30.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 216/1

1.

Komissio on antanut finanssikriisin aikana kuusi tiedonantoa, jäljempänä ’kriisitiedonannot’ (1). Niissä selostetaan yksityiskohtaisesti perusteita, joita sovelletaan tutkittaessa, soveltuuko finanssikriisin aikana alan yrityksille myönnettävä valtiontuki sisämarkkinoille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan vaatimusten mukaisesti.

2.

Kriisitiedonannoissa laaditaan kattava kehys finanssisektoria tukeville koordinoiduille toimille. Näin varmistetaan rahoitusvakaus samalla kun minimoidaan pankkien keskinäisen ja jäsenvaltioiden välisen kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla. Niissä määritetään valtiontuen saamisen edellytykset ja vaatimukset, joiden on täytyttävä, jotta tällainen tuki soveltuu sisämarkkinoille perussopimuksessa esitettyjen valtiontuen periaatteiden mukaisesti. Finanssisektorille myönnettävää julkista tukea koskevia valtiontukisääntöjä on päivitetty kriisitiedonannoissa säännöllisesti, jotta on voitu sopeutua muuttuviin tarpeisiin kriisin kehittyessä. Viimeaikaisen kehityksen vuoksi kriisitiedonantoja on jälleen päivitettävä.

3.

Kriisitiedonannoissa ja kaikissa yksittäisissä päätöksissä tukitoimenpiteistä ja -ohjelmista, jotka kuuluvat näiden tiedonantojen soveltamisalaan, on oikeusperustana perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohta, jossa poikkeuksellisesti sallitaan tuki jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

4.

Kriisin alusta lähtien finanssisektorin ongelmia on pyritty ratkaisemaan merkittävillä toimilla. Kriisin kehittyminen on vaatinut vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien joidenkin valtiontukisäännösten mukauttamista. Samalla on kuitenkin säilytetty mahdollisuus saada poikkeustapauksissa huomattava määrä julkista tukea. Finanssi- ja rahapoliittisten välineiden poikkeuksellisen laajalla käyttöönotolla on osaltaan estetty kriisin paheneminen entisestään, mutta talouden elpyminen on ollut hyvin heikkoa ja epätasaista Euroopan unionissa. Joidenkin jäsenvaltioiden finanssisektorilla on edelleen pidempiaikaisen rahoituksen saatavuuteen ja omaisuuserien laatuun liittyviä haasteita, jotka johtuvat talouden taantumasta sekä julkisen tai yksityisen sektorin velkaantumisen vähentämisestä. Rahoitusmarkkinoilla on edelleen paineita, ja vaarana ovat laajemmat kielteiset heijastusvaikutukset.

5.

Jatkuvat jännitteet valtionvelkamarkkinoilla osoittavat selvästi epävakauden jatkuvan rahoitusmarkkinoilla. Unionin rahoitusalan voimakas yhdentyminen ja keskinäinen riippuvuus aiheuttavat edelleen huolestumista tartuntavaarasta markkinoilla. Rahoitusmarkkinoiden huomattavan epävakauden, talouden näkymien epävarmuuden ja niistä johtuvan jäsenvaltioiden talouden vakavan häiriön riskin vuoksi on perusteltua säilyttää jäsenvaltioiden turvaverkkona mahdollisuus soveltaa finanssimarkkinoilla kriisiin liittyviä tukitoimenpiteitä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

6.

Finanssimarkkinoiden jatkuvan paineen ja laajempien kielteisten heijastusvaikutusten riskin vuoksi komissio katsoo, että edellytykset perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiseksi finanssialan valtiontukeen täyttyvät yhä. Kyseisen poikkeuksen soveltaminen on kuitenkin mahdollista ainoastaan niin kauan kuin kriisitilanne jatkuu ja koko rahoitusjärjestelmän vakaus on sen vuoksi uhattuna aidosti poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

7.

Rahoitusvakaus on ollut komission tärkein tavoite sen laatiessa kriisitiedonantoja ja toteuttaessa muita finanssikriisin ratkaisemiseen tähtääviä toimia. Samalla on pyritty minimoimaan valtiontuet ja kilpailun vääristyminen pankkien ja jäsenvaltioiden välillä. Rahoitusvakauden säilyttämiseksi on estettävä luottolaitosten kaatumisesta muuhun pankkijärjestelmään mahdollisesti kohdistuvat huomattavat kielteiset heijastusvaikutukset. Lisäksi on varmistettava, että pankkijärjestelmä kokonaisuudessaan jatkaa reaalitalouden riittävää luototusta. Rahoitusvakaudella on keskeinen asema, kun komissio arvioi finanssisektorille myönnettyä valtiontukea tämän tiedonannon mukaisesti. Komissio ottaa arviota laatiessaan huomioon kriisin muuttumisen akuutista, koko järjestelmän kattavasta häiriöstä syvemmiksi talouden ongelmiksi joissakin unionin osissa, mikä kasvattaa sisämarkkinoiden pirstaloitumisen riskiä.

8.

Tämä tärkein tavoite otetaan huomioon paitsi vaikeuksissa olevien pankkien mahdollisuuksissa saada tarpeen tullen valtiontukea rahoitusvakauden säilyttämiseksi myös tavassa, jolla rakenneuudistussuunnitelmia arvioidaan. Tässä yhteydessä on korostettava, että rahoitusvakautta ei voida varmistaa ilman tervettä rahoitussektoria. Pääoman hankkimista koskevia suunnitelmia on sen vuoksi arvioitava tiiviissä yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa sen varmistamiseksi, että vakaalla ja kestävällä perustalla oleva elinkelpoisuus voidaan palauttaa kohtuullisessa ajassa; muuten vaikeuksissa olevan rahoituslaitoksen toiminta on lopetettava asianmukaisella tavalla.

9.

Soveltaessaan valtiontukisääntöjä yksittäistapauksiin komissio kuitenkin ottaa huomioon makrotaloudellisen ympäristön, joka vaikuttaa sekä pankkien elinkelpoisuuteen että yksittäisen jäsenvaltion reaalitalouden tarpeeseen saada jatkossakin luottoja terveiltä pankeilta. Komissio ottaa pankkien rakenneuudistussuunnitelmia arvioidessaan edelleen huomioon kunkin pankin ja jäsenvaltion erityispiirteet. Komissio laatii erityisesti oikeasuhteisen arvion pankkien pitkän aikavälin elinkelpoisuudesta, kun valtiontuen tarve johtuu valtionvelkakriisistä eikä liiallisesta riskinotosta (2). Komissio ottaa arviossaan huomioon, että sisämarkkinoilla on säilytettävä tasapuoliset kilpailuolosuhteet ja tarkkailtava erityisesti vastuunjaon kehitystä unionissa.

10.

Jos suuri osa jäsenvaltion finanssisektorista on rakenneuudistuksen tarpeessa, komissio pyrkii noudattamaan koordinoitua lähestymistapaa arvioidessaan yksittäisten pankkien rakenneuudistussuunnitelmia, jotta voidaan saavuttaa koko rahoitusjärjestelmän kattavia tuloksia. Komissio on soveltanut tätä lähestymistapaa erityisesti niihin jäsenvaltioihin, joissa toteutetaan talouden sopeutusohjelmaa. Komission olisi otettava huomioon erityisesti yksittäisten rahoituslaitosten rakenneuudistusten kokonaisvaikutukset sektoritasolla (esimerkiksi markkinarakenteen muutokset) ja koko taloudessa. Erityisen tärkeää on vakaalla ja kestävällä perustalla oleva reaalitalouden riittävä luototus.

11.

Kun komissio arvioi vastuunjakoa sekä kilpailun vääristymistä rajoittavia toimenpiteitä, se tarkastelee myös ehdotettujen toimien, mukaan lukien omaisuuden myyminen, toteutettavuutta ja vaikutuksia markkinoiden rakenteeseen ja niille pääsyn esteisiin. Samalla komission on varmistettava, että tiettyä tapausta tai jäsenvaltiota varten laaditut ratkaisut tukevat tavoitteena olevaa jäsenvaltioiden välisten suurten epätasapainotilojen ennalta ehkäisyä. Muuten on vaarana sisämarkkinoiden entistä voimakkaampi pirstaloituminen ja finanssimarkkinoiden epävakaus, jotka haittaavat talouden elpymistä unionissa.

12.

Kriisin alusta alkaen unioni on tehnyt toimielimiin ja säännöksiin useita muutoksia, joilla pyritään parantamaan finanssisektorin häiriönsietokykyä ja parantamaan pankkikriisien ennaltaehkäisyä, hallintaa ja ratkaisemista. Eurooppa-neuvosto on sitoutunut aloitteisiin, joilla talous- ja rahaliitto saadaan vakaammalle perustalle luomalla pankkiunioni, jonka ensimmäisessä vaiheessa otetaan käyttöön yhteinen valvontamekanismi (YVM) ja yhteinen kriisinratkaisumekanismi, jota sovelletaan YVM:ään osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneisiin luottolaitoksiin. Jäsenvaltiot ovat myös sopineet ottavansa käyttöön vakausmekanismin, jonka kautta siihen osallistuville maille ja niiden pankeille voidaan tarpeen tullen myöntää varoja.

13.

Kyseiset toimenpiteet on väistämättä toteutettava asteittain, jotta esimerkiksi lainsäädäntö ehtii tulla voimaan ja pankkien kriisinratkaisurahastoon kertyy varoja. Osa toimenpiteistä rajoittuu euroalueelle. Talouden elpymisvauhdin erot unionissa, tarve vakauttaa julkisen ja yksityisen sektorin velan määrä ja vähentää sitä sekä finanssisektorin jäljellä olevat heikot kohdat ovat johtaneet finanssimarkkinoiden jatkuviin jännitteisiin ja pirstaloitumiseen sekä sisämarkkinoiden kasvaviin vääristymiin. Sisämarkkinoiden eheyttä on tämän vuoksi suojattava muun muassa vahvistamalla valtiontukijärjestelmää. Kriisitiedonantoja mukauttamalla voidaan auttaa varmistamaan sujuva siirtyminen tulevaan järjestelmään, joka perustuu komission ehdotukseen direktiiviksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä (3), jäljempänä ’pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi’. Uudella järjestelmällä markkinoille tarjotaan selkeämpi toimintaympäristö. Mukautetuilla kriisitiedonannoilla voidaan myös varmistaa kaikkien valtiontukea sisämarkkinoilla saavien pankkien määrätietoisempi rakenneuudistus ja tehokkaampi vastuunjako.

14.

Finanssisektorin valtiontukien valvonta on joskus vuorovaikutuksessa jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten velvollisuuksien kanssa. Joissakin tapauksissa valvontaviranomaiset voivat vaatia mukautuksia esimerkiksi hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin (corporate governance) sekä palkitsemiskäytänteisiin, jotka usein määritetään rakenneuudistussuunnitelmissa. Näissä tapauksissa on paitsi säilytettävä komission yksinomainen toimivalta valtiontukien valvonnassa myös koordinoitava komission ja toimivaltaisten valvontaviranomaisten toimet. Koska sääntely- ja valvontaympäristö kehittyy unionissa ja erityisesti euroalueella koko ajan, komissio toimii nyt ja tulevaisuudessa tiiviissä yhteistyössä valvontaviranomaisten kanssa varmistaakseen kaikkien asianomaisten viranomaisten tehtävien ja vastuualueiden sujuvan vuorovaikutuksen.

15.

Kriisitiedonannoissa todetaan selvästi, että valtiontukien valvonnan yleisperiaatteita noudatetaan myös kriisin aikana. Jotta kilpailun vääristymistä voidaan rajoittaa sisämarkkinoilla pankkien välillä ja kaikissa jäsenvaltioissa ja estää moraalikato, tuki olisi rajoitettava välttämättömään ja tuensaajan olisi osallistuttava rakenneuudistuskustannuksiin asianmukaisella omalla osuudella. Pankin ja sen osakkeenomistajien olisi osallistuttava rakenneuudistukseen mahdollisimman paljon omilla varoillaan (4). Valtion tuki olisi myönnettävä ehdoin, joissa pankkiin sijoituksia tehneiltä edellytetty vastuunjako on asianmukainen.

16.

Tutkiessaan pankeille myönnetyn tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille komissio on vaatinut kriisin alusta alkaen ainakin vähimmäistason vastuunjakoa suhteessa pankkien saamaan tukeen. Se toteutetaan erityisesti kattamalla tappioita käytettävissä olevalla pääomalla ja maksamalla valtion tukitoimista asianmukainen korvaus. Pankin varojen ulosvirtaamisen estämiseksi komissio on myös antanut säännöt hybridi-instrumenttien takaisinostosta sekä osinkojen ja kuponkikoron maksamisen kieltämisestä. Komissio ei kuitenkaan pitänyt tarkoituksenmukaisena asettaa ennalta oman osallistumisen raja-arvoja tai muita vaatimuksia (5).

17.

Kriisin alkuvaiheessa jäsenvaltiot eivät yleensä ylittäneet ennalta asetettujen vastuunjaon raja-arvojen osalta valtiontukisäännöissä määrättyjä minimivaatimuksia, eikä velkojien edellytetty osallistuvan luottolaitosten pelastamiseen rahoitusvakauden säilyttämisen vuoksi.

18.

Valtionvelkakriisi on kuitenkin osoittanut selvästi, että tällä tavoin ei voida pitkällä aikavälillä varmistaa rahoitusvakautta etenkään niissä jäsenvaltioissa, joissa pankkien pelastamisen kustannukset heikentävät selvästi julkisen talouden rahoitusasemaa. Jotkin jäsenvaltiot ovatkin joutuneet ylittämään valtiontukisäännöissä asetetut minimivaatimukset ja antamaan uutta lainsäädäntöä tiukemmista vastuunjaon ennakkovaatimuksista. Tämä kehitys on johtanut erilaisiin vastuunjaon lähestymistapoihin jäsenvaltioissa. Osa jäsenvaltioista noudattaa valtiontukisääntöjen vähimmäisvaatimuksia ja osa on ylittänyt ne edellyttämällä sijoittajien tai velkojien osallistumista pankkien pelastamiseen. Nämä jäsenvaltioiden erot suhtautumisessa vastuunjakoon ovat johtaneet pankkien rahoituskustannusten eriytymiseen riippuen siitä, kuinka todennäköisenä pidetään, että sijoittajia ja velkojia vaaditaan osallistumaan pankkien pelastamiseen jäsenvaltion julkisen talouden tilan vuoksi. Erilaiset lähestymistavat uhkaavat sisämarkkinoiden eheyttä ja voivat vaarantaa tasapuolisen toimintaympäristön, joka valtiontukien valvonnalla pyritään turvaamaan.

19.

Edellä kuvatun kehityksen vuoksi vastuunjaon vähimmäisvaatimuksia olisi tiukennettava. Ennen kuin pankille myönnetään rakenneuudistustukea joko pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevan toimenpiteen muodossa, pankin olisi toteutettava kaikki pääomaa muodostavat toimet, mukaan lukien huonommassa etuoikeusasemassa olevan velan muuntaminen omaksi pääomaksi. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että perusoikeuksia noudatetaan eikä rahoitusvakautta vaaranneta. Koska rakenneuudistustukea tarvitaan estämään pankin mahdollinen hallitsematon konkurssi, tuen rajoittamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään vastuunjakoa koskevia toimenpiteitä olisi noudatettava riippumatta siitä, kuinka vakavarainen pankki on prosessin alussa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on ennen rakenneuudistustuen myöntämistä pankille varmistettava, että pankin osakkeenomistajat ja huonommassa etuoikeusasemassa olevan pääoman haltijat osallistuvat vastuunjaon edellyttämällä tavalla pankin pääomittamiseen, tai annettava tarvittava asiaa koskeva lainsäädäntö.

20.

Periaatteessa kilpailun vääristymisen rajoittamiseen tähtäävien toimien soveltaminen riippuu vastuunjaon laajuudesta, ja niiden yhteydessä otetaan myös huomioon tukea saavien pankkien pääomittamista koskevan vastuunjaon kehittyminen unionissa. Muiden tekijöiden pysyessä ennallaan vastuunjaon lisääminen vähentää näin ollen tarvetta toteuttaa kilpailun vääristymistä rajoittavia toimia. Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimet olisi joka tapauksessa suunniteltava siten, että tavoitteena on mahdollisimman pitkälle se markkinatilanne, joka olisi syntynyt tuensaajan poistuessa markkinoilta ilman tukea.

21.

On tarpeen säilyttää tietyt pankkien tukemisessa käytettävät järjestelyt, jotta jatkossakin voidaan ratkaista finanssimarkkinoiden myllerryksen aiheuttamat ongelmat. Joitakin menettelyjä ja ehtoja olisi kuitenkin parannettava ja kehitettävä edelleen. On myös tarpeen jatkaa sääntelykehyksen mukauttamista markkinoiden kehityksen mukaisesti. Tämä prosessi aloitettiin kesäkuussa 2010 korottamalla takausmaksua (6), ja sitä jatkettiin voimassaolon jatkamista koskevalla vuoden 2010 tiedonannolla (7).

22.

Vuoden 2008 pankkitiedonanto antoi jäsenvaltioille mahdollisuuden ottaa pelastussuunnitelmat käyttöön, mutta samalla säilytettiin myös mahdollisuus toteuttaa tapauskohtaisia toimia. Laaja finanssikriisi on johtanut yleiseen luottamuksen murenemiseen koko EU:n finanssisektorilla ja muun muassa pankkien välisten markkinoiden tyrehtymiseen. Tämän vuoksi komissio päätti, että se hyväksyy pelastustoimet ja pääomapohjan vahvistamiseen tähtäävät järjestelmät sekä kaikki muut tarvittavat jäsenvaltioiden toimet, joilla turvataan rahoitusjärjestelmän vakaus. Sekä takauksina että pääomapohjan vahvistamista ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevina toimenpiteinä tilapäisesti hyväksytyllä pelastamistuella onnistuttiin välttämään paniikki ja palauttamaan markkinoiden luottamus.

23.

Muuttuneissa markkinaolosuhteissa on kuitenkin vähemmän tarvetta rakenteellisille pelastamistoimille, jotka perustuvat pelkästään oletukseen, että käytännössä kaikki pankit on pelastettava. Tällöin lykätään perusteellista arviota rakenneuudistussuunnitelman todellisesta tarpeesta. Tämä lähestymistapa auttoi välttämään koko finanssisektorin peruuttamattoman romahduksen, mutta yksittäisten tuensaajien rakenneuudistustoimet toteutettiin usein viiveellä. Pankkien ongelmiin paneutuvien toimien viivästyminen on joissakin tapauksissa kasvattanut veronmaksajien kontolle jääviä menoja. Tässä tiedonannossa esitetyn periaatteen mukaan pääomapohjan vahvistamista ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevat toimet sallitaan vasta sitten kun pankin rakenneuudistussuunnitelma on hyväksytty. Tällä lähestymistavalla varmistetaan, että tarvittavan tuen määrä arvioidaan tarkemmin, pankin ongelmien syyt on analysoitu, niihin puututaan aikaisemmassa vaiheessa ja rahoitusvakaus on varmistettu. Takausjärjestelmiä voidaan edelleen käyttää likviditeetin tarjoamiseksi pankeille. Näillä järjestelmillä voidaan kuitenkin tarjota likviditeettiä ainoastaan niille pankeille, joilla ei ole toimivaltaisen valvontaviranomaisen (8) määrittelemää pääomavajetta.

24.

Tässä tiedonannossa esitetään tarvittavat mukautukset parametreihin, joilla pankeille myönnettävän kriisiin liittyvän valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidaan 1 päivästä elokuuta 2013. Erityisesti tällä tiedonannolla

25.

Komissio soveltaa tässä tiedonannossa ja kaikissa kriisitiedonannoissa (9) määritettyjä periaatteita ’luottolaitoksiin’, joita kutsutaan tässä tiedonannossa myös ’pankeiksi’ (10). Luottolaitokset ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa, minkä vuoksi yhden luottolaitoksen hallitsematon konkurssi voi vaikuttaa erittäin haitallisesti koko rahoitusjärjestelmään. Luottamus luottolaitoksiin voi romahtaa nopeasti, millä voi olla vakavia seuraamuksia niiden maksuvalmiudelle ja vakavaraisuudelle. Yhden rakenteeltaan monimutkaisen luottolaitoksen ongelmat voivat johtaa finanssisektorin systeemiseen stressiin, jolla voi puolestaan olla suuret negatiiviset vaikutukset koko talouteen. Luottolaitoksilla on muun muassa tärkeä rooli reaalitalouden luotottamisessa, minkä vuoksi niiden ongelmat voivat vaarantaa rahoitusvakauden.

26.

Komissio soveltaa tarpeen mukaan tässä tiedonannossa ja kaikissa kriisitiedonannoissa määritettyjä periaatteita soveltuvin osin direktiivin 73/239/ETY (11) 6 artiklassa, direktiivin 2002/83/EY (12) 4 artiklassa ja direktiivin 98/78/EY (13) 1 artiklan b kohdassa tarkoitettuihin vakuutusyrityksiin.

27.

Tässä tiedonannossa tarkastellaan kaikkea tukea kyseisille jäsenvaltioon rekisteröityneille rahoituslaitoksille, jotka harjoittavat siellä merkittävää toimintaa, tytäryhtiöt mukaan lukien.

28.

Pääomapohjan vahvistamista ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevilla toimenpiteillä, mukaan lukien omaisuuserille myönnetyt takaukset, pyritään yleensä kattamaan pääomavaje. Tässä tiedonannossa pääomavajeella tarkoitetaan pääomavajetta, joka on todettu pääomittamishankkeessa, stressitestissä, omaisuuserien laadun tarkastelussa tai vastaavassa menettelyssä unionin, euroalueen tai kansallisella tasolla. Tarvittaessa toimivaltaisen valvontaviranomaisen on vahvistettava pääomavajeen olemassaolo. Tällainen julkinen tuki on yleensä luonteeltaan pysyvää, eikä sitä voida helposti purkaa.

29.

Tällaiset toimenpiteet ovat käytännössä peruuttamattomia ja tuki vaikuttaa sen myöntäneen jäsenvaltion julkiseen talouteen. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon komission päätöksentekokäytännön kriisin aikana komissio voi periaatteessa hyväksyä nämä toimenpiteet vasta sen jälkeen, kun asianomainen jäsenvaltio osoittaa, että kaikki mahdollinen on tehty kyseisen tuen rajoittamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään. Tämän vuoksi jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan pääoman hankkimista koskeva suunnitelma ennen rakenneuudistussuunnitelman toimittamista tai sen osana. Pääoman hankkimista koskevaan suunnitelmaan pitäisi sisältyä erityisesti pankin toteuttamat toimet pääoman hankkimiseksi sekä pankin osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien vastuunjakoon liittyvät potentiaaliset toimet.

30.

Pääoman hankkimista koskevan suunnitelman sekä omaisuuserien laadun perinpohjaisen tarkastelun ja tulevaisuuteen suuntautuvan vakavaraisuusarvion perusteella jäsenvaltion pitäisi pystyä yhdessä komission ja toimivaltaisen valvontaviranomaisen kanssa määrittämään tarkasti pankin (jäljellä oleva) pääomavaje, joka on katettava valtiontuella. Valtiontuella katettava jäljellä oleva pääomavaje edellyttää rakenneuudistussuunnitelman toimittamista.

31.

Rakenneuudistustukea sisältävää rakenneuudistussuunnitelmaa arvioidaan jatkossakin rakenneuudistustiedonannon perusteella, lukuun ottamatta pääoman hankkimista ja vastuunjakoa koskevia vaatimuksia, jotka on sisällytettävä 32–34 kohdassa tarkoitetulla tavalla pääoman hankkimista koskevaan suunnitelmaan ja toimitettava ennen rakenneuudistussuunnitelmaa tai sen osana.

32.

Heti kun pääomavaje, joka todennäköisesti johtaa valtiontuen hakemiseen, on todettu, on toteutettava kaikki toimenpiteet vajeen korjaamisesta jäsenvaltiolle aiheutuvien menojen minimoimiseksi. Tämän vuoksi jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan yhteys komissioon ennakkoilmoitusvaiheessa. Ennakkoilmoitusvaiheen vapaaehtoisen yhteydenpidon aikana komissio antaa neuvoja siitä, miten rakenneuudistustuen soveltuvuus sisämarkkinoille varmistetaan ja erityisesti vastuunjakoa koskevien vaatimusten täytäntöönpanosta valtiontukisääntöjen mukaisesti. Ennakkoilmoituksen perustan muodostaa jäsenvaltion ja pankin laatima pääoman hankkimista koskeva suunnitelma, jonka toimivaltainen valvontaviranomainen on hyväksynyt. Pääoman hankkimista koskevan suunnitelman pitäisi sisältää seuraavat tiedot:

33.

Jäsenvaltion pitäisi antaa yksityiskohtainen kuvaus menetelmästä ja tiedoista, joiden perusteella on määritetty pääomavaje, jonka toimivaltainen valvontaviranomainen on hyväksynyt. Menetelmä on esitettävä liiketoimintasegmentteihin jaoteltuna.

34.

Toimitettuaan pääoman hankkimista koskevan suunnitelman, johon on sisällytetty pankin omaisuuserien laadun perinpohjaisen tarkastelun tulokset ja tulevaisuuteen suuntautuva vakavaraisuusarvio, jäsenvaltio määrittää jäljellä olevan pääomavajeen, joka on katettava valtiontuella. Komissio antaa jäsenvaltiolle mahdollisuuden neuvotella rakenneuudistussuunnitelmasta ennen sen ilmoittamista. Kun rakenneuudistussuunnitelmasta on päästy yhteisymmärrykseen, jäsenvaltio voi ilmoittaa siitä virallisesti. Komissio hyväksyy pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevan toimenpiteen rakenneuudistustueksi vasta sen jälkeen kun rakenneuudistussuunnitelmasta on päästy yhteisymmärrykseen.

35.

Pääoman hankkimista koskevassa suunnitelmassa, jonka toimivaltainen valvontaviranomainen on hyväksynyt, tuensaajan olisi nimettävä kaikki mahdolliset pääoman hankkimista koskevat toimet ja myös mahdollisuuksien mukaan toteutettava ne pankin elinkelpoisuutta vaarantamatta. Näitä toimenpiteitä ovat erityisesti

36.

Jos nimetyt toimet ovat pääoman hankkimista koskevan suunnitelman mukaan sellaisia, että niitä ei voida toteuttaa kuuden kuukauden kuluessa kyseisen suunnitelman toimittamisesta, komissio kuulee toimivaltaista valvontaviranomaista arvioidakseen, voidaanko ehdotetut toimet ottaa huomioon pääoman hankkimista koskevina toimina.

37.

Pankkien johtoa olisi kannustettava toteuttamaan kauaskantoisia rakenneuudistustoimia hyvissä ajoin, jotta valtiontuen tarve voidaan minimoida. Jos voidaan kohtuudella olettaa, että valtiontukeen turvautuminen olisi voitu välttää johdon asianmukaisilla ja oikea-aikaisilla toimilla, rakenneuudistuksessaan valtiontukea käyttävän tai asianmukaisin menettelyin toimintansa lopettavan luottolaitoksen olisi yleensä vaihdettava toimitusjohtajansa ja tarvittaessa myös muut hallituksen jäsenet.

38.

Samoista syistä kyseisten luottolaitosten olisi sovellettava johdon palkitsemisessa tiukkoja käytänteitä. Tämä edellyttää johdon palkkojen ja muiden etuuksien rajoittamista ja kannustinjärjestelmiä, joilla varmistetaan, että pankki toteuttaa rakenneuudistussuunnitelmaansa kestävien pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti. Kaikkien pankkien, jotka saavat valtiontukea pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevien toimenpiteiden muodossa, olisi rajoitettava henkilöstölle, mukaan lukien hallituksen jäsenet ja muu ylin johto, maksettavat palkat ja muut etuudet asianmukaiselle tasolle. Kokonaispalkan ja muiden etuuksien enimmäismäärään pitäisi sisältyä kaikki mahdolliset kiinteät ja muuttuvat osat ja eläke-etuudet, ja sen pitäisi olla EU:n vakavaraisuusvaatimusdirektiivin (14) (CRD IV) 93 ja 94 artiklan mukainen.

Kyseisten henkilöiden kokonaispalkan ja muiden etuuksien yhteismäärä saa olla enintään 15 kertaa niin suuri kuin keskipalkka jäsenvaltiossa, johon tuensaaja on rekisteröity (15), tai 10 kertaa niin suuri kuin tuensaajapankin henkilöstön keskipalkka.

Kokonaispalkkaa ja muita etuuksia koskevia rajoituksia on sovellettava rakenneuudistusjakson loppuun saakka tai kunnes pankki on maksanut valtiontuen takaisin, jos se tapahtuu aiemmin.

39.

Valtiontukea pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevien toimenpiteiden muodossa vastaanottava pankki ei saa periaatteessa maksaa suurempia irtisanomiskorvauksia kuin mitä laissa tai työsopimuksessa määrätään.

40.

Valtiontuki voi luoda moraalikatoa ja heikentää markkinakuria. Moraalikadon lieventämiseksi tukea olisi myönnettävä ainoastaan ehdoilla, joihin sisältyy nykyisten sijoittajien asianmukainen vastuunjako.

41.

Asianmukaiseen vastuunjakoon kuuluvat yleensä hybridipääoman omistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden osuudet sen jälkeen kun tappioita on ensin katettu omasta pääomasta. Hybridipääoman omistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden on osallistuttava mahdollisimman suurella osuudella pääomavajeen supistamiseen. Osallistuminen pääomavajeen supistamiseen voidaan toteuttaa joko muuttamalla instrumentteja ydinpääomaksi (Common Equity Tier 1, CET 1 (16)) tai alentamalla niiden pääoma-arvoa. Rahavarojen ulosvirtaus tuensaajalta kyseisten arvopaperien haltijoille on joka tapauksessa estettävä, mikäli se on lainsäädännön puitteissa mahdollista.

42.

Komissio ei ehdottomasti edellytä, että paremmassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien (erityisesti vakuutetut ja vakuuttamattomat talletukset, joukkovelkakirjat ja muut etuoikeutetut saatavat) haltijat osallistuvat valtiontukisääntöjen mukaiseen vastuunjakoon joko muuttamalla instrumentteja pääomaksi tai alentamalla niiden pääoma-arvoa.

43.

Jos pääomavajeen ilmoittaneen pankin vakavaraisuussuhde ylittää EU:n lainsäädännössä määrätyn minimitason, pankin pitäisi yleensä pystyä omin voimin palauttamaan pääomapositionsa ennalleen toteuttamalla erityisesti 35 kohdassa mainittuja pääoman hankkimista koskevia toimia. Jos kaikki keinot on käytetty, mukaan lukien mahdolliset valvontatoimet, kuten varhaisen vaiheen toimet tai muut toimivaltaisen valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisen vahvistaman pääomavajeen poistamiseksi toteutettavat korjaavat toimet, huonommassa etuoikeusasemassa olevat velkainstrumentit on periaatteessa muutettava omaksi pääomaksi ennen kuin valtiontukea myönnetään.

44.

Kun pankki ei enää täytä lainsäädännössä asetettuja vähimmäispääomavaatimuksia, huonommassa etuoikeusasemassa olevat velkainstrumentit on muutettava pääomaksi tai niiden pääoma-arvoa on alennettava periaatteessa ennen kuin valtiontukea myönnetään. Valtiontukea ei saa myöntää ennen kuin oma pääoma, hybridipääoma ja huonommassa etuoikeusasemassa oleva velka on käytetty täysimääräisesti tappioiden kattamiseen.

45.

Edellä 43 ja 44 kohdassa asetettuihin vaatimuksiin voidaan tehdä poikkeuksia, jos kyseisten toimien toteuttaminen vaarantaisi rahoitusvakauden tai johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Poikkeusta voitaisiin soveltaa tapauksiin, joissa myönnettävä tuki on pieni suhteessa pankin riskipainotettuihin omaisuuseriin ja pääomavajetta on supistettu huomattavasti erityisesti 35 kohdassa tarkoitetuilla pääoman hankkimista koskevilla toimilla. Kohtuuttomaan lopputulokseen tai rahoitusvakauden järkkymiseen liittyviä ongelmia voitaisiin myös ratkaista harkitsemalla uudelleen niiden toimien järjestystä, joilla pääomavaje pyritään poistamaan.

46.

Kohtien 43 ja 44 mukaisia toimia toteutettaessa olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan (17). Näin ollen huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien ei pitäisi saada rahamääräisesti vähemmän kuin mikä heidän hallussaan olevan instrumentin arvo olisi ollut ilman valtiontuen myöntämistä.

47.

Varojen ulosvirtaaminen on estettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta tuki voidaan rajoittaa välttämättömään vähimmäismäärään. Komissio katsoo, että pankin olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varojensa säilyttämiseksi siitä hetkestä, kun pääomatarpeet havaitaan tai olisi pitänyt havaita. Luottolaitoksilla, jotka ovat havainneet tai joiden olisi pitänyt havaita pääomatarpeet, on kyseisestä hetkestä erityisesti seuraavat velvoitteet:

48.

Tuen rajoittaminen välttämättömään on varmistettava. Jos pankki toteuttaa 47 kohdan vaatimusten vastaisia toimia silloin kun sen olisi hyvin hoidetun yrityksen tavoin pitänyt havaita lisäpääoman tarve, komissio lisää ulosvirranneita varoja vastaavan määrän tuen määrään, kun se määrittää kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi tarvittavat toimet.

49.

Jos pankilla on pääoman hankkimista ja vastuunjakoa koskevien toimenpiteiden jälkeenkin pääomavaje, se voidaan periaatteessa kattaa pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevilla toimenpiteillä tai niiden yhdistelmällä. Jotta tällainen tuki soveltuisi sisämarkkinoille, komissiolle on toimitettava rakenneuudistussuunnitelma, jossa noudatetaan kriisitiedonantojen asianomaisia kohtia.

50.

Komission alettua soveltaa tässä tiedonannossa määritettyjä periaatteita jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle rakenneuudistussuunnitelmastaan ja saatava sen hyväksyntä ennen pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevien toimenpiteiden toteuttamista. Kuitenkin jos kyseiset toimenpiteet ovat tarpeen rahoitusvakauden säilyttämiseksi, komissio voi valtuuttaa jäsenvaltion myöntämään tilapäistä pelastamistukea ennen rakenneuudistussuunnitelman hyväksymistä. Jäsenvaltion vedotessa rahoitusvakauden säilyttämistä koskevaan perusteeseen komissio pyytää toimivaltaiselta valvontaviranomaiselta ennakkoanalyysin sen varmistamiseksi, että luottolaitoksella on kyseisenä ajankohtana todellinen pääomavaje, jonka vuoksi valvontaviranomaisen olisi välittömästi peruutettava sen toimilupa, jos kyseisiä toimenpiteitä ei toteutettaisi. Valvontaviranomaisen analyysilla on lisäksi osoitettava, että rahoitusvakauteen kohdistuvaa poikkeuksellista riskiä ei voida poistaa riittävän lyhyessä ajassa valtiontuen sijaan yksityisellä pääomasijoituksella tai muulla kilpailua vähemmän vääristävällä toimenpiteellä, kuten valtiontakauksella.

51.

Kaikista 50 kohdassa tarkoitetuista pelastamistoimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle. Jotta komissio voi hyväksyä toimenpiteen tilapäisesti, sitä toteutettaessa on noudatettava palkitsemista ja vastuunjakoa koskevia sääntöjä, jotka on määritetty pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa, voimassaolon jatkamista koskevassa vuoden 2011 tiedonannossa ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevassa tiedonannossa.

52.

Pääomapohjan vahvistamista ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevina toimenpiteinä myönnettävän pelastamistuen yhteydessä on myös noudatettava tässä tiedonannossa määritettyjä vastuunjakovaatimuksia. Tästä seuraa, että vaaditut vastuunjakotoimenpiteet on joko toteutettava osana pelastamistukea tai vaihtoehtoisesti pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevat toimenpiteet on järjestettävä siten, että vastuunjakotoimenpiteet voidaan toteuttaa jälkikäteen. Vastuunjako voidaan toteuttaa jälkikäteen esimerkiksi oman pääoman vahvistamisella sellaisessa muodossa, että uusi pääoma on paremmassa etuoikeusasemassa suhteessa vanhaan pääomaan ja huonommassa etuoikeusasemassa oleviin velkainstrumentteihin. Samalla on kuitenkin noudatettava voimassa olevaa sääntely- ja valvontakehystä.

53.

Komission hyväksyttyä pelastamistuen jäsenvaltion on toimitettava rakenneuudistustiedonannon mukainen rakenneuudistussuunnitelma kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona päätös tuen tilapäisestä hyväksymisestä tehtiin. Komissio arvioi rakenneuudistussuunnitelman rakenneuudistustiedonannon perusteella ottaen huomioon tässä tiedonannossa kuvatut vastuunjaon periaatteet.

54.

Pienille pankeille myönnetty tuki vaikuttaa yleensä kilpailuun vähemmän kuin isompien pankkien tukeminen. Tästä syystä ja oikeasuhteisen hallinnollisen kohtelun varmistamiseksi on asianmukaista soveltaa yksinkertaisempaa menettelyä pieniin pankkeihin. Kilpailun vääristyminen on tässäkin tapauksessa minimoitava. Näin ollen komissio voi hyväksyä pienten rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamista ja rakenneuudistusta koskevia järjestelmiä, jos niissä on selkeät vastuualueet ja ne kestävät enintään kuusi kuukautta. Kriisitiedonannoissa määritettyjä periaatteita ja erityisesti tämän tiedonannon mukaisia vastuunjakovaatimuksia on noudatettava. Tällaisia järjestelmiä voidaan soveltaa ainoastaan pankkeihin, joiden taseen loppusumma on enintään 100 miljoonaa euroa. Järjestelmästä tukea saavien pankkien taseiden loppusummat eivät saa yhteenlaskettuna ylittää 1,5 prosenttia pankkien kaikista varoista asianomaisen jäsenvaltion kotimarkkinoilla.

55.

Komissio arvioi kyseiset järjestelmät varmistaakseen, että ne saavuttavat tavoitteensa ja että ne toteutetaan oikein. Arviointia varten jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kertomus järjestelmän toiminnasta kuuden kuukauden välein sen hyväksymisestä.

56.

Maksuvalmiustuki ja velkojen takaaminen vakauttavat tilapäisesti pankin taseen vastattavaa-puolta. Pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevista toimenpiteistä jäsenvaltion on periaatteessa ilmoitettava rakenneuudistussuunnitelmassa etukäteen ja saatava komission hyväksyntä ennen kuin tuki voidaan myöntää. Sen sijaan takaukset ja maksuvalmiustuen komissio voi hyväksyä tilapäisesti pelastamistukena, jonka jäsenvaltio myöntää ennen kuin varsinainen rakenneuudistussuunnitelma hyväksytään.

57.

Takauksista ja maksuvalmiustuista voidaan tehdä yksittäiset ilmoitukset komissiolle. Komissio voi myös hyväksyä maksuvalmiustoimenpiteitä sisältävät järjestelmät enintään kuuden kuukauden ajaksi.

58.

Nämä järjestelmät on rajoitettava pankkeihin, joilla ei ole pääomavajetta. Jos pääomavajeeseen joutunut pankki tarvitsee pikaisesti maksuvalmiustukea, siitä on ilmoitettava erikseen komissiolle (19). Näissä tapauksissa komissio soveltaa soveltuvin osin 32–34 kohdan mukaista menettelyä, mukaan lukien vaatimusta laatia suunnitelma rakenneuudistuksesta tai toiminnan lopettamisesta, paitsi jos tuki maksetaan takaisin kahden kuukauden kuluessa.

59.

Jotta komissio hyväksyy takaukset ja maksuvalmiustuen, niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

60.

Takaus- ja maksuvalmiustukijärjestelmien on täytettävä seuraavat lisävaatimukset:

61.

Poikkeustapauksissa voidaan myöntää myös takauksia, joilla katetaan Euroopan investointipankille pankeista aiheutuvia riskejä luotonannon palauttamiseksi reaalitalouteen maissa, joissa lainaehdot ovat vakavasti heikentyneet unionin keskiarvoon verrattuna. Näitä toimenpiteitä arvioidessaan komissio tarkastelee erityisesti sitä, tuottavatko ne aiheetonta etua, joka voisi esimerkiksi auttaa kehittämään kyseisten pankkien muuta liiketoimintaa. Tällaisten takausten voimassaoloaika voi olla enintään seitsemän vuotta. Jos komissio hyväksyy tällaiset takaukset, ne eivät aiheuta pankille velvollisuutta esittää rakenneuudistussuunnitelmaa.

62.

Valtiontukisääntöjen soveltamisalaan eivät kuulu keskuspankkien tavanomaiset toimet, kuten avomarkkinaoperaatiot ja maksuvalmiusjärjestelmät. Yksittäiselle luottolaitokselle suunnattu tuki, jota kutsutaan ”hätätilanteisiin liittyväksi maksuvalmiusavuksi” (emergency liquidity assistance), voi olla valtiontukea, jos seuraavat kumulatiiviset ehdot eivät täyty (20):

63.

Talletusvakuusrahastojen käyttö maksettaessa tallettajille korvauksia talletusten vakuusjärjestelmästä annettuun direktiiviin 94/19/EY (21) perustuvien jäsenvaltioiden velvoitteiden mukaisesti ei ole valtiontukea (22). Sen sijaan kyseisten tai vastaavien rahastojen käyttö luottolaitosten rakenneuudistusten tukemiseen voi olla valtiontukea. Vaikka kyseiset rahastot voivat olla peräisin yksityissektorilta, ne voivat olla valtiontukea siinä määrin kuin ne ovat valtion määräysvallassa ja valtio tekee päätökset rahastojen varojen käytöstä (23). Komissio arvioi näihin toimiin sisältyvän valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille tämän tiedonannon mukaisesti.

64.

Kriisinratkaisurahastosta myönnettyä valtiontukea arvioidaan tämän tiedonannon mukaisesti, jotta voidaan selvittää sen soveltuvuus sisämarkkinoille.

65.

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava elinkelvottomia toimijoita vetäytymään markkinoilta ja samalla huolehdittava siitä, että vetäytyminen voi tapahtua järjestelmällisesti, jotta rahoitusjärjestelmä säilyy vakaana. Vaikeuksissa olevan luottolaitoksen järjestelmällistä likvidaatiota olisi aina harkittava, jos sen pitkän aikavälin elinkelpoisuutta ei voida uskottavasti palauttaa.

66.

Komissio myöntää, että luottolaitosten erityispiirteiden vuoksi ja koska käytössä ei ole mekanismeja, joilla luottolaitosten kriisit voitaisiin ratkaista vaarantamatta rahoitusvakautta, ei liene järkevää likvidoida luottolaitosta tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn kautta. Tämän vuoksi valtion toimenpiteiden, joilla tuetaan vaikeuksissa olevien luottolaitosten likvidaatiota, voidaan katsoa olevan sisämarkkinoille soveltuvaa valtiontukea, jollei 44 kohdassa asetetun vaatimuksen soveltamisesta muuta johdu.

67.

Järjestelmällisen likvidaation tavoitteena on oltava vaikeuksissa olevan luottolaitoksen toiminnan lopettaminen rajatussa ajassa. Tähän tavoitteeseen kuuluu, että uutta liiketoimintaa ei aleta harjoittaa kolmansien kanssa. Jo käynnissä olevaa liiketoimintaa voidaan kuitenkin harjoittaa, jos se vähentää likvidaatiokustannuksia. Lisäksi likvidaatiossa on pyrittävä aina kun mahdollista myymään yrityksen liiketoiminnan osia tai omaisuuseriä kilpailuprosessin kautta. Järjestelmällisessä likvidaatiomenettelyssä omaisuuserien myynnillä on pyrittävä vähentämään likvidaatiokustannuksia.

68.

Jäsenvaltiot voivat valita useita välineitä, joilla vaikeuksissa olevien luottolaitosten likvidaatio järjestetään. Likvidaatiota tukevien valtiontukitoimien on oltava 69–82 kohdassa määritettyjen periaatteiden mukaisia.

69.

Jäsenvaltioiden on toimitettava luottolaitoksen järjestelmällisestä likvidaatiosta suunnitelma.

70.

Komissio arvioi luottolaitosten kriisin ratkaisemiseksi toteutettavien tukitoimien soveltuvuutta sisämarkkinoille soveltuvin osin samalla tavoin kuin rakenneuudistustiedonannon 2, 3 ja 4 jaksossa arvioidaan rakenneuudistustukea.

71.

Järjestelmällisen likvidaation erityisluonteen vuoksi on otettava huomioon jäljempänä 72–78 kohdassa esitetyt näkökohdat.

72.

Jäsenvaltioiden olisi osoitettava, että tuen avulla luottolaitoksen toiminta voidaan käytännössä lopettaa järjestelmällisesti, samalla kun tuen määrä rajoitetaan välttämättömään vähimmäismäärään yrityksen pitämiseksi toiminnassa tavoitteen mukaisesti likvidaatioprosessin aikana ja noudatetaan tässä tiedonannossa asetettuja vastuunjakovaatimuksia.

73.

Kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttämiseksi toiminnan lopettamisvaihe ei saisi kestää kauempaa kuin järjestelmällinen likvidaatio edellyttää.

74.

Niin kauan kuin tuensaajan asemassa oleva luottolaitos jatkaa toimintaansa, se ei saa kilpailla aktiivisesti markkinoilla eikä käynnistää uusia liiketoimia. Sen toiminnan on periaatteessa rajoituttava vanhojen asiakkaiden kanssa toteutettavien liiketoimien jatkamiseen ja loppuun saattamiseen. Vanhojen asiakkaiden kanssa aloitettavien uusien liiketoimien on rajoituttava vanhojen sopimusten ehtojen muuttamiseen ja vanhojen lainojen uudelleenjärjestelyyn edellyttäen, että nämä muutokset kasvattavat asianomaisten omaisuuserien nettonykyarvoa.

75.

Toimintaansa lopettelevan luottolaitoksen hinnoittelupolitiikka on suunniteltava siten, että se kannustaa asiakkaita etsimään houkuttelevampia vaihtoehtoja.

76.

Jos pankkitoimilupa on hankittava esimerkiksi roskapankille tai pelkästään luottolaitoksen järjestelmällistä likvidaatiota varten tilapäisesti perustetulle omaisuudenhoitoyhtiölle, se tulisi rajoittaa liiketoimintaan, joka on luottolaitoksen toiminnan lopettamisen kannalta välttämätöntä. Toimivaltaisen valvontaviranomaisen olisi peruutettava kyseinen pankkitoimilupa heti kun mahdollista.

77.

Järjestelmällisen likvidaation yhteydessä on pyrittävä minimoimaan moraalikato erityisesti estämällä osakkeenomistajia ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoita hyödyttävän lisätuen myöntäminen. Tämän vuoksi osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden saamisia ei saa ottaa mukaan jatkuvaan taloudelliseen toimintaan.

78.

Jakson 3.1.2 ja 3.1.3 määräyksiä on noudatettava soveltuvin osin.

79.

Luottolaitoksen myynti järjestelmällisessä likvidaatiomenettelyssä voi sisältää ostajalle myönnettyä valtiontukea, jos kauppaa ei toteuteta avoimella ja ehtoja sisältämättömällä kilpailuttamiseen perustuvalla tarjousmenettelyllä eikä omaisuuseriä myydä korkeimman tarjouksen tekijälle. Tällaisessa kilpailuttamiseen perustuvassa tarjousmenettelyssä pitäisi olla tarpeen vaatiessa mahdollisuus myydä luottolaitoksen osia eri tarjoajille.

80.

Komissio tutkii erityisesti seuraavat seikat arvioidessaan, onko luottolaitoksen tai sen osien ostaja saanut valtiontukea:

81.

Jos komissio toteaa ostajan saaneen valtiontukea, se arvioi erikseen kyseisen tuen soveltuvuuden sisämarkkinoille.

82.

Jos tuki on myönnetty myytävälle taloudelliselle toiminnolle (eikä toiminnon ostajalle), komissio arvioi kyseisen tuen soveltuvuutta erikseen tämän tiedonannon perusteella. Jos likvidaatioprosessiin sisältyy merkittävää markkinaosuutta hallussaan pitävän taloudellisen yksikön myynti, komissio arvioi, tarvitaanko kyseiselle yksikölle myönnetyn tuen vuoksi kilpailun vääristymistä rajoittavia toimia, ja varmistaa kaupan tuloksena syntyneen yksikön elinkelpoisuuden. Komissio ottaa elinkelpoisuusarviossaan asianmukaisesti huomioon ostajan koon ja markkinavoiman suhteessa hankitun liiketoiminnon kokoon ja markkinavoimaan.

83.

Jäsenvaltioiden toteuttamiin vaikeuksissa olevia luottolaitoksia koskeviin järjestelmiin voi sisältyä mahdollisuus myöntää tukea vaikeuksissa olevien luottolaitosten järjestelmällisen likvidaation varmistamiseen, mutta samalla on rajoitettava finanssisektoriin ja koko talouteen kohdistuvia negatiivisia heijastusvaikutuksia.

84.

Komissio katsoo, että kooltaan pienempien luottolaitosten (24) likvidaatiotukijärjestelmät voidaan hyväksyä, jos ne ovat hyvin suunniteltuja, jotta voidaan varmistaa 44 kohdassa määrättyjen osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden vastuunjakoa koskevien vaatimusten noudattaminen, sekä välttää moraalikato ja muut kilpailuongelmat.

85.

Kyseisten järjestelmien soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidaan 3 jaksossa esitettyjen edellytysten mukaisesti. Ilmoittaessaan järjestelmästä komissiolle jäsenvaltioiden on annettava yksityiskohtaiset tiedot prosessista ja tukea saavien luottolaitosten hyväksi toteutettavien toimien ehdoista.

86.

Koska kilpailun vääristymisen aste voi vaihdella riippuen tukea saavan luottolaitoksen luonteesta ja markkina-asemasta, erillinen arvio saattaa olla tarpeen sen varmistamiseksi, että prosessi ei johda kilpailun kohtuuttomaan vääristymiseen. Tämän vuoksi komissiolle on erikseen ilmoitettava aiemmin hyväksyttyyn tukiohjelmaan kuuluvat toimenpiteet, jotka on tarkoitus kohdistaa luottolaitoksiin, joiden kokonaisvarat ovat yli 3 000 miljoonaa euroa.

87.

Jäsenvaltioiden on toimitettava säännöllisesti vähintään vuosittain kertomus niiden järjestelmien toiminnasta, jotka on hyväksytty 6.4 jakson mukaisesti. Kyseisissä kertomuksissa on annettava tiedot myös luottolaitoksista, jotka on likvidoitu 6.4 jakson mukaisesti.

88.

Jotta komissio voi seurata järjestelmällisen likvidaatioprosessin edistymistä ja sen vaikutuksia kilpailuun, jäsenvaltioiden on toimitettava säännöllisesti (vähintään vuosittain) kertomus kustakin likvidaatioprosessin kohteena olevan pankin likvidaation edistymisestä ja loppukertomus pankin toiminnan päätyttyä. Joissakin tapauksissa voidaan nimittää valvonnasta ja/tai luovutuksista vastaava uskottu mies varmistamaan, että tuen hyväksymisen perustana olevia ehtoja ja velvoitteita noudatetaan.

89.

Komissio soveltaa tässä tiedonannossa määritettyjä periaatteita 1 päivästä elokuuta 2013.

90.

Komission ennen 1. elokuuta 2013 kirjaamia ilmoituksia tarkastellaan ilmoitusajankohtana sovellettujen perusteiden mukaisesti.

91.

Komissio tutkii tämän tiedonannon perusteella kaikkien sellaisten tukien soveltuvuuden sisämarkkinoille, jotka on myönnetty ilman komission lupaa ja sen vuoksi perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, jos tuki on osittain tai kokonaan myönnetty sen jälkeen, kun tämä tiedonanto on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

92.

Kaikissa muissa tapauksissa komissio tutkii tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden niiden kriisitiedonantojen mukaisesti, jotka olivat voimassa tukea myönnettäessä.

93.

Komissio tarkistaa tätä tiedonantoa tarpeen mukaan erityisesti ottaakseen huomioon markkinaolosuhteiden tai sääntely-ympäristön muutokset, jotka voivat vaikuttaa sen antamiin sääntöihin.

94.

Kumotaan vuoden 2008 pankkitiedonanto 31 päivästä heinäkuuta 2013.

95.

Kumotaan arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevan tiedonannon 47 kohta ja liite 5.

96.

Mukautetaan rakenneuudistustiedonantoa seuraavasti:

Korvataan 4 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti: ”Jos rahoituslaitokselle on myönnetty valtiontukea, jäsenvaltion olisi toimitettava rakenneuudistussuunnitelma, jotta yksittäisten pankkien pitkän aikavälin elinkelpoisuus ilman valtion tukea voidaan todeta tai palauttaa.”.

Kumotaan 4 kohtaan liittyvä alaviite 4.

Korvataan 7 kohdan kolmas luetelmakohta seuraavasti: ”Komission soveltama perusperiaate on rahoitusalan kokonaistilanteen kannalta asianmukainen vastuunjako jäsenvaltioiden ja tuensaajapankkien välillä.”.

Kumotaan 8 kohta.

Korvataan 21 kohtaan liittyvän alaviitteen 1 ensimmäinen virke seuraavasti: ”Ks. vuoden 2013 pankkitiedonannon 6 jakso.”.

Korvataan 25 kohta seuraavasti: ”Poikkeaminen asianmukaisesta ennalta sovitusta vastuunjaosta, joka on voitu poikkeuksellisesti hyväksyä ennen rakenneuudistussuunnitelman hyväksymistä rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttämiseksi, on kompensoitava osallistumisella rakenneuudistuksen myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi takaisinperintälausekkein ja/tai pidemmälle menevällä rakenneuudistuksella, johon kuuluu lisätoimenpiteitä kilpailun vääristymien rajoittamiseksi.”.