Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI laivavarusteista ja direktiivin 96/98/EY kumoamisesta /* COM/2012/0772 final - 2012/0358 (COD) */
PERUSTELUT 1. Ehdotuksen tausta 1.1. Tausta Laivavarusteet ovat merkittävä osa uusien
alusten arvosta. Niiden laatu ja moitteeton toiminta ovat ratkaisevia aluksen
ja sen miehistön turvallisuudelle sekä merionnettomuuksien ja meriympäristön
pilaantumisen estämiselle. Kansainvälisissä
meriturvallisuusyleissopimuksissa on erityisiä vaatimuksia alusten
asianmukaiselle varustukselle. Lisäksi niissä vaaditaan lippuvaltioita
varmistamaan, että aluksilla olevat varusteet täyttävät tiettyjen valmistusta
ja suorituskykyä koskevat turvallisuusvaatimukset, sekä antamaan asiaankuuluvat
todistukset. Tätä varten sekä Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) että
kansainväliset ja eurooppalaiset standardointielimet laativat laivavarusteita
koskevia testausnormeja. IMO kehittää yleissopimuksissa määrättyjä vaatimuksia
ja testausnormeja sekä pitää ne ajan tasalla säännöstöjen, päätöslauselmien ja
kiertokirjeiden kaltaisilla välineillä. Kansainvälisissä yleissopimuksissa ja
testausnormeissa jätetään lippuvaltion viranomaisille jonkin verran
liikkumavaraa. Vaikka vaatimuksia ja testausnormeja sisältävistä IMO-välineistä
tulee yleensä pakollisia, IMO työskentelee perinteisesti
yksimielisyysperiaatteella, joka saattaa toisinaan johtaa siihen, että tärkeät
laivavarusteiden turvallisuusnormit hyväksytään ei-sitovilla välineillä.
Samasta syystä joidenkin IMO-välineiden täytäntöönpanon määräajat ovat erittäin
pitkiä tai niillä ei ole määräaikaa ollenkaan. Komissio yksilöi vuonna 1995 antamassaan
laivavarusteita koskevassa direktiiviehdotuksessa[1] selkeästi sisämarkkinoilla
havaitut ongelmat, jotka johtuivat tästä tilanteesta ja siitä, ettei
laivavarustealaa ole yhdenmukaistettu EU:ssa. Jäsenvaltiot olivat haluttomia
hyväksymään keskinäisesti toistensa vaatimustenmukaisuustodistukset ainakin
ilman kansallisia lisätarkastuksia, vaikka todistuksia koskevat vaatimukset
olisivat vertailukelpoisia. Tämän vuoksi samoihin laivavarusteisiin voidaan
soveltaa useita hyväksyntämenettelyjä. Komissio totesi, kuinka
yhdenmukaistaminen poistaisi eräät merkittävät hallinnolliset esteet ja avaisi
sisämarkkinat jäsenvaltioiden hyväksymille laivavarusteille, mikä tuottaisi
huomattavia mittakaavaetuja. Näin ollen laivavarusteista 20 päivänä
joulukuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/98/EY[2] , jäljempänä ”MED-direktiivi”,
säädetään kansainvälisten normien täytäntöönpanon erojen estämiseksi yhteiset
säännöt, joissa vaatimukset ja yhdenmukaiset hyväksyntämenettelyt yksilöidään
selkeästi. Tällä hetkellä nämä yhteiset säännöt ovat edelleen tarpeen laivavarustealan
sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnan sekä turvallisuuden ja
ympäristönsuojelun korkeatasoisuuden varmistamisen kannalta. 1.2. Direktiivin 96/98/EY
täytäntöönpanosta saatu kokemus MED-direktiivin täytäntöönpanosta saadun
kokemuksen perusteella on voitu havaita neljä tekijää, joissa voimassa oleva
direktiivi ei kokonaisuudessaan saavuta tavoitteitaan. Ne ovat seuraavat: 1.2.1. Sovellettavien vaatimusten
yksilöinti. Direktiivin liitteen A säännöllinen muuttaminen MED-direktiivin soveltamisalaan kuuluviin
varusteisiin sovellettavat tekniset erityisvaatimukset ja testausnormit
luetellaan direktiivin liitteessä A. Koska on syytä pysyä ajan tasalla IMOn
lainsäädäntövalmistelun kanssa ja soveltuvin osin kansainvälisten ja
eurooppalaisten standardointielinten normivalmistelun kanssa, liite A on
saatettava ajan tasalle määräajoin. IMO-välineiden ja kansainvälisten normien
hyväksymiselle ja voimaantulolle on tavallisesti kohtuullinen määräaika, joka
useimmiten on 12–24 kuukautta. Järjestelmällä on voitava saattaa uudet
vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöön kyseisessä määräajassa, mikä ei tällä
hetkellä ole mahdollista. Tähän asti IMOn määräaikoja ei ole koskaan voitu
noudattaa, ja IMO-vaatimusten täytäntöönpanon siirtäminen osaksi
jäsenvaltioiden lainsäädäntöä on pahimmillaan kestänyt useita vuosia. Tämä aiheuttaa merkittäviä häiriöitä
tuotannonalalle, jonka on tuotannossaan otettava huomioon Euroopan markkinoilla
ja kansainvälisillä markkinoilla sovellettavat eri normit ja jolla on
vaikeuksia yksilöidä sovellettavat vaatimukset. Myös eurooppalaisten alusten
pysäyttämisen riski ulkomaalaisissa satamissa kasvaa. 1.2.2. Ilmoitettujen laitosten työn
laatu Jäsenvaltioiden viranomaiset valvovat
ilmoitettuja laitoksia selvästikin epätasaisella tai jopa riittämättömällä
tavalla. MED-direktiivissä säädetyissä ilmoitettuja laitoksia koskevissa
vaatimuksissa ei tällä hetkellä vahvisteta yksityiskohtaisia laadullisia
viitearvoja ilmoitetuille laitoksille eikä tehokkaita valvontatapoja
jäsenvaltioille. Koska moitteettomasti toimivat vaatimustenmukaisuuden
tarkastusmenettelyt ovat tärkein keino estää vaatimustenvastaisten varusteiden
saapuminen markkinoille, vaarana on, että jotkut tahot käyttävät tätä
tilannetta hyväkseen ja harjoittavat vilpillistä kilpailua . 1.2.3. Markkinavalvonta Laivavarusteet sijoitetaan aluksille
useimmiten rakennus- tai korjausvaiheessa missä päin maailmaa tahansa ja
pääasiassa EU:n rajojen ulkopuolella. Näin ollen vain pieni osa tämän
direktiivin soveltamisalaan kuuluvista varusteista saapuu tosiasiallisesti
jäsenvaltioiden alueelle. MED-direktiivissä sallitaan markkinavalvonta
ainoastaan varusteille, joita ei ole vielä sijoitettu alukselle. Siinä ei
kuitenkaan vahvisteta mitään yksityiskohtaisia puitteita, joten
markkinavalvonta näyttää pikemminkin vaihtoehdolta kuin velvoitteelta. Näin
ollen MED-direktiivissä säädetty järjestelmä ei mukaudu todelliseen
markkinatilanteeseen, minkä vuoksi jäsenvaltioiden on erittäin vaikeaa
harjoittaa tosiasiallista markkinavalvontaa. Kansalliset viranomaiset eivät sen vuoksi
todennäköisesti saa markkinavalvonnan kautta riittävästi tietoja estääkseen
vaatimustenvastaisten tuotteiden sijoittamisen EU:n aluksille. Tällä on suora,
kielteinen vaikutus turvallisuuteen. Lisäksi vaatimukset täyttävät valmistajat
joutuvat kohtaamaan vilpillisen kilpailun ja väärennösten aiheuttamia
vaikeuksia. 1.2.4. Suojalauseke MED-direktiivissä säädetyssä
suojalausekemekanismissa on havaittu rakenteellisia heikkouksia. Jäsenvaltioita
ei kannusteta millään tavalla noudattamaan markkinavalvonnan aikana
rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen asti ulottuvaa kattavaa menettelyä,
jossa näytetesti tehtäisiin riippumattomasti ja riittävä luotettavuus
varmistaen. Nykyisessä sääntelyssä jäsenvaltioita ei velvoiteta kuulemaan
valmistajaa eikä asettamaan valmistajan käyttöön mitään
muutoksenhakumekanismia, eikä se varsinkaan kannusta korjaamaan mahdollisia
puutteita vapaaehtoisesti. Tämä voi johtaa edellä kuvatun kaltaiseen
tapaukseen, jossa komissiolle annetaan ilmoitus liian aikaisin ja täten
siirretään sille vastuu asian yksityiskohtaisesta tutkimisesta. Tällaisen
tilanteen komissiolle aiheuttamat rasitteet ylittävät sen resurssit ja tekniset
valmiudet, vaikka EMSAn antama apu otettaisiinkin huomioon. Lisäksi nykyinen suojalausekemekanismi on
vaivalloinen ja pitkä, mikä voi aiheuttaa valmistajien maineelle huomattavan
kolauksen pitkäksi ajaksi ennen kuin tapauksen käsittely saadaan päätökseen. 1.3. Tavaroiden kaupan pitämistä
EU:ssa koskevat uudet sääntelykehykset (NLF) Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää
akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008[3]
säädetään yhteinen EU-kehys akkreditoinnille ja markkinavalvonnalle. Tuotteiden
kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY
kumoamisesta 9 päivänä heinäkuuta 2008 tehdyssä Euroopan parlamentin ja
neuvoston päätöksessä 768/2008/EY[4]
säädetään yhteiset puitteet yleisille periaatteille ja viitesäännöksille, joita
sovelletaan tuotteiden kaupan pitämisen edellytysten yhdenmukaistamista
koskevaa lainsäädäntöä laadittaessa (EU:n yhdenmukaistamislainsäädäntö). Sen 2
artiklan mukaan EU:n yhdenmukaistamislainsäädännössä on käytettävä kyseisessä
päätöksessä säädettyjä yleisiä periaatteita ja liitteiden I, II ja III
asiaankuuluvia viitesäännöksiä. EU:n lainsäädäntö voi kuitenkin poiketa näistä
yleisistä periaatteista ja viitesäännöksistä, jos tämä on asianmukaista
asianomaisen alan erityispiirteistä johtuen ja erityisesti jos kattava
oikeusjärjestelmä on jo olemassa. 1.4. Ehdotuksen tavoitteet 1.4.1. Yleiset tavoitteet SEUT-sopimuksen
90 ja 91 artiklan mukaan perussopimusten tavoitteita toteutetaan yhteisellä
liikennepolitiikalla ja siten tavaroiden vapaalla liikkuvuudella. Näihin kuuluu
myös liikenneturvallisuuden varmistaminen. Yhteisen liikennepolitiikan
mukaisesti ja laivavarusteiden erityispiirteet huomioon ottaen ehdotetulla
aloitteella on seuraavat kaksi yleistä tavoitetta: ·
MED-direktiivin täytäntöönpanossa ja
täytäntöönpanon valvonnassa käytettävän mekanismin tehostaminen, millä
varmistetaan laivavarusteiden sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja
meriturvallisuuden korkea taso sekä estetään meren pilaantuminen; ·
sääntely-ympäristön yksinkertaistaminen samalla kun
taataan, että IMO-vaatimusten soveltaminen ja täytäntöönpano tapahtuvat
yhdenmukaisella tavalla kaikkialla EU:ssa, millä varmistetaan unionin
teollisuuden kilpailukyvyn kannalta tarpeelliset SEUT-sopimuksen 173 artiklassa
määrätyt edellytykset. 1.4.2. Erityistavoitteet Edellä mainitut kaksi yleistä tavoitetta
voidaan jakaa seuraaviin erityistavoitteisiin: ·
optimaalisen tavan löytäminen MED-direktiivin
yhdenmukaistamiseksi uusien sääntelykehysten kanssa (ks. NLF-päätöksen
768/2008/EY 2 artikla) ottaen samalla asianmukaisella tavalla huomioon
laivavarusteiden erityispiirteet markkinavalvonnan alalla, tuotteiden
vaatimustenmukaisuuden arviointi sekä jakeluketjun toimijoiden velvoitteet; ·
IMO-normeihin tehtyjen muutosten saattaminen
nopeammin, yksinkertaisemmin ja selkeämmin osaksi eurooppalaista ja kansallista
lainsäädäntöä. 2. Intressitahojen kuulemiset ja
vaikutusten arviointi Sen lisäksi, että sidosryhmiin on pidetty säännöllisesti yhteyttä
MED-direktiivin vuonna 1997 tapahtuneesta voimaantulosta alkaen, niitä kuultiin
vuonna 2008 direktiivin tarkistusta käynnistäessä jäsenvaltioille,
tuotannonalalle ja ilmoitettujen laitosten MARED-ryhmälle lähetetyillä
kyselylomakkeilla. Virallinen sidosryhmien kuulemiskokous pidettiin 27.
marraskuuta 2008 Brysselissä. Komissio otti uudelleen yhteyttä sidosryhmiin
huhtikuussa 2012 saadakseen tuoreempia näkemyksiä direktiiviin mahdollisesti
tehtävistä muutoksista tai uutta tietoa. Suuressa osassa saaduista vastauksista
otettiin esille jo tutkitut ongelmat. Vaikutustenarvioinnissa keskityttiin kahteen
vaihtoehtoon perusskenaariolle (status quo). Nämä olivat mahdollisimman
pitkälle menevä yhdenmukaistaminen uusien sääntelykehysten kanssa ja ehdollinen
yhdenmukaistaminen. Jälkimmäisessä tapauksessa sallittaisiin useita
MED-kohtaisia erityistoimenpiteitä alan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.
Analyysistä kävi ilmi, että vaikka kokonaisuudessaan molemmat vaihtoehdot ovat
asianmukaisia, ehdollinen yhdenmukaistaminen on tehokkaampi ja vaivattomampi
ratkaisu, koska sillä on myönteisimmät taloudelliset, sosiaaliset ja
ympäristövaikutukset. Komission vaikutustenarviointilautakuntaa
kuultiin syyskuussa 2009 ja elokuussa 2012. Alkuperäiseen versioon annettujen
huomautusten perusteella vaikutusten arviointi muotoiltiin pitkälti uudelleen
erityisesti hienosäätämällä ongelman kuvausta, järjestämällä eri
toimintavaihtoehdot uudelleen ja lyhentämällä asiakirjaa. Toisessa antamassaan
lausunnossa valiokunta lisäsi antoi uusia suosituksia, jotka otettiin mukaan
lopulliseen asiakirjaan. Vaikutustenarviointiin voi tutustua tämän
ehdotukseen liitetyssä vaikutustenarviointikertomuksessa tai seuraavalla
verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/governance/impact/index_en.htm. 3. Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset
näkökohdat 3.1. Oikeusperusta Ehdotuksen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen
100 artiklan 2 kohta. 3.2. Toissijaisuus- ja
suhteellisuusperiaatteet Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudatetaan
täysin. EU:n tasolla tapahtuva yhdenmukaistaminen
johtaa selkeästi yksilöityihin vaatimuksiin ja yhdenmukaisiin
hyväksyntämenettelyihin, joilla voidaan varmistaa turvallisuuden ja
ympäristönsuojelun korkea taso ja samalla sujuvoittaa sisämarkkinoiden
toimintaa. Jäsenvaltiot eivät voi yksin saavuttaa
riittävällä tavalla EU:n laivanvarustealan tavoitteita, vaan ne voidaan
saavuttaa paremmin EU:n toimin. Direktiiviehdotus ei kuitenkaan sisällä sen
soveltamisalaan kuuluvia laivavarusteita koskevia yksityiskohtaisia teknisiä
eritelmiä, vaan siinä pelkästään edellytetään kansainvälisissä oikeudellisissa
välineissä määrättyjen vaatimusten ja testausnormien noudattamista ja
vahvistetaan mekanismi kyseisten vaatimusten ja normien täytäntöönpanemiseksi yhdenmukaisella
tavalla. Vaikka vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyt on yhdenmukaistettu,
täytäntöönpano on jätetty kokonaan jäsenvaltioille, joille jää vastuu
varmistaa, että EU:n aluksille sijoitettaviksi tarkoitetut laivavarusteet
täyttävät direktiivin vaatimukset. Jos jokin jäsenvaltio toteuttaa
vaatimustenvastaisiin varusteisiin liittyviä rajoittavia toimenpiteitä,
komission edellytetään puuttuvan asiaan ainoastaan silloin, jos näitä
toimenpiteitä vastustetaan kohtuullisessa ajassa. Näin ollen EU:n toimet eivät
mene pidemmälle kuin mikä on ehdottoman tarpeen 2.3 jaksossa mainittujen
tavoitteiden saavuttamiseksi. 3.3. Sääntelytavan valinta Direktiivi on edelleen soveltuvin sääntelytapa
ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toteutettavilla toimenpiteillä
muutetaan merkittävällä tavalla direktiivin 96/98/EY säännöksiä, minkä vuoksi
mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi kumottava ja korvattava uudella
direktiivillä. 4. Talousarviovaikutukset Tällä ehdotuksella ei ole
talousarviovaikutuksia. Komissiolle annettujen tehtävien, kuten Euroopan
meriturvallisuusviraston antamaan apuun liittyvien tehtävien, ei oleteta
lisäävän työmäärää vaan ne suoritetaan nykyisillä resursseilla. 5. Ehdotuksen sisältö Ehdotuksen 1 artiklassa määritellään
näiden perustelujen 1.4 kohdassa tarkoitetut ehdotuksen tavoitteet
perussopimuksissa määrättyjen asiaankuuluvien tavoitteiden mukaisesti. Direktiivin soveltamisala määritellään 3
artiklassa. Laivavarusteet sijoitetaan aluksille niiden rakennus-, korjaus-
tai hankintavaiheessa. Vaikka laivavarusteilla käydään luonnollisesti kauppaa
myös EU:n rajojen sisällä, direktiivin soveltamisala on määritelty viitaten
varusteisiin, jotka a) on määrä sijoittaa jäsenvaltion lipun alla purjehtivalle
alukselle ja b) joille kansainvälisissä yleissopimuksissa edellytetään
lippuvaltion antamaa hyväksyntää. Myös kilpailevien direktiivien soveltaminen
on estetty, sillä ainoastaan laivavarustedirektiivillä voidaan varmistaa, että
EU:n aluksille sijoitetut laivavarusteet täyttävät kansainvälisissä
yleissopimuksissa ja oikeudellisissa välineissä määrätyt vaatimukset. Laivavarusteita koskevat vaatimukset
määritellään 4 artiklassa, jossa viitataan kansainvälisiin
yleissopimuksiin ja oikeudellisiin välineisiin. Näissä määrättyjen vaatimusten
mukaisesti vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa vain erityisiä testausnormeja
käyttäen. Koska kyseisten vaatimusten ja normien on oltava jatkuvasti
johdonmukaisia kansainvälisten sääntelykehysten kanssa, niitä on sovellettava
niiden viimeisimmäksi päivitetyssä muodossa. Tällainen automaattipäivitys on
johdonmukainen EU:n meriturvallisuuden alalla soveltaman yleisen politiikan
kanssa. Automaattipäivitys ei koske testausnormeja, sillä kokemus on
osoittanut, että tämä voi johtaa suhteettomiin vaikutuksiin. Ehdotuksen 5 artikla kuvastaa toista
laivavarustelan erityispiirrettä eli sitä, että lippuvaltiolla on vastuu
varmistaa, että sen lipun alla purjehtiville aluksille sijoitetaan ainoastaan
varusteita, jotka on asianmukaisesti hyväksytty sovellettavien kansainvälisten
oikeudellisten välineiden vaatimusten mukaisesti. Varusteiden olisi täytettävä
nämä vaatimukset jatkuvasti, jollei IMOn myöhemmin hyväksymiä vaatimuksia
sovelleta aluksille jo sijoitettuihin varusteisiin. Ehdotuksen 6 artikla muodostaa perustan
laivavarusteiden vapaalle liikkuvuudelle EU:ssa. Vapaa liikkuvuus pohjautuu
siihen, että jäsenvaltiot tunnustavat keskinäisesti direktiivissä säädetyt
vaatimukset täyttävät varusteet. Ehdotuksen 7 artikla koskee
erityistapausta, jossa alus siirretään jäsenvaltion rekisteriin direktiivissä
säädettyjen vaatimusten täyttämistä koskevaa periaatetta noudattaen mutta
sallimalla vastaavien varusteiden hyväksyminen. Tavoitteena on, että laivan
omistajille ei aiheuteta suhteetonta ja perusteetonta taakkaa ja että lippujäsenvaltioiden
markkina-asema ei heikentyisi. Ehdotuksen 8 artikla kuvastaa
meriturvallisuutta koskevalle kansainväliselle sääntelylle annettavaa
ensisijaista asemaa, mikä vastaa merenkulun kansainvälistä luonnetta. On
kuitenkin tarpeen varmistaa, että jos IMO ei pysty laatimaan asianmukaisia
normeja, tämä ei estä direktiivin tavoitteiden saavuttamista. Sen vuoksi
komissiolle on siirrettävä valta säätää delegoiduilla säädöksillä asianmukaisia
eritelmiä, jotka ovat voimassa siihen asti, kun kansainväliset normit on saatu
laadittua. Ehdotuksen 9, 10 ja 11 artikla koskevat
ruorimerkkiä. Voimassa olevan direktiivin mukaisesti erityismerkinnällä on
tarpeen yksilöidä kansainvälisten meriturvallisuusyleissopimusten vaatimukset
täyttävät varusteet. Nämä vaatimukset voivat poiketa muissa EU:n
yhdenmukaistamisvälineissä määrätyistä vaatimuksista, joita sovelletaan
luonteeltaan samankaltaisiin varusteisiin, joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu
aluksilla käytettäviksi eikä aluksille sijoitettaviksi. Erityisesti asetuksessa
765/2008/EY säädettyjä CE-merkintää koskevia periaatteita noudatetaan kuitenkin
soveltuvin osin. Jotta lippu- ja satamavaltion viranomaisten olisi
helpompi tehdä tarkastuksia ja jotta väärennöksiä voitaisiin torjua, 11
artiklassa tarjotaan mahdollisuus käyttää elektronista tunnistetta ruorimerkin
täydennyksenä tai korvaajana. Ehdotuksen 12, 13 ja 14 artiklassa on
viittaus päätöksen 768/2008/EY säännöksiin talouden toimijoiden
erityisvelvoitteiden osalta. On otettava huomioon, että a) ainoastaan pienellä
osalla direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laivavarusteista käydään kauppaa
EU:n rajojen sisällä (tavallisesti telakat tai alusten kunnostajat) ja b) kuten
edellä todetaan, jäsenvaltioilla on erityinen toimivalta varmistaa, että
ainoastaan vaatimustenmukaisia varusteita sijoitetaan sen lipun alla
purjehtiville aluksille. Tämän vuoksi a) tuojille ruorimerkin kiinnittäminen
tarkoittaa sitä, että se ottaa vastuun varusteesta ja velvoitteidensa
tehokkuudesta; näihin velvoitteisiin on kuuluttava mm. se, että se sallii
kansallisten markkinavalvontaviranomaisten tutustua toimitiloihinsa; b)
valtuutetun edustajan nimeämisestä on tehty pakollinen EU:n ulkopuolisille
valmistajille; ja c) tuojiin ja jakelijoihin kohdistuu ainoastaan sellaisia
velvoitteita, jotka ovat merkittäviä tällä alalla (yhteistyö
markkinavalvonnassa ja tuojien selkeä yksilöiminen). Valmistajien käytettävissä olevat
vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyt luetellaan 15 artiklassa, ja
ne esitetään tarkemmin liitteessä II. Tuotteiden kaupan pitämiseen
liittyvistä yhteisistä puitteista tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston
päätöksessä 768/2008/EY säädetyistä moduuleista on säilytetty ainoastaan ne,
jotka ovat johdonmukaiset kansainvälisissä yleissopimuksissa ja oikeudellisissa
välineissä määrätyn lippuvaltion antamaa erityishyväksyntää koskevan
vaatimuksen kanssa. Tämän vuoksi tekstiä on mukautettu hieman. Jotta laillisten
teollis- ja tekijänoikeuksisen suojaaminen olisi helpompaa, kaikki moduulit
sisältävät valmistajalle asetettavan velvoitteen antaa ilmoitetulle laitokselle
oikeaksi todistettu jäljennös patentista, luvasta tai asiakirjasta, jolla
hakija osoittaa oikeutensa laivavarusteiden valmistamiseen, käyttöön, myymiseen
tai tarjoamiseen myyntiin taikka laivavarusteiden tavaramerkin käyttöön. Tämän
asiakirjan on oltava pyynnöstä toimivaltaisten tuomioistuinten saatavilla. Ehdotuksen 16 artiklalla
yhdenmukaistetaan direktiivi päätöksen 768/2008/EY kanssa EU:n
vaatimustenmukaisuusvakuutuksen osalta. Ruorimerkin kiinnittämisen tapaan
vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatiminen tarkoittaa sitä, että valmistaja
omaksuu direktiivin mukaiset vastuut ja velvoitteet. Lisäsäännöksillä
varmistetaan, että vakuutuksen jäljennökset tallennetaan asiaankuuluvan
ilmoitetun laitoksen haltuun ja että vakuutus on aina mukana aluksella. Tämä
helpottaa huomattavasti markkinavalvontaviranomaisten sekä lippu- ja
satamavaltion viranomaisten tekemiä tarkastuksia ja aiheuttaa vain lievän
hallinnollisen lisätaakan. Ehdotuksen 17–26 artiklalla ja liitteillä
III–V sisällytetään direktiiviin päätöksen 768/2008/EY viitesäännökset
ilmoituksen, ilmoituksen tekevien viranomaisten, ilmoitettujen laitosten ja
niihin sovellettavien menettelyjen osalta. Tämä antaa jäsenvaltioille
mahdollisuuden turvautua akkreditointiin, mikä voi auttaa ratkaisemaan
kansallisten merenkulkuvirastojen resurssipulaan liittyvät jatkuvat ongelmat.
Lisäksi ilmoitettujen laitosten tarkastusten lujittamiseksi tilanteessa, jossa
laivavarusteiden suunnittelu, testaus, hyväksyntä, tuotanto, jakelu ja
sijoittaminen alukselle voi kokonaisuudessaan tapahtua EU:n ulkopuolella,
jäsenvaltioiden tarkastusvelvoitteisiin on lisätty kaksi uutta suojatoimea.
Ensiksi ilmoitetut laitokset olisi tarkastettava ainakin kahden vuoden välein.
Toiseksi komissio[5]
voi osallistua tarkastuksiin tarkkailijana. Ilmoitettujen laitosten osalta
mahdollisuus valmistajan sisäiseen ilmoitettuun laitokseen on poistettu, koska
tällainen mahdollisuus ei ole asianmukainen edellä tarkoitettujen
vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen rajallinen valikoima huomioon
ottaen. Ehdotuksen 27–31 artiklan nojalla
direktiivi on täysin yhdenmukainen EU:n markkinavalvontakehyksen kanssa myös
suojamenettelyn osalta. Aluksilla voi olla tarpeen tehdä tarkastuksia, joista
säädetään 27 artiklassa. Ehdotuksen 29 artiklassa on kaksi seuraavaa säännöstä,
jotka näyttävät olevan tarpeen laivavarustealalla: ·
jos komissio on vakuuttunut, että asianomaisen
jäsenvaltion tekemä tekninen arviointi on oikeudenmukainen ja puolueeton, sitä
ei tulisi velvoittaa tekemään tämä arviointi toistamiseen sen tarkastellessa
uudelleen jäsenvaltioiden vaatimustenvastaisten varusteiden osalta toteuttamia
rajoittavia toimenpiteitä. Tavoitteena on varmistaa, että komissioon kohdistuva
taakka on oikeassa suhteessa sen käytössä oleviin keinoihin nähden, ja
kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan oikeudenmukaisen menettelyn ja
toteuttamaan kaikki kattavaa ja puolueetonta riskinarviointia edistävät
toimenpiteet; ·
on tarpeen valmistautua mahdollisuuteen, että
IMO-normeissa havaitaan puutteellisuuksia. Tällaisia tapauksia varten on
käytettävissä 8 artiklassa säädetyn mekanismin kaltainen järjestely. Ehdotuksen 32, 33 ja 34 artikla koskee
epätavanomaisissa olosuhteissa sovellettavaa erityistä järjestelmää, joka
pohjautuu pitkälti voimassa olevaan direktiiviin. Järjestelmä koskee
poikkeuksia, jotka myönnetään teknisten innovaatioiden tapauksessa tai
testausta ja arviointia varten. Erityisen tärkeää on, että siinä tarjotaan
ratkaisuja tapauksiin, joissa alukset eivät voi EU:n ulkopuolisessa satamassa
saada kohtuullisin ehdoin varusteita, joissa on ruorimerkki, tai kun tällaisia
varusteita ei enää ole saatavilla markkinoilla. Kaikissa näissä tapauksissa
jäsenvaltiot voivat antaa luvan sijoittaa alukselle varusteita, joissa ei ole
ruorimerkkiä. Tällöin on kuitenkin noudatettava tarvittavia menettelyllisiä
rajoitteita sen varmistamiseksi, että nämä poikkeukset eivät häiritse
direktiivin tavoitteiden saavuttamista. Ehdotuksen 35 artikla on olennainen osa
direktiivin rakennetta. Siinä on seuraavat kolme erillistä kohtaa: ·
Laivavarusteille asetettava vaatimus täyttää
kansainvälisissä oikeudellisissa välineissä määrätyt erityiset suunnittelu-,
valmistus- ja suorituskykyvaatimukset, mukaan lukien lainsäätäjän määrittelemät
asiaankuuluvat testausnormit, pannaan täytäntöön yhdenmukaisella tavalla
siirtämällä komissiolle valta yksilöidä näistä välineistä ne vaatimukset ja
normit, jotka vastaavat kutakin laivavarustetta. Tämä tapahtuu
täytäntöönpanosäädöksillä. Kuten vaikutustenarvioinnissa osoitetaan,
täytäntöönpanoasetusten käytön uskotaan ratkaisevan edellä kuvattuun
viivästykseen ja oikeudelliseen epävarmuuteen liittyvän ongelman mm. sen
vuoksi, että saattaminen osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ei
enää ole tarpeen. ·
Komissiolle siirretään myös valta hyväksyä yhteisiä
arviointiperusteita ja menettelyjä näiden vaatimusten ja normien
soveltamiseksi. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden
toisistaan poikkeavat tulkinnat (esim. aikaan, soveltamisalaan tai tekniseen
täytäntöönpanoon liittyen) eivät vaikuta turvallisuuteen eivätkä
sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan. Tältä osin otetaan huomioon
direktiivillä perustetun ilmoitettujen laitosten ryhmän tekemä valmistelutyö.
Tässä tapauksessa täytäntöönpanosäädösten käyttö on katsottu asianmukaisimmaksi
toimintatavaksi. ·
Komissio vastaa merkittävän tietomäärän
keräämisestä ja julkaisemisesta. Tällä yhdistetään ja laajennetaan nykyistä
käytäntöä, mikä tekee direktiivin täytäntöönpanosta helpomman kaikille
toimijoille. Tätä oli ehdotettu sidosryhmien kuulemisen aikana. Uuden direktiivin on oltava jatkuvasti
johdonmukainen kansainvälisten sääntelykehysten kanssa. Tämä varmistetaan
siirtämällä 36 artiklassa komissiolle valta hyväksyä delegoituja
säädöksiä asiaankuuluvia kansainvälisiä yleissopimuksia ja
standardointilaitoksia koskevan luettelon saattamiseksi ajan tasalle sekä
direktiivissä olevien kansainvälisiä ja eurooppalaisia normeja koskevien
viittausten päivittämiseksi. Ehdotus sisältää erityisen arviointiperusteen
(laivavaruste edellyttää lippuvaltion antamaa hyväksyntää), jota noudattaen
komissio voi yksilöidä asiaankuuluvat yleissopimukset, jotta komission tekemä
luettelon päivitys ei johda 3 artiklassa määritellyn direktiivin soveltamisalan
välilliseen laajenemiseen. Ehdotuksen 40 artikla koskee
direktiivin 96/98/EY kumoamista ja tarvittavien siirtymäjärjestelyjen
säätämistä. Ehdotuksen 37 artikla (säädösvallan
käyttö), 38 artikla (komiteamenettely), 39 artikla (siirtäminen
osaksi kansallista lainsäädäntöä), 41 artikla (voimaantulo) ja 42
artikla (osoitus) sisältävät vakiomuotoisia oikeudellisia säännöksiä. 2012/0358 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
DIREKTIIVI laivavarusteista ja direktiivin 96/98/EY
kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[6], ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[7], noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Merenkulun maailmanlaajuisen
ulottuvuuden vuoksi unioni soveltaa ja tukee meriturvallisuutta koskevia
kansainvälisiä sääntelykehyksiä. Kansainvälisissä
meriturvallisuusyleissopimuksissa vaaditaan lippuvaltioita varmistamaan, että
aluksilla olevat varusteet täyttävät tiettyjen suunnittelua, valmistusta ja
suorituskykyä koskevat turvallisuusvaatimukset, sekä antamaan asiaankuuluvat
todistukset. Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) sekä kansainväliset ja
eurooppalaiset standardointielimet ovat laatineet tätä tarkoitusta varten
tietyntyyppisille laivavarusteille yksityiskohtaisia suorituskyky- ja
testausnormeja. (2) Kansainvälisissä
oikeudellisissa välineissä jätetään lippuvaltioiden viranomaisille runsaasti
liikkumavaraa. Yhdenmukaistamisen puuttumisen vuoksi sellaisten tuotteiden
turvallisuustaso vaihtelee, jotka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat
hyväksyneet mainittujen yleissopimusten ja normien mukaisiksi. Tämä vaikuttaa
sisämarkkinoiden toimintaan, koska jäsenvaltioiden on vaikea hyväksyä ilman
lisätarkastuksia varusteet, jotka on hyväksytty toisessa jäsenvaltiossa
sijoitettavaksi sen lipun alle purjehtiville aluksille. (3) Unionin tasolla tehtävä
yhdenmukaistaminen ratkaisisi nämä ongelmat. Näin ollen laivavarusteista 20
päivänä joulukuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/98/EY[8] säädetään kansainvälisten
oikeudellisten välineiden täytäntöönpanon erojen poistamiseksi yhteiset
säännöt, joissa vaatimukset ja yhdenmukaiset hyväksyntämenettelyt yksilöidään
selkeästi. (4) Unionin lainsäädännössä on
useita muita välineitä, joissa säädetään vaatimuksia ja edellytyksiä muun
muassa sen varmistamiseksi, että tavarat voivat liikkua vapaasti
sisämarkkinoilla, tai ympäristötarkoituksia varten tietyille tuotteille, jotka
ovat luonteeltaan samanlaisia kuin aluksilla käytettävät varusteet mutta jotka
eivät noudata kansainvälisiä normeja, jotka voivat poiketa huomattavasti
unionin sisäisestä lainsäädännöstä ja joita kehitetään jatkuvasti. Jäsenvaltiot
eivät näin ollen voi hyväksyä näitä tuotteita asiaankuuluvien kansainvälisten
meriturvallisuusyleissopimusten mukaisesti. Kansainvälisten turvallisuusnormien
mukaisesti EU:n aluksille sijoitettavia varusteita olisi sen vuoksi säänneltävä
pelkästään tällä direktiivillä, jota olisi joka tapauksessa pidettävä erityissäädöksenä.
Lisäksi olisi vahvistettava erityinen merkintä, jolla osoitettaisiin, että
varusteet, joissa on kyseinen merkintä, täyttävät asiaankuuluvissa
kansainvälisissä yleissopimuksissa ja oikeudellisissa välineissä määrätyt
vaatimukset. (5) Direktiivin 96/98/EY
täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut, että on tarpeen toteuttaa
lisätoimenpiteitä mainitun direktiivin täytäntöönpanomekanismin ja
täytäntöönpanon valvontamekanismin parantamiseksi ja yksinkertaistaa
sääntely-ympäristöä samalla kun varmistetaan, että IMOn vaatimukset täytetään
ja että ne pannaan täytäntöön yhdenmukaisella tavalla koko unionissa. (6) Laivavarusteille olisi sen
vuoksi vahvistettava vaatimuksia sovellettavissa kansainvälisissä
oikeudellisissa välineissä määrättyjen turvallisuusnormien, mukaan lukien
asiaankuuluvat testausnormit, noudattamiseksi, jotta varmistetaan, että nämä
vaatimukset täyttävät varusteet voivat liikkua esteettä sisämarkkinoilla ja ne
voidaan sijoittaa kaikkien jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiville aluksille. (7) Tuotteiden kaupan pitämiseen
liittyvistä yhteisistä puitteista 9 päivänä heinäkuuta 2008 tehdyssä Euroopan
parlamentin ja neuvoston päätöksessä 768/2008/EY[9]
säädetään yhteisistä periaatteista ja viitesäännöksistä, joita on tarkoitus
soveltaa alakohtaisessa lainsäädännössä, jotta voidaan vahvistaa johdonmukainen
perusta mainitun lainsäädännön tarkistamista tai uudelleenlaatimista varten.
Tämä päätös muodostaa luonteeltaan monialaiset yleiset puitteet tuotteiden
kaupan pitämisen edellytysten yhdenmukaistamista koskevaa tulevaa lainsäädäntöä
varten sekä viitetekstin voimassa olevaa lainsäädäntöä varten. Nämä yleiset
puitteet tarjoavat asianmukaiset ratkaisut direktiivin 96/98/EY
täytäntöönpanossa yksilöidyille ongelmille. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää
päätöksen 768/2008/EY määritelmät ja viitesäännökset tähän direktiivin ja
mukauttaa niitä siinä määrin kuin laivavarustealan erityispiirteet sitä
edellyttävät. (8) Koska laivavarusteet
sijoitetaan aluksille rakennus- tai kunnostamisvaiheessa kaikkialla maailmassa,
markkinavalvonta on erityisen vaikeaa eikä sitä voida suorittaa tuloksekkaalla
tavalla rajatarkastuksilla. Sen vuoksi on tarpeen antaa
markkinavalvontaviranomaisille ja satamavaltioiden valvontaviranomaisille
erityiset lisäkeinot heidän tehtävänsä helpottamiseksi, kuten mahdollistaa
ruorimerkin korvaaminen tai täydentäminen elektronisilla tunnisteilla. (9) Samoin talouden toimijoiden
vastuut olisi vahvistettava tavalla, joka on oikeasuhteinen ja syrjimätön
unioniin sijoittautuneiden toimijoiden kannalta ottaen huomioon, että
merkittävää osaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laivavarusteista
ei välttämättä koskaan viedä ja jaeta jäsenvaltioiden alueelle. (10) Kansainvälisten testausnormien
noudattaminen voitaisiin parhaiten todeta päätöksessä 768/2008/EY säädettyjen
vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen kaltaisilla menettelyillä. Valmistajien
käyttöön olisi kuitenkin annettava ainoastaan kansainvälisten oikeudellisten
välineiden vaatimukset täyttävät vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt.
(11) Jotta menettely toimisi
oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti epäiltyä vaatimustenvastaisuutta tutkiessa,
jäsenvaltioita olisi kannustettava toteuttamaan kaikki kattavaa ja puolueetonta
riskinarviointia edistävät toimenpiteet. Jos komissio on vakuuttunut tämän
edellytyksen täyttymisestä, sitä ei tulisi velvoittaa tekemään tätä arviointia
toistamiseen sen tarkastellessa uudelleen jäsenvaltioiden vaatimustenvastaisten
varusteiden osalta toteuttamia rajoittavia toimenpiteitä. (12) Sellaisten laivavarusteiden
käyttö, joissa ei ole vaatimustenmukaisuusmerkintää, voidaan sallia
epätavanomaisissa olosuhteissa erityisesti silloin, kun alus ei voi saada
jossakin unionin ulkopuolisessa satamassa tai laitoksessa varusteita, joissa on
ruorimerkki, tai kun tällaisia varusteita ei ole enää saatavilla markkinoilla. (13) On tarpeen varmistaa, että
tämän direktiivin tavoitteiden saavuttaminen ei esty sovellettavien
testausnormien puutteellisuuksien vuoksi tai silloin, kun IMO ei pysty
laatimaan asianmukaisia normeja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville
laivavarusteille. On myös tarpeen vahvistaa asianmukaiset tekniset
arviointiperusteet, jotta elektroniset tunnisteet voidaan kiinnittää ja niitä
voidaan käyttää turvallisella ja luotettavalla tavalla. Lisäksi on tarpeen
pitää ajan tasalla useat tämän direktiivin muut kuin keskeiset osat eli 2
artiklan 3 kohdassa oleva laivavarusteiden turvallisuusvaatimuksia sisältävien
kansainvälisten yleissopimusten luettelo ja viittaukset liitteessä III oleviin erityisnormeihin.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn perussopimuksen 290 artiklan mukainen valta
antaa säädöksiä olisi sen vuoksi siirrettävä komissiolle yhdenmukaisten
teknisten eritelmien ja testausnormien hyväksymiseksi väliaikaisesti sekä
mainittujen luetteloiden ja viitteiden muuttamiseksi.
On erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa asiaa valmistellessaan
asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. (14) Komission olisi delegoituja
säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset
asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti,
hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. (15) Tämän direktiivin tavoitteiden
saavuttamiseksi kansainväliset oikeudelliset välineet olisi pantava täytäntöön
yhdenmukaisella tavalla sisämarkkinoilla. Sen vuoksi on tarpeen, että kaikille
laivavarusteille, joille vaaditaan kansainvälisissä yleissopimuksissa
lippuvaltion hyväksyntää, yksilöidään selkeällä tavalla ja hyvissä ajoin
suunnittelu-, valmistus- ja suorituskykyvaatimukset sekä niihin liittyvät
kansainvälisissä oikeudellisissa välineissä asianomaisille varusteille määrätyt
testausnormit ja että niille hyväksytään yhteiset arviointiperusteet ja
menettelyt, jotta ilmoitetut laitokset, jäsenvaltioiden viranomaiset ja talouden
toimijat voivat panna täytäntöön kyseiset vaatimukset ja normit. Lisäksi on
tarpeen varmistaa, että varusteet, joissa ei ole ruorimerkkiä. saadaan
sijoittaa alukselle ainoastaan epätavanomaisissa ja asianmukaisesti
perustelluissa tapauksissa. (16) Tämän direktiivin
yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä
täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja
periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission
täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[10] mukaisesti. (17) Euroopan
meriturvallisuusvirasto avustaa komissiota asetuksen (EY) N:o […] mukaisesti
unionin asiaankuuluvien sitovien säädösten tosiasiallisessa täytäntöönpanossa
ja komissiolle kyseisessä säädöksessä uskottujen tehtävien suorittamisessa. (18) Jäsenvaltiot eivät voi
riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli parantaa
meriturvallisuutta ja estää meren pilaantumista soveltamalla aluksille
sijoitettavia varusteita koskevia asiaankuuluvia kansainvälisiä oikeudellisia
välineitä yhdenmukaisella tavalla sekä varmistaa tällaisten varusteiden vapaa
liikkuvuus unionissa, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa
paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä
perussopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä
asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen. (19) Toteutettavilla toimenpiteillä
muutetaan merkittävällä tavalla direktiivin 96/98/EY säännöksiä, minkä vuoksi
mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi kumottava ja korvattava uudella
direktiivillä, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 luku Yleiset säännökset 1 artikla
Tavoite Tämän direktiivin tavoitteena on parantaa
meriturvallisuutta ja estää meren pilaantumista soveltamalla yhdenmukaisesti
EU:n aluksille sijoitettavia laivavarusteita koskevia asiaankuuluvia kansainvälisiä
oikeudellisia välineitä ja varmistamalla tällaisten varusteiden vapaa
liikkuvuus unionissa. 2 artikla
Määritelmät Tässä direktiivissä tarkoitetaan: 1) ’laivavarusteilla’ tämän direktiivin 3
artiklan mukaiseen soveltamisalaan kuuluvia varusteita; 2) ’EU:n aluksella’ alusta, jolle
jäsenvaltiot ovat antaneet turvallisuuskirjan tai jolle on annettu
turvallisuuskirja jäsenvaltioiden puolesta kansainvälisten yleissopimusten
nojalla, lukuun ottamatta alusta, jolle jäsenvaltion viranomainen antaa turvallisuuskirjan
kolmannen maan viranomaisen pyynnöstä; 3) ’kansainvälisillä yleissopimuksilla’
yleissopimuksia ja niiden pakollisesti sovellettavia pöytäkirjoja ja
säännöstöjä, jotka Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on hyväksynyt ja
joissa määrätään erityisiä vaatimuksia aluksille sijoitettavien varusteiden
hyväksymiselle lippuvaltiossa. Näitä ovat mm. seuraavat: –
vuoden 1966 kansainvälinen lastiviivayleissopimus
(LL-66), –
vuoden 1972 yleissopimus kansainvälisistä
säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä (COLREG), –
vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus alusten
aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL), –
vuoden 1974 kansainvälinen yleissopimus ihmishengen
turvallisuudesta merellä (SOLAS), –
vuoden 2004 kansainvälinen yleissopimus alusten
painolastivesien ja sedimenttien valvonnasta ja käsittelystä (BWMC); 4) ’testausnormeilla’ laivavarusteiden
testausnormeja, jotka on vahvistanut –
Kansainvälisen merenkulkujärjestö (IMO), –
Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (ISO), –
sähköalan kansainvälinen standardisointijärjestö
(IEC), –
Euroopan standardointikomitea (CEN), –
Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea
(Cenelec) –
Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU), –
Euroopan telealan standardointilaitos (ETSI), –
komissio tämän direktiivin mukaisesti, –
sellaisissa keskinäistä tunnustamista koskevissa
sopimuksissa tunnustetut sääntelyviranomaiset, joihin unioni on liittynyt; 5) ’kansainvälisillä oikeudellisilla
välineillä’ kansainvälisiä yleissopimuksia ja kyseiset sopimukset voimaan
saattavia Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselmia ja kiertokirjeitä
sekä testausstandardeja; 6) ’ruorimerkillä’ 9 artiklassa tarkoitettua
ja liitteessä I vahvistettua tunnusta tai soveltuvin osin 11 artiklassa
tarkoitettua elektronista tunnistetta; 7) ’ilmoitetulla laitoksella’ tarkoitetaan
jäsenvaltion toimivaltaisen kansallisen viranomaisen 17 artiklan mukaisesti
nimeämää laitosta; 8) ’asettamisella saataville markkinoilla’
kaikkea laivavarusteiden toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan
yhteydessä joko maksua vastaan tai vastikkeetta; 9) ’markkinoille saattamisella’
laivavarusteiden ensimmäistä saataville asettamista unionin markkinoilla; 10) ’valmistajalla’ luonnollista tai
oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka antaa suunnitella tai valmistaa
laivavarusteita ja pitää niitä kaupan omalla nimellään tai tavaramerkillä; 11) ’valtuutetulla edustajalla’ unioniin
sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan
antama kirjallinen valtuutus hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät; 12) ’tuojalla’ unioniin sijoittautunutta
luonnollista tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuotavat
laivavarusteet EU:n markkinoille; 13) ’jakelijalla’ muuta toimitusketjuun
kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai
maahantuojaa, joka asettaa laivavarusteet saataville markkinoilla; 14) ’talouden toimijoilla’ valmistajaa,
valtuutettua edustajaa, tuojaa ja jakelijaa; 15) ’akkreditoinnilla’ Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008[11]
2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä akkreditointia; 16) ’kansallisella akkreditointielimellä’
asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 11 kohdassa määriteltyä kansallista
akkreditointielintä; 17) ’vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla’
prosessia, jossa määritetään 15 artiklan mukaisesti, täyttävätkö laivavarusteet
tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset; 18) ”vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitoksella” laitosta, joka suorittaa vaatimustenmukaisuuden
arviointitoimia, kuten kalibrointia, testausta, hyväksyntää ja tarkastuksia; 19) ’palautuksella’ kaikkia toimenpiteitä,
joiden tarkoituksena on saada EU:n aluksille jo sijoitetut laivavarusteet
takaisin; 20) ’markkinoilta poistamisella’ kaikkia
toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää toimitusketjussa olevien
laivavarusteiden asettaminen saataville markkinoilla; 21) ’EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutuksella’
valmistajan 16 artiklan mukaisesti antamaa lausuntoa; 22) ’tuotteella’ laivavarustetta. 3 artikla
Soveltamisala 1. Tätä direktiiviä sovelletaan
EU:n aluksille sijoitettaviin varusteisiin, jotka lippuvaltion viranomaisen on
hyväksyttävä kansainvälisten oikeudellisten välineiden nojalla. 2. Sen estämättä, että 1
kohdassa tarkoitetut laivavarusteet voivat tämän direktiivin lisäksi kuulua
muunkin unionin oikeudellisen välineen soveltamisalaan, kyseisiin
laivavarusteisiin sovelletaan 1 artiklassa vahvistetuissa tarkoituksissa
ainoastaan tätä direktiiviä. 4 artikla
Laivavarusteita koskevat vaatimukset 1. Laivavarusteiden, jotka
sijoitetaan EU:n aluksille 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä tai sen
jälkeen, on täytettävä sellaisissa kansainvälisissä oikeudellisissa välineissä
määrätyt suunnittelu-, valmistus- ja suorituskykyvaatimukset, jotka ovat
voimassa päivänä, jona kyseiset varusteet sijoitetaan alukselle. 2. Laivavarusteita koskevien 1
kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen voidaan osoittaa pelkästään
testausnormeilla ja 15 artiklassa tarkoitetulla vaatimustenmukaisuuden
arviointimenettelyillä. 3. Edellä 1 ja 2 kohdassa
tarkoitetut vaatimukset ja normit on pantava täytäntöön yhdenmukaisella tavalla
35 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. 4. Kansainvälisiä oikeudellisia
välineitä sovelletaan testausnormeja lukuun ottamatta niiden ajan tasalle
saatettuna toisintona, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002[12]
5 artiklan soveltamista. 5 artikla
Soveltaminen 1. Kun jäsenvaltion lipun alla
purjehtivien alusten turvallisuuskirjoja annetaan, vahvistetaan tai uudistetaan
kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti, kyseisen jäsenvaltion on
varmistettava, että tällaisilla aluksilla olevat laivavarusteet täyttävät tämän
direktiivin vaatimukset. 2. Jäsenvaltioiden on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niiden lipun alla
purjehtivilla aluksilla olevat laivavarusteet täyttävät sellaisissa
kansainvälisissä oikeudellisissa välineissä vahvistetut vaatimukset, joita
sovelletaan aluksille jo sijoitettuihin välineisiin. Nämä vaatimukset on
pantava täytäntöön yhdenmukaisella tavalla 35 artiklan 4 kohdan mukaisesti. 6 artikla
Sisämarkkinoiden toiminta Jäsenvaltioiden ei tule estää tämän
direktiivin mukaisten laivavarusteiden saattamista markkinoille tai
sijoittamista EU:n aluksille eikä kieltäytyä antamasta asianomaisia
laivavarusteita koskevia todistuksia lippunsa alla purjehtiville aluksille tai
uusimasta kyseisiä todistuksia. 7 artikla
Aluksen siirtäminen jäsenvaltion rekisteriin 1. Kun kyseessä on minkä tahansa
lipun alla purjehtiva alus, jota ei ole rekisteröity mihinkään jäsenvaltioon
mutta joka on määrä siirtää jonkin jäsenvaltion rekisteriin, vastaanottavan
jäsenvaltion on siirtovaiheessa tarkastettava kyseinen alus todentaakseen, että
sen laivavarusteiden tosiasiallinen kunto on sen turvallisuuskirjojen mukainen
ja että ne ovat joko tämän direktiivin mukaisia ja niissä on ruorimerkki tai
kyseisen jäsenvaltion viranomainen katsoo niiden vastaavan tämän direktiivin
mukaisesti hyväksyttyjä laivavarusteita. 2. Jos varusteissa ei ole
ruorimerkkiä tai jos kyseinen viranomainen ei pidä niitä vastaavina tuotteina,
varusteet on vaihdettava. 3. Jäsenvaltion on annettava
tämän artiklan mukaisina vastaavina tuotteina pidettäville laivavarusteille
todistus, jonka on oltava aina varusteiden mukana. Todistuksessa annetaan
lippujäsenvaltiolle lupa sijoittaa kyseiset varusteet alukselle ja siinä
voidaan asettaa rajoituksia ja määräyksiä niiden käytölle. 8 artikla
Laivavarusteita koskevat normit 1. Unioni pyrkii kannustamaan
IMOa laatimaan asianmukaisia kansainvälisiä normeja, mukaan lukien
yksityiskohtaiset tekniset eritelmät ja testausnormit, laivavarusteille, joiden
käyttöä tai sijoittamista aluksille pidetään tarpeellisena meriturvallisuuden
parantamisen ja meren pilaantumisen estämisen kannalta, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY[13] soveltamista. Komissio seuraa
tätä kehitystä säännöllisesti. 2. Jos IMO ei ole laatinut
asianmukaisia kansainvälisiä normeja joillekin laivavarusteille, komissiolle
siirretään valta hyväksyä 37 artiklan mukaisesti delegoiduilla säädöksillä
yhdenmukaisia teknisiä eritelmiä ja testausnormeja kyseisille laivavarusteille,
kun tämä on tarpeen turvallisuutta tai ympäristöä uhkaavan hyväksymättömän
vaaran poistamiseksi. Kyseisiä eritelmiä ja normeja sovelletaan väliaikaisesti
siihen saakka, kun IMO on hyväksynyt asianmukaiset normit. 2 luku Ruorimerkki 9 artikla
Ruorimerkki 1. Laivavarusteisiin, joiden on
asiaankuuluvilla vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyillä osoitettu
täyttävän tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset, on kiinnitettävä
ruorimerkki. 2. Ruorimerkkiä ei saa
kiinnittää mihinkään muuhun tuotteeseen. 3. Käytettävän ruorimerkin malli
on liitteessä I. 4. Ruorimerkin käytössä
noudatetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 30 artiklan 1, 3 ja 6 kohdassa
säädettyjä yleisiä periaatteita, joissa olevia kaikkia viittauksia CE-merkkiin
pidetään viittauksena ruorimerkkiin. 10 artikla
Ruorimerkin kiinnittämistä koskevat säännöt ja edellytykset 1. Ruorimerkki on kiinnitettävä
tuotteeseen tai sen kilpeen näkyvästi, helposti luettavalla tavalla ja
pysyvästi. Jos tämä ei tuotteen luonteen vuoksi ole mahdollista tai
perusteltua, se on kiinnitettävä pakkaukseen ja liiteasiakirjoihin. 2. Ruorimerkki on kiinnitettävä
tuotantovaiheen lopussa. 3. Ruorimerkin jäljessä on
oltava ilmoitetun laitoksen tunnusnumero, jos kyseinen laitos osallistuu
tuotannon tarkastusvaiheeseen, sekä merkin kiinnittämisvuoden kaksi viimeistä
lukua. 4. Ilmoitetun laitoksen
tunnusnumeron kiinnittää laitos itse tai sen antamien ohjeiden mukaisesti
valmistaja tai valmistajan valtuutettu edustaja. 5. Jäsenvaltioiden on nykyisiä
mekanismeja hyödyntämällä varmistettava ruorimerkkiä koskevan järjestelmän
moitteeton soveltaminen ja toteutettava asianmukaiset toimet, jos merkkiä
käytetään väärin. Jäsenvaltioiden on myös säädettävä rikkomisesta aiheutuvista
seuraamuksista, joihin voivat kuulua vakavissa rikkomistapauksissa
langetettavat rikosoikeudelliset seuraamukset. Seuraamusten on oltava
oikeasuhteisia rangaistavan teon vakavuuteen nähden ja muodostettava tehokas
pelote väärinkäyttöä vastaan. 11 artikla
Elektroninen tunniste 1. Ruorimerkkiä voidaan
täydentää tai se voidaan korvata asianmukaisella ja luotettavalla
elektronisella tunnisteella. Tällaisessa tapauksessa sovelletaan 9 ja 10
artiklaa soveltuvin osin. 2. Komissio hyväksyy 37 artiklan
mukaisesti delegoituja säädöksiä yksilöidäkseen laivavarusteet, joissa voi olla
hyödyllistä käyttää elektronista tunnistetta, ja vahvistaakseen asianmukaiset
tekniset arviointiperusteet elektronisten tunnisteiden suunnittelulle,
suorituskyvylle, kiinnittämiselle ja käytölle. 3 luku Talouden toimijoiden velvoitteet 12 artikla
Valmistajien velvoitteet 1. Kun valmistaja kiinnittää
ruorimerkin laivavarusteisiin, se ottaa vastuun sen takaamisesta, että
asianomaiset laivavarusteet on suunniteltu ja valmistettu 4 artiklassa
säädettyjä vaatimuksia noudattaen, ja sitoutuu täyttämään tämän artiklan 2–9
kohdassa säädetyt velvoitteet. 2. Valmistajien on laadittava
vaadittavat tekniset asiakirjat ja varmistettava, että sovellettavat
vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt tehdään. 3. Kun vaatimustenmukaisuuden
arviointimenettelyllä on osoitettu, että laivavarusteet täyttävät sovellettavat
vaatimukset, valmistajien on laadittava EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutus 16
artiklan mukaisesti ja kiinnitettävä vaatimustenmukaisuusmerkinnät 9 artiklan
mukaisesti. 4. Sen jälkeen, kun ruorimerkki
on kiinnitetty viimeiseen valmistettuun yksikköön, valmistajien on säilytettävä
tekniset asiakirjat ja 16 artiklassa tarkoitettu EU:n
vaatimustenmukaisuusvakuutus niin kauan, kuin se on riskin tason kannalta
tarpeen, mutta ei missään tapauksessa lyhyempää aikaa kuin laivavarusteiden
oletettu elinkaari. 5. Valmistajien on
varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla varmistetaan sarjatuotannon
jatkuva vaatimustenmukaisuus. Kun muutetaan laivavarusteiden suunnittelua tai
ominaisuuksia taikka 4 artiklassa tarkoitetuissa kansainvälisissä
oikeudellisissa välineissä määrättyjä vaatimuksia, joiden perusteella
laivavarusteiden vaatimustenmukaisuus on osoitettu, nämä muutokset on otettava
asianmukaisella tavalla huomioon. Niiden on tarvittaessa teetettävä uusi
vaatimustenmukaisuuden arviointi liitteen II mukaisesti. 6. Valmistajien on
varmistettava, että niiden tuotteisiin on kiinnitetty tyyppi-, erä- tai
sarjanumero tai muu merkintä, josta ne voidaan yksilöidä, tai, jos tuotteen
koko tai luonne ei tätä salli, että vaadittu tieto on pakkauksessa tai tuotteen
liiteasiakirjassa. 7. Valmistajien on ilmoitettava
nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä osoite,
josta heihin voidaan saada yhteys, joko tuotteessa tai, jos se ei ole
mahdollista, tuotteen pakkauksessa tai tuotteen liiteasiakirjassa. Osoitteessa
on ilmoitettava yksi yhteyspiste, josta valmistajaan voidaan saada yhteys. 8. Valmistajien on varmistettava,
että tuotteen mukana on ohjeet ja kaikki turvallista sijoittamista alukselle ja
tuotteen turvallista käyttöä koskevat tiedot, mukaan lukien mahdollisia
käyttörajoituksia koskevat tiedot, loppukäyttäjien helposti ymmärtämällä
kielellä sekä kaikki muu kansainvälisissä oikeudellisissa välineissä tai
testausnormeissa vaadittavat asiakirjat. 9. Valmistajien, jotka katsovat
tai joilla on syytä uskoa, että niiden markkinoille saattama tai EU:n alukselle
sijoittama tuote ei täytä 4 artiklassa tarkoitettujen kansainvälisten
oikeudellisten välineiden sovellettavia vaatimuksia, on viipymättä toteutettava
tarvittavat korjaavat toimenpiteet kyseisen tuotteen saattamiseksi vaatimusten
mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai soveltuvin osin sen palauttamiseksi.
Lisäksi, jos tuote aiheuttaa riskin, valmistajien on viipymättä tiedotettava
asiasta jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja
ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot erityisesti vaatimustenvastaisuudesta ja
kaikista toteutetuista korjaavista toimenpiteistä. 10. Valmistajien on toimivaltaisen
kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä annettava sille viipymättä
kaikki tarvittavat tiedot ja asiakirjat osoittaakseen tuotteen
vaatimustenmukaisuuden kyseisen viranomaisen helposti ymmärtämällä kielellä ja
myönnettävä kyseiselle viranomaiselle pääsy tiloihinsa asetuksen (EY) N:o
765/2008 19 artiklan mukaisia markkinavalvontatoimenpiteitä varten. Niiden on
tehtävä kyseisen viranomaisen kanssa tämän pyynnöstä yhteistyötä mahdollisissa
toimissa, joilla pyritään poistamaan niiden markkinoille saattamien tuotteiden
aiheuttamat riskit. 13 artikla
Valtuutetut edustajat 1. Jäsenvaltioiden alueiden
ulkopuolella sijaitsevan valmistajan on nimitettävä kirjallisella
toimeksiannolla valtuutettu edustaja. 2. Edellä 12 artiklan 1 kohdassa
säädetyt velvoitteet ja teknisten asiakirjojen laatiminen eivät kuulu
valtuutetun edustajan toimeksiantoon. 3. Valtuutetun edustajan on
suoritettava valmistajalta saadussa toimeksiannossa eritellyt tehtävät. Toimeksiannon
on oikeutettava valtuutettu edustaja suorittamaan ainakin seuraavat tehtävät: (a)
säilytettävä sen jälkeen, kun ruorimerkki on
kiinnitetty viimeiseen yksikköön, EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tekniset
asiakirjat kansallisten valvontaviranomaisten saatavilla niin kauan, kuin se on
riskin tason kannalta tarpeen, mutta ei missään tapauksessa lyhyempää aikaa
kuin laivavarusteiden oletettu elinkaari; (b)
annettava toimivaltaisen kansallisen viranomaisen
perustellusta pyynnöstä kyseiselle viranomaiselle kaikki tiedot ja asiakirjat,
jotka ovat tarpeen tuotteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi; (c)
tehtävä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten
kanssa niiden pyynnöstä yhteistyötä kaikissa toimissa, joilla pyritään
poistamaan edustajan toimeksiantoon kuuluvien tuotteiden aiheuttamat riskit. 14 artikla
Muut talouden toimijat 1. Tuojien on ilmoitettava
rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä osoite, josta
heihin voidaan saadaan yhteys, joko tuotteessa tai, jos se ei ole mahdollista,
tuotteen pakkauksessa tai tuotteen liiteasiakirjassa. 2. Tuojien ja jakelijoiden on
toimivaltaisen kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä annettava sille
kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen tuotteen vaatimustenmukaisuuden
osoittamiseksi, kyseisen viranomaisen helposti ymmärtämällä kielellä. Niiden on
tehtävä kyseisen viranomaisen kanssa tämän pyynnöstä yhteistyötä mahdollisissa
toimissa, joilla pyritään poistamaan niiden markkinoille saattamien tuotteiden
aiheuttamat riskit. 3. Tuojaa tai jakelijaa on
pidettävä tämän direktiivin mukaisena valmistajana ja sitä koskevat 12 artiklan
mukaiset valmistajaan sovellettavat velvoitteet silloin, kun se saattaa
laivavarusteet markkinoille tai sijoittaa laivavarusteet EU:n aluksille omalla
nimellään tai tavaramerkillä tai muuttaa jo markkinoille saatettuja
laivavarusteita tavalla, joka voi vaikuttaa sovellettavien vaatimusten
täyttymiseen. 4 luku Vaatimustenmukaisuuden arviointi ja
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ilmoittaminen 15 artikla
Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt 1. Vaatimustenmukaisuuden
arviointimenettelyistä säädetään liitteessä II. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että valmistaja tai sen valtuutettu edustaja suorittaa
vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tietystä laivavarusteesta käyttäen jotakin
komission 38 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tutkimusmenettelyllä
hyväksymissä täytäntöönpanosäädöksissä säädettyä keinoa ja noudattaen jotakin
seuraavista menettelyistä: (a)
kun on suoritettava EY-tyyppitarkastus (moduuli B),
kaikille laivavarusteille on ennen niiden saattamista markkinoille tehtävä –
tuotannon laadunvarmistus (D-moduuli); –
tuotteiden laadunvarmistus (E-moduuli); tai –
tuotekohtainen todentaminen (F-moduuli); (b)
kun laivavaruste-eriä tuotetaan yksittäin tai
pieniä määriä eikä sarja- tai massatuotantona, vaatimustenmukaisuuden
arviointimenettelynä voidaan käyttää yksikkökohtaista EY-todentamista (G
moduuli). 3. Komissio ylläpitää ajan
tasalla olevaa luetteloa hyväksytyistä laivavarusteista sekä peruutetuista tai
evätyistä hakemuksista, ja asettaa ne asianomaisten osapuolten saataville. 16 artikla
EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutus 1. EU:n
vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on vahvistettava, että 4 artiklassa
säädettyjen vaatimusten täyttyminen on osoitettu. 2. EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutuksen
on rakenteeltaan oltava päätöksen 768/2008/EY liitteessä III vahvistetun mallin
mukainen. Siinä on oltava tämän direktiivin liitteessä II vahvistetuissa
asiaankuuluvissa moduuleissa eritellyt kohdat ja sitä on päivitettävä jatkuvasti. 3. Kun valmistaja laatii EU:n
vaatimustenmukaisuusvakuutuksen, se ottaa 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun
vastuun ja sitoutuu täyttämään 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut velvoitteet. 4. Kun laivavarusteet on
sijoitettu EU:n alukselle, alukselle on annettava asianomaisia varusteita
koskevan EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös, joka on pidettävä
aluksella siihen asti, kun kyseiset varusteet poistetaan sieltä. Se on
käännettävä yhdelle tai useammalle lippuvaltion vaatimalle kielelle. 5. Ilmoitetulle laitokselle tai
asiaankuuluvat vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt suorittaneille
laitoksille on annettava jäljennös EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta. 17 artikla
Ilmoittaminen 1. Jäsenvaltioiden on
ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille laitokset, joille on annettu
lupa suorittaa kolmantena osapuolena vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä
tämän direktiivin mukaisesti. 2. Ilmoitettujen laitosten on
täytettävä liitteessä III säädetyt vaatimukset. 18 artikla
Ilmoituksen tekevät viranomaiset 1. Jäsenvaltioiden on nimettävä
ilmoituksen tekevä viranomainen, joka vastaa vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten arviointiin ja ilmoittamiseen sekä ilmoitettujen laitosten
tarkastamiseen liittyvien tarvittavien menettelyjen perustamisesta ja
suorittamisesta, mukaan lukien 20 artiklan säännösten noudattaminen. 2. Ilmoitetut laitokset on
tarkastettava vähintään kahden vuoden välein. Komissio voi halutessaan
osallistua tarkastukseen tarkkailijana. 3. Jäsenvaltiot voivat päättää,
että 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin ja tarkastuksen tekee kansallinen
akkreditointilaitos. 4. Jos ilmoituksen tekevä
viranomainen delegoi tai antaa muulla tavoin tehtäväksi 1 kohdassa tarkoitetun
arvioinnin tai tarkastuksen laitokselle, joka ei ole valtiollinen yksikkö,
kyseisen laitoksen on oltava oikeushenkilö ja sen on täytettävä soveltuvin osin
liitteessä V säädetyt vaatimukset. Lisäksi sillä on oltava järjestelyt
toiminnastaan syntyvien vastuiden kattamiseksi. 5. Ilmoituksen tekevän
viranomaisen on otettava täysi vastuu 4 kohdassa tarkoitetun laitoksen
suorittamista tehtävistä. 6. Ilmoituksen tekevän
viranomaisen on täytettävä liitteessä V säädetyt vaatimukset. 19 artikla
Ilmoituksen tekevien viranomaisten tiedotusvelvoite 1. Jäsenvaltioiden on
tiedotettava komissiolle menettelyistään, joita noudatetaan
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arvioinnissa ja ilmoittamisessa ja
tällaisten laitosten tarkastamisessa, sekä mahdollisista muutoksista näihin
tietoihin. 2. Komissio asettaa kyseiset
tiedot yleisesti saataville. 20 artikla
Ilmoitettujen laitosten tytäryhtiöt ja alihankinta 1. Jos ilmoitettu laitos antaa
alihankintaan tietyt vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvät tehtävät tai
käyttää tytäryhtiötä, sen on varmistettava, että alihankkija tai tytäryhtiö
täyttää liitteessä III säädetyt vaatimukset, ja tiedotettava tästä ilmoituksen
tekevälle viranomaiselle. 2. Ilmoitettujen laitosten on
otettava täysi vastuu alihankkijoiden tai tytäryhtiöiden suorittamista
tehtävistä riippumatta siitä, mihin nämä ovat sijoittautuneet. 3. Toimia voidaan antaa
alihankintaan tai teettää tytäryhtiöllä ainoastaan asiakkaan suostumuksella. 4. Ilmoitettujen laitosten on
pidettävä ilmoituksen tekevän viranomaisen saatavilla asiaankuuluvat
asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan tai tytäryhtiön pätevyyden arviointia
sekä sen tämän direktiivin mukaisesti tekemää työtä. 21 artikla
Ilmoituksiin tehtävät muutokset 1. Jos ilmoituksen tekevä
viranomainen on todennut tai sille on ilmoitettu, ettei ilmoitettu laitos enää
täytä liitteessä III säädettyjä vaatimuksia tai ettei se täytä velvoitteitaan,
ilmoituksen tekevän viranomaisen on tarpeen mukaan rajoitettava ilmoitusta
taikka peruutettava se toistaiseksi tai kokonaan, riippuen vaatimusten
täyttämättä jättämisen tai velvoitteiden noudattamatta jättämisen vakavuudesta.
Sen on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. 2. Jos ilmoitusta rajoitetaan
tai se peruutetaan toistaiseksi tai kokonaan tai jos ilmoitettu laitos on
lopettanut toimintansa, ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toteutettava
asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseisen laitoksen
asiakirja-aineiston joko käsittelee toinen ilmoitettu laitos tai ne pidetään
ilmoituksen tehneen viranomaisen ja markkinavalvontaviranomaisten pyynnöstä niiden
saatavilla. 22 artikla
Ilmoitettujen laitosten pätevyyden riitauttaminen 1. Komissio tutkii kaikki
tapaukset, joissa se epäilee käytössään olevien tai sen tietoon saatettujen
tietojen perusteella ilmoitetun laitoksen pätevyyttä tai sitä, täyttääkö ilmoitettu
laitos edelleen sitä koskevat vaatimukset ja velvollisuudet. 2. Ilmoituksen tehneen
jäsenvaltion on toimitettava pyynnöstä komissiolle kaikki tiedot, jotka
liittyvät ilmoituksen perusteisiin tai asianomaisen laitoksen toimivallan
ylläpitoon. 3. Komissio varmistaa, että
kaikkia sen tutkimusten yhteydessä saatuja arkaluonteisia tietoja käsitellään
luottamuksellisesti. 4. Jos komissio toteaa, että
ilmoitettu laitos ei täytä tai ei enää täytä sen ilmoittamiselle asetettuja
vaatimuksia, se tiedottaa asiasta ilmoituksen tekevälle jäsenvaltiolle ja
pyytää sitä toteuttamaan tarvittavat korjaavat toimenpiteet, mukaan lukien
tarvittaessa ilmoituksen peruuttaminen. 23 artikla
Ilmoitettujen laitosten toimintaa koskevat velvoitteet 1. Ilmoitettujen laitosten on
tehtävä vaatimustenmukaisuuden arvioinnit 15 artiklassa säädettyjä menettelyjä
noudattaen. 2. Jos ilmoitettu laitos katsoo,
ettei valmistaja ole täyttänyt 4 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, sen on
vaadittava valmistajaa toteuttamaan asianmukaiset korjaavat toimenpiteet eikä
se saa antaa vaatimustenmukaisuustodistusta. 3. Jos ilmoitettu laitos katsoo
todistuksen antamisen jälkeen suoritettavan vaatimustenmukaisuuden seurannan
aikana, ettei tuote enää täytä vaatimuksia, sen on vaadittava valmistajaa toteuttamaan
asianmukaiset korjaavat toimenpiteet ja tarvittaessa peruutettava todistus
toistaiseksi tai kokonaan. Jos korjaavia toimenpiteitä ei toteuteta tai niillä
ei ole vaadittua vaikutusta, ilmoitetun laitoksen on tarvittaessa rajoitettava
todistuksia taikka peruutettava ne toistaiseksi tai kokonaan. 24 artikla
Ilmoitettujen laitosten tiedotusvelvoite 1. Ilmoitettujen laitosten on
tiedotettava ilmoituksen tekevälle viranomaiselle seuraavista: (a)
todistuksen epääminen ja rajoittaminen sekä
peruuttaminen toistaiseksi tai kokonaan; (b)
mahdolliset olosuhteet, jotka vaikuttavat
ilmoituksen soveltamisalaan ja edellytyksiin; (c)
mahdolliset vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia
koskevat tietopyynnöt, jotka ne ovat saaneet markkinavalvontaviranomaisilta; (d)
pyynnöstä vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet,
jotka on suoritettu niitä koskevan ilmoituksen soveltamisalalla, ja mahdolliset
muut toimet, mukaan lukien rajatylittävät toimet ja alihankinta. 2. Ilmoitettujen laitosten on
annettava komissiolle ja jäsenvaltioille pyynnöstä asiaankuuluvat tiedot
vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kielteisiin ja myönteisiin tuloksiin
liittyvistä kysymyksistä. Ilmoitettujen laitosten on toimitettava muille samoja
tuotteita koskevia vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia toteuttaville ilmoitetuille
laitoksille tiedot vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kielteisiin tuloksiin ja
pyynnöstä myös myönteisiin tuloksiin liittyvistä kysymyksistä. 25 artikla
Kokemusten vaihto Komissio huolehtii kokemusten vaihdon
järjestämisestä ilmoittamista koskevista toimintalinjoista vastaavien
jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten välillä. 26 artikla
Ilmoitettujen laitosten koordinointi 1. Komissio varmistaa, että
ilmoitettujen laitosten välillä järjestetään asianmukainen koordinointi ja
yhteistyö, jotka suoritetaan asianmukaisesti ilmoitettujen laitosten
alakohtaisessa ryhmässä. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että niiden ilmoittamat laitokset osallistuvat alakohtaisen
ryhmän työhön suoraan tai nimettyjen edustajien välityksellä. 5 luku Unionin markkinavalvonta, tuotevalvonta ja
suojasäännökset 27 artikla
EU:n markkinavalvontapuitteet 1. Jäsenvaltioiden on
suoritettava laivavarusteiden markkinavalvonta asetuksen (EY) N:o 765/2008 III
luvussa säädettyjen EU:n markkinavalvontapuitteiden mukaisesti, jollei tämän
artiklan 2 ja 3 kohdan säännöksistä muuta johdu. 2. Kansallisissa
markkinavalvontainfrastruktuureissa ja -ohjelmissa on otettava huomioon
laivavarustealan erityispiirteet ja erityisesti lippuvaltion viranomaisille
kansainvälisissä yleissopimuksissa asetetut vastuut. 3. Markkinavalvontaan voi kuulua
asiakirjatarkastuksia sekä sellaisten laivavarusteiden tarkastuksia, joissa on
ruorimerkki, riippumatta siitä, onko kyseiset varusteet sijoitettu alukselle
vai ei. Aluksille jo sijoitetuille laivavarusteille saadaan tehdä vain
sellaisia tarkastuksia, jotka voidaan tehdä asianomaisten varusteiden pysyessä
täysin toimintakykyisenä aluksella. Muun jäsenvaltion kuin tarkastukset tekevän
jäsenvaltion lipun alla purjehtiville aluksille sijoitettujen laivavarusteiden
tarkastukset on tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2009/16/EY[14]
asiaankuuluvien säännösten mukaisesti. 4. Jos jäsenvaltion
markkinavalvontaviranomaiset aikovat tehdä näytetarkastuksia, ne voivat pyytää
valmistajaa antamaan tarvittavat näytteet saataville sen omalla kustannuksella
kyseisen jäsenvaltion alueella. 28 artikla
Menettely sellaisten laivavarusteiden käsittelemiseksi, jotka aiheuttavat
riskin kansallisella tasolla 1. Kun jonkin jäsenvaltion
markkinavalvontaviranomaiset ovat toteuttaneet asetuksen (EY) N:o 765/2008 20
artiklan mukaisen toimen tai kun niillä on riittävä syy uskoa, että tämän
direktiivin soveltamisalaan kuuluvat laivavarusteet aiheuttavat riskin
meriturvallisuudelle tai ympäristönsuojelulle, niiden on tehtävä asianomaisia
laivavarusteita koskeva arviointi, joka kattaa kaikki tässä direktiivissä
säädetyt vaatimukset. Asiaankuuluvien talouden toimijoiden on tarvittaessa
tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Kun markkinavalvontaviranomaiset toteavat arvioinnin
yhteydessä, että laivavarusteet eivät täytä tässä direktiivissä säädettyjä
vaatimuksia, niiden on vaadittava viipymättä asiaankuuluvaa talouden toimijaa
toteuttamaan kaikki asianmukaiset korjaavat toimet laivavarusteiden
saattamiseksi vastaamaan kyseisiä vaatimuksia tai niiden poistamiseksi
markkinoilta tai niiden palauttamiseksi sellaisen kohtuullisen määräajan
kuluessa, jonka ne mahdollisesti vahvistavat oikeassa suhteessa riskin laatuun
nähden. Markkinavalvontaviranomaisten on ilmoitettava tästä
asiaankuuluvalle ilmoitetulle laitokselle. Asetuksen (EY) N:o 765/2008 21 artiklaa
sovelletaan tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin. 2. Kun
markkinavalvontaviranomaiset katsovat, että vaatimustenvastaisuus ei rajoitu
niiden kansalliselle alueelle tai niiden lipun alla purjehtiville aluksille,
niiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille arvioinnin
tulokset ja toimet, jotka ne ovat vaatineet talouden toimijaa toteuttamaan. 3. Talouden toimijan on
varmistettava, että kaikki asianmukaiset korjaavat toimet toteutetaan kaikista
asianomaisista tuotteista, jotka se on asettanut saataville markkinoilla eri
puolilla unionia tai tarvittaessa sijoittanut EU:n alukselle tai toimittanut
EU:n aluksille sijoitettaviksi. 4. Jos asiaankuuluva talouden
toimija ei 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa toteuta
riittäviä korjaavia toimia tai muutoin jättää tämän direktiivin mukaiset
velvoitteensa täyttämättä, markkinavalvontaviranomaisten on toteutettava kaikki
tarvittavat väliaikaiset toimenpiteet, jotta laivavarusteiden asettaminen
saataville niiden kansallisilla markkinoilla tai laivavarusteiden sijoittaminen
niiden lipun alla purjehtiville aluksille estetään tai sitä rajoitetaan
tuotteen poistamiseksi kyseisiltä markkinoilta tai sen palauttamiseksi. Niiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja
muille jäsenvaltioille näistä toimenpiteistä. 5. Edellä 4 kohdassa
tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä kaikki saatavilla olevat
yksityiskohtaiset tiedot, erityisesti ne, jotka ovat tarpeen
vaatimustenvastaisten laivavarusteiden, tuotteen alkuperän, väitetyn
vaatimustenvastaisuuden ja siihen liittyvän riskin luonteen, toteutettujen
kansallisten toimenpiteiden luonteen ja keston sekä asiaankuuluvan talouden toimijan
esittämien väitteiden yksilöimiseksi. Markkinavalvontaviranomaisten on
erityisesti ilmoitettava, johtuuko vaatimustenvastaisuus (a)
siitä, etteivät laivavarusteet täytä 4 artiklassa
säädettyjä suunnittelu-, valmistus- ja suorituskykyvaatimuksia; (b)
siitä, ettei vaatimustenmukaisuuden
arviointimenettelyn aikana noudateta 4 artiklassa tarkoitettuja testausnormeja; (c)
mainittujen testausnormien puutteellisuuksista. 6. Muiden jäsenvaltioiden kuin
menettelyn käynnistäneen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja
muille jäsenvaltioille kaikki toteutetut toimenpiteet ja kaikki niiden hallussa
olevat lisätiedot, jotka liittyvät asianomaisten laivavarusteiden
vaatimustenvastaisuuteen, sekä vastalauseensa siinä tapauksessa, että
ilmoitetusta kansallisesta toimenpiteestä on erimielisyyttä. 7. Jos mikään jäsenvaltio tai
komissio ei ole neljän kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitettujen
tietojen vastaanottamisesta esittänyt vastalausetta jonkin jäsenvaltion
toteuttamasta väliaikaisesta toimenpiteestä, mainitun toimenpiteen katsotaan
olevan perusteltu. 8. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että asianomaisten laivavarusteiden osalta toteutetaan
viipymättä asianmukaiset rajoittavat toimenpiteet, kuten tuotteen poistaminen
niiden markkinoilta. 29 artikla
EU:n suojamenettely 1. Jos 28 artiklan 3 ja 4
kohdassa säädetyn menettelyn päätyttyä esitetään vastalauseita jonkin
jäsenvaltion toteuttamaa toimenpidettä vastaan tai jos komissio katsoo, että
kansallinen toimenpide voi olla unionin lainsäädännön vastainen, komissio käynnistää
viipymättä kuulemisen jäsenvaltioiden sekä asiaankuuluvan talouden toimijan tai
asiaankuuluvien talouden toimijoiden kanssa ja arvioi kansallisen toimenpiteen.
Komissio tekee tämän arvioinnin tulosten perusteella päätöksen siitä,
onko kansallinen toimenpide perusteltu vai ei. 2. Kun komissio katsoo 1
kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, että kansallisen toimenpiteen
toteuttamisessa noudatettu menettely soveltuu riskin laajaan ja puolueettomaan
arvioimiseen ja on asetuksen (EY) N:o 765/2008 21 artiklan säännösten mukainen,
se voi rajoittaa tutkimuksensa siihen, onko kansallinen toimenpide
asianmukainen ja oikeasuhteinen mainittuun riskiin nähden. 3. Komissio osoittaa päätöksensä
kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen viipymättä tiedoksi niille ja asianomaiselle
talouden toimijalle tai asianomaisille talouden toimijoille. 4. Jos kansallinen toimenpide
katsotaan perustelluksi, kaikkien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat
toimenpiteet varmistaakseen, että vaatimustenvastaiset laivavarusteet poistetaan
niiden markkinoilta ja tarvittaessa palautetaan. Niiden on ilmoitettava asiasta
komissiolle. 5. Jos kansallista toimenpidettä
ei katsota perustelluksi, asianomaisen jäsenvaltion on peruutettava toimenpide. 6. Jos kansallinen toimenpide
katsotaan perustelluksi ja laivavarusteiden vaatimustenmukaisuuden katsotaan
johtuvan 4 artiklassa tarkoitettujen testausnormien puutteellisuuksista,
komissio voi vahvistaa, muuttaa tai kumota mainitun toimenpiteen
täytäntöönpanosäädöksillä 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla neuvoa-antavalla
menettelyllä. Lisäksi komissio valtuutetaan hyväksymään delegoiduilla
säädöksillä 37 artiklassa tarkoitetulla menettelyllä väliaikaiset yhdenmukaiset
vaatimukset ja testausnormit kyseiselle laivavarusteelle turvallisuuteen tai ympäristöön
kohdistuvan uhan estämiseksi ennen kuin asiaankuuluva kansainvälinen järjestö
on muuttanut asianomaisen testausnormin. 7. Jos asianomainen normi on
eurooppalainen standardi, komissio ilmoittaa tästä asiaankuuluvalle
eurooppalaiselle standardointielimelle tai asiaankuuluville
standardointielimille ja saattaa asian direktiivin 98/34/EY 5 artiklalla
perustetun komitean käsittelyyn. Komitean on kuultava asiaankuuluvaa eurooppalaista standardointielintä
tai asianomaisia eurooppalaisia standardointielimiä ja annettava lausuntonsa
viipymättä. 30 artikla
Vaatimustenmukaiset tuotteet, jotka aiheuttavat vaaran meriturvallisuudelle tai
ympäristönsuojelulle 1. Jos jäsenvaltio havaitsee 28
artiklan 1 kohdan mukaisen arvioinnin tehtyään, että vaikka laivavarusteet ovat
tämän direktiivin mukaiset, ne aiheuttavat riskin meriturvallisuudelle tai
ympäristölle, sen on vaadittava asiaankuuluvaa talouden toimijaa toteuttamaan
kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomaiset
laivavarusteet eivät markkinoille saattamisen jälkeen enää aiheuta kyseistä
riskiä, tai laivavarusteiden poistamiseksi markkinoilta tai niiden
palauttamiseksi sellaisen kohtuullisen määräajan kuluessa, jonka se
mahdollisesti vahvistaa oikeassa suhteessa riskin laatuun nähden. 2. Talouden toimijan on
varmistettava, että korjaavat toimet toteutetaan kaikista asianomaisista
tuotteista, jotka talouden toimija on asettanut saataville markkinoilla eri
puolilla unionia tai sijoittanut EU:n aluksille. 3. Jäsenvaltion on viipymättä
ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Tähän ilmoitukseen
on sisällyttävä kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot, erityisesti
ne, jotka ovat tarpeen asianomaisten laivavarusteiden ja niiden alkuperän ja
toimitusketjun, niihin liittyvän riskin luonteen sekä toteutettujen
kansallisten toimenpiteiden luonteen ja keston yksilöimiseksi. 4. Komissio käynnistää
viipymättä kuulemisen jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvan talouden toimijan tai
asiaankuuluvien talouden toimijoiden kanssa ja arvioi toteutetut kansalliset
toimenpiteet. Komissio tekee tämän arvioinnin tulosten perusteella päätöksen
siitä, onko toimenpide perusteltu vai ei, ja ehdottaa tarvittaessa
asianmukaisia toimenpiteitä; tätä varten sovelletaan 29 artiklan 2 kohtaa
soveltuvin osin. 5. Komissio osoittaa päätöksensä
kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen viipymättä tiedoksi niille ja
asiaankuuluvalle talouden toimijalle tai asiaankuuluville talouden toimijoille. 31 artikla
Muodollinen vaatimustenvastaisuus 1. Rajoittamatta 28 artiklan
soveltamista, jos jäsenvaltio tekee jonkin seuraavista havainnoista, sen on
vaadittava asiaankuuluvaa talouden toimijaa lopettamaan asianomainen
vaatimustenvastaisuus: (a)
ruorimerkki on kiinnitetty 9 tai 10 artiklan
vastaisesti; (b)
ruorimerkkiä ei ole kiinnitetty; (c)
EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutusta ei ole
laadittu; (d)
EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutusta ei ole laadittu
oikein; (e)
teknisiä asiakirjoja ei joko ole saatavilla tai ne
ovat puutteellisia. 2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu
vaatimustenvastaisuus jatkuu, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki
asianmukaiset toimenpiteet, jotta laivavarusteiden asettamista saataville
markkinoilla rajoitetaan tai se kielletään tai jotta varmistetaan, että ne
palautetaan tai poistetaan markkinoilta. 32 artikla
Tekniseen innovaatioon perustuvat poikkeukset 1. Kun on kyseessä
poikkeuksellinen tekninen innovaatio, lippuvaltion viranomainen voi sallia,
että laivavarusteet, jotka eivät ole vaatimustenmukaisuuden
arviointimenettelyjen mukaiset, sijoitetaan EU:n alukselle, jos testauksella
tai muulla lippuvaltion viranomaisen hyväksymällä tavalla voidaan osoittaa,
että tällaiset varusteet ovat vähintään yhtä tehokkaita kuin
vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen mukaiset varusteet. 2. Testausmenettelyt eivät saa
millään tavoin tehdä eroa lippujäsenvaltiossa ja muissa valtioissa tuotettujen
laivavarusteiden välillä. 3. Lippujäsenvaltion on
annettava tämän artiklan soveltamisalaan kuuluville laivavarusteille todistus,
jota on aina pidettävä varusteen mukana ja johon sisältyy lippujäsenvaltion
myöntämä lupa sijoittaa varusteet aluksille ja jossa vahvistetaan mahdollisia
varusteiden käyttöön liittyviä rajoituksia tai määräyksiä. 4. Jos jäsenvaltio antaa luvan
sijoittaa tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvat laivavarusteet EU:n aluksille,
kyseisen jäsenvaltion on viipymättä annettava komissiolle ja muille
jäsenvaltioille tiedoksi luvan yksityiskohdat sekä raportit kaikista
asiaankuuluvista testauksista, arvioinneista ja vaatimustenmukaisuuden
arviointimenettelyistä. 5. Jos komissio katsoo, että 1
kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, se voi kahdentoista kuukauden
kuluessa 4 artiklassa tarkoitetun tiedonannon vastaanottamisesta vaatia
asianomaista jäsenvaltiota peruuttamaan myönnetyn luvan tietyssä määräajassa.
Komissio antaa tätä varten täytäntöönpanosäädöksiä. Nämä
täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. 6. Jos alus, jossa on 1 kohdan
soveltamisalaan kuuluvia laivavarusteita, siirretään toisen jäsenvaltion rekisteriin,
vastaanottava lippujäsenvaltio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan
lukien testit ja käytännön kokeet, varmistaakseen, että varusteet ovat
vähintään yhtä tehokkaita kuin varusteet, jotka ovat vaatimustenmukaisuuden
arviointimenettelyjen mukaiset. 33 artikla
Testausta tai arviointia koskevat poikkeukset Lippuvaltion viranomaiset voivat testaamista
tai arviointia varten sallia, että EU:n aluksille sijoitetaan laivavarusteita,
jotka eivät ole vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen mukaisia tai jotka
eivät kuulu 32 artiklan soveltamisalaan, jos kaikki seuraavat edellytykset
täyttyvät: (a)
lippujäsenvaltio antaa laivavarusteille
todistuksen, jonka on aina oltava varusteen mukana ja joka sisältää mainitun
lippujäsenvaltion antaman luvan sijoittaa varusteet EU:n aluksille sekä jossa
asetetaan kaikki tarvittavat rajoitteet ja vahvistetaan asianomaisten
varusteiden käyttöön liittyvät mahdolliset muut asianmukaiset määräykset, (b)
luvan keston on oltava lyhyt; (c)
tällaisiin laivavarusteisiin ei saa turvautua tämän
direktiivin vaatimustenmukaisten varusteiden sijasta eikä niillä saa korvata
vaatimustenmukaisia varusteita, joiden on pysyttävä yhteisön aluksella
toimintakunnossa ja valmiina välittömään käyttöön. 34 artikla
Poikkeukset epätavanomaisissa olosuhteissa 1. Lippuvaltion viranomaiselle
asianmukaisella tavalla perusteltavissa epätavanomaisissa olosuhteissa, joissa
laivavarusteet on korvattava unionin ulkopuolella sijaitsevassa satamassa,
jossa kohtuullisen ajan, viivästyksen ja kustannusten takia ei ole
käytännöllistä sijoittaa alukselle varusteita, joissa on ruorimerkki, alukselle
voidaan sijoittaa muita laivavarusteita, jollei tämän artiklan 2, 3 ja 4
kohdasta muuta johdu. 2. Alukselle sijoitettujen
laivavarusteiden mukana on oltava asiaankuuluviin yleissopimuksiin liittyneen
IMOn jäsenvaltion antamat asiakirjat, joissa todistetaan asiaankuuluvien IMOn
vaatimusten noudattaminen. 3. Lippuvaltion viranomaiselle
on viipymättä ilmoitettava tällaisten muiden laivavarusteiden luonteesta ja
ominaisuuksista. 4. Lippuvaltion viranomaisten on
mahdollisimman pian varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut laivavarusteet
ja niiden testausasiakirjat täyttävät kansainvälisissä oikeudellisissa
välineissä ja tässä direktiivissä säädetyt asiaankuuluvat vaatimukset. 5. Kun on osoitettu, että
tiettyjä laivavarusteita, joissa on ruorimerkki, ei enää ole saatavilla
markkinoilla, lippujäsenvaltio voi hyväksyä muiden laivavarusteiden
sijoittamisen aluksille, jollei tämän artiklan 6, 7 ja 8 kohdan säännöksistä
muuta johdu. 6. Hyväksyttyjen
laivavarusteiden on mahdollisimman pitkälle vastattava 4 artiklassa
tarkoitettuja vaatimuksia ja testausnormeja. 7. Aluksille sijoitettujen
laivavarusteiden mukana on oltava lippujäsenvaltion tai muun jäsenvaltion
antama väliaikainen hyväksyntätodistus, jossa mainitaan (a)
varusteet, joissa on ruorimerkki ja jotka on määrä
korvata hyväksytyillä varusteilla; (b)
tarkat olosuhteet, joissa hyväksyntätodistus
annettiin, ja erityisesti se, että varusteita, joissa on ruorimerkki, ei ole
saatavilla markkinoilla; (c)
tarkat suunnittelu-, valmistus- ja
suorituskykyvaatimukset, joita noudattaen hyväksyjäjäsenvaltio on hyväksynyt
varusteet; (d)
asiaankuuluvissa hyväksyntämenettelyissä
mahdollisesti sovelletut testausnormit. 8. Väliaikaisen
hyväksyntätodistuksen antavan jäsenvaltion on ilmoitettava tästä viipymättä
komissiolle. Jos komissio katsoo, että 6 ja 7 kohdan edellytykset eivät täyty,
se voi vaatia kyseistä jäsenvaltiota perumaan mainitun todistuksen tai
toteuttamaan muut asianmukaiset toimenpiteet täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä
täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. 6 luku Loppusäännökset 35 artikla
Täytäntöönpanotoimenpiteet 1. Jäsenvaltioiden on
ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin täytäntöönpanosta vastaavien
viranomaisten nimi ja yhteystiedot. Komissio laatii ja julkistaa näitä
viranomaisia koskevan luettelon, jonka se saattaa ajan tasalle säännöllisesti. 2. Komissio yksilöi
täytäntöönpanosäädöksillä kansainvälisissä oikeudellisissa välineissä määrätyt
asiaankuuluvat suunnittelu-, valmistus- ja suorituskykyvaatimukset ja
testausnormit kullekin laivavarusteelle, jolle kansainvälisissä
yleissopimuksissa vaaditaan lippuvaltion viranomaisen antama hyväksyntä. 3. Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä
yhteiset arviointiperusteet ja yksityiskohtaiset menettelyt 2 kohdassa
tarkoitettujen vaatimusten ja testausnormien soveltamiseksi. 4. Komissio yksilöi
täytäntöönpanosäädöksissä kansainvälisissä oikeudellisissa välineissä äskettäin
määrätyt aluksille sijoitettavia varusteita koskevat suunnittelu-, valmistus-
ja suorituskykyvaatimukset ennen niiden hyväksymistä, jotta varmistetaan, että
EU:n aluksille sijoitettavat varusteet noudattavat kansainvälisiä
yleissopimuksia. 5. Komissio perustaa
tietokannan, jota se ylläpitää ja jossa on ainakin seuraavat tiedot: (a)
luettelo tämän direktiivin mukaisesti annetuista
vaatimustenmukaisuustodistuksista ja niiden olennaiset yksityiskohdat; (b)
luettelo tämän direktiivin mukaisesti annetuista
vaatimustenmukaisuusvakuutuksista ja niiden olennaiset yksityiskohdat; (c)
ajan tasalle saatettu luettelo sovellettavista
kansainvälisistä oikeudellisista välineistä, vaatimuksista ja testausnormeista,
mukaan lukien 4 artiklan 3 kohdan soveltamisen vuoksi mahdollisesti sovellettavaksi
tulevat päivitykset; (d)
luettelo 3 kohdassa tarkoitetuista
arviointiperusteista ja menettelyistä ja niiden koko teksti; (e)
11 artiklassa tarkoitettua elektronista tunnistetta
koskevat vaatimukset ja edellytykset; (f)
mahdolliset muut tiedot, joista voi olla hyötyä
jäsenvaltioille, ilmoitetuille laitoksille ja talouden toimijoille tämän
direktiivin moitteettomassa täytäntöönpanossa. Jäsenvaltioilla on oltava pääsy tähän
tietokantaan. Myös yleisölle on annettava siihen kokonainen tai osittainen
pääsy ainoastaan tiedoksi antamista varten. 6. Tässä artiklassa tarkoitetut
täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 38 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua
tarkastelumenettelyä noudattaen. 36 artikla
Muutokset Komissio voi muuttaa tätä direktiiviä
delegoiduilla säädöksillä (a)
muuttaakseen 2 artiklan 3 kohdassa säädettyä
kansainvälisten yleissopimusten luetteloa sellaisten yleissopimusten
lisäämiseksi siihen, joissa vaaditaan lippuvaltiota hyväksymään sen lipun alle
purjehtiville aluksille sijoitettavat varusteet; (b)
saattaakseen ajan tasalle viittaukset liitteessä
III tarkoitettuihin kansainvälisiin ja eurooppalaisiin standardeihin, kun uusia
standardeja annetaan. Kyseiset delegoidut säädökset hyväksytään 37
artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 37 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1. Siirretään komissiolle valta
antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2. Siirretään 8, 11, 29 ja 36
artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle
määräämättömäksi ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä. 3. Euroopan parlamentti tai
neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8, 11, 29 ja 36 artiklassa tarkoitetun
säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä
mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana
päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai
jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo
voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4. Heti kun komissio on antanut
delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan
parlamentille ja neuvostolle. 5. Edellä olevan 8, 11, 29 ja 36
artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos
Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun
asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle,
ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto
ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne
eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä
määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. 38 artikla
Komitea 1. Komissiota avustaa Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002[15] perustettu meriturvallisuutta
ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea
(COSS-komitea). Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011
tarkoitettu komitea. 2. Kun viitataan tähän kohtaan,
sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa. 3. Kun viitataan tähän kohtaan,
sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. 39 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on annettava
ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja
hallinnolliset määräykset viimeistään [yhden vuoden kuluttua voimaantulosta].
Niiden on viipymättä toimitettava kyseiset säädökset kirjallisina komissiolle. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä [yhden
vuoden kuluttua voimaantulosta]. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on
viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun
ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten
viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on
toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa
keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 40 artikla
Kumoaminen 1. Kumotaan neuvoston direktiivi
96/98/EY [soveltamispäivänä]. 2. Jäsenvaltioiden direktiivin
96/98/EY noudattamiseksi antamien kansallisten säännösten nojalla
[soveltamispäivänä] sovellettavia laivavarusteita koskevia vaatimuksia ja
testausnormeja sovelletaan edelleen 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen
täytäntöönpanosäädösten voimaantuloon asti. 3. Viittauksia kumottuun
direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. 41 artikla
Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. 42 artikla Tämä direktiivi
on osoitettu jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I
Ruorimerkki Vaatimustenmukaisuusmerkin on oltava
seuraavanlainen: Jos ruorimerkkiä pienennetään tai
suurennetaan, edellä esitetyn piirustuksen mittasuhteita on noudatettava. Ruorimerkin eri osilla on oltava olennaisilta
osiltaan sama pystymitta, jonka on oltava vähintään 5 mm. Tästä vähimmäiskoosta voidaan poiketa, jos on
kyse pienikokoisista laitteista. LIITE II
Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt I. Moduuli
B: EC-tyyppitarkastus 1. EC-tyyppitarkastus on se
vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn osa, jossa ilmoitettu laitos tutkii
laivavarusteiden teknisen suunnittelun sekä varmistaa ja vakuuttaa, että
laivavarusteiden tekninen suunnittelu täyttää kansainvälisten oikeudellisten
välineiden vaatimukset. 2. EC-tyyppitarkastus voidaan
toteuttaa jollakin seuraavista tavoista: –
suunniteltua tuotantoa edustavan valmiin tuotteen
näytteen tarkastus (tuotantotyyppi), –
laivavarusteiden teknisen suunnittelun asianmukaisuuden
arviointi 3 kohdassa tarkoitettujen teknisten asiakirjojen ja niitä tukevan
aineiston tarkastelun perusteella sekä tuotteen yhden tai useamman kriittisen
osan suunniteltua tuotantoa edustavien näytteiden tarkastus (tuotantotyypin ja
suunnittelutyypin yhdistelmä). 3. Valmistaja tekee
EC- tyyppitarkastusta koskevan hakemuksen yhdelle valitsemalleen
ilmoitetulle laitokselle. Hakemukseen on sisällyttävä seuraavat: –
oikeaksi todennettu jäljennös patentista, luvasta
tai asiakirjasta, jolla hakija osoittaa oikeutensa laivavarusteiden
valmistamiseen, käyttöön, myymiseen tai tarjoamiseen myyntiin taikka
laivavarusteiden tavaramerkin käyttöön ja jonka ilmoitetun elimen on pidettävä
toimivaltaisten tuomioistuinten saatavilla, sen estämättä, mitä liitteessä III
olevassa 16 kohdassa säädetään, –
valmistajan nimi ja osoite sekä valtuutetun
edustajan nimi ja osoite, jos tämä tekee hakemuksen, –
kirjallinen vakuutus siitä, ettei samaa hakemusta
ole tehty toiselle ilmoitetulle laitokselle, –
tekniset asiakirjat. Teknisten asiakirjojen
perusteella on voitava arvioida, täyttävätkö laivavarusteet sovellettavien 4
artiklassa tarkoitettujen kansainvälisten oikeudellisten välineiden
vaatimukset, ja niihin on sisällyttävä asianmukainen analyysi ja arviointi
riskistä tai riskeistä. Teknisissä asiakirjoissa on täsmennettävä sovellettavat
vaatimukset, ja niiden on katettava laivavarusteiden suunnittelu, valmistus ja
toiminta siinä määrin kuin se on olennaista arvioinnin kannalta. Teknisten
asiakirjojen on sisällettävä mahdollisuuksien mukaan ainakin seuraavat kohdat: –
laivavarusteiden yleinen kuvaus, –
rakenne- ja valmistuspiirustukset sekä
komponenttien, osakokoonpanojen, piirien jne. kaaviot, (a)
kuvaukset ja selitykset, jotka selittävät näitä
piirustuksia ja kaavioita sekä laivavarusteiden toimintaa, (b)
asianomaisiin laivavarusteisiin tämän direktiivin
mukaisesti sovellettavia vaatimuksia ja testausnormeja koskeva luettelo sekä
kuvaus mainittujen vaatimusten täyttämiseksi hyväksytyistä ratkaisuista, (c)
suoritettujen suunnittelulaskelmien ja tarkastusten
tulokset jne., ja (d)
testiraportit; –
suunniteltua tuotantoa edustavat näytteet.
ilmoitettu laitos voi pyytää lisänäytteitä, jos ne ovat tarpeen testausohjelman
suorittamiseksi, –
teknisen suunnitteluratkaisun
asianmukaisuutta tukeva aineisto. Tässä aineistossa on mainittava kaikki
käytetyt asiakirjat. Aineistoon on sisällytettävä tarvittaessa niiden testien
tulokset, jotka valmistaja on tehnyt asianmukaisessa laboratoriossaan tai jotka
on teetetty valmistajan puolesta ja tämän vastuulla jossakin toisessa
testilaboratoriossa. 4. Ilmoitetun laitoksen on laivavarusteiden osalta: 4.1. tutkittava tekniset asiakirjat ja
niitä tukeva aineisto laivavarusteiden teknisen suunnittelun asianmukaisuuden
arvioimiseksi: näytteen (näytteiden) osalta: 4.2. varmennettava, että näyte (näytteet)
on valmistettu teknisten asiakirjojen mukaisesti, sekä yksilöitävä ne osat,
jotka on suunniteltu asiaankuuluvien yhdenmukaistettujen standardien ja/tai
teknisten eritelmien sovellettavien säännösten mukaisesti samoin kuin osat, joiden
suunnittelussa ei ole noudatettu näiden standardien asiaankuuluvia säännöksiä, 4.3. tehtävä asianmukaiset tutkimukset ja
testit tämän direktiivin mukaisesti, 4.4. sovittava valmistajan kanssa
paikka, jossa tarkastukset ja testit tehdään . 5. Ilmoitetun laitoksen on laadittava
arviointiraportti, johon kirjataan 4 kohdan mukaisesti toteutetut toimet ja
niiden tulokset. Ilmoitettu laitos voi julkistaa raportin sisällön joko
kokonaan tai osittain ainoastaan valmistajan suostumuksella, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta sen velvoitteita ilmoituksen tekeviä viranomaisia kohtaan. 6. Jos tyyppi täyttää tiettyjen
kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen vaatimukset, joita sovelletaan
asianomaiseen laivavarusteisiin, ilmoitetun laitoksen on annettava valmistajalle
EY-tyyppitarkastustodistus. Todistuksessa on oltava valmistajan nimi ja osoite,
tarkastuksessa tehdyt päätelmät, (mahdolliset) todistuksen voimassaoloa
koskevat edellytykset ja hyväksytyn tyypin tunnistamiseen tarvittavat
tiedot. Todistuksessa voi olla yksi tai useampi liite. Todistuksessa ja sen liitteissä on oltava kaikki
asiaankuuluvat tiedot, jotta voidaan arvioida, ovatko valmistetut tuotteet
tarkastetun tyypin mukaisia, ja jotta käytön aikainen valvonta on mahdollista. Jos tyyppi ei täytä sovellettavia kansainvälisten
oikeudellisten välineiden vaatimuksia, ilmoitetun laitoksen on kieltäydyttävä
antamasta EY-tyyppitarkastustodistusta ja ilmoitettava siitä hakijalle sekä
esitettävä yksityiskohtaiset perustelut todistuksen epäämiselle. 7. Ilmoitetun laitoksen on
arvioinneissaan pysyttävä ajan tasalla yleisesti tunnustetussa kehityksen
tasossa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista, jotka osoittavat, että
hyväksytty tyyppi ei ehkä enää vastaa sovellettavia kansainvälisten
oikeudellisten välineiden vaatimuksia, ja määritettävä, edellyttävätkö
tällaiset muutokset lisätutkimuksia. Jos näin on, ilmoitetun laitoksen on
ilmoitettava asiasta valmistajalle. Valmistajan on ilmoitettava
EY-tyyppitarkastustodistusta koskevia teknisiä asiakirjoja hallussaan pitävälle
ilmoitetulle laitokselle kaikista hyväksyttyyn tyyppiin tehdyistä muutoksista,
jotka voivat vaikuttaa siihen, täyttävätkö laivavarusteet kansainvälisten
oikeudellisten välineiden vaatimukset, tai todistuksen voimassaoloa koskeviin
edellytyksiin. Tällaiset muutokset vaativat lisähyväksynnän, joka annetaan
alkuperäiseen EY-tyyppitarkastustodistukseen tehtävän lisäyksen muodossa. 8. Kunkin ilmoitetun laitoksen on
ilmoitettava ilmoituksen tekeville viranomaisilleen
EY-tyyppitarkastustodistuksista ja/tai niiden lisäyksistä, jotka se on antanut
tai peruuttanut, ja sen on annettava säännöllisesti tai pyynnöstä ilmoituksen
tekevien viranomaistensa saataville luettelo todistuksista ja/tai niiden
lisäyksistä, jotka on evätty tai peruutettu toistaiseksi tai kokonaan tai joita
on muutoin rajoitettu. Kunkin ilmoitetun laitoksen on ilmoitettava muille
ilmoitetuille laitoksille EY-tyyppitarkastustodistuksista ja/tai niiden
lisäyksistä, jotka se on evännyt tai peruuttanut toistaiseksi tai kokonaan tai
joita se on muutoin rajoittanut, ja pyynnöstä niistä todistuksista ja/tai
niiden lisäyksistä, jotka se on antanut. Komissio, jäsenvaltiot ja muut ilmoitetut
laitokset voivat pyynnöstä saada jäljennöksen EY-tyyppitarkastustodistuksista
ja/tai niiden lisäyksistä. Komissio ja jäsenvaltiot voivat pyynnöstään saada
jäljennöksen teknisistä asiakirjoista ja ilmoitetun laitoksen suorittamien
tarkastusten tuloksista. Ilmoitetun laitoksen on säilytettävä jäljennös
EY-tyyppitarkastustodistuksesta, sen liitteistä ja lisäyksistä sekä teknisistä
asiakirjoista, mukaan lukien valmistajan toimittamat asiakirjat, todistuksen
voimassaolon päättymiseen saakka. 9. Valmistajan on pidettävä
kansallisten viranomaisten saatavilla jäljennös
EY-tyyppitarkastustodistuksesta, sen liitteistä ja lisäyksistä sekä teknisistä
asiakirjoista kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun viimeinen tuote on
valmistettu. 10. Valmistajan valtuutettu edustaja voi
tehdä 3 kohdassa tarkoitetun hakemuksen ja täyttää 7 ja 9 kohdassa säädetyt
velvoitteet sillä edellytyksellä, että ne on eritelty toimeksiannossa. II. Moduuli D:
Tuotantoprosessin laadunvarmistukseen perustuva tyypinmukaisuus 1. Tuotantoprosessin
laadunvarmistukseen perustuva tyypinmukaisuus on se vaatimustenmukaisuuden
arviointimenettelyn osa, jossa valmistaja täyttää 2 ja 5 kohdassa säädetyt
velvoitteet sekä varmistaa ja vakuuttaa yksinomaisella vastuullaan, että
asianomaiset laivavarusteet ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin
mukaiset ja täyttävät siihen sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten välineiden
vaatimukset. 2. Valmistus Valmistajan on sovellettava 3 kohdan mukaista
hyväksyttyä laatujärjestelmää kyseisten tuotteiden tuotannossa, tuotteen
lopputarkastuksessa ja testauksessa, ja sen on oltava 4 kohdan mukaisen
valvonnan alainen. 3. Laatujärjestelmä 3.1. Valmistajan on tehtävä kyseessä
olevien laivavarusteiden osalta käyttämänsä laatujärjestelmän arviointia
koskeva hakemus valitsemalleen ilmoitetulle laitokselle. Hakemukseen on sisällyttävä seuraavat: –
oikeaksi todennettu jäljennös patentista, luvasta
tai asiakirjasta, jolla hakija osoittaa oikeutensa laivavarusteiden
valmistamiseen, käyttöön, myymiseen tai tarjoamiseen myyntiin taikka
laivavarusteiden tavaramerkin käyttöön ja jonka ilmoitetun elimen on pidettävä
toimivaltaisten tuomioistuinten saatavilla, sen estämättä, mitä liitteessä III
olevassa 16 kohdassa säädetään, –
valmistajan nimi ja osoite sekä valtuutetun
edustajan nimi ja osoite, jos tämä tekee hakemuksen, –
kirjallinen vakuutus siitä, että samaa hakemusta ei
ole tehty toiselle ilmoitetulle laitokselle, –
kaikki asiaankuuluvat tiedot kyseisestä
laivavarusteluokasta, –
laatujärjestelmää koskevat asiakirjat, –
hyväksyttyä tyyppiä koskevat tekniset asiakirjat
sekä jäljennös EY-tyyppitarkastustodistuksesta. 3.2. Laatujärjestelmällä on varmistettava,
että tuotteet ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin ja niihin
sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimusten mukaisia. Kaikki valmistajan hyväksymät edellytykset,
vaatimukset ja määräykset on kirjattava järjestelmällisesti ja täsmällisesti
kirjallisiksi ohjelmiksi, menettelyiksi ja ohjeiksi. Laatujärjestelmää
koskevien asiakirjojen avulla on voitava tulkita yhdenmukaisesti
laatuohjelmia, suunnitelmia, käsikirjoja ja tallenteita. Niissä on erityisesti oltava riittävä kuvaus
seuraavista : –
laatutavoitteet ja organisaation rakenne, johdon
vastuualueet ja toimivalta tuotteiden laadun osalta, –
vastaavat valmistuksessa sekä laadunvalvonnassa ja
-varmistuksessa käytettävät tekniikat, menetelmät ja järjestelmälliset
toimenpiteet, –
ennen valmistusta, valmistuksen aikana ja sen
jälkeen tehtävät tarkastukset ja testit sekä niiden suoritustiheys, –
laatupöytäkirjat, kuten tarkastusselostukset ja
testaus- ja kalibrointitiedot ja asianomaisen henkilöstön pätevyyteen liittyvät
selvitykset, ja –
keinot, joilla valvotaan tuotteilta vaaditun laadun
toteutumista sekä laatujärjestelmän toiminnan tehokkuutta. 3.3. Ilmoitetun laitoksen on arvioitava
laatujärjestelmä ratkaistakseen, täyttääkö se 3.2 kohdassa tarkoitetut
vaatimukset. Sen lisäksi, että auditointiryhmällä on oltava
kokemusta laadunhallintajärjestelmistä, ryhmässä on oltava vähintään yksi
jäsen, jolla on kokemusta asiaankuuluvan laivavarustealan ja asianomaisen
laivavarusteteknologian arvioimisesta ja joka tuntee sovellettavat kansainvälisten
oikeudellisten välineiden vaatimukset. Auditointiin on sisällyttävä
tarkastuskäynti valmistajan tiloihin. Auditointiryhmän on tarkastettava 3.1
kohdan viidennessä luetelmakohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat sen
varmistamiseksi, että valmistaja kykenee yksilöimään asiaankuuluvat
kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimukset ja suorittamaan
tarvittavat tutkimukset, joiden tarkoituksena on varmistaa, että tuote on
näiden vaatimusten mukainen. Päätöksestä on ilmoitettava valmistajalle.
Ilmoitukseen on sisällyttävä auditoinnin päätelmät ja
arviointipäätöksen perustelut. 3.4. Valmistajan on
sitouduttava täyttämään laatujärjestelmästä, sellaisena kuin se on
hyväksytty, johtuvat velvollisuudet ja ylläpitämään laatujärjestelmää
niin, että se pysyy riittävänä ja tehokkaana. 3.5. Valmistajan on ilmoitettava
laatujärjestelmän hyväksyneelle ilmoitetulle laitokselle kaikista
laatujärjestelmään suunnitelluista muutoksista. Ilmoitetun laitoksen on arvioitava ehdotetut
muutokset ja päätettävä, täyttääkö muutettu laatujärjestelmä edelleen 3.2
kohdassa tarkoitetut vaatimukset vai onko tarpeen suorittaa uusi arviointi. Sen on ilmoitettava päätöksestään valmistajalle.
Ilmoituksessa on oltava tutkimuksen päätelmät sekä arviointipäätöksen
perustelut. 4. Ilmoitetun laitoksen vastuulla oleva
valvonta 4.1. Valvonnan tarkoituksena on varmistaa,
että valmistaja täyttää hyväksytystä laatujärjestelmästä aiheutuvat
velvoitteensa asianmukaisesti. 4.2. Valmistajan on sallittava
ilmoitetulle laitokselle arviointitarkoituksia varten pääsy tuotanto-,
tarkastus-, testaus- ja varastotiloihin sekä toimitettava sille kaikki
tarvittavat tiedot, erityisesti: –
laatujärjestelmää koskevat asiakirjat, –
laatupöytäkirjat, kuten tarkastusraportit ja
testaus- ja kalibrointitiedot, asianomaisen henkilöstön pätevyyteen liittyvät
selvitykset jne. 4.3. Ilmoitetun laitoksen on tehtävä
määräajoin auditointeja varmistaakseen, että valmistaja ylläpitää ja
noudattaa laatujärjestelmää, ja toimitettava
auditointikertomus valmistajalle. 4.4. Lisäksi ilmoitettu laitos voi tehdä
ennalta ilmoittamatta käyntejä valmistajan tiloihin. Näiden käyntien aikana
ilmoitettu laitos voi tarvittaessa tehdä tai teettää tuotetestejä
laatujärjestelmän asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi. Ilmoitetun laitoksen
on toimitettava valmistajalle kertomus käynnistä sekä testauskertomus, jos
testejä on suoritettu. 5. Yhdenmukaisuusmerkintä
ja vaatimustenmukaisuusvakuutus 5.1. Valmistajan on kiinnitettävä 9
artiklassa säädetty ruorimerkki ja 3.1 kohdassa tarkoitetun ilmoitetun laitoksen
vastuulla kyseisen laitoksen tunnusnumero kaikkiin yksittäisiin tuotteisiin,
jotka ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin mukaisia ja jotka
täyttävät sovellettavat kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimukset. 5.2. Valmistajan on laadittava kirjallinen
vaatimustenmukaisuusvakuutus kullekin tuotemallille ja pidettävä se
kansallisten viranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun
viimeinen tuote on valmistettu. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on
yksilöitävä laivavarustemalli, jota varten se on laadittu. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös on
toimitettava pyynnöstä asiaankuuluville viranomaisille. 6. Valmistajan on pidettävä
kansallisten viranomaisten saatavilla vähintään kymmenen vuoden ajan sen
jälkeen, kun viimeinen tuote on valmistettu: –
3.1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, –
3.5 kohdassa tarkoitettu muutos, sellaisena kuin se
on hyväksytty, –
3.5, 4.3 ja 4.4 kohdassa tarkoitetut ilmoitetun
laitoksen päätökset ja kertomukset. 7. Kunkin ilmoitetun laitoksen on
ilmoitettava ilmoituksen tekeville viranomaisilleen myönnetyistä ja
peruutetuista laatujärjestelmien hyväksynnöistä ja annettava säännöllisesti tai
pyynnöstä ilmoituksen tekevien viranomaistensa saataville luettelo
laatujärjestelmien hyväksynnöistä, jotka on evätty tai peruutettu toistaiseksi
tai joita on muutoin rajoitettu. Kunkin ilmoitetun laitoksen on ilmoitettava muille
ilmoitetuille laitoksille laatujärjestelmien hyväksynnöistä, jotka se on
evännyt tai peruuttanut toistaiseksi tai kokonaan tai joita se on muutoin
rajoittanut, ja sen on pyynnöstä ilmoitettava laatujärjestelmien
hyväksynnöistä, jotka se on antanut. 8. Valtuutettu edustaja Valmistajan valtuutettu edustaja voi täyttää
valmistajan puolesta ja valmistajan vastuulla 3.1, 3.5, 5 ja 6 kohdassa säädetyt
valmistajan velvoitteet sillä edellytyksellä, että ne on eritelty
toimeksiannossa. III.
Moduuli E: Tuotteiden laadunvarmistukseen perustuva tyypinmukaisuus 1. Tuotteiden laadunvarmistukseen
perustuva tyypinmukaisuus on se vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn osa,
jossa valmistaja täyttää 2 ja 5 kohdassa säädetyt velvoitteet sekä varmistaa ja
vakuuttaa yksinomaisella vastuullaan, että asianomaiset laivavarusteet ovat
EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin mukaiset ja täyttävät niihin
sovellettavat kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimukset. 2. Valmistus Valmistajan on sovellettava 3 kohdan mukaista
hyväksyttyä laatujärjestelmää asianomaisten tuotteiden lopputarkastuksessa ja
testauksessa, ja sen on oltava 4 kohdan mukaisen valvonnan alainen. 3. Laatujärjestelmä 3.1. Valmistajan on tehtävä kyseessä
olevien laivavarusteiden osalta käyttämänsä laatujärjestelmän arviointia
koskeva hakemus valitsemalleen ilmoitetulle laitokselle. Hakemukseen on sisällyttävä seuraavat: –
oikeaksi todennettu jäljennös patentista, luvasta
tai asiakirjasta, jolla hakija osoittaa oikeutensa laivavarusteen
valmistamiseen, käyttöön, myymiseen tai tarjoamiseen myyntiin taikka
laivavarusteen tavaramerkin käyttöön ja joka ilmoitetun elimen on pidettävä
toimivaltaisten tuomioistuinten saatavilla, sen estämättä, mitä liitteessä III
olevassa 16 kohdassa säädetään, –
valmistajan nimi ja osoite sekä valtuutetun
edustajan nimi ja osoite, jos tämä tekee hakemuksen, –
kirjallinen vakuutus siitä, että samaa hakemusta ei
ole tehty toiselle ilmoitetulle laitokselle, –
kaikki asiaankuuluvat tiedot kyseisestä
laivavarusteluokasta, –
laatujärjestelmää koskevat asiakirjat, ja –
hyväksyttyä tyyppiä koskevat tekniset asiakirjat
sekä jäljennös EY-tyyppitarkastustodistuksesta. 3.2. Laatujärjestelmällä on varmistettava,
että tuotteet ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin ja
sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimusten mukaisia. Kaikki valmistajan hyväksymät edellytykset,
vaatimukset ja määräykset on kirjattava järjestelmällisesti ja täsmällisesti
kirjallisiksi ohjelmiksi, menettelyiksi ja ohjeiksi. Laatujärjestelmää
koskevien asiakirjojen avulla on voitava tulkita yhdenmukaisesti
laatuohjelmia, suunnitelmia, käsikirjoja ja tallenteita. Niissä on erityisesti oltava riittävä kuvaus
seuraavista : –
laatutavoitteet ja organisaation rakenne, johdon
vastuualueet ja toimivalta tuotteiden laadun osalta, –
tarkastukset ja testit, jotka on tehtävä
valmistuksen jälkeen, –
laatupöytäkirjat , kuten
tarkastusselostukset ja testaus- ja kalibrointitiedot sekä asianomaisen
henkilöstön pätevyyteen liittyvät selvitykset. –
keinot, joilla valvotaan laatujärjestelmän
toiminnan tehokkuutta. 3.3. Ilmoitetun laitoksen on arvioitava
laatujärjestelmä määrittääkseen, täyttääkö se 3.2 kohdassa tarkoitetut
vaatimukset. Sen lisäksi, että auditointiryhmällä on oltava
kokemusta laadunhallintajärjestelmistä, ryhmässä on oltava vähintään yksi
jäsen, jolla on kokemusta asiaankuuluvan laivavarustealan ja asianomaisen
laivavarusteteknologian arvioimisesta ja joka tuntee sovellettavat
kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimukset. Auditointiin on
sisällyttävä tarkastuskäynti valmistajan tiloihin. Auditointiryhmän on
tarkastettava 3.1 kohdan viidennessä luetelmakohdassa tarkoitetut tekniset
asiakirjat sen varmistamiseksi, että valmistaja kykenee yksilöimään
asiaankuuluvat kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimukset ja
suorittamaan tarvittavat tutkimukset, joiden tarkoituksena on varmistaa, että
tuote on näiden vaatimusten mukainen. Päätöksestä on ilmoitettava valmistajalle.
Ilmoitukseen on sisällyttävä auditoinnin päätelmät ja
arviointipäätöksen perustelut. 3.4. Valmistajan on
sitouduttava täyttämään laatujärjestelmästä, sellaisena kuin se on
hyväksytty, johtuvat velvollisuudet ja ylläpitämään laatujärjestelmää
niin, että se pysyy riittävänä ja tehokkaana. 3.5. Valmistajan on ilmoitettava
laatujärjestelmän hyväksyneelle ilmoitetulle laitokselle
kaikista laatujärjestelmään suunnitelluista muutoksista. Ilmoitetun laitoksen on arvioitava ehdotetut muutokset
ja päätettävä, täyttääkö muutettu laatujärjestelmä edelleen 3.2 kohdassa
tarkoitetut vaatimukset vai onko tarpeen tehdä uusi arviointi. Sen on ilmoitettava päätöksestään valmistajalle.
Ilmoituksessa on oltava tutkimuksen päätelmät sekä arviointipäätöksen
perustelut. 4. Ilmoitetun laitoksen vastuulla oleva
valvonta 4.1. Valvonnan tarkoituksena on varmistaa,
että valmistaja täyttää hyväksytystä laatujärjestelmästä aiheutuvat
velvoitteensa asianmukaisesti. 4.2. Valmistajan on sallittava
ilmoitetulle laitokselle arviointitarkoituksia varten pääsy tuotanto-,
tarkastus-, testaus- ja varastotiloihin sekä toimitettava sille kaikki
tarvittavat tiedot, erityisesti: –
laatujärjestelmää koskevat asiakirjat, –
laatupöytäkirjat, kuten tarkastusraportit ja
testaus- ja kalibrointitiedot, asianomaisen henkilöstön pätevyyteen liittyvät
selvitykset jne. 4.3. Ilmoitetun laitoksen on tehtävä
määräajoin auditointeja varmistaakseen, että valmistaja ylläpitää ja
noudattaa laatujärjestelmää, ja toimitettava auditointikertomus valmistajalle. 4.4. Lisäksi ilmoitettu laitos voi tehdä
ennalta ilmoittamatta käyntejä valmistajan tiloihin. Näiden käyntien aikana
ilmoitettu laitos voi tarvittaessa tehdä tai teettää tuotetestejä
laatujärjestelmän asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi. Ilmoitetun laitoksen
on toimitettava valmistajalle kertomus käynnistä sekä testauskertomus, jos
testejä on suoritettu. 5. Yhdenmukaisuusmerkintä
ja vaatimustenmukaisuusvakuutus 5.1. Valmistajan on kiinnitettävä 9
artiklassa säädetty yhdenmukaisuusmerkki ja 3.1 kohdassa tarkoitetun ilmoitetun
laitoksen vastuulla kyseisen laitoksen tunnusnumero kaikkiin yksittäisiin
tuotteisiin, jotka ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin mukaisia
ja jotka täyttävät sovellettavat kansainvälisten oikeudellisten välineiden
vaatimukset. 5.2. Valmistajan on laadittava kirjallinen
vaatimustenmukaisuusvakuutus kullekin tuotemallille ja pidettävä se
kansallisten viranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun
viimeinen tuote on valmistettu. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on
yksilöitävä laivavarustemalli, jota varten se on laadittu. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös on
toimitettava pyynnöstä asiaankuuluville viranomaisille. 6. Valmistajan on pidettävä
kansallisten viranomaisten saatavilla vähintään kymmenen vuoden ajan sen
jälkeen, kun viimeinen tuote on valmistettu: –
edellä 3.1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, –
3.5 kohdassa tarkoitetut muutokset, sellaisina kuin
ne on hyväksytty, –
3.5, 4.3 ja 4.4 kohdassa tarkoitetut ilmoitetun
laitoksen päätökset ja kertomukset. 7. Kunkin ilmoitetun laitoksen on
ilmoitettava ilmoituksen tekeville viranomaisilleen myönnetyistä ja
peruutetuista laatujärjestelmien hyväksynnöistä ja annettava säännöllisesti tai
pyynnöstä ilmoituksen tekevien viranomaistensa saataville luettelo
laatujärjestelmien hyväksynnöistä, jotka on evätty tai peruutettu toistaiseksi
tai kokonaan tai joita on muutoin rajoitettu. Kunkin ilmoitetun laitoksen on ilmoitettava muille
ilmoitetuille laitoksille laatujärjestelmien hyväksynnöistä, jotka se on evännyt
tai peruuttanut toistaiseksi tai kokonaan, ja sen on pyynnöstä ilmoitettava
laatujärjestelmien hyväksynnöistä, jotka se on antanut. 8. Valtuutettu edustaja Valmistajan valtuutettu edustaja voi täyttää
valmistajan puolesta ja valmistajan vastuulla 3.1, 3.5, 5 ja 6 kohdassa
säädetyt valmistajan velvoitteet sillä edellytyksellä, että ne on eritelty
toimeksiannossa. IV.
Moduuli F: Tuotteen todentamiseen perustuva tyypinmukaisuus 1. Tuotteen todentamiseen perustuva
tyypinmukaisuus on se vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn osa, jossa
valmistaja täyttää 2, 5.1 ja 6 kohdassa säädetyt velvoitteet sekä
varmistaa ja vakuuttaa yksinomaisella vastuullaan, että asianomaiset tuotteet,
joihin on sovellettu 3 kohdan säännöksiä, ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa
kuvatun tyypin mukaisia ja täyttävät sovellettavat kansainvälisten
oikeudellisten välineiden vaatimukset. 2. Valmistus Valmistajan on toteutettava kaikki tarvittavat
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valmistusprosessilla ja sen valvonnalla
taataan, että valmistetut tuotteet ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun
hyväksytyn tyypin ja niihin sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten
välineiden vaatimusten mukaisia. 3. Todennus Valmistajan valitseman ilmoitetun laitoksen on
tehtävä asianmukaiset tarkastukset ja testit tarkastaakseen, että tuotteet ovat
EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun hyväksytyn tyypin ja asianmukaisten
kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimusten mukaiset. Valmistajan on annettava ilmoitetulla laitokselle
oikeaksi todennettu jäljennös patentista, luvasta tai asiakirjasta, jolla
hakija osoittaa oikeutensa laivavarusteiden valmistamiseen, käyttöön, myymiseen
tai tarjoamiseen myyntiin taikka laivavarusteiden tavaramerkin käyttöön ja
jonka ilmoitetun elimen on pidettävä toimivaltaisten tuomioistuinten
saatavilla, sen estämättä, mitä liitteessä III olevassa 16 kohdassa säädetään. Tarkastukset ja testit, joiden tarkoituksena on
tarkastaa tuotteiden yhdenmukaisuus asianmukaisten vaatimusten kanssa, on
tehtävä valmistajan valinnan mukaan joko tarkastamalla ja testaamalla jokainen
tuote 4 kohdassa eritellyllä tavalla tai tarkastamalla ja testaamalla tuotteet
tilastollisin perustein 5 kohdassa eritellyllä tavalla. 4. Tuotekohtainen
vaatimustenmukaisuuden tarkastus ja testaus 4.1 Kaikki tuotteet on tarkastettava ja
testattava yksittäin direktiivin mukaisesti sen varmentamiseksi, että tuote on
EY-tyyppihyväksyntätodistuksessa kuvatun hyväksytyn tyypin ja asianmukaisten
kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimusten mukainen. 4.2. Ilmoitetun laitoksen on myönnettävä
tehtyjen tarkastusten ja testien perusteella vaatimustenmukaisuustodistus ja
kiinnitettävä tai annettava kiinnittää omalla vastuullaan tunnusnumeronsa
jokaiseen hyväksyttyyn tuotteeseen. Valmistajan on pidettävä
vaatimustenmukaisuustodistukset kansallisten viranomaisten saatavilla
tarkastusta varten kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun tuote on valmistettu. 5. Vaatimustenmukaisuuden tilastollinen
todentaminen 5.1. Valmistajan on toteutettava kaikki
tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valmistusprosessilla ja sen
valvonnalla taataan jokaisen tuotetun erän tasalaatuisuus, ja esitettävä
tuotteensa todentamista varten tasalaatuisina erinä. 5.2. Kustakin erästä on otettava
satunnaisnäyte. Kaikki näytteeseen kuuluvat tuotteet on tutkittava ja
testattava yksittäin tämän direktiivin mukaisesti sen varmistamiseksi, että
tuote on sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimusten
mukainen, ja sen määrittämiseksi, voidaanko erä hyväksyä vai onko se hylättävä.
5.3. Jos erä hyväksytään, erän kaikki
tuotteet katsotaan hyväksytyiksi lukuun ottamatta niitä näytteeseen sisältyviä
tuotteita, jotka eivät läpäisseet testejä. Ilmoitetun laitoksen on myönnettävä tehtyjen
tarkastusten ja testien perusteella vaatimustenmukaisuustodistus ja
kiinnitettävä tai annettava kiinnittää omalla vastuullaan tunnusnumeronsa
jokaiseen hyväksyttyyn tuotteeseen. Valmistajan on pidettävä tekniset asiakirjat
kansallisten viranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun
viimeinen tuote on valmistettu. 5.4. Jos erä hylätään, ilmoitetun
laitoksen tai toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimet,
jotta kyseisen erän markkinoille saattaminen estetään. Jos eriä hylätään
toistuvasti, ilmoitettu laitos voi keskeyttää tilastollisen tarkastuksen ja
toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet. 6. Yhdenmukaisuusmerkintä
ja vaatimustenmukaisuusvakuutus 6.1. Valmistajan on kiinnitettävä 9
artiklassa säädetty yhdenmukaisuusmerkki ja 3 kohdassa tarkoitetun ilmoitetun
laitoksen vastuulla kyseisen laitoksen tunnusnumero kaikkiin yksittäisiin
tuotteisiin, jotka ovat EC-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun hyväksytyn
tyypin mukaisia ja jotka täyttävät sovellettavat kansainvälisten oikeudellisten
välineiden vaatimukset. 6.2. Valmistajan on laadittava kirjallinen
vaatimustenmukaisuusvakuutus kullekin tuotemallille ja pidettävä se
kansallisten viranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun
viimeinen tuote on valmistettu. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on
yksilöitävä laivavarustemalli, jota varten se on laadittu. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös on
toimitettava pyynnöstä asiaankuuluville viranomaisille. 7. Valmistaja voi ilmoitetun laitoksen
suostumuksella ja sen vastuulla kiinnittää ilmoitetun laitoksen tunnusnumeron
tuotteisiin valmistusprosessin aikana. 8. Valtuutettu edustaja Valmistajan valtuutettu edustaja voi täyttää
valmistajan puolesta ja valmistajan vastuulla valmistajan velvollisuudet
edellyttäen, että ne on eritelty toimeksiannossa . Valtuutetun edustajan
ei ole välttämättä täytettävä 2 ja 5.1 kohdassa vahvistettuja velvoitteita. V. Moduuli
G: Yksikkökohtaiseen todentamiseen perustuva vaatimustenmukaisuus 1. Yksikkökohtaiseen todentamiseen
perustuva vaatimustenmukaisuus on vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely,
jossa valmistaja täyttää 2, 3 ja 5 kohdassa säädetyt velvoitteet sekä varmistaa
ja vakuuttaa yksinomaisella vastuullaan, että asianomainen tuote, johon
sovelletaan 4 kohdan säännöksiä, on siihen sovellettavien kansainvälisten
oikeudellisten välineiden vaatimusten mukainen. 2. Tekniset asiakirjat Valmistajan on laadittava tekniset asiakirjat ja
annettava ne 4 kohdassa tarkoitetun ilmoitetun laitoksen saataville.
Asiakirjojen perusteella on voitava arvioida, onko tuote asiaankuuluvien
vaatimusten mukainen, ja niihin on sisällyttävä asianmukainen analyysi ja
arviointi riskistä tai riskeistä. Teknisissä asiakirjoissa on eriteltävä
sovellettavat vaatimukset, ja niiden on katettava tuotteen suunnittelu,
valmistus ja toiminta siinä määrin kuin se on olennaista arvioinnin kannalta.
Teknisten asiakirjojen on sisällettävä mahdollisuuksien mukaan ainakin
seuraavat: –
oikeaksi todennettu jäljennös patentista, luvasta
tai asiakirjasta, jolla hakija osoittaa oikeutensa laivavarusteiden valmistamiseen,
käyttöön, myymiseen tai tarjoamiseen myyntiin taikka laivavarusteiden
tavaramerkin käyttöön ja jonka ilmoitetun elimen on pidettävä toimivaltaisten
tuomioistuinten saatavilla, sen estämättä, mitä liitteessä III olevassa 16
kohdassa säädetään, –
tuotteen yleinen kuvaus, –
rakenne- ja valmistuspiirustukset sekä
komponenttien, osakokoonpanojen, piirien jne. kaaviot, –
kuvaukset ja selitykset, jotka selvittävät näitä
piirustuksia ja kaavioita sekä tuotteen toimintaa, –
asianomaisiin laivavarusteisiin tämän direktiivin
mukaisesti sovellettavia vaatimuksia ja testausnormeja koskeva luettelo sekä
kuvaus mainittujen vaatimusten täyttämiseksi hyväksytyistä ratkaisuista, –
suoritettujen suunnittelulaskelmien ja tarkastusten
tulokset, ja –
testausselosteet. Valmistajan on pidettävä tekniset asiakirjat
asianomaisten kansallisten viranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan sen
jälkeen, kun viimeinen tuote on valmistettu. 3. Valmistus Valmistajan on toteutettava kaikki tarvittavat
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valmistusprosessilla ja sen valvonnalla
taataan, että tuote on sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten välineiden
vaatimusten mukainen. 4. Todennus Valmistajan valitseman ilmoitetun laitoksen on
tehtävä asianmukaiset tarkastukset ja testit tarkastaakseen, että tuotteet ovat
sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten välineiden vaatimusten mukaiset. Ilmoitetun laitoksen on myönnettävä tehtyjen
tarkastusten ja testien perusteella vaatimustenmukaisuustodistus ja
kiinnitettävä tai annettava kiinnittää omalla vastuullaan tunnusnumeronsa
hyväksyttyyn tuotteeseen. Valmistajan on pidettävä tekniset asiakirjat
kansallisten viranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun
viimeinen tuote on valmistettu. 5. Yhdenmukaisuusmerkintä
ja vaatimustenmukaisuusvakuutus 5.1. Valmistajan on kiinnitettävä 9
artiklassa säädetty yhdenmukaisuusmerkintä edellyttämällä tavalla ja 4 kohdassa
tarkoitetun ilmoitetun laitoksen vastuulla kyseisen laitoksen tunnusnumero
jokaiseen yksittäiseen tuotteeseen, joka täyttää sovellettavat kansainvälisten
oikeudellisten välineiden vaatimukset. 5.2. Valmistajan on laadittava kirjallinen
vaatimustenmukaisuusvakuutus ja pidettävä se kansallisten viranomaisten
saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun viimeinen tuote on valmistettu.
Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on yksilöitävä tuote, jota varten se on
laadittu. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös on
toimitettava pyynnöstä asiaankuuluville viranomaisille. 6. Valtuutettu edustaja Valmistajan valtuutettu edustaja voi täyttää
valmistajan puolesta ja hänen vastuullaan 2 ja 5 kohdassa säädetyt valmistajan
velvoitteet edellyttäen, että ne on eritelty toimeksiannossa. LIITE III
Ilmoitettuja laitoksia koskevat vaatimukset 1. Ilmoittamista varten
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on täytettävä 2–11 kohdassa säädetyt
vaatimukset. 2. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitoksen on oltava perustettu kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja
sen on oltava oikeushenkilö. 3. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitoksen on oltava arvioimastaan organisaatiosta tai laivavarusteesta
riippumaton kolmas osapuoli. 4. Sellaiseen yrittäjäjärjestöön
tai ammattialajärjestöön kuuluvaa laitosta, joka edustaa laitoksen arvioimien
laivavarusteiden suunnitteluun, valmistukseen, hankintaan, asentamiseen,
käyttöön tai huoltoon osallistuvia yrityksiä, voidaan pitää tällaisena
laitoksena, jos sen riippumattomuus ja eturistiriitojen puuttuminen osoitetaan. 5. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitos, sen ylin johto ja vaatimustenarviointitehtävien suorittamisesta
vastaava henkilöstö ei saa olla arvioimiensa laivavarusteiden suunnittelijoita,
valmistajia, hankkijoita, asentajia, ostajia, omistajia, käyttäjiä eivätkä
huoltajia eivätkä minkään tällaisen osapuolen valtuutettuja edustajia. Tämä ei
sulje pois sellaisten arvioitujen tuotteiden käyttöä, jotka ovat
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toimien kannalta tarpeellisia, tai
sellaisten tuotteiden käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin. 6. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitos, sen ylin johto ja vaatimustenarviointitehtävien
suorittamisesta vastaava henkilöstö ei myöskään saa olla suoranaisesti mukana
näiden laivavarusteiden suunnittelussa, valmistuksessa tai rakentamisessa,
kaupan pitämisessä, asentamisessa, käytössä tai huollossa eikä edustaa näissä toiminnoissa
mukana olevia osapuolia. Ne eivät saa olla osallisena toiminnassa, joka voi
vaikuttaa niiden arvioinnin puolueettomuuteen tai niiden luotettavuuteen
vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävissä, joita varten ne on ilmoitettu. Tämä
koskee erityisesti konsultointipalveluja. 7. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten on varmistettava, että niiden tytäryhtiöiden tai
alihankkijoiden toimet eivät vaikuta niiden suorittamien vaatimustenmukaisuuden
arviointitoimien luottamuksellisuuteen, objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen. 8. 139. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten ja niiden henkilöstön on suoritettava vaatimustenmukaisuuden
arviointitoimet mahdollisimman suurta ammatillista luotettavuutta ja kyseisellä
erityisalalla vaadittavaa teknistä pätevyyttä noudattaen ja oltava
riippumattomia kaikenlaisesta ja erityisesti taloudellisesta painostuksesta ja
johdattelusta, joka saattaisi vaikuttaa heidän arviointiinsa tai
vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiensa tuloksiin, erityisesti niiden
henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joille näiden toimien tuloksilla on
merkitystä. 9. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitoksen on kyettävä suorittamaan kaikki vaatimustenmukaisuuden
arviointitehtävät, jotka tällaiselle laitokselle on osoitettu tässä
direktiivissä ja joita varten se on ilmoitettu, siitä riippumatta, suorittaako
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos kyseiset tehtävät itse vai suoritetaanko
ne sen puolesta ja sen vastuulla. 10. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitoksella on kaikissa tapauksissa ja kunkin sellaisen
vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn ja laivavarusteluokan osalta, jota
varten se on ilmoitettu, oltava käytössään (a)
henkilöstö, jolla on tekninen tietämys ja riittävä
ja asianmukainen kokemus vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamiseksi; (b)
kuvaukset menettelyistä, joita noudattaen
vaatimustenmukaisuuden arviointi suoritetaan siten, että varmistetaan näiden
menettelyiden avoimuus ja toistettavuus. Sen käytössä on oltava asianmukaiset
toimintatavat ja menettelyt, joilla erotetaan toisistaan ilmoitettuna
laitoksena suoritetut tehtävät ja muu toiminta; (c)
menettelyt, joita noudattaen se hoitaa tehtäviään
siten, että yritysten koko, toimiala ja rakenne, laivavarusteissa käytettävän
teknologian suhteellinen monimutkaisuus sekä tuotannon luonne massa- tai
sarjatuotantona otetaan asianmukaisesti huomioon. 11. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitoksella on oltava tarvittavat edellytykset niiden teknisten ja
hallinnollisten tehtävien suorittamiseen, joita vaatimustenmukaisuuden
arviointitoimien asianmukainen hoitaminen edellyttää, ja sillä on oltava
mahdollisuus käyttää kaikkia tarvittavia laitteita tai välineitä. 12. Vaatimustenmukaisuuden
arviointitoimien suorittamisesta vastaavalla henkilöstöllä on oltava (a)
vankka tekninen ja ammatillinen koulutus, joka
kattaa kaikki ne vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet, joita varten
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on ilmoitettu; (b)
riittävät tiedot suoritettavia arviointeja
koskevista vaatimuksista ja riittävät valtuudet tällaisten arviointien suorittamiseen: (c)
asianmukainen tuntemus ja ymmärrys vaatimuksista,
sovellettavista yhdenmukaistetuista normeista ja asiaankuuluvasta EU:n
yhdenmukaistamislainsäädännöstä ja sen täytäntöönpanoasetuksista; (d)
kyky laatia todistuksia, asiakirjoja ja raportteja,
joilla osoitetaan, että arvioinnit on tehty. 13. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten, niiden ylimmän johdon ja
arviointihenkilöstön puolueettomuus on taattava. 14. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitoksen ylimmän johdon ja arviointihenkilöstön palkka ei saa
olla riippuvainen tehtyjen arviointien määrästä eikä
arviointien tuloksista. 15. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten on otettava vastuuvakuutus, jollei tällainen vastuu kuulu
valtiolle kansallisen lainsäädännön perusteella tai jollei jäsenvaltio itse ole
suoraan vastuussa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. 16. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden
tietojen suhteen, joita se saa suorittaessaan tehtäviään tämän direktiivin tai
sen täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti, paitsi
sen jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin nähden, jossa laitoksen toimet
suoritetaan. Omistusoikeudet on suojattava. 17. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten on osallistuttava asiaankuuluviin standardointitoimiin ja
EU:n yhdenmukaistamislainsäädännön nojalla perustetun ilmoitettujen laitosten
koordinointiryhmän toimiin tai varmistettava, että niiden arviointihenkilöstö
saa niistä tiedon, ja sovellettava yleisinä ohjeina kyseisen ryhmän työn
tuloksena saatuja hallinnollisia päätöksiä ja asiakirjoja. 18. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten on täytettävä EN4011-standardin vaatimukset (ISO-opas 65). 19. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten on varmistettava, että vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa
käytetyt testilaboratoriot täyttävät EN17025-standardin vaatimukset. LIITE IV
Ilmoitusmenettely 1. Ilmoitusta koskeva hakemus 1.1. Vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitoksen on toimitettava ilmoitusta koskeva hakemus sen jäsenvaltion
ilmoituksen tekevälle viranomaiselle, johon se on sijoittautunut. 1.2. Hakemukseen on liitettävä
kuvaus vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, vaatimustenmukaisuuden
arviointimoduulista tai -moduuleista ja laivavarusteista, joiden osalta laitos
katsoo olevansa pätevä, sekä mahdollinen akkreditointitodistus, jonka
kansallinen akkreditointielin on antanut ja jossa todistetaan, että
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää tämän direktiivin liitteessä
III säädetyt vaatimukset. 1.3. Jos asianomainen
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei voi toimittaa
akkreditointitodistusta, sen on toimitettava ilmoituksen tekevälle
viranomaiselle kaikki tarpeelliset asiakirjatodisteet, joiden avulla voidaan
varmentaa, tunnistaa ja säännöllisesti valvoa, että se täyttää liitteessä III
säädetyt vaatimukset. 2. Ilmoitusmenettely 2.1. Ilmoituksen tekevät
viranomaiset voivat ilmoittaa ainoastaan sellaiset vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitokset, jotka ovat täyttäneet liitteessä III säädetyt vaatimukset. 2.2. Niiden on tehtävä ilmoitus
komissiolle ja muille jäsenvaltioille käyttäen komission kehittämää ja
hallinnoimaa sähköistä ilmoitusvälinettä. 2.3. Ilmoituksen on sisällettävä
täydelliset tiedot vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista,
vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulista tai -moduuleista ja asianomaisista
laivavarusteista sekä asiaankuuluva pätevyystodistus. 2.4. Jos ilmoitus ei perustu 1
jaksossa tarkoitettuun akkreditointitodistukseen, ilmoituksen tekevän
viranomaisen on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki
tarpeelliset asiakirjatodisteet, joiden avulla voidaan todistaa
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pätevyys ja toteutetut järjestelyt,
jotta voidaan varmistaa, että laitosta valvotaan säännöllisesti ja että se
täyttää edelleen tämän direktiivin liitteessä III säädetyt vaatimukset. 2.5. Asianomainen laitos voi
suorittaa ilmoitetun laitoksen tehtäviä ainoastaan, jos komissio ja muut
jäsenvaltiot eivät esitä vastalauseita kahden viikon kuluessa ilmoittamisesta
siinä tapauksessa, että akkreditointitodistusta käytetään, ja kahden kuukauden
kuluessa ilmoituksesta siinä tapauksessa, että akkreditointia ei käytetä. 2.6. Ainoastaan tällaista laitosta
pidetään tässä direktiivissä tarkoitettuna ilmoitettuna laitoksena. 2.7. Ilmoituksen tietoihin
vaikuttavista merkityksellisistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle ja
muille jäsenvaltioille. 3. Ilmoitettujen laitosten
tunnistenumerot ja luettelot 3.1. Komissio antaa ilmoitetulle
laitokselle tunnistenumeron. 3.2. Se antaa yhden ainoan tällaisen
numeron myös silloin, kun ilmoitettu laitos tunnustetaan useassa EU:n
säädöksessä. 3.3. Komissio julkaisee tämän
direktiivin nojalla ilmoitetuista laitoksista luettelon, johon sisältyy
tieto myös niille annetuista tunnistenumeroista sekä toimista, joita
varten ne on ilmoitettu. 3.4. Komissio huolehtii luettelon
pitämisestä ajan tasalla. LIITE V
Ilmoituksen tekeviä viranomaisia koskevat vaatimukset 1. Ilmoituksen tekevä
viranomainen on määritettävä siten, ettei vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten kanssa synny eturistiriitaa. 2. Ilmoituksen tekevä
viranomainen on organisoitava ja sen on toimittava siten, että sen toimien
objektiivisuus ja puolueettomuus on turvattu. 3. Ilmoituksen tekevä
viranomainen on organisoitava siten, että vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitoksen ilmoittamista koskevat päätökset tekee ja arvioinnit
suorittaa eri toimivaltainen henkilöstö. 4. Ilmoituksen tekevä
viranomainen ei saa tarjota eikä suorittaa mitään toimintoja, joita
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset suorittavat, eikä
konsultointipalveluja kaupallisin tai kilpailullisin perustein. 5. Ilmoituksen tekevän
viranomaisen on turvattava saamiensa tietojen luottamuksellisuus. 6. Ilmoituksen tekevällä
viranomaisella on oltava käytössään riittävä määrä pätevää henkilöstöä
tehtäviensä asianmukaista hoitamista varten. [1] KOM(1995) 269 lopullinen. [2] EYVL L 46, 17.2.1997, s. 25. [3] EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30. [4] EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82. [5] On syytä huomata, että johdanto-osan 17 kappaleen
mukaisesti Euroopan meriturvallisuusvirasto auttaa komissiota direktiivin
täytäntöönpanossa ja komissiolle uskottujen tehtävien suorittamisessa. [6] EUVL C, , s.. [7] EUVL C, , s.. [8] EYVL L 46, 17.2.1997, s. 25. [9] EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82. [10] EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. [11] EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30. [12] EYVL L 324, 29.11.2002, s.1. [13] EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37. [14] EUVL L 131, 28.5.2009, s. 57. [15] EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.