Rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1371/2007 soveltaminen: jäsenvaltioiden myöntämät asetuksen 2 artiklan mukaiset poikkeukset

Johdanto

Rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista 23. lokakuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007[1], jäljempänä ’asetus’, tuli voimaan 3. joulukuuta 2009. Asetuksen tarkoituksena on suojata rautatieliikenteen matkustajien oikeudet EU:ssa, etenkin matkan keskeytyessä, ja parantaa rautateiden matkustajaliikennepalvelujen laatua ja tehokkuutta.

Vaikka asetusta periaatteessa sovelletaan kaikkiin rautateiden henkilöliikennepalveluihin EU:ssa, asetuksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus myöntää poikkeuksia kotimaan pitkän matkan matkustajaliikenteelle asetuksen asteittaisen soveltamisen helpottamiseksi. Kaupunki-, esikaupunki- ja aluerautatieliikenteen matkustajapalvelujen erityisluonteen vuoksi asetuksessa annetaan jäsenvaltioille myös lupa jättää nämä palvelut asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Asetuksen 2 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat siis vapauttaa tietyt palvelut asetuksen täysimääräisestä soveltamisesta:

1. 2 artiklan 4 kohta: rautateiden kotimaan matkustajaliikennepalvelut enintään viiden vuoden ajaksi, ja lupa voidaan uudistaa kaksi kertaa (asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa lueteltuja säännöksiä lukuun ottamatta);

2. 2 artiklan 5 kohta: rautateiden matkustajaliikennepalvelut kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenteessä (asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa lueteltuja säännöksiä lukuun ottamatta);

3. 2 artiklan 6 kohta: sellaiset rautateiden matkustajaliikennepalvelut tai matkat, joiden merkittävä osa tapahtuu EU:n ulkopuolella, enintään viiden vuoden ajaksi. Tällainen poikkeus voidaan uusia.  

Asetuksen 2 artiklan 7 kohdassa pyydetään komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus jäsenvaltioiden 2 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan nojalla myöntämistä poikkeuksista.

I Tilanne poikkeusten osalta

Asetuksen 3. joulukuuta 2009 tapahtunutta voimaantuloa seuranneen ensimmäisen viisivuotiskauden loppuun 2. joulukuuta 2014 asti

Asetuksen soveltamisesta voidaan yleisesti ottaen todeta, että neljä jäsenvaltiota soveltaa sitä tällä hetkellä täysimääräisesti, kun taas 22 jäsenvaltiota on myöntänyt poikkeuksia, vaihtelevassa määrin. Raportissa tarkastellaan rautateiden eri matkustajaliikennepalvelujen tilannetta jäsenvaltioissa yksityiskohtaisesti.

1. Matkustajaliikennepalvelut kansallisella tasolla (kotimaan liikenteen, kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenteen palvelut)

Viiden ensimmäisen vuoden aikana myönnettyjen poikkeusten myöntämisessä on jäsenvaltioiden välillä seuraavanlaisia eroja[2]:

1) Asetuksen täysimääräinen soveltaminen ilman poikkeuksia

Vain seuraavat neljä jäsenvaltiota on päättänyt panna asetuksen täysimääräisesti täytäntöön ilman poikkeuksia: Alankomaat, Italia, Tanska ja Slovenia.

2) Kaikkia palveluja koskeva poikkeus (kotimaan liikenne sekä kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenne)

Seuraavat viisi jäsenvaltiota on päättänyt myöntää täydet poikkeukset siten, että vain asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja pakollisia säännöksiä[3] sovelletaan: Bulgaria, Irlanti, Latvia, Ranska ja Romania.

3) Osittaiset poikkeukset

· Palvelutyypin mukaan myönnetyt poikkeukset (kotimaan liikenne tai kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenne)

o Kotimaan liikenteen palveluja koskeva poikkeus, joka ei koske kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikennettä

Seuraavat kolme jäsenvaltiota ovat myöntäneet poikkeuksia kotimaan pitkän matkan liikennepalveluille mutta ei kaupunki-, esikaupunki- tai aluepalveluille: Belgia, Liettua ja Tšekki.

o Kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikennettä koskeva poikkeus, joka ei koske kotimaan palveluja

Seuraavat viisi jäsenvaltiota eivät ole myöntäneet poikkeuksia kotimaan (pitkän matkan) palveluille vaan ainoastaan kaupunki-, esikaupunki- ja aluepalveluille: Itävalta, Luxemburg, Saksa, Suomi ja Ruotsi.

· Vaatimuksen mukaan (eli artiklakohtaisesti) myönnetyt poikkeukset

o Tiettyjen artikloiden osalta myönnetyt poikkeukset tietyille palveluille

Belgia on myöntänyt kotimaan pitkän matkan liikenteen palveluille poikkeuksen, joka koskee ainoastaan asetuksen liitteessä II olevan II osan mukaisia matkan aikana annettavia tietoja. Espanja on myöntänyt ainoastaan kotimaan pitkän matkan liikenteen palveluille poikkeuksen, joka koskee 27 artiklan mukaista valitusten käsittelyä.

o Kaikkien kansallisten palvelujen osalta myönnetyt useita artikloja koskevat poikkeukset

Seuraavat yhdeksän jäsenvaltiota ovat myöntäneet poikkeuksia tiettyjen artiklojen osalta: Espanja, Kreikka, Kroatia[4], Unkari, Puola, Portugali, Slovakia, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

2. Rajat ylittävät palvelut kolmansien maiden kanssa

Seuraavat kymmenen jäsenvaltiota ovat myöntäneet joko täydelliset tai osittaiset 2 artiklan 6 kohdan mukaiset poikkeukset rautateiden matkustajaliikennepalveluille tai matkoille, joista merkittävä osa tapahtuu EU:n ulkopuolella: Bulgaria, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Suomi, Unkari ja Viro. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ne maat, joilla on rajat ylittävää palvelujen tarjoamista kolmansien maiden kanssa, ovat vapauttaneet nämä palvelut asetuksen soveltamisesta omalla alueellaan.

Lisäseikat

Useimmat niistä jäsenvaltioista, jotka ovat myöntäneet vapautuksia pitkän matkan kotimaan liikenteen palveluille, ovat myöntäneet poikkeuksia, jotka koskevat 8, 10, 13, 15, 17 ja 18 artiklaa. Useimmat niistä jäsenvaltioista, jotka ovat myöntäneet poikkeuksia kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenteen palveluille, ovat myöntäneet poikkeuksia, jotka koskevat 8, 10, 15, 16, 17 ja 18 artiklaa. Jäsenvaltioiden ei tarvitse esittää erityisiä perusteita poikkeusten myöntämiselle, mutta tämän on tapahduttava avoimesti ja ketään syrjimättä. Näyttäisi selkeästi olevan niin, että myönnetyt poikkeukset koskevat pääasiassa artikloita, joita voidaan pitää taloudellisesti tappiollisimpina eli niitä, jotka liittyvät ennakkomaksuihin onnettomuustapauksissa (13 artikla) sekä viivästymistapausten, junayhteyden menettämisen ja liikennepalvelun peruuttamisen jälkeisiin vastuukysymyksiin ja niiden myötä korvaamiseen, korvauksiin ja avustuksiin (15, 16, 17 ja 18). Asetuksen 8 artiklaa (matkaa koskevat tiedot) ja 10 artiklaa (matkatietotieto- ja varausjärjestelmät) voitaisiin pitää hankalina tai kalliina, jos näiden artiklojen vaatimusten täyttäminen edellyttäisi uutta tai kunnostettua liikkuvaa kalustoa tai tietojärjestelmiä.

Edellä olevasta käy ilmi, että poikkeusten käyttö, erityisesti kotimaan liikennepalveluissa, on johtanut siihen, että rautatieliikenteen matkustajien oikeudet EU:ssa ovat hyvin erilaisia, koska EU:n matkustajien yhtenäisten oikeuksien puuttuessa sovelletaan erilaisia kansallisia lainsäädäntöjä. Komissio totesi jo Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen soveltamisesta 14. elokuuta 2013 antamassaan kertomuksessa[5], että ”poikkeusten laaja myöntäminen estää vakavalla tavalla asetuksen tavoitteiden saavuttamista” eli rautateiden matkustajaliikennepalvelujen laadun ja tehokkuuden parantamista. Jäsenvaltioiden poikkeukset estävät tasapuolisten toimintaedellytysten luomisen eri puolilla EU:ta toimivien rautatieyritysten välille. Ne myös riistävät rautatieliikenteen matkustajilta oikeusvarmuuden ja oikeuksien täysimääräisen toteutumisen.

Kertomuksen lopussa on taulukon muodossa esitetty yhteenveto poikkeusten tilanteesta marraskuussa 2014[6].

II NÄKYMÄT 3. JOULUKUUTA 2014 JÄLKEEN

Kertomuksessa tarkastellaan myös tulevaa tilannetta siltä osin kuin on kyse asetuksen soveltamisesta ja erityisesti poikkeusten uusimismahdollisuutta jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioilta saatujen tietojen mukaan tilanne ei muutu merkittävästi 3. joulukuuta 2014 jälkeen, jolloin ainoastaan viisi jäsenvaltiota soveltaa asetusta täysimääräisesti ja 21 myöntää edelleen poikkeuksia vaihtelevassa määrin.

Jäsenvaltiot voivat uusia asetuksen 2 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaiset poikkeukset, mutta niiden on ilmoitettava komissiolle poikkeusten mahdollisesta jatkumisesta 3. joulukuuta 2014 jälkeen. Sama koskee yhdeksää jäsenvaltiota, jotka ovat valinneet 2 artiklan 5 kohdan mukaisen viisi vuotta kestävän poikkeuksen, joka koskee kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikennettä, ja joka voidaan uusia[7].

Jäsenvaltioilta on tältä osin tiedusteltu niiden aikeita vähentää tai uusia poikkeuksia[8].

Saaduista tiedoista käy ilmi, että neljä jäsenvaltiota aikoo vähentää artikloja, joiden osalta myönnetään poikkeuksia seuraavan viisivuotiskauden aikana: Belgia, Bulgaria, Puola ja Viro. Belgian tapauksessa tämä merkitsee, että asetusta sovelletaan täysimääräisesti kaikkiin rautateiden matkustajaliikennepalveluihin.

Seuraavat 12 jäsenvaltiota aikovat säilyttää vallitsevan tilanteen niiden poikkeusten osalta vielä viisi vuotta: Itävalta, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liettua, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Suomi, Tšekki ja Unkari. Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti, että se jatkaa voimassa olevia poikkeuksia tilanteen ylläpitämiseksi ja järjestää kuulemisen ja uudelleentarkastelun vuonna 2015 ennen kuin se tekee päätöksen siitä, olisiko poikkeuksia jatkettava tai olisiko ne poistettava kokonaan tai osittain. Alankomaat, Italia, Slovenia ja Tanska soveltavat asetusta jo kokonaisuudessaan.

Ruotsi, joka ei ollut aiemmin eritellyt kaupunki-, esikaupunki- tai alueliikennepalveluihin soveltamiaan poikkeuksia, on nyt ilmoittanut komissiolle aikovansa jättää nämä palvelut asetuksen tiettyjen artiklojen soveltamisen ulkopuolelle.

Vaikka jotkin jäsenvaltiot eivät ole vielä virallisesti ilmoittaneet asetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisten poikkeuksien uusimisesta tai poistamisesta, voidaan olettaa, ettei tilanne asetuksen soveltamisessa rautateiden kotimaan matkustajaliikennepalveluihin muutu merkittävästi ensimmäisen viisivuotiskauden jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että matkustajien asetuksen mukainen suojelu paranee näiden palvelujen osalta vain hieman jos lainkaan. Tilanne on vastaava kansainvälisten palvelujen ja sellaisten matkojen osalta, joilla suuri osa matkasta tapahtuu EU:n ulkopuolella.

Päätelmänä voidaan todeta, että jäsenvaltiot ovat myöntäneet laajoja poikkeuksia asetuksen (EY) N:o 1371/2007 ensimmäisen viiden soveltamisvuoden aikana, eikä lähitulevaisuudessa ole odotettavissa kuin hyvin pieniä parannuksia. Tasapuoliset toimintaedellytykset ja matkustajien suojelun korkea taso Euroopan unionissa eivät siis vieläkään toteudu.

[1]       EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14.

[2]       Maltalla ja Kyproksella ei ole lainkaan rautateiden matkustajaliikennepalveluja.

[3]       Asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan 9, 11, 12, 19 artiklaa, 20 artiklan1 kohtaa ja 26 artiklaa sovelletaan rautateiden matkustajaliikennepalveluihin kaikkialla EU:ssa.

[4]       Kroatia liittyi Euroopan unioniin 1. heinäkuuta 2013. Kroatia on myöntänyt poikkeuksia sen liittymispäivästä ensimmäisen viisivuotiskauden loppuun asti tämän asetuksen voimaantulo huomioon ottaen eli 2. joulukuuta 2014 asti.

[5]       KOM(2013) 587 lopullinen, 14.8.2013.

[6]       Poikkeusten luettelo perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin.

[7]       Bulgaria, Espanja, Irlanti, Kreikka, Kroatia, Latvia, Portugali, Unkari ja Viro.

[8]       Jäsenvaltioita, jotka eivät ole vastanneet epäviralliseen kyselyyn, ei mainita luettelossa.