KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Vihreän infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen

1.1.        Tausta

Yhteiskunta on riippuvainen luonnon tuottamista hyödyistä, kuten elintarvikkeet, materiaalit, puhdas vesi, puhdas ilma, ilmaston sääntely, tulvien ehkäisy, pölytys ja virkistysarvo[1]. Monia näistä hyödyistä, joita usein nimitetään ekosysteemipalveluiksi, kuitenkin käytetään ikään kuin niiden tarjonta olisi lähes rajaton, ja niitä kohdellaan ilmaisina hyödykkeinä, joiden todellista arvoa ei täysin ymmärretä. Tämä voi johtaa siihen, että viranomaiset rakentavat infrastruktuuria – harmaata infrastruktuuria – korvatakseen luonnonmukaisia ratkaisuja sellaisiin ongelmiin kuin tulvien ehkäisy. Näin ollen me jatkamme Euroopassa luonnonpääomamme heikentämistä, mikä vaarantaa pitkän aikavälin kestävyytemme ja huonontaa kykyämme selviytyä ympäristöhäiriöistä. Kuten resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa[2] todetaan, siihen, että luonnonpääomamme suojelua laiminlyödään eikä ekosysteemipalveluille anneta asianmukaisesta arvoa, on puututtava osana pyrkimyksiä kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, joka on EU:n ensisijainen tavoite Eurooppa 2020 -strategian[3] osana. Etenemissuunnitelmassa todetaan, että investoiminen vihreään infrastruktuuriin on tärkeä askel kohti luonnonpääoman suojelua. Luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020[4] sisältää komission sitoumuksen kehittää vihreää infrastruktuuria koskeva strategia[5]. Resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa todetaan, että komissio laatii vihreää infrastruktuuria koskevan tiedonannon. Komissio täyttää nämä sitoumukset tällä asiakirjalla[6]. Siinä selitetään, miten EU:n tasolla toteutettavilla toimilla voidaan tuoda lisäarvoa parhaillaan toteutettaville paikallistason aloitteille.

1.2.        Mitä on vihreä infrastruktuuri?

Vihreä infrastruktuuri on menestyksekkäästi testattu väline, josta saadaan ekologista, taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä kehittämällä luonnonmukaisia ratkaisuja. Se auttaa meitä ymmärtämään, kuinka arvokasta hyötyä luonto tuo yhteiskunnalle, ja mobilisoimaan investointeja tämän hyödyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Se myös auttaa välttämään turvautumista infrastruktuuriin, jonka rakentaminen on kallista, kun luonto pystyy tarjoamaan halvempia ja kestävämpiä ratkaisuja. Monet näistä ratkaisuista luovat paikallisia työpaikkoja. Vihreän infrastruktuurin taustalla on periaate, jonka mukaan luonnon ja luonnollisten prosessien suojeleminen ja parantaminen sekä monet hyödyt, joita yhteiskunta luonnosta saa, sisällytetään tietoisesti osaksi aluesuunnittelua ja aluekehitystä. Verrattuna yhtä käyttötarkoitusta varten luotuun harmaaseen infrastruktuuriin vihreällä infrastruktuurilla on monia etuja. Se ei rajoita aluekehitystä vaan edistää luonnonmukaisia ratkaisuja, jos ne ovat paras vaihtoehto. Se voi joskus tarjota vaihtoehdon vakiomuotoisille harmaille ratkaisuille tai täydentää niitä.

Vihreälle infrastruktuurille on kehitetty useita eri määritelmiä[7]. Sen vuoksi on vaikea kattaa kaikkia näkökulmia yhdessä lyhyessä kappaleessa. Tässä tiedonannossa käytetään kuitenkin seuraavaa työmääritelmää.

Vihreä infrastruktuuri: strategisesti suunniteltu verkosto, jossa on luonnontilassa olevia alueita, osaksi luonnontilassa olevia alueita ja muita ympäristöön liittyviä tekijöitä, joka on suunniteltu tuottamaan useita erilaisia ekosysteemipalveluja ja jota hoidetaan tässä tarkoituksessa. Siihen sisältyy viheralueita (tai sinisiä alueita, jos kyseessä ovat vesiekosysteemit) ja muita fyysisiä elementtejä maa-alueilla (myös rannikkoalueilla) ja merialueilla. Maa-alueilla vihreää infrastruktuuria on maaseudulla ja kaupunkiympäristössä.

2.           Vihreän infrastruktuurin vaikutus EU:n politiikkaan

2.1.        Johdanto

Vihreä infrastruktuuri voi merkittävällä tavalla edistää kaikkien politiikkojen tehokasta täytäntöönpanoa, jos jotkin tai kaikki asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa luontoon perustuvien ratkaisujen avulla kokonaisuudessaan tai osittain. Vihreään infrastruktuuriin tehtyjen investointien tuotto on yleensä korkea, ja ennallistamishankkeiden yleinen tarkastelu osoittaa tyypillisesti kustannus-hyötysuhteen olevan 3–75[8].

2.2.        Aluepolitiikka

Komission ehdotuksissa koheesiorahastosta[9] ja Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR)[10] vihreä infrastruktuuri nimenomaisesti yksilöidään yhdeksi investointien painopistealaksi. Vihreän infrastruktuurin katsotaan edistävän aluepolitiikkaa ja kestävää kasvua Euroopassa[11] sekä helpottavan älykästä ja kestävää kasvua älykkään erikoistumisen avulla[12].

1 kohta: Luonnon- ja kulttuuriperintö ovat osa EU:n alueellista pääomaa ja identiteettiä. Ekologiset arvot, ympäristön laatu ja kulttuurivaranto ovat hyvinvoinnin ja talousnäkymien kannalta ratkaisevan tärkeitä. Näiden luonnonvarojen liikakäytön katsotaan uhkaavan aluekehitystä. Toimien toteuttaminen sopusoinnussa luonnon ja paikallismaiseman kanssa olennaisten hyödykkeiden ja palvelujen tuottamiseksi siten, että hyödynnetään vihreää infrastruktuuria ja noudatetaan paikkalähtöistä lähestymistapaa, on kustannustehokasta ja auttaa säilyttämään paikallisalueen fyysisiä ominaisuuksia ja identiteettiä[13].

Vihreää infrastruktuuria hyödyntävät ratkaisut ovat erityisen tärkeitä kaupunkialueilla, joilla yli 60 prosenttia EU:n väestöstä asuu[14]. Vihreään infrastruktuuriin liittyvät ominaispiirteet tuottavat kaupungeissa terveyteen liittyviä etuja, kuten puhdas ilma ja parempi veden laatu. Terveet ekosysteemit myös vähentävät vektorivälitteisten tautien leviämistä. Vihreään infrastruktuuriin liittyvien ominaispiirteiden toteuttaminen kaupunkialueilla edistää yhteisöllisyyttä, lujittaa kytköstä kansalaisyhteiskunnan vapaaehtoisesti toteuttamiin toimiin ja auttaa torjumaan sosiaalista syrjäytymistä ja eristäytymistä. Nämä ominaispiirteet hyödyttävät kansalaisia ja yhteisöä fyysisesti, psykologisesti, henkisesti ja sosioekonomisesti. Vihreä infrastruktuuri tarjoaa mahdollisuuksia luoda yhteyksiä kaupunki- ja maaseutualueiden välille ja luo houkuttelevia paikkoja elää ja työskennellä[15]. Elintarvikkeiden tuottaminen kaupungeissa ja yhteisöpuutarhojen perustaminen ovat tehokkaita välineitä eritoten opettaa koululaisia ja saada nuorten kiinnostus heräämään. Näin pystytään puuttumaan erityisesti siihen, ettei enää nähdä yhteyttä elintarvikkeiden tuotannon ja niiden kulutuksen välillä, ja lisäämään tämän yhteyden arvostusta. Vihreään infrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla on merkittävää potentiaalia vahvistaa alue- ja kaupunkikehitystä, myös ylläpitämällä ja luomalla työpaikkoja[16].

2 kohta: Käytetään hyödyksi maaperää ilmastoinnin sijasta – ja säästetään rahaa. Kaupunkialueilla ilman kosteuspitoisuus on muita alueita alhaisempi, sillä kasvillisuutta on vähemmän, ja aurinkoenergiaa imeytyy enemmän tummiin asfaltti- tai betonipintoihin. Nämä ovat tärkeimmät syyt sille, että kaupunkien keskustoissa lämpötila ovat usein monta astetta korkeampi kuin niiden ympäristössä. Tätä ilmiötä kutsutaan kaupunkien lämpösaarekevaikutukseksi, ja sillä voi olla vakavia terveysseurauksia pitkäaikaissairaiden ja vanhusten kaltaisille riskiryhmille, erityisesti helleaaltojen aikana. Kosteaa ilmaa, jota luonto tarjoaa ilmaiseksi, voitaisiin tuottaa keinotekoisesti höyryttämällä sähkön avulla vettä, mutta tämän arvioidaan maksavan noin 500 000 euroa hehtaaria kohti. Luonnon ja vihreän infrastruktuurin hyödyntäminen kaupunkiympäristössä, esimerkiksi perustamalla kaupunkeihin luonnoltaan monimuotoisia puistoja, viheralueita ja raitisilmakäytäviä, voi auttaa lieventämään kaupunkien lämpösaarekevaikutusta[17].

2.3.        Ilmastonmuutos ja katastrofiriskien hallinta

Ekosysteemeihin perustuvat lähestymistavat ovat strategioita ja toimenpiteitä, joissa hyödynnetään mukautuvia luonnonvoimia. Ne kuuluvat eniten käytettyihin, taloudellisesti kannattaviin ja tehokkaisiin välineisiin, joilla voidaan torjua ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tällaisissa lähestymistavoissa turvaudutaan tarpeen mukaan vihreään infrastruktuuriin liittyviin ratkaisuihin, sillä niissä hyödynnetään luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja osana kokonaisvaltaista sopeutumisstrategiaa, jolla ihmisiä autetaan sopeutumaan ilmastonmuutokseen tai lieventämään sen haitallisia vaikutuksia. Hiljattain esitetyssä EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi[18] todetaan sen vuoksi, että olisi tarkasteltava, onko tarvetta antaa lisäohjeita viranomaisille ja päättäjille, kansalaisyhteiskunnan toimijoille, yksityisyrityksille ja suojeluasioita hoitaville tahoille sen varmistamiseksi, että ekosysteemeihin perustuva lähestymistapa sopeutumiseen omaksutaan täysimääräisesti. Maa- ja metsätalousalalla tehtävät vihreään infrastruktuuriin liittyvät aloitteet, joilla on positiivinen vaikutus hiilivarastoihin ja kasvihuonekaasutaseisiin jäsenvaltioissa, otetaan huomioon LULUCF-toimenpiteissä[19], ja näin ollen ne auttavat EU:n ja ilmastonmuutossopimuksen mukaisen ilmastopolitiikan käytännön toteuttamisessa.

3 kohta: Vihreä infrastruktuuri suhteessa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen. Esimerkkinä luonnonpääoman ennallistamisen mukanaan tuomista monista eduista voidaan mainita tulva-alueiden metsien luonnontilan palauttaminen. Asianmukaisesti toimivista tulva-alueiden metsistä voidaan saada monia hyötyjä, kuten veden suodattaminen, pohjaveden korkeuden säilyttäminen ja eroosion ehkäisy. Metsät myös lieventävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia varastoimalla hiiltä ja tuottamalla biomateriaaleja, jotka voivat toimia väliaikaisina hiilivarastoina (puunkorjuutuotteet) tai korvata paljon hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia materiaaleja ja polttoaineita, sekä toimimalla turvaventtiilinä, joka varastoi vettä ja pienentää ihmisasutusten tulvariskiä. Tulva-alueiden metsien ennallistaminen on usein halvempaa ajatellen kertaluonteisia ja ylläpitokustannuksia kuin puhtaasti tekniset ratkaisut, kuten patojen rakentaminen ja tulva-alueiden altaat. Koska tulva-alueiden metsien ennallistamistoimissa joet myös liitetään uudelleen viereisiin tulva-alueisiin, niillä varmistetaan Euroopan tasolla merkittävien lajien, kuten saukon ja harvinaisten kala- ja lintulajien, mahdollisuus siirtyä paikasta toiseen.

Vihreä infrastruktuuri on myös tarpeellinen lisä pienentämään liikenne- ja energia-alan hiilijalanjälkeä, lieventämään maan käyttöönoton ja maa-alueiden pirstaloitumisen kielteisiä vaikutuksia sekä parantamaan mahdollisuuksia yhdentää maankäyttö, ekosysteemit ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät huolenaiheet politiikkaan ja suunnitteluun. Vihreää infrastruktuuria hyödyntävillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa osaltaan tuntuvasti vihreiden liikennekäytävien kehittämiseen hyödyntämällä terveiden ekosysteemien potentiaalia esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi kestävällä tavalla.

Rakennusten energiatehokkuudesta annetulla direktiivillä[20] edistetään uusien materiaalien ja uusien suunnitteluominaisuuksien kehittämistä ja käyttöä talonrakennuksessa osana pyrkimystä vähentää kyseisen alan tuntuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Vihreää infrastruktuuria hyödyntävillä ratkaisuilla, kuten viherkatoilla ja -seinillä, voidaan auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä johtuu siitä, että ne tarvitsevat vähemmän energiaa lämmitykseen ja jäähdytykseen ja tuottavat monia muita etuja, kuten vedenpidätys, ilman puhdistaminen ja luonnon monimuotoisuuden rikastuttaminen.

Vihreää infrastruktuuria hyödyntävät ratkaisut, joilla parannetaan katastrofivalmiutta ja ‑palautuvuutta, ovat myös olennainen osa katastrofiriskien hallintaa koskevaa EU:n politiikkaa. Ilmastonmuutos ja infrastruktuurin lisääntyminen tekevät katastrofialttiista alueista suojattomampia äärimmäisille sääilmiöille ja luonnonkatastrofeille, kuten tulvat, maanvyöryt, lumivyöryt, metsäpalot, myrskyt ja hyökyaallot, jotka johtavat ihmishenkien menetykseen ja aiheuttavat miljardien eurojen vahingot ja vakuutuskustannukset vuosittain EU:n alueella. Tällaisten tapahtumien vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäristöön voidaan usein vähentää käyttämällä vihreää infrastruktuuria hyödyntäviä ratkaisuja, kuten tulvatasanteita, ranta-alueiden metsämaita, vuoristoalueiden suojametsiä, rannan suuntaisia hiekkasärkkiä ja rannikkojen kosteikkoja, joihin voidaan yhdistää katastrofeja vähentävää infrastruktuuria, kuten jokien suojarakenteita. Vihreän infrastruktuurin avulla voidaan myös vähentää haavoittuvuutta riskeille tukemalla paikallista toimeentuloa ja taloutta. Investoinnit, joita tehdään ekosysteemeihin perustuvaan katastrofiriskin vähentämiseen ja vihreään infrastruktuuriin, voivat näin ollen tuottaa monia etuja ajatellen innovatiivisia riskinhallintatapoja, sopeutumista ilmastonmuutokseen liittyviin riskeihin, kestävien elinkeinojen ylläpitämistä ja vihreän kasvun edistämistä[21]. Kaupungit ja paikallishallinnot joutuvat ensimmäisinä hoitamaan tällaisten katastrofien välittömiä vaikutuksia. Niillä on sen vuoksi keskeinen asema pantaessa täytäntöön ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten vihreää infrastruktuuria.

4 kohta: Parannetaan sietokykyä ja kehitetään puolustuskykyämme. Alkboroughin tasankojen ranta-alueen hallittu muuttaminen Humberin suistoalueella Englannissa on hyödyttänyt rannikkoalueiden tulvantorjuntaa sekä vähentänyt ja lykännyt rannikkoalueiden keinotekoisesta suojaamisesta aiheutuvia kustannuksia. Järjestelmän arvioidaan tuovan vuosittain tulvantorjunnassa hyötyä 400 667 Englannin punnan (465 000 euron) edestä. Kokonaishyöty olisi 12,2 miljoonaa Englannin puntaa (14 miljoonaa euroa) nykyarvona mitattuna. Järjestelmästä olisi myös muuta etua luonnonvaraiselle kasvistolle ja eläimistölle sekä ekosysteemipalveluille. Järjestelmän kustannukset ovat 10,2 miljoonaa Englannin puntaa (11,8 miljoonaa euroa), ja järjestelmään sisältyy vuorovesialueiden elinympäristöjen ennallistaminen 440 hehtaarilla maatalousmaata.

2.4.        Luonnonpääoma

Vihreällä infrastruktuurilla voi olla tärkeä rooli luonnonpääomaan suojelemisessa, säilyttämisessä ja parantamisessa EU:ssa, kuten komission äskettäisessä ehdotuksessa ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020[22] todetaan.

Maa ja maaperä

Maa ja maaperä ovat olennainen osa EU:n luonnonvaroja, ja kuitenkin vuosittain yli 1 000 km² maa-alaa otetaan asunto-, teollisuus-, tieliikenne- tai virkistyskäyttöön[23]. Monilla alueilla maaperä on peruuttamattomasti eroosion kuluttamaa tai sen sisältämän orgaanisen aineen määrä on pieni. Maaperän pilaantuminen on myös vakava ongelma[24]. Kun vihreään infrastruktuuriin liittyvät näkökohdat sisällytetään järjestelmällisesti suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin, autetaan vähentämään maan tulevan käyttöönoton aiheuttamaa ekosysteemipalvelujen häviämistä sekä parantamaan ja palauttamaan maaperän toimintoja.

Maa- ja metsätaloudessa käytettävän maan hoidolla on suuri vaikutus luonnonpääoman tilaan EU:ssa. Yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) ja maaseudun kehittämispolitiikassa tunnustetaan tämä kytkös, ja niissä vahvistetuissa välineissä ja toimenpiteissä kannustetaan vihreään infrastruktuuriin ja parantamaan luonnonarvoltaan arvokkaita alueita maaseudulla. Tämä koskee suuren mittakaavan suoraa tukea, jota maksetaan viljelijöille YMP:n ensimmäisessä pilarissa ja jolla pyritään estämään maan viljelykäytöstä luopumista ja maa-alueiden pirstoutumista, ja pienemmän mittakaavan toimenpiteitä, joita tuetaan maaseudun kehittämisohjelmista toisessa pilarissa, kuten ei-tuotannolliset investoinnit, maatalouden ympäristötoimenpiteet (esimerkiksi viljelymaiseman säilyttämistoimenpiteet, pensasaitojen säilyttäminen ja parantaminen, suojakaistat, pengerrykset, laastitta rakennetut kivimuurit, metsälaiduntamiseen liittyvät toimenpiteet), tuet, joilla edistetään Natura 2000-verkoston yhtenäisyyttä, yhteistyö arvokkaiden peltojen reuna-alueiden säilyttämiseksi sekä maaseutuperintöön liittyvien piirteiden säilyttäminen ja ennallistaminen.

Komissio sisällytti muitakin viherryttämiseen liittyviä näkökohtia ehdotuksiinsa, joita se on tehnyt yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta. Niihin sisältyy sen edellyttäminen, että ensimmäisen pilarin mukaisia tukia saavat viljelijät säilyttävät tilallaan nykyisen pysyvän nurmen ja että 7 prosenttia peltomaasta ja pysyvästä viljelymaasta on ekologisia aloja[25]. Jos näitä toimenpiteitä sovelletaan asianmukaisesti, niillä voidaan edistää vihreää infrastruktuuria. Vihreään infrastruktuuriin liittyvien lähestymistapojen soveltaminen edellyttää kokonaiskuvaa ekosysteemipalveluista. Näin ollen sillä edistetään tasapainoista lähestymistapaa, joka korostaa maaseutualueiden monitoiminnallisuutta, mukaan lukien mahdollisuus saada kestävästi tuotettuja, turvallisia ja ravinteikkaita elintarvikkeita lyhyiden elintarvikeketjujen kautta. Vihreällä infrastruktuurilla edistetään siten johdonmukaisempaa lähestymistapaa päätöksentekoon, jossa tavoitteena on ekologisten ja kestävyyteen liittyvien huolenaiheiden sisällyttäminen aluesuunnitteluun maaseutu- ja kaupunkimaisemien osalta.

5 kohta: Maatalousalueilla toteutettavat toimet. Nuorten viljelijöiden yhdistys Sevillassa Espanjassa toteutti uraauurtavan LIFE-hankkeen kehittääkseen mallin kestävämpään maaperänhoitoon. Hankkeessa keskityttiin alueisiin, joilla puuviljelmien lisääntyminen ja tuotannon voimaperäistyminen olivat johtaneet lisääntyneeseen sedimentaatioon, lannoitevalumiin ja torjunta-aineiden aiheuttamaan saastumiseen. Hankkeessa tutkittiin, millainen kasvillisuus tarjosi parhaan suojan eroosiota vastaan. Lisäetua saatiin sen myötä, että maaperän vedensitomiskyky parani. Myös veden laatu parani, koska maataloudessa käytettyjen kemikaalien valumat vähenivät. Lisäksi paikallismaiseman laatuun ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistui myönteisiä vaikutuksia. Laajemmalla mittakaavalla maanpeitteen muutos teki maatalousmaisemasta yhtenäisempää ja sietokykyisempää, erityisesti ilmastonmuutosta paremmin sietävää.

Tulevassa uudessa metsästrategiassa otetaan huomioon muut ympäristökysymykset, ja sillä pyritään myötävaikuttamaan luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian mukaisen, metsiä koskevan osatavoitteen saavuttamiseen. Toimenpiteillä, joilla vähennetään huomattavasti metsien pirstoutumista ja metsien tilan heikkenemistä ja ennallistetaan huonokuntoisia metsiä, voidaan myös auttaa parantamaan sellaisten lajien ja luontotyyppien suojelun tasoa, jotka ovat riippuvaisia metsistä tai joihin metsät vaikuttavat. Lisäksi niillä voidaan auttaa parantamaan asiaan liittyvien ekosysteemipalvelujen tarjontaa. Vihreällä infrastruktuurilla voi olla rakentava myötävaikutus tässä suhteessa, sillä se tarjoaa johdonmukaisen kehyksen säilyttää ja parantaa metsäalueiden luonnollisia ominaisuuksia ja toimintoja.

Vesi

Vihreään infrastruktuuriin liittyvien näkökohtien sisällyttäminen vesipiirien hoitosuunnitelmiin voi merkittävästi auttaa pääsemään hyvään vedenlaatuun, lieventämään hydromorfologisten paineiden vaikutuksia sekä vähentämään tulvien ja kuivuuden vaikutuksia[26]. Vihreä infrastruktuuri voi myös tarjota kustannustehokkaita vaihtoehtoja[27] juomavesidirektiivin[28] ja pohjavesidirektiivin[29] parempaan täytäntöönpanoon. Parhaillaan kehitetään myös innovatiivisia, useita etuja tuottavia, erittäin toimivia sekä kustannustehokaita vihreitä ratkaisuja jäteveden käsittelyyn[30].

6 kohta: Veteen liittyviä maatalouden ympäristötoimenpiteitä koskevat toimet. Sint-Truidenissa Belgiassa on toteutettu toimenpiteitä kylän suojelemiseksi maaperän eroosiolta ja mutavyöryiltä. Näihin toimenpiteisiin kuuluivat kasvillisuuden peittämät vesiuomat, kasvillisuuden peittämät suojakaistat ja viivytysaltaat valuma-alueella. Näiden toimenpiteiden kokonaiskustannukset olivat alhaiset (126 euroa hehtaarilta 20 vuodessa) verrattuna mutaisten tulvien aiheuttamien vahinkojen kunnostuksesta ja puhdistuksesta tutkimusalueella aiheutuneisiin kustannuksiin (54 euroa hehtaarilta vuodessa) ja kaikkiin muihin toissijaisten hyötyihin, mukaan lukien alavirran parantunut veden laatu; alavirran alhaisemmat ruoppauskustannukset; asukkaiden stressin väheneminen ja luonnon monimuotoisuuden rikastuminen. Luonnon suurempi monimuotoisuus ja maisempien parantunut laatu loivat uusia mahdollisuuksia maatilamatkailun ja ekomatkailun kaltaisilla aloilla.

Meriympäristöä ajatellen vihreästä infrastruktuurista voi olla apua merten aluesuunnittelua ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien nykyisten strategioiden[31] käytännön toteutuksessa. Erityisesti tämä koskee rannikkoalueiden kestävään käyttöön ja hoitoon sekä rannikkojen suojarakenteiden tehostamiseen liittyviä strategioita. Siniseen hiileen[32] liittyvät lähestymistavat hyödyttävät kalakantoja, ja myös niiden kehittämisessä kannattaisi turvautua vihreään infrastruktuuriin liittyviin periaatteisiin, jotta voitaisiin edistää lukuisia ekosysteemipalveluja meriympäristössä.

Luonnonsuojelu

Natura 2000 on ekologinen verkosto, joka on perustettu luontotyyppi-[33] ja lintudirektiivien[34] nojalla. Verkosto koostuu yli 26 000 kohteesta, joita on kaikissa jäsenvaltioissa, ja se kattaa 18 prosenttia EU:n maa-alasta ja noin 4 prosenttia jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvista merivesistä. Verkosto on perustettu pääasiassa säilyttämään ja suojelemaan tärkeitä lajeja ja luontotyyppejä kaikkialla EU:ssa, mutta se tarjoaa myös monia ekosysteemipalveluja yhteiskunnalle. Näiden palvelujen arvo on arviolta noin 200–300 miljardia euroa vuodessa[35]. Verkoston perustamiseksi ja vakauttamiseksi on tehty töitä jo 25 vuoden ajan, joten vihreän infrastruktuurin perusrakenne on jo olemassa EU:ssa. Verkosto on luonnon monimuotoisuuden varanto, jota voidaan hyödyntää huonokuntoisten ympäristöjen ja niissä elävien kantojen elvyttämiseksi sekä vihreän infrastruktuurin kehittämisen nopeuttamiseksi. Vihreän infrastruktuurin kehittäminen auttaa myös vähentämään ekosysteemien pirstaloitumista, mikä parantaa Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden yhteyksiä toisiinsa ja siten auttaa luontotyyppidirektiivin 10 artiklan mukaisten tavoitteiden saavuttamisessa[36].

3.           EU:n strategian kehittäminen vihreää infrastruktuuria varten

Kuten edellisissä jaksoissa todetaan, vihreällä infrastruktuurilla voidaan merkittävästi edistää useita EU:n keskeisiä toimintapoliittisia tavoitteita. Tässä jaksossa tarkastellaan, mitä olisi tehtävä, jotta voidaan kannustaa kehittämään vihreää infrastruktuuria, ja mitä olisi tehtävä EU:n tasolla.

EU-ulottuvuus – mittakaavaan ja politiikkaan liittyviä kysymyksiä

Vihreän infrastruktuurin kehittäminen on EU:ssa tienhaarassa. Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana on toteutettu yhä enemmän vihreään infrastruktuuriin liittyviä hankkeita ja on saatu runsaasti kokemuksia, jotka osoittavat, että lähestymistapa on joustava, moitteeton ja kustannustehokas. Vihreään infrastruktuuriin liittyvät hankkeet toteutetaan paikallisella, alueellisella, kansallisella tai valtioiden rajat ylittävällä tasolla. Jotta voitaisiin kuitenkin optimoida vihreän infrastruktuurin toiminta ja saada siitä mahdollisimman suurta hyötyä, eri tasoilla toteutettavat vihreän infrastruktuurin toimet olisi yhdistettävä toisiinsa ja niiden olisi oltava toisistaan riippuvaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että hyötyä saadaan paljon enemmän, kun saavutetaan vähintään tietty määrä johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä kautta eri tasojen. Jos EU:n tasolla ei ryhdytä toimiin, tuloksena on vain muutamia toisistaan riippumattomia aloitteita, joista ei saada irti niiden koko potentiaalia luonnonpääoman palauttamiseksi ja raskaasta infrastruktuurista aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi[37]. Tämän vuoksi sidosryhmät haluavat EU:lta selkeän ja pitkäaikaisen sitoumuksen kehittää ja hyödyntää vihreää infrastruktuuria.

Vihreän infrastruktuurin sisällyttäminen keskeisiin politiikanaloihin

Kuten 2 jaksossa todetaan, vihreällä infrastruktuurilla voidaan merkittävästi edistää aluekehitystä, ilmastonmuutoksen torjuntaa, katastrofiriskin hallintaa, maataloutta ja metsätaloutta sekä ympäristönsuojelua. Useimmissa tapauksissa tunnustetaan jo, että vihreällä infrastruktuurilla on tärkeä merkitys. Nyt on tarpeen varmistaa, että vihreästä infrastruktuurista tulee tavanomainen osa aluesuunnittelua ja aluekehitystä ja että se on täysin sisällytetty näiden toimintalinjojen täytäntöönpanoon. Jotta vihreän infrastruktuurin koko potentiaali saataisiin käyttöön seuraavan rahoituskehyksen (2014–2020) aikana, vihreän infrastruktuurin hyödyntämiseen liittyvät yksityiskohtaiset säännöt on laadittava mahdollisimman pian helpottamaan vihreän infrastruktuurin sisällyttämistä hankkeisiin, joita rahoitetaan tarkoituksenmukaisista rahoitusmekanismeista, kuten yhteinen maatalouspolitiikka, koheesiorahasto, Euroopan aluekehitysrahasto, Horisontti 2020, Verkkojen Eurooppa -väline, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto sekä ympäristöalan rahoitusväline (LIFE).

Tarvitaan johdonmukaisia ja luettavia tietoja

Vihreän infrastruktuurin tehokas käyttöönotto ja hyödyntäminen edellyttävät johdonmukaisia, luotettavia tietoja. Tarvitaan tietoja ekosysteemien laajuudesta ja tilasta, niiden tuottamista palveluista ja näiden palvelujen arvosta[38], jotta ekosysteemipalvelujen arvo saadaan määriteltyä oikein ja kyseiset palvelut voidaan tarvittaessa sen jälkeen hinnoitella. Tavoitteena on edistää vihreää infrastruktuuria hyödyntäviä ratkaisuja aluesuunnittelussa ja päätöksentekoprosesseissa infrastruktuurikysymyksissä. Vaikka on selvää, että suurin osa vihreään infrastruktuuriin liittyviä hankkeita koskevista päätöksistä tehdään paikallisella, kansallisella ja alueellisella tasolla, olisi kannustettava tiettyyn johdonmukaisuuden vähimmäistasoon niissä tiedoissa, joihin pohjautuen tällaisia päätöksiä tehdään, erityisesti kun kyseessä ovat EU:n varoista tuetut hankkeet.

Vaikka tietoja on tällä hetkellä paljon, useimmissa tapauksissa niitä ei ole tuotettu tai arvioitu johdonmukaisesti ja koordinoidusti. Osana luonnon monimuotoisuutta koskevaa EU:n strategiaa komissio työskentelee yhdessä Euroopan ympäristökeskuksen, muiden tutkimuslaitosten ja -virastojen sekä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa varmistaakseen nykyisiä ja kaavailtuja toimia koskevien tietojen mahdollisimman tehokkaan käytön. Tätä työtä jatketaan tulevaisuudessa, mutta sitä olisi mahdollisuuksien mukaan parannettava ja tiedeyhteisön panosta olisi lujitettava. EU:lla on tärkeä rooli tässä prosessissa, ja erityisesti se voi tarjota rahoitustukea ohjelmille, joilla tätä tiedonpuutetta pyritään poistamaan, kuten Horisontti 2020 ja Euroopan rakenne- ja sijoitusrahastot.

Tietämyspohjan parantaminen ja innovoinnin edistäminen

Tietämyksemme vihreän infrastruktuurin käyttöön liittyvistä teknisistä seikoista on kehittynyt huomattavasti viime vuosina. Tästä huolimatta tarvitaan lisää tutkimusta parantamaan tietämystämme kytköksistä, joita vallitsee luonnon monimuotoisuuden (lajit/luontotyypit) ja ekosysteemin tilan (elinvoimaisuus, sietokyky ja tuottavuus) välillä sekä ekosysteemin tilan ja ekosysteemin palveluntuotantokyvyn välillä. Näkemysten syventäminen ekosysteemipalvelujen arvonmäärityksestä, erityisesti vihreää infrastruktuuria hyödyntävien ratkaisujen yhteiskunnallisista sekä terveyteen, turvallisuuteen ja sietokykyyn liittyvistä eduista, olisi myös erittäin hyödyllistä, jotta voidaan tukea vihreän infrastruktuurin tulevaa kehitystä. Olisi myös kannustettava investoimaan soveltavaan tutkimukseen, jotta voidaan testata ja soveltaa innovatiivisia vihreää infrastruktuuria hyödyntäviä ratkaisuja.

Vihreän infrastruktuurin potentiaalia tuottaa kustannustehokkaita ratkaisuja tehostetaan entisestään kehittämällä asianmukaista teknologiaa ja tarkoituksenmukaisia prosesseja, erityisesti liikenteen, energian ja maatalouden sekä kaupunkiemme suunnittelun ja toiminnan suhteen ja biotalouden edistämiseksi[39]. Kaupungeissa älykkäät ja resurssitehokkaat rakennukset, joissa on vihreitä ominaisuuksia, kuten viherkattoja ja -seiniä ja uudenlaisia materiaaleja, voivat tuottaa ympäristö-, yhteiskunta- ja terveyshyötyjä[40]. Teknologian ohella on tarpeen, että vihreän infrastruktuurin kanssa työskentelevät henkilöt hankkivat asianmukaisia taitoja ja osaamista voidakseen omaksua innovatiivisen lähestymistavan. Osaamisvajeiden paikkaaminen uudelleen- ja jatkokoulutuksen avulla on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa riittävän hyvin koulutetun työvoiman saanti keskipitkällä aikavälillä.

EU:n tasolla Horisontti 2020 ja Euroopan aluekehitysrahasto ovat lähteitä, joista vihreän infrastruktuurin tutkimusta ja vihreään infrastruktuuriin tehtäviä investointeja voidaan kenties tukea.

Taloudellisen tuen myöntäminen vihreään infrastruktuuriin liittyviin hankkeisiin

Vihreän infrastruktuurin sisällyttäminen politiikan täytäntöönpanoon keskeisillä aloilla varmistaisi tuen saamisen asiaan liittyvistä rahoitusmekanismeista. Näin kannustettaisiin vihreän infrastruktuurin käyttöönottoon ja hyödyntämiseen eri puolilla EU:ta. Myös yksityissektorilla on oma roolinsa vihreään infrastruktuuriin investoimisessa. Vihreää infrastruktuuria koskevat hankkeet ovat kuitenkin monimutkaisia ja väistämättä riskialttiita, erityisesti kehityksen varhaisvaiheissa. EU:n on vähennettävä riskejä rahoitusvälineiden (kuten riskinjakokäytäntöjen) avulla ja useita yhteistyökumppaneita käsittävillä sopimuksilla, joissa hyödynnetään julkisia ja yksityisiä varoja. Potentiaaliset investoijat (kunnat, alueet, yksityiset kehittäjät) tarvitsevat myös teknistä apua kehittääkseen vihreään infrastruktuuriin liittyviä hankkeita[41]. Komissio ja EIP tarkastelevat useita vaihtoehtoja luodakseen rahoitusvälineen, jolla tuetaan luonnon monimuotoisuuteen liittyviä investointeja, myös vihreään infrastruktuuriin liittyviä hankkeita.

EU:n tasolla toteutettavat, vihreään infrastruktuuriin liittyvät hankkeet

Monet maantieteelliset piirteet, kuten vuoristoalueet (Alpit, Pyreneet ja Karpaatit), jokialueet (Rein ja Tonava) ja metsät (Fennoskandinavian metsät), jatkuvat kansallisten rajojen yli ja ovat osa EU:n yhteistä luonnon- ja kulttuuriperintöä ja identiteettiä. Ne tarvitsevat koordinoitua, yhtenäistä toimintaa ja yleiseurooppalaista visiota. Suuren mittakaavan infrastruktuurialoitteita on tähän mennessä käynnistetty liikenteen, energian ja tieto- ja viestintäteknologian aloilla[42]. Jos vihreää infrastruktuuria varten kehitettäisiin Euroopassa vastaavanlainen väline, Euroopan laajuinen toimintalinja eli Euroopan laajuinen vihreän infrastruktuurin verkosto TEN-G (joka perustuisi Euroopan laajuisiin harmaan infrastruktuurin verkostoihin), tästä koituisi tuntuvia etuja pyrittäessä turvaamaan joidenkin Euroopan symboliarvoltaan suurimpien ekosysteemien sietokyky ja elinvoimaisuus, minkä myötä syntyisi yhteiskunnallista ja taloudellista hyötyä. Tällaiset aloitteet toimisivat myös lippulaiva-aloitteina, jotka voisivat olla esimerkkeinä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ja korostaa Euroopan laajuisen vihreän infrastruktuurin kehittämisen merkitystä politiikassa, suunnittelussa ja rahoituspäätöksissä. Jäsenvaltioita ja alueita kannustetaan tarttumaan tilaisuuksiin kehittää vihreää infrastruktuuria valtioiden rajat ylittävissä tai valtioiden välisissä yhteyksissä Euroopan aluekehitysrahaston tukemien makroaluestrategioiden[43] ja Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien[44] välityksellä.

7 kohta: EU:n tasolla toteutettavat, vihreään infrastruktuuriin liittyvät hankkeet. Eurooppalaista vihreää vyöhykettä koskeva aloite on ekologinen verkosto, joka kulkee Barentsinmereltä Mustallemerelle. Sen tavoitteena on ihmisen toiminnan parempi sovittaminen yhteen luonnonympäristön kanssa ja nykyistä parempien mahdollisuuksien tarjoaminen paikallisyhteisöjen sosioekonomiseen kehitykseen. Vyöhyke yhdistää kansallispuistoja, luonnonpuistoja, biosfäärialueita sekä rajat ylittäviä suojeltuja ja suojelemattomia alueita valtioiden rajojen mukaan ja niiden yli. Aloitteella tuetaan alueellisia kehitysaloitteita luonnonsuojelun perustalta. Siinä keskitytään yhteen ihmiskunnan historian kiistanalaisimpaan rajaan (eli rautaesirippuun) ja muutetaan se sovinnon ja rajat ylittävän yhteistyön symboliksi säilyttämällä ja suojelemalla yhtä Euroopan vaikuttavimmista ja hauraimmista maisema-alueista.

4.           EU:n strategia vihreän infrastruktuurin edistämiseksi

Komissio on sitoutunut kehittämään vihreää infrastruktuuria koskevan EU:n strategian, joka auttaa luonnonpääoman säilyttämisessä ja parantamisessa ja Eurooppa 2020 ­-strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Ottaen huomioon edellä esitetyt näkökohdat vihreän infrastruktuurin tuomista mahdollisista hyödyistä ja roolista, joka EU:lla voi olla sen kehittämisessä, komissio katsoo, että strategia olisi toteutettava mahdollistavana kehyksenä, jossa yhdistyvät poliittiset signaalit sekä tekniset tai tieteelliset toimet. Tässä vaiheessa se katsoo, että strategia voidaan panna täytäntöön osana voimassa olevaa lainsäädäntöä ja nykyisiä politiikan välineitä ja rahoitusmekanismeja. Strategia sisältäisi jäljempänä esitetyt osatekijät.

Vihreän infrastruktuurin edistäminen keskeisillä politiikanaloilla

Keskeiset politiikanalat, joiden välityksellä vihreää infrastruktuuria edistetään, ovat alue- ja koheesiopolitiikka, ilmastonmuutoksen torjuntapolitiikka ja ympäristöpolitiikka, katastrofiriskien hallinta, terveys- ja kuluttajapolitiikka ja yhteinen maatalouspolitiikka, mukaan lukien niiden rahoitusmekanismit. Komissio laatii vuoden 2013 loppuun mennessä tekniset ohjeet, joissa esitetään, miten vihreä infrastruktuuri sisällytetään näiden politiikkojen täytäntöönpanoon vuosina 2014–2020. Komissio ryhtyy näillä keskeisillä politiikanaloilla toimiin lisätäkseen tietoisuutta vihreästä infrastruktuurista tärkeimpien sidosryhmien keskuudessa ja edistääkseen hyviä toimintatapoja, mukaan lukien erityinen tietotekninen alusta tietojen vaihtamiseksi.

Komissio pohtii lisäksi, miten vihreään infrastruktuuriin liittyvää innovointia voidaan rahoittaa muista EU:n välineistä, kuten Verkkojen Eurooppa -välineestä. Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevassa politiikassa (TEN-T) voidaan esimerkiksi edistää vihreää infrastruktuuria erottamattomana osana hankkeita ottaen lähtökohdaksi ehdotettu käytäviin perustuva lähestymistapa.

Tiedotuksen parantaminen, tietämysperustan vahvistaminen ja innovoinnin edistäminen

Sen lisäksi, että kartoitus- ja arviointitoimia jatketaan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian yhteydessä, komissio tarkastelee vuoteen 2015 mennessä, missä laajuudessa ja minkä laatuisina teknisiä tietoja ja paikkatietoja on päätöksentekijöiden käytettävissä vihreän infrastruktuurin käyttöönottoa ja hyödyntämistä ajatellen. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös, kuinka nykyisiä järjestelyjä, jotka koskevat näiden tietojen tuottamista, analysointia ja levittämistä, voitaisiin parantaa erityisesti hyödyntämällä tehokkaammin tietojenvaihdon välineitä.

Komissio arvioi vuoteen 2013 mennessä, millaisia tarpeita ja mahdollisuuksia Horisontti 2020:n yhteydessä on tukea käynnissä olevia kartoitus- ja arviointitoimia metodologisesti, parantaa tietämyspohjaa sekä kehittää ja kannustaa innovatiivisia teknologioita ja lähestymistapoja vihreän infrastruktuurin kehittämisen helpottamiseksi. Se aikoo myös arvioida, miten tekniset standardit, jotka liittyvät erityisesti fyysisiin rakennuskomponentteihin ja prosesseihin, voisivat omalta osaltaan myötävaikuttaa vihreää infrastruktuuria edistävien tuotteiden markkinoiden kasvattamiseen.

Rahoituksen saannin parantaminen

Komissio tutkii edelleen mahdollisuuksia ottaa käyttöön innovatiivisia rahoitusmekanismeja vihreän infrastruktuurin tukemiseksi. Se suunnittelee vuoteen 2014 mennessä yhdessä Euroopan investointipankin (EIP) kanssa EU:n rahoitusvälineen, jolla tuetaan vihreään infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden toteuttajia.

EU:n tasolla toteutettavat, vihreään infrastruktuuriin liittyvät hankkeet

Komissio toteuttaa vuoden 2015 loppuun mennessä tutkimuksen, jossa arvioidaan mahdollisuuksia kehittää Euroopan laajuista vihreän infrastruktuurin verkostoa koskeva aloite (EU TEN-G). Siihen sisältyy arvio tällaisen aloitteen kustannuksista sekä taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ympäristöön liittyvistä hyödyistä.

5.           Päätelmät

Vihreällä infrastruktuurilla voidaan merkittävästi edistää monien EU:n keskeisten toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamista. Paras tapa, jolla EU voi edistää vihreän infrastruktuurin kehittämistä, on sellaisen kehyksen luominen, jolla kannustetaan toteuttamaan vihreää infrastruktuuria koskevia hankkeita ja helpotetaan niitä nykyisten lainsäädännöllisten, toimintapoliittisten ja rahoituksellisten välineiden avulla. Jäsenvaltioita kannustetaan käyttämään näitä mahdollisuuksia, jotta voidaan nopeuttaa vihreän infrastruktuurin käyttöönottoa, ja hyödyntämään vihreän infrastruktuurin tuomia etuja kestävän kehityksen edistämiseksi. Tässä asiakirjassa selostetaan perusteita vihreän infrastruktuurin edistämiselle ja kuvataan EU:n tulevan strategian ominaispiirteitä. Vuoden 2017 loppuun mennessä komissio tarkastelee, miten vihreän infrastruktuurin kehittäminen on edistynyt, ja julkaisee kertomuksen saaduista kokemuksista ja suosituksia tulevista toimista.

[1]               COM(2012) 710 final – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”.

[2]               KOM(2011) 571 lopullinen, EUVL C 37, 10.2.2012.

[3]               KOM(2010) 2020 lopullinen, EUVL C 88, 19.3.2011.

[4]               KOM(2011) 244 lopullinen, EUVL C 264, 8.9.2011.

[5]               Luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU:n strategiasta esittämissään päätelmissä ympäristöneuvosto (6/11) ”korostaa sitä, että ”vihreä infrastruktuuri” edistää myös luonnon monimuotoisuuteen liittyvien näkökohtien sisällyttämistä entistä suuremmassa määrin muihin EU-politiikkoihin; ja on tyytyväinen komission sitoumukseen laatia vuoteen 2012 mennessä vihreitä infrastruktuureita koskeva strategia”. Euroopan parlamentti (5/12) ”kehottaa komissiota ottamaan käyttöön viimeistään vuonna 2012 vihreitä infrastruktuureita koskevan strategian, jossa luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on ensisijainen tavoite”.

[6]               Yksityiskohtaisempaa teknistä tietoa vihreästä infrastruktuurista esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, joka hyväksytään samaan aikaan tämän tiedonannon kanssa, SWD(2013) 155 final.

[7]               Green Infrastructure and territorial cohesion. Euroopan ympäristökeskus, 2011. Tekninen raportti nro 18/2011. Ks. myös http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/docs/Green_Infrastructure.pdf.

[8]               Nellemann, C., Corcoran, E. (eds) 2010. Dead Planet, Living Planet – Biodiversity and ecosystem restoration for sustainable development. A rapid response Assessment. UNEP, GRID-Arendal.

[9]               KOM(2011) 612 lopullinen/2.

[10]             KOM(2011) 614 lopullinen.

[11]             KOM(2011) 17 lopullinen – Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa. Euroopan komission yksiköiden asiakirja, SEC(2011) 92 final.

[12]             Connecting smart and sustainable growth through smart specialisation. Euroopan komissio, 2012.

[13]             Euroopan unionin alueellinen agenda 2020. Tavoitteena osallistava, älykäs ja kestävä moninaisten alueiden Eurooppa. Aluesuunnittelusta ja aluekehityksestä vastaavien ministerien epävirallinen kokous. 19. toukokuuta 2011, Unkari.

[14]             Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia, KOM(2005) 718 lopullinen.

[15]             Euroopan komission tukemia raportteja, tutkimuksia ja arviointiasiakirjoja –http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/studies.htm.

[16]             Ks. esimerkkejä siitä, miten vihreällä infrastruktuurilla voidaan luoda työpaikkoja, komission valmisteluasiakirjan taulukossa 2, SWD(2013) 155 final.

[17]             SWD(2012)101 final/2, s. 13.

[18]             COM(2013) 216 final – EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

[19]             Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalouden toimenpiteet.

[20]             EUVL L 1, 4.1.2003, s. 65.

[21]             Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa, KOM(2009) 82 lopullinen.

[22]             COM(2012) 710 final.

[23]             Euroopan ympäristökeskus, ympäristön tila koskeva vuoden 2010 raportti. http://www.eea.europa.eu/soer.

[24]             Maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpano ja käynnissä oleva toiminta. Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, COM(2012) 46 final.

[25]             KOM(2011) 625 lopullinen/2.

[26]             Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle COM(2012) 673 final.

[27]             Economics of Ecosystems and Biodiversity (TEEB) (Ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden taloudelliset näkökohdat). Esimerkkejä Wienistä, New Yorkista, Philadelphiasta ja Vittelistä, http://www.teebweb.org/.

[28]             EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32.

[29]             EUVL L 372, 27.12.2006, s. 19.

[30]             Integroidut keinotekoiset kosteikot (ICW) ovat esimerkki vihreästä infrastruktuurista, jonka avulla voidaan paremmin saavuttaa jätevesien käsittelyyn ja uimavesien suojeluun liittyvät EU:n toimintapoliittiset tavoitteet.

[31]             COM(2013) 133 final.

[32]             http://www.thebluecarbonproject.com/the-problem-2/

[33]             EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

[34]             EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

[35]             http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/financing/index_en.htm

[36]             http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/docs/adaptation_fragmentation_guidelines.pdf

[37]             http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/studies.htm#design

[38]             Ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen kartoitusta ja arviointia koskeva metodologinen työ tehdään luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian viidennen toimen kautta. Tällaiset tiedot on kuitenkin mukautettava vihreää infrastruktuuria koskeviin näkökohtiin (ks. esimerkkejä osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/index_en.htm). Ilmastonmuutospolitiikan osana EU hyväksyi hiljattain lainsäädäntöä, jolla yhdenmukaistetaan kasvihuonekaasuja koskevat yhteiset tilinpitosäännöt LULUCF-sektorilla ja joka sisältää etenemissuunnitelman jäsenvaltioiden tilinpitojärjestelmien parantamiseksi ja laajentamiseksi. Tällä varmistetaan, että saatavilla on johdonmukaiset ja EU:n laajuiset tiedot (hoidettujen) ekosysteemien kasvihuonekaasuarvoista: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen liittyvistä toimista peräisin olevia kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevista tilinpitosäännöistä ja toimiin liittyviä toimenpiteitä koskevasta tiedosta.

[39]             COM(2012) 60 final.

[40]             Connecting smart and sustainable growth through smart specialisation. Euroopan komissio, 2012.

[41]             http://ec.europa.eu/environment/enveco/biodiversity/pdf/BD_Finance_summary-300312.pdf

[42]             KOM(2011) 676 lopullinen, KOM(2011) 665 lopullinen.

[43]             Itämeri-strategia ja Tonava-strategia.

[44]             http://ec.europa.eu/regional_policy/cooperate/cooperation/index_en.cfm