19.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/54

Esittelijä:

Kathleen WALKER SHAW

1.1

Työn ja työsuhteiden luonne kehittyy nopeasti. EU:n haasteena on kannustaa innovointiin, teknologian kehittämiseen ja luovuuteen, jotta voidaan edistää ja tuottaa myönteisiä tuloksia kestävällä pohjalla olevaa ja kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta varten. On arvioitava näiden kehityskulkujen vaikutusta työmarkkinoihin ja normeihin, talouteen, vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiin sekä toimeentuloon riittävään palkkaan. Suurimpia haasteita ovat yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja oikeudenmukaisen digitaalitalouden luominen työntekijöille ja kaikenkokoisille yrityksille ja aloille sekä digitaalisten taitojen parantaminen. EU:lla ja sen työmarkkinaosapuolilla on keskeinen rooli sen varmistamisessa, että tämä prosessi johtaa myönteiseen, oikeudenmukaiseen ja pysyvään tulokseen ja että oikeuksien ja suojan harmaisiin alueisiin puututaan.

1.2

ETSK:n mielestä on ensisijaisen tärkeää suojella EU:n sosiaaliturvajärjestelmien laatua ja rahoituksen pohjan kestävyyttä. Komitea suosittaa, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot tutkisivat työmarkkinaosapuolia konsultoiden parhaita käytänteitä, jotta voitaisiin luoda perusta sellaisten sosiaaliturvamallien kehittämiselle, jotka soveltuvat kattamaan joustavampia työmuotoja. Tässä yhteydessä on varmistettava kaikkien työntekijöiden, myös perinteisen sosiaalisen turvaverkon ulkopuolelle jäävien itsenäisten ammatinharjoittajien, asianmukaisella tasolla oleva sosiaaliturva. Asia olisi otettava huomioon kehitettäessä EU:n sosiaalisten oikeuksien pilaria. On tervetullutta, että ETSK käsittelee tätä asiaa erillisessä lausunnossa.

1.3

ETSK suosittaa, että tutkitaan tarkemmin näiden kehityskulkujen vaikutusta osaamiseen sekä arvioidaan työntekijöiden ulottuvilla näissä uusissa työsuhteissa olevia mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen sekä uudelleen- ja täydennyskoulutukseen, jotta vältetään se, että nämä innovaatiot alentavat osaamista tai heikentävät pätevyyksiä, ja jotta varmistetaan paremmat työllisyysmahdollisuudet. EU:n on asetettava prioriteetiksi digitaalisten taitojen edistäminen ja parantaminen.

1.4

ETSK katsoo, että EU:n tasolla tarvitaan enemmän tietoa ja analyyseja joukkotyön laajuudesta, joukkoistamista hyödyntäville yrityksille työtä tekevien ominaispiirteistä, uusista työn muodoista, kuten nollatunti- ja tilaussopimukset, sekä uusista ammateista, yksityisoikeudellisista sopimuksista, ”alustatalouden” koosta sekä aloista, missä se toimii, ja sen maantieteellisestä jakautumisesta eri puolilla EU:ta. Tämä auttaa arvioimaan yritysten ja työntekijöiden tarpeita silloin, kun käytetään tällaisia työnteon muotoja.

1.5

Tilastoja näistä kehityskuluista on laadittava rutiininomaisemmin eurooppalaisten työvoimatutkimusten avulla, ja työmarkkinaraporteissa on kartoitettava parhaita käytänteitä siellä, missä niitä on olemassa. Näin voidaan seurata työnteon ja työsuhteiden uusien muotojen vaikutusta työmarkkinoihin ja talouteen sekä arvioida niiden panosta kestäväpohjaisten laadukkaiden työpaikkojen ja kasvun luomiseen. Näin saatua tietoa voidaan hyödyntää EU:n työllisyyspolitiikan, myös eurooppalaisen ohjausjakson ja Eurooppa 2020 -strategian, kehittämisessä. Tällaista tutkimusta olisi rahoitettava Horisontti 2020 -puiteohjelmasta ja muista asianomaisista EU:n rahoitusvälineistä.

1.6

Pitkittäistutkimuksiin perustuvia tietoja tarvitaan myös siihen, että selvitetään uusien työmuotojen elinikäisiä vaikutuksia sekä niiden vaikutusta työn kestäväpohjaisuuteen eliniän aikana (1). On myös tärkeää kartoittaa, missä määrin ne ovat sukupuolittuneita tai miten muut väestölliset muuttujat (esimerkiksi ikä, vamma, etninen alkuperä ja maahanmuuttajatausta) liittyvät niihin.

1.7

Työmarkkinoiden uusien välittäjien, esimerkiksi verkkoalustojen, oikeudellista asemaa on pikaisesti selkeytettävä, jotta ne voidaan kartoittaa virallisissa tilastoissa, jotta niiden kasvua voidaan seurata ja jotta voidaan määritellä, minkälaisia normeja, velvoitteita, vastuita ja toimintasääntöjä niiden olisi noudatettava ja minkälaisten sääntelyelinten olisi vastattava tarkastuksesta ja täytäntöönpanon valvonnasta. Samalla olisi tunnustettava, että tällaiset alustat voivat olla innovaation, työllisyysmahdollisuuksien ja talouskasvun lähde.

1.8

ETSK panee merkille, että Euroopan komissio toteuttaa parhaillaan kuulemista kirjallista ilmoittamista käsittelevästä direktiivistä (2), ja lähtee siitä, että työsuhteiden uusia muotoja käsitellään ehdotuksissa, jos Euroopan komissio päättää tarkistaa asianomaista lainsäädäntöä. Erityisen toivottavia ovat työn uusia muotoja koskevat selvennykset. Samalla on vältettävä hallintotaakan lisäämistä etenkin pk-yrityksissä. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen, että soveltamisala ulotetaan kattamaan kaikki työntekijät, että kirjalliset ilmoitukset annetaan heti ensimmäisenä päivänä ja että tuntien vähimmäismäärä ilmoitetaan nollatuntisopimusten estämiseksi.

1.9

ETSK suosittaa, että työntekijöiden, kuluttajien ja suuren yleisön suojelemiseksi ratkaistaan kysymykset, jotka liittyvät välittäjien toiminnan sääntelyyn sekä onnettomuuksia, vahinkoja ja palvelukatkoksia koskevaan vastuuseen verkkoalustojen, joukkoistamisen, taloudellisesti riippuvaisten itsenäisten ammatinharjoittajien ja muiden itsenäisen ammatinharjoittamisen uusien muotojen yhteydessä. On tarpeen selventää työterveyttä ja -turvallisuutta käsittelevien nykyisten EU:n säännösten sovellettavuutta näiden uusien työnteon muotojen yhteydessä sekä menettelyjä näiden säännösten rikkomisten käsittelemiseksi, tarkastusvastuuta sekä velvoitetta työntekijöitä ja kuluttajia koskevasta sekä yleisestä vastuuvakuutuksesta.

1.10

Työsuojeluviranomaisille olisi annettava tehtäväksi kansallisten käytäntöjen mukaisesti niiden vastuualaan kuuluvien työmuotojen kattaminen, ja tarkastajille olisi annettava asianmukaiset resurssit sekä asianmukainen pätevyys ja koulutus. Kumppanuuksien luominen ammattijärjestöjen, kuluttajajärjestöjen tai muiden etujärjestöjen kanssa voisi olla avuksi pyrittäessä vastaamaan kansalaisten huoliin ja varmistamaan oikeussuojakeinot. Parhaiden käytänteiden vaihtaminen on tärkeä osa tätä prosessia.

1.11

Olisi myös analysoitava vaikutusta työehtosopimusten kattavuuteen asianomaisilla aloilla, sillä monet työntekijät saattavat jäädä työehtosopimusneuvottelujen rakenteiden ja ammattijärjestöjen edustuksen ulkopuolelle. ETSK on huolissaan siitä, että kun työntekijöitä pidetään itsenäisinä ammatinharjoittajina, heidän oikeutensa yhdistymisvapauteen voidaan kyseenalaistaa, jos heidän liittonsa voidaan katsoa muodostavan kartellin, jolloin vaarana on, että ne ovat ristiriidassa kilpailunvastaisia toimia koskevien EU:n sääntöjen kanssa. Näihin huolestuttaviin seikkoihin, jotka saattavat vaarantaa tämän perusoikeuden, on puututtava ja asia on korjattava. Tarvitaan ohjausta kilpailusääntöjen soveltamisessa itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka ovat työntekijän kaltaisessa asemassa. Tässä yhteydessä ILO:n määrittelemän ”työntekijän” käsitteen käyttäminen kapeamman ”palkansaajan” määritelmän sijaan voisi auttaa ymmärtämään paremmin, miten työhön liittyviä perusperiaatteita ja -oikeuksia sovelletaan (3). EU:n kilpailusääntöjen ei tulisi estää näiden perusoikeuksien harjoittamista.

1.12

ETSK kehottaa tutkimaan joukkoistamista hyödyntäville yrityksille työtä tekevien ja muiden työn ja työsuhteen uusien muotojen sopimuksellista asemaa sekä välittäjien velvoitteita. Tässä yhteydessä on otettava huomioon kyseisten työntekijöiden mahdollisuudet neuvotella palkasta, työtunneista ja -olosuhteista, lomista, eläkkeistä, äitiyteen liittyvistä oikeuksista, työnantajan sairausvakuutusmaksuista ja muista työntekijöiden oikeuksista ja määritellä ne sekä suojata tuotetun henkisen omaisuuden omistajuus. Tarvitaan myös suuntaviivoja työsuhteen laatuun liittyvien mahdollisten harmaiden alueiden selkiyttämiseksi verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyen.

1.13

ETSK suosittaa, että Euroopan komissio, OECD ja ILO tekevät yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta laaditaan asianmukaiset määräykset ihmisarvoisista työoloista ja verkkotyötä tekevien sekä muissa uudenlaisissa työsuhteissa työskentelevien suojelusta. ETSK uskoo, että EU-tason lähestymistapa olisi hyödyllinen, ja toteaa samalla, että suurin osa toimista tulee toteuttaa valtiollisella, alakohtaisella ja työpaikkakohtaisella tasolla.

1.14

Kuten Euroopan työmarkkinaosapuolet ovat huomauttaneet, on tärkeää, että Euroopan komissio suunnittelee työllisyyspoliittisen ohjelmansa siten, että tuetaan talouden ja työmarkkinoiden digitaalista muutosta. Samalla tulisi pyrkiä maksimoimaan laadukkaat työllistymismahdollisuudet, joita voi syntyä talouden digitalisoinnista. Työmarkkinapolitiikoissa tulisi myös pyrkiä siihen, että suojellaan niitä, joihin digitalisointi vaikuttaa, sekä kehitetään heidän osaamistaan tai uudelleenkoulutetaan heitä. ETSK suosittaa, että tässä yhteydessä toteutetaan todelliset oikeudet sekä tehokas suojelun, seurannan ja täytäntöönpanon valvonta, jotta vältetään tuloerojen kasvaminen ja käytettävissä olevien tulojen vähentyminen ja varmistetaan kestävällä pohjalla olevat mahdollisuudet talouskasvuun kaikkialla EU:ssa.

1.15

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio tutkii tapoja, joilla eurooppalaisten alustojen kehittämistä voitaisiin edistää siten, että luotu arvo säilyisi paikallistalouksissa. Tässä yhteydessä voitaisiin tukeutua vastavuoroisuuden ja yhteistyön rikkaaseen eurooppalaiseen perinteeseen työmarkkinoiden koordinoinnissa, joka toteutetaan usein yhteisötasolla ja jossa ammattijärjestöt, paikalliset työnantajat ja itsenäisten ammatinharjoittajien valtakunnalliset järjestöt tekevät aktiivista yhteistyötä. Olisi tärkeää harkita toimia, joilla autetaan yrityksiä luomaan kestäväpohjaisia ja laadukkaita työpaikkoja tarjoamalla tukea alun ”käynnistysvaiheen” yli ”laajentumisvaiheeseen” asti, sillä tässä vaiheessa monilla uusilla yrityksillä ei ole nykyisin mahdollisuutta saada rahoitusta.

2.1

Nopea teknologinen kehitys yhdistettynä muuhun taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen on lisännyt työn ja työsuhteiden uusia muotoja, jotka muuttavat työmarkkinoiden maisemaa ja monimutkaistavat sitä entisestään. Innovointi ja luovuus ovat tärkeitä edistettäessä kestäväpohjaista ja kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta. On tärkeää saavuttaa tasapaino näiden uusien kehityskulkujen taloudellisten ja sosiaalisten etujen edistämisen sekä työntekijöille, kuluttajille ja yrityksille taattavan tarvittavan suojan välillä. Samalla tulee välttää niiden väärinkäyttöä keinona kiertää oikeudenmukaisia työelämän käytänteitä.

2.2

Uusilla työmuodoilla on potentiaalia luoda työmahdollisuuksia ja tehdä työmarkkinoiden toiminnasta kitkattomampaa, sillä ne lisäävät sekä työntekijöiden että työnantajien joustavuutta, työntekijöiden autonomiaa ja työpaikkojen sopeutumiskykyä, edistävät osaamisen kehittämistä ja antavat enemmän liikkumavaraa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiselle. Samaan aikaan on tärkeää edistää mahdollisuuksien mukaan laadukkaita työpaikkoja, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvottelujen rakenteita sekä poistaa epäselvyydet, jotka liittyvät työantajien ja työntekijöiden oikeuksiin ja velvoitteisiin, työntekijöiden työsuhteen laatuun, vastuukysymyksiin onnettomuuksien, vakuutuksen ja ammatillisen vastuun varalta sekä verotuksen, sosiaaliturvan ja muiden sääntöjen soveltamiseen. On tehtävä kattava arvio nykyisten työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien kyvystä selviytyä tällaisesta kehityksestä, jotta vältetään tuloerojen kasvu sekä varmistetaan kansalaisille kohtuullinen ja luotettava toimeentulo sekä työ- ja perhe-elämän välinen tasapaino.

2.3

ETSK on tarkastellut näihin uusiin suuntauksiin liittyviä kysymyksiä useissa lausunnoissaan (4), jotka ovat olleet hyödyllisenä perustana käsillä olevan valmistelevan lausunnon laatimisessa. Alankomaissa ja Slovakiassa, jotka ovat puheenjohtajavaltioina pyytäneet käsillä olevan valmistelevan lausunnon laatimista, epätyypillisten työsuhteiden osuus on lähes 60 prosenttia ensiksi mainitussa ja viimeksi mainitussa 20 prosenttia (5).

2.4

Eurofoundin (6) ja ILO:n (7) tuoreet raportit ovat auttaneet kartoittamaan siirtymistä perinteisistä työsuhteista epätyypillisempiin työsuhteisiin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. ILO toteaa, että ”käynnissä olevalla työsuhteiden muutoksella on merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Se kasvattaa työtulojen ja tuottavuuden eroa ja – – saattaa lisätä tuloeroja (8).” ILO:n mukaan (9) maissa, joista on saatavilla tietoja – jotka kattavat 84 prosenttia koko maailman työllisyydestä –, vain noin neljänneksellä (26,4 prosenttia) työntekijöistä on vakituinen työsopimus, kun taas korkean tulotason maissa yli kolmella neljästä työntekijästä on vakituinen työsopimus. Vaikka vakiomuotoisesta työllisyysmallista on tulossa vähemmän yleinen, se on edelleen tärkeä osa Euroopan työmarkkinoiden mallia. Tässä yhteydessä korostuu valtiovallan, EU:n toimielinten ja työmarkkinaosapuolten merkitys työsuhteiden uusien muotojen kartoittamisessa ja määrittelyssä sekä politiikan ja lainsäädännön kehittämisessä ja mukauttamisessa, jotta muutosta voidaan hallita ja jotta voidaan varmistaa myönteiset tulokset, jotka takaavat suotuisan politiikka- ja sääntely-ympäristön yritysten ja kaikenlaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden etujen suojelemiseksi.

3.1

Erilaiset työn käytännöt ovat lisääntyneet Euroopan talouksissa. Tämä haastaa perinteisen täysipäiväisen vakinaisen työn, johon liittyvät määritellyt työajat, sovitut oikeudet ja edut sekä täysimääräinen osallistuminen kansallisiin sosiaalisen suojelun järjestelmiin. Toisaalta ne voivat luoda uusia työpaikkoja ja innovatiivisia tapoja tehdä työtä, ja on tärkeää varmistaa näiden työpaikkojen laatu uusien liiketoimintamallien mukaisesti. Eräät näistä työmuodoista liittyvät globalisaatioon, digitalisointiin ja tuotantotapojen muutokseen, kuten aiemmin yrityksen sisällä tehdyn työn ulkoistaminen, eräät puolestaan yritysten uusiin käytänteisiin ja eräät kokonaan uusiin työn malleihin.

3.2

Työn uudet muodot voivat avata ihmisille uusia mahdollisuuksia ryhtyä yrittäjiksi ja alkaa harjoittaa ammatteja, jotka eivät aiemmin ole olleet heidän ulottuvillaan, tai siirtyä pois pimeän työn harmaasta taloudesta. Yrittäjyysmotivaatiota koskevat mittaukset osoittavat, että yritys perustetaan useammin myönteisistä syistä (esim. hyvän idean hyödyntämiseksi) kuin kielteisistä syistä (esim. siksi, ettei ole muita työllistymisvaihtoehtoja) (10).

3.3

Uusia työsuhteita ovat nollatunti-, kutsutyö- (on-call) tai fly-time only -sopimukset, minityöpaikat, itsenäinen työ usealle työnantajalle (portfolio work), arvoseteliin perustuva työ, yksityisoikeudelliset sopimukset ja työn jakaminen. Näihin liittyy joukko sopimusmuotoja, joissa työ järjestetään välittäjien kautta. Näitä ovat ”sateenvarjoyritykset”, itsenäisiä ammatinharjoittajia välittävät vuokrayritykset, usean työnantajan jakamia työntekijöitä välittävät vuokrayritykset tai verkossa toimivat joukkoistamisalustat. Monissa näistä työmuodoista työntekijöitä kutsutaan itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, osakkaiksi, tehtävänsuorittajiksi, kumppaneiksi tai muilla nimikkeillä, jotka toisinaan hämärtävät heidän työsuhteensa laadun. Vaikka tällaista työtä pidetään usein itsenäisenä ammatinharjoittamisena, osa tällaisesta työstä ei täytä kriteereitä, jotka yhdistetään varsinaiseen itsenäiseen ammatinharjoittamiseen, kuten mahdollisuus määritellä tehtävät ja palkkataso sekä omistaa oikeudet tuotettuun henkiseen omaisuuteen. Eräillä aloilla, kuten matkailussa, ravintola-alalla ja maataloudessa, jaksoittainen, satunnainen tai kausittainen työ on tavallista ja sekä työnantajalta että työntekijältä vaaditaan tiettyä joustavuutta. Riippumatta siitä, onko työ hankittu toimiston kautta vai itsenäisesti, tällaisten sopimusten sääntely on tarpeen, jotta voidaan välttää pimeän työn vitsausta.

3.4

On tärkeää tehdä ero varsinaisen yrittäjyyden, itsenäisten ammatinharjoittajien ja riippuvuussuhteessa tehtävien uusien itsenäisen ammatinharjoittamisen muotojen välillä sekä varmistaa työn laatu. Myös niiden työntekijöiden kohdalla, joilla on virallinen työsopimus, tehtäväperusteiseen arviointiin ja projektityöhön liittyvä työn organisoinnin kehitys muuttaa perinteisiä työaikoja, mikä vaikuttaa elämänrytmiin ja toimeentuloturvaan. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja keskitetyn sopimisen avulla on monissa työpaikoissa, kuten puhelinpalvelukeskuksissa, onnistuttu poistamaan harmaita alueita ja parantamaan työoloja.

4.1

Digitalisointi voi lisätä tuottavuutta ja joustavuutta nykyisissä yrityksissä sekä tarjota perustan uusille toimialoille ja työllisyydelle. Näin se voi antaa panoksen Euroopan kasvuun ja kilpailukykyyn. Jos sitä hallinnoidaan tehokkaasti, sillä on myös merkittävä rooli kehitettäessä sosiaalista markkinataloutta, edistettäessä työ- ja yksityiselämän tasapainoa ja vähennettäessä sukupuolten epätasa-arvoa työllisyydessä ja sosiaaliturvassa. Äskettäin hyväksytty EAY:n, BusinessEuropen, CEEPin ja UEAPME:n yhteinen julkilausuma on hyödyllinen viiteasiakirja tässä yhteydessä (11).

4.2

Digitalisointi on vaikuttanut huomattavasti työn organisointiin ja työllisyyteen, mikä edellyttää poliittista lisähuomiota ja hallintaa. Se on myös muuttanut kuluttajasuhteita ja johtanut tavaroiden ja palvelujen helpompaan saatavuuteen. Kuluttajat ovat tyytyväisiä, mutta vaikutukset talouteen herättävät huolta, ja tarvitaan parannuksia tehokkaiden oikeussuojakeinojen suhteen. EU:n ja kansallisen tason aloitteellisella politiikalla on varmistettava, että digitalisoinnin mahdollisuudet hyödynnetään ja että samalla vältetään siihen liittyvät sudenkuopat (12).

4.3

Erittäin suurella osalla väestöstä on mahdollisuus käyttää internetiä eri paikoista käsin, ja periaatteessa on mahdollista olla milloin tahansa ja missä tahansa tavoitettavissa työasioissa. Tämä lisää paikasta riippumatonta työskentelyä ja rikkoo työ- ja yksityiselämän ajalliset ja paikalliset rajat. Tällainen joustavuus voi hyödyttää yrityksiä ja työntekijöitä silloin, kun molempien intressit otetaan huomioon. Tarvitaan lisäselvityksiä siitä, onko työntekijöiden yksityis- ja perhe-elämän suojelua syytä vahvistaa ja missä määrin vahvistaminen on tarpeen aikana, jolloin digitaali- ja mobiiliviestintä on läsnä kaikkialla, sekä siitä, minkälaiset toimet ovat jäsenvaltio- tai EU-tasolla asianmukaisia, jotta voidaan rajoittaa tällaista yleistä käytettävissä olemista tai saavutettavuutta (13).

4.4

Tieto- ja viestintäteknisten taitojen leviäminen sekä perusohjelmien tuntemus ja maailmanlaajuisesti käytettävät kielet ovat vahvistaneet työnantajien mahdollisuutta hyödyntää globaaleja työmarkkinoita työn ulkoistamiseksi. Tämä luo Euroopan kansalaisille mahdollisuuksia työskennellä globaaleille asiakkaille sijainnista riippumatta, mutta tilanne uhkaa myös aiheuttaa epätasapuolista kilpailua yrityksille ja työntekijöille, sillä näiden on kilpailtava töistä sellaisten matalapalkkamaista tulevien tarjoajien kanssa, jotka eivät ehkä noudata ILO:n työelämän perusnormeja eivätkä takaa ihmisarvoista työtä.

5.1

Teknologinen muutos voi edistää osaamisen kehittämistä mutta myös heikentää perinteisiä ammatteja harjoittavien työntekijöiden osaamista. Olisi otettava huomioon näiden kehityskulkujen vaikutus osaamiseen sekä arvioitava sitä, minkälaisia mahdollisuuksia tarvitaan ja minkälaiset mahdollisuudet ovat työntekijöille tarjolla uusissa työsuhteissa elinikäistä oppimista sekä uudelleen- ja täydennyskoulutusta varten. Yritysten on yhteistyössä ammattijärjestöjen, Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) ja eri hallintotasojen kanssa varmistettava, että osaamista kehitetään vastaamaan muuttuvan työelämän vaatimuksia. EU:n sosiaalirahaston ja muiden resurssien tehokas käyttö on ratkaisevan tärkeää vastattaessa näihin haasteisiin.

5.2

Keskeisenä haasteena on varmistaa, että ihmisillä on taidot, jotka ovat laadukkaaseen työhön etenemisen edellytys muuttuvilla työmarkkinoilla. Tämän on oltava myös EU:n uuden osaamisen ohjelman painopiste. EU:n toimielinten ja viranomaisten tulee ensisijaisesti arvioida, miten osaamista voidaan parhaiten mukauttaa, sekä edistää kaikkien digitaalisia taitoja. Työmarkkinaosapuolten on tässä yhteydessä osallistuttava aktiivisesti toimiin kaikilla tasoilla. ETSK toteaa, että EU on jo sitoutunut tähän työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevassa työohjelmassa 2015–2017.

6.1

Luotettavia tilastoja näistä kehityssuuntauksista ei ole olemassa. Tarvitaan enemmän tietoa joukkotyön laajuudesta, joukkoistamista hyödyntäville yrityksille työtä tekevien ominaispiirteistä, itsenäisen ammatinharjoittamisen erilaisista muodoista, taloudellisesti riippuvaisesta itsenäisestä ammatinharjoittamisesta, näennäisestä itsenäisestä ammatinharjoittamisesta ja epävarmoista työsuhteista, ”alustatalouden” koosta sekä aloista, joilla se toimii, ja sen maantieteellisestä jakautumisesta, sekä vertailtava EU:n asemaa globaalisti.

6.2

Tilastoja tarvitaan myös, jotta voidaan seurata työsuhteiden uusien muotojen vaikutusta työmarkkinoihin, työn polarisoitumiseen, tuloihin ja talouteen sekä hyödyntää näin saatua tietoa EU:n työllisyyspolitiikassa, myös eurooppalaisessa ohjausjaksossa ja Eurooppa 2020 -strategiassa.

6.3

Pitkittäistutkimuksiin perustuvia tietoja tarvitaan myös siihen, että selvitetään uusien työmuotojen elinikäisiä vaikutuksia sekä niiden vaikutusta työn kestäväpohjaisuuteen eliniän aikana ja kartoitetaan, missä määrin ne ovat sukupuolittuneita tai miten muut väestölliset muuttujat (esimerkiksi ikä, vamma, etninen alkuperä ja maahanmuuttajatausta) liittyvät niihin. Olisi myös analysoitava vaikutusta työehtosopimusten kattavuuteen asianomaisilla aloilla, sillä monet työntekijät saattavat vastoin toiveitaan jäädä työehtosopimusneuvottelujen rakenteiden ja ammattijärjestöjen edustuksen ulkopuolelle.

6.4

Tällaista tutkimusta olisi rahoitettava Horisontti 2020 -puiteohjelmasta ja EU:n muista asianomaisista rahoitusvälineistä.

7.1

Uudet työmuodot kehittyvät niin nopeasti, että sopimussuhteiden kehitys ei pysy perässä, minkä vuoksi on puututtava niiden oikeudelliseen asemaan. Työmarkkinoiden välittäjien ja verkkoalustojen asemaa on pikaisesti selkeytettävä, jotta ne voidaan kartoittaa virallisissa tilastoissa, jotta niiden kasvua voidaan seurata ja jotta voidaan todeta, minkälaisia normeja, velvoitteita, vastuita ja toimintasääntöjä niiden olisi noudatettava ja minkälaisten sääntelyelinten olisi vastattava tarkastuksesta ja täytäntöönpanon valvonnasta. EU:ssa työntekijöistä, palkansaajista, itsenäisistä ammatinharjoittajista ja harjoittelijoista käytettävät erilaiset käsitteet ja määritelmät tekevät arvioinnista vielä hankalampaa.

7.2

ETSK panee merkille, että Euroopan komissio toteuttaa parhaillaan kuulemista kirjallista ilmoittamista käsittelevästä direktiivistä (14), ja lähtee siitä, että työsuhteiden uudet muodot sisällytetään sen soveltamisalaan.

7.3

Verkkoalustat leviävät nopeasti. Yleensä niiden vaikutukset talouteen, työllisyyteen ja innovointiin ovat myönteisiä, mutta eräissä tapauksissa niiden kehittyminen aiheuttaa monopolien muodostumisen vaaran, mikä saattaa vääristää markkinoita ja luoda epätasapuolista kilpailua. ”Jakamistaloutta” ja muita uusia työllisyyden malleja ei saisi käyttää väärin keinona välttää kohtuullisen palkan maksamista, vero- ja sosiaaliturvavelvollisuuksien täyttämistä sekä työntekijöiden muiden oikeuksien ja työehtojen varmistamista ulkoistamalla kustannukset käyttäjille ja työntekijöille ja kiertämällä perinteisille yrityksille asetettuja sääntöjä. Vaarana on, että työ tehdään muilla aloilla toimivia yrityksiä ja työntekijöitä edullisemmin ja heikennetään sovittuja normeja ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä.

8.1

Yrityksen ulkopuolella tehtävään työhön saattaa liittyä huomattavia terveys- ja turvallisuusuhkia työntekijöille, heidän asiakkailleen ja suurelle yleisölle. Työtä voidaan tehdä julkisissa tiloissa ja yksityiskodeissa, ja sen yhteydessä voidaan käyttää vaarallisia aineita ja laitteita ilman asianmukaisia ohjeita tai suojavaatteita. Vastuu vakuutuksista, sertifioinnista ja ammatillisesta vastuusta voi olla epäselvää. Verkkotyöntekijät saattavat tehdä intensiivistä näyttöpäätetyötä epäasianmukaisessa työympäristössä ja käyttää kalusteita ja laitteita, jotka eivät vastaa ergonomisia normeja.

8.2

Vastuu turvallisuudesta ja onnettomuuksista on harmaata aluetta eräillä verkkoalustoilla, ja kysymys on ratkaistava, jotta suojellaan työntekijöitä, asiakkaita ja suurta yleisöä.

8.3

Lausuntoa varten järjestetyssä kuulemisessa (15) viitattiin muihin seikkoihin, joita on arvioitava. Näihin kuuluvat pitkästä ja sääntelemättömästä työajasta johtuva uupuminen, työn ja tulojen ennakoimattomuuteen liittyvä stressi, työn hylkäämisestä johtuva tulojen menettäminen, huonojen asiakasarvioiden saaminen ilman mahdollisuutta valittaa niistä, poissulkeminen alustalta tai sopimuksesta, huoltovelvollisuuksien hoitamiseen liittyvät haasteet selkeiden työaikojen puuttumisen vuoksi, sosiaalinen eristyneisyys sekä yhteisvaikutukset tasapainottelusta useiden töiden välillä.

8.4

On tarpeen selvittää, missä määrin työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat nykyiset EU:n ja jäsenvaltioiden säännöt sekä menettelyt näiden sääntöjen rikkomisen käsittelemiseksi, tarkastusvastuut sekä velvoitteet työntekijöitä ja kuluttajia koskevasta sekä yleisestä vastuuvakuutuksesta suojaavat näitä uusia työmuotoja. Bilbaossa sijaitseva EU-OSHA voisi avustaa tällä alalla tehtävässä tutkimus- ja analyysityössä.

8.5

Työsuojeluviranomaisille olisi annettava tehtäväksi kansallisten käytäntöjen mukaisesti niiden vastuualaan kuuluvien työmuotojen kattaminen, ja tarkastajille olisi annettava asianmukaiset resurssit sekä asianmukainen pätevyys ja koulutus tehokkuuden varmistamiseksi. Kumppanuuksien luominen ammattijärjestöjen, kuluttajajärjestöjen tai muiden etujärjestöjen kanssa voisi olla avuksi pyrittäessä vastaamaan kansalaisten huoliin ja varmistamaan oikeussuojakeinot.

9.1

Työsuhteiden uudet muodot liittyvät laajaan ja heterogeeniseen työn kirjoon, ja ne ulottuvat aiemmin epävirallisessa taloudessa tehdystä työstä freelancetyöhön ja työhön, jota yleensä tekevät suoraan palkatut työntekijät. Työsuhteiden uudet muodot saattavat johtaa tilanteisiin, joissa erilaisissa työsuhteissa olevat työntekijät tekevät täysin samaa työtä, mikä luo eriarvoisuutta suojan, oikeuksien ja palkkauksen suhteen.

9.2

Uusien välittäjien käyttäminen työsuhteissa on johtanut eräissä tapauksissa avoimuuden puutteeseen osapuolten välissä suhteissa ja estänyt työehdoista käytäviä henkilökohtaisia neuvotteluja sekä rajoittanut työntekijöiden pääsyä työehtosopimusneuvotteluihin.

9.3

Kysymys kuuluukin, mitä osapuolta olisi pidettävä työnantajana ja miten olisi määriteltävä itsenäinen ammatinharjoittaminen. Lisäksi tarvitaan oikeudellinen määritelmä ja seuraamusjärjestelmä laitonta työvoiman tarjontaa ja vakavampia hyväksikäytön muotoja varten. Verkkoalustoilla on olemassa useita erilaisia työmalleja. On myös esimerkkejä alustoista, jotka ovat siirtyneet tarjoamaan työntekijöilleen työntekijän aseman laadun parantamiseksi ja vaihtuvuuden vähentämiseksi (16). Työntekijän asema tarjoaa väylän muihin työntekijän oikeuksiin. Kun työntekijöitä pidetään itsenäisinä ammatinharjoittajina, heidän oikeutensa yhdistymisvapauteen voidaan kyseenalaistaa, jos heidän liittonsa voidaan katsoa muodostavan kartellin, jolloin ne ovat ristiriidassa kilpailunvastaisia toimia koskevien EU:n sääntöjen kanssa. Tähän seikkaan on puututtava etenkin tilanteissa, joissa näennäisesti itsenäiset ammatinharjoittajat eivät voi itsenäisesti määritellä tehtäviään ja palkkaustaan.

9.4

ETSK kehottaa tutkimaan työsuhteen joukkoistamista hyödyntäville yrityksille työtä tekevien työsuhteen laatua ja muita työsuhteiden uusia muotoja. Tässä yhteydessä on otettava huomioon kyseisten työntekijöiden mahdollisuudet neuvotella työehdoista, palkanmaksutavoista (ja siitä, kuka määrittelee ne) sekä tuotetun henkisen omaisuuden omistajuudesta. Tutkimuksella olisi pyrittävä antamaan suuntaviivat jäsenvaltioille, jotta voidaan selventää kansallisten käytänteiden mukaisesti työntekijöiden verotuksen, sosiaaliturvan ja työsuhteen laatua sekä kyseisten alustojen velvoitteita, jotka liittyvät työaikaan, palkkaan, lomaan, eläkeoikeuksiin, äitiyteen liittyviin oikeuksiin, työnantajan sairausvakuutusmaksuihin ja muihin työntekijöiden oikeuksiin.

10.1

On selvitettävä joukkoistamista hyödyntäville yrityksille työtä tekevien ja muiden epävarmoissa tai vaihtelevissa työsuhteissa työskentelevien oikeuksia useiden eri asioiden suhteen, kuten

10.2

Euroopan komission, OECD:n ja ILO:n tulisi tehdä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan laatia asianmukaiset määräykset ihmisarvoisista työoloista ja verkkotyötä tekevien sekä muissa uudenlaisissa työsuhteissa työskentelevien suojelusta. ETSK uskoo, että EU-tason lähestymistapa olisi hyödyllinen, ja toteaa samalla, että suurin osa toimista tulee toteuttaa valtiollisella, alakohtaisella ja työpaikkakohtaisella tasolla.

10.3

Ammattijärjestöt ja itsenäisten ammatinharjoittajien järjestöt ovat alkaneet tehdä yhteistyötä suositusten antamiseksi paremmista ratkaisuista ja sosiaalisen suojelun ja sosiaalietuuksien kattavuudesta.

11.1

Työsuhteiden uusia muotoja ei ole rajattu matalan osaamistason ruumiilliseen työhön tai palveluammatteihin. Nollatuntisopimukset ja muunlainen ”kutsutyö” ovat leviämässä hyvin palkattuun ja korkeaa osaamistasoa edellyttävään työhön, esimerkkeinä luennoitsijat, lentäjät sekä terveysalan ja muiden julkisten palvelujen työntekijät. Vaarana on ansiomahdollisuuksien ja työllisyysturvan heikentyminen.

11.2

Koska suuri osa tieto- ja viestintätekniikka- ja mediapohjaisesta työstä ja palveluista voidaan suorittaa missä päin maailmaa tahansa, syntyy yritysten ja työntekijöiden kannalta epätasapuolista kilpailua, sillä tällaiset työt siirretään yhä useammin matalapalkkamaihin, mikä painaa alas työehtosopimuksissa sovittuja palkkoja.

11.3

Tutkimuksissa (17) on käynyt ilmi, että digitalisointi johtaa korkeaa ammattitaitoa edellyttävien hyvin palkattujen töiden ja alhaisen osaamistason matalapalkkatöiden väliseen polarisaatioon ja että yhä epätasa-arvoisempien työmarkkinoiden uhreja ovat keskituloiset ja keskitason ammattiosaamista edellyttävien pankki-, vakuutus- ja hallinnon alan töiden työntekijät. Monien on pakko tehdä useita töitä toimeentuloon riittävän palkan saamiseksi. Osa näistä itsenäisistä ammatinharjoittajista on kuitenkin erittäin korkeasti koulutettuja ja kokeneita ammattilaisia, jotka ovat hyvin perillä markkina-asemastaan, tuntevat arvonsa ja ovat aidosti halukkaita harjoittamaan toimintaansa itsenäisesti tai ovat kiinnostuneita itsenäisestä työstä monipuolistaakseen tulovirtaansa, turvatakseen selustansa päätulolähteen menettämisen tapauksessa, saadakseen tuloa kutsumuksen kohteestaan ja kokeillakseen uutta uraa ja liiketoimintamahdollisuuksia. Molemmat vaihtoehdot ovat olemassa, ja tarvittavat oikeudet ja suojelu on taattava kaikille.

11.4

Eräät työn uudet muodot ovat syntyneet pyrkimyksestä välttää tavanomaisimmille työsuhteille ominaiset kustannukset ja velvoitteet. On olemassa vaara, että ilman todellisia oikeuksia sekä tehokasta suojelua, seurantaa ja täytäntöönpanon valvontaa monet työsuhteiden uudet muodot johtavat palkan ja työehtojen heikkenemiseen, kasvattavat tuloeroja, alentavat käytettävissä olevia tuloja, vähentävät kysyntää ja talouskasvun mahdollisuuksia EU:ssa ja johtavat pitkäaikaisiin makroekonomisiin ongelmiin. Kyseisten työntekijöiden mahdollisuudet määritellä palkkatasonsa ja työehtonsa työehtosopimuksin on keskeisen tärkeää, jotta voidaan säilyttää toimeentuloon riittävä palkka.

11.5

Palkanmaksu perustuu työn uusissa muodoissa usein tiettyjen tehtävien suorittamiseen eikä niinkään tuntipalkkaan. Kohtuullisen palkan periaate tulisi säilyttää kaikissa näissä olosuhteissa, ja huomiota tulisi kiinnittää palkan kaikkiin oleellisiin osatekijöihin, kuten suoritetun työn laatuun ja työajan korvaamiseen (18).

11.6

Koska perheiden tukeminen ja sosiaaliturvajärjestelmät vaihtelevat EU:ssa, on tärkeää arvioida työn uusien muotojen vaikutusta perheiden tukitoimien rahoitukseen ja tunnustettava, että yhden ihmisen toimeentuloon riittävä palkka ei välttämättä riitä lapsiperheen elättämiseen.

11.7

Palkkaukseen liittyviä kysymyksiä ei voida tarkastella erillään palkkojen, verotuksen, sosiaalisen suojelun ja etuusjärjestelmien välisestä ongelmallisesta rajapinnasta vähemmän selkeästi määritellyissä työsuhteissa. Selvyys siitä, kuka on työnantaja ja mikä on työntekijän asema, on ratkaisevan tärkeä.

12.1

ETSK on tietoinen jäsenvaltioiden erilaisista järjestelmistä ja katsoo, että tarvitaan tutkimusta sellaisten sosiaaliturvamallien kehittämiseksi, jotka soveltuvat kattamaan nykyistä joustavammat työmarkkinat ja turvaamaan kestäväpohjaisen ja riittävän tulotason ihmisarvoisen elämän varmistamiseksi. Tämä olisi otettava huomioon kehitettäessä EU:n sosiaalisten oikeuksien pilaria. On tervetullutta, että ETSK käsittelee tätä asiaa erillisessä lausunnossa.

12.2

Koska työmarkkinat muuttuvat joustavammiksi ja koska yhä suurempi osa työntekijöistä ei tiedä etukäteen, milloin ja missä he työskentelevät, yhteensopimattomuus kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kanssa lisääntyy, sillä ne perustuvat oletukseen, että voidaan tehdä selkeä ero työllisten ja työttömien välillä. Tällaiset yhteensopimattomuudet eivät hyödytä yrityksiä eivätkä työntekijöitä.

12.3

Yhä suurempi osa työvoimasta ei ehkä suorita maksuja vakiintuneisiin sosiaaliturvajärjestelmiin eikä hyödy sosiaalietuuksista, kuten työttömyys-, sairaus- ja eläke-etuuksista tai -vakuutuksesta. Työmarkkinaosapuolet ja hallitustahot keskustelevat jo tästä kysymyksestä eräissä jäsenvaltioissa, missä työmarkkinaosapuolet ovat keskeisiä toimijoita. Keskustelua on kuitenkin laajennettava kaikkialle EU:hun, ja paikallisviranomaisten, muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, järjestöjen ja palveluntarjoajien on osallistuttava siihen, jotta voidaan määritellä toteutuskelpoisia ja kestäväpohjaisia poliittisia toimia ja lainsäädäntöä ja täydentäviä toimia, joiden avulla varmistetaan, että kaikki työntekijät – myös itsenäiset ammatinharjoittajat, joukkoistamista hyödyntäville yrityksille työtä tekevät ja jakamistalouden työntekijät – kuuluvat asianmukaisella tasolla olevan sosiaaliturvan piiriin.

12.4

ETSK toteaa, että jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien välillä on huomattavia eroja. Vaikka on selkeästi tarpeen arvioida sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä talouden ja työmarkkinoiden uuden kehityksen aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi, ETSK katsoo, että on tärkeää turvata vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien tulot sekä parantaa niiden yleistä laatua, luotettavuutta, saatavuutta ja tehokkuutta koko EU:ssa. Nämä ovat nykyisin monissa jäsenvaltioissa riippuvaisia tavanomaisessa työsuhteessa olevien suuresta määrästä ja heidän suorittamistaan maksuista. Tällainen tehokkuuden väheneminen uhkaisi Euroopan sosiaalista mallia ja sosiaalista markkinataloutta, jotka perustuvat vahvaan julkiseen sitoutumiseen yleishyödyllisten palvelujen rahoittamiseen ja tuottamiseen sekä tehokkaisiin sosiaaliturvaverkkoihin.

12.5

Vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä on tutkittava huolellisesti, jotta voidaan varmistaa kaikkien tulomuotojen asianmukaiset veroasteet ja sosiaaliturvamaksut riippumatta siitä, syntyykö tulo perinteisesti organisoiduilla aloilla vai jakamis- tai alustataloudessa. ETSK katsoo, että näiden alustojen roolia voitaisiin selkiyttää määräyksillä ja tarvittaessa lainsäädännöllä siten, että määritellään suoja sekä työntekijöille että itsenäisille ammatinharjoittajille ja sisällytetään heidät sosiaaliturvajärjestelmään sekä lakisääteisesti että sosiaaliturvamaksujen kautta. EU:n olisi edistettävä ja koordinoitava parhaisiin käytänteisiin perustuvia jäsenvaltiotason uudistuksia.

13.1

Verkkoalustat ovat innovaatio, joka on jo taloudellista todellisuutta Euroopassa. Niistä suuri osa sijaitsee kuitenkin nykyisin EU:n ulkopuolella, mikä tarkoittaa huomattavia osuuksia jokaisesta transaktiosta EU:ssa, toisinaan 25 prosenttia arvosta, josta suurin osa siirtyy ulkomaille. Ne saattavat maksaa vain vähän tai ei lainkaan veroa tai muita maksuja koulutusta, infrastruktuuria tai julkisia palveluita varten paikkakunnilla, joilla ne toimivat Euroopassa. Jos työntekijät eivät ole aidosti itsenäisiä ammatinharjoittajia, veronmaksussa sekä eläkemaksujen ja muiden sosiaaliturvamaksujen suorittamisessa saattaa olla eroavuuksia. On arvioitava niiden vaikutusta kestäväpohjaisten työpaikkojen luomiseen ja kasvuun EU:ssa sekä niiden tässä yhteydessä antamaa panosta.

13.2

Euroopan komission olisi tutkittava tapoja, joilla eurooppalaisten alustojen kehittämisessä voitaisiin kannustaa siihen, että luotu arvo säilyisi paikallistalouksissa. Tässä yhteydessä voitaisiin tukeutua vastavuoroisuuden ja yhteistyön rikkaaseen eurooppalaiseen perinteeseen työmarkkinoiden koordinoinnissa, joka toteutetaan usein yhteisötasolla ja jossa ammattijärjestöt ja paikalliset työnantajat tekevät aktiivista yhteistyötä. Olisi tärkeää harkita toimia, joilla autetaan yrityksiä luomaan kestäväpohjaisia ja laadukkaita työpaikkoja tarjoamalla tukea alun ”käynnistysvaiheen” yli ”laajentumisvaiheeseen” asti, sillä siinä tilanteessa monien uusien yritysten on nykyisin tultava toimeen ilman tukea.