Neuvoston ja komission yhteinen vuoden 2012 raportti eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta

1. YLEISSIVISTÄVÄ JA AMMATILLINEN KOULUTUS EUROOPPA 2020 -STRATEGIAN YHTEYDESSÄ

Neuvosto laati vuonna 2009 eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet (jäljempänä ’ET 2020’) (1). Sen jälkeen taloudellinen ja poliittinen tilanne on muuttunut, mikä on aiheuttanut uusia epävarmuustekijöitä ja rajoituksia. Euroopan unionin oli ryhdyttävä lisätoimenpiteisiin historiansa pahimman rahoitus- ja talouskriisin nujertamiseksi, ja sitä varten sovittiin älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävästä Eurooppa 2020 -strategiasta.

Yleissivistävällä ja ammatillisella koulutuksella on keskeinen asema kyseisessä strategiassa ja erityisesti yhdennetyissä suuntaviivoissa, jäsenvaltioiden kansallisissa uudistusohjelmissa ja jäsenvaltioiden uudistusten ohjenuoraksi annetuissa maakohtaisissa suosituksissa. Yksi Eurooppa 2020 -strategian viidestä yleistavoitteesta liittyy koulunkäynnin keskeyttämiseen ja korkea-asteen tai sitä vastaavien opintojen suorittamiseen.

Vuotta 2012 koskevassa vuotuisessa kasvuselvityksessä korostetaan, että Eurooppa 2020 -strategiassa on keskityttävä yhtä aikaa sekä lyhyellä aikavälillä kasvua tuottaviin uudistustoimiin että oikeanlaisen keskipitkän aikavälin kasvusuunnitelman laatimiseen. Koulutusjärjestelmiä on uudenaikaistettava, jotta niiden vaikuttavuus ja laatu paranevat ja ihmiset saavat työmarkkinoilla menestyäkseen tarvitsemansa taidot ja pätevyyden. Tällä tavalla lisätään ihmisten luottamusta kykyynsä selvitä nykyisistä ja tulevista haasteista. Se parantaa Euroopan kilpailukykyä ja luo kasvua ja työpaikkoja. Vuoden 2012 kasvuselvityksessä vaaditaan myös kiinnittämään erityistä huomiota nuoriin, jotka ovat yksi nykyisen kriisin pahimmin koettelemista ryhmistä.

ET 2020 on koulutuksen uudistamisessa keskeinen väline, jolla voidaan edistää merkittävästi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Sitä varten ET 2020 -puitteita on kuitenkin mukautettava päivittämällä painopistealoja, välineitä ja hallintorakennetta.

Tässä yhteisen raportin luonnoksessa ehdotetaan uusia työskentelyn painopisteitä vuosiksi 2012–2014. Ehdotukset perustuvat keskeisillä politiikan aloilla viimeisten kolmen vuoden aikana tapahtuneen edistymisen arviointiin, ja niillä on tarkoitus saada koulutus tukemaan Eurooppa 2020 -strategiaa.

Yhteisen raportin luonnoksessa esitetään myös vaihtoehtoja ET 2020:n hallintotavan muuttamiseksi, jotta sen voidaan varmistaa osaltaan edistävän Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin pääsemistä.

Yhteistä raporttia koskevaan luonnokseen liittyy kaksi komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa (2). Niissä annetaan tilanneselvitys yksittäisten maiden ja keskeisten aihealueiden osalta ja hyödynnetään jäsenvaltioiden toimittamia kansallisia kertomuksia ja muita tietoja.

Julkisten budjettien kaikki osa-alueet, myös yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, ovat nykyisin tarkkailun alaisina. Useimmilla jäsenvaltioilla on vaikeuksia pitää menot nykyisellä tasolla saatikka kasvattaa niitä.

Tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että koulutustason parantaminen voi pitkällä aikavälillä olla erittäin tuottavaa ja luoda kasvua ja työpaikkoja Euroopan unionissa. Jos vajavaiset perustaidot omaavien osuutta koskeva EU:n vertailuarvo (alle 15 prosenttia vuoteen 2020 mennessä) saavutettaisiin, Euroopan unionin saama pitkän aikavälin taloudellinen kokonaishyöty olisi valtaisa (3).

Tilanne on ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että – jopa ennen kriisiä – koulutukseen käytetyt varat olivat joissakin jäsenvaltioissa melko vähäiset (noin 4 prosenttia BKT:stä tai vähemmän) Euroopan unionin keskiarvon ollessa lähes 5 prosenttia BKT:stä, mikä on sekin vähemmän kuin Yhdysvaltojen 5,3 prosenttia.

Koulutusbudjetteihin tehtävät leikkaukset vaarantavat talouden kasvupotentiaalin ja kilpailukyvyn. Komissio vahvisti vuotta 2012 koskevassa kasvuselvityksessä vakaan käsityksensä siitä, että jäsenvaltioiden olisi julkista taloutta vakauttaessaan asetettava etusijalle kasvua tukevien politiikan alojen, kuten koulutuksen, rahoittaminen.

Siinä, millä tavalla jäsenvaltiot ovat kriisin vuoksi puuttuneet koulutusbudjetteihinsa, ei ole havaittavissa selkeää kaavaa. Ne ovat toteuttaneet menojen hillitsemiseksi monenlaisia toimenpiteitä: Monet ovat leikanneet henkilöstökustannuksia (BE/Flanderi, BG, EL, ES, FR, HU, IE, LV, PT, RO, SI) tai infrastruktuuriin, ylläpitoon ja välineistöön liittyviä hankintoja (BE/Flanderi, BG, IE, RO). Jotkin valtiot ovat vähentäneet esiasteen koulutustarjontaa (2-vuotiaille tarjottava koulutus FR), lykänneet tai hidastaneet uudistusten toteuttamista (BG) tai toteuttaneet muita toimenpiteitä, kuten opintotukien pienennyksiä (BE/Flanderi, IE, PT).

Tällaiset suuntaukset on otettava huomioon. ET 2020:tä olisi hyödynnettävä keskusteltaessa parhaista tavoista investoida koulutukseen siten, että tehokkuus ja vaikuttavuus yhdistyvät kasvun tukemiseen. Älykäs investoiminen kulkee rinnakkain älykkäiden poliittisten uudistusten kanssa, joilla parannetaan koulutuksen laatua. Jotta voidaan määrittää toimivia tapoja jakaa taloudellinen rasite ja löytää uusia rahoituslähteitä, asiasta voitaisiin käydä laajaa, kaikki sidosryhmät kattavaa keskustelua.

Kriisi vaikuttaa huolestuttavasti nuorten tulevaisuudennäkymiin. Nuorisotyöttömyys on noussut vuosien 2008 ja 2010 välillä 15,5 prosentista 20,9 prosenttiin, ja niiden 15–24-vuotiaiden osuus, jotka eivät ole koulutuksessa, työssä eivätkä harjoittelussa, on kasvanut kaksi prosenttiyksikköä. Koulunkäynnin keskeyttäneistä 53 prosenttia oli työttömänä.

Tätä taustaa vasten Eurooppa 2020 -strategian mukainen tavoite vähentää koulunkäynnin keskeyttäneiden 18–24-vuotiaiden osuus alle 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä on erityisen tärkeä. Jos nykyinen suuntaus jatkuu, tavoitetta ei saavuteta. Vuonna 2010 koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus oli – jonkinasteisesta edistymisestä huolimatta – edelleen 14,1 prosenttia koko Euroopan unionissa, mutta maiden väliset erot ovat suuret. On näyttöä siitä, että pojilla on suurempi riski (16 prosenttia) jättää koulunkäynti kesken kuin tytöillä (12,6 prosenttia).

Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuuden laskeminen alle 10 prosenttiin on vaikea haaste. Neuvoston vuonna 2011 antamassa suosituksessa koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä politiikoista (4) edellytetään, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön johdonmukaisia, kokonaisvaltaisia ja näyttöön perustuvia strategioita erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joille annettiin asiaa koskeva maakohtainen suositus vuonna 2011 (AT, DK, ES, MT). Mutta myös niiden maiden, jotka ovat lähellä tavoitetta (DK, IE, HU, NL, FI), olisi lisättävä ponnisteluja päästäkseen vielä pidemmälle tai uudestaan liikkeelle kehityksen seisahduttua paikalleen. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi toteutettava kohdennettuja toimenpiteitä koulunkäynnin keskeyttämisvaarassa olevien nuorten tavoittamiseksi.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jäsenvaltioiden politiikka ei riittävästi perustu ajantasaisiin tietoihin ja analyyseihin koulunkäynnin keskeyttämisen syistä ja vaikutuksista. Vain muutamassa maassa kerätään, seurataan ja analysoidaan koulunkäynnin keskeyttämiseen liittyviä tietoja järjestelmällisesti (EE, FR, HU, IT, LU, NL, UK).

Ehkäiseminen ja varhainen puuttuminen ovat avaimia ongelman ratkaisemiseen. Jäsenvaltioissa jätetään kuitenkin ehkäisemistyö liian vähälle huomiolle. Vaikka osittaiset, korvaavat toimenpiteet, kuten uuden mahdollisuuden tarjoava koulutus, ovat tärkeitä, ne eivät riitä ongelman perimmäisten syiden poistamiseen. Ehkäisevää ja varhaista puuttumista olisi painotettava enemmän opettajankoulutuksen, jatkuvan ammatillisen kehittämisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen yhteydessä.

Koulunkäynnin keskeyttämistä voidaan osittain vähentää lisäämällä nuorten tarpeisiin mitoitetun korkealaatuisen ammatillisen peruskoulutuksen tarjontaa. Se voi olla myös yhdistelmäkoulutusta, jossa ammatillinen koulutus yhdistyy toisen asteen yleissivistävään koulutukseen. Tällainen erilainen oppimispolku on joillekin oppilaille motivoivampi. Samalla on kuitenkin ehdottoman tarpeellista vähentää ammatillisen koulutuksen keskeyttäjien määrää.

Monissa maissa on käytössä laaja kirjo toimenpiteitä, joilla puututaan koulunkäynnin keskeyttämiseen liittyviin eri tekijöihin, mutta niistä ei välttämättä muodostu kokonaisvaltaista strategiaa. Eri koulutussektoreiden ja politiikan alojen, kuten nuorisopolitiikan ja sosiaali- ja työvoimapalvelujen, sidosryhmien olisi työskenneltävä tiiviimmin yhdessä. Yhteistyötä vanhempien ja paikallisyhteisöjen kanssa olisi tehostettava. Koulujen ja yritysmaailman välinen yhteistyö, kerhotoiminta ja koulun ulkopuolinen toiminta sekä nk. nuorisotakuut ovat tapoja, joilla erilaiset paikallistason toimijat voidaan saada mukaan.

Koska asetettua yleistavoitetta ei tätä vauhtia saavuteta Euroopassa, poliittista lähestymistapaa on kiireesti vahvistettava. Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävän toiminnan, jota ohjeistetaan kesäkuussa 2011 annetulla neuvoston suosituksella, on tulevina vuosina oltava yksi ET 2020:n tärkeimmistä painopisteistä.

Jotta Eurooppa olisi kriisistä toivuttuaan entistä vahvempi, on luotava talouskasvua osaamisen ja innovoinnin pohjalta. Sitä voidaan edistää voimakkaasti korkea-asteen tai vastaavalla koulutuksella. Se tuottaa korkeasti koulutettua työvoimaa, jota Euroopassa tarvitaan edistämään tutkimusta ja kehittämistä, ja antaa ihmisille taitoja ja pätevyyksiä, joita he tarvitsevat osaamisintensiivisessä taloudessa.

Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettiin yleistavoite, jonka mukaan korkea-asteen tai vastaavan tutkinnon suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuus nostetaan 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2010 kyseisessä ikäryhmässä oli korkea-asteen tai vastaavan tutkinnon suorittaneita keskimäärin 33,6 prosenttia. Tutkinnon suorittaneiden määrät, kansalliset tavoitteet ja tavoitetasot ovat eri maissa hyvin erilaisia.

Päästäkseen tavoitteisiin jäsenvaltioiden olisi jatkettava uudistuksia, kuten sovittiin korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistamisesta 28. marraskuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä (6) ja noudattaen asiaa koskevia maakohtaisia suosituksia, joita on annettu viidelle maalle (BG, CZ, MT, PL, SK).

Uudistuksilla olisi vastattava tutkinnon suorittaneiden määrän lisäämistä koskevaan haasteeseen, ja samalla olisi pidettävä yllä ja kohotettava koulutuksen ja tutkimuksen laatua ja relevanssia.

Rahoituksen ja hallinnon optimointiin tähtäävien ponnistelujen lisäksi kaikissa jäsenvaltioissa olisi lisättävä aliedustettujen väestöryhmien osallistumista. Tällaisia ovat esimerkiksi sosioekonomisesti tai maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevat, etnisiin ryhmiin kuuluvat ja vammaiset.

Aikuisopiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua korkea-asteen koulutukseen olisi helpotettava. On paljon mahdollisuuksia auttaa työelämässä jo olevia pääsemään tai palaamaan korkea-asteen koulutukseen, tukea siirtymistä ammatillisesta koulutuksesta korkea-asteen koulutukseen ja parantaa epävirallisen oppimisen puitteissa aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista.

Liian moni opiskelija keskeyttää korkea-asteen opintonsa. Koulutus- ja uramahdollisuuksia koskeva neuvonta ja ohjaus, joka auttaa pitämään yllä motivaatiota suorittaa opinnot loppuun, on olennaisen tärkeää pyrittäessä ehkäisemään ja vähentämään opintojen keskeyttämisriskiä.

Lahjakkaiden ulkomaalaisopiskelijoiden houkutteleminen voi sekin olla keino lisätä koulutukseen osallistumista ja tutkintojen suorittamista.

Korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistaminen edistää merkittävästi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Tästä syystä myös sen on oltava yksi ET 2020:n seuraavan kauden ensisijaisista keskustelunaiheista, ja siihen sisältyy vuonna 2011 annetun korkea-koulutusta koskevan tiedonannon sekä Euroopan korkeakoulutusjärjestelmien nykyaikaistamista koskevien neuvoston päätelmien täytäntöönpano.

Korkea-asteen tai sitä vastaavien opintojen suorittaminen: Tutkintojen määrät vuonna 2010 ja kansalliset tavoitteet (7)

Suurimmalle osalle eurooppalaisista elinikäinen oppiminen ei käytännössä toteudu. Samalla kun koulutukseen osallistuminen elämän varhaisvuosina on lisääntynyt, tuoreet luvut elinikäiseen oppimiseen osallistuvien 25–64-vuotiaiden määrästä osoittavat lievää laskusuuntaa. Nykyinen 9,1 prosentin (2010) osuus on kaukana ET 2020:n mukaisesta 15 prosentin vertailuarvosta, joka on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä.

Tämä heikko tulos on erityisen huolestuttava nykyisen kriisin vuoksi. Työttömien nuorten ja heikosti koulutettujen aikuisten on voitava luottaa koulutukseen keinona hankkia paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla. Jos heidän taitojensa kehittämiseen ei panosteta, todennäköisyys heidän paluustaan työelämään heikkenee ja mahdollisuudet kasvun ja työpaikkojen luomiseen Euroopassa kapenevat. Samalla olisi lisäksi keskityttävä siihen, että koulutuksella myötävaikutetaan Euroopan taloudelliseen kehitykseen parantamalla työvoiman osaamista ja yhdistämällä aikuiskoulutussuunnitelmia taloudellisen kehityksen ja innovoinnin edistämiseksi.

Elinikäinen oppiminen on jatkuva prosessi, joka voi kestää läpi elämän laadukkaasta varhaiskasvatuksesta työuran jälkeiseen aikaan. Oppimista myös tapahtuu muuallakin kuin virallisten koulutusjärjestelmien puitteissa, varsinkin työpaikoilla.

Viime aikoina on päästy jonkin verran lähemmäksi EU:n vertailuarvoja vajavaiset perustaidot omaavien osuuden vähentämisen (20 prosenttia vuonna 2009, tavoite 15 prosenttia vuonna 2020) ja varhaiskasvatukseen osallistuvien osuuden lisäämisen (92 prosenttia vuonna 2009, tavoite 95 prosenttia vuonna 2020) suhteen. Ponnisteluja on kuitenkin jatkettava kummankin tavoitteen osalta.

Elinikäisen oppimisen esteenä ovat yhä esimerkiksi rajalliset koulutusmahdollisuudet, joita ei ole riittävästi mukautettu erilaisten kohderyhmien tarpeisiin, helposti saatavien tietojen ja tukijärjestelmien puute ja liian joustamattomat oppimispolut (esimerkiksi ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen välillä). Usein ongelmia pahentaa potentiaalisten opiskelijoiden heikko sosioekonominen asema ja koulutustausta.

Näiden vaikeuksien voittamiseen eivät riitä asteittaiset uudistukset joillakin tietyillä koulutusaloilla. Vaikka ongelma on tiedostettu jäsenvaltioissa jo vuosikymmen sitten, segmentoituminen on edelleen ongelma. Nykyisin vain muutamassa maassa noudatetaan kokonaisvaltaista strategiaa, joka tukee koko koulutusjatkumoa (AT, CY, DK, SI, UK/Skotlanti).

Myönteisenä seikkana voidaan todeta, että eurooppalaisten ja kansallisten tutkintojen viitekehysten (BE/Flanderi, CZ, DK, EE, FI, FR, IE, LT, LV, LU, MT, NL, PT, UK), epävirallisen ja arkioppimisen validointijärjestelmien (DE, DK, ES, FI, FR, LU, NL, PT, RO, SE, UK) ja elinikäistä ohjausta koskevan politiikan (AT, DK, DE, EE, ES, FI, FR, HU, IE, LT, LU, LV, NL) kaltaisten välineiden käyttö on osoittanut, että eri koulutussektoreiden välisen yhteistyön esteitä on mahdollista poistaa.

Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien tulisi tarjota mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen kaikille. Jäsenvaltioiden olisi käytävä järjestelmänsä huolellisesti läpi selvittääkseen sen, mitkä tekijät ovat esteenä elinikäiselle oppimiselle. Niiden olisi laadittava yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa kattavia strategioita ja toteutettava toimenpiteitä elinikäiseen oppimiseen osallistumisen helpottamiseksi EU:n sitoumusten mukaisesti ja hyödyntäen avoimuutta edistäviä välineitä ja viitekehyksiä (eurooppalainen tutkintojen viitekehys (8), ECVET/ECTS (9), EQAVET ja avaintaitoja koskeva viitekehys (10)). Päätavoitteena olisi huolehdittava siitä, että kaikki oppivat perustaidot, ja sopeuttaa elinikäisen oppimisen tarjontaa paremmin, jotta varsinkin heikosti koulutettuja aikuisia saadaan osallistumaan.

Liikkuvuus lujittaa Euroopan perustaa osaamiseen perustuvalle kasvulle, innovointikyvylle ja kansainväliselle kilpailukyvylle tulevaisuudessa (11). Se tukee ihmisten työllistyvyyttä ja henkilökohtaista kehittymistä, ja työnantajat pitävät sitä arvossa. Niin koulutuslaitokset, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmät kuin yrityksetkin hyötyvät liikkuvuuden tuloksena olevista oppimiskokemuksista, henkilökohtaisista kontakteista ja verkostoista. Oppimiseen liittyvän kansainvälisen liikkuvuuden edistäminen on erinomainen esimerkki Euroopan tason toiminnan tuomasta lisäarvosta.

Nykyinen osallistumismäärä ei kuitenkaan vastaa liikkuvuuden arvoa. Noin 10–15 prosenttia korkeakoulututkinnon suorittaneista viettää osan opiskeluajastaan ulkomailla, ja juuri korkeakouluissa liikkuvuuden arvo tunnustetaankin yleisimmin; ammatillisen tutkinnon suorittaneilla vastaava luku on vain noin 3 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen parissa tarvitaankin lisätoimia liikkuvuuden lisäämiseksi. Varojen puute ja riittämätön kielitaito ovat oppimiseen liittyvän liikkuvuuden jarruna. Aina liikkuvuutta ei tunnusteta eikä validoida. Tarjolla olevista mahdollisuuksista on usein liian vähän tietoa. Lisäksi erityistarpeita omaavien (esimerkiksi vammaisten) opiskelijoiden tilanteeseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota.

Monissa maissa päähuomio kohdistuu opiskelijoiden liikkuvuuden edistämiseen. Vaikka joissakin maissa (BG, IE, MT, SE, BE/Flanderi, DE, EE, EL, ES, FI, NL, RO, LT, FR) toimia kohdistetaan myös muihin ryhmiin, kuten opettajiin ja oppisopimuskoulutuksessa oleviin, asian suhteen voitaisiin tehdä paljon enemmän sekä kansallisella että Euroopan tasolla.

Tässä voidaan merkittävästi hyödyntää eurooppalaisia rahoitusohjelmia. Komissio on ehdottanut osana vuosia 2014–2020 koskevaa uutta monivuotista rahoituskehystä, että tulevan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevan ohjelman tuensaajien vuotuinen määrä lähes kaksinkertaistetaan 400 000:sta liki 700 000:een.

Rahoitusohjelmia on kuitenkin toteutettava rinnan politiikan uudistusten kanssa. Neuvosto hyväksyi marraskuussa 2011 oppimiseen liittyvää liikkuvuutta koskevan uuden vertailuarvon (korkea-asteen koulutuksessa 20 prosenttia ja ammatillisessa peruskoulutuksessa 6 prosenttia vuoteen 2020 mennessä). Tätä poliittisen tason sitoumusta olisi edistettävä panemalla täytäntöön neuvoston suositus ”Nuoret liikkeellä – nuorten oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistäminen” ja hyödyntämällä täysimääräisesti avoimuutta edistäviä eurooppalaisia välineitä, kuten eurooppalaista tutkintojen viitekehystä, ECTS/ECVET-järjestelmää ja Europassia (12).

Nykyinen kriisi on jouduttanut osaamistarpeiden muuttumista. Vähäistä pätevyyttä edellyttävien työpaikkojen tarve vähenee, ja huomispäivän osaamistaloudessa tarvitaan yhä enemmän korkeasti koulutettua työvoimaa. Hiljattain tehdyn ennusteen (13) mukaan korkeaa pätevyyttä edellyttävien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista lisääntyy lähes 16 miljoonalla eli 29 prosentista (2010) 35 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vastaavasti vähäistä ammattitaitoa vaativien työpaikkojen osuuden odotetaan pienenevän noin 12 miljoonalla eli 20 prosentista alle 15 prosenttiin. Joissakin maissa on jo nyt vaikeuksia saada työntekijöitä korkeaa pätevyyttä edellyttäviin työtehtäviin. Tilanne tulee huononemaan väestön ikääntymisen vaikutuksesta, kun työvoima alkaa vähetä vuoden 2012 jälkeen. Useille maille (BG, CY, CZ, EE, PL, SI, SK, UK) on annettu maakohtaisia suosituksia työmarkkinoiden tarpeita vastaavan osaamisen lisäämisestä ja alhaisen osaamistason työntekijöille tarjottavasta erityistuesta.

Jäsenvaltiot ovat edistyneet sellaisten menetelmien, välineiden ja toimintatapojen käyttöönotossa, joilla osaamistarpeita, kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa ja valmistuneiden työllistymistä voidaan ennakoida ja arvioida. Monissa maissa panostetaan keskeisiin aloihin, kuten tieto- ja viestintätekniikkaan ja terveysalaan.

Kuitenkin vain muutamassa maassa (AT, DE, FR, IE, PL, UK) tuloksia levitetään koordinoidusti tärkeimmille toimijoille. Institutionaalisia menettelyjä kehitetään usein paikallis- tai aluetasolla, mutta niissä tapaa näkyä ja toistua koulutusjärjestelmien segmentoituneisuus.

Eri maissa pyritään parantamaan koulutustarjonnan kykyä reagoida työmarkkinoiden muuttumiseen tärkeiden sidosryhmien kanssa toteutettavilla kumppanuuksilla (EE, FI, SE), laadunvarmistusmekanismeilla ja aloitteilla, jotka kohdistuvat työmarkkinoilla tarvittaviin taitoihin ja etenkin luku- ja kirjoitustaitoon sekä matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan osaamiseen (AT, BE/Flanderi, DE, FR, PL, LT, IE), kielitaitoon, digitaalisiin taitoihin sekä aloitteellisuuteen ja yrittäjyyteen (ES, EE, BG, LT, FR).

Rohkaisemalla poikia ja tyttöjä valitsemaan ammatteja aloilta, joilla he ovat aliedustettuina, voidaan vähentää sukupuolittaista eriytymistä yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä auttaa vähentämään osaamisvajetta työmarkkinoilla.

ET 2020:lla olisi tuettava ”uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma” -lippulaivahankkeen toteuttamista. Komissio on antanut tiedonannon ”Mahdollisuuksia nuorille -aloite” (14), jossa korostetaan koulutuksen merkitystä nuorisotyöttömyyden torjunnassa, ja se aikoo esittää vuonna 2012 ammattitaidon uudelleenarviointia koskevan tiedonannon, jossa ehdotetaan toimia avaintaitojen parantamiseksi ja tiiviimpien yhteyksien luomiseksi koulutuksen ja työmarkkinoiden välille. ET 2020:n puitteissa jatketaan työtä, jolla edistetään kaikkien kansalaisten avaintaitoja, parannetaan seurantaa kehittämällä työllistyvyyttä koskeva uusi eurooppalainen vertailuarvo, edistetään osaamisen säännöllistä päivittämistä ja uudelleenkoulutusta sekä ennakoidaan tulevaisuuden työmarkkinoiden osaamistarpeita erityisesti EU:n työmarkkinoiden osaamispanoraaman avulla.

Edellä esitetty vuosia 2009–2011 koskeva arviointi sekä hidas eteneminen kohti koulutusta koskevan yleistavoitteen ja ET 2020 -vertailuarvojen saavuttamista osoittavat selvästi, että on vahvasti investoitava uudistettuun koulutukseen, jotta se voi tukea kestävää kasvua ja työpaikkojen syntymistä sekä edistää sosiaalista osallisuutta.

Vuotta 2012 koskevassa kasvuselvityksessä korostetaan, että jäsenvaltioiden on tarpeen noudattaa näkyvällä tavalla EU:n tason poliittista ohjeistusta. ET 2020:tä voitaisiin käyttää tukemaan jäsenvaltioita niiden vastatessa maakohtaisissa suosituksissa määritettyihin haasteisiin, jotka koskevat koulunkäynnin keskeyttämistä (AT, DK, ES, MT), korkea-asteen tutkintojen suorittamista (BG, CZ, MT, PL, SK), elinikäistä oppimista, ammatillista koulutusta ja työmarkkinoilla tarvittavia taitoja (AT, CY, DK, EE, ES, FI, FR, LU, MT, PL, SI, SK, UK) sekä esikoulu- ja kouluopetusta taikka tasa-arvokysymyksiä (BG, DE, EE).

Neuvosto ja komissio vahvistavat komission arvioinnin sekä jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten sidosryhmäorganisaatioiden kuulemisen perusteella, että ET 2020:n vuonna 2009 asetetut neljä strategista tavoitetta pysyvät voimassa. Vuonna 2009 sovittujen keskipitkän aikavälin painopisteiden luettelo korvataan uudella luettelolla, jonka avulla yleissivistävä ja ammatillinen koulutus saadaan tukemaan kasvua ja työpaikkoja (katso liite).

Lisäksi komissio ehdottaa tarkistuksia ET 2020:n mukaisiin työjärjestelyihin, jotka suunniteltiin ennen Eurooppa 2020 -strategiasta ja talouspolitiikan EU-ohjausjaksosta sopimista. ET 2020 olisi sopeutettava paremmin Eurooppa 2020 -strategiaan. Sen pitäisi olla mekanismi, jolla ET 2020:n sidosryhmät saadaan toimimaan, jolla lisätään niiden sitoutumista ja valjastetaan niiden asiantuntemus Eurooppa 2020 -strategian tueksi ja jossa hyödynnetään myös asiaankuuluvien EU-virastojen ja eurooppalaisten verkostojen keräämää tietoa (15).

Jotta ET 2020:n vaikutusta Eurooppa 2020 -strategian toteutumiseen voitaisiin lisätä, ET 2020:n hallintoa ja työvälineitä voitaisiin mukauttaa seuraavasti:

Lopuksi voidaan todeta, että Eurooppa 2020 -strategian ja ET 2020:n tavoitteisiin pääsemiseksi on hyödynnettävä kaikkia välineitä, mukaan lukien nykyiset ja tulevat ohjelmat yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla, rakennerahastot ja Horisontti 2020.

(2) Asiak. 18577/11 ADD 1 (SEC(2011) 1607 lopullinen) ja asiak. 18577/11 ADD 2 (SEC(2011) 1608 lopullinen).

(3) European Expert Network on Economics of Education (EENEE), EENEE Policy Brief 1/2011: The Cost of Low Educational Achievement in the European Union.

(7) Lähde vuoden 2010 osalta: Eurostat (työvoimatutkimus). ISCED-tasot 5 ja 6. Saksan tavoitteeseen sisältyy myös ISCED 4 ja Itävallan tavoitteeseen ISCED 4 A.

(9) Ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä/eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä, ks. http://ec.europa.eu/education/lifelong-learning-policy/doc48_en.htm

LIITE (1)

Eurooppalaisen koulutusyhteistyön painopistealat vuosina 2012–2014

ET 2020 -puitteiden mukaisten neljän strategisen tavoitteen saavuttamiseksi olisi painopistealojen määrittelyllä tiettyä työskentelyjaksoa varten tehostettava eurooppalaista koulutusyhteistyötä ja otettava huomioon jäsenvaltioiden yksilölliset tarpeet erityisesti uusissa olosuhteissa ja uusien haasteiden ilmetessä.

Jäsenvaltiot valitsevat omien painopistealojensa mukaisesti ne työskentely- ja yhteistyöalueet, joihin ne haluavat osallistua yhteisessä seurantatyössä. Jos jäsenvaltiot katsovat sen tarpeelliseksi, työtä erityisillä painopistealoilla voidaan jatkaa seuraavilla työskentelyjaksoilla.

1. Tehdään elinikäisestä oppimisesta ja liikkuvuudesta totta

Elinikäisen oppimisen strategiat

Tehdään yhteistyötä kokonaisvaltaisten kansallisten elinikäisen oppimisen strategioiden laatimisen saamiseksi päätökseen. Näiden strategioiden tulisi kattaa kaikki tasot varhaiskasvatuksesta aikuisopiskeluun ja niissä tulisi keskittyä kumppanuuksiin sidosryhmien kanssa, heikosti koulutettujen aikuisten osaamisen kehittämiseen, toimenpiteisiin, joilla laajennetaan mahdollisuuksia osallistua elinikäiseen oppimiseen, ja elinikäiseen oppimiseen liittyvien palvelujen (neuvonta, validointi jne.) yhtenäistämiseen. Erityisesti pannaan täytäntöön päätöslauselma, jonka neuvosto antoi 28. marraskuuta 2011 uudistetusta aikuiskoulutusohjelmasta (2).

Eurooppalaiset vertailuvälineet

Tehdään yhteistyötä kansallisten tutkintojen viitekehysten linkittämiseksi eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen ja laaditaan kattavat kansalliset oppimistulosten validointijärjestelyt. Luodaan yhteyksiä tutkintojen viitekehysten, validointijärjestelyjen, laadunvarmistuksen ja opintosuoritusten ja arvosanojen kertymis- ja siirtojärjestelmien (EQAVET, ECVET, ECTS) välille. Tehdään yhteistyötä taitojen kysynnän ennakoimisessa ja kysynnän ja opetustarjonnan vastaavuuden parantamisessa (osaamispanoraama, ESCO eli eurooppalainen taito-, osaamis- ja ammattiluokittelu). Parannetaan eurooppalaisten vertailuvälineiden näkyvyyttä, levittämistä ja käyttöä niiden käyttöönoton nopeuttamiseksi.

Oppimiseen liittyvä liikkuvuus

Edistetään kaikkien oppijoiden liikkuvuutta Euroopassa ja koko maailmassa, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kaikilla tasoilla keskittyen tiedottamiseen ja ohjaukseen, oppimiseen liittyvän liikkuvuuden laatuun, liikkuvuuden esteiden poistamiseen ja opettajien liikkuvuuden edistämiseen. Erityisesti pannaan täytäntöön neuvoston suositus ”Nuoret liikkeellä – nuorten oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistäminen” (3).

2. Parannetaan koulutuksen laatua ja tehokkuutta

Perustaidot (luku- ja kirjoitustaito, matematiikka, luonnontieteet ja tekniikka), kielet

Hyödynnetään luku- ja kirjoitustaitoa koskevia tutkimustuloksia ja esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon korkean tason asiantuntijaryhmän raporttia, jotta opiskelijoiden ja aikuisten luku- ja kirjoitustaitoa voidaan parantaa ja jotta lukutaidoltaan heikkojen 15-vuotiaiden osuus saadaan pienenemään. Pyritään ratkaisemaan luku- ja kirjoitustaitoon liittyvät haasteet hyödyntämällä erilaisia viestimiä, myös sähköisiä, kaikkien opetuksessa. Hyödynnetään yhteistyön tuloksia ja kehitetään menetelmiä heikon matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen kohentamiseksi kouluissa. Jatketaan työtä kielten osaamisen lisäämiseksi ja erityisesti oppimiseen liittyvän liikkuvuuden ja työllistyvyyden tukemiseksi.

Opettajien, kouluttajien ja koulunjohtajien ammatillinen kehitys

Parannetaan opetushenkilöstön laatua, sillä se on laadukkaiden oppimistulosten avainedellytys. Keskitytään opettaja-aineksen laatuun houkuttelemalla ja valitsemalla alalle parhaat ehdokkaista sekä jatkuvan ammatillisen kehittämisen laadukkuuteen opettajien osaamisen parantamiseksi ja koulujen johtamisen vahvistamiseksi.

Korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistaminen ja tutkintojen suorittamisen lisääminen

Tehdään yhteistyötä tutkinnon suorittaneiden määrän kasvattamiseksi, myös laajentamalla vaihtoehtoisia oppimispolkuja ja kehittämällä ammattikorkeakoulutusta. Parannetaan korkea-asteen koulutuksen laatua ja relevanssia. Parannetaan korkea-asteen koulutuksen laatua liikkuvuuden ja rajatylittävän yhteistyön kautta. Vahvistetaan korkea-asteen koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin välisiä yhteyksiä erityisosaamisen ja alueiden kehittymisen edistämiseksi. Parannetaan hallintoa ja rahoitusta.

Ammatillisen koulutuksen houkuttelevuus ja relevanssi

Tehdään yhteistyötä ammatillista koulutusta koskevasta tehostetusta eurooppalaisesta yhteistyöstä kaudella 2011–2020 annetun Bruggen julkilausuman mukaisesti etenkin ammatillisen peruskoulutuksen houkuttelevuuden lisäämiseksi, ammatillisen koulutuksen laadukkuuden ja sen työmarkkinoille soveltuvuuden parantamiseksi, laadunvarmistusjärjestelmien käyttöön ottamiseksi sekä opettajien, kouluttajien ja muiden ammatillisen koulutuksen ammattiryhmien osaamisen kohottamiseksi.

Toimiva rahoitus ja arviointi

Tarkastellaan rahoitusmekanismeja ja arviointijärjestelmiä, jotta laatua voidaan parantaa muun muassa kohdennetulla tuella muita heikommassa asemassa oleville kansalaisille ja kehittämällä tehokkaita ja tasapuolisia välineitä, joilla toisen asteen jälkeiseen koulutukseen saadaan yksityisiä investointeja.

3. Edistetään tasapuolisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta

Opintojen keskeyttäminen

Autetaan jäsenvaltioita panemaan täytäntöön neuvoston vuoden 2011 suositukset toimintatavoista, joilla pyritään vähentämään koulunkäynnin keskeyttämistä (4), sekä peruskoulun ja ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä koskevat kansalliset strategiat.

Varhaiskasvatus

Tehdään yhteistyötä varhaiskasvatuksesta vuonna 2011 annettujen neuvoston päätelmien (5) mukaisesti, jotta varhaiskasvatukseen pääsyyn olisi laajat ja tasapuoliset mahdollisuudet ja jotta tarjonnan laatu paranisi. Edistetään integroitua toimintatapaa, varhaiskasvatushenkilöstön ammatillista kehittämistä ja vanhempien tukea. Laaditaan asianmukaisia opetussuunnitelmia ja ohjelmia sekä rahoitusmalleja.

Tasapuolisuus ja moninaisuus

Tehostetaan vastavuoroista oppimista tehokkaista tavoista, joilla voidaan parantaa oppimistuloksia yhä monimuotoisemmassa yhteiskunnassa varsinkin noudattamalla opetuksessa osallistavia toimintatapoja, jotka antavat taustoiltaan ja koulutustarpeiltaan hyvin erilaisille opiskelijoille – kuten maahanmuuttajille, romaneille ja erityistarpeita omaaville opiskelijoille – mahdollisuuden hyödyntää kykynsä täysimääräisesti. Kohennetaan vanhempien aikuisten oppimismahdollisuuksia ja sukupolvien välistä oppimista.

4. Edistetään luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä kaikilla koulutusasteilla

Kumppanuudet liike-elämän, tutkimuksen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa

Kehitetään tehokkaita ja innovatiivisia verkosto-, yhteistyö- ja kumppanuusmuotoja koulutuksen tarjoajien ja erilaisten sidosryhmien välillä. Viimeksi mainittuja ovat muun muassa työmarkkinaosapuolet, elinkeinoelämän järjestöt, tutkimuslaitokset ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot. Tuetaan koulujen, yliopistojen ja muiden koulutuksen tarjoajien verkostoja opetuksen järjestämiseen liittyvien uusien menetelmien (muun muassa avoimet oppimateriaalit) edistämiseksi, valmiuksien parantamiseksi ja niiden kehittämiseksi oppimisorganisaatioina.

Monialaiset avaintaidot, yrittäjyyskasvatus, elektroninen lukutaito, medialukutaito, innovatiiviset oppimisympäristöt

Tehdään yhteistyötä vuoden 2006 elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevassa suosituksessa määritettyjen avaintaitojen edistämiseksi. Kyse on muun muassa digitaalisista taidoista sekä siitä, miten tieto- ja viestintätekniikan ja yrittäjyyskasvatuksen avulla voidaan lisätä innovointia koulutuksessa. Edistetään luovia oppimisympäristöjä ja voimistetaan kulttuuritietoisuutta, ilmaisutaitoa ja medialukutaitoa.

(1) NL: varauma siihen, mitä se pitää kolmen vuoden jaksoa koskevien painopistealojen liian suurena määränä. Valtuuskunta katsoo, että liitteen sisältöä koskevaan keskusteluun on käytettävä enemmän aikaa.

(2) EUVL C 372, 20.12.2011, s. 1.

(3) EUVL C 199, 7.7.2011, s. 1.

(4) EUVL C 191, 1.7.2011, s. 1.

(5) EUVL C 175, 15.6.2011, s. 8.