KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Suuntaviivat kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon analysoimiseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013[1] 22 artiklan mukaisesti

1. Johdanto

Sellaisten kalastuslaivastojen olemassaolo, jotka eivät ole tasapainossa hyödyntämiensä luonnonvarojen kanssa, on ollut merkittävä syy siihen, että luonnonvaroja on hyväksikäytetty liikaa Euroopan vesillä. Uudessa yhteisessä kalastuspolitiikassa vahvistetaan kalastuskapasiteetin hallinnointitoimenpiteiden tarve: Jäsenvaltioiden on ajan mittaan toteutettava toimenpiteitä laivastojensa kalastuskapasiteetin mukauttamiseksi niiden kalastusmahdollisuuksiin. Kukin jäsenvaltio toteuttaa laivastojen ja niiden hyödyntämien luonnonvarojen välisen tasapainon analyysin ja arvioinnin näiden komission kehittämien suuntaviivojen mukaisesti[2]. Näitä suuntaviivoja olisi hyödynnettävä myös komission vuosittaisessa selvityksessä neuvostolle ja parlamentille jäsenvaltioiden laivastojen ja niiden kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta[3].

Komission kehittämillä yhteisillä suuntaviivoilla on suuri merkitys myös vuodesta 2014 eteenpäin, koska niillä luodaan suora yhteys kunkin jäsenvaltion laivastoa koskevan selvityksen sekä uuden meri- ja kalatalousrahaston kalastuslaivastoa koskevien toimenpiteiden välille[4]. Rahastosta on edelleen saatavilla julkista tukea kalastusalusten toiminnan pysyvään lopettamiseen ajanjaksolla 2014–2020[5]. Laivastoa koskevaan selvitykseen liittyvät erityiset ennakkoehdot, joilla voi olla välitön vaikutus näiden uuden meri- ja kalatalousrahaston erityistavoitteiden saavuttamiseen[6]. Meri- ja kalatalousrahaston sääntöjen mukaan tuki pysyvälle lopettamiselle rajoittuu ja kohdennetaan tapauksiin, joissa laivastonosan kapasiteetti ei ole tosiasiallisesti tasapainossa sen käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien kanssa[7].

Tähän asiakirjaan sisältyvissä uusissa laivastoselvitystä koskevissa suuntaviivoissa esitetään yhteinen lähestymistapa kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon arvioimiseen ajan mittaan. On otettava huomioon sekä käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet että laivastojen vaikutus niihin. Tämän vuoksi suositellaan arvioimaan kunkin laivastonosan osalta se, missä määrin kukin laivasto perustaa toimintansa kalakantoihin, joita kalastetaan yli tavoitetason, sekä se, kuinka moni kalakannoista, jotka muodostavat merkittävän osan niiden saaliista, on biologisella riskitasolla populaation pienen koon vuoksi ja kuinka moneen laivaston toiminta vaikuttaa merkittävästi. Näin voidaan arvioida epätasapaino kunkin laivastonosan ja sen kalakannan, johon laivaston toiminta perustuu, välillä. Epätasapaino voidaan päätellä myös muista parametreista. Esimerkiksi se, että laivastossa on kannattamattomia tai alikäytettyjä osia, voi viitata siihen, että laivaston osa ei ole tasapainossa luonnonvarojen kanssa. Jos useat laivastonosan alukset ovat toistuvasti tai pysyvästi satamassa ja poissa toiminnasta tai jos monet alukset viettävät vähemmän aikaa kalastamassa kuin voisivat, kyseinen laivastonosa saattaa olla liian suuri niihin saatavilla oleviin luonnonvaroihin nähden, joihin alusten toiminta perustuu, varsinkin jos taloudellinen suorituskyky on heikko.

2. Tarkoitus ja periaatteet

Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on tarjota yhteinen arviointimenetelmä laivastokapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon arvioimiseksi ajan mittaan laivastonosan tasolla.

Näiden suuntaviivojen tavoitteena on

vakiomenetelmien käyttö yhdenvertaisen aseman varmistamiseksi vertailtaessa eri laivastonosia,

parhaiden mahdollisten tieteellisten, taloudellisten ja teknisten käytäntöjen noudattaminen[8] sekä yhteensopivuuden varmistaminen biologisten, taloudellisten ja sosiaalisten vakioarviointimenettelyjen kanssa,

tietojenkeruujärjestelmän mukaisesti kerättyjen tietojen käyttö vertailun helpottamiseksi ja päällekkäisen työn välttämiseksi.

Laivastonosan arvioinnin olisi oltava edellä esitettyjen osatekijöiden yhteenvetoarviointi. Vakiomenettely yleisarvioinnin saamiseksi kustakin laivastonosasta kuvataan jäljempänä.

3. Parametrien mittaaminen

Jäsenvaltioita kehotetaan laskemaan vuosittain pieni määrä biologisia, taloudellisia ja teknisiä parametreja ja vertaamaan tuloksia vakioarvoihin. Jotta työmäärä säilyisi hallittavana ja jotta analyysit olisivat vakiomuotoisia, parametrit olisi laskettava käyttäen tietojenkeruujärjestelmän mukaisesti kerättyjä tietoja[9].

Biologiset indikaattorit on suunniteltu kuvaamaan sitä, missä määrin kunkin laivastonosan koko ei ole tasapainossa hyödyntämiensä kalakantojen kanssa. Silloin kun nämä indikaattorit ovat mahdollisia ja saatavilla, ne osoittavat, mihin epätasapaino perustuu.

On laskettava myös lyhyen ja pitkän aikavälin kannattavuusindikaattorit sekä aluksen käytön indikaattorit. Nämä indikaattorit tarjoavat tietoa kalastuslaivaston osan taloudellisesta ja toiminnallisesta tilasta, ja ne voivat olla hyödyksi tasapainoa analysoitaessa mutta myös tehtäessä operatiivisia päätöksiä jäsenvaltioiden tasolla.

4. Tasapainon arvioiminen

Indikaattoreita on määrä käyttää yhdessä, jotta voidaan tehdä päätelmiä epätasapainosta kunkin laivastonosan osalta erikseen. Yhdistetyt analyysit jäsenvaltion monista eri kalastuksista eivät ole hyödyllisiä.

Yleisesti ottaen laivastonosat, joiden toiminta perustuu terveisiin kalakantoihin ja jotka ovat niin lyhyellä kuin pitkällä ajanjaksolla kannattavia, ovat todennäköisesti tasapainoisia.

Niiden laivastonosien, jotka eivät ole tasapainossa hyödyntämiensä kalastusmahdollisuuksien kanssa, katsotaan tavallisesti olevan epätasapainossa, vaikka taloudelliset indikaattorit osoittaisivat pitkän ja lyhyen ajanjakson kannattavuutta. YKP:ssa viitataan tasapainoon (ja epätasapainoon) ajan mittaan, joten on asianmukaista tarkastella yhden vuoden sijaan useampia vuosia.

Koska monien kalakantojen osalta täydellisten kannan arviointien puuttuminen estää biologisten indikaattorien laskennan, on kenties valittava tai kehitettävä vaihtoehtoisia indikaattoreita. Kun biologista indikaattoria ei ole saatavilla, koska F- ja Fmsy-arvoja ei ole käytettävissä yli 60 prosenttia saaliista muodostavien kantojen osalta, kestävän pyyntitason indikaattoria ei voida käyttää mielekkäästi laivastonosan tasapainon tai epätasapainon arviointiin. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi epätasapainon arvioimisen tueksi käytettävä saatavilla olevia arviointitietoja yhdestä tai useammasta lajista, joita aiemman runsauden tai johdonmukaisuuden vuoksi voidaan pitää indikaattoreina kalastuksen vaikutuksista hyödynnettyyn ekosysteemiin.

Heikon taloudellisen suorituskyvyn laivastonosat, jotka kalastavat terveitä kantoja, voivat kärsiä heikosta kannattavuudesta johtuen muista tekijöistä (esim. kalan matala myyntihinta, korkeat tuotantokustannukset, kuluttajien mieltymykset, vähäinen kysyntä, polttoaineen hinnan nousu, tuonnin suuri määrä tai korvautuvuusvaikutukset), jotka eivät välttämättä liity kapasiteetin ja luonnonvarojen väliseen epätasapainoon. Kansallisten viranomaisten on seurattava tarkkaan tällaisessa tilanteessa olevia laivastonosia, jotta vältetään se, että tästä aiheutuisi kielteisiä vaikutuksia kalakantoihin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Selkeiden biologisten ja taloudellisten indikaattorien puuttuessa tämäkin voi viitata epätasapainotilanteeseen, jos aluksen käyttöä koskevat indikaattorit ylittävät kynnysarvot.

Joka tapauksessa tilanne olisi analysoitava vakioparametreihin nähden, jotta voidaan vetää johtopäätöksiä yhteisin perustein. Asianmukaiset arvot esitetään 7 kohdassa. Kun indikaattorit viittaavat epätasapainotilaan, mutta jäsenvaltio katsoo kyseisen laivastonosan kuitenkin olevan tasapainossa luonnonvarojen kanssa (tai päinvastoin), komissio edellyttää, että tätä tukeva analyysi esitetään.

5. Asteittainen täytäntöönpano

Yleisenä tavoitteena olisi oltava, että jäsenvaltioissa saavutetaan ajan mittaan vakaa ja kestävä tasapaino laivastojen kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien kesken. Vaikka kalastusmahdollisuudet eivät välttämättä aina vastaa kestävän enimmäistuoton tavoitetta, ensimmäinen biologinen indikaattori on kehitetty tämän yleisen tavoitteen mukaisesti.

Siirryttäessä asteittain kestävän enimmäistuoton tavoitteisiin vuotuiset kalastusmahdollisuudet voivat siirtymävaiheessa ylittää sen, mitä seuraisi kestävän enimmäistuoton tason välittömästä soveltamisesta. Tällaisessa tilanteessa biologiset indikaattorit todennäköisesti ylittävät kestävän enimmäistuoton kynnysarvot. Ei kuitenkaan voida päätellä, että laivastonosa olisi välttämättä epätasapainossa, jos käynnissä on siirtyminen kalastusmahdollisuuksien mukauttamiseksi YKP:n kestävän enimmäistuoton tavoitteeseen. Jäsenvaltioiden olisi selitettävä tällaiset tilanteet vuotuisissa selvityksissään.

6. Toimintasuunnitelma

Jäsenvaltion on laadittava toimintasuunnitelma kullekin sellaiselle laivastonosalle, jolla on selvästi havaittu olevan merkittävää ylikapasiteettia, ja liitettävä se selvitykseensä laivastojensa kalastuskapasiteetin ja niiden kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta. Toimintasuunnitelmassa on esitettävä mukauttamiskohteet ja välineet tasapainoon pääsemiseksi sekä selkeä aikataulu sen täytäntöönpanolle. Toimintasuunnitelmassa olisi esitettävä erikseen epätasapainon syyt ja erityisesti se, onko tilanteella biologinen, taloudellinen tai tekninen tausta 7 kohdan mukaisesti lasketulla tavalla.

7. Indikaattorit

7.1 Biologiset indikaattorit

Sen arvioimiseen, perustuuko alusten toiminta liikakalastettuihin kantoihin tai liittyykö siihen suuren biologisen riskin aiheuttaminen uhanalaiselle kannalle, käytetään kahta indikaattoria. Indikaattorien kuvaus ja laskentamenetelmät esitetään 10 kohdassa.

Kestävän pyyntitason indikaattorilla mitataan sitä, missä määrin laivastonosan toiminta perustuu liikakalastettuihin kantoihin. Tässä ’liikakalastusta’ arvioidaan ajan mittaan Fmsy-arvojen mukaan, ja hyödyntäminen lasketaan taloudelliselta kannalta. Kun Fmsy-arvo ilmaistaan vaihteluvälinä, sen ylimmän arvon ylittäminen tulkitaan ’liikakalastukseksi’.

Kynnysarvo: Indikaattorin arvot, jotka ovat suuremmat kuin 1, ilmaisevat, että laivastonosan tulot perustuvat keskimäärin kalastusmahdollisuuksiin, jotka ylittävät rakenteellisesti kestävää pyyntitasoa vastaavat tasot. Tämä voi olla merkki epätasapainosta, jos se havaitaan kolmena peräkkäisenä vuotena. Pienten pelagisten lajien osalta olisi tarkasteltava lyhyempiä ajanjaksoja.

Riskille alttiita kantoja koskevalla indikaattorilla mitataan sitä, kuinka moneen biologisesti haavoittuvaan kantaan laivastonosan toiminnalla on vaikutusta. Tällä tarkoitetaan kantoja, joiden taso on matala ja joiden osalta vaarana on, että kannat eivät ehkä pysty täydentymään lisääntymällä, ja joiden osuus joko on merkittävä laivastonosan saaliissa tai joiden osalta laivastonosalla on suuri merkitys kannan kalastuksen yleisiin vaikutuksiin. Jos laivastonosalla on vaikutusta yhteen tai useampaan kantaan, jonka biologinen riski on suuri, tämä indikaattori voi osoittaa mahdollisen epätasapainon kapasiteetissa.

Kynnysarvo: jos laivastonosan saaliista yli 10 prosenttia tulee riskikannasta, tämä voidaan katsoa merkiksi epätasapainosta.

7.2 Taloudelliset indikaattorit

Sen arvioimiseen, ovatko laivastonosat taloudellisesti kestäviä pitkällä ajanjaksolla (mikä mahdollistaa pääomasijoitukset) ja kykeneviä kattamaan kustannuksensa lyhyellä aikavälillä, käytetään kahta indikaattoria. Tekninen perusta näiden indikaattorien laskentaan esitetään 1.1 kohdassa.

Ensimmäisessä indikaattorissa (sijoitetun pääoman tuotto) verrataan kalastuslaivaston osan pitkän ajanjakson kannattavuutta muihin mahdollisiin investointeihin. Jos arvo on matalampi kuin muualla saatavilla olevat vähäriskiset pitkäaikaiset korot, tämä viittaa siihen, että laivastonosassa saattaa olla liikaa pääomaa.

Kynnysarvo: Jos investoinneille saatava tuotto (RoI)[10] on alle nolla ja alle parhaan saatavilla olevan pitkäaikaisen riskittömän korkotason, tämä on merkki pitkäaikaisesta taloudellisesta tehottomuudesta, joka voi viitata epätasapainoon.

Toinen indikaattori on juoksevien tulojen ja kannattavuusrajan välinen suhde. Tällä mitataan laivastonosan taloudellisia valmiuksia jatkaa jokapäiväistä kalastusta: kattavatko tulot miehistön palkat ja polttoaineen sekä aluksen toimintakustannukset? Jos eivät kata, epätasapainotila on mahdollinen.

Kynnysarvo: Jos juoksevien tulojen ja kannattavuusrajan välinen suhde on alle yksi, tämä viittaa lyhyen aikavälin taloudelliseen tehottomuuteen, joka voi viitata epätasapainotilaan.

7.3 Aluksen käytön indikaattorit

Nämä indikaattorit kuvaavat sitä, kuinka tehokkaasti laivastonosan aluksia käytetään. Näiden indikaattorien laskenta kuvataan 12 kohdassa.

Ensimmäinen indikaattori kuvaa niin alusten osuutta, jotka eivät ole olleet lainkaan aktiivisia (jotka eivät toisin sanoen kalastaneet missään vaiheessa vuotta).

Toinen indikaattori koskee vähintään kerran vuoden aikana kalastaneiden alusten keskimääräistä aktiivisuutta ottaen huomioon kalastuksen kausiluontoisuuden ja muut rajoitukset. Tavallisissa oloissa voidaan olettaa, että enintään 10 prosenttia laivastonosan aluksista olisi passiivista, mikä voi olla seurausta suurista korjauksista, kunnostuksista, siirtymistä tai myynnin ja siirtymisen odotuksesta.

Kynnysarvo: jos yli 20 prosenttia laivastonosasta on jatkuvasti passiivista tai jos laivastonosan alusten keskimääräinen aktiivisuustaso on jatkuvasti alle 70 prosenttia vastaavanlaisten alusten mahdollisesta aktiivisuudesta, tämä voi viitata tekniseen tehottomuuteen, joka voi paljastaa epätasapainotilan, ellei sitä voida selittää muilla syillä, kuten YKP:ssa tarkoitetuilla odottamattomilla ilmasto-oloilla tai ihmisen aiheuttamilla tapahtumilla tai hätätoimenpiteillä.

8. Työskentelytapa ja tietojen käyttö

Päällekkäisen työn välttämiseksi ja johdonmukaisuuden säilyttämiseksi muiden taloudellisten ja biologisten tietojen kanssa tässä esitettävät arvioinnit olisi laskettava voimassaolevan tietojenkeruujärjestelmän mukaisesti kerättyjä ja jäsenneltyjä tietoja käyttäen. On luonnollisesti pyrittävä varmistamaan tietojenkeruujärjestelmän tietojen kattavuus jäsenvaltioiden YKP:n mukaisten velvoitteiden mukaisesti.

On tärkeää arvioida indikaattoreita erikseen eri laivastonosien osalta, koska kunkin jäsenvaltion laivastojen eri osat voivat olla piirteiltään hyvin erilaisia. 

Koska biologiset ja taloudelliset parametrit muuttuvat ajan myötä, on suositeltavaa, että jäsenvaltiot laskevat ja tarkastelevat vähintään kolmen vuoden ajanjaksoja tasapainoa tarkastellessaan.

On mahdollista, että johdonmukaisuuteen liittyviä ongelmia esiintyy edelleen, varsinkin taloudellisten tietojen ja indikaattorien osalta. Jos laivastonosien taloudellinen suorituskyky vaihtelee, jäsenvaltioiden odotetaan tarkistavan, vaikuttavatko tuloihin tai kustannuksiin äkilliset lyhytaikaiset häiriöt, ja raportoivan niistä.

9. Kansallisiin kalastuslaivastoa koskeviin selvityksiin sisällytettävät lisätiedot

 Kansallisiin kalastuslaivastoa koskeviin selvityksiin on sisällyttävä myös seuraavat tiedot:

a) kuvaus kalastuslaivaston osista suhteessa niiden harjoittamaan kalastukseen: edellisen vuoden kehitys, monivuotisen hoitosuunnitelman tai elvytyssuunnitelman alaiset kalastukset mukaan lukien

b) monivuotisen hoitosuunnitelman tai elvytyssuunnitelman taikka kansallisen järjestelmän osana toteutettujen pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmien vaikutukset kalastuskapasiteettiin

c) tiedot lisäämis- ja poistojärjestelmän noudattamisesta

d) yhteenveto laivastohallintojärjestelmän puutteista ja vahvuuksista, johon liitetään parannussuunnitelma, sekä tiedot laivastopolitiikan välineiden noudattamisesta yleisellä tasolla

e) tiedot hallinnollisten menettelyjen muutoksista, jotka ovat laivastohallinnon kannalta merkityksellisiä.

Näitä seikkoja voidaan tarkastella viittaamalla muihin asiakirjoihin, kunhan ne ovat julkisesti saatavilla.

f) Niiden laivaston osien osalta, joiden epätasapaino on osoitettu, toimintasuunnitelmassa on esitettävä mukauttamiskohteet ja välineet tasapainoon pääsemiseksi sekä selkeä aikataulu sen täytäntöönpanolle.

10. Biologisen kestävyyden indkaattorit

10.1 Kestävän pyyntitason indikaattori

Tämä indikaattori kuvaa sitä, missä määrin laivastonosa on riippuvainen liikakalastetuista kannoista. Tässä ’liikakalastetulla’ tarkoitetaan kantaa, jonka kalastus ylittää Fmsy-arvon, kestävää enimmäistuottoa vastaavan kalastuskuolevuuden tason.

Tietovaatimukset ovat: kalastettujen kantojen kattava biologinen arviointi, toisin sanoen jossa kalastuskuolevuuden nykyinen taso on määritetty, Fmsy-arvojen tai lähiarvojen (Fmax tai F0.1) arviot sekä kunkin kalakannan saaliin arvo.

Kun laivastonosa kalastaa vain yhtä kalakantaa, indikaattori lasketaan yksinkertaisesti

jossa F on viimeisin tieteellisistä arvioinneista (esim. ICES:in ja STECF:n neuvot) saatu kalastuskuolevuuden arvo. Tämä parametri vastaa läheisesti edellistä indikaattoria F/Ft. Erona on se, että Fmsy-arvoa käytetään nyt yleisesti yhteisen kalastuspolitiikan vakiotavoitteena.

Indikaattori on laajennettu kattamaan eri kalastuksissa (vuoden aikana) aktiivisesti toimivat laivastot ja sekakalastus. Kun laivastonosa kalastaa useita lajeja (n), indikaattori on keskiarvo kunkin kalakannan indikaattorista (i) painotettuna kyseisen kannan purettujen saaliiden arvolla Vi([11]). Indikaattori lasketaan siis

Indikaattori toimii samalla tavalla riippumatta siitä, saako laivastonosa saalista eri kalakannoista samojen kalastustoimien aikana tai tapahtuuko tämä erillisinä kohdennettuina kalastuksina saman kalastusvuoden aikana.

Koska indikaattorin laskenta edellyttää jonkin verran valmisteluja ja tietokantalaskentaa, komissio huolehtii järjestelyistä näiden arvojen toimittamiseksi jäsenvaltioille tietojenkeruujärjestelmän tietojen sekä ICES:in ja STECF:n arviointien pohjalta.

Indikaattorin laskentaan vaikuttaa määrällisten tieteellisten lausuntojen saatavuus kyseisten kantojen osalta[12].

Biologisten indikaattorien laskentaa pyyntiponnistusyksikköä kohti saadun saaliin (CPUE) tai biomassaindeksin perusteella ei tavallisesti suositella, koska nämä eivät usein ole informatiivisia.

10.2 Riskille alttiita kantoja koskeva indikaattori

Edellä 7.1 kohdassa kuvatulla riskille alttiita kantoja koskevalla indikaattorilla ei määritetä tapauksia, joissa suuren biologisen riskin kantoja hyödynnetään.

Jäsenvaltioita kehotetaan laskemaan niiden kantojen määrä, joiden arvioidaan tällä hetkellä olevan suurelle biologiselle riskille alttiita ja joita kyseinen laivasto hyödyntää, täydentävänä indikaattorina tällaisten tilanteiden määrittämiseksi. Tässä yhteydessä ’hyödyntämisellä’ tarkoitetaan, että suuren riskin kannasta (kannoista) muodostuva saalis on yli 10 prosenttia laivaston saaliista tai että laivasto kalastaa yli 10 prosenttia kannan saaliista.

Tätä laskentaa varten suurelle biologiselle riskille alttiilla kannalla tarkoitetaan kantaa

a) jonka on arvioitu olevan alle biomassan kynnysarvon (Blim) biologisen tason, tai

b) joka on saanut suosituksen kalastuksen keskeyttämiseksi, kohdennetun kalastuksen kieltämiseksi, kalastuksen vähentämiseksi mahdollisimman matalalle tasolle tai vastaavia neuvoja kansainväliseltä neuvoa-antavalta elimeltä, vaikka neuvot olisi annettu puutteellisten tietojen perusteella, tai

c) jota koskee kalastusmahdollisuuksia koskeva asetus, jossa säädetään, että kalat on palautettava mereen vahingoittumattomana tai että purkaminen on kielletty, tai

d) joka sisältyy IUCN:n punaiseen luetteloon tai CITES-luetteloon.

Tämä voidaan esittää kunkin laivastonosan osalta, joka kalastaa n kalakantoja, seuraavasti:

jossa

Ci= saalis, Ct = laivastonosan kokonaissaalis kaikista kalakannoista, Ti = kaikkien laivastonosien kokonaissaalis i kannasta, n kannoista, jotka kuuluvat edellä esitettyihin a–c luokkiin.

11. Taloudelliset indikaattorit

Taloudelliset indikaattorit voivat osoittaa laivaston liiallisen taloudellisen pääoman tai pääomavajeen laajuuden niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. 

On laskettava seuraavat kaksi indikaattoria: sijoitetun pääoman tuotto verrattuna mahdolliseen tuottoon, joka olisi saatu pääoman arvon sijoittamisesta muualle (pitkän aikavälin kannattavuus), sekä juoksevien tulojen ja kannattavuusrajan suhde (lyhyen aikavälin kannattavuus).

Molemmat indikaattorit edellyttävät kunkin jäsenvaltion vähäriskisten pitkäaikaisinvestointien koron käyttämistä vertailua varten. Komissio ehdottaa, että käytetään Euroopan keskuspankin lähentymisen arvioimiseksi laskemia yhdenmukaistettuja pitkäaikaisia korkoja, jotka ovat saatavilla osoitteessa http://www.ecb.int/stats/money/long/html/index.en.html.

Ottaen huomioon talouskriisistä johtuvan korkoasteiden suuren vaihtelun muutaman viime vuoden aikana useimmissa jäsenvaltioissa komissio ehdottaa, että käytetään viiden edellisen vuoden korkojen aritmeettista keskiarvoa. Näin vuoden 2013 tasapainon arvioimiseksi käytettävä korkoaste vastaa ajanjaksoa 2008–2012.

Vuonna 2013 komissio pyysi STECF:ia asettamaan nämä parametrit jäsenvaltioiden saataville tietojenkeruujärjestelmän tietojen perusteella. 

Muiden indikaattorien osalta nämä parametrit olisi laskettava laivastonosan perusteella.

11.1 Investointien tuotto (ROI) verrattuna toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon

Laivaston investointien tuotto (ROI) on sen nettotuotto (pääoman kuoletuksen jälkeen) jaettuna laivaston käyttöomaisuuden kokonaisarvolla. Mahdollisten kalastusoikeuksien kaupallinen arvo ei sisälly tähän. Kaikkien investointien tuoton laskemisessa tarvittavien tietojen on oltava saatavilla tietojenkeruujärjestelmässä. Suoraa tulotukea koskevat tiedot on jätettävä laskennan ulkopuolelle. Jäsenvaltioita kehotetaan kuitenkin esittämään taulukossa kullekin laivastonosalle vuodesta 2008 alkaen myönnetyt tuet.

Ehdotettu laskentamenetelmä on seuraava:

ROI = nettotuotto/ käyttöomaisuuden arvo

jossa

nettotuotto = (tulot puretuista saaliista + muut tulot) – (miehistökustannukset + palkattoman työvoiman kustannukset + energiakustannukset + korjaus- ja ylläpitokustannukset + muut muuttuvat kustannukset + kiinteät kustannukset + kuoletukset)

ja jossa

käyttöomaisuuden arvo = aluksen jälleenhankintahinta + kalastusoikeuksien arvioitu arvo.

Ihannetapauksessa käyttöomaisuuden arvo muodostuu sekä aineellisista hyödykkeistä (alus, pyydykset ja elektroniikka jne.) että aineettomista hyödykkeistä (kiintiöiden ja lupien kaltaisten kalastusoikeuksien arvioitu arvo). Laivaston käyttöomaisuuden arvoa laskettaessa jäsenvaltioita kehotetaan harkitsemaan investointikertymämenetelmän käyttämistä sekä ottamaan huomioon taloudellisten tietojen suunnitteluryhmän (PGECON)[13] hiljattain antamat ohjeet parhaista käytännöistä laivaston jälleenhankintahinnan laskemiseksi kuoletuksen jälkeen. 

Kun aineettomia hyödykkeitä koskevia tietoja ei ole saatavilla, on laskettava tiedot aineellisten hyödykkeiden tuotosta (ROFTA) täsmälleen saman laskentamenetelmän avulla mutta ilman kalastusoikeuksien arvioitua arvoa. 

Laskettu ROI (tai ROFTA) kuvaa kalastusalaan investoidun pääoman kannattavuutta yksikköä kohti (prosentteina).

Investointien tuottoa (tai aineellisten hyödykkeiden tuottoa) verrataan sitten vähäriskisten pitkäaikaisinvestointien korkotasoon, joka on laskettu edellä esitetyllä tavalla. Korkotaso kuvaa kannattavuutta, joka samalla investoidulla pääomalla saataisiin investoimalla se seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon (tavallisesti pitkäaikaiset valtion obligaatiot).

Tästä saatava indikaattorin kaava olisi ROI - vähäriskinen pitkäaikainen korko.

Jos käyttöomaisuuden arvo ei ole saatavilla tai puuttuu joidenkin vuosien osalta tai ei ole jostakin syystä luotettava, jäsenvaltion olisi käytettävä edellä esitettyyn vertailuun prosentuaalista nettotuottoa. Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa ilmoitettava, mitä indikaattoria ne ovat käyttäneet kunkin ajanjakson ja laivastonosan osalta.

11.2 Soveltaminen ja tulkinta

Positiiviset ja vähäriskisiä pitkäaikaisia korkoja suuremmat ROI-arvot johtavat indikaattorin positiiviseen arvoon, mikä tarkoittaa, että syntyy muun kuin varsinaisen toiminnan tulosta, mikä on merkki taloudellisesta pääomavajeesta. Positiiviset, mutta vähäriskistä korkoastetta pienemmät ROI-arvot johtaisivat indikaattorin negatiivisiin arvoihin, mikä olisi merkki siitä, että pitkällä aikavälillä olisi kannattavampaa investoida muualle. Tämä puolestaan on merkki liiallisesta pääomasta ja taloudellisesta tehottomuudesta. Negatiiviset ROI-arvot voivat sellaisenaan olla merkki liiallisesta pääomasta.

Laskentaesimerkki (oletuksena 5 prosentin vähäriskinen pitkäaikainen korkoaste)

Kalenterivuoden arvot (tuhatta euroa) || Laivastonosa 1 || Laivastonosa 2 || Laivastonosa 3

Tulot puretuista saaliista + muut tulot             || 1500 || 700 || 1000

Miehistökustannukset + palkattoman työvoiman kustannukset + polttoainekustannuk-set + korjaus- ja ylläpitokustannukset + muut muuttuvat kustannukset + kiinteät kustannukset || 800 || 481 || 850

Pääomakustannukset (kuoletus + korot) || 400 || 200 || 200

Nettotuotto || 300 || 39 || -50

Laivaston käyttöomaisuuden arvo (aluksen jälleenhankintahinta + kalastusoikeuksien arvioitu arvo) || 2000 || 1500 || 1500

ROI = nettotuotto/ käyttöomaisuuden arvo || 15 % || 2,6 % || -2,5 %

ROI – riskitön pitkäaikainen korko || +10 % || -2,4 % || -7,5 %

11.3 Juoksevien tulojen ja kannattavuusrajan välinen suhde

Kannattavuusrajalla (BER) tarkoitetaan tuloa, joka tarvitaan kattamaan sekä kiinteät että muuttuvat kustannukset siten, ettei synny tappiota eikä voittoa. Juoksevilla tuloilla (CR) tarkoitetaan laivastonosan toiminnasta saatuja kokonaistuloja, joihin sisältyvät puretuista saaliista ja muusta kuin kalastustoiminnasta saadut tulot. Kaikkien tässä laskennassa tarvittavien tietojen on oltava saatavilla jäsenvaltioiden tietojenkeruujärjestelmän kansallisissa ohjelmissa vaihtoehtokustannuksia lukuun ottamatta. Suoraa tulotukea koskevat tiedot on jätettävä laskennan ulkopuolelle. Lisäksi mahdolliset kalastusoikeuksien vuokraamisesta aiheutuvat tulot ja menot olisi sisällytettävä laskentaan. Tällaisten tietojen sisällyttäminen on mainittava.

Kannattavuusrajan laskentaan käytettävä kaava on seuraava

BER = (kiinteät kustannukset) / (1- [muuttuvat kustannukset / juoksevat tulot])

jossa

muuttuvat kustannukset =

miehistökustannukset + palkattoman työvoiman kustannukset + energiakustannukset + korjaus- ja ylläpitokustannukset + muut muuttuvat kustannukset

ja jossa

kiinteät kustannukset = muut kuin muuttuvat kustannukset + kuoletus

ja juoksevat tulot = tulot puretuista saaliista + muut tulot

 Suhde lasketaan jakamalla juoksevat tulot kannattavuusrajalla, eli

suhde = juoksevat tulot / kannattavuusraja

Edellä esitetty suhteen laskeminen antaa lyhyen aikavälin näkemyksen taloudellisesta kannattavuudesta. Jos tiedot sen mahdollistavat, jäsenvaltiot voivat myös esittää pitkän ajanjakson taloudellisen kannattavuuden analyysin juoksevien tulojen ja kannattavuusrajan suhteesta. Tämä edellyttää vaihtoehtoiskustannusten lisäämistä kiinteisiin kustannuksiin:

kiinteät kustannukset = muut kuin muuttuvat kustannukset + kuoletus + pääoman vaihtoehtoiskustannukset

pääoman vaihtoehtoiskustannukset = käyttöomaisuuden arvo * vähäriskinen pitkäaikainen korko

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava, mitä juoksevien tulojen ja kannattavuusrajan suhdetta ne käyttävät.

11.4 Soveltaminen ja tulkinta

Laivaston juoksevien tulojen ja kannattavuusrajan välinen suhde osoittaa, miten lähellä laivaston juoksevat tulot ovat sen lyhyen ajanjakson kannattavuuden edellyttämiä tuloja. Jos suhde on suurempi kuin 1, tuloja syntyy riittävästi kattamaan muuttuvat ja kiinteät kustannukset sekä pääomakustannukset, mikä osoittaa, että laivastonosa on kannattava mahdollisine pääomavajeineen. Jos suhde taas on pienempi kuin 1, tuloja ei synny riittävästi kattamaan muuttuvat ja kiinteät kustannukset sekä pääomakustannukset, mikä osoittaa, että laivastonosa ei ole kannattava, ja liiallinen pääoma on mahdollinen. Jos juoksevien tulojen ja kannattavuusrajan välinen suhde on negatiivinen, tämä tarkoittaa, että pelkästään muuttuvat kustannukset ylittävät juoksevat tulot. Näin tappiot ovat sitä suuremmat, mitä enemmän tuloja syntyy.

Jos laskennasta jätetään pois kuoletukset ja pääoman vaihtoehtoiskustannukset, suhde viittaa vain siihen, kuinka paljon tuloja tarvitaan vain toimintakustannusten kattamiseksi lyhyellä ajanjaksolla, ja tarkastelematta jää se, onko muun kuin varsinaisen toiminnan tulosta. Näiden käsitteiden sisällyttäminen mahdollistaa pitkän ajanjakson näkemyksen laivaston tulevaa kannattavuutta koskevista odotuksista, mutta ne ovat jossain määrin päällekkäisiä ROI-arvon (tai ROFTA-arvon) käytön kanssa pitkän ajanjakson indikaattoreina.

Laskentaesimerkki: juoksevien tulojen ja kannattavuusrajan välinen suhde (CR/BER)

|| Kalenterivuoden arvot (tuhatta euroa) Käytetään koko laivastonosaa koskevia lukuja || Laivaston-osa 1 || Laivaston-osa 2

1 || juoksevat tulot (CR) = tulot puretuista saaliista + muut tulot || 113 000 || 115 000

2 || kiinteät kustannukset = muut kuin muuttuvat kustannukset + kuoletus + pääoman vaihtoehtoiskustannukset || 24 000 || 28 000

3 || muuttuvat kustannukset = miehistökustannukset + palkattoman työvoiman kustannukset + energiakustannukset + korjaus- ja ylläpitokustannukset + muut muuttuvat kustannukset || 90 000 || 85 000

4 || BER = 2 / ( 1 - [ 3 / 1 ] ) || 117 913 || 107 333

5 || CR / BER = 1 / 4 || 0,96 || 1,07

12. Alusten käytön indikaattorit

12.1 Passiivisen laivaston indikaattori

Passiivinen laivasto on käyttämätöntä kapasiteettia, joka sellaisenaan vähentää koko laivaston teknistä tehokkuutta ja pienentää kapasiteetin käyttöastetta. Indikaattori lasketaan tietojenkeruujärjestelmän laivastonosan alusten pituus –luokkien perusteella laivastonosien sijaan, koska tietoja pyydyksistä ja kohdennetusta kalastuksesta ei ole saatavilla. Koko laivaston passiivisten aluksien osuus on esitettävä taulukossa, josta käyvät ilmi alusten määrä, vetoisuus (GT) ja koneteho (kW).

12.2 Aluksen käytön indikaattori

Aluksen käytön indikaattori on kunkin laivastonosan keskiarvo tosiasiallisen pyyntiponnistuksen suhteesta laivaston maksimaaliseen pyyntiponnistukseen. Indikaattori perustuu luotettaviksi oletettuihin tietoihin ja mahdollistaa nopeasti laskettavan arvion laivaston käytöstä kalastustoiminnan vallitsevissa olosuhteissa. Indikaattorista on olemassa kaksi versiota, jotka perustuvat joko havaittuun tai teoreettiseen toiminnan enimmäistasoon. Jäsenvaltioiden on valittava näistä asianmukaisempi ja raportoitava komissiolle vain tästä indikaattorista.

Havaittuun toiminnan enimmäistasoon perustuva indikaattori lasketaan seuraavasti:

Laivastonosan keskimääräisen pyyntiponnistuksen alusta kohden suhde havaittuun maksimaaliseen tosiasialliseen pyyntiponnistukseen laivastonosan alusta kohden (kW-päivinä tai GT-päivinä) vertailuvuonna.

Indikaattori voidaan laskea myös kalastuspäivien mukaan seuraavasti:

Aluksen merellä viettämien päivien suhde laivastonosan havaittuun merellä keskimäärin vietettyjen päivien enimmäismäärään.

Teknisen indikaattorin toista versiota sovelletaan tapauksissa, joissa laivastonosan merellä vietettyjen päivien enimmäismäärää kunakin vertailuvuotena ovat saattaneet rajoittaa ulkoiset tekijät. Taloudelliset (esim. polttoainekriisi), ympäristöä koskevat (esim. poikkeukselliset sääolot) ja sosiaaliset (esim. ei kalastusta viikonloppuisin) syyt voivat vaikuttaa havaittuun aluskohtaiseen merellä vietettyjen päivien enimmäismäärään tiettyinä vuosina, joten määrä ei välttämättä kuvaa laivaston todellista teknistä kapasiteettia.

Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat myös laskea suhteen merellä vietettyjen päivien teoreettisen enimmäismäärän perusteella. Tällöin edellä esitetyssä laskennassa käytetty ’laivastonosan aluksen havaittu tosiasiallinen maksimaalinen pyyntiponnistus’ korvataan merellä vietettyjen kalastuspäivien teoreettisella enimmäismäärällä ilman ulkoisia rajoitteita (esim. jos pyyntiponnistusjärjestelmää ei sovellettaisi). Jos tietoja ei ole saatavilla, käytetään 220 päivän oletusarvoa, muutoin se arvioidaan luonnonolojen, teknisten ja sosiaalisten olojen mukaisesti. Kunkin jäsenvaltion olisi määritettävä tämä arvo käyttäen asiantuntija-arvioita ja saatavilla olevia tietoja.

Valittua indikaattoria olisi käytettävä ja arvioitava useiden vuosien ajalta sen osoittamiseksi, ovatko suhteet ajan mittaan vakaita.

Laskennassa voidaan käyttää joko kW-päiviä tai GT-päiviä laivastolle soveltuvalla tavalla. Esimerkiksi hinattavia pyydyksiä käyttävien alusten osalta voidaan käyttää kW-päiviä, koska suurempimoottoristen alusten saaliit ovat tavallisesti suurempia kuin pienimoottoristen. Passiivisten pyydysten osalta voidaan käyttää GT-päiviä.

12.3 Soveltaminen ja tulkinta

Tiedot (päiviä merellä alusta kohden, GT ja kW) ovat saatavilla jäsenvaltioiden tasolla tietojenkeruuasetuksen ja tietojenkeruujärjestelmän mukaisesti kerätyistä tiedoista. Merellä vietettyjen päivien enimmäismäärä on kuitenkin lisälaskelma, joka ei tällä hetkellä sisälly perustietojenkeruujärjestelmään, mutta tätä parametria koskeva tietopyyntö esitetään vuosittain.

Tämän indikaattorin laskennassa olisi otettava huomioon kaikki laivaston aktiiviset alukset. Aktiivinen alus on alus, jolla oli lupa kalastaa vertailuvuoden jossain vaiheessa ja joka vietti vähintään yhden päivän merellä vertailuvuoden aikana. Passiivinen alus on alus, jolla oli tai ei ollut lupaa kalastaa vertailuvuoden aikana, mutta joka ei viettänyt aikaa merellä vertailuvuoden aikana.

Nämä indikaattorit osoittavat kuinka paljon laivaston kapasiteettia voitaisiin pienentää ilman että vähennettäisiin laivaston kokonaistuottoa (purettuja saaliita). Tekninen indikaattori voidaan siis katsoa perusindikaattoriksi kullekin laivastonosalle.

Lasketun arvon ja 1:n välinen marginaali osoittaa alusten teknisen vajaakäytön. ’Liikennevalojärjestelmässä’ 0,9 ylittävä indikaattori (toisin sanoen jos keskimääräinen aktiivisuus on yli 90 prosenttia maksimaalisesta aktiivisuudesta) on havaittavissa vain laivastonosissa, joiden toiminta on hyvin homogeenista, mikä käytännössä voidaan luokitella vihreäksi valoksi. (Laivaston homogeenisuudesta riippuen) arvojen, jotka ovat alle 0,7, voidaan katsoa osoittavan merkittävää vajaakäyttöä, mikä voi viitata tekniseen liikakapasiteettiin (punainen valo).

Jos päivien havaitun enimmäismäärän sijaan käytetään teoreettista enimmäismäärää, teknisen indikaattorin laskettujen arvojen välillä voi olla merkittäviä eroja, ja tämä on selitettävä huolellisesti.

Laskentaesimerkki: Tosiasiallisen aluskohtaisen pyyntiponnistuksen ja enimmäistason (havaitun ja teoreettisen) pyyntiponnistuksen välinen suhde kolmen aluksen ryhmässä.

Alus || Kapasi-teetti1) || Nykyiset pyyntiponnis-tukset2) || Pyyntiponnis-tuksen enimmäistaso (havaitun enimmäistason perusteella) 3) || Pyyntiponnis-tuksen teoreettinen enimmäistaso4) || Tekninen indikaat-tori (havaittu) 5) || Tekninen indikaat-tori (teoreet-tinen)6)

kW || päi-viä || kW-päiviä || päi-viä || kW-päiviä || päi-viä || kW-päiviä

Alus 1 || 100 || 80 || 8 000 || 150 || 15 000 || 220 || 22 000 || 0,53 || 0,36

Alus 2 || 200 || 110 || 22 000 || 150 || 30 000 || 220 || 44 000 || 0,73 || 0,50

Alus 3 || 400 || 150 || 60 000 || 150 || 60 000 || 220 || 88 000 || 1,00 || 0,68

|| || || Yh-teensä 90 000 || || Yh-teensä 105 000 || || Yh-teensä 154 000 || Keski-määrin 0,86 || Keski-määrin 0,58

1) Kapasiteetti on ilmoitetaan kW:ina kaikkien laivastonosien osalta. Mahdollisuuksien mukaan ja erityisesti passiivisia pyydyksiä käyttävien laivastonosien osalta suositellaan myös GT:n käyttöä.

2) Tässä sarakkeessa esitetään yksittäisen aluksen toimintaa ja pyyntiponnistuksia koskevat tiedot.

3) Tässä sarakkeessa esitetään kunkin laivastonosan aluksen osalta havaittu enimmäiskäyttö (150 päivää).

4) Tässä sarakkeessa esitetään kunkin laivastonosan aluksen osalta teoreettinen enimmäiskäyttö (220 päivää).

5) Tässä sarakkeessa esitetään havaitun enimmäiskäyttöasteen perusteella laskettu tekninen indikaattori (sarakkeen 2 kW-päivät jaettuna sarakkeen 3 kW-päivillä sekä laivastonosan keskiarvo)

6) Tässä sarakkeessa esitetään teoreettisen enimmäiskäyttöasteen perusteella laskettu tekninen indikaattori (sarakkeen 2 kW-päivät jaettuna sarakkeen 4 kW-päivillä sekä laivastonosan keskiarvo)

Kukin jäsenvaltio valitsee esittämänsä teknisen indikaattorin 7.3 kohdassa kuvatulla tavalla. Valinta on selitettävä.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354/22, 28.12.2013).

[2] Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 22 artiklan 2 kohta.

[3] Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 22 artiklan 4 kohdan toinen kappale.

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149/1, 20.5.2014).

[5] Rahaston julkinen tuki pysyvälle lopettamiselle on myös ajallisesti rajattu (31. joulukuuta 2017 saakka).

[6] Asetuksen (EU) N:o 508/2014 liite IV.

[7]Asetuksen (EU) N:o 508/2014 34 artiklan 1 kohdan b alakohta.

[8] Nämä suuntaviivat perustuvat tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) neuvoihin (SGBRE 10-01, EWG 11-10 ja PLEN 10-03), jotka sisältävät neljän jäsenvaltion huomautukset, ja niissä otetaan huomioon kokemukset vuodelta 2013 sellaisina kuin ne on raportoitu STECF:n asiakirjassa EWG 13-28.

[9] Ks. neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008, annettu 25 päivänä helmikuuta 2008, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (EUVL L 60, 5.3.2008).

[10] Kokemus on osoittanut, että käyttöomaisuuden arvoa ei usein ole saatavilla tai se on epäluotettava. Tällaisissa tapauksissa nettotuotto voi korvata investoinneille saatavan tuoton (tai ROFTA-arvon).

[11] Kun arvoja ei ole saatavilla, voidaan käyttää saaliiden määriä, mutta jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava, onko lajin arvo korkea vai matala.

[12] Tapauksessa, jossa yli 60 prosenttia saaliin arvosta muodostuu kalakannoista, joiden osalta F- ja Fmsy-arvoja ei ole saatavilla, myöskään indikaattoria ei ole saatavilla.

[13] Taloudellisten tietojen suunnitteluryhmä (PGECON), 16.—19. huhtikuuta 2012, Salerno (Italia)