2.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/130

Esittelijä:

Peter SCHMIDT

1.1

ETSK korostaa, että elintarvikeketjun haavoittuvimpien toimijoiden heikkoon asemaan on puututtava lopettamalla elintarvikkeiden vähittäiskaupan (huom. käsillä olevassa asiakirjassa ”vähittäiskaupalla” tarkoitetaan supermarketteja) ja eräiden ylikansallisten yhtiöiden hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt, jotka lisäävät kaikkiin elintarvikeketjussa mukana oleviin toimijoihin kohdistuvaa riskiä ja epävarmuutta ja aiheuttavat näin ollen tarpeettomia kustannuksia.

1.2

ETSK toteaa, että pelkästään hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä välttämällä ei voitaisi ratkaista markkinoiden rakenteellisia ongelmia elintarvikeketjussa, sellaisia kuin markkinoiden tilapäinen epätasapaino, maataloustuottajien heikko asema jne.

1.3

ETSK toistaa aiemmassa lausunnossaan aiheesta ”Suurten kauppaketjujen ja elintarvikkeiden toimittajien väliset kauppasuhteet – nykytilanne” (1) esittämänsä huolet ja suositukset. Etenkin ETSK kehottaa jälleen kerran komissiota mukauttamaan unionin lainsäädäntöä siten, että otetaan huomioon elintarvikealan eri osapuolten erityispiirteet.

1.4

ETSK kiinnittää huomiota markkinoiden toiminnan epäonnistumiseen, sillä tilanne pahenee jatkuvasti järjestelmässä, jossa ei ole riittävää ohjausta (2).

1.5

ETSK kannattaa voimakkaasti Euroopan parlamentin 7. kesäkuuta 2016 antamaa päätöslauselmaa (3), jossa korostetaan, että EU:n tason puitelainsäädäntö on tarpeen, jotta voidaan torjua elintarvikkeiden vähittäiskaupan ja eräiden ylikansallisten yhtiöiden hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja varmistaa, että eurooppalaisilla maataloustuottajilla ja kuluttajilla on mahdollisuus hyötyä oikeudenmukaisista myynti- ja ostoehdoista. ETSK katsoo, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen luonteen vuoksi on sekä välttämätöntä että tarpeellista, että ne kielletään EU:n lainsäädännössä.

1.6

ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään pikaisiin toimiin hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen estämiseksi perustamalla tätä tarkoitusta varten EU:n yhdenmukaistetun lainvalvontaviranomaisten verkoston, jotta luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla.

1.7

ETSK on tyytyväinen SCI-toimitusketjualoitteeseen (Supply Chain Initiative) ja muihin kansallisiin vapaaehtoisiin järjestelmiin, mutta vain jäsenvaltiotason tehokkaiden ja vahvojen lainvalvontamekanismien lisänä. On kuitenkin varmistettava, että kaikki sidosryhmät (esim. maataloustuottajat ja ammattiliitot) voivat osallistua ja että valituksia voidaan tehdä anonyymisti. On myös luotava varoittavia seuraamuksia. Tällaisten foorumien olisi myös voitava toimia itsenäisesti. ETSK ehdottaa myös, että perustetaan oikeusasiamiehen virasto, jolla on säädösvaltaa oikeuskäsittelyä edeltävässä sovittelussa.

1.8

ETSK kehottaa kieltämään haitalliset käytännöt, esimerkiksi käsillä olevan lausunnon kohdassa 3.3 luetellut käytännöt.

1.9

ETSK suosittaa erityisesti, että tavarantoimittajille, kuten maataloustuottajille, maksetaan tuotteista hinta, joka ei alita tuotantokustannuksia. Lisäksi ETSK vaatii, että elintarvikkeiden myynti vähittäiskaupassa alle omakustannushintojen kielletään tehokkaalla tavalla.

1.10

ETSK suosittaa, että esim. jäsenvaltioiden julkisten hankintojen kautta kannustetaan ja tuetaan vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, jotka voivat lyhentää elintarvikkeiden tuottajien ja loppukäyttäjien välistä toimitusketjua.

1.11

ETSK ehdottaa, että osuuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden roolia ja asemaa vahvistetaan valtatasapainon palauttamiseksi. Ne ovat soveltuvia ja tärkeitä yritysmuotoja ja mahdollistavat sen, että maataloustuottajat voivat omistajina parantaa yhdessä markkina-asemaansa – myös EU:n sisämarkkinaehdoin – ja tasapainottaa aktiivisesti neuvotteluvoiman jakautumista elintarvikeketjussa.

1.12

ETSK kehottaa painokkaasti elintarvikeketjun toimijoita kehittämään oikeudenmukaisia kauppasuhteita pitkäaikaisten ja vakaiden sopimusten pohjalta sekä tekemään keskinäistä yhteistyötä ja toimimaan yhdessä kuluttajien tarpeiden ja vaatimusten tyydyttämiseksi.

1.13

ETSK kehottaa suojelemaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä esiin tuovia väärinkäytösten paljastajia ja suojaamaan heidän henkilöllisyytensä.

1.14

ETSK suosittaa, että otetaan käyttöön oikeus nostaa ryhmäkanteita.

1.15

ETSK ehdottaa, että käynnistetään Euroopan laajuinen tiedotus- ja valistuskampanja ”elintarvikkeiden arvosta”. Näin voitaisiin varmistaa pitkän aikavälin muutokset kulutuskäyttäytymisessä.

2.1

Elintarvikealan toimitusketju yhdistää erilaisia merkittäviä Euroopan talouden aloja, jotka ovat olennaisia taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän hyvinvoinnin sekä Euroopan kansalaisten terveyden kannalta. Viime vuosina neuvotteluvoima toimitusketjussa on kuitenkin siirtynyt enimmäkseen vähittäiskaupan alan ja eräiden ylikansallisten yhtiöiden eduksi ja tavarantoimittajien, etenkin alkutuottajien vahingoksi.

2.2

Pieni määrä yrityksiä hallitsee tällä hetkellä elintarvikkeiden markkinointia ja myyntiä. Esimerkiksi yhä useammassa jäsenvaltiossa kolmesta viiteen vähittäismyyjää on enemmistönä monilla päivittäistavaramarkkinoilla, ja niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on 65–90 prosenttia (4)  (5).,

2.3

Neuvotteluvoiman keskittyminen on johtanut määräävän aseman väärinkäytöksiin ja aiheuttanut sen, että heikommat toimijat ovat yhä alttiimpia hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille. Tämä siirtää taloudellisen riskin markkinoilta toimitusketjuun ja vaikuttaa erityisen kielteisesti kuluttajiin ja eräisiin toimijoihin, kuten maataloustuottajiin, työntekijöihin ja pk-yrityksiin.

2.4

ETSK on jo tarkastellut hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä helmikuussa 2013 antamassaan lausunnossa aiheesta ”Suurten kauppaketjujen ja elintarvikkeiden toimittajien väliset kauppasuhteet – nykytilanne” (6). Sen jälkeen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen tilanne ei ole juurikaan parantunut. Supermarkettien valta on päinvastoin jopa kasvanut, ja tämä saattaa johtaa väärinkäytöksiin eräisiin toimijoihin, kuten maataloustuottajiin, työntekijöihin ja pk-yrityksiin, nähden.

3.1

Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt voidaan määritellä käytännöiksi, jotka poikkeavat merkittävästi hyvistä kauppatavoista ja ovat kunniallisten ja vilpittömien menettelyjen vastaisia (7).

3.2

Hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä voi esiintyä missä toimitusketjun vaiheessa tahansa eri toimijoiden välillä. Ne ovat kuitenkin yleisempiä toimitusketjun myöhemmissä vaiheissa, missä vallan keskittyminen vähittäismyyjien ja eräiden ylikansallisten yhtiöiden keskuudessa on suurempaa. Jos hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä löydetään toimitusketjun varhaisissa vaiheissa, ne johtuvat usein toimitusketjun myöhemmissä vaiheissa esiintyvien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen riskin siirtymisestä.

3.3

Seuraavassa esitetään esimerkkejä tällaisista käytännöistä, mutta luettelo ei missään tapauksessa ole tyhjentävä:

3.4

Hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä on laaja-alaisia vaikutuksia toimijoihin, kuluttajiin ja ympäristöön. Tällaiset käytännöt ovat kuitenkin luonnostaan kannattavia ja ne antavatkin käyttäjilleen lyhyen aikavälin hyötyjä toimitusketjun muiden sidosryhmien kustannuksella. Pitkällä aikavälillä elintarvikeketjun toimijoilla on oltava kestäväpohjaiset toimitussuhteet ja niiden on pyrittävä estämään toimitusketjun häiriöt, jotta ne voivat kilpailla ja vastata edelleen kuluttajien jatkuvasti muuttuviin vaatimuksiin.

3.5.1

Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt vaikuttavat niistä kärsiviin toimijoihin eri tavoin, ja vaikutukset ovat kauaskantoisia ja voivat vähentää tavarantoimittajien tuloja joko hinnanalennusten tai näiden käytäntöjen takia kasvaneiden kustannusten vuoksi. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen on arvioitu maksavan tavarantoimittajille 30–40 miljardia euroa (8). Tavarantoimittajiin kohdistuvan jatkuvan hintapaineen lisäksi hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt luovat epävarmuutta, mikä estää innovointia ja investointeja toimitusketjussa, ja ne voivat johtaa siihen, että pätevät ja vastuulliset tavarantoimittajat joutuvat lopettamaan toimintansa.

3.5.2

Maataloustuottajiin ja elintarvikkeiden jalostajiin kohdistuva paine ja tästä johtuva hintojen alentamispaine johtaa myös palkkojen alenemiseen niin maatalousalalla kuin elintarviketeollisuuden työntekijöiden parissa. Kun kyse on pysyvämmästä työstä, kilpailu matalammista hinnoista alentaa myös palkkoja, jotta elintarvikkeiden toimittajat saavat voittomarginaalinsa.

3.5.3

Pk-yritykset ovat usein alttiimpia hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille, esim. maailmanlaajuisessa banaanikaupassa, jossa pienviljelijöiden tuotantoa käytetään täydentämään suurempien viljelmien määriä. Pienet elintarvikkeiden toimittajat ovat vaarassa joutua ensimmäisinä syrjään myynnistä, jos tilaus peruutetaan ilmoittamatta siitä asianmukaisesti (9).

3.5.4

Eräillä elintarviketuotannon ja valmistusteollisuuden aloilla sopimusvapautta ei enää ole. Viimeaikainen kehitys Saksassa osoittaa, että vähittäismyyntihintoja on alennettu yksipuolisesti neuvottelematta asiasta tavarantoimittajien kanssa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa maitoa myydään päivittäistavarakaupassa usein jatkuvasti tappiolla, ja maan maidontuottajille on maksettu yhä alhaisempia hintoja maidosta, joissakin tapauksissa alle tuotantokustannusten. Espanjassa tuotantokustannuksia alempien hintojen maksaminen on jalostusteollisuudessa laillista, mikä vaikuttaa voimakkaasti hinnanmuodostukseen elintarvikeketjussa.

3.5.5

Tuoretuoteala on erityisen altis hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille, sillä ala tarjoaa Euroopan markkinoille herkästi pilaantuvia tuotteita. Maataloustuottajilla on rajallinen aika myydä tuotteitaan, jotta varmistetaan asianmukainen säilyvyysaika lopulliselle asiakkaalle ja kuluttajalle. Vähittäismyyjien kaupalliset ostajat ja välittäjät käyttävät tätä usein väärin määräämällä tavaran vastaanottamisen yhteydessä neuvotteluitta hinnanalennuksia.

3.5.6

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että tietyillä toimijoilla on selkeää neuvotteluvoimaa, jota käytetään väärin hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kautta (10). Tällaisia väärinkäytöksiä voi esiintyä missä tahansa toimitusketjun vaiheessa, ja ne ovat ilmeisiä myös maataloustuottajien ja elintarviketeollisuuden välisissä suhteissa, sillä elintarvikealan yrityksillä on myös ”neuvotteluvoimaa” vallan suhteellisen keskittymisen vuoksi (11).

3.5.7

Vähittäismyyjien ”oman merkin” (tuotemerkittömät tuotteet tai vähittäismyyjän omistamat merkit) tuotteiden myynnin lisääntyminen antaa vähittäismyyjille mahdollisuuden vaihtaa usein tavarantoimittajia, jos ne löytävät edullisemman tuottajan joko sopimussuhteiden aikana tai niiden jälkeen. ”Oman merkin” tuotteet eivät kuitenkaan ole sinällään hyvän kauppatavan vastaisia, ja ne voivat auttaa pk-yrityksiä pääsemään markkinoille ja tarjota kuluttajille valinnanvaraa.

3.5.8

Eräiden vähittäiskauppatoimien laajeneminen vertikaalisen integraation kautta hankintaan ja jalostukseen voi johtaa siihen, että vähittäiskauppiaat alentavat hintoja. Tämä on esimerkki neuvotteluvoiman lisääntymisestä jatkuvan vallankeskittymisen kautta.

3.5.9

Myyminen alle tuotantokustannusten sekä maatalouden perustuotteiden, kuten maidon, juuston, hedelmien ja vihannesten, myyminen tappiolla (eli myyminen alle hankintahinnan) supermarkettien ja eräiden ylikansallisten yhtiöiden taholta uhkaa Euroopan maataloustuotannon kestävyyttä pitkällä aikavälillä.

3.6.1

Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt vaikuttavat erittäin kielteisesti eurooppalaisiin kuluttajiin. Suuret toimijat selviytyvät usein hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kustannuksista, mutta pienemmät yritykset joutuvat lisääntyvän paineen alaisiksi eivätkä kykene investoimaan eivätkä innovoimaan, minkä vuoksi ne jäävät arvokkaiden markkinoiden ulkopuolelle (12). Näin kuluttajien valinnanmahdollisuudet ja saatavuus vähenevät ja viime kädessä kuluttajahinnat nousevat.

3.6.2

Avoimuuden puute merkinnöissä haittaa kuluttajia, jotka eivät kykene tekemään tietoisia ostopäätöksiä huolimatta siitä, että he ovat useaan otteeseen ilmaisseet toiveensa suosia terveellisiä, ympäristöystävällisiä ja laadukkaita elintarvikkeita, jotka ovat peräisin lähialueelta. Tällainen avoimuuden puute heikentää kuluttajien luottamusta ja kärjistää edelleen maatalousalan kriisiä.

3.6.3

Hintapaineet pakottavat elintarvikkeiden jalostajat tuottamaan mahdollisimman halvalla – mikä voi vaikuttaa kuluttajien saatavilla olevien elintarvikkeiden laatuun. Eräissä tapauksissa yritykset käyttävät kustannusten alentamiseksi edullisempia raaka-aineita, mikä vaikuttaa elintarvikkeiden laatuun ja arvoon. Esimerkiksi transrasvojen käyttö on monissa tuotteissa korvannut eurooppalaisten terveellisempien öljyjen ja rasvojen käytön.

3.7.1

Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vaikutus ympäristöön on tunnustettava. Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt edistävät ylituotantoa, sillä näin tavarantoimittajat voivat varmistautua epävarmuuden varalle. Ylituotanto saattaa johtaa elintarvikkeiden haaskaukseen, mikä aiheuttaa resurssien, kuten maan, veden, maatalouskemiallisten aineiden ja polttoaineen, tarpeetonta kuluttamista (13)  (14).,

4.1

Komissio on laatinut kertomuksen (15), jossa arvioidaan hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjuntatoimenpiteiden täytäntöön panemiseksi perustettujen kansallisten kehysten olemassaoloa ja tehokkuutta sekä EU:n laajuisen vapaaehtoisen SCI-toimitusketjualoitteen ja sen kansallisten vapaaehtoisten foorumien roolia.

4.2

Vuonna 2016 laaditusta komission kertomuksesta ilmenee, että jäsenvaltioiden suuri enemmistö on jo ottanut käyttöön sääntelytoimia ja julkisia lainvalvontajärjestelmiä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen käsittelemiseksi. Eräät jäsenvaltiot ovat menneet muita pidemmälle, mutta monet eivät edelleenkään kykene puuttumaan hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen uhrien kokemaan ”pelon ilmapiiriin”. Koska hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin voidaan puuttua erilaisin lähestymistavoin, komissio on tullut siihen tulokseen, ettei EU:n erityinen lainsäädäntö toisi tässä vaiheessa mitään lisäarvoa.

4.3

SCI-toimitusketjualoite (16) on kahdeksan EU:sta peräisin olevan järjestön yhteinen aloite. Kyseiset järjestöt edustavat elintarvike- ja juomateollisuutta, merkkituotteiden valmistajia, vähittäiskaupan alaa, pk-yrityksiä ja maatalouskauppiaita. SCI käynnistettiin elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin (17) yhteydessä, ja sen tarkoituksena on auttaa sidosryhmiä torjumaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä.

4.4

Kertomuksessa todetaan, että SCI on lisännyt tietoisuutta hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä ja että se saattaa olla nopeampi ja edullisempi vaihtoehto oikeudenkäynteihin nähden. Se saattaa myös auttaa ratkaisemaan rajatylittäviä ongelmia. Komissio korostaa myös aloja, joilla SCI:tä voidaan mahdollisesti parantaa, esimerkkeinä hallintorakenteen puolueettomuuden edistäminen sekä mahdollisuus tehdä yksittäisiä luottamuksellisia kanteluja.

5.1

ETSK:n kanta komission kertomukseen noudattelee Euroopan parlamentin 7. kesäkuuta 2016 hyväksymää päätöslauselmaa hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa, jota kannatettiin vahvasti yli puoluerajojen (18). Euroopan parlamentti korostaa, että EU:n tasolla tarvitaan puitelainsäädäntöä, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, joiden avulla voidaan torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä elintarvikeketjussa, jotta varmistetaan oikeudenmukaiset tulot maataloustuottajille ja laaja valinnanvara kuluttajille. Parlamentti korostaa myös, että SCI-toimitusketjualoitetta ja muita jäsenvaltioiden ja EU:n vapaaehtoisia järjestelmiä ei olisi edistettävä vaihtoehtona vaan ”jäsenvaltioiden tason tehokkaiden ja vahvojen lainvalvontamekanismien rinnalla ja varmistettava kanteluiden nimettömyys ja varoittavien seuraamusten käyttöönotto samalla, kun huolehditaan unionin tason koordinoinnista” (19).

5.2

Komissio katsoo, että on vielä liian aikaista arvioida SCI:n onnistumista. ETSK panee kuitenkin merkille, että SCI ei ole ollut tehokas vähennettäessä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja neuvotteluvoiman väärinkäyttöä seuraavista syistä:

5.2.1

Vähittäiskauppa-alan johtava asema SCI:ssä ehkäisee merkittävästi maataloustuottajien tehokasta osallistumista foorumiin näiden sidosryhmien välisen epäluottamuksen vuoksi. SCI ei näin ollen tarjoa tavarantoimittajille niiden edellyttämää anonyymiyttä ”pelon ilmapiirin” poistamiseksi. SCI:ssä ei myöskään voida ennakoivasti tutkia toimitusketjuja ja siinä odotetaan toimijoiden tekevän valituksia, minkä vuoksi todistustaakka on hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen uhreilla.

5.2.2

Komissio katsoo, että SCI mahdollistaisi hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen itsesääntelyn. Taloudellisten seuraamusten puute tarkoittaa kuitenkin, että ostajilla ei ole pelotetta käyttää muutoin kannattavia hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä. Esimerkiksi Tesco plc:n on äskettäin todettu harjoittavan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä asioidessaan tavarantoimittajiensa kanssa huolimatta siitä, että se on SCI:n jäsen. Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan kaupan alan asiamies (Groceries Code Adjudicator) on antanut Tescolle ei-taloudellisen rangaistuksen, se ei ole saanut minkäänlaista rangaistusta SCI:ltä. SCI:n ainoana pelotteena on mahdollisuus poistaa rikkomuksen tehneeltä yritykseltä jäsenyys, mitä se ei ole vielä tehnyt Tesco plc:n osalta. Tämä on selkeä esimerkki siitä, miten SCI ei estä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä.

5.2.3

ETSK panee myös merkille, ettei SCI:n jäseninä ole maataloustuottajia eikä ammattiliittoja. Eräät organisaatiot eivät ole koskaan liittyneet SCI:hin tai sen kansallisiin vastineisiin, ja Suomen Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK), joka oli SCI:n täytäntöönpanevan kansallisen foorumin perustajajäsen Suomessa, jätti aloitteen sillä perusteella, ettei se toiminut, koska se lisäsi maataloustuottajien riskiä anonymiteetin puuttumisen vuoksi.

6.1

Kahdellakymmenellä jäsenvaltiolla on lainsäädäntöä ja sääntelyaloitteita, mutta niiden menestys on vielä vähäistä (20). Viisitoista näistä jäsenvaltiosta on ottanut käyttöön toimenpiteitä kuluneiden viiden vuoden aikana, mikä on merkki hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen merkittävästä esiintymisestä toimitusketjussa. Sääntely on kuitenkin hyvin eritasoista, eivätkä monet kansalliset lainvalvontaviranomaiset kykene panemaan toimeen taloudellisia seuraamuksia tai ottamaan vastaan anonyymeja valituksia.

6.2

Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa-alan tavaratoimituksia koskevia käytännesääntöjä (Groceries Supply Code of Practice (21), GSCOP) pidetään yhtenä edistyksellisimmistä säädöstoimenpiteistä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen estämiseksi (22). Ennen näiden käytännesääntöjen laatimista sovellettiin vapaaehtoisia käytännesääntöjä, mutta ne todettiin tehottomiksi estämään hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä sääntelyn puutteen vuoksi. GSCOPia sääntelee kaupan alan asiamies (Groceries Code Adjudicator, GCA), jolla on lailliset valtuudet ottaa vastaan anonyymeja valituksia hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä, käynnistää oma-aloitteisesti tutkimuksia, julkistaa kyseisten yritysten väärinkäytöksiä ja sakottaa vähittäismyyjiä GCSOPin rikkomisesta yhteen prosenttiin asti näiden vuosittaisesta liikevaihdosta. Saavutuksistaan huolimatta kaupan alan asiamies voi kuitenkin säädellä vain vähittäismyyjien ja näiden suorien tavarantoimittajien (jotka ovat suurelta osin sijoittautuneet Yhdistyneeseen kuningaskuntaan) välisiä suhteita. Kyseessä on ”moraalikato”, jossa sekä vähittäiskauppiaat että näiden suorat tavarantoimittajat siirtävät riskin epäsuorille tavarantoimittajille hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kautta.

6.3

Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailukomission (Competition Commission) toteuttaman tutkimuksen kaltaisia tutkimuksia on tehty Espanjassa (23), Suomessa (24), Ranskassa (25), Italiassa (26) ja Saksassa. Niistä on ilmennyt, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat erittäin yleisiä elintarvikeketjussa.

6.4

Monet eurooppalaiset toimijat käyvät kauppaa useissa jäsenvaltioissa, joten näillä yrityksillä on mahdollisuus edullisimman oikeuspaikan etsimiseen, mikä vesittää jäsenvaltiotason lainsäädännön. EU:n epäyhtenäinen lainsäädäntö on luonut epätasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla. Kun lainsäädännössä lisäksi säädellään vain suorien tavarantoimittajien ja vähittäismyyjien suhteista, välittäjäorganisaatioiden käyttäminen vähittäismyyjien keskuudessa elintarvikkeita ostettaessa vähentää tällaisen lainsäädännön tehokkuutta, kuten on asian laita Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä on lisäperuste Euroopan laajuiselle lainsäädännölle.

6.5

EU:n ulkopuoliset tavarantoimittajat toimittavat tavaraa EU:n vähittäismyyjille yleensä epäsuorasti maahantuojien ja muiden välittäjien kautta. Näin ollen tällaisista viranomaisista on vain vähän tietoa (27), ja useimmat lainvalvontaviranomaiset eivät ole asiasta valveutuneiden käytettävissä, jotta voitaisiin pyrkiä korjaamaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä.

7.1

Edellä esitetyt kommentit huomioon ottaen ETSK kehottaa perustamaan lainvalvojien eurooppalaisen verkoston hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ehkäisemiseksi. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen luonne sekä edellyttää että oikeuttaa kieltämään ne EU:n lainsäädännössä, jotta voidaan suojella kaikkia elintarviketoimittajia riippumatta siitä, mihin ne ovat sijoittuneet, unionin ulkopuoliset maat mukaan luettuina. Jotta toimet olisivat tehokkaita, verkostoon kuuluvilla lainvalvontaviranomaisilla on oltava seuraavat tehtävät:

7.2

Kaikkien jäsenvaltioiden tavoitteena tulisi olla kansallisten lainvalvontaelinten perustaminen, jotta voidaan käsitellä hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin liittyviä valituksia. Vähimmäisvaatimuksena näillä elimillä tulisi olla edellä mainitut tehtävät.

7.3

Hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä estävät lainsäädännölliset toimet voivat ja niiden tulisi olla kustannustehokkaita.

7.4

Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kehotetaan lisäksi komissiota varmistamaan tehokkaat lain noudattamisen valvontamekanismit esimerkiksi kehittämällä ja koordinoimalla ”unionin tasolla vastavuoroisesti tunnustettujen kansallisten viranomaisten verkostoa” (28).

7.5

British Institute of International and Comparative Law (BIICL) on suosittanut, että EU:n olisi annettava direktiivi, jotta jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisille laaditaan yhteisiä tavoitteita hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen estämiseksi ja sääntöjen luomiseksi näiden elinten Euroopan laajuista koordinointia varten (29).

8.1

Kiinteän hinnoittelun tai taatun vähimmäishinnan varmistavat sopimukset, jotka perustuvat ostajan ja tavarantoimittajan oikeudenmukaisiin neuvotteluihin, tarjoavat tavarantoimittajalle paremman turvan kuin tuotteen myyminen avoimilla markkinoilla. Tämäntyyppiset sopimukset varmistavat tavarantoimittajille asetetut hinnat, mutta tällainen käytäntö kuitenkin vahvistuisi, jos tuotantomääristä tai minimivakuuksista olisi sovittu. Nykyisin tilattuja määriä voidaan muuttaa jälkikäteen tai ostajat voivat torjua tuotteen markkinakysynnän muuttuessa, toisinaan viime hetkellä, mikä aiheuttaa ennakoimattomia menoja elintarvikkeiden uudelleenmarkkinoinnin, uudelleenpakkauksen tai hävittämisen vuoksi.

8.2

Eräät EU:hun tavaraa toimittavat tahot ovat alkaneet käyttää ulkopuolisia edustajia, jotka tarkastavat tuotteen sen saapuessa määräpaikkaan, jotta estetään maahantuojien tekaistut vaatimukset tuotteet hylkäämisestä. Tällaisia vaatimuksia tehdään, kun ennakoitu tarjonta ja kysyntä ovat muuttuneet, mikä lisää ostajien riskiä toimitusketjun myöhemmissä vaiheissa. Tämä ongelma on kausiluonteinen, sillä kun tarjonta on korkea ja hinnat näin ollen alhaiset, tavarantoimittajilla on suurempi riski saada vaatimuksia verrattuna tilanteeseen, jossa tarjonta on niukkaa. Vaikka ulkopuolisten edustajien käyttö varmasti vähentää tällaisten viejiin kohdistuvien hylkäämisvaatimusten yleisyyttä, kyseiset palvelut ovat lisäkustannus tavarantoimittajille ja rajoittavat näin niiden investointi- ja innovointikykyä liiketoiminnassaan. Lisäksi pienemmillä tavarantoimittajilla ei yleensä ole varaa tällaiseen apuun eivätkä ne siis hyödy tällaisesta käytännöstä.

9.1

On olemassa monia esimerkkejä vaihtoehtoisista elintarvikeketjuista, joissa noudatetaan oikeudenmukaisempia kaupan käytäntöjä ja oikeudenmukaisempaa jakelun tai uudelleenkohdentamisen tasapainoa. Osuustoiminta-alalla on eräitä lupaavia lähestymistapoja, mutta yritysryhmittymien ja monikansallisten konsernien kasvava valta uhkaa niitä yhä enemmän.

9.2

Jotta parannetaan oikeudenmukaisuutta EU:n elintarvikeketjussa, tarvitaan toimenpiteiden yhdistelmää, jolla puututaan suurten yritysten valtaan toimitusketjussa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen estämiseksi ja vahvistetaan tasapainottavaa voimaa kannustamalla osuuskuntien ja vaihtoehtoisten elintarvikkeiden jakelukanavien kehittämiseen.

9.3

Osuuskunnat ja viljelijäjärjestöt Euroopassa ja muualla maailmassa ovat sallineet tavarantoimittajien yhdistää tuotantomääränsä myyntivoiman lisäämistä, perinteisille markkinoille pääsyä ja parempien hintojen neuvottelua varten. Tällaisten liiketoimintamallien ansiosta pienet tavarantoimittajat voivat kontrolloida paremmin tuotantoaan ja tuotteidensa markkinointia ja tarjota vaihtoehdon suurimittaisille tuotantotoimille. Euroopan parlamentti on kehottanut komissiota kannustamaan tällaisia liiketoimintamalleja, jotta lisätään niiden neuvotteluvoimaa ja parannetaan niiden asemaa elintarvikeketjussa (30). Lisäksi tuottajien ja osuuskuntien ala- ja aluekohtaista yhteistyötä on edistettävä entistä vahvemmin (31).

9.4

Yhteisön tukeman maatalouden (Community-supported agriculture, CSA) järjestelmät ja muut maataloustuottajien ja kuluttajien osuuskunnat antavat kuluttajille mahdollisuuden vaikuttaa suoraan käyttämiensä elintarvikkeiden tuotantoon. Tuoreet luvut osoittavat, että Euroopassa toimii parhaillaan 2 776 yhteisön tukeman maatalouden järjestelmää ja että ne tuottavat elintarvikkeita 472 055 kuluttajalle (32). Laajemmat tuotteiden ”laatikkojärjestelmien” mallit hyötyvät myös lyhyistä toimitusketjuista, joissa tuotteet viedään suoraan joko kuluttajakotitalouksiin tai keskitettyihin keräyspisteisiin.

9.5

Maataloustuottajien harjoittamalla maatalouselintarvikkeiden suoralla myynnillä, kuten maataloustuottajien markkinoilla, on kahtalainen etu: tuottajia haittaavia väärinkäytöksiä ei ole, ja tuottajat hyötyvät suuremmasta itsenäisyydestä ja paremmista tuloista, ja kuluttajien saatavilla on tuoreita, aitoja ja kestävyysperiaatteiden mukaisia tuotteita, joiden alkuperästä heillä on varmuus. Yhdessä tutkimuksessa (33) todettiin, että maataloustuottajat saavat paljon paremmat tulot tuotteistaan, kun ne käyttävät tällaisia toimitusketjuja perinteisten markkinoiden sijaan. Tällaisia aloitteita tulisikin tukea julkisin varoin, esimerkiksi YMP:n toisen pilarin maksuista, sillä ne luovat kasvua ja työllisyyttä sekä vastaavat kuluttajien tarpeisiin.

9.6

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä löytämään keinoja, joilla voidaan parantaa maataloustuottajien ja paikallisten elintarvikeyritysten tilannetta ja luoda suoria yhteyksiä viranomaisiin sovellettaessa julkisia hankintoja koskevia uusia direktiivejä, ja mentävä enimmäisalennuksen logiikkaa pidemmälle.

9.7

Lisäksi tulisi käynnistää Euroopan laajuinen tiedotus- ja valistuskampanja elintarvikkeiden arvosta. Kuluttajien parempi tietoisuus elintarviketuotannon merkityksestä ja elintarvikkeiden vahvempi arvostus ovat osoittautumassa yhä tarpeellisemmiksi asioiksi ja voivat edistää osaltaan entistä oikeudenmukaisempia kauppatapoja.