12.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/26

1.1

ETSK panee merkille komission julkaiseman vihreän kirjan ja katsoo, että se kuvastaa myönteistä ja merkittävää muutosta komission lähestymistavassa hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin nähden.

1.2

ETSK katsoo, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen soveltaminen on paitsi "hyvän tavan vastaista" ja "epäeettistä", myös perustavanlaatuisten oikeudellisten periaatteiden sekä tarjonta- ja kysyntäpuolen edun vastaista. Koska ne tarkoittavat itse asiassa merkittävästi vahvemman markkina-aseman väärinkäyttöä, komitea suosittaa, että käytetään termiä abusive trade practices, joka on yleisesti käytössä esimerkiksi ranskassa ja englannissa.

1.3

Komitea katsoo nykyään laajalle ja syvälle levinneiden hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen olevan pääasiassa tulosta viime vuosikymmenien aikana tapahtuneista fuusioista ja yrityskaupoista.

1.4

Komitea katsoo, että elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin tähänastiset tulokset ovat liian epäselviä ja ehdotetut lähestymistavat riittämättömiä ratkaisemaan hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ongelman. Komitea kehottaa komissiota siksi laatimaan lisäaloitteita.

1.5

Vaikka ETSK:n mielestä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä voitaisi hyödyntää missä tahansa sopimussuhteissa, komitea on vakuuttunut siitä, että ongelma on erityisen vakava suurten valintamyymälöiden sekä maatalous- ja elintarvikealalla toimivien pk-yritysten välisissä kauppasuhteissa. Niissä ilmenevien väärinkäytösten muotoja ja tapausten kaltaisia vakavuusasteita ei muualta löydy.

1.6

ETSK on erityisen mielissään siitä, että komissio epäilee vihreässä kirjassaan sitä, onko aito sopimusvapaus mahdollista silloin, kun suhteet ovat hyvin epätasa-arvoiset. ETSK on tästä samaa mieltä.

1.7

Komitea katsoo, että komissio kuvaa vihreässä kirjassaan varsin onnistuneesti hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen perusluonnetta ja niiden päätyyppejä. Komitea on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että komission tulisi laatia yhtenäinen määritelmä hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille samaan tapaan, kuin jo tehdään direktiivissä 2005/29/EY, sillä käytännöt, joihin vihreässä kirjassa viitataan, muistuttavat jossain määrin "harhaanjohtavia markkinointikäytänteitä" (1).

1.8

Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat entistäkin merkityksellisempiä "pelon ilmapiirissä", jossa heikompi sopimusosapuoli pelkää menettävänsä vahvemman osapuolen asiakkaana. Näin tapahtuu etenkin silloin, kun suuret jälleenmyyjät asettavat toimittajansa luvattoman paineen alaisiksi ja/tai siirtävät liian korkeat hinnat vähittäiskauppiaille ja siten kuluttajille.

1.9

ETSK:n mielestä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen seuraukset eivät rajoitu vain yritysten välisiin kauppoihin, eivätkä ne vaikuta vain heikompiin sopimusosapuoliin. Myös kuluttajat ovat uhreja, samoin kuin kansalliset taloudelliset intressit. Tätä tosiseikkaa ei vihreässä kirjassa tuoda riittävästi esiin.

1.10

ETSK katsoo, että useissa jäsenvaltioissa käyttöön otettu lainsäädäntö, jolla pyritään estämään hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, on osoitus siitä, että asioiden nykytilaa ei voida hyväksyä. Vaikka nämä lait eivät eri syistä ole tuottaneet tyydyttäviä tuloksia, olisi väärin sanoa, että mitään ei ole saavutettu. Esimerkkejä onnistumisista ovat etujen jakautumista koskevan avoimuuden lisääntyminen sekä kaikkein räikeimpien kiristyskäytäntöjen lakkauttaminen.

1.11

Vaikka ETSK:lla ei ole syytä uskoa, että se, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön kyseistä lainsäädäntöä, estäisi tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:n alueella, joitain rajoitteita saattaa ilmetä. Yksikään näistä laeista ei kuitenkaan ole protektionistinen luonteeltaan, ja niitä sovelletaan samalla tavoin sekä kotimaisiin että toisista jäsenvaltioista peräisin oleviin yrityksiin.

1.12

ETSK suosittaa, että kun pohditaan, kuinka hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ongelmaan voitaisiin etsiä lisäratkaisuja, pohdinnat aloitetaan sopimusvapauden puutteesta eräissä suhteissa.

1.13

ETSK suosittaa, että tulevissa ehdotuksissa, joilla pyritään puuttumaan epätasa-arvoisiin kauppasuhteisiin, otetaan huomioon "pelkotekijän" olemassaolo. On tarpeen taata sopimuspuolten välttämätön tasa-arvo, jotta niiden suhteissa vallitsisi tasapuolisuus. Tästä syystä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevan lainsäädännön päätavoitteena ei voi yksinomaan ja ensisijaisesti olla heikomman sopimusosapuolen, vaan pikemminkin kansallisen taloudellisen edun suojelu. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi, että elintarvikkeiden toimittajien, joita asia koskee, ei tarvitsisi aktiivisesti osallistua hallinnollisiin ja oikeudellisiin menettelyihin.

1.14

ETSK kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kieltämiseksi. Lainsäädännön tulisi pohjautua ohjeelliseen luetteloon tyypillisimmistä käytännöistä, joita vahvemmat sopimusosapuolet käyttävät siirtääkseen omat normaalit kustannuksensa ja riskinsä heikomman osapuolen kannettavaksi.

1.15

ETSK kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kanssa uudistamaan viime vuosikymmenten aikana kertyneen konkreettisen kokemuksen pohjalta radikaalisti nykyisiä – ilmeisen vanhentuneita – kilpailusääntöjä niin, että niiden avulla edistetään reilua kilpailua myös vaihtamalla alaa koskevia asiaankuuluvia tietoja tasapuolisesti siten, että kyetään havaitsemaan kaikki tosiasiallisesti määräävässä asemassa olevat.

2.1

Vihreässä kirjassa erotellaan toisistaan elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden tarjonta- ja jakeluketjut, mikä on aivan perusteltua, sillä ensin mainituilla on omat erityispiirteensä muihin tuotteisiin verrattuna.

2.2

Tarjonta- ja jakeluketjuun kuuluvien yritysten asema on vakiintunut huomattavasti kahden viime vuosikymmenen aikana, mikä on todellisuudessa johtanut oligopolien syntyyn. Elintarvikkeiden tarjonta- ja jakeluketjussa tämä koskee erityisesti vähittäiskauppaa, jonkin verran vähemmän jalostusteollisuutta ja kaikkein vähiten maataloustuotteiden alkutuotantoa. Tämä on johtanut huomattavaan epätasapainoon elintarvikeketjussa, sillä oligopoleilla on valtava neuvotteluvoima verrattuna kauppakumppaneihinsa, joiden rakenne on paljon hajanaisempi.

2.3

ETSK on vakuuttunut siitä, että tästä aiheutunut rakenteellinen epätasapaino on jossain tapauksissa johtanut hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin ja että nämä käytännöt eivät usein ole pelkästään epärehellisiä, vilpillisiä ja eettisesti kyseenalaisia, vaan myös yleisten oikeusperiaatteiden vastaisia.

2.4

Vihreässä kirjassa väitetään virheellisesti, että hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä keskusteltiin EU:n tasolla ensimmäisen kerran vasta vuonna 2009. Tällöin ne olivat ensimmäistä kertaa mukana Euroopan komission virallisessa työohjelmassa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi kuitenkin jo vuonna 2005 – jolloin hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt olivat vielä arka aihe – tärkeän lausunnon (2), jossa korostettiin ja kritisoitiin monia kielteisiä näkökohtia vähittäismyyntiketjujen toiminnassa. Olisi mainittava myös vuonna 2007 esitetyn kirjallisen kannanoton "Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen" (3) merkittävä rooli. Siinä kehotettiin suoraan Euroopan komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin tilanteen korjaamiseksi.

2.5

ETSK katsoo, että elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin tähänastiset tulokset ovat jossain määrin epävarmoja, sillä ehdotetussa hyvien käytänteiden soveltamista koskevassa kehyksessä ei ole päästy sopimukseen hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin puuttumisesta. Tätä on pahoitellut muun muassa kolme Euroopan komission jäsentä (4).

2.6

Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston raportti vahvistaa, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä esiintyy yleisesti etenkin elintarvikealalla. Tämä on linjassa ETSK:n näkemyksen kanssa, jonka mukaan suurten valintamyymälöiden vahvemman markkina-aseman väärinkäyttö elintarvikkeita tuottaviin ja jalostaviin pk-yrityksiin nähden on astetta vakavampi ongelma kuin muissa sopimussuhteissa. Tästä kertoo myös se, että vuosien ajan ainoastaan nämä elintarvikkeita suurille vähittäismyyntiketjuille toimittavat tahot ovat valittaneet asiasta.

2.7

ETSK panee merkille komission toteamuksen, jonka mukaan hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat vahingollisia koko EU:n taloudelle eivätkä pelkästään kahden yrityksen välisille sopimussuhteille.

3.1.1

Tähän mennessä ei ole virallisesti kyseenalaistettu sopimusvapauden olemassaoloa kauppasuhteissa – ei edes suurten valintamyymälöiden ja elintarvikkeita tuottavien pk-yritysten välillä. Tämä sopimusvapaus on ollut yksi tärkeimmistä perusteluista, joita sekä suuret valintamyymälät että viranomaiset ovat esittäneet hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen sääntelyä vastaan, sillä sen on väitetty rajoittavan kyseistä vapautta. ETSK:n mielestä on hyvin merkittävää, että vihreässä kirjassa on hylätty tämä näkemys. Siinä tunnustetaan selkeästi, että aito sopimusvapaus puuttuu silloin, kun kahden sopimuskumppanin taloudellisten voimavarojen välillä vallitsee suuri epätasapaino.

3.1.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean mielestä sopimusvapauden puuttumisen tunnustaminen on ehdoton edellytys sille, että tarjonta- ja jakeluverkon epätasapainoisuuksista johtuviin ongelmiin voidaan löytää kattavia ratkaisuja ennen kaikkea elintarvikkeiden kohdalla.

3.1.3

Tässä vihreän kirjan osiossa Euroopan komissio kuvaa varsin onnistuneesti hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen perusluonnetta ja niiden päätyyppejä. Varsinkin suurten valintamyymälöiden ja elintarvikkeiden toimittajien välisissä suhteissa heikommalla osapuolella ei ole todellisia vaihtoehtoja, koska markkinoilla on vain vähän merkittäviä asiakkaita ja ennen kaikkea ne kaikki kohtelevat toimittajia hyvin samalla tavalla.

3.1.4

Useat vihreässä kirjassa mainitut esimerkit hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä paljastavat, että jotkut ostajat ovat valmiita turvautumaan mihin tahansa keinoihin saavuttaakseen ylimääräisiä ja täysin epäoikeutettuja etuja toisen osapuolen kustannuksella. Yksi tapa on maksujen periminen fiktiivisistä palveluista tai palveluista, joita toinen osapuoli ei ole pyytänyt ja jotka ovat sille arvottomia.

3.1.5

ETSK vastaa seuraavalla tavalla tässä vihreän kirjan osiossa esitettyihin kysymyksiin:

3.2.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio hyödyntää tässä yhteydessä kansallisten kilpailuviranomaisten antamia tietoja. Mainittujen esimerkkien lisäksi komitea suosittaa yhteistyötä Ranskan ja Tšekin viranomaisten kanssa, sillä niillä on välitöntä kokemusta kansallisen, hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta. Monopolien torjunnasta vastaavilla viranomaisilla on tutkimustensa yhteydessä oikeus perehtyä kirjanpitoaineistoon (sopimukset, laskut, tiliotteet jne.), joka voi suoraan osoittaa hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt.

3.2.2

Nämä Yhdistyneen kuningaskunnan, Espanjan ja Irlannin kilpailuviranomaisten tarjoamat esimerkit osoittavat, että on harhaanjohtavaa pitää monia käytettyjä keinoja ainoastaan "epäeettisinä", sillä ne ovat räikeästi lain ulkopuolella (etenkin silloin, kun kyseessä on "kiusaaminen ja pelottelu").

3.3.1

Vahvemman osapuolen käyttämistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä heikompaa osapuolta kohtaan aiheutuu kiistattomia haittoja, joiden looginen seuraus on tuotantoon kohdistuvien investointien ja innovoinnin tukahtuminen. Vaikutusta kuluttajiin ei kuitenkaan ETSK:n mielestä ole tuotu riittävästi esille, sillä seuraukset eivät rajoitu pelkästään innovoinnin estymiseen. Tässä osiossa ei kuitenkaan käsitellä lainkaan kansallisiin taloudellisiin etuihin kohdistuvaa uhkaa, joka mainitaan aiemmin vihreässä kirjassa. Uhka on selkein Keski- ja Itä-Euroopan maissa, joissa suuret valintamyymälät ovat kokonaan muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien yritysten omistuksessa. Koska kotimaiset tuottajat – joista valtaosa on pk-yrityksiä – eivät pysty täyttämään ehtoja, jotka ovat usein kohtuuttomia, koko maatalous- ja elintarvikeala näillä alueilla on vaarassa romahtaa, ja perinteisesti elintarviketuotannon osalta omavaraiset maat ovat suurelta osin menettäneet elintarviketurvansa. Kotimainen tuotanto on korvattu tuontituotteilla, jotka ovat laadultaan usein hyvin arveluttavia.

3.3.2

ETSK vastaa seuraavalla tavalla tässä vihreän kirjan osiossa esitettyihin kysymyksiin:

4.1

Jäsenvaltioiden ja EU:n nykyisen lainsäädännön analyysistä ilmenee kaksi seikkaa. Ensinnäkin nykyisin on yleisesti tunnettu ja kiistämätön tosiasia, että eräät vahvat talouden toimijat soveltavat hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä. Useiden jäsenvaltioiden asianomaiset viranomaiset ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että nykytilanne edellyttää sääntelytoimia.

4.2

Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen nykyinen levinneisyys etenkin suurten vähittäismyyntiketjujen ja elintarvikkeiden tuottajien välillä osoittaa ennen kaikkea, miten vanhentunutta kilpailulainsäädäntö on. Tietyt tällaiset käytännöt korostavat kilpailuympäristön vakavaa väärentyneisyyttä ja sellaisten todellisten määräävien markkina-asemien olemassaoloa, joihin monopoleja koskevalla nykyisellä lainsäädännöllä ei pystytä puuttumaan.

4.3

Kilpailulainsäädännön tarkistamisen lisäksi ETSK pitää täysin oikeutettuna tiettyjen erikseen määriteltyjen käytäntöjen kieltämistä EU:ssa, jotta siten voidaan toteuttaa hajanaisen oikeudellisen ympäristön tarpeellinen yhdenmukaistaminen. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen sääntelyn ja monopoleja koskevan lainsäädännön tarkistuksen välillä on kuitenkin oltava looginen yhteys, jotta voidaan varmistaa, että seuraamuksia langetetaan ainoastaan niille, jotka ovat kyseisiä käytäntöjä sisältävien sopimusten loogisia alkuunpanijoita, eli määräävässä markkina-asemassa oleville.

4.4

Jotta kyseinen yhdenmukainen sääntely olisi tuloksekasta, siinä on otettava huomioon listalta poistamisen uhka ja siitä johtuva heikompien sopimusosapuolien, etenkin suurille valintamyymälöille tavaraa toimittavien pk-yritysten, heikot valitusmahdollisuudet. Sääntelyn on oltava sellaista, että sillä voidaan puuttua muuhunkin kuin pelkästään yritysten välisiin suhteisiin.

4.5

Vielä vastausta vailla oleviin vihreän kirjan asianomaisessa osiossa esitettyihin kysymyksiin ETSK vastaa seuraavalla tavalla:

5.1.1

ETSK jakaa Euroopan komission näkemyksen, jonka mukaan nykyiset kansallisella tasolla toteutetut mekanismit hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi ovat yleisesti riittämättömiä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että niissä ei oteta huomioon tietynlaista pelon ilmapiiriä, joka johtuu todellisen sopimusvapauden puuttumisesta ja listalta poistamisen uhasta. Näihin ongelmiin on toistaiseksi puututtu parhaiten Ranskassa, missä valvontaviranomainen voi toimia epävirallisten tietojen perusteella ja oma-aloitteisesti. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen poistaminen perustuu myös kansallisen taloudellisen edun suojeluun eikä ainoastaan heikomman osapuolen suojeluun.

5.1.2

Vain osassa jäsenvaltioita torjutaan epäreiluja sopimuskäytäntöjä lainsäädännöllisin toimin. Lisäksi yksittäisten lakien välillä on varsin huomattavia eroja. Molemmat seikat muodostavat epäilemättä eräänlaisen esteen rajatylittävälle kaupalle (kysymys 16).

5.1.3

ETSK:n mielestä ainoa järkevä yhteinen lähestymistapa, jolla puututaan sovellettavan lainsäädännön eroista johtuviin haittavaikutuksiin, olisi hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen.

5.2.1

ETSK on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole erityistä mekanismia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi. Komitea on myös vakuuttunut siitä, että pelkotekijän voittamiseksi kansallisille viranomaisille olisi annettava valtuudet toimia tällä alalla oma-aloitteisesti, vastaanottaa nimettömiä tai epävirallisia valituksia sekä määrätä sanktioita (kysymys 18).

6.1

ETSK on yhtä mieltä siitä, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä esiintyy sekä elintarvike- että non-food-toimitusketjussa, mutta komitea katsoo edellä esitetyn mukaisesti, että tilanne on pahin suurvalintamyymälöiden ja tuotannosta vastaavien pk-yritysten välisissä suhteissa.

6.2

Kun kyse on tuotteiden ottamisesta valikoimiin, ei ole lainkaan selvää, minkälaisen vastineen mahdollinen toimittaja saa maksamalleen summalle. Useimmissa tapauksissa tämä maksu – joka on kaikkien kauppasuhteiden välttämätön perusedellytys – ei takaa toimittajalle, että ostaja todella ottaa vastaan kyseiset hyödykkeet eikä pudota niitä valikoimasta ilman syytä.

6.3

Ns. ostokatteet kuuluvat nykyään suurten vähittäismyyntiketjujen vakiintuneisiin käytäntöihin. ETSK:n mielestä niiden yleinen hyöty on vähintäänkin kyseenalainen. Ensinnäkin ostokatteet kuvastavat sen hetkisen hallitsevan aseman väärinkäyttöä, sillä niiden taakse kätkeytyy usein pyytämättömiä ja fiktiivisiä palveluita. Toiseksi ne aiheuttavat huomattavaa avoimuuden puutetta edun jakautumisen osalta. Ostokatteiden olemassaolo merkitsee sitä, että toimittajien (ja ulkopuolisten tarkkailijoiden) on hyvin vaikeaa arvioida, kuinka paljon ne ovat todella maksaneet toimitetuista hyödykkeistä. Todellisuudessa hyödykkeiden toimittamisen ehtona on, että toimittaja hyväksyy myyjän tarjoamat palvelut. ETSK:n mielestä maksut myyjän tarjoamista todellisista ja oikeutetuista palveluista olisi sisällytettävä elintarvikkeiden ostohintaan.

6.4

Vielä vastausta vailla oleviin vihreän kirjan asianomaisessa osiossa esitettyihin kysymyksiin ETSK vastaa seuraavalla tavalla: