9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/227


P7_TA(2014)0250

Omaisuuden ja vaurauden luomisen merkitys köyhyyden poistamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 omistusoikeuksien, kiinteistönomistuksen ja vaurauden luomisen merkityksestä köyhyyden poistamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä kehitysmaissa (2013/2026(INI))

(2017/C 378/26)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 17 artiklan, joka koskee omistusoikeutta,

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään vuosituhannen kehitystavoitteet, ja erityisesti tavoitteet 1, 3 ja 7,

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2005 allekirjoitetun, neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta ”Eurooppalainen konsensus”, ja erityisesti sen 11 ja 92 kohdan,

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2004 annetun komission tiedonannon ”EU:n suuntaviivat maapolitiikan suunnittelun ja uudistamisen tukemiseksi kehitysmaissa” (COM(2004)0686),

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista” (COM(2010)0127),

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),

ottaa huomioon 27. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti” (COM(2013)0092),

ottaa huomioon komission marraskuussa 2004 hyväksymät EU:n maapolitiikkasuuntaviivat maapolitiikan suunnittelun ja uudistamisen tukemiseksi kehitysmaissa,

ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien asuinyhdyskuntaohjelman tutkimuksen ”Secure Land Rights for All” ja oppaan ”How to Develop a Pro-Poor Land Policy: Process, Guide and Lessons”,

ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan Olivier De Schutterin 11. kesäkuuta 2009 antaman raportin ”Large-scale land acquisitions and leases: a set of core principles and measures to address the human rights challenge”,

ottaa huomioon Nairobissa Keniassa vuonna 2009 annetun julistuksen ”Urbanisation Challenges and Poverty Reduction in ACP Countries”,

ottaa huomioon maailman elintarvikehuippukokouksen julistuksen, joka hyväksyttiin Roomassa vuonna 2010,

ottaa huomioon Rabatissa Marokossa 26.–28. marraskuuta 2012 pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa annetun julistuksen ”Making Slums History: a worldwide challenge for 2020”,

ottaa huomioon 3.–6. syyskuuta 2013 Kigalissa Ruandassa pidetyn AKT-maiden, Euroopan komission ja YK:n asuinyhdyskuntaohjelman järjestämässä toisessa kolmikantakonferenssissa annetun julistuksen kestävästä kaupungistumisesta köyhyyden poistamiseksi,

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista (UNDRIP) ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen (nro 169) vuodelta 1989,

ottaa huomioon maatalouteen kohdistuvia vastuullisia investointeja koskevat periaatteet (PRAI), joissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, elinkeinoja ja luonnonvaroja, maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vapaaehtoiset suuntaviivat sekä Afrikan unionin vahvistamat puitteet ja suuntaviivat Afrikan maapolitiikasta (ALPFG),

ottaa huomioon korkean tason paneelin suositukset, joiden mukaan vuoden 2015 jälkeisiin kehitysyhteistyösuunnitelmiin olisi sisällytettävä tavoite miesten ja naisten maanomistajuuden hallinnasta ja että niissä olisi tunnustettava, että naisilla ja tytöillä on oltava muun muassa yhdenvertaiset oikeudet omistaa maata ja muuta varallisuutta,

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n poliittisesta toimintakehyksestä kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista (1),

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A7-0118/2014),

A.

katsoo, että omistusoikeudet voidaan määritellä säännöiksi, joilla säännellään ehtoja, joiden mukaan yksittäiset sidosryhmät, yhteisöt sekä julkiset ja yksityiset toimijat hankkivat ja pitävät hallussaan aineellista ja aineetonta omaisuutta lainsäädännön tai tapaoikeuden säännösten mukaisesti; katsoo, että YK:n asuinyhdyskuntaohjelman (UN-Habitat) mukaan erityisesti maanomistajuus ja maanhallinta voivat olla muodoltaan virallisia (täysi omistusoikeus, vuokraus, julkinen ja yksityinen vuokraus) tai tapaoikeuteen tai uskontoon perustuvia; ottaa huomioon, että EU:n maapolitiikkasuuntaviivoissa todetaan, että maaoikeudet eivät aina rajoitu yksityisomistukseen sen suppeassa merkityksessä, vaan ne voivat muodostua yksilöllisten oikeuksien ja velvollisuuksien sekä eritasoisten kollektiivisten säännösten tasapainosta;

B.

ottaa huomioon, että 1,2 miljardia ihmistä maailmassa asuu asunnossa, johon heillä ei ole muodollisia oikeuksia, tai heillä ei ole pysyvää asuntoa tai mahdollisuutta maanomistamiseen; ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa maaseutuväestöstä yli 90 prosenttia (josta 370 miljoonaa ihmistä luokitellaan köyhiksi) käyttävät maata ja luonnonvaroja oikeudellisesti epävarmojen, tapaoikeuteen perustuvien ja epävirallisten omistajuusjärjestelmien nojalla;

C.

ottaa huomioon, että laittoman ja rekisteröimättömän varallisuuden arvioitu kokonaismäärä on yli 9,3 biljoonaa dollaria, mikä on 93 kertaa enemmän kuin kehitysmaille viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana yhteensä annettu ulkomaanapu;

D.

ottaa huomioon, että vaikka 100 miljoonan slummiasukkaan elämän parantamista vuoteen 2020 mennessä koskeva vuosituhattavoite nro 7 (tavoite 11) on saavutettu, slummiasukkaiden absoluuttinen lukumäärä (arviolta 863 miljoonaa vuonna 2012) kasvaa edelleen; ottaa huomioon, että YK:n asuinyhdyskuntaohjelman arvion mukaan jopa miljardi ihmistä elää slummeissa ja että vuoteen 2050 mennessä slummeissa asuu arviolta kolme miljardia ihmistä; ottaa huomioon, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 11 artiklassa tunnustetaan yleismaailmallinen oikeus asumiseen ja elinolojen jatkuvaan paranemiseen;

E.

ottaa huomioon, että maaseutualueilla arviolta 200 miljoonalla ihmisellä (lähes 20 prosentilla maailman köyhästä väestöstä) ei ole mahdollisuutta saada riittävästi maata toimeentulon turvaamiseksi; ottaa huomioon, että maaseutujen maa-alueisiin kohdistuu monia erilaisia paineita, joita ovat esimerkiksi väestönkasvu, maan käyttötarkoituksen muuttaminen, kaupalliset investoinnit, ympäristön rappeutuminen kuivuuden, maaperän eroosion ja ravinnepitoisuuden köyhtymisen myötä sekä luonnonkatastrofit ja konfliktit; ottaa huomioon, että maaoikeudet on turvattava, jotta voidaan edistää sosiaalista vakautta vähentämällä maahan liittyviä epävarmuustekijöitä ja konflikteja;

F.

ottaa huomioon, että yksityiset sijoittajat ja hallitukset ovat osoittaneet enenevässä määrin kiinnostusta peltoalan hankkimiseen tai vuokraamiseen pitkällä aikavälillä erityisesti Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaista;

G.

ottaa huomioon, että poliittisten viranomaisten mielivaltaisesti suorittama maanjako saa aikaan korruptiota, turvattomuutta, köyhyyttä ja väkivaltaa;

H.

ottaa huomioon, että maanhallintakysymykset kytkeytyvät läheisesti 2000-luvun keskeisiin haasteisiin, nimittäin elintarviketurvaan, energian niukkuuteen, kaupunkien ja väestön kasvuun, ympäristön tilan heikkenemiseen, ilmastonmuutokseen, luonnonkatastrofeihin ja konfliktien ratkaisuun, mikä korostaa tarvetta asettaa kattava maauudistus etusijalle;

I.

ottaa huomioon, että maailman maa-alueista arviolta 1,4:ää miljardia hehtaaria hallinnoidaan tapaoikeudellisten säännösten perusteella; ottaa huomioon, että Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maanomistusrakenteet poikkeavat merkittävällä tavalla toisistaan ja että paikallisia tapaoikeudellisia järjestelyjä, olivatpa ne sitten täysimääräiseen omistusoikeuteen tai yhteisöomistukseen perustuvia, ei voida sivuuttaa maa-alueiden virallistamisen yhteydessä;

J.

ottaa huomioon, että kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa (CEDAW) todetaan, että naisilla ja puolisoilla on yhtäläiset oikeudet, kun kyse on omistusoikeuksista ja kiinteistöjen hankinnasta; ottaa kuitenkin huomioon, että monissa maan- ja kiinteistönomistusoikeuksia koskevissa järjestelmissä syrjitään naisia joko virallisesti tai käytännössä;

K.

ottaa huomioon, että monissa kehitysmaissa naisten omistusoikeudet ja turvattu mahdollisuus käyttää maata sekä mahdollisuus säästämiseen ja lainojen saamiseen eivät ole yhteiskunnallisesti tunnustettuja ja että tällaisissa syrjivissä olosuhteissa naisten on erityisen vaikeaa puolustaa omistusoikeuksiaan, varsinkin perintöoikeuksiaan, oikeudellisin keinoin;

L.

toteaa, että kehitysmaissa naisten maaoikeuksia loukataan siten, että kehittyneet maat ostavat kehitysmailta suuria maa-alueita kaupalliseen tai strategiseen tarkoitukseen, kuten maataloustuotantoa, elintarviketurvan varmistamista sekä energian ja biopolttoaineiden tuotantoa varten; toteaa, että kehitysmaissa naisilla ei usein ole mahdollisuutta käyttää oikeusapua tai asianajajaa omistusoikeuksien loukkauksien riitauttamiseksi;

M.

ottaa huomioon, että maaoikeuksien turvaamisen takaaminen naisille on tärkeää köyhyyden vähentämiseksi, koska naisilla on tärkeä tehtävä elintarvikkeiden tuottajina maaseutualueilla ja kaupunkien lähialueilla ja vastuu perheenjäsentensä ruokkimisesta; ottaa huomioon, että afrikkalaisista viljelijöistä 70 prosenttia on naisia, mutta he omistavat virallisesti vain 2 prosenttia maasta; ottaa huomioon, että tuoreissa Intiassa, Keniassa, Hondurasissa, Ghanassa, Nicaraguassa ja Nepalissa toteutettavissa ohjelmissa on havaittu, että naisten johtamissa kotitalouksissa on parempi elintarviketurva ja terveydenhuolto ja että niissä on keskitytty vahvemmin koulutukseen kuin miesten johtamissa kotitalouksissa;

N.

ottaa huomioon, että yli 60 prosenttia nälkää näkevistä ihmisistä on naisia ja tyttöjä ja että kehitysmaissa 60–80 prosenttia ruoasta on naisten tuottamaa (2);

O.

ottaa huomioon, että arviolta 370 miljoonalla alkuperäisväestöön kuuluvalla ihmisellä eri puolilla maailmaa on vahva henkinen, kulttuurinen, sosiaalinen tai taloudellinen suhde perinteisiin maa-alueisiinsa, joiden hallinta on usein yhteisöllistä;

P.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 17 artiklassa tunnustetaan, että jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa ja että keltään ei saa riistää mielivaltaisesti hänen omaisuuttaan;

Q.

ottaa huomioon, että alkuperäisväestön mahdollisuudet saada maata on suojeltu erityisellä tavalla vuonna 169 tehdyssä ILO:n yleissopimuksessa nro 169 ja Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa;

R.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen 10 artiklassa taataan, että alkuperäiskansoja ei saa siirtää pakolla mailtaan tai alueiltaan ja että alkuperäiskansoja ei saa asuttaa uudelleen ilman niiden vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta eikä ennen kuin on sovittu asianmukaisesta ja oikeudenmukaisesta korvauksesta ja mahdollisuuksien mukaan paluumahdollisuudesta;

Maa- ja omistusoikeudet sekä vaurauden luominen

1.

katsoo, että rekisteröidyt omistusoikeudet ja turvatut maaoikeudet ovat talouskasvun moottori sekä edistävät samalla myös sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja rauhaa;

2.

korostaa, että maaoikeuksien ja tasapuolisemman maan saatavuuden varmistamisen avulla taataan turvallinen perusta elinkeinoille, taloudellisille mahdollisuuksille ja maaseutualueilla kotitalouksien elintarviketuotannolle;

3.

korostaa, että yksilökohtaisen maanomistuksen lisäksi olisi tunnustettava YK:n asuinyhdyskuntaohjelman suositusten mukaisesti erilaiset vaihtoehtoiset omistusjärjestelyt, mukaan lukien tapaoikeudellisten maanomistusjärjestelmien käyttäminen perustana rakennustontteja, maatalousmaata ja luonnonvaroja koskevien oikeuksien oikeudellista varmistamista varten;

4.

korostaa, että kehitysmaiden potentiaalisista maanomistajista 95 prosenttia on pientilallisia, joiden maanomistusoikeuksien turvaaminen edistää paikallista taloutta, lisää elintarviketurvaa, vähentää maastamuuttoa ja hidastaa slummityyppistä urbanisoitumista; toteaa, että esimerkiksi Etiopiassa, jossa omistusoikeudet on otettu käyttöön, tuottavuus kasvoi jopa 40 prosentilla aaria kohti kolmessa vuodessa pelkästään tämän ansiosta (3);

5.

panee merkille, että naiset ovat usein kulttuuristen perinteiden vuoksi riippuvaisia miessukulaisistaan maanomistajuuden turvaamiseksi, eikä naisten maanomistajuutta ole suojeltu oikeudellisesti; korostaa valtioiden kansainvälisiä velvollisuuksia taata taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuurilliset vähimmäisoikeudet ja toteaa, että niihin sisältyy hallitusten velvollisuus varmistaa, että maanhallinta ei ole syrjivää ja että siinä ei erityisesti syrjitä naisia ja köyhiä eikä rikota muita ihmisoikeuksia;

6.

korostaa, että sen mahdollistaminen, että ihmiset voivat tehdä päätöksiä omista varoistaan, yhdistettynä virallisiin perimyssääntöihin, kannustaa pientilallisia voimakkaasti investoimaan kestävällä tavalla maahansa, käyttämään pengerviljelyä ja kastelua ja lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia; toteaa tässä yhteydessä, että tutkimuksissa on havaittu, että kotitalous, jolla on täysin turvattu ja siirrettävissä oleva maaomaisuus, investoi arviolta 59,8 prosenttia todennäköisemmin pengerviljelyyn kuin kotitalous, joka olettaa, että seuraavan viiden vuoden kuluessa maa jaetaan uudelleen kyläläisten kesken;

7.

panee merkille, että maa-alueita koskevien kauppakirjojen kanssa ihmiset voivat lainata kohtuullisin koroin rahaa, jota voidaan käyttää yritysten perustamiseen ja kehittämiseen; korostaa, että omistusoikeuksien suojeleminen voi edistää kilpailukykyistä liiketoimintaympäristöä, jossa yrittäjyys ja innovatiivisuus saavat mahdollisuuden kasvaa;

8.

myöntää, että haasteena on päästä yli lainsäädännön, legitimiteetin ja käytäntöjen välisistä ristiriidoista rakentamalla yhteisesti jaettuihin normeihin perustuvia maanomistusmekanismeja, joissa lähdetään liikkeelle nykyisten oikeuksien tunnustamisesta samalla kun varmistetaan, että miesten ja naisten sekä kehitysmaiden haavoittuvaisten yhteisöjen maa- ja omaisuusoikeudet on suojeltu ja turvattu täysin edunsaajilta, jotka voisivat takavarikoida kyseisen omaisuuden;

9.

tuomitsee jyrkästi maananastuskäytännön, jossa etenkin laittomasti riistetään maaseudun köyhiltä ja perinteisiltä liikkuvilta väestöiltä maata ilman asianmukaista korvausta; korostaa, että maailmassa on vuosina 2000–2013 tehty vähintään 886 tällaista suurimuotoista rajatylittävää maakauppaa vähintään 32 miljoonasta hehtaarista (4); korostaa, että tämä lukema on todennäköisesti arvioitu huomattavasti vähäisemmäksi kuin tehtyjen suurten maakauppojen todellinen tarkka lukumäärä;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kehitysapupolitiikassaan huomioon, että teollisuusmaiden investoijat ostavat suuria maa-alueita kehitysmaista, varsinkin Afrikan mantereella, mikä vaikuttaa paikallisiin maanviljelijöihin ja erityisen haitallisesti naisiin ja lapsiin, jotta heitä voitaisiin suojella köyhtymiseltä, nälältä ja häädöltä kylistään ja mailtaan;

11.

korostaa, että julkisten kannustimien poistaminen kasvipohjaisten biopolttoaineiden tuotannolta sekä tuet ovat yksi keino torjua maananastuksia;

12.

palauttaa mieliin, että maaoikeuksien turvaamatta jättäminen ja heikko hallinto aiheuttavat paikallisyhteisöille suuria riskejä, jotka liittyvät elintarviketurvaan, siirtymään joutumiseen sekä viljelijöiden ja karjankasvattajien häätämiseen; vaatii näin ollen jäsenvaltioita tukemaan kehitysmaiden kansallisia valmiuksia hallintojärjestelmiensä vahvistamiseksi;

13.

korostaa, että sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa tunnustetaan itsemääräämisoikeus, joka on määritelty kaikkien ihmisten oikeudeksi nauttia vapaasti luonnonrikkauksistaan ja -varoistaan, ja että molemmissa sopimuksissa määrätään, että keneltäkään ei saa riistää omia toimeentulokeinojaan; painottaa tässä yhteydessä, että maa-alueiden laajamittaisia vuokrasopimuksia tai hankintoja koskevien neuvottelujen on oltava avoimia ja niiden paikallisyhteisöjen, joita maa-alueiden vuokraaminen tai ostaminen koskee, on saatava osallistua neuvotteluihin asianmukaisesti ja tietoisesti ja saatava selvitys tuloista, jotka olisi käytettävä paikallisväestön hyväksi;

14.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään YK:n kautta tällaisten hankintojen vaikutusta maatalousmaan aavikoitumiseen sekä naisten, varsinkin yksin elävien tai perheen päänä toimivien naisten, asumisoikeuden ja maanomistusoikeuden menettämiseen, elintarviketurvaan sekä heidän, heidän lastensa ja heidän huollettavinaan olevien henkilöiden toimeentuloon;

15.

korostaa, että maa-alueiden laajamittaista hankintaa tai vuokraamista koskevissa investointisopimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon nykyisten maankäyttäjien ja maatiloilla työskentelevien henkilöiden oikeudet; katsoo, että sijoittajien velvollisuudet olisi määriteltävä selvästi ja että niiden olisi oltava täytäntöönpanokelpoisia esimerkiksi siten, että niihin sisällytetään seuraamusmekanismit, joita sovelletaan ihmisoikeuksien rikkomisia koskevissa tapauksissa; katsoo, että kaikkiin maakauppoihin olisi sisällyttävä myös oikeudellinen velvoite myydä tietty vähimmäismäärä tuotetusta sadosta paikallisilla markkinoilla;

Etenemissuunnitelma maa- ja omistusoikeuksien sekä kestävän maanhallinnan turvaamiseksi kehitysmaissa

16.

korostaa, että maauudistus edellyttää joustavuutta, joka on sovitettu paikallisiin, sosiaalisiin ja kulttuuriolosuhteisiin, kuten heimo-omistuksen perinteisiin muotoihin, ja siinä olisi keskityttävä kaikkien haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen;

17.

korostaa, että tapaoikeudellisten maajärjestelmien ja määrättyjen siirtomaa-aikaisten mallien rinnakkaisuus on yksi merkittävimmistä syistä kehitysmaissa yleisille maahan liittyville epävarmuuksille; korostaa, että tapaoikeudellisten maanomistusjärjestelyjen, jotka ovat erityisen yleisiä afrikkalaisissa yhteisöissä ja Latinalaisen Amerikan suurten alkuperäisväestöjen keskuudessa, legitiimiys on tunnustettava, koska näillä järjestelyillä taataan yksilöille ja yhteisöille omistusoikeudet ja ehkäistään maaoikeuksien poistamista ja väärinkäyttöä;

18.

korostaa, että talonvaltaajien turvatun omistusoikeuden virallistamisella on merkittävä vaikutus asuntoinvestoinneille, sillä tutkimuksissa on osoitettu, että virallistamisen avulla asuntojen kunnostamisaste on noussut yli 66 prosenttia;

19.

on tyytyväinen Ruandassa maatietojen alalla tapahtuneeseen edistymiseen, joka on mahdollistanut Ruandan kaikkien maa-alojen rekisteröinnin huomattavan lyhyessä ajassa;

20.

varoittaa soveltamasta vain yhtä lähestymistapaa maanomistuksen turvaamiseksi; korostaa, että paikallisella tasolla toteutettavat viralliset maanhallintapalvelut ovat tehokkaimpia; katsoo, että maaoikeuksien turvan tehokas takaaminen voi riippua valtion keskitettyjen maankäytöstä vastaavien virastojen uudistamisesta siten, että vastuu palautetaan paikallisille ja tapaoikeudellisille instituutioille; katsoo, että maa-alueiden rekisteröintiä voidaan sen jälkeen parantaa maa-alueita koskevien tietojen ja maarekisterijärjestelmien tietokoneistamisen avulla;

21.

palauttaa mieliin, että maanviljely on yhä tärkein elinkeino sekä toimeentulon ja elintarviketurvan lähde maaseudun väestölle; huomauttaa kuitenkin, että maaseutujen maa-alueisiin kohdistuu monia eri paineita, kuten väestönkasvu, maan käyttötarkoituksen muuttaminen, kaupalliset investoinnit, ympäristön rappeutuminen kuivuuden, maaperän eroosion ja ravinnepitoisuuden köyhtymisen myötä sekä luonnonkatastrofit ja konfliktit; katsoo, että maaseutuyhteisöjen maanomistuksen varmistaminen on siksi välttämätöntä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että erilaiset politiikan välineet voivat auttaa ratkaisemaan nämä haasteet, ja toteaa, että ne on mukautettava paikallisiin olosuhteisiin;

22.

katsoo, että hallitusten virkamiesten olisi määriteltävä ensin jo olemassa olevat maanhallinta- ja omistusjärjestelmät ja sen jälkeen käytettävä näitä järjestelmiä perustana köyhien ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tukemiseksi;

23.

luottaa siihen, että maankäytön suunnittelun hajauttaminen antaa paikallisyhteisöille ja yksilöille vaikutusmahdollisuuksia, ja korostaa, että on tarpeen päästä eroon korruptiokäytännöistä, joita paikalliset johtajat ovat käyttäneet ulkomaisten sijoittajien kanssa tehdyissä kaupoissa, ja yksittäisiin rekisteröimättömiin maa-aloihin liittyvistä vaateista;

24.

korostaa, että maan käyttötarkoitusta pitäisi voida muuttaa ainoastaan kyseessä olevien paikallisyhteisöjen vapaasti muodostetun, etukäteen annetun ja tietoisen suostumuksen perusteella; palauttaa mieliin, että alkuperäisväestöille on myönnetty kansainvälisessä oikeudessa erityisiä, maaoikeuksia koskevia suojelun muotoja; vaatii Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen mukaisesti, että valtioiden on tarjottava tehokkaat mekanismit kaikkien sellaisten toimien estämiseksi tai niihin liittyvien oikeussuojakeinojen tarjoamiseksi, joiden tavoitteena tai seurauksena on maiden, alueiden tai varojen riistäminen alkuperäiskansoilta;

25.

panee merkille, että Afrikassa rekisteröity pieni maaosuus (10 prosenttia) on kirjattu vanhentuneiden ja virheellisten järjestelmien avulla; korostaa, että Maailmanpankin arvioiden (5) mukaan ne 27 taloutta, jotka modernisoivat rekisterinsä viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden aikana, vähensivät omistusoikeuden keskimääräistä siirtoaikaa puoleen, mikä lisäsi avoimuutta, vähensi korruptiota ja yksinkertaisti tulojen keräämistä; korostaa, että kehityspolitiikan erityisenä painopistealueena olisi oltava kehitysmaiden maarekistereiden perustaminen ja parantaminen;

26.

palauttaa mieliin, että maanomistusoikeuksien turvaamista voidaan varjella useilla erilaisilla tavoilla edellyttäen, että maankäyttäjien ja -omistajien oikeudet ovat selviä; muistuttaa, että virallisten omistusoikeuksien lisäksi oikeudet voidaan turvata selkeiden ja pitkäkestoisten vuokrasopimusten tai tapaoikeudellisten oikeuksien ja epävirallisten sopimusten virallisen tunnustamisen avulla sekä käyttämällä saatavilla olevia tehokkaita riidanratkaisumekanismeja; kehottaa EU:ta ohjaamaan tukea maanhallintaa koskevien valmiuksien kehittämiseen ja koulutusohjelmiin, joiden tavoitteena on köyhien ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien maaoikeuksien turvaaminen maanmittauksen ja rekisteröinnin sekä kehitysmaiden oppilaitosten varustamisen avulla;

27.

kehottaa EU:ta vahvistamaan kehitysmaiden tuomioistuinten valmiuksia panna omistusoikeutta koskeva lainsäädäntö täytäntöön tehokkaasti, ratkaista maakiistoja ja hallinnoida pakkolunastuksia osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa oikeuslaitosta ja oikeusvaltioperiaatetta;

28.

kehottaa EU:ta tukemaan kehitysmaita maauudistuksen toteuttamisessa, jotta voidaan edistää erityisesti kaikkien sidosryhmien osallistumista ja toteuttaa uudistuksen yhteydessä yhdessä valistusohjelmia, jotta kaikkien osapuolten ja etenkin köyhien ja haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksia kunnioitetaan; mainitsee esimerkkinä Madagaskarin ja maatietoja käsittelevät paikalliset toimistot, joissa yksinkertaisilla ja paikallisilla aloitteilla on helpotettu merkittävästi maanomistusoikeuksien rekisteröintiä;

29.

korostaa, että vakaan finanssipolitiikan luominen kehitysmaissa tehostamalla maan rekisteröintiä ja määrittelemällä arviointitoimintoja lisää merkittävästi maata koskevista liiketoimista saatavia vuosittaisia verotuloja, kuten Thaimaassa, jossa tulot kuusinkertaistuivat kymmenen vuoden jaksolla;

30.

huomauttaa, että naisten maaoikeuksien virallinen tunnustaminen ei tarkoita automaattisesti, että nämä oikeudet pantaisiin tehokkaasti täytäntöön; kehottaa EU:ta kiinnittämään maauudistusohjelmissaan erityistä huomiota siihen, että naiset ovat haavoittuvaisia perherakenteiden muutoksille, ja siihen, missä määrin naiset voivat toteuttaa oikeuksiaan, sekä varmistamaan käytännössä, että kotitalouksien kauppakirjoihin on merkitty molemmat puolisot maanomistajiksi;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kehitysyhteistyöpolitiikassaan ja humanitaarisessa politiikassaan, että kehitysmaissa toteutetaan lainsäädäntötoimia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi sekä etniseen taustaan, rotuun ja siviilisäätyyn perustuvaan omistusoikeuteen liittyvän syrjinnän torjumiseksi sekä maaoikeuksien hankintaan liittyvien merkittävien sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuristen rajoitusten poistamiseksi;

32.

kehottaa kehitysmaissa toimivia unionin edustustoja seuraamaan naisten omistusoikeuksien toteutumista, jotta varmistetaan, ettei niitä loukata, sekä suojelemaan siten naisia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaralta;

33.

kehottaa EU:ta tukemaan kehitysmaiden pyrkimyksiä maanvuokrausmarkkinoiden uudistamisessa maan saatavuuden takaamiseksi köyhille ja kasvun edistämiseksi siten, että samalla vältetään kohtuuttomia vuokramarkkinoita koskevia rajoituksia;

Maa- ja omistusoikeuksien ottaminen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ytimeen

34.

korostaa, että laajamittaiset maahankinnat ovat muun muassa suoraa seurausta heikosta maanhallinnasta kehitysmaissa; painottaa, että EU:n tuen avulla olisi edistettävä sellaisten institutionaalisten valmiuksien kehittämistä, joita tarvitaan turvattujen maaoikeuksien myöntämiseksi sekä niin eduntavoittelun ja hallinnon tehottomuuden kuin korruption ja vastuuttomien käytäntöjen torjumiseksi ja maananastusten estämiseksi;

35.

panee tyytyväisenä merkille EU:n osallistumisen globaaleihin maa-aloitteisiin; tähdentää, että maailman johtavana kehitysyhteistyötoimijana EU:lla on mahdollisuus lisätä nykyisin vähäistä toimintaansa ja näkyvyyttään maanomistukseen liittyvien kysymysten ratkaisussa;

36.

panee merkille, että kehitysmaiden omistusoikeusjärjestelmien kehittämisen lisäksi EU:n on pyrittävä varmistamaan, että ihmisten saatavilla on sosiaaliturva- ja vakuutusjärjestelyjä, jotta heidän elinkeinonsa ja omaisuutensa voidaan suojella katastrofeilta tai iskuilta;

37.

kehottaa panemaan täytäntöön maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat;

38.

kehottaa komissiota luomaan selkeästi määritellyn budjettikohdan ja siirtymään pienimuotoisesta perspektiivistä pitkän aikavälin maanhallintauudistukseen maanomistuksen rationalisoimiseksi;

39.

korostaa, että haasteet tarjota turvatut maaoikeudet siirtymään joutuneille ihmisille ja pakolaisille todennäköisesti lisääntyvät ilmastonmuutoksen paineiden myötä; kehottaa näin ollen EU:ta lisäämään tukeaan siten, että maaoikeudet sisällytetään humanitaarisiin ja kehitykseen liittyviin toimenpiteisiin onnettomuuksissa ja siviilejä koskevissa konflikteissa, ja katsoo, että maapolitiikkojen avulla on taattava erilaisten etnisten, sosiaalisten ja sukupolvien välisten ryhmien maaoikeuksien turvaaminen tasapuolisella tavalla;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään naisten mahdollisuuksia vaikuttaa oikeuksiinsa sekä maanomistus- ja perintöoikeuteen ja lainansaanti- ja säästämismahdollisuuksiin konfliktin jälkeisissä tilanteissa etenkin sellaisissa maissa, joissa naisten omistusoikeutta ei voida panna oikeudellisesti täytäntöön, joissa se ei ole yhteiskunnallisesti hyväksyttyä ja joissa sukupuoleen perustuvat lait, perinteiset asenteet naisiin ja miesten hallitsemat sosiaaliset hierarkiat estävät naisia saamasta yhtäläisiä ja oikeudenmukaisia oikeuksia; pyytää, että EU pyrkii saamaan hiljattain perustetun YK:n naistenjärjestön osallistumaan tämän asian käsittelyyn.

41.

suhtautuu myönteisesti G8-maiden kesäkuussa 2013 kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen pohjalta käynnistämään maankäytön läpinäkyvyyttä koskevaan aloitteeseen ja sen tunnustamiseen, että yritysten ja maa-alueiden omistajuuden läpinäkyvyys ja turvatut omistusoikeudet ja vahvat instituutiot ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa köyhyyden helpottamiseksi; korostaa kuitenkin, että ponnisteluja on lisättävä, jotta tehokas maauudistus voidaan panna täytäntöön;

42.

vahvistaa EU:n sitoutumisen maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämiseen kestävän kehityksen yhteydessä ja katsoo, että EU:n olisi otettava sukupuoleen liittyvät kysymykset huomioon kaikessa politiikassaan ja toiminnassaan suhteissaan kehitysmaihin (6);

43.

korostaa, että on välttämätöntä vahvistaa poliittisia toimia kehitysmaissa naisten omistusoikeuden saattamiseksi samanarvoiseksi miesten omistusoikeuden kanssa; korostaa, että tämä on otettava huomioon maaohjelmissa ja että tähän olisi liityttävä asianmukaisia taloudellisia tukimekanismeja (kuten säästäminen, luotot, tuet, mikroluotot ja vakuutukset); uskoo, että toimintatapojen tehostaminen johtaa naisten ja kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien kasvamiseen ja naisyrittäjyyden edistämiseen; painottaa, että näiden toimien avulla lisätään naisten oikeus- ja talousasioita koskevaa tietämystä, tehostetaan tiedon levittämistä ja tiedon saantia sekä luodaan oikeudellisia tukipalveluita ja tarjotaan sukupuolinäkökulman huomioon ottamista koskevaa koulutusta rahoituspalvelujen tarjoajille;

44.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehitysyhteistyössään vaikuttamaan aktiivisesti naisten yrittäjyyteen ja omistusoikeuteen, jotta voitaisiin edistää naisten taloudellista riippumattomuutta puolisoistaan ja vahvistaa heidän kotimaidensa taloutta;

45.

muistuttaa, että 15. lokakuuta on kansainvälinen maaseudun naisten päivä, ja kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita edistämään valistuskampanjoiden järjestämistä kehitysmaissa;

o

o o

46.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Maailmanpankin johtajalle, Kaakkois-Aasian valtioiden järjestölle, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.


(1)  EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 75.

(2)  Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO), Policy Brief No 5, Economic and Social Perspectives, elokuu 2009.

(3)  USAID Ethiopia, http://ethiopia.usaid.gov/programs/feed-future-initiative/projects/land-administration-nurture-development-land.

(4)  http://www.landmatrix.org/get-the-idea/global-map-investments/

(5)  2012b. Doing Business 2012: Doing Business in a More Transparent World. Washington, DC: World Bank.

(6)  EUVL C 46, 24.2.2006.