KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen perustamisesta 18 päivänä kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen täytäntöönpanosta /* COM/2014/030 final */
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE
JA NEUVOSTOLLE ammatillisen
koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen perustamisesta 18 päivänä
kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen
täytäntöönpanosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) SISÄLLYSLUETTELO 1........... Johdanto....................................................................................................................... 3 2........... Ammatillisen koulutuksen
laadunvarmistuksen saavutukset........................................ 4 2.1........ Laadunvarmistusmekanismit
ammatillisen koulutuksen järjestelmän tasolla................ 4 2.2........ Laadunvarmistusmekanismit
ammatillisen koulutuksen tarjoajien tasolla.................... 6 3........... Ratkaistavat haasteet.................................................................................................... 7 3.1........ EQAVET-viitekehyksen vaikutus
ammatillisen koulutuksen avoimuuteen................. 8 3.2........ Hallintotapa.................................................................................................................. 9 4........... Päätelmät ja jatkotoimet............................................................................................... 9 4.1........ Arvioinnin päätelmät.................................................................................................... 9 4.2........ EQAVET-viitekehyksen täydentäminen.................................................................... 10 4.3........ EQAVET-viitekehyksen ohella
sovellettavat järjestelyt............................................ 12 1. Johdanto Talouskriisistä selviämiseksi Euroopassa
tarvitaan älykästä kasvua[1],
joka edellyttää aiempaa ammattitaitoisempaa väestöä. Euroopan ammatillisen
koulutuksen kehittämiskeskuksen Cedefopin ennusteissa vahvistetaan, että
heikosti koulutettujen kysyntä vähenee, kun taas korkeammin koulutettujen
työntekijöiden kysyntä kasvaa. Eniten kysyntää on keskitason koulutuksen
saaneille työntekijöille[2]. Ammatillinen koulutus on tässä yhteydessä
ratkaisevassa asemassa, kuten joukossa komission äskettäin antamia
strategia-asiakirjoja korostetaan. Vaikka ammatilliseen koulutukseen on
keskitytty vahvasti politiikassa, haasteet ovat edelleen merkittäviä:
ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta on lisättävä, koulutukseen on sisällytettävä
vahvemmin työhön perustuvaa oppimista, koulutuksen merkitystä työmarkkinoiden
kannalta on kasvatettava, ura- ja opinto-ohjausta on vahvistettava, opettajien
ja ohjaajien ammattitaitoa on kehitettävä ja ammatillisen koulutuksen
oppimistulosten tunnustamista ja avoimuutta on lisättävä eri valtioiden välillä
ja erilaisilla koulutusväylillä. Laadunvarmistus on tärkeässä asemassa näiden
haasteiden ratkaisemisessa, etenkin ammattitaidon kohtaamattomuuden
vähentämisessä ja nuorten työllistymisen parantamisessa niin, että ammatillisen
koulutuksen tasosta päästään vihdoinkin yhteisymmärrykseen. Tämä helpottaa eri
valtioissa tapahtuneen oppimisen vastavuoroista tunnustamista ja näin ollen
lisää liikkuvuutta ja antaa myös mahdollisuuden vastata taloudellisiin ja
yhteiskunnallisiin haasteisiin entistä paremmin. Tämä kertomus on ensimmäinen ammatillisen
koulutuksen laadunvarmistuksen edistymisestä Euroopan unionissa annettava
kertomus ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen
viitekehyksen perustamisesta 18 päivänä kesäkuuta 2009 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen[3]
(jäljempänä ’EQAVET-suositus’) antamisen jälkeen. Kertomuksessa esitetään
yhteenveto kertyneistä kokemuksista ja esitetään komission ehdotukset tulevista
toimista. EQAVET-suosituksella perustetaan väline, jolla
jäsenvaltioita autetaan edistämään ja seuraamaan ammatillisen koulutuksen
järjestelmiensä jatkuvaa parantamista. Viitekehyksen tarkoituksena on osaltaan
parantaa ammatillisen koulutuksen laatua ja lisätä jäsenvaltioiden välistä
avoimuutta ja johdonmukaisuutta ammatillista koulutusta koskevan politiikan
kehittämisessä. Näin ollen sillä edistetään samalla vastavuoroista luottamusta,
työntekijöiden ja oppijoiden liikkuvuutta sekä elinikäistä oppimista. Viitekehys koostuu nelivaiheisesta syklistä
(suunnittelu, toteutus, arviointi ja tarkistaminen). Jokaista vaihetta tuetaan
laatuvaatimuksilla ja ohjeellisilla indikaattoreilla[4], joita on sovellettava
ammatillisen koulutuksen järjestelmän, koulutuksen järjestäjien ja tutkintojen
myöntämisen tasolla. Viitekehys toimii järjestelmällisenä lähestymistapana
laatukysymyksiin. Siinä korostetaan voimakkaasti laadun seurantaa ja
parantamista yhdistämällä sisäinen ja ulkoinen arviointi, tarkistaminen ja muut
parannusprosessit, joita tuetaan mittauksilla ja kvalitatiivisilla
analyyseilla. Viitekehys on katsottava ”välinevalikoimaksi”,
josta eri käyttäjät voivat poimia omiin erityisjärjestelmiinsä parhaiten
soveltuvat osatekijät. Ammatillisen koulutuksen parantuneen laadun arvioimiseksi
ehdotetut indikaattorit liittyvät tietoihin, jotka koskevat esimerkiksi
opettajien ja kouluttajien koulutukseen tehtyjä investointeja, ammatillisten
koulutusohjelmien osallistumis-, suorittamis- ja työllistymisastetta, opittujen
taitojen käyttöä työpaikalla, työttömyysastetta, heikommassa asemassa olevien
ryhmien esiintyvyyttä, mekanismeja työmarkkinoiden koulutustarpeiden
tunnistamiseksi sekä ohjelmia, joilla edistetään pääsyä ammatilliseen
koulutukseen. Jäsenvaltioita kehotettiin suosituksessa suunnittelemaan
kansallinen lähestymistapa, jolla pyritään parantamaan
laadunvarmistusjärjestelmiä kansallisella tasolla, nimittämään
laadunvarmistuksen kansallinen yhteyspiste ja osallistumaan eurooppalaiseen
verkostoon (EQAVET-verkosto). 2. Ammatillisen
koulutuksen laadunvarmistuksen saavutukset 2.1. Laadunvarmistusmekanismit
ammatillisen koulutuksen järjestelmän tasolla Ammatillisen koulutuksen erinomainen laatu
järjestelmän tasolla edellyttää taitojen jatkuvan kehittämisen strategiaa,
keskittymistä laadukkaisiin oppimistuloksiin, liikkuvuuteen, vastavuoroiseen
tunnustamiseen ja siirtymismahdollisuuksiin sekä sellaisen näyttöön perustuvan
politiikan käyttöönottoa, jolla parannetaan järjestelmän vaikuttavuutta ja
tehokkuutta. Lisäksi se edellyttää yhteistyötä ja yhteisiä sijoituksia sekä
ammatillisen koulutuksen sisällyttämistä yleiseen koulutusjärjestelmään[5]. EQAVET-sihteeristön kyselytutkimuksen[6] ja ulkoisen arvioinnin[7] tulosten mukaan yli
20 valtiota on konsolidoinut laadunvarmistukseen liittyvät toimintatapansa.
EQAVET on suoraan vaikuttanut kansallisten järjestelmien rakenteeseen
14 valtiossa (Bulgaria, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kreikka,
Kroatia, Malta, Romania, Tšekki ja Unkari; uudistukset ovat käynnissä Belgian
ranskankielisissä yhteisöissä, Espanjassa, Italiassa, Latviassa, Liettuassa ja
Sloveniassa). Suurin osa toimintatavoista kattaa ammatillisen peruskoulutuksen[8] ja ammatillisen
jatkokoulutuksen[9]
ja enimmäkseen julkisesti rahoitetun koulutustarjonnan laitoksissa. Joissakin
valtioissa on jo aiemmin noudatettu EQAVET:n kanssa yhteensopivia
toimintatapoja, eikä niiden siksi ole tarvinnut muokata toimintatapoja
merkittävästi. Nykyisin useimmissa EU:n kansallisissa
koulutusjärjestelmissä on laatustandardit ammatillisen koulutuksen tarjoajia
varten[10].
Pääasiassa standardeja käytetään rahoituksen ja akkreditoinnin ehtona ja/tai
niitä vaaditaan osana lainsäädäntöä. Lähes kaikki jäsenvaltiot keräävät tietoja
parantaakseen järjestelmiensä vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Ne ovatkin
laatineet tätä varten asianmukaisia tiedonkeruumenetelmiä, esimerkiksi
kyselylomakkeita ja indikaattoreita/mittauskeinoja. Tämä ei kuitenkaan
automaattisesti tarkoita, että prosesseja tarkistetaan säännöllisesti tai että
muutoksia varten laaditaan toimintasuunnitelmia. Kyselytutkimuksesta käy
nimittäin ilmi, että vain noin kolmannes valtioista tekee säännöllisesti
tarkistuksia ja laatii toimintasuunnitelmia. Useimmissa tapauksissa
jäsenvaltiot julkaisevat tietoja saatavilla olevien arviointien tuloksista[11]. Indikaattoreiden käytön osalta käytännöt
vaihtelevat melko paljon valtioiden välillä. Vaikka vaikuttaa siltä, että
valtaosa jäsenvaltioista käyttää tiettyjä indikaattoreita (esim. ammatillisten
koulutusohjelmien osallistumis- ja suorittamisastetta), toisia keskeisiä tuloskeskeisiä
indikaattoreita, kuten ”Taitojen käyttö työpaikalla” tai ”Työllistyneiden
opiskelijoiden osuus jossakin vaiheessa koulutuksen päättymisen jälkeen”,
käytetään harvemmin, vaikka niistä voitaisiin saada keskeistä faktatietoa
siitä, miten työmarkkinoiden tarpeet voitaisiin huomioida koulutuksessa entistä
paremmin. Yleisesti tietoja on vaikeinta kerätä juuri näistä indikaattoreista. EQAVET:n kansallisille yhteyspisteille
äskettäin tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 75 prosenttia yhteyspisteistä
katsoo, että EU:n yhteistyötä olisi hyvä lisätä, jotta voitaisiin kehittää
vertailuehtoja käyttämällä yhtä tai useampaa EQAVET:n indikaattoria[12]. Samassa kyselytutkimuksessa todetaan, että
EQAVET:n ohjeellisia kuvaajia käytetään 22 ammatillisen peruskoulutuksen
järjestelmän laadunhallinnassa. Ulkoisessa arvioinnissa mainitaan, että
kansallisten laadunvarmistustoimien vertailu EQAVET:n kuvaajiin on vaikeaa,
koska kuvaajat ovat erittäin yleisluonteisia ja kattavat usein näkökohtia,
jotka eivät kuulu erityisten laadunvarmistustoimien soveltamisalaan vaan ovat
ennemmin osa ammatilliseen koulutukseen liittyvää politiikkaa ja poliittisen
päätöksenteon lähestymistapoja.[13]
Tämä yleinen toimintatapa kuitenkin auttaa siirtymään välinevalikoimaan
perustuvasta toimintatavasta kohti laadun parantamiseen keskittyvää
ajattelutapaa. Korkealaatuinen ammatillisen koulutuksen
järjestelmä edistää myös taitojen jatkuvaa kehittämistä, liikkuvuutta ja
mahdollisuuksia siirtyä ammatillisesta koulutuksesta korkea-asteen
koulutukseen. Noin puolet valtioista katsoo, että niiden ammatillisen
koulutuksen järjestelmien laadunvarmistuksella todella edistetään pääsyä
korkea-asteen koulutukseen erilaisten mekanismien avulla: laadunvarmistuksen
soveltamisalaan kuuluvat ammatillisen koulutuksen tutkinnot joko tunnustetaan
korkea-asteen koulutuksen tavalliseksi pääsyvaatimukseksi (esimerkiksi
Alankomaat ja Irlanti) tai ne luokitellaan samanaikaisesti kahdelle eri tasolle
– peruskoulutukseksi ja ammatilliseksi koulutukseksi (esimerkiksi Portugali).
Tämä kuitenkin viittaa myös siihen, että useissa valtioissa vasta pyritään
varmistamaan siirtymismahdollisuudet. Käytännön toteutus edellyttääkin vielä
merkittäviä toimia. Valtaosa valtioista on luonut mekanismeja ja
menettelyjä koulutustarpeiden määrittämiseksi ammatillisen peruskoulutuksen
osalta. Useimmat valtiot ovat myös luoneet tällaisia mekanismeja ammatillista
jatkokoulutusta varten[14].
Perusteellinen analyysi on kuitenkin tarpeen, jotta voidaan arvioida tällaisten
järjestelmien tehokkuutta, niiden yhteisvaikutuksia EU:n osaamispanoraaman[15] kanssa sekä sitä,
osallistuuko ammattiala (etenkin ammattijärjestöt ja yritykset) toimintaan
yhteistyön/valmistelun muodossa[16].
On nimittäin käynyt ilmi, että tämä on tärkeää suunniteltaessa laadukkaita
oppimistuloksiin perustuvia tutkintoja, jotka vastaavat työmarkkinoiden
tarpeita. 2.2. Laadunvarmistusmekanismit
ammatillisen koulutuksen tarjoajien tasolla Laadukkaat opiskelun tukipalvelut,
ammattitaitoiset opettajat ja kouluttajat sekä oppilaitoksen ammattitaitoisen
johtajan tehokas johtamistapa ovat kaikki tärkeitä tekijöitä, mutta
ammatillisen koulutuksen tarjoajat voivat tarjota erinomaista ammatillista
koulutusta paremmin, jos myös laajempaan taloudelliseen yhteisöön on luotu
strategisia yhteyksiä ja sen kanssa on verkostoiduttu alueellisella,
kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.[17] Useimmissa valtioissa käytetään tai ollaan
luomassa ammatillisen koulutuksen tarjoajiin sovellettavaa yhteistä
laadunvarmistuskehystä, joka on yhdenmukainen ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen
eurooppalaisen viitekehyksen kanssa. Lähes kaikissa valtioissa ammatillisen
koulutuksen tarjoajille on tehtävä pakollisia ulkoisia arviointeja. Sisäisiä
laadunvarmistusmekanismeja vaaditaan ammatillisen koulutuksen tarjoajilta
22 valtiossa[18].
Kuudessa muussa valtiossa (Belgia / ranskankieliset yhteisöt, Bulgaria, Italia,
Liettua, Ranska, Slovakia) tämä on vapaaehtoista mutta suotavaa. Ulkoisen arvioinnin yleisimpänä muotona ovat
tarkastukset. Yleensä näillä tarkoitetaan oppilaitosten tarkastuspalveluja,
jotka kattavat sekä ammatillisen peruskoulutuksen että yleissivistävän
koulutuksen. Ulkoisia arviointeja tehdään myös muissa muodoissa, joskin yleensä
vain ammatillisessa jatkokoulutuksessa. Muiden muotojen käyttäminen on
harvinaisempaa ammatillisessa peruskoulutuksessa. Esimerkiksi Saksan jotkut
osavaltiot vaativat tarjoajia toteuttamaan laadunhallintajärjestelmiä, joista
esimerkkeinä ovat Q2E, EFQM, QZS ja ISO 9001. Malta puolestaan vaatii,
että ulkoisten asiantuntijoiden on tehtävä tarjoajille laatutarkastuksia.
Joissakin valtioissa on perustettu erityisiä laadunvarmistus- tai
arviointivirastoja. Esimerkiksi Belgian flaaminkielisessä yhteisössä
koulutuksen laadunvarmistuksesta vastaavan viraston toimivaltaan kuuluu kaikki
koulutus korkea-asteen koulutusta lukuun ottamatta. Tanskan
arviointi-instituutti puolestaan vastaa koko koulutusjärjestelmästä ja Espanjan
kansallinen instituutti koulutuksen arvioinnista. Useiden valtioiden lainsäädännössä vaaditaan,
että ammatillisen koulutuksen tarjoajien on järjestelmällisesti arvioitava
toimiaan sekä niiden tarjoaman koulutuksen laatua ja vaikuttavuutta.
Bulgariassa, Kroatiassa, Romaniassa, Slovakiassa, Sloveniassa, Tanskassa,
Tšekissä, Unkarissa ja Virossa tämä tarkoittaa myös pakollisia
itsearviointikertomuksia ja kehityssuunnitelmia, joissa annetaan tietoja
ulkoisia arviointeja varten. Vaikka itsearviointi ei ole pakollista
Itävallassa, Itävallan ammatillisen peruskoulutuksen tarjoajat toteuttavat sitä
yleisesti. Tarjoajan tasolla tehtävän itsearvioinnin keskeisenä
perusteena on kehittää laatuun perustuva ajattelutapa koulutuslaitoksissa.
Itsearviointi vaikuttaa myönteisesti myös ammatillisen koulutuksen tarjoajien
vastuuvelvollisuuteen ja hallintotapaan, sillä niille siirretään vastuu
laadukkaista tuloksista. Koska jokainen ammatillisen koulutuksen tarjoaja
toimii erilaisessa toimintaympäristössä, jokainen organisaatio voi
itsearvioinnin ansiosta määrittää omaan toimintaympäristöönsä ja
edellytyksiinsä soveltuvan kehyksen ja joukon toimenpiteitä. Sisäisen tarkastuksen käytännöt vaihtelevat
suuresti eri jäsenvaltioissa. Joissakin valtioissa ammatillisen koulutuksen
tarjoajien on keskityttävä sisäisissä tarkastuksissa toiminnan tiettyihin
aloihin. Muissa valtioissa ei anneta ohjeita siitä, miten laadunvarmistus on
toteutettava. Useissa valtioissa on kuitenkin laadittu oppaita, menetelmiä tai
internetsivustoja prosessin tueksi[19].
Joissakin valtioissa käyttöön on otettu ammatillisen koulutuksen tarjoajien
vertaisarviointia/vertaisoppimista, joka useimmissa tapauksissa perustuu
Leonardo da Vinci ‑hankkeessa[20]
kehitettyyn eurooppalaiseen metodologiaan. Yleensä ammatillisen koulutuksen tarjoajat
hyödyntävät kuvaajia vähemmän kuin järjestelmien tasolla voidaan havainnoida[21]. Ammatillisen
koulutuksen tarjoajille tehdään usein akkreditointi[22] ja ulkoisia tai
sisäisiä tarkastuksia, mutta EQAVET-syklin soveltaminen ei ole yleistä. Tämä
osoittaa, että ammatillisen koulutuksen tarjoajien tason saavuttamisessa
etenkin tiedonvälittäjien avulla on vielä parantamisen varaa. Tässä mielessä
EQAVET:n hankkeet voisivat edustaa hyviä käytäntöjä. Esimerkiksi maltalaisen
ammatillisen koulutuksen laadunvarmistushankkeen perusteella ammatillisen
koulutuksen laitoksille laadittiin ohjeita siitä, miten indikaattoreita on
sovellettava. Alankomaalaisessa hankkeessa ammatillisen koulutuksen tarjoajien
kanssa kehitettiin laadunvarmistukseen sovellettava alhaalta ylöspäin ‑lähestymistapa,
jolla edistetään laatuun perustuvaa ajattelutapaa[23]. Laadunvarmistuksen yhtenä merkittävänä
haasteena on työssäoppimiseen liittyvä ulottuvuus. Kouluttajien kouluttaminen
ei aina ole itsestäänselvyys, ja järjestelyjä arvioidaan usein heikosti. EQAVET:n vaatimuksissa, kuvaajissa ja
indikaattoreissa ei anneta erityisiä ohjeita työssäoppimisen
laadunvarmistuksesta. Tätä suhteellista puutetta on tarkasteltu poliittisella
tasolla Brüggen julkilausumassa, jossa osallistujavaltioita kehotetaan luomaan
vuoteen 2015 mennessä ammatillisen koulutuksen tarjoajille yhteinen
laadunvarmistuskehys, jota voidaan soveltaa myös asiaan liittyvään
työssäoppimiseen ja joka on yhdenmukainen EQAVET:n kehyksen kanssa[24]. EQAVET-verkosto on
perustanut työryhmän ja on tällä hetkellä laatimassa asiaan liittyviä ohjeita. 3. Ratkaistavat
haasteet EQAVET:n kyselytutkimuksesta ja ulkoisesta
arvioinnista käy ilmi, että jotkut EQAVET:n osatekijöistä on sisällytetty hyvin
laadunvarmistusta koskeviin jäsenvaltioiden ajattelutapoihin. Vielä on
kuitenkin huomattavasti matkaa yhteisymmärrykseen, joka helpottaisi suuresti
tutkintojen vastavuoroista tunnustamista ja lisäisi liikkuvuutta. 3.1. EQAVET-viitekehyksen
vaikutus ammatillisen koulutuksen avoimuuteen EQAVET:n avoimuuteen liittyviä mahdollisuuksia
– mahdollisuuksia tukea keskinäistä luottamusta, liikkuvuutta valtioiden
välillä ja elinikäistä oppimista – ei ole vielä hyödynnetty kokonaisuudessaan.
Tämä käy ilmi rajallisesta yhteisvaikutuksesta niiden eurooppalaisten
välineiden kanssa, jotka erityisesti koskevat tutkintojen ja ammattipätevyyden
avoimuutta. Esimerkkeinä ovat eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF)[25], ammatillisen
koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä (ECVET)[26] ja Europass-puitteet[27], joissa keskitytään
oppimisprosessin tuloksiin – mitä oppijat tietävät ja osaavat tehdä. Vaikka
oppimismahdollisuuden laatu määritetään viime kädessä tulosten laadun
perusteella, tätä näkökohtaa ei varsinaisesti käsitellä EQAVET-viitekehyksessä,
sillä se ei erikseen koske tutkintojen suunnittelun, arvioinnin ja
tutkintotodistusten myöntämisen laadunvarmistusta. Tästä huolimatta suosituksessa
todetaan, että viitekehystä on sovellettava myös tutkintojen myöntämisen
tasolla. Tämä viittaa siihen, että tutkintojen viitekehysten välisiä suhteita
on tiivistettävä jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla. Vastavuoroista tunnustamista edistäviä
järjestelyjä on toteutettu ammatillisen koulutuksen osalta (tiettyjen ammattien
kansainväliset tutkintotodistukset) ja korkea-asteen koulutuksen osalta
(ENIC-NARIC-verkostot). On kuitenkin selvää, että järjestelyt eivät vielä ole
saavuttaneet korkeinta kehitystasoa. Kehitystä voitaisiin saada aikaan myös
luomalla tiiviimpiä yhteyksiä EQAVET:n ja ECVET:n välille. EQAVET:n yhtenä
tavoitteena olikin alun perin tukea ECVET:n perustamista. Vain muutamat valtiot
ovat kuitenkin kehittäneet ammatillisen koulutuksen opintosuoritusjärjestelmiä
(Irlanti, Luxemburg, Ruotsi, Slovenia, Suomi, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta;
ammatillisen peruskoulutuksen osalta myös Italia)[28]. ECVET on useimmissa
valtioissa vielä kehitysvaiheessa[29]. Kysymys liikkuvuudesta koulutuksen alasektoreiden
välillä on ratkaisevan tärkeä. Mahdollisuus siirtyä korkea-asteen koulutukseen
vaikuttaa merkittävästi ammatillisen koulutuksen houkuttelevuuteen ja
ammatillisen koulutuksen erinomaisen laadun kehittämiseen. Tällä hetkellä
asiassa on vielä parantamisen varaa. Laadunvarmistuksen eurooppalaiset
standardit ja ohjeet eurooppalaisella korkeakoulutusalueella[30] sisältävät yhteisiä
periaatteita, mutta niillä sallitaan erilaiset toimintatavat eikä välineitä ole
juurikaan koordinoitava. Vuoropuhelua ja yhteistyötä on kuitenkin viime aikoina
lisätty järjestämällä useita yhteisiä tapahtumia. Eurooppalaisen tutkintojen
viitekehyksen liitteessä 3 ehdotetaan yhteisiä laadunvarmistusperiaatteita
korkea-asteen koulutusta ja ammatillista koulutusta varten, mutta siinä ei kuitenkaan
erikseen viitata eurooppalaisiin standardeihin ja ohjeisiin tai
EQAVET-viitekehykseen[31]. Aikuiskoulutuksen (ja näin ollen myös
ammatillisen jatkokoulutuksen) laatua tarkasteleva eurooppalainen työryhmä on
ehdottanut EQAVET-mallin asianmukaista kehittämistä, mahdollisesti niin, että
oppimistulosten laatuun kiinnitetään enemmän huomiota. Tavoitteena on kehittää
pitkän aikavälin kattava elinikäisen oppimisen laadunvarmistusta koskeva
toimintatapa[32]. 3.2. Hallintotapa Vaikka EQAVET-suosituksessa kehotetaan osallistamaan
kaikki sidosryhmät laadunvarmistuksen koko sykliin, Euroopan tasolla vaikuttaa
siltä, että hallintarakenteet koostuvat pääosin ammatillisen peruskoulutuksen
alan edustajista. Kansallisten hallintorakenteiden osalta EQAVET-sihteeristön
kyselytutkimus osoittaa, että on varmistettava tiettyjen sidosryhmäluokkien,
etenkin oppijoiden, korkea-asteen koulutuksen alan, työnantajien ja
työmarkkinoiden toimijoiden sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten
aiempaa parempi ja pysyvä osallistuminen. Koska EQAVET on omalta osaltaan auttanut
parantamaan ammatillisen koulutuksen kansallisten järjestelmien
laadunvarmistusta, sillä on myös edistetty järjestelmien välistä viestintää ja
tietojen vaihtamista. Tämän ansiosta ammatillista koulutusta on voitu kehittää
entistä yhdenmukaisemmin eri maissa. Tämä auttaa jossakin määrin saavuttamaan
yleisen tavoitteen, joka liittyy avoimuuden ja johdonmukaisuuden edistämiseen
ammatillista koulutusta koskevan politiikan kehittämisessä eri jäsenvaltioissa. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut siihen, että
kansallisia laadunvarmistustoimia kuvattaisiin helposti vertailtavissa olevalla
tavalla. Kuvauksia ei usein esitetä kattavissa asiakirjoissa, eivätkä ne
välttämättä vastaa EQAVET-viitekehyksessä esitettyä rakennetta. Useimmiten
valtiot kuvaavat laadunvarmistusjärjestelmiään viittaamalla ammatillisen
koulutuksen tarjoajien sisäisiin ja ulkoisiin arviointeihin, järjestelmien
tasolla toimintapolitiikan kehittämiseksi tehtäviin arviointeihin sekä
tutkintojen suunnittelun ja tutkintotodistusten myöntämisen laatuun. Osittain tämä johtuu EQAVET-suosituksen
joustavasta lähestymistavasta, jonka nojalla valtiot ja ammatillisen
koulutuksen tarjoajat voivat valita välineitä ja osatekijöitä laajasta
valikoimasta ja mukauttaa niitä. Yhtäältä tämä on osoittautunut tehokkaaksi
tavaksi lisätä kyseisten välineiden käyttöä. Toisaalta sen perusteella ei ole
määritetty valtioiden välistä yhteistä toimintatapaa laadunvarmistustoimien ja
ammatillisen koulutuksen kehittämisen kuvaamiseksi. EQAVET:n käyttö suoraan kansallisten toimien
kuvauksen vertailukohtana voi myös olla vaikeaa, koska EQAVET-viitekehyksessä
ehdotetaan eri terminologiaa ammatillisen koulutuksen järjestelmän laatua
varten ja ammatillisen koulutuksen tarjoajien tasoa varten[33]. Tämä ei vastaa
käytäntöjä kansallisella tasolla, jolla tarkastusten kaltaisissa perinteisissä
toimissa voidaan tarkastella sekä järjestelmää että yksittäistä tarjoajaa. 4. Päätelmät
ja jatkotoimet 4.1. Arvioinnin
päätelmät Edellä olevissa kohdissa esitetyt näkökohdat
voidaan tiivistää seuraavasti: –
EQAVET on auttanut edistämään laatuun perustuvaa
ajattelutapaa Euroopan valtioiden ammatillisessa koulutuksessa sekä
ajattelutavan käytännön soveltamista erityisesti kehittämällä laadukkaita
operatiivisia toimenpiteitä EQAVET-verkoston piirissä[34]. –
Toimenpiteissä on kuitenkin keskitytty laitosten
tasolla tarjottavaan, kouluopetukseen perustuvaan koulutukseen (valtaosa
ammatillisesta peruskoulutuksesta ja osa ammatillisesta jatkokoulutuksesta),
eivätkä vaikutukset työssäoppimiseen ja epäviralliseen oppimiseen ole yhtä
selviä (kyseiset oppimismuodot muodostavat suurimman osan ammatillisesta
jatkokoulutuksesta, mutta voivat olla keskeisessä asemassa myös teorian ja
käytännön yhdistävien järjestelmien mukaisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa); –
EQAVET:n joustava toimintatapa, jossa saataville
annettuja välineitä voidaan valita ja mukauttaa, on edistänyt sen käyttöä,
mutta samalla kuitenkin heikentänyt mahdollisuuksia siihen, että sitä
voitaisiin käyttää eri valtioiden yhteisenä terminologian ja käsitteiden
viitekehyksenä. Tämä on selvänä osoituksena siitä, että
yhteistyötä laadunvarmistukseen ja avoimuuteen liittyvien muiden
eurooppalaisten välineiden kanssa on tehostettava entisestään. EQAVET muodostaa viitekehyksen, jota voidaan
käyttää joustavasti. Voidaankin pohtia, missä määrin viitekehys on sinällään
tarpeen laatuvaatimusten, kuvaajien ja indikaattoreiden jäsentämiseksi – niiden
käyttöhän on joka tapauksessa joustavaa. Korkea-asteen koulutuksen
laadunvarmistuksen eurooppalaisista standardeista ja ohjeista saadut kokemukset
voitaisiin ottaa huomioon, myös soveltamisalan osalta (standardeilla ja
ohjeilla tuetaan järjestelmän sijaan erityisesti laitosten laatua). Standardien
ja ohjeiden tietyt puutteet on kuitenkin huomioitava. 4.2. EQAVET-viitekehyksen
täydentäminen Koulutuksen alalla toteutettavien
laatutoimenpiteiden lopullisena tavoitteena on oppimisprosessien tulosten laatu
– toisin sanoen se, että ammatillisen koulutuksen suorittajat saavat hyvät
ammatilliset ja monialaiset taidot. Aikuisväestön taitoja koskevan
kyselytutkimuksen (PIAAC) yksi erityinen havainto on jälleen korostanut
taitotasojen merkitystä: tietyn tason pätevyyden hankkineiden aikuisten
todelliset taidot vaihtelivat merkittävästi eri maiden välillä[35]. Jos huomiota kiinnitettäisiin selvemmin
tutkintojen suunnittelun ja tutkintotodistusten myöntämisen
laadunvarmistukseen, jossa huomioon otettaisiin myös eurooppalainen tutkintojen
viitekehys, ECVET-järjestelmä ja Europass-puitteiden mukainen
tutkintotodistusten liite, EQAVET-viitekehyksen nojalla voitaisiin nykyistä
paremmin tarkastella epävirallisen oppimisen ja työssäoppimisen avulla
suoritettavaa ammatillista koulutusta. Lisäksi viitekehyksellä voitaisiin
ratkaista uudet haasteet, jotka liittyvät avoimiin oppimisresursseihin tai
verkossa avoimiin massakursseihin (MOOC-kurssit), sekä tehostaa vaikutusta
avoimuuteen ja vastavuoroiseen tunnustamiseen ottaen huomioon periaatteet,
jotka esitetään epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista annetussa
neuvoston suosituksessa[36]. Komissio aikoo toteuttaa yhdessä asiasta
vastaavien kansallisten viranomaisten ja sidosryhmien kanssa seuraavat toimet
EQAVET:n entistä kattavamman täytäntöönpanon varmistamiseksi: –
Kehitetään kuvaajia, indikaattoreita ja asiaa
koskevia ohjeita, joiden avulla voidaan paremmin tarkastella ammatillisen
koulutuksen oppijoiden oppimistulosten laatua ja asianmukaista osaamistasoa.
Tämä edellyttää koordinointia muiden laadunvarmistukseen liittyvien aloitteiden
ja avoimuutta edistävien välineiden kanssa sekä yhteistyötä asiasta vastaavien
elinten ja verkostojen kanssa. –
Kehitetään ja testataan ohjeita poliittisia
päättäjiä ja koulutuksen tarjoajia varten sekä toimintaa tukevia
tarkastusluetteloita, kuvaajia ja indikaattoreita, joissa huomioon otetaan
ammatillisen jatkokoulutuksen erilaiset toimintaympäristöt ja työssäoppimisen
erityispiirteet. Tämä edellyttää yhteistyötä erilaisten sidosryhmien kanssa ja
koordinointia aikuiskoulutuksen laatuun liittyvän kehityksen mukaisesti. –
Testataan eurooppalaisten järjestelyjen
mahdollisuuksia lisätä kansallisten laadunvarmistustoimien avoimuutta eri
valtioissa. Tämän perusteella voitaisiin muun muassa laatia täydentäviä
tietoja, joiden avulla ammatillisen koulutuksen tarjoajat voivat toteuttaa
kansallisia akkreditointimenettelyjä yhdenmukaisesti; edistää yhteisiä ohjeita
siitä, miten laadunvarmistusmenettelyjä voidaan kuvata EQAVET:n mukaisesti; tai
kehittää yhteinen malli ammatillisen koulutuksen tarjoajien akkreditointia
varten niin, että huomioon otetaan myös kokemukset, joita on kertynyt
korkea-asteen koulutuksen alaan liittyvästä Euroopan
laadunvarmistusrekisteristä (EQAR)[37]
ja eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen viittaamista koskevista
kansallisista kertomuksista[38]. Erasmus+-ohjelman avulla EU ·
tukee ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen
alalla tehtävää rajat ylittävää yhteistyötä strategisina kumppanuuksina ja
alakohtaisina taitoyhteenliittyminä, joilla tuetaan useiden erilaisten
sidosryhmien tarkoituksenmukaista osallistumista, ja tukee entistä tehokkaampaa,
laadunvarmistusta koskevaa monialaista vuoropuhelua korkea-asteen koulutuksen
ja aikuiskoulutuksen alojen kanssa ·
tukee vuoropuhelun jatkamista EU:n tasolla
seuraavasti: –
laatuun perustuvan ajattelutavan kehittämistä
edistävä EQAVET-verkosto; tässä yhteydessä tuetaan ammatillisen koulutuksen
laadunvarmistusta koskevia työryhmiä, seminaareja ja vertaisoppimiseen
liittyviä toimia, joihin myös asianmukaiset sidosryhmät osallistuvat; –
tukimateriaalien, kuten tietoteknisten
apuvälineiden ja oppaiden kehittäminen; –
innovatiiviset hankkeet, joilla lisätään
laadunvarmistuksen kykyä tukea ammatillisen koulutuksen kehittämistä. Horisontti 2020 ‑puiteohjelman
avulla EU ·
kerää tarkempaa tietoa julkisen politiikan
vaikutuksesta ammatilliseen jatkokoulutukseen ja aikuiskoulutuksen muihin
muotoihin (laadunvarmistusta koskevat näkökohdat mukaan luettuina) EU:ssa sekä
siitä, miten ne vastaavat yksityisten markkinoiden dynamiikkaa. Komissio panee myös merkille, että tietty
joukko valtioita pyrkii käyttämään osan Euroopan rakenne- ja
investointirahastojen määrärahoista ammatillisen koulutuksen järjestelmien
uudistusten rahoittamiseen. On ratkaisevan tärkeää, että ammatillisen
koulutuksen laadunvarmistuksen vahvistaminen on keskeisessä asemassa, kun näitä
aloitteita viedään eteenpäin. 4.3. EQAVET-viitekehyksen
ohella sovellettavat järjestelyt Kansalaiset siirtyvät yhä useammin
järjestelmistä toisiin – paitsi perinteisen peruskoulutuksen suorittamisen yhteydessä,
myös saattaakseen tietojaan ja taitojaan ajan tasalle ja lisätäkseen tietojaan
ja taitojaan koko elämänsä ajan. Yhä useammat oppimismahdollisuudet eivät sovi
perinteiseen luokittelumalliin. Oppijoille annetaan entistä useammin –
oikeutetusti – mahdollisuus päättää omasta oppimisväylästään ja valita
mahdollisuuksia eri alajärjestelmistä ja tarjontatavoista, myös hyödyntää
tieto- ja viestintätekniikan avulla tarjottavia oppimisresursseja. Oppijoiden
onkin voitava luottaa niiden laatuun. Elinikäisen oppimisen osalta käyttöön ollaan
ottamassa laadunvarmistuksen soveltamisalaan kuuluvia tutkintojen
tunnustamiseen liittyviä puitteita, joita kannatetaan voimakkaasti
eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä (European Qualifications
Framework, EQF). Tämän takia on tarkasteltava laadunvarmistusta koskevaa
alakohtaista lähestymistapaa sekä sitä, voitaisiinko kaikilla aloilla noudattaa
tiettyjä samoja perusperiaatteita ja ohjeita, joita voitaisiin soveltaa
kaikkiin tutkintoihin. Näihin haasteisiin vastaamiseksi EQAVET-viitekehystä
tarkasteltaessa huomioon on otettava myös kaikki muut avoimuutta ja
laadunvarmistusta edistävät välineet. Komissio on tutkimassa, voitaisiinko
kaikkia eurooppalaisia avoimuutta ja laadunvarmistusta edistäviä välineitä
koordinoida entistä tiiviimmin taitojen ja tutkintojen eurooppalaisen alueen
täysimääräiseksi toteuttamiseksi[39]. Tämän perusteella komissio aikoo toteuttaa
seuraavat toimet, joilla tehostetaan eurooppalaista yhteistyötä elinikäiseen
oppimiseen liittyvän laadunvarmistuksen osalta: –
Sidosryhmiä kuullaan tämän kertomuksen havainnoista
ja siitä, onko laadunvarmistuksen yhdenmukaisuutta parannettava koulutuksen eri
alasektoreilla ja miten tämä voitaisiin toteuttaa. Kuuleminen toteutetaan osana
tulevaa julkista kuulemista, jolla edistetään taitojen ja tutkintojen
eurooppalaisen alueen luomista. Tavoitteena on lisätä avoimuutta ja
tunnustamista edistävien EU:n välineiden yhteisvaikutuksia ja yhdentämistä; –
Tutkitaan sitä, miten EQAVET:n tavoitteisiin
voitaisiin pyrkiä elinikäisen oppimisen laadunvarmistusta koskevalla kattavalla
lähestymistavalla; –
Tutkitaan koordinoidusti muiden laadunvarmistukseen
liittyvien aloitteiden ja avoimuutta edistävien välineiden kanssa käytännön
vaatimuksia, jotka liittyvät elinikäisen oppimisen laadunvarmistuksen
monialaisten periaatteiden ja ohjeiden laatimiseen, sekä edellytyksiä turvata
alajärjestelmien tai kansallisten järjestelyjen erityisiä ominaispiirteitä. [1] Komission tiedonanto ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus
talouden kasvua ja elpymistä varten”, COM(2012) 582 final, 10.10.2012. [2] Cedefop, Roads to recovery: three skill and labour
market scenarios for 2025, kesäkuu 2013. [3] EUVL C 155, 8.7.2009, s. 1. [4] Esimerkiksi suunnitteluvaiheessa kuvaajilla määritetään
järjestelmän tasolla välitavoitteita, esimerkiksi kuvataan yhteistyössä
sidosryhmien kanssa määritettyjä ammatillisen koulutuksen järjestelmän
keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, määritetään seurannan tavoitteita
ja indikaattoreita sekä tunnistetaan koulutustarpeita. [5] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja,
SWD(2012) 375, 20.11.2012, s. 38. [6] EQAVET, Supporting the implementation of the European
quality assurance reference framework: Results of the EQAVET Secretariat Survey,
2012, s. 20. Saatavilla EQAVET-sihteeristön internetsivustolla seuraavassa
osoitteessa: http://www.eqavet.eu/gns/what-we-do/annual-forum.aspx [7] ICF GHK, Evaluation of implementation of EQAVET Final
report (jäljempänä ’ulkoinen arviointi’), 2013, s. 51. [8] Ammatillinen koulutus, joka suoritetaan
perusopetusjärjestelmässä, yleensä ennen työelämään siirtymistä; määritelmän
lähtökohtana on käytetty Cedefopin määritelmää: Cedefop, Terminology of
European education and training policy, Luxemburg, OP, 2008. [9] Koulutus, joka suoritetaan peruskoulutuksen jälkeen –
tai työelämään siirtymisen jälkeen; Cedefop, katso viittaus edellä. [10] EQAVET-sihteeristön kyselytutkimus, op. cit., s. 29. [11] Ibid, s. 68: BE (hollanninkieliset yhteisöt), BG, DK,
DE, EE, IE, ES, LV, LT, NL, AT, PL, RO, SK, FI, SE, UK, HR. [12] EQAVET-sihteeristön kyselytutkimus, op. cit., luku 5. [13] Ulkoinen arviointi, op. cit., s. 32. [14] EQAVET-sihteeristön kyselytutkimus, op. cit., s. 61
ja s. 72. [15] Katso http://euskillspanorama.ec.europa.eu/ [16] Useissa seitsemännen puiteohjelman tutkimushankkeissa
tarkasteltiin ammatillista jatkokoulutusta ja aikuiskoulutusta. Katso ”Adult
and continuing education in Europe. Using public policy to secure a growth in
skills”, Euroopan komissio, 2013. [17] SWD(2012) 375, op. cit., s. 38. [18] AT, BE (hollanninkieliset yhteisöt), CY, CZ, DK, EE, FI,
HU, IE, LU, LV, MT, NL, PL, PT, RO, SE, SI, UK, HR, IC ja FYROM;
EQAVET-sihteeristön kyselytutkimus, op. cit., s. 24. [19] Ulkoinen arviointi, op. cit., s. 25. [20] http://www.peer-review-education.net/ [21] EQAVET-sihteeristön kyselytutkimus, op. cit., s. 104. [22] Tässä asiakirjassa ilmaisulla ”akkreditointi” tarkoitetaan
koulutuksen akkreditointia; sillä ei tarkoiteta akkreditointia samassa
merkityksessä kuin asetuksessa (EY) N:o 765/2008. [23] Katso http://eqavetprojects.eu/ [24] Katso ammatillista koulutusta koskevasta tehostetusta
eurooppalaisesta yhteistyöstä 7. joulukuuta 2010 annetun Brüggen
julkilausuman strateginen tavoite 2b. [25] Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu
23 päivänä huhtikuuta 2008 (2008/C 111/01), EUVL C 111, 6.5.2008. [26] Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu
18 päivänä kesäkuuta 2009 (2009/C 155/02), EUVL C 155, 8.7.2009. [27] Päätös N:o 2241/2004/EY, EUVL L 390, 31.12.2004, s. 6. [28] EQAVET, Serban Iosifescu, Quality assurance procedures
in the processes of certification, curricula setting, accreditation and
training of trainers in European VET systems, 2011. [29] Cedefop, Trends in VET policy in Europe 2010-12,
2012, s. 59. [30] ENQA, European Standards and Guidelines for Quality
Assurance in the European Higher Education Area, 2005. [31] Vaikka EQAVET-viitekehystä ei varsinaisesti ollut vielä
olemassa, ammatillista koulutusta varten oli jo luotu yhteinen
laadunvarmistuksen viitekehys. [32] Aikuiskoulutuksen laatua tarkastelevan aihekohtaisen
työryhmän loppuraportti. Katso vastaava tutkimus aikuiskoulutuksen laadusta, http://ec.europa.eu/education/adult/doc/qualityannex_en.pdf [33] Tämä on merkittävä ero EQAVET:n ja eurooppalaisten
standardien ja ohjeiden välillä, sillä eurooppalaiset standardit ja ohjeet
koskevat vain laitosten tasoa. [34] Katso http://www.eqavet.eu
– katso erityisesti verkossa toimiva Quality Cycle ‑väline. [35] OECD, Skills Outlook 2013, etenkin s. 204. [36] Neuvoston suositus (2012/C 398/01). [37] Katso http://www.eqar.eu/ [38] Katso http://ec.europa.eu/eqf/documentation_fi.htm [39] Komission tiedonanto ”Koulutuksen uudelleenajattelu:
sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin”,
COM(2012) 669 final, 2012.