PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

· Ehdotuksen perustelut

Tällä ehdotuksella muutetaan niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013[1], jäljempänä ᾽Dublin III -asetus᾽, 8 artiklan 4 kohtaa.

Dublin III -asetusta koskevien neuvottelujen aikana lainsäädäntövallan käyttäjät sopivat jättävänsä avoimeksi kysymyksen ilman huoltajaa olevista, kansainvälistä suojelua Euroopan unionissa hakevista alaikäisistä, joilla ei ole jäsenvaltion alueella oleskelevia perheenjäseniä, sisaruksia tai sukulaisia, sekä siihen liittyvän säännöksen (8 artiklan 4 kohta) olennaisilta osiltaan muuttumattomaksi siten, että se vastaa niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18 päivänä helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003[2], jäljempänä ᾽Dublin-asetus᾽, 6 artiklan toista kohtaa, ja antavansa asetukseen liitetyn julistuksen, jonka sisältö on seuraava: 

”Neuvosto ja Euroopan parlamentti pyytävät komissiota sen aloiteoikeutta rajoittamatta harkitsemaan Dublin-asetuksen uudelleenlaaditun toisinnon 8 artiklan 4 kohdan uudelleentarkastelua, kunhan unionin tuomioistuin on ratkaissut asian C-648/11 MA ja muut v. Secretary of State for the Home Department ja viimeistään Dublin-asetuksen 46 artiklassa asetetuissa määräajoissa. Euroopan parlamentti ja neuvosto käyttävät tuolloin kumpikin lainsäädäntövaltaansa ottaen huomioon lapsen edun.”

Komissio ilmaisi samassa julistuksessa olevansa ehdotetusta lähestymistavasta samaa mieltä: 

”Komissio suostuu kompromissihengessä ja ehdotuksen välittömän hyväksymisen varmistamiseksi harkitsemaan tätä pyyntöä, jonka se katsoo rajoittuvan näihin nimenomaisiin olosuhteisiin ja jonka se ei katso muodostavan ennakkotapausta.”

Euroopan unionin tuomioistuin antoi 6. kesäkuuta 2013 tuomionsa asiassa C-648/11 ja totesi, että:

”Niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18 päivänä helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 6 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, joissa ilman huoltajaa tuleva alaikäinen, jolla ei ole laillisesti oleskelevia perheenjäseniä minkään jäsenvaltion alueella, on hakenut turvapaikkaa useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta, mainitun säännöksen mukaan ”vastuussa olevana jäsenvaltiona” on jäsenvaltio, jossa alaikäinen oleskelee turvapaikkahakemuksen tehtyään.”

· Ehdotuksen tavoitteet

Tässä ehdotuksessa otetaan erityisesti huomioon unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-648/11. Sen tarkoituksena on ratkaista epäselvyydet, jotka liittyvät ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, joilla ei ole jäsenvaltioiden alueella oleskelevia perheenjäseniä, sisaruksia tai sukulaisia, koskevaan säännökseen tarjoamalla oikeusvarmuutta siltä osin, millä maalla on vastuu käsitellä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tällaisissa tapauksissa.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Erityisiä kuulemisia ja vaikutustenarviointeja ei ollut tarpeen järjestää tämän ehdotuksen valmistelua varten, sillä tämä tarkoin kohdennettu ehdotus on jatkotoimi kattavalle kuulemiselle ja vaikutustenarvioinnille, jotka komissio on jo toteuttanut valmistellessaan ehdotusta KOM(2008)820 lopullinen neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 uudelleen laatimiseksi. Tämän vuoksi komission kyseisen ehdotuksen valmistelua varten järjestämiä kuulemisia sovelletaan tähän ehdotukseen.

Komissio katsoo, että 8 artiklan 4 kohdan muuttamista koskeva ehdotus olisi annettava mahdollisimman pian, jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus siltä osin kuin on kyse ”Dublin-menettelyssä” ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevista säännöksistä. Lisäksi on välttämätöntä, että tämän artiklan lopullinen versio on käytettävissä ennen kuin ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevat täydentävät säännöt annetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan perusteella. 

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

· Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Tässä ehdotuksessa käsitellään sitä, mikä maa on vastuussa ilman huoltajaa olevan alaikäisen, jolla ei ole EU:n alueella oleskelevia perheenjäseniä, sisaruksia tai sukulaisia, jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä.  Ehdotettu säännös kattaa ilman huoltajaa olevien alaikäisten osalta kaksi tällaista tilannetta:

Asetuksen 8 artiklan 4 a kohta kattaa tilanteen, joka on asiassa C-648/11 kuvatun tilanteen kaltainen, eli kyseessä on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, jolla ei ole EU:n alueella oleskelevia perheenjäseniä, sisaruksia tai sukulaisia ja joka on tehnyt useita turvapaikkahakemuksia, mukaan lukien siinä jäsenvaltiossa, jossa hän parhaillaan oleskelee. Tässä tapauksessa asiasta vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään unionin tuomioistuimen tuomion perusteella eli asiasta vastuussa on se jäsenvaltio, josta alaikäinen on hakenut turvapaikkaa ja jossa hän parhaillaan oleskelee. Tämän säännön tarkoituksena on varmistaa, että menettely vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi ei ole tarpeettoman pitkä ja että ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin sovelletaan nopeasti menettelyjä kansainvälistä suojelua saavan henkilön aseman määrittämiseksi. Viittaus alaikäisen etuun on lisätty, jotta tästä säännöstä voidaan poiketa silloin, kun yksittäiset olosuhteet osoittavat, että alaikäisen jääminen sen jäsenvaltion alueelle, jossa hän parhaillaan oleskelee, saattaa vaarantaa hänen etunsa.

Asetuksen 8 artiklan 4 b kohta koskee tilannetta, jossa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tehnyt alaikäinen oleskelee jäsenvaltion alueella, mutta ei ole jättänyt siellä hakemusta. Ehdotuksessa esitetään, että jäsenvaltion on annettava alaikäiselle mahdollisuus jättää siellä hakemus sen jälkeen, kun hänelle on ilmoitettu tällaisesta oikeudesta ja sen vaikutuksista. Alaikäisellä on sen vuoksi kaksi vaihtoehtoa: hakea kansainvälistä suojelua kyseisestä jäsenvaltiosta tai jättää hakematta sitä. Jos hakemus jätetään kyseisen jäsenvaltion viranomaisille, kyse on 4 a kohdassa tarkoitetuista olosuhteista eli kyseinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä. Näin ollen alaikäinen jää siihen jäsenvaltioon, jossa hän parhaillaan oleskelee, ja hänen hakemuksensa käsitellään siellä edellyttäen, että tämä on alaikäisen edun mukaista. Vaihtoehtona on, että alaikäinen siirretään jäsenvaltioon, joka on alaikäisen edun kannalta sopivin (edun määrittelemisessä voidaan ottaa huomioon (mutta ei yksinomaan) se seikka, että menettely, jolla kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta käsitellään, voi olla käynnissä tai päätetty lopullisella päätöksellä, jne.).

Asiassa C-648/11 ei puututa tilanteeseen, jossa alaikäinen päättää olla tekemättä uutta hakemusta siinä jäsenvaltiossa, jossa hän parhaillaan oleskelee. Tämä tilanne on kuitenkin otettava asetuksessa huomioon, jotta voidaan välttää vastuuperusteita koskevat porsaanreiät.  Ratkaisuksi on ehdotettu sitä, että turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa on se jäsenvaltio, jossa alaikäinen on tehnyt viimeisimmän hakemuksensa. Varman ja ennakoitavissa olevan säännön tarkoituksena on taata varmuus vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisestä.  Viittaus alaikäisen etuun on lisätty, jotta voidaan varmistaa, kuten 4 a kohdassa, että vältetään hänen etunsa vastaisia siirtoja.

Asetuksen 8 artiklan 4 c kohdan tarkoituksena on varmistaa, että alaikäisen edun arviointi tehdään yhteistyössä pyynnön esittäneen ja sen vastaanottaneen jäsenvaltion kanssa, jotta voidaan yhteisesti määrittää se jäsenvaltio, joka on vastuussa alaikäisestä, ja välttää eturistiriidat.

Asetuksen (EU) N:o 604/2013 6 artiklassa säädettyjä alaikäisille myönnettäviä takeita sovelletaan kaikkiin alaikäisiin, jotka kuuluvat tämän asetuksen menettelyjen soveltamisalaan. Sen vuoksi nimenomaista viittausta 6 artiklan säännöksiin ei katsottu tarpeelliseksi niiden ilman huoltajaa olevien alaikäisten osalta, joiden kohdalla oli kyse 8 artiklan 4 kohdassa esitetystä tilanteesta.

Asetuksen 8 artiklan 4 d kohtaan ei sisälly edellytystä vastuun määrittämisestä, mutta siinä vahvistetaan sääntö, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat ilmoittaa toisilleen äskettäin ottamastaan vastuusta. Tämä mahdollistaa sen, että jäsenvaltio, joka on aiemmin ollut vastuussa ”Dublin-menettelyn” suorittamisesta, voi päättää asian käsittelyn sisäisessä hallinnossaan. Tämä on erityisen tärkeää, jotta voidaan välttää järjestelmän väärinkäyttö silloin, jos alaikäinen siirtyy toiseen jäsenvaltioon vain jatkaakseen oleskeluaan EU:n alueella. Säännös on asetuksen (EU) N:o 604/2013 17 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan kaltainen, jossa sama tietoja koskeva sääntö otetaan käyttöön suvereniteettilausekkeen osalta.

· Vaihteleva geometria

Tällä ehdotuksella muutetaan asetusta (EU) N:o 604/2013 ja siinä käytetään kyseisen asetuksen kanssa samaa oikeusperustaa eli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ᾽SEUT-sopimus᾽, 78 artiklan toisen kohdan e alakohtaa.

SEUT-sopimuksen V osastoa ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Irlantiin, paitsi jos nämä maat ilmoittavat päinvastaisesta päätöksestään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti.

Asetus (EU) N:o 604/2013 sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia sen jälkeen kun nämä valtiot ilmoittavat haluavansa osallistua kyseisen asetuksen antamiseen ja soveltamiseen edellä mainitun pöytäkirjan mukaisesti. Näiden jäsenvaltioiden suhde  asetukseen (EU) N:o 604/2013 ei vaikuta niiden mahdolliseen osallistumiseen muutettuun asetukseen.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti Tanska ei osallistu neuvostossa sellaisten toimenpiteiden hyväksymiseen, joita ehdotetaan SEUT-sopimuksen V osaston nojalla, lukuun ottamatta ”toimenpiteitä, joilla määritetään ne kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ylittäessään jäsenvaltioiden ulkorajat, tai yhtenäistä viisumin kaavaa koskevia toimenpiteitä”. Koska Tanska kuitenkin soveltaa voimassa olevaa Dublin-asetusta EY:n kanssa vuonna 2006 tekemänsä kansainvälisen sopimuksen seurauksena[3], sen on kyseisen sopimuksen 3 artiklan mukaan ilmoitettava komissiolle, aikooko se panna muutetun asetuksen sisällön täytäntöön.

· Ehdotuksen vaikutus Dublin-järjestelmään liittyneisiin EU:n ulkopuolisiin valtioihin

Samalla kun useat EU:n ulkopuoliset valtiot liittyivät Schengenin säännöstöön, yhteisö teki useita sopimuksia näiden maiden liittymisestä myös Dublin- ja Eurodac-säännöstöön:

– Islannin ja Norjan kanssa tehtiin sopimus vuonna 2001[4];

– Sveitsin kanssa tehtiin sopimus 28. helmikuuta 2008[5];

– Liechtensteinin kanssa allekirjoitettiin pöytäkirja 28. helmikuuta 2008[6].

Jotta Tanskan – joka osallistuu Dublin- ja Eurodac-säännöstöön kansainvälisen sopimuksen välityksellä, kuten edellä mainittiin – ja edellä mainittujen maiden välille voidaan luoda oikeuksia ja velvollisuuksia, yhteisön ja järjestelmään liittyneiden maiden välillä on laadittu kaksi muutakin asiakirjaa[7].

Järjestelmään liittyneiden maiden on edellä mainittujen sopimusten mukaisesti hyväksyttävä Dublin- ja Eurodac-säännöstö ja niiden muutokset poikkeuksetta. Ne eivät osallistu Dublinin säännöstöä muuttavien tai sitä kehittävien säädösten (joihin myös tässä ehdotettu asetus kuuluu) antamiseen, mutta niiden on ilmoitettava komissiolle määrätyn ajan kuluessa, aikovatko ne hyväksyä tällaisten säädösten sisällön sen jälkeen, kun neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat ne hyväksyneet. Jos Norja, Islanti, Sveitsi tai Liechtenstein ei hyväksy Dublinin säännöstön tai Eurodac-säännöstön muuttamisesta annettua tai niitä kehittävää säädöstä, sovelletaan ns. giljotiinilauseketta ja kyseisten sopimusten voimassaolo lakkaa, ellei sopimuksilla perustettu sekakomitea tee yksimielisesti päinvastaista päätöstä.

2014/0202 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

asetuksen (EU) N:o 604/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse ilman huoltajaa olevan alaikäisen, jolla ei ole laillisesti jossakin jäsenvaltiossa oleskelevia perheenjäseniä, sisaruksia tai sukulaisia, tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisestä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan e alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[8],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[9],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)       Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 604/2013[10] määritetään se jäsenvaltio, jossa ilman huoltajaa oleva alaikäinen on jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, kyseisen hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi.

(2)       Asetuksen (EU) N:o 604/2013 antamisen jälkeen unionin tuomioistuin totesi asiassa C-648/11, että jos ilman huoltajaa oleva alaikäinen, jolla ei ole laillisesti jäsenvaltion alueella oleskelevia perheenjäseniä, on hakenut turvapaikkaa useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta, jäsenvaltio, jossa alaikäinen oleskelee turvapaikkahakemuksen tehtyään, on nimettävä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi.

(3)       Tuomiossa ei ole puututtu tilanteeseen, jossa ilman huoltajaa oleva alaikäinen, jolla ei ole laillisesti jäsenvaltion alueella oleskelevia perheenjäseniä, on hakenut turvapaikkaa yhdestä tai useammasta jäsenvaltiosta ja oleskelee jäsenvaltion alueella ilman, että on tehnyt siellä hakemuksen. Tähän asetukseen sisältyvän, ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan säännöksen johdonmukaisuuden  varmistamiseksi ja oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi olisi myös säädettävä perusteista tällaisessa tilanteessa vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

(4)       Tuomion mukaan vastuussa olevan jäsenvaltion olisi ilmoitettava asiasta sille jäsenvaltiolle, jossa ensimmäinen hakemus jätettiin. Koska turvapaikkahakemus vaaditaan käsiteltäväksi ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa, hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion olisi ilmoitettava päätöksestään tapauksen mukaan joko aiemmin vastuussa olleelle jäsenvaltiolle, jäsenvaltiolle, joka toteuttaa menettelyä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi, tai jäsenvaltiolle, jolle on esitetty vastaanotto- tai takaisinottopyyntö.

(5)       [Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 3 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.]

(6)       Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, joten asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(7)       Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 604/2013 olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EU) N:o 604/2013 8 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4 a.       Jos ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä ei ole 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevia perheenjäseniä, sisaruksia tai sukulaisia, vastuussa on se jäsenvaltio, jossa ilman huoltajaa oleva alaikäinen on jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja jossa hän oleskelee, edellyttäen että tämä on alaikäisen edun mukaista. 

4 b.        Jos 4 a kohdassa tarkoitettu hakija oleskelee jäsenvaltion alueella ilman, että hän on tehnyt siellä hakemuksen, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle oikeudesta tehdä hakemus ja annettava hänelle tosiasiallinen mahdollisuus jättää hakemus kyseisessä jäsenvaltiossa.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilman huoltajaa oleva alaikäinen tekee hakemuksen siinä jäsenvaltiossa, jossa hän oleskelee, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä, edellyttäen että tämä on alaikäisen edun mukaista.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilman huoltajaa oleva alaikäinen ei tee hakemusta siinä jäsenvaltiossa, jossa hän oleskelee, vastuussa oleva jäsenvaltio on se, jossa ilman huoltajaa oleva alaikäinen on tehnyt viimeisimmän hakemuksensa, edellyttäen että tämä on alaikäisen edun mukaista.

4 c.         Jäsenvaltion, jota on pyydetty ottamaan takaisin ilman huoltajaa oleva alaikäinen, on toimittava yhteistyössä sen jäsenvaltion kanssa, jossa ilman huoltajaa oleva alaikäinen oleskelee, jotta voitaisiin arvioida, mikä on alaikäisen edun mukaista.

4 d.        Jäsenvaltion, joka on vastuussa 4 a kohdan mukaisesti, on ilmoitettava asiasta soveltuvin osin seuraaville jäsenvaltioille:

(a) aiemmin vastuussa olleelle jäsenvaltiolle;

(b) jäsenvaltiolle, joka toteuttaa menettelyä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi;

(c) jäsenvaltiolle, jota on pyydetty ottamaan vastuu ilman huoltajaa olevasta alaikäisestä;

(d) jäsenvaltiolle, jota on pyydetty ottamaan takaisin ilman huoltajaa oleva alaikäinen.

Tiedot on lähetettävä sähköisen DubliNet-viestintäverkon välityksellä, joka on perustettu asetuksen (EY) N:o 1560/2003 18 artiklan nojalla.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja                                                Puheenjohtaja

[1]               EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31.

[2]               EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1.

[3]           Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välinen sopimus niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan Tanskassa tai jossakin muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, sekä Eurodac-järjestelmästä sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi, EUVL L 66, 8.3.2006, s. 38.

[4]           Euroopan yhteisön sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välinen sopimus niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Islannissa tai Norjassa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio (EYVL L 93, 3.4.2001, s. 40).

[5]           Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välinen sopimus niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Sveitsissä jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 5).

[6]           Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymistä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Sveitsissä jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, koskeva Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välinen pöytäkirja (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 39).

[7]           Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välinen pöytäkirja, joka liitetään Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Sveitsissä jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio (tehty 24.10.2008, EUVL L 161, 24.6.2009, s. 8), ja pöytäkirja, joka liitetään Euroopan yhteisön sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan väliseen sopimukseen niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Islannissa tai Norjassa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio (EYVL L 93, 3.4.2001).

[8]               EUVL C , , s. .

[9]               EUVL C , , s. .

[10]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31).