8.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 332/1

Esittelijä:

Gunta ANČA

Toinen esittelijä:

José Isaías RODRÍGUEZ GARCÍA-CARO

1.1

kehottaa lisäämään tietoa laitoksissa elävien ihmisten tilanteesta yhtenäisten ja eriteltyjen tietojen avulla ja laatimaan indikaattoreita, jotka kuvaavat ihmisoikeuksien kunnioittamista.

1.2

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan syrjinnän vastaisia toimenpiteitä sekä edistämään osana kansallisia uudistusohjelmia vammaisten oikeutta osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan ja talouselämään.

1.3

toteaa, että säästötoimenpiteet ovat pienentäneet paikallis- ja alueyhteisöjen määrärahoja, mikä vaikuttaa suoraan sosiaalipalvelujen saatavuuteen. Tämä on johtanut laitoshoidon lisääntymiseen eräissä jäsenvaltioissa.

1.4

suosittaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoja edistääkseen siirtymistä laitoshoidosta yhteisöllisiin hoitomuotoihin, kehittääkseen sosiaali- ja terveyspalveluja ja kouluttaakseen tukipalvelujen henkilöstöä.

1.5

suosittaa, että jäsenvaltiot uudistavat pitkäkestoista hoitoa kustannustehokkuusanalyysin perusteella ja soveltavat pitkäjänteistä lähestymistapaa, jossa investoidaan ihmisiin ja palveluihin eikä leikata rahoitusta.

1.6

korostaa, että laitoshoidosta luopuminen on prosessi, joka vaatii pitkäjänteistä poliittista strategiaa ja riittävästi rahoitusta, jotta voidaan kehittää vaihtoehtoisia yhteisöllisiä tukipalveluja.

1.7

kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että vammaiset ovat oikeustoimikelpoisia muiden kanssa yhdenvertaisesti kaikilla elämänaloilla, ja tarjoamaan tarvittaessa tukea päätöksentekoon (1).

1.8

suosittaa kehittämään laadukkaita ja yhteisöllisiä palveluja keskeisenä vaiheena laitoshoidosta luopumisessa (2). Laitosten sulkeminen on vaarallista, mikäli ihmisille ei tarjota vaihtoehtoisia palveluja.

1.9

katsoo, että kotihoidon osalta on varmistettava tarvittavien ja kohtuuhintaisten asiantuntijapalvelujen kehittäminen.

1.10

suosittaa, että ammattilaiset kaikkialla Euroopassa koulutetaan työskentelemään yhteisöllisyyteen perustuvissa palveluissa ja että heille annetaan tietoa laitoshoidosta luopumisesta.

1.11

suosittaa, että yhteisöllisyyteen perustuvia palveluja tarjotaan paikallisesti ja että ne olisivat kohtuuhintaisia ja kaikkien saatavilla.

1.12

korostaa työelämään pääsemisellä olevan tärkeä merkitys, jotta ihmiset, jotka lähtevät laitoksista, voivat osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan. Erikoistuneiden työnvälityspalveluiden ja ammatillisen koulutuksen olisi oltava syrjimättömästi tarvitsijoiden saatavilla.

1.13

suosittaa luomaan kumppanuuksia kaikkien laitoshoidon purkamisprosessiin osallistuvien toimijoiden kesken.

1.14

korostaa, että eri käyttäjäryhmillä on erilaisia tarpeita ja että erityisiä toimenpiteitä on kehitettävä yhteistyössä kaikkien keskeisten sidosryhmien kanssa, mukaan luettuina käyttäjät ja heitä edustavat organisaatiot, läheiset, palveluntarjoajat, asianomaiset talouden alat ja viranomaistahot.

1.15

kehottaa Euroopan komissiota hyväksymään yhteisöllisiä palveluja koskevan eurooppalaisen laatukehyksen ja toistaa, että on kiireellisesti laadittava sitovia normeja mahdollisimman korkean laatutason varmistamiseksi.

1.16

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään riippumattomia ja tehokkaita tarkastus- ja valvontapalveluja, jotta varmistetaan sääntely- ja laatuvaatimusten noudattaminen hoitopalveluissa.

1.17

suosittaa, että puututaan kielteisiin stereotypioihin ja lisätään tietoisuutta niistä kouluissa ja yhteiskunnassa osallistavan koulutuksen ja tiedotuskampanjojen avulla.

2.1

Laitoshoidon purkaminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen on edistynyt Euroopassa eri tavoin viimeisen sadan vuoden aikana. Sen vuoksi on vaikea saada vertailukelpoisia tietoja eri maista.

2.2

ETSK katsoo, että muuttuvassa yhteiskunnassa on tärkeää selvittää sosiaalihuoltoa ja paljon tukea tarvitsevien ihmisten tilannetta kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan kehittää asianmukaisia toimenpiteitä ja vaihtaa hyviä käytäntöjä.

2.3

Näin ollen ETSK

2.3.1

panee merkille, että yli miljoona vammaista lasta ja aikuista asuu laitoksissa kaikkialla Euroopassa (3).

2.3.2

katsoo ”laitoksen” tarkoittavan mitä tahansa hoitolaitosta, jossa asukkaat on eristetty laajemmasta yhteisöstä ja/tai pakotettu elämään yhdessä. Laitosten asukkailla ei ole riittävästi valtaa määrätä elämästään tai heitä koskevista päätöksistä, ja itse organisaation vaatimukset menevät usein asukkaiden yksilöllisten tarpeiden edelle (4).

2.3.3

panee merkille, että paikallisyhteisössä toteutettu korkealaatuinen hoito johtaa poikkeuksetta laitoshoitoa parempaan elämänlaatuun ja sosiaaliseen integraatioon ja vähentää eriytymisen vaaraa (5).

2.3.4

tuomitsee kaikenlaisen syrjinnän ja kaltoinkohtelun, jota vammaiset ja muut miehet, naiset ja lapset sekä paljon tukea tarvitsevat henkilöt ja psykososiaalisista ongelmista kärsivät voivat kohdata laitoksissa ja hoidon yhteydessä.

2.3.5

viittaa ETSK:n aiemmissa lausunnoissa annettuihin suosituksiin (6).

2.3.6

kiinnittää huomiota velvoitteisiin, jotka perustuvat YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista (7)ja jotka velvoittavat EU:n ja sen jäsenvaltiot kunnioittamaan ihmisten arvoa, vapautta ja oikeutta elää itsenäisesti, vapautta valita missä ja kenen kanssa he haluavat asua ja oikeutta käyttää yhteiskunnan tukipalveluja henkilökohtainen apu mukaan lukien.

2.3.7

panee merkille, että lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaan ”lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä”. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa kasvatuksesta, ja valtion tehtävänä on tukea etenkin vähävaraisimpia vanhempia asianmukaisten sosiaalisen suojelun välineiden avulla. Lapsilla on oikeus tulla suojelluksi vaaroilta ja hyväksikäytöltä. Jos perhe ei voi tarjota lapselle hänen tarvitsemaansa hoitoa valtion tarjoamista kattavista tukipalveluista huolimatta, lapsella on oikeus vaihtoehtoiseen perhehoitoon.

2.3.8

toteaa jälleen kerran, että nuorilla vammaisilla ja erityisesti kehitysvammaisilla on aina oikeus inhimilliseen kohteluun lain edessä.

3.1

suhtautuu myönteisesti siihen, että useat maat uudistavat tapaa, jolla ne tarjoavat hoitoa ja tukea lapsille ja aikuisille, korvaamalla osan tai kaikki pitkäaikaislaitokset perhekeskeisillä ja yhteisöllisyyteen perustuvilla palveluilla (8).

3.2

pyytää, että laitoshoidosta luopumisen yhteydessä kunnioitetaan käyttäjäryhmien oikeuksia, minimoidaan haitan riski ja varmistetaan myönteinen lopputulos kaikille asianosaisille. Uusissa hoito- ja tukijärjestelmissä on kunnioitettava jokaisen yksilön ja hänen läheistensä oikeuksia, ihmisarvoa, tarpeita ja toiveita.

3.3

katsoo, että jokaisella on oikeus valita missä ja miten haluaa elää.

4.1

ETSK toteaa, että lasten, vammaisten (myös psykososiaalisista ongelmista kärsivien) ja ikääntyvien hoitotarpeet ovat hyvin erilaisia. Sen vuoksi pitkäkestoisesta laitoshoidosta luovuttaessa olisi otettava huomioon kunkin käyttäjäryhmän erityistarpeet.

4.2

Yhteisöllisyyteen perustuva hoito – ammattimainen hoito sekä perheen piirissä ja sosiaalisessa ympäristössä saatu hoito mukaan lukien – tarjoaa lisäarvoa, joka puuttuu hoitolaitoksilta.

4.3

Laitosjärjestelmää olisi sen vuoksi mukautettava täydentämään yhteisöllisiä sosiaalisia ja terveyspalveluja silloin, kun näitä ei ole saatavilla, sekä siirtymävaiheen aikana.

4.4

Itsenäinen elämä ei tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi elää eristyksissä, vaan se tarkoittaa, että ihmisille on tarjolla erikoispalveluja ja yleispalveluja siinä yhteisössä, jossa he haluavat elää.

4.5

Laitoshoidosta luopuminen edellyttää oikeanlaisten palvelujen kehittämisen lisäksi oikeanlaisen ympäristön luomista yhteisöön. On tarpeen valmistella kansalaisia siirtymään, lisätä tietoisuutta ja torjua leimautumisista. Muutoin tuloksena on laitoshoidosta luopumisen sijaan uudelleenlaitostuminen, kun syntyy gettoja, joissa psykososiaalisista ongelmista kärsivät ihmiset elävät osana yhteiskuntaa mutta silti eristyksissä negatiivisten asenteiden vuoksi. Tiedotusvälineillä on tässä yhteydessä keskeinen rooli.

4.6

ETSK panee merkille EU:n jäsenvaltioiden väliset erot. Tämä koskee erityisesti pitkäkestoisen hoidon määritelmää. Erot voivat liittyä myös siihen, minkä tyyppisiä hoitomuotoja ja palveluja tarjotaan. Vastaavasti jäsenvaltioiden sisällä eri alueiden ja kuntien välillä on huomattavia eroja. Erot korostuvat erityisesti kaupunkien ja maaseudun välillä (9). ETSK katsoo, että tämän ei tulisi oikeuttaa hidasta edistymistä jäsenvaltioissa, joilla on kullakin omat erityispiirteensä, ja haluaa edistää asteittaista siirtymistä yhteisöllisyyteen perustuviin palveluihin.

4.7

ETSK suosittaa aiemmin antamassaan valmistelevassa lausunnossa (10), että etähoitoa ja tietotekniikka-avusteista asumista arvioidaan ja luodaan laaja-alaisen, hajautetun ja asuinpaikkojen lähellä oleva infrastruktuuri, jotta mahdollistetaan suora yhteys ikääntyviin. Komitea toistaa tämän suosituksen ja kannattaa asianmukaista prosessia, jonka myötä luovutaan ikääntyvien, lasten, kaikenikäisten vammaisten ja psykososiaalisista ongelmista kärsivien laitoshoidosta (11).

4.8

Näihin käyttäjäryhmiin sisältyy henkilöitä, joiden kyky tehdä päätöksiä voi olla alentunut tai puutteellinen heidän ikänsä, vammansa tai riippuvuutensa vuoksi. Sen vuoksi ETSK kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan näitä ihmisiä kattavasti asteittaisen ja hallitun laitoshoidon purkamisprosessin yhteydessä, jotta heidän oikeuksiaan kunnioitettaisiin kaikissa vaiheissa ja heille tarjottaisiin parasta mahdollista yhteisöllistä hoitoa mukaan lukien päätöksenteon tukeminen.

4.9

ETSK kiinnittää huomiota vaikutuksiin, joita siirtymisellä laitoshoidosta yhteisöllisyyteen perustuvaan hoitoon voi olla alan työntekijöihin. Kaikkien prosessiin osallistuvien viranomaisten ja sidosryhmien on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen, että laitoshoidosta luopumisen prosessi hyödyttää myös hoitajia ja vaikuttaa näihin asteittain. Asianmukaiset työolot ja -ehdot on pyrittävä varmistamaan kaikissa olosuhteissa.

4.10

Laitoshoidon vaihtoehtona ei ole kotihoito vaan yhteisössä tarjottava palvelu, minkä vuoksi on taattava investoinnit palveluinfrastruktuuriin.

4.11

ETSK pitää tervetulleena hoitovapaan, osa-aikaisen hoitovapaan ja omaishoitajien vakuutuksen tunnustamisen kaltaisia hyviä esimerkkejä (12). Se kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa.

4.12

ETSK tunnustaa hoitajien merkityksen. Vapaaehtoiset omaishoitajat pyrkivät yhdistämään hoitovastuun ja muun elämän. Tällainen tilanne voi johtaa omaishoitajan fyysiseen ja henkiseen uupumiseen. EU:n on varmistettava, että yhteensovittamispolitiikat ja hoitovastuu perustuvat tasapuolisuuteen ja että epävirallinen hoitotyö jakautuu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti (13), että omaishoitajien perusoikeuksista huolehditaan, että omaishoito ja perhehoito tunnustetaan ja tällaisia hoitomuotoja tuetaan ja että vapaaehtoisten rooli tunnustetaan virallisessa ja epävirallisessa hoidossa ja sitä tuetaan (14).

4.13

ETSK toteaa, että monet muita heikommassa asemassa olevat ryhmät, joilla on taipumusta joutua laitoshoitoon, ovat yliedustettuina asunnottomien keskuudessa. ETSK kehottaakin jäsenvaltioita kehittämään laitoshoidosta luopumiseen tähtääviä strategioita ja ohjelmia, joissa otetaan täysin huomioon paitsi asunnottomuus myös tarve tarjota yhteisöllisiä palveluita sekä asunnottomuuden ehkäisemiseksi että asunnottomuusongelman ratkaisemiseksi.

4.14

Kotitaloustyön kehittäminen ja ammatillistaminen on strategisesti tärkeää, jotta voidaan saavuttaa tasa-arvo työssä, sillä tällaista työtä tekevät pääasiassa naiset, ja he tarvitsevat lastenhoitopalveluja, vanhustenhoitoa ja kotisiivouspalveluja päästäkseen työelämässä samalle tasolle miesten kanssa. Tällaiset palvelut eivät hyödytä ainoastaan yksilöitä vaan koko yhteiskuntaa. Niiden avulla luodaan uusia työpaikkoja, vastataan ikääntyvän yhteiskunnan tarpeisiin ja autetaan ihmisiä löytämään tasapaino yksityiselämän ja työelämän välille. Niillä parannetaan elämänlaatua ja sosiaalista osallisuutta ja helpotetaan ikääntyneiden asumista kotona (15).

4.15

ETSK toteaa, että ammattilaisille on tarjottava laitoshoidon purkamista koskevaa koulutusta kaikkialla Euroopassa. Esimerkiksi tuleville psykiatreille on tarjottava koulutusta, jonka avulla varmistetaan, että he noudattavat työssään YK:n vammaisyleissopimusta.

4.16

ETSK on huolissaan siitä, että ihmisiä lähetetään laitoksiin joskus konsultoimatta ketään tai noudattamatta selkeitä menettelyjä. Komitea toteaa, että ihmisten pitkäaikaishoidon tarve on tärkeä arvioida virallisesti. Arviointimenettelyssä on kunnioitettava ihmisarvoa, ja sen on johdettava yksilöllisten palveluiden kehittämiseen.

5.1

ETSK on tietoinen siitä, että pitkäkestoisen hoidon tarjoaminen sitä tarvitseville käyttäjäryhmille on yksi EU:n suurimmista sosiaalisista ja taloudellisista haasteista erityisesti nykyisen talouskriisin aikana.

5.2

Sosiaalisia investointeja koskevassa tiedonannossa (16) todetaan selvästi, että talouskriisi uhkaa sosiaaliturvajärjestelmiä, sillä työttömyys on lisääntynyt, verotulot supistuneet ja etuuksia tarvitsevien ihmisten määrä on kasvanut. Tässä tilanteessa ETSK on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että jäsenvaltioiden on saatava tukea sellaisten pitkäkestoista hoitoa koskevien strategioiden kehittämiseen, joilla lievennetään talouskriisin vaikutusta.

5.3

Tiedonantoa koskevassa lausunnossaan (17) ETSK esittää, että kasvua ja yhteenkuuluvuutta edistävillä sosiaalialan investoinneilla olisi myös vahvistettava sosiaalipalveluja. Näin voitaisiin myös tukea työpaikkojen luomista palvelualalle ja uusien yhteisöllisien palvelujen kehittämistä.

5.4

Talouskriisillä on ollut kielteisiä vaikutuksia vammaisten mahdollisuuksiin elää itsenäisesti samoin kuin perheisiin ja heikossa asemassa oleviin ryhmiin, joilla oli jo ennestään muita korkeampi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski.

5.5

Sosiaalisia investointeja koskevassa paketissa käsitellään talouskriisiin ja väestörakenteen muutoksiin liittyviä haasteita (18).

5.6

ETSK on vakuuttunut siitä, että kriisi on merkittävästi hidastanut sosiaalisten oikeuksien tunnustamista, sillä tätä koskevien poliitikkojen määrärahoja on leikattu. Komitea kehottaakin neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sosiaaliset investoinnit ohjataan ensisijaisesti sosiaalisen suojelun politiikkoihin, joilla palautetaan sosiaaliturvan taso vähintään talouskriisiä edeltävälle tasolle (19).

5.7

ETSK korostaa, että vastaaminen elinajanodotteen noususta johtuviin tarpeisiin edellyttää, että löydetään ratkaisu sukupolvien välisiin oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta koskeviin vaikeisiin kysymyksiin. Tavoitteena on oltava, että Euroopassa myös ikäihmiset ja erittäin iäkkäät vanhukset voivat elää turvattua ja ihmisarvoista elämää, vaikka he olisivatkin hoivapalveluista riippuvaisia. Samalla on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei tästä aiheudu jälkipolville kohtuutonta taakkaa (20).

5.8

Vaikka EU:n sisällä oli jo havaittavissa selviä eroja pitkäaikaisessa laitoshoidossa tai yhteisöllisessä hoidossa, kriisi on kärjistänyt ennestään suuria taloudellisia ja sosiaalisia eroja EU:ssa. Se on korostanut eroja kilpailukyvyssä ja sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa sekä vauhdittanut kasvun ja kehityksen polarisoitumista. Tällä on ilmeisiä seurauksia tulojen, vaurauden ja hyvinvoinnin tasapuoliseen jakautumiseen jäsenvaltioiden sekä alueiden välillä (21).

6.1

pitää valitettavana, että Euroopan rakennerahastoja käytettiin edellisellä ohjelmakaudella yhteisöllisten hoitomuotojen sijaan eriytymistä edistävään laitoshoitoon.

6.2

suhtautuu myönteisesti siihen, että vuosien 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevissa uusissa säädöksissä edistetään siirtymistä laitoshoidon rahoituksesta yhteisöllisten hoitomuotojen rahoitukseen ja odotetaan Euroopan aluekehitysrahaston parantavan sosiaali- ja terveysinfrastruktuuria.

6.3

esittää, että useisiin rahoituslähteisiin perustuvalla lähestymistavalla voitaisiin vauhdittaa siirtymistä yhteisöllisiin hoitomuotoihin. Tähän sisältyisi Euroopan sosiaalirahaston hyödyntäminen ”pehmeisiin” toimenpiteisiin, kuten tukipalvelujen henkilöstön koulutukseen ja uusien sosiaalipalvelujen luomiseen.

6.4

suhtautuu myönteisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen sisältyviin temaattisiin ennakkoehtoihin, jotka liittyvät köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ja joissa vaaditaan jäsenvaltioita laatimaan strategia laitoshoidosta luopumista varten.

6.5

suosittaa jäsenvaltioita edistämään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen avulla siirtymistä laitoshoidosta yhteisöllisiin hoitomuotoihin, kehittämään sosiaali- ja terveyspalveluja ja kouluttamaan tukipalvelujen henkilöstöä.

6.6

katsoo, että liittymistä valmistelevaa tukivälinettä ja Euroopan kehitysrahastoa olisi hyödynnettävä niin, että tuetaan oikeutta elää yhteisössä ja kasvaa perheympäristössä.

6.7

toteaa, että siirtyminen laitoshoidosta yhteisöllisiin hoitomuotoihin on monimutkainen prosessi. Näin ollen komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tiedonannon ja antamaan poliittista ohjeistusta laitoshoidon purkamisen edistämisestä jopa talouskriisin aikana ja erityisesti silloin.

7.1

kehottaa Euroopan komissiota hyväksymään yhteisöllisiä palveluja koskevan eurooppalaisen laatukehyksen ja toistaa, että on kiireellisesti laadittava tiukkoja, sitovia normeja, joilla varmistetaan mahdollisimman korkea laatu.

7.2

toteaa, että palveluja tulee olla saatavilla yhteisöissä, syrjäiset ja maaseutualueet mukaan luettuina, ja että kunkin ihmisen on saatava riittävät yksilölliset määrärahat voidakseen vapaasti valita tarvitsemansa palvelut.

7.3

katsoo, että yhteisöllisiä hoitopalveluja olisi kehitettävä tiiviissä yhteistyössä käyttäjien ja heitä edustavien organisaatioiden kanssa ja että näiden toimijoiden olisi määriteltävä laatuvaatimukset yhdessä muiden keskeisten sidosryhmien, kuten palveluntarjoajien, viranomaisten ja ammattiliittojen, kanssa.

7.4

vaatii jäsenvaltioita kehittämään riippumattomia ja tehokkaita tarkastus- ja valvontapalveluja, jotta varmistetaan sääntely- ja laatuvaatimusten noudattaminen sekä yhteisöllisissä että laitospalveluissa.

7.5

suosittaa, että yhteisöllisyyteen perustuvia palveluja tarjotaan paikallisesti ja että ne olisivat kohtuuhintaisia ja kaikkien saatavilla.

7.6

katsoo, että näiden palvelujen on oltava asianmukaisten viranomaisten hyväksymiä ja sertifiointielinten akkreditoimia.

7.7

toteaa, että avustavalla teknologialla ja teknisillä apuvälineillä on keskeinen merkitys, jotta vammaiset, myös lapset ja vanhukset, voivat osallistua yhteisön elämään. Tällainen teknologia on tehokkainta silloin, kun se vastaa käyttäjän mieltymyksiä ja kun yksityisyyttä kunnioitetaan.