamiseksi.

Vaikka ei olekaan aiheellista tehdä vertailuja edelliseen vertaisarviointikierrokseen nähden sen laajuuden ja käytetyn menetelmän erojen vuoksi, on kuitenkin korostettava, että vain 9 prosenttia (65) suosituksista koskee tapauksia, joissa käytännesääntöjä ei ole noudatettu. Useimmat koskevat puolueettomuutta ja tilastojen levittämistä (22) ja ammatillista riippumattomuutta (20). Näitä lukuja olisi kuitenkin tulkittava varauksella, sillä suositukset kattavat laajan joukon merkitykseltään vaihtelevia asioita, joita ovat niin tilastolainsäädännön muuttaminen kuin logon asettaminen verkkosivustolle tai julkaisuihin.

Taulukko 1: Vertaisarvioijien suositukset aihekohtaisesti

Aihe

Suosituksia yhteensä

Käytännesääntöjen täytäntöönpanon parantaminen

Käytännesääntöjen noudattaminen

Yhteensä

707

642

65

1 Hallinnointi ja oikeudelliset näkökohdat; koordinointi

216

194

22

1.1 Hallinnointi ja oikeudelliset näkökohdat

95

73

22

1.1.1 Ammatillinen riippumattomuus

88

68

20

1.1.2 Tiedonkeruuvaltuudet

4

3

1

1.1.3 Salassapitoon liittyvät oikeudelliset näkökohdat

3

2

1

1.2 Koordinointi

121

121

0

2 Resurssien riittävyys ja kustannustehokkuus

103

99

4

2.1 Resurssit

42

38

4

2.2 Koulutus

14

14

0

2.3 Kustannustehokkuus

47

47

0

3 Laatu ja menetelmät

168

158

10

3.1 Laatuun sitoutuminen

64

59

5

3.2 Menetelmät ja tilastosalaisuuden suojaaminen

46

43

3

3.3 Tulosten laatu ja käyttäjien vuorovaikutus

58

56

2

4 Taakan vähentäminen ja hallinnolliset tiedot

68

61

7

4.1 Taakan vähentäminen

22

22

0

4.2 Hallinnolliset tiedot

46

39

7

5 Puolueettomuus ja levittäminen

152

130

22

5.1 Puolueettomuus

36

22

14

5.2 Levittäminen: saatavuus ja selkeys

85

78

7

5.3 Mikrotietojen levittäminen

31

30

1

Jäljempänä esitettävät havainnot on jaoteltu aiheryhmittäin. Vertaisarvioijat esittivät ne käytännesääntöjen rakenteen perusteella, vaikkakaan ryhmittely ei ole identtinen käytännesäännöissä käytetyn kanssa.

Raportit sisältävät myös kansallisten tilastolaitosten ja Eurostatin näkemyksiä tapauksissa, joissa niiden näkemykset eroavat vertaisarvioijien näkemyksistä. Kansalliset tilastolaitokset ja Eurostat laativat parannustoimia vastauksena suosituksiin 7 , ja ne julkaistaan erikseen.

2.1 Hallinnointi ja oikeudelliset näkökohdat; koordinointi

Tässä jaksossa käsitellään tilastoviranomaisten riippumattomuutta, ja se kattaa seuraavat erityiskysymykset: tilastoviranomaisten johtajien nimittäminen ja erottaminen; työohjelmiin liittyvät kysymykset; tiedonkeruuvaltuudet; salassapitoon liittyvät oikeudelliset näkökohdat; sekä kansallisten tilastolaitosten koordinointitehtävä.

2.1.1 Hallinnointi ja oikeudelliset näkökohdat, mukaan luettuina salassapitoon liittyvät oikeudelliset ja menettelylliset näkökohdat

Vertaisarviointiraporteista nousi esiin kaksi hallinnointiin liittyvää pääkysymystä, eli tarve tarkistaa tilastolakeja ammatillisen riippumattomuuden vahvistamiseksi, kun on kyse tilastoviranomaisten johtajien nimittämisestä ja erottamisesta, ja tarve vahvistaa sidosryhmien kuulemista. Lainsäädännölliset tai institutionaaliset muutokset voivat olla tarpeen, jotta voidaan panna täytäntöön monia tätä osa-aluetta koskevia suosituksia. Näiden suositusten täytäntöönpano kuuluu sen vuoksi asianomaisten kansallisten viranomaisten eikä niinkään kansallisten tilastolaitosten tehtäviin.

Vertaisarvioijat kiinnittivät raporteissaan huomiota erityisesti tilastoviranomaisten johtajien riippumattomuuteen. Äskettäisessä asetuksen (EY) N:o 223/2009 8 muutoksessa korostettiin entisestään tarvetta riippumattomuuteen. Siinä vaaditaan jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla niiden kansalliset käytännöt ja menettelyt saatetaan vastaamaan uutta eurooppalaista oikeuskehystä. Jotta siis Euroopan tilastojärjestelmä täyttäisi kokonaisuudessaan periaatteen 1 vaatimukset, tarvitaan lisätoimia. Erityisesti menettelyjä on muutettava siten, että i) tilastoviranomaisten johtajien nimittäminen perustuu ammatilliseen pätevyyteen ja avoimiin valintamenettelyihin; ii) heidän erottamiselleen on selkeät kriteerit, ja näitä kriteerejä sovelletaan; iii) tilastoviranomaisten johtajilla on yksinomainen vastuu päättää tilastollisista menetelmistä ja menettelyistä sekä julkaistavien tilastojen sisällöstä ja aikataulusta. Viimeisimmän vertaisarviointikierroken tulokset ovat ristiriidassa vuosien 2006–2008 tulosten kanssa, sillä niiden mukaan ammatillisen riippumattomuuden katsottiin toteutuvan täysimääräisesti. Tämä johtuu i) eroista menetelmissä, joita käytettiin vertaisarviointien tekemisessä; ii) muiden kansallisten viranomaisten sisällyttämisestä arvioituihin elimiin; ja iii) muutoksista, joilla tiukennettiin tilastoviranomaisten johtajien riippumattomuuteen liittyviä vaatimuksia.

Tilastoviranomaiset ovat lähtökohtaisesti osa kansallista hallintoa. Jotta saavutettaisiin täydellinen riippumattomuus siten kuin se käytännesäännöissä määritellään, on välttämätöntä varmistaa, että mahdollinen ministeriön valvonta tai muu valvonta on puhtaasti hallinnollisluonteista eikä vaikuta mitenkään toimintalinjoihin. Vaihtoehtona on tehdä tilastolaitoksista täysin riippumattomia.

Euroopan tilastojärjestelmän jäsenten todettiin yleisesti ottaen noudattavan käytännesääntöjä siltä osin kuin on kyse vaatimuksesta laatia ja noudattaa monivuotisia ja vuotuisia työohjelmia; vain yksi tapaus todettiin, jossa näin ei ollut tehty.

Tilastojen käyttäjien panos on tärkeä, jotta voidaan varmistaa, että tilastot tuotetaan tehokkaasti ja että ne täyttävät käyttäjien tarpeet. Neuvoa-antavia komiteoita olisi perustettava, tai niiden tehtäviä olisi selvennettävä, jos niitä on jo perustettu, ja niille olisi osoitettava riittävät resurssit. Tämä auttaa kansallisia tilastolaitoksia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä meneillään olevista ja tulevista töistä.

Periaatteita 2 ja 5, jotka koskevat tiedonkeruuta ja tilastosalaisuuden oikeudellisia näkökohtia, noudatetaan. Kehitysmahdollisuuksia on kuitenkin vielä siinä, että lisätään uusia suojatoimia, joilla varmistetaan, että salassapidettäviä tilastotietoja ei käytetä hallinnollisiin tarkoituksiin.

2.1.2 Koordinointi tilastojärjestelmän sisällä

Koordinointi tilastojärjestelmän sisällä ei kuulu käytännesääntöjen soveltamisalaan. Se sisällytettiin kuitenkin tähän menettelyyn, jotta saataisiin käsitys siitä, missä määrin kansalliset tilastolaitokset harjoittavat koordinointia omissa kansallisissa tilastojärjestelmissään, ja voitaisiin vahvistaa Euroopan tilastojärjestelmää entisestään.

Useimmat tätä osa-aluetta koskevat suositukset liittyvät toimiin, joita voitaisiin tehdä kansallisten tilastolaitosten koordinointitehtävän vahvistamiseksi yleisesti. Jotta toimiva koordinointi olisi mahdollista, virallisten tilastojen käsitettä on tarpeen selventää ja virallisten tilastojen tuottajat on tarpeen nimetä, jos sitä ei ole vielä tehty. Koordinoinnille ja siihen liittyville institutionaalisille järjestelyille olisi oltava selvä oikeusperusta. On myös järjestettävä tarvittavat henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit ja tehtävä kirjalliset sopimukset muiden kansallisten viranomaisten kanssa tämän lainsäädännön täytäntöönpanon tukemiseksi käytännössä. Koordinoinnin järjestämisen olisi perustuttava yhteisiin tavoitteisiin ja vuotuisiin tilasto-ohjelmiin, jotka koskevat kaikkia kansalliseen tilastojärjestelmään kuuluvia elimiä. Näiden kansallisten tilasto-ohjelmien täytäntöönpanosta olisi julkaistava raportteja.

Lisäksi tarvitaan jatkotyötä muiden kansallisten viranomaisten tuottamien Euroopan tilastojen laadun varmistamiseksi. Muutetun asetuksen (EY) N:o 223/2009 mukaan kansalliset tilastolaitokset ovat vastuussa laadun seurannan koordinoinnista kansallisella tasolla. Lisäksi niiden olisi tarjottava koko kansallista tilastojärjestelmää koskevia ohjeita, standardeja ja toimintamalleja ja oltava komission ainoa yhteyspiste Euroopan tilastoihin liittyvissä kysymyksissä.

2.2 Resurssien riittävyys ja kustannustehokkuus

Henkilöresurssien ja taloudellisten resurssien riittävyys on tärkeä kysymys koko Euroopan tilastojärjestelmässä, ja sitä korostettiin jo vuonna 2008 annetussa komission kertomuksessa. Tämä kysymys on vakava riski Euroopan tilastojärjestelmän tulevaisuudelle. Euroopan tilastojärjestelmä on jatkuvasta resurssipulasta huolimatta onnistunut selviämään aina vain kasvavista tilastotarpeista uudistusten ja tehostustoimien avulla. Vertaisarvioijat huomauttavat kuitenkin, että monet kansalliset tilastolaitokset työskentelevät paineen alla, mistä on monesti haittaa menetelmien parantamiselle ja kansallisten tilastotarpeiden täyttämiselle (ks. myös kohta 2.3.1 jäljempänä). Jotta varmistettaisiin, että luotettavia Euroopan tilastoja voidaan edelleen tuottaa, arvioijat painottavat yleisesti, että kansallisille tilastolaitoksille on taattava riittävät henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit, sillä kansallisten tilastolaitosten olisi muutoin vaikea täyttää Euroopan tilastoihin liittyviä lisävaatimuksia laadun vaarantumatta.

Näiden ongelmien vuoksi monilla kansallisilla tilastolaitoksilla on vaikeuksia houkutella ja pitää palveluksessa huippuosaajia. Vaikka tilanne voi vaihdella maasta toiseen, suositellaan yleisesti, että henkilöresurssien käyttöä parannettaisiin entisestään asianmukaisilla koulutussuunnitelmilla, osaamisen siirrolla, sisäisellä liikkuvuudella, tietämyksen jakamisella, koulutuksen lisäämisellä muissa kansallisissa viranomaisissa ja henkilöstövaihdolla kansallisissa tilastojärjestelmissä.

Kustannustehokkuus liittyy läheisesti resurssien tehokkaaseen käyttöön (periaate 10). Vaikkei vaatimusten noudattamatta jättämisen tapauksia ilmoitettukaan, yleistä kustannustehokkuutta voitaisiin parantaa useilla tavoilla, kuten i) ottamalla käyttöön tilastollisen toimintaprosessin malli (esimerkkinä Generic Statistical Business Process Model); ii) käyttämällä standardoituja tietojenkäsittelyvälineitä; iii) käyttämällä laajemmin hallinnollisia tietoja; ja iv) mahdollisesti siirtämällä tehtäviä muilta (erityisesti pieniltä) kansallisilta viranomaisilta kansalliselle tilastolaitokselle.

Useita sellaisia Euroopan tilastojärjestelmän aloitteita on parhaillaan käynnissä, joilla pyritään parantamaan tasapainoa Euroopan tilastoja koskevien kasvavien vaatimusten ja käytettävissä olevien resurssien välillä. Näiden aloitteiden pitäisi auttaa parantamaan periaatteiden 3 ja 10 noudattamista. Niiden erityistavoitteita ovat muun muassa seuraavat: eurooppalaisen lainsäädännön yksinkertaistaminen, tilastotarpeiden priorisointi Euroopan tilasto-ohjelmassa, menetelmien kehittäminen siten, että tarjotaan yhteisiä välineitä ja keinoja, ja sen varmistaminen, että eurooppalaisia tilastovaatimuksia tarkastellaan säännöllisesti uudelleen Eurostatin vahvistetun koordinointitehtävän kautta.

2.3 Laatu ja menetelmät

Euroopan tilastojen perustana on oltava korkea laatu, vankat menetelmät ja asianmukaiset tilastolliset menettelyt (periaatteet 4, 7 ja 8).

2.3.1 Laatuun sitoutuminen

Euroopan tilastojärjestelmässä olisi kaiken kaikkiaan lisättävä investointeja kattaviin laadunhallintajärjestelmiin, joita ovat laatuohjeet ja -välineet ja tilastoprosessien järjestelmällinen dokumentointi sekä standardoidut laadunvarmistusmenettelyt ja säännölliset laatutarkastukset. Vertaisarviointiraporteissa tuotiin myös esiin tarve perustaa erityisiä laatu- ja menetelmäyksikköjä, joissa on riittävä määrä tähän pätevää henkilöstöä. Raporteissa korostettiin riskiä, jonka kireä henkilöresurssitilanne aiheuttaa Euroopan tilastojen laadulle ja luotettavuudelle tulevaisuudessa, kun otetaan erityisesti huomioon sen mahdolliset vaikutukset järjestelmälliseen laatutyöhön. Tämän vuoksi laatutyöhön olisi allokoitava riittävät resurssit osana yleistä allokointia (ks. myös kohta 2.2).

2.3.2 Menetelmät ja tilastosalaisuuden suojaaminen

Euroopan tilastojärjestelmä noudattaa suurelta osin käytännesääntöjen menetelmäperiaatteita, ja vain yksi suositus (32 suosituksesta) koskee vaatimusten noudattamista. Raporteissa suositellaan kuitenkin parantamaan menetelmiä, jotka koskevat vakio-ohjeiden laatimista, ajantasaistamista ja soveltamista kysymyksissä, jotka liittyvät kyselylomakkeiden testaukseen, otantavirheiden / otantavaihtelusta johtumattomien virheiden käsittelyyn, editointiin, puuttuvien tietojen korvaamiseen ja validointisääntöihin, kausitasoitukseen ja estimointi- ja tarkistuskäytäntöön. Menetelmiin liittyvässä työssä olisi myös tiivistettävä yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa.

Vertaisarviointiraporteissa tuotiin esiin useita kysymyksiä, jotka liittyvät tilastosalaisuuden suojaamiseen, ja ne koskivat pääasiassa parannuksia, joita voitaisiin tehdä suojaustekniikoihin, mutta kaiken kaikkiaan vaatimusten noudattaminen on tyydyttävää tällä osa-alueella. Tärkeimpiä käsiteltäviä kysymyksiä ovat tarpeellisten menettelyjen käyttöönotto mikrotietojen käytön seuraamiseksi ja uusien suojatoimien lisääminen sen varmistamiseksi, että salassapidettäviä tilastotietoja ei käytetä hallinnollisiin tarkoituksiin.

2.3.3 Tulosten laatu ja käyttäjien vuorovaikutus

Euroopan tilastojärjestelmä on käytännesääntöjen mukainen tulosten laadun ja käyttäjien vuorovaikutuksen osalta. Ainoat kaksi suositusta (58 suosituksesta), joiden kohdalla vaatimusten ei vielä katsottu täyttyvän, liittyvät tarkistuskäytäntöön sekä julkaistavien tilastojen aikatauluihin.

Vertaisarvioijat vaativat erityisesti julkaistavien tilastojen ajantasaisuuden ja oikea-aikaisuuden seuraamista ja parantamista sekä käyttäjäystävällisempiä julkaisuaikatauluja, joita olisi ajantasaistettava säännöllisesti.

Suosituksissa vaaditaan myös vahvempaa sitoutumista käyttäjien tarpeisiin vastaamiseen. Olisi toteutettava toimia, joilla lisätään tietoisuutta käyttäjien keskuudessa ja luodaan avoimempia suhteita uutismediaan.

2.4 Taakan vähentäminen ja hallinnolliset tiedot

Vertaisarvioijien mainitsemat kysymykset liittyvät pääosin niihin itsepintaisiin esteisiin, jotka koskevat pääsyä hallinnollisiin tietoihin ja niiden käyttöä, sekä sen varmistamiseen, että kansalliset tilastolaitokset saavat tietoa ja ovat mukana varhaisessa vaiheessa, kun hallinnollisia tietolähteitä on tarkoitus perustaa, muuttaa tai lopettaa (indikaattorit 2.2, 8.1, 8.7–8.9). Vaikka useimmilla kansallisilla tilastolaitoksilla on sääntömääräinen tai muu asianmukainen järjestely hallinnollisten tietojen käyttöä varten, niille voidaan käytännössä myöntää pääsy tietoihin vain vastahakoisesti.

Ongelmilla, jotka liittyvät hallinnollisiin rekistereihin pääsyyn, on merkittävä vaikutus vastaustaakkaan (periaate 9). Yli 15 prosenttia suosituksista, jotka liittyvät hallinnollisiin rekistereihin pääsyyn, koskee käytännesääntöjen noudattamista. Tämän asian ratkaisemiseen liittyvien mahdollisten strategisten toimintatapojen olisi sen vuoksi katettava oikeudelliset tai hallinnolliset järjestelyt, mukaan luettuina kirjalliset sopimukset, jotka tehdään hallinnollisten tietojen omistajien kanssa, jotta kansallisilla tilastolaitoksilla olisi kattava pääsy kaikkiin hallinnollisiin tietoihin, joita ne tarvitsevat Euroopan tilastojen tuottamiseksi, verorekisterit mukaan luettuina. Kaiken kaikkiaan olisi edistettävä yleistä asennemuutosta, jotta virallisten tilastojen kokoamista pidettäisiin yhtenä hallinnollisten rekistereiden tarkoituksista. Tilastoviranomaisten olisi voitava vaikuttaa päätöksiin, jotka liittyvät erilaisiin hallinnollisia tietoja koskeviin näkökohtiin. Niitä ovat erityisesti käytetyt käsitteet, niiden kattavuus, menettelyt niiden keräämiseksi, perusteet niiden tilastosoveltuvuuden määrittämiseksi sekä niiden suunnittelu.

Vertaisarvioijat suosittelevat myös useita muita toimenpiteitä, jotka on suunniteltu helpottamaan vastaustaakkaa heikentämättä käyttäjien tarpeiden huomioon ottamista. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa tietojen jakaminen, uusien tietolähteiden ja erityisesti massadatan tilastopotentiaalin havaitseminen sekä vastaustaakan säännöllinen mittaaminen, seuraaminen ja raportointi.

2.5 Puolueettomuus ja levittäminen

Vaikka tietoja annetaankin saataville verkossa ja tutkimusyhteisölle annetaan pääsy mikrotietoihin käytännesääntöjen mukaisesti (periaate 15 ja indikaattori 5.6), se seikka, että ennakkolevitys tarjotaan etuoikeutetuille käyttäjille, esimerkiksi asianomaisille hallituksen ministereille (indikaattori 6.7), aiheuttaa edelleen keskustelua joissain maissa. Raporteissa suositellaan, että oikeuksia ennakkolevitykseen pääsyyn säänneltäisiin tiukasti ja että ne myönnettäisiin vain poikkeuksellisesti. Näissä tapauksissa tilannetta olisi seurattava tiiviisti ja tiedot myönnetyistä oikeuksista olisi annettava julkisesti saataville. Tätä varten olisi hyvissä ajoin etukäteen julkaistava vuotuiset julkaisuaikataulut, jotka kattavat kaikki julkaistavat tilastot ja tärkeimmät korjaukset, joilla on kiinteät päivämäärät. Muutokset ja viivästykset olisi selitettävä.

Vertaisarvioijat suosittelevat parantamaan erityisesti levityskanavia ja -tekniikoita. Vertaisarvioijat suosittelevat julkaisemaan yksityiskohtaisempia ja räätälöidympiä analyyseja, käyttämään moderneja visualisointi- ja levitysvälineitä, parantamaan tai suunnittelemaan uudelleen verkkosivustoja sekä parantamaan tietojen kattavuutta ja ajantasaisuutta. Kansallisilla verkkosivustoilla olisi oltava enemmän sisältöä englannin kielellä, jotta ne olisivat paremmin muiden Euroopan tilastojärjestelmän käyttäjien käytettävissä.

Kansallisten tilastojärjestelmien on tehtävä enemmän työtä sen varmistamiseksi, että tilastojen levitys on puolueetonta. Kaikkein kiireisimmin on varmistettava, että kaikki viralliset ja Euroopan tilastot levitetään yhden ainoan verkkoportaalin kautta tai luomalla linkkejä kansallisen tilastolaitoksen verkkosivustolla, jotta käyttäjät voivat saada kattavan kuvan virallisista tilastoista.

Lopuksi olisi entisestään laajennettava turvattujen tietokeskusten ja etäkäyttöisten järjestelmien verkostoa ja parannettava järjestelmiä, jotta pääsy mikrotietoihin helpottuisi tutkimustarkoituksissa.

2.6. Toisistaan poikkeavia näkemyksiä

Arvioinneissa noudatettiin tarkastustyyppistä menetelmää, ja sen vuoksi raportit sisältävät myös tilastoviranomaisten näkemykset silloin, kun ne eroavat vertaisarvioijien havainnoista ja suosituksista. Kuten jäljempänä taulukosta 2 ilmenee, tilastoviranomaisten omat näkemykset erosivat vertaisarvioijien näkemyksistä 39 tapauksessa. Säännönmukaisesti on toimittu niin, että parannustoimia ei ole suunniteltu, kun näkemyksissä on ollut eroja. Suositusten kokonaismäärään (707) verrattuna näkemyseroja aiheuttaneita kysymyksiä on vähän. Tämä merkitsee sitä, että vertaisarvioijat onnistuivat parannuskohteiden määrittämisessä.

Ehdottomasti suurin määrä mielipide-eroja (18 kaikkiaan 39 näkemyserosta) koski hallinnointia ja oikeudellisia näkökohtia, erityisesti ammatillista riippumattomuutta. Toisin kuin vertaisarvioijat, tilastoviranomaiset katsoivat näissä tapauksissa, että nykyinen lainsäädäntö tai muut järjestelyt riittävät takaamaan ammatillisen riippumattomuuden. Tämä koski erityisesti tilastoviranomaisten johtajien rekrytointia ja erottamista, joiden suhteen menettelyjen sanottiin noudattavan niiden kansallisten viranomaisten yleisiä toimintalinjoja, joihin tilastoviranomaiset kuuluvat.

Jäljelle jäävät näkemyserot jakautuivat melko tasaisesti muihin aihepiireihin, joista kussakin kirjattiin enintään neljä eroavaa näkökantaa. Kaikilla kolmella osa-alueella – tilastosalaisuuden suojaaminen, mikrotietojen levittäminen ja koordinointi – viranomaisten näkemykset erosivat arvioijien näkemyksistä kolmessa tapauksessa. Kun oli kyse riittämättömästä tilastosalaisuuden suojaamisesta ja mikrotietojen levittämisestä, vertaisarvioijien suositukset kiistettiin, ja tilastoviranomaiset mainitsivat riskit, joita aiheutuisi taakan vähentämiselle, kustannustehokkuudelle tai menetelmille, jos suositukset hyväksyttäisiin. Koordinointia koskevat eroavat näkökannat olivat maakohtaisia.

Taulukko 2: Eroavat näkemykset vertaisarvioijien suosituksista

Aihe

Suositukset

Eroavat näkemykset

Yhteensä

707

39

1 Hallinnointi ja oikeudelliset näkökohdat; koordinointi

216

21

1.1 Hallinnointi ja oikeudelliset näkökohdat

95

18

1.1.1 Ammatillinen riippumattomuus

88

16

1.1.2 Tiedonkeruuvaltuudet

4

1

1.1.3 Salassapitoon liittyvät oikeudelliset näkökohdat

3

1

1.2 Koordinointi

121

3

2 Resurssien riittävyys ja kustannustehokkuus

103

3

2.1 Resurssit

42

1

2.2 Koulutus

14

0

2.3 Kustannustehokkuus

47

2

3 Laatu ja menetelmät

168

7

3.1 Laatuun sitoutuminen

64

2

3.2 Menetelmät ja tilastosalaisuuden suojaaminen

46

4

3.3 Tulosten laatu ja käyttäjien vuorovaikutus

58

1

4 Taakan vähentäminen ja hallinnolliset tiedot

68

3

4.1 Taakan vähentäminen

22

2

4.2 Hallinnolliset tiedot

46

1

5 Puolueettomuus ja levittäminen

152

5

5.1 Puolueettomuus

36

1

5.2 Levittäminen: saatavuus ja selkeys

85

1

5.3 Mikrotietojen levittäminen

31

3

3.Parannustoimet

Kansalliset tilastolaitokset ja Eurostat ovat laatineet parannuksia koskevia toimintasuunnitelmia vertaisarvioijien suosituksiin vastaamiseksi. Niissä noudatetaan SMART-toimintatapaa 9 . Tuloksena oli yhteensä 929 parannustoimea.

Parannustoimien täytäntöönpanoa seurataan vuosittain. Kansalliset tilastolaitokset ja Eurostat raportoivat edistymisestään, ja niiden antamia tietoja käytetään aineistona sekä Eurostatin vuotuisissa edistymiskertomuksissa Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevälle komitealle että Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan vuotuisissa kertomuksissa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Edistymisvauhdin ylläpitämiseksi kaikki parannustoimet olisi pantava täytäntöön vuoden 2019 loppuun mennessä, minkä jälkeen Eurostat laatii loppuraportin Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevälle komitealle.

4.Päätelmät ja seuraavat vaiheet

Tällä vertaisarviointikierroksella tehtyjen arviointien perimmäisenä tavoitteena on vahvistaa tilastojärjestelmiä niin kansallisella kuin Euroopan tasolla ja lisätä siten Euroopan tilastojen uskottavuutta ja luotettavuutta ja varustaa Euroopan tilastojärjestelmä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Komission päätös 10 , joka koskee Eurostatin tehtävän vahvistamista Euroopan tilastojen tuotannon koordinoinnissa, ja toukokuussa 2015 annettu asetus, jolla muutetaan asetusta (EY) N:o 223/2009 ja joka vahvistaa huomattavasti kansallisten tilastolaitosten riippumattomuutta ja niiden koordinointitehtävää, sekä Euroopan tilastojärjestelmän visioon 2020 11 liittyvät kehitysaskeleet niin ikään korostavat tämän vertaisarviointikierroksen merkitystä keskeisenä välineenä Euroopan tilastojärjestelmän modernisoinnissa. Vaikka tällä kierroksella on itseisarvonsa siinä, että se saa Euroopan tilastojärjestelmän jäsenet arvioimaan omia toimintalinjojaan, käytänteitään ja menettelyjään, sen koko vaikutus tulee esiin vasta sitten, kun suositusten täytäntöönpanossa on edetty pidemmälle.

Yleisesti ottaen Euroopan tilastojärjestelmässä on noudatettu käytännesääntöjä erittäin hyvin. Tilastoviranomaisten toiminnalla on vahva oikeusperusta, niiden uskottavuus ja riippumattomuus tunnustetaan laajalti, ja luottamus niihin on korkealla tasolla. Vaikka resurssien suhteen onkin merkittäviä huolenaiheita, erittäin ammattitaitoinen, korkeasti koulutettu ja motivoitunut henkilöstö on merkittävä vahvuus Euroopan tilastojärjestelmälle. Käytetyt menetelmät ja tilastojen laatu ovat parantuneet menetelmien standardoinnin ja yhdenmukaistamisen myötä. Monia haasteita on kuitenkin jäljellä, ja ne liittyvät erityisesti käytännesääntöjen täytäntöönpanon parantamiseen ja hienosäätöön koko Euroopan tilastojärjestelmässä.

Vaikka tilastoviranomaisten mandaatti ja niiden toiminnot määräytyvätkin niitä koskevasta oikeusperustasta, joitain osa-alueita ja käytänteitä olisi vahvistettava ja tarkistettava. Tämä koskee erityisesti selvien, avointen ja objektiivisten menettelyjen kehittämistä tilastoviranomaisten johtajien rekrytointia ja erottamista varten. Vaikka useat tilastoviranomaiset olivatkin eri mieltä vertaisarvioijien kanssa sillä perusteella, että ne noudattavat yleisiä hallinnollisia menettelyjä, tätä kysymystä olisi syytä pohtia tarkemmin.

Hallinnollisiin tietoihin pääsy ja niiden tehokas käyttö liittyy olennaisesti kustannustehokkuuden saavuttamiseen ja vastaustaakan vähentämiseen. Vaikka lainsäädännön noudattaminen toteutuukin tällä osa-alueella, koska kansallisten tilastolaitosten oikeusperustat sallivat yleensä pääsyn tietoihin, joitain käytännön esteitä tämän pääsyn toteutumiselle on vielä jäljellä. Vertaisarvioijat totesivat edistymistä tapahtuneen useissa maissa siltä osin, että tilastoviranomaiset ovat mukana päättämässä suunniteltavista muutoksista rekistereihin tai niiden ylläpidon lopettamisesta sekä uusien rekistereiden suunnittelusta.

Virallisten tilastojen koordinointia koskeva kuva vaihtelee, mikä johtuu osittain kansallisten tilastojärjestelmien vaihtelevantasoisesta keskittämisestä sekä asianomaisten maiden koosta. Useilla tilastoviranomaisilla on vahva oikeusperusta ja tehokas ja tunnustettu mandaatti muiden kansallisten viranomaisten työskentelyn koordinointiin. Joskus koordinointi on kuitenkin epävirallista ja perustuu tapauskohtaisiin järjestelyihin ja henkilökontakteihin. Tätä voidaan pitää hyväksyttävänä erityisesti pienemmissä maissa, mutta tämäntyyppiset järjestelyt eivät anna kansallisille tilastolaitoksille tarvittavaa valtaa Euroopan tilastojen laadun varmistamiseksi. Jotta kansalliset tilastolaitokset voisivat koordinoida kansallisia järjestelmiään tehokkaasti, niiden koordinointitehtävän tukena olisi oltava tarvittavat säädökset ja institutionaaliset järjestelyt.

Menetelmät ja laatu ovat hyötyneet kasvavasta yhteistyöstä Euroopan tilastojärjestelmän tasolla, kun on sekä otettu käyttöön yhdenmukaistettuja ja standardoituja välineitä ja menettelyjä että lisätty tietämyksen ja kokemusten jakamista.

Resurssit ovat yksi huolta aiheuttava kysymys. Kaikki tilastoviranomaiset ovat optimoineet tai ovat optimoimassa resurssien käyttöä erilaisilla toimenpiteillä, joihin kuuluu ensisijaisten toimintakohteiden määrittäminen, hallinnollisten tietojen hyödyntäminen ja automaattisen tiedonkeruun käyttöönotto. Uudet ja tiukemmat toimintapoliittiset vaatimukset tarkoittavat kuitenkin sitä, että Euroopan tilastojärjestelmän katsotaan lähestyvän kriittistä kynnystä, kun on kyse kasvavien tilastovaatimusten ja resurssirajoitusten tasapainottamisesta. Vertaisarvioijat korostavat lähes yksimielisesti, että riittävien resurssien turvaaminen ja joustavuuden säilyttäminen sen suhteen, miten Euroopan tilastojärjestelmän jäsenet käyttävät näitä resursseja, on ensiarvoisen tärkeää Euroopan tilastojen laadun turvaamiselle.

Päätelmänä voidaan todeta, että tämä vertaisarviointikierros on osoittanut sekä Euroopan tilastojärjestelmässä viime vuosina tapahtuneen dynaamisen kehityksen että eurooppalaisen yhteistyön arvon järjestelmän toiminnalle. Vastauksena suosituksiin kansalliset tilastolaitokset ja Eurostat ovat laatineet parannuksia koskevia toimintasuunnitelmia, joissa esitetään käytännön toimenpiteet niiden suorituskyvyn parantamiseksi. Täytäntöönpanoa seurataan tiiviisti vuosittain keväästä 2016 alkaen, ja se on määrä saada päätökseen vuoden 2019 loppuun mennessä. Tulevista toimenpiteistä päätetään saatujen oppien ja jaettujen kokemusten valossa.

(1) http://ec.europa.eu/eurostat/documents/3859598/5921861/KS-32-11-955-EN.PDF/5fa1ebc6-90bb-43fa-888f-dde032471e15  .
(2) EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164  .
(3) Kaikki viittaukset periaatteisiin ja indikaattoreihin liittyvät Euroopan tilastoja koskeviin käytännesääntöihin.
(4) KOM(2008) 621 lopullinen, Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle käytännesääntöjen täytäntöönpanosta vuonna 2008 (7.10.2008).  
(5) http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR12_12/SR12_12_FI.PDF  .
(6) http://ec.europa.eu/eurostat/web/quality/peer-reviews  .
(7) http://ec.europa.eu/eurostat/web/quality/peer-reviews  .
(8) EUVL L 123, 19.5.2015, s. 90.  
(9) Parannustoimien olisi oltava täsmällisiä, mitattavia, saavutettavia, realistisia ja aikasidonnaisia.
(10) Komission päätös 2012/504/EU, annettu 17 päivänä syyskuuta 2012, Eurostatista (EUVL L 251, 18.9.2012, s. 49).  
(11) ESS Vision 2020