52012JC0036

YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Tiiviimmän yhteistyön ja alueellisen yhdentymisen tukeminen Maghreb-maissa eli Algeriassa, Libyassa, Marokossa, Mauritaniassa ja Tunisiassa /* JOIN/2012/036 final */


YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Tiiviimmän yhteistyön ja alueellisen yhdentymisen tukeminen Maghreb-maissa eli Algeriassa, Libyassa, Marokossa, Mauritaniassa ja Tunisiassa

I.            Johdanto

1.           Maghrebin kansat olivat vuoden 2011 historiallisten tapahtumien eturintamassa. Maghreb-maissa enemmän kuin missään muualla arabiamaailmassa on käynnistynyt pitkäkestoinen muutos- ja uudistusprosessi. Näiden demokratisoitumis- ja modernisoitumisprosessien menestyksellä on erittäin suuri merkitys Euroopan unionille.

2.           Kuluneen vuoden aikana Maghreb-maissa on nähty uutta pyrkimystä keskinäisen yhteistyön tiivistämiseen. Tämä toistaiseksi haparoiva ja vailla konkretiaa oleva suuntaus perustuu sen tosiasian tunnustamiselle, että vaurautta, vakautta ja demokratiaa ei voida saavuttaa täysimääräisesti kansallisella tasolla ilman, että Maghreb-maat samanaikaisesti syventävät keskinäisiä suhteitaan.

3.           Tämän tiedonannon päätarkoituksena on esitellä tapoja, joilla Euroopan unioni voi tukea Maghreb-maiden tiiviimpää yhteistyötä. Lähtökohtana ovat sen omat mittavat kokemukset yhdentymisestä sekä EU:n etu naapurialueellaan ja kyseisten viiden maan tärkeänä kauppakumppanina. Euroopan komissio ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja pyrkivät kannustamaan Maghrebin alueella käynnissä olevia toimia alueen sisäisen yhteistyön syventämiseksi ja tukemaan alueen maita tässä prosessissa. Vahvemmasta ja yhtenäisemmästä Maghrebista olisi apua ratkottaessa yhteisiä haasteita, joita ovat esimerkiksi Sahelin alueen epävakaus, energiavarmuus sekä tarve luoda työpaikkoja ja torjua ilmastonmuutosta. Ne tarjoavat historiallisen tilaisuuden syventää kumppanuuttamme.

4.           Tämä tiedonanto on osa toimenpidekokonaisuutta, jolla EU reagoi eteläisen naapurialueensa muutoksiin. Siinä esitettyjen ehdotusten on määrä täydentää, ei korvata, Euroopan komission ja korkean edustajan vuonna 2011 antamissa tiedonannoissa[1] esiteltyjä EU:n toimenpiteitä. Kyseisillä tiedonannoilla luotiin demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus ja määriteltiin uusi lähestymistapa Euroopan naapuruuspolitiikkaan. Molemmissa tiedonannoissa korostetaan tiiviimmän etelän maiden (ja suppeampien alueiden) yhdentymisen merkitystä muiden kahdenvälisten ja alueellisten aloitteiden täydentäjänä. Tämä tiedonanto perustuu myös muutosohjelmaan[2] eli Euroopan komission tarkistettuun politiikkaan, jolla ulkoisen avun rahoitusta pyritään käyttämään tuloslähtöisemmin.

5.           Ehdotukset ovat linjassa EU:n lupauksen kanssa tukea naapurimaidensa uudistusaloitteita, ja naapureita on kuultu niitä laadittaessa. Monet jäljempänä esitellyistä toimenpiteistä ovat uusia. Joissain tapauksissa viitataan olemassa oleviin alueellisiin aloitteisiin, joiden puitteissa yhdentymistä voitaisiin tehostaa käyttämällä saatavilla olevia välineitä Maghrebin näkökulmasta, ja kahdenväliseen toimintaan, mikäli se edistää alueen laajempaa yhteenkuuluvuutta.

6.           Tiedonannossa pyritään myös huomioimaan toisaalta Maghreb-maiden ja toisaalta EU:n suhteet Saharan eteläpuolisiin Afrikan maihin. EU:n tuen Maghrebin yhdentymiselle pitäisi näkyä selvästi EU:n laajemmissa Afrikan-suhteissa, jotka määritellään Afrikan ja EU:n yhteisessä strategiassa[3]. Tämä kattaa varsinkin rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n temaattisen kumppanuuden, johon Maghreb-maat osallistuvat joko suoraan tai jota ne seuraavat tiiviisti. Tiedonannossa huomioidaan Mauritanian kaksinaisuus, joka johtuu sen maantieteellisestä sijainnista arabimaailmaa edustavan Maghrebin ja Saharan eteläpuolisen Afrikan risteyskohdassa.

7.           Vastuu muutoksen alullepanosta ja päätöksistä siitä, miten yhdentyminen voitaisiin parhaiten toteuttaa, on yksin Maghreb-mailla. Tähän tiedonantoon sisältyvä tarjous onkin tehty yhteisvastuun ja kumppanuuden hengessä ja ratkaisevalla hetkellä Maghrebin alueella käynnissä olevassa keskustelussa, joka koskee yhdentymisen vauhtia ja syvyyttä suppeampien alueiden tasolla. Vaikka tiedonantoon sisältyvistä ehdotuksista voi olla hyötyä koko Maghrebin alueen väestölle, ne voivat olla hyödyllisiä myös kahdenvälisesti tai alueella hajanaisesti toteutettuina.

II.          Maghrebin haasteet

8.           Maghrebin alueen kehityspotentiaali on mittava. Sen sijainti yhtäältä Saharan eteläpuolisen Afrikan ja Euroopan unionin ja toisaalta itäisen Välimeren välissä tarjoaa pääsyn sekä Atlantin että Välimeren rannikolle ja mahdollisiin maanpäällisiin liikennereitteihin. Lisäksi sillä on huomattavat luonnonvarat ja henkilöresurssit sekä yhteinen kulttuuri- ja kieliperintö.

9.           Tästä kaikesta huolimatta Maghreb on edelleen yksi maailman vähiten yhdentyneistä alueista, minkä seurauksena sen kehityspotentiaali on jäänyt suurimmaksi osaksi hyödyntämättä. Tämän yhdentymättömyyden taloudelliseksi hinnaksi on eri lähteissä arvioitu 1–2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Yhdentymättömyyden todellinen hinta ei kuitenkaan rajoitu talouskasvuun vaan kattaa myös alueen turvallisuuden ja laajemman inhimillisen kehityksen.

10.         Alueen haasteista on kirjoitettu paljon. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:

Demokraattiset uudistukset

a)      Kaikissa Maghreb-maissa on käynnissä poliittinen reformi. Politiikan piirissä odotukset ovat korkealla julkiseen elämään osallistumisen, vastuullisuuden, tiedonsaannin, sananvapauden ja oikeussuojan suhteen. Kansalaisyhteiskunnan merkitys on kasvanut, ja sillä on paremmat valmiudet toimia paikallishallinnon oikeutettuna kumppanina, kun yhteiskunnista pyritään tekemään entistä osallistavampia. Vaaliprosessien kehittymisen myötä vastuuvelvollisuus alueella on lisääntynyt. Parlamenteilla samoin kuin tähän mennessä perustetuilla, mitä erilaisimmilla poliittisilla puolueilla ja liikkeillä on mahdollisuus kehittyä keskeisiksi toimijoiksi. Demokratian arvojen suojelun sekä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen takaavat instituutiot ovat kuitenkin heikkoja. Tällaisessa tilanteessa on erittäin haasteellista edistää ja vakiinnuttaa kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja täysimääräisesti kunnioittavia demokraattisia uudistuksia.

Sosioekonomiset uudistukset

b)      Kasvu Maghrebin alueella on edelleen liian heikkoa, jotta se työllistäisi työnhakijoiden suuret massat ja vähentäisi köyhyyttä ja työttömyyttä. Vuonna 2011 työttömyysaste oli Algeriassa, Marokossa ja Tunisiassa 10–18 prosenttia ja Mauritaniassa yli 30 prosenttia. UNDP:n julkaisun Arab Development Challenges Report 2011 mukaan varovaisessakin skenaariossa (= nykyinen työttömyysaste ja työvoimaosuus pysyvät ennallaan) Maghreb-maiden on luotava 1,8 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä ja 7,8 miljoonaa vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi epäonnistuminen riittävien työllistymismahdollisuuksien luomisessa voi lisätä köyhyyttä entisestään, jos nuorison muodostama inhimillinen pääoma jätetään hyödyntämättä. Ilman lisäkasvua ja tehokkaita työllisyyspolitiikkoja nuorisotyöttömyys pysyy korkeana ja epävirallisen sektorin osuus reaalitaloudesta huomattavana. Nämä tekijät ovat puolestaan vakava uhka yhteiskunnan vakaudelle tulevaisuudessa ja demokratiaan siirtymisprosessille.

c)      Rakenteelliset ongelmat ovat haitanneet maatalouden kasvua monissa Maghreb-maissa. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi investointien vähyys, vedensaanti, maaperän huonontuminen, ilmastonmuutos ja peruspalvelujen saatavuus. Maataloussektorin haasteena on lisätä tuotannon määrää ja laatua: lisätä tuottavuutta, omaksua kestäviä tuotantomenetelmiä ja parantaa maaseudun elinoloja pitkän aikavälin strategioita noudattaen.

d)      Mikäli talouksista halutaan aidosti monipuolisia, maissa on oltava elinvoimainen yksityissektori, jollaisen luomisessa ei toistaiseksi ole onnistuttu. Maghrebin alueella ei toistaiseksi ole myöskään onnistuttu luomaan alueellisia kuluttajamarkkinoita, hyödyntämään mittakaavaetuja eikä käyttämään täysimääräisesti hyväksi alueen sijaintia lähellä Eurooppaa ja meriliikenteen mannertenvälisiä pääväyliä. Niiden avulla alue voisi kehittää alueellisia tuotantoyhteyksiä, tulla osaksi maailmanlaajuista arvonlisäketjua ja siten lisätä houkuttelevuuttaan investointien kohteena. Liian usein talouksien pitäminen suljettuna on mahdollistanut muutamien kotimaisten suosikkiyritysten voitontavoittelun ja sitä kautta menestymisen sekä monopoliaseman vahvistumisen. Lisäksi on todettu, että korruptio on suuri este investoinneille ja liiketoiminnalle.

e)      Sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen osalta todettakoon, että vaikka koulutuksen ja elinajanodotteen suhteen onkin edistytty merkittävästi, suuri osa väestöstä on edelleen vailla kunnollista työtä, sosiaalista suojelua tai sosiaalisia oikeuksia.[4] Lisäksi useimmissa Maghreb-maissa on yhä huomattavia sisäisiä eroja, koska vauraus on keskittynyt tietyille alueille. Tämän seurauksena Maghreb-maat ovat edelleen Libyaa lukuun ottamatta pääasiassa Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen lähtömaita. Ne ovat myös kauttakulkumaita Eurooppaan suuntautuvassa laittomassa muuttoliikkeessä. Kehityksestä saadaan kestävää vain, jos nuorempi sukupolvi on hyvin koulutettua ja pystyy osallistumaan maidensa yhteiskunta- ja talouselämään. Hyvin koulutettu väestö on vakauden kulmakivi, joka voi osaltaan edistää demokratian syntymistä. Demokratiakehityksessä korkeakoulut ovat avaintekijöitä, koska ne vastaavat uuden johtaja- ja mielipidevaikuttajapolven kouluttamisesta. Arabikevään jälkimainingeissa myös kulttuuripolitiikan uudistaminen on noussut tärkeäksi kysymykseksi.

Maailmanlaajuiset uhkat

f)       Terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus ovat erittäin vakavia huolenaiheita Maghrebin ja Sahelin alueella ja niiden eteläpuolella. Maghrebin al-Qaida (AQMI) on muodostanut Maghrebin ja Malin kattavan terroristiverkoston. Tilanne on Libyan konfliktin seurauksena huonontunut: ase-, ihmis- ja huumekauppa on lisääntynyt, ja islamistitaistelijoiden osallistuminen konfliktiin on tehnyt Sahelin ja Saharan alueesta epävakaan. Konflikti toimi sytykkeenä myös Pohjois-Malin tuaregikapinassa, jonka ansiosta AQMI on voinut laajentaa vaikutusvaltaansa. Sahelin turvallisuutta ja kehittämistä koskevassa EU:n strategiassa[5] (joka kattaa Algerian, Mauritanian, Malin ja Nigerin, mutta jonka täytäntöönpano keskittyy kolmeen viimeksi mainittuun) asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä Maghreb-maiden kanssa, joita Sahelin ja Saharan alueen tilanne koskettaa suoraan ja jotka ovat myös kyseisen alueen toimijoita.

Ympäristö ja ilmastonmuutos

g)      Maghrebin alueella on monia haasteita ympäristösuojelussa ja luonnonvarojen käytössä. Esimerkiksi ilmaan, veteen, meriympäristöön, maaperään ja biodiversiteettiin liittyvät ympäristökysymykset edellyttävä maa- ja aluetason toimia. Maghreb-maat ovat myös erittäin alttiita ilmastonmuutokselle, jonka seurauksista ne kärsivät jo ja jonka vaikutukset talouden avainsektoreille (esim. maatalouteen ja matkailuun) ja elintarvikkeiden hintoihin voivat olla vakavia. Samaan aikaan alueella on ainutkertaiset mahdollisuudet vähähiiliseen kehitykseen, jos se panostaa uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen esimerkiksi rajatylittävien hankkeiden ja politiikkojen avulla. Tämä puolestaan edistäisi työpaikkojen syntymistä ja houkuttelisi investointeja alueelle.

III.         Maghrebin arabiunioni, Välimeren unioni ja 5+5 – joustava ja käytännöllinen lähestymistapa

11.         EU on sitoutunut kahdenvälisten suhteiden syventämiseen Maghreb-maiden kanssa. Samaan aikaan se katsoo, että olemassa oleviin alueellisiin järjestöihin ja rakenteisiin on saatava uutta henkeä yhteisiin haasteisiin tarttumiseksi. EU on valmis lisäämään tukeaan sekä luomaan synergioita kahdenvälisten aloitteiden kanssa ja parantamaan niiden koordinointia.

12.         Maghrebin arabiunionin (UMA) valmisteilla oleva huippukokous tulee antamaan uutta pontta Maghrebin yhdentymiselle. Euroopan komissio ja korkea edustaja suhtautuvat myönteisesti tähänastiseen vuoropuheluun UMA:n kanssa. Ne ovat sitoutuneet vuoropuhelun tehostamiseen sekä uusien yhteistyöalojen kehittämiseen UMA:ssa jo tehdyn teknisen työn pohjalta.

13.         Tiettyjä kansainvälisiä puitteita voidaan hyödyntää pyrittäessä lisäämään ja parantamaan yhteistyötä, jota Maghreb-maat tekevät toisaalta keskenään ja toisaalta pohjoisten ja eteläisten naapureidensa kanssa. Välimeren unioni voi käyttää joustavuuttaan edistääkseen Maghreb-maita hyödyttäviä suppeampien alueiden yhteistyöhankkeita. Viiden eteläisen EU-maan ja viiden Maghreb-maan liittoutuma (nk. 5+5)[6] on hyödyllinen, koska se aloittaa asianomaisten maiden välisen yhteistyön, joka perustuu yhteisiin etuihin ja tavoitteisiin, joiden saavuttamista EU voi joissain tapauksissa tukea esimerkiksi rahoittamalla toteutettavuustutkimuksia tai hankevalmistelua. ”Pays du champ” -nimisellä aloitteella, jonka kohdemaita ovat Algeria, Mali, Mauritania ja Niger, pyritään yhdessä EU:n Sahelin-strategian kanssa ratkaisemaan Saharan ja Sahelin tilanne. Aloite ja strategia mahdollistavat yhdessä yhteistyön tiivistämisen Maghrebin kanssa.

14.         Yhteistyössä on huomiota koko Afrikan manner, koska Maghrebin alue otetaan jatkossakin mukaan yhteisen Afrikka–EU-strategian puitteissa toteutettaviin alueiden välisiin ja koko mantereen kattaviin aloitteisiin, joita on tarkoitus tukea mahdollisesti perustettavasta yleisafrikkalaisesta ohjelmasta.

IV.         EU:n mahdollinen tuki yhteistyön ja yhdentymisen edistämiselle Maghrebissa

15.         Maghrebin tiiviimmästä yhdentymisestä hyötyisivät kyseisten viiden maan kansalaisten lisäksi naapurimaat, myös EU:ssa sijaitsevat. EU:lle demokraattiseen vastuullisuuteen ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan vakauden ja vaurauden alueen kehittäminen Maghrebiin on sen kahdenvälisten suhteiden keskeinen tavoite, joka on mahdollista saavuttaa ainoastaan alueellista lähestymistapaa soveltamalla. Välimeren molemmilla rannoilla päästään osallisiksi hyödyistä, joita lisääntynyt vakaus, yhtenäisemmät markkinat, tiiviimpi ihmisten välinen kanssakäyminen sekä syvempi tieteellinen, taloudellinen ja kulttuurinen vaihtotoiminta tuovat tulleessaan.

Tässä yhteydessä EU voisi tukea jäljempänä luetelluilla aloilla toteutettavia aloitteita, joissa hyödynnetään eri välineitä tehostetusta poliittisesta vuoropuhelusta tekniseen apuun ja erityishankkeisiin.

A.           Demokraattiset uudistukset

16.         EU tukee jo Maghreb-maiden demokraattisia uudistuksia ottaen huomioon kunkin maan erityistilanteen. Tukitoimiensa lisäksi EU voi

Ø tukea laajempia ja suppeampia alueellisia aloitteita, joilla pyritään vahvistamaan kansalaisjärjestöjä ja verkostoja demokraattisen hallintotavan, vastuullisuuden ja poliittisen vuoropuhelun edistämiseksi.[7] Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä, myös sen kansalaisyhteiskuntaa tukevaa välinettä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä sekä valtiosta riippumattomille toimijoille ja paikallisviranomaisille tarkoitettua ohjelmaa. Se voi käsittää pienempää aluetta koskevien aloitteiden (esim. Maghrebin sosiaalifoorumi, Maghrebin ammattiyhdistysfoorumi ja kansalaisyhteiskuntaverkostot) organisoimisen ja tukemisen;

Ø tukea yhteistyön ja vaihtotoiminnan lisäämistä Maghreb-maiden ja EU-maiden parlamenttien ja Euroopan parlamentin välillä;

Ø jatkaa tuen antamista Maghreb-maiden pyrkimyksille uudistaa oikeusjärjestelmiään muun muassa lisäämällä oikeussuojan saatavuutta, oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista;

Ø parantaa paikallishallintoon, päätöksentekoon ja palvelujen tuottamiseen liittyviä paikallisviranomaisten institutionaalisia valmiuksia painopisteen ollessa avoimuudessa, hallinnon hajauttamista koskevissa uudistuksissa ja korkealaatuisten palveluiden tarjoamisessa kansalaisille. Käytännössä tämä tapahtuisi tekemällä vertaisyhteistyötä EU:n paikallisviranomaisten kanssa;

Ø käynnistää uuden ohjelman, jolla vahvistetaan median ja kulttuurin roolia demokratiakehityksen vetureina Maghrebissa sekä tuetaan sananvapautta ja konfliktinratkaisua. Ohjelmassa suositaan suppeampien alueiden tasolla tehtävää vertaisyhteistyötä, jolla tuetaan valtiollisten tiedotusvälineiden kehittämistä julkisiksi palvelusuuntautuneiksi tiedotusvälineiksi.

B.           Maailmanlaajuiset uhkat

17.         Ensisijainen vastuu terrorismin ja laittoman kaupan torjunnasta on Maghreb-mailla itsellään. Siinä onnistuminen edellyttää toiminnan tiivistä koordinointia, ja EU tukeekin kaikkia toimia, joilla edistetään Maghreb-maiden yhteistyön tiivistämistä. Pitkään jatkuneet ratkaisua vailla olevat konfliktit ja uudemmista konflikteista johtuvat jännitteet ovat mahdollinen lisäuhka turvallisuudelle ja este yhdentymiskehityksen jatkumiselle. EU:n näkökulmasta Saharan ja Sahelin alueen epävakaus voi olla uhka myös EU:n turvallisuudelle, mistä syystä vuoropuhelua on syvennettävä ja yhteistyötä lisättävä EU:n ja alueen maiden välillä. Lisäksi on tehtävä enemmän kemiallisen, biologisen, radiologisen- ja ydinmateriaalin (CBRN) laittoman kaupan torjumiseksi.

18.         Tässä yhteydessä EU voi

Ø ylläpitää säännöllisiä yhteyksiä EU:n sotilasesikunnan, EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen, Europolin ja Maghreb-maiden toimivaltaisten viranomaisten välillä varmistaakseen tehokkaan tiedonvaihdon;

Ø tarvittaessa antaa teknisiä neuvoja Maghreb-maiden toimivaltaisille viranomaisille sekä terrorismin ja laittoman kaupan torjuntarakenteille;

Ø osallistua 5+5:n puitteissa järjestettävään turvallisuuspainotteiseen toimintaan sekä tukea tällaisen toiminnan kehittämistä erityisesti silloin, kun siihen sisältyy ilma-, meri- ja maarajojen turvallisuutta koskevia siviili- ja sotilastoimia;

Ø antaa teknistä neuvontaa ja muuta tukea oikeuslaitoksen, poliisin ja armeijan henkilöstöä kouluttaville laitoksille/keskuksille Maghreb-maissa niiden suunnitellessa koulutusohjelmia, jotka ovat avoimia alueellisille ja afrikkalaisille osallistujille;

Ø tukea valmiuksien kehittämistoimia, teknisen asiantuntemuksen vaihtoa ja parhaiden käytäntöjen jakamista EU:n kanssa, jotta voidaan puuttua terrorismin leviämistä edistäviin olosuhteisiin ja kehittää yhteiskuntien kykyä torjua väkivaltaiseen toimintaan yllyttämistä ja värväystä sekä väkivaltaista radikaalistumista varsinkin nuorten keskuudessa;

Ø tehostaa CRBN-riskin torjunta-aloitteeseen liittyvää EU:n osaamiskeskusten toimintaa;

Ø vuonna 2011 annettujen yhteisten tiedonantojen[8] mukaisesti tukea konfliktien ratkaisu- ja sovittelutoimia toteuttamalla luottamusta lisääviä toimenpiteitä, mikäli osapuolet sitä pyytävät.

C.           Osallistavan talouskehityksen tukeminen

19.         Korkea työttömyys, huono koulutusjärjestelmä, heikot työmarkkinalaitokset, kehittymätön yksityissektori sekä kaupallisen ja taloudellisen integraation vähäisyys ovat toisiinsa kytkeytyneitä rakenteellisia ongelmia. Ilman kilpailukykyistä yksityissektoria on vaikea luoda kunnollisia työpaikkoja. Jos koulutus- ja työllisyyspolitiikkoja ei uudisteta, yksityissektori ei pysty kasvamaan, ja ilman avoimia ja yhdentyneitä talouksia kilpailu pysyy vähäisenä, markkinapotentiaali jää hyödyntämättä ja investoinnit, joita työpaikkojen luominen edellyttää, jäävät tekemättä.[9]

Haasteena työpaikat

20.         Koulutus on työpaikkojen luomisen ja työllistyvyyden kannalta avainasemassa. Maghreb-maiden koulutusjärjestelmissä on panostettava enemmän työllistyvyyteen erityisesti kehittämällä ammatillisen koulutuksen laatua ja lisäämällä siihen osallistumista. Samoin on jatkettava korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamista parantamalla järjestelmien laatua ja sovittamalla ne työmarkkinoiden tarpeisiin. Samanaikaisesti kysyntäpuolen työmarkkinatoimenpiteitä olisi täydennettävä toimivalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla.

21.         Kansallisia koulutus- ja työllisyyspolitiikkoja voidaan hyvin täydentää alueellisilla aloitteilla. Tässä yhteydessä EU voi

Ø tukea keskeisten koulutus-/työllisyyskumppaneiden (koulutuslaitokset ja työmarkkinaosapuolet) välisten, koko Maghrebin kattavien verkostojen luomista;

Ø tukea teknisen asiantuntemuksen vaihdon lisäämistä ammatilliseen koulutukseen ja työllisyyteen liittyvissä kysymyksissä Maghrebin alueella julkiset työvoimapalvelut mukaan lukien;

Ø kartoittaa tiettyihin aihepiireihin liittyvän teknisen asiantuntemuksen vaihdon toteutuskelpoisuutta Maghrebin alueella Marrakeshin toimintakehyksen puitteissa. Painopiste on työllisyydessä, työllistyvyydessä ja säällisessä työssä;

Ø jatkaa tuen antamista Maghreb-maiden korkeakoulujärjestelmien uudistamiselle Tempus- ja Erasmus Mundus -ohjelmien ja niiden seuraajaohjelmien välityksellä. Ohjelmia käytetään jatkossakin edistämään kumppanimaiden korkeakoulujärjestelmien vapaaehtoista mukautumista EU:ssa Bolognan prosessin puitteissa tapahtuvaan kehitykseen.

Yksityissektorin kehittäminen

22.         Maghrebin alueen yksityissektorin edustajat ovat nimenneet yksityissektorin kehittämisen keskeisiksi edellytyksiksi osaamisen kehittämisen, tuotannon laadun, rahoituksen saatavuuden, markkinoille pääsyn (sekä alueen sisällä että sen ulkopuolella), maaseudun ja elintarviketeollisuuden kehittämisen sekä tärkeimpinä sääntelyn läpinäkyvyyden ja oikeusvarmuuden.

23.         Hallitusten on luotava edellytykset yrittäjyydelle, innovoinnille ja pk-yritysten kehitykselle, huolehdittava kaikkien toimijoiden yhdenvertaisista mahdollisuuksista ja vähennettävä julkishallinnon tehottomuutta ja korruptiota. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää varmistaa oikeudenmukainen ja vaivaton päästy julkisten hankintojen markkinoille. Yrittäjien, kauppakamarien ja muiden sidosryhmien verkostot voivat tarjota vertaistuen lisäksi keinoja asiakkaiden ja toimittajien löytämiseksi. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä naisyrittäjyyden edistämiseen.

24.         Maghreb-maat ovat EU:n avainkumppaneita tutkimuksen uudessa ”Horisontti 2020” –puiteohjelmassa, jossa on vahva kansainvälinen yhteistyöulottuvuus. Maghreb-maiden edustajat osallistuvat EU:n ja Välimeren kumppanimaiden yhteisen tutkimus- ja innovointisuunnitelman laatimiseen. Maghreb-maat solmivat EU:n kanssa kumppanuuksia käymällä tiedepoliittista vuoropuhelua, toteuttamalla yhteisiä tutkimusaloitteita, joilla ratkotaan veteen, elintarvikkeiden turvallisuuteen, terveyteen, ympäristöön ja energiaan liittyviä yhteiskunnallisia haasteita, ja kehittämällä tutkimus- ja innovointivalmiuksia.

25.         Yksityissektorin kehittämiseksi alueella jo toteuttamansa avustustoiminnan pohjalta EU voi

Ø tukea maghrebilaisyrittäjien verkostoitumista heidän kansallisten yhdistystensä kautta ja tapahtumia järjestämällä;

Ø tukea sellaisen verkoston perustamista, jonka puitteissa toisiin Maghreb-maihin investoimista suunnitteleville maghrebilaisyrityksille annetaan neuvoja esim. liiketoimintasuunnitelmien laatimisesta ja paikallisesta lainsäädännöstä;

Ø antaa esimerkiksi maksujärjestelmiin liittyvää teknistä tukea maghrebilaispankeille, jotka haluavat laajentaa toimintaansa koko alueelle;

Ø tukea kumppanimaita uuden, Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvan maatalouden ja maaseudun kehittämisohjelman (ENPARD) avulla sellaisten politiikkojen omaksumisessa, joilla edistetään maaseudun ja elintarviketeollisuuden vahvempaa ja osallistavampaa kasvua;

Ø edistää naisyrittäjyyttä muun muassa mentoroimalla, helpottamalla rahoituksen saantia ja tukemalla aloittaville yrityksille annettavaa julkista apua;

Ø tarjota muiden kumppanimaiden pienissä ja keskisuurissa (pk-) yrityksissä tapahtuvaa koulutusta ja tuutorointia nuorille ammattilaisille ja/tai uusille yrittäjille, jotka haluavat perustaa oman yrityksen. Tavoitteena on varmistaa aloittavien yritysten onnistuminen, kehittää liikeideoita ja parantaa liike-elämän tukipalveluja tarjoavien valmiuksia;

Ø antaa Euroopan investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ja muiden eurooppalaisten rahoituslaitosten lainanantokapasiteetin lisäämisestä tehdyn päätöksen mukaisesti lisäapua pk-yritysten kehittämiseen. Tässä yhteydessä voitaisiin harkita yhteistyön tekemistä myöhemmin perustettavan Maghrebin kehityspankin kanssa;

Ø ulottaa alueella jo vaikuttava Yritys-Eurooppa-verkosto (European Enterprise Network) niihin kumppanimaihin, jotka eivät vielä kuulu siihen[10], ja integroida klusterit ja muut yritysverkostot eurooppalaisiin yhteistyöfoorumeihin.

26.         Kulttuurilla on erittäin tärkeä rooli kestävän inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistäjänä.

Maghrebin alueella EU voi

Ø tukea kulttuurialan kehitystä alueen kestävän kehityksen suunnannäyttäjänä edistämällä kulttuuripolitiikan uudistamista, vahvistamalla kulttuuripolitiikasta vastaavien valmiuksia sekä tukemalla investointeja, yksityissektoria ja kulttuurialan toimijoiden liiketoimintavalmiuksia.

Kauppa

27.         Maghreb-maiden kaupan alueellisen yhdentymisen lisääminen yhdessä EU:n ja sen Maghreb-kumpppaneiden välille perustettavien pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden perustamisen kanssa hyödyttäisi molempia osapuolia. EU:n yritykset ja investoijat voisivat hyötyä markkinoiden lisäkehityksestä ja ‑yhdentymisestä: sen lisäksi, että niiden vientimarkkinat kasvaisivat, alueesta tulisi osa niiden tuotantoverkostoja. Myös kaupan esteiden poistaminen, rajojen avaaminen (myös Algerian ja Marokon välinen raja) ja alueen ottaminen osaksi maailmanlaajuisia toimitusketjuja ja tuotantoverkostoja ovat varteenotettavia keinoja hyödyntää talouden potentiaalia. Ne ovat kuitenkin riippuvaisia kumppanimaiden poliittisesta tahdosta.

28.         EU on keskittänyt tukensa etelä–etelä-suuntaisen kaupan monipuolistamiseen ja sen yhdentymisen tehostamiseen sekä investointien edistämiseen tarkoituksenaan rohkaista kaupan ja talouden syvempää yhdentymistä Maghrebin alueella. Kahdenvälisellä tasolla EU on toistaiseksi keskittänyt toimet maihin, jotka eivät ole vielä liittyneet Maailman kauppajärjestöön (Algeria ja Libya), ja pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden perustamiseen (Marokko ja Tunisia). Näitä koskevien sopimusten solmiminen sekä EU:n ja Maghrebin välillä että Maghreb-maiden kesken edistäisi EU:n ja sen Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien kumppaneiden välisen talousyhteisön toteutumista.

29.         EU:n ja Maghreb-maiden välisten kauppasuhteiden pohjalta EU voi

Ø antaa lisätukea alueellisten tuotantoyhteyksien kehittämiseen hyödyntämällä alkuperäkumulaatiomahdollisuuksia Paneurooppa–Välimeri-alueen jäsenten kesken ja tiedottamalla niistä. Lisäksi EU voi edistää uusia, viejiä varten mukautettuja sääntöjä, jotka ovat erityisen tärkeitä tekstiiliteollisuudelle mutta myös toimialoille, joiden tuotteilla on korkeampi jalostusarvo;

Ø jatkaa tuen ja teknisen asiantuntemuksen tarjoamista UMA:n ja Agadirin sopimuksen puitteissa kaupan ja talouden yhdentymisprosessien tukemiseksi;

Ø tukea Maghreb-kumppaneiden aloitteita, joilla lisätään tietämystä kaupankäynti- ja investointiedellytyksistä esimerkiksi kauppaa ja investointeja tukevan Euro–Välimeri-välineen avulla. Tavoitteena on vähentää tullien ulkopuolisia kaupanesteitä ja parantaa ja uudistaa tullimenettelyjä ja -infrastruktuuria alueen sisäisen kaupan edistämiseksi;

Ø helpottaa teollisuustuotteiden kauppaa saattamalla päätökseen valmistelut, jotka edeltävät neuvottelujen aloittamista kunkin Maghreb-maan kanssa teollisuustuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointia ja hyväksymistä koskevasta sopimuksesta;

Ø tehostaa yhteistyötä maghrebilaisyrittäjien kanssa, jotta ne voivat paremmin tuoda esiin alueella toteutettaviin kauppaa ja investointeja koskeviin aloitteisiin liittyvät intressinsä ja huolenaiheensa. EU:n ja Maghrebin yritysfoorumin perustaminen voisi olla ensimmäinen askel tähän suuntaan.

D.          Infrastruktuuri ja verkkotoimialat

30.         Kaupan ja talouden tehokas alueellinen yhdentyminen edellyttää alueellisia infrastruktuuri- ja logistiikkayhteyksiä sekä muutoin suotuisaa toimintaympäristöä. Infrastruktuurialoitteiden ohella on toteutettava kaupankäyntiä edistäviä uudistuksia, tehtävä sääntelyjärjestelmästä parempi ja oikeudenmukaisempi sekä vapautettava ja yhdennettävä alueellisia palvelualoja (esim. liikenne ja televiestintä).

Liikenne

31.         Liikenteen alalla ensisijaisena tavoitteena on koko Maghrebin kattavan verkon kehittäminen. Siitä tulee osa Euro–Välimeri-yhteistyön puitteissa myöhemmin kehitettävää Välimeren laajuista liikenneverkkoa ja alueen sisäisen kaupan kehittämisen tukijalka, joka tarjoaa monenlaisia yhteyksiä talouden toimijoille ja kansalaisille Välimeren molemmin puolin. Algerian ja Marokon välisen maarajan avaaminen täydentäisi Maghrebin laajuista moottoritieverkkoa ja edistäisi näin kauppaa ja ihmisten välistä yhteydenpitoa.

32.         Liikenneverkkojen kehityksen vauhdittamiseksi tarvitaan laajempia ja suppeampia alueita koskevien verkostojen ja rakenteiden (esim. Euro–Välimeri-yhteistyö, läntisen Välimeren liikenneministereiden 5+5-ryhmä, UMA ja Välimeren unioni) sekä rahoituslaitosten koordinoitua toimintaa.

33.         Ilmailualalla pyritään tiiviimpään yhdentymiseen EU:n naapurimaiden kanssa. Taustalla on tavoite tehdä Euroopan yhteisestä ilmailualueesta nykyistä laajempi. Maghreb-maille tarjotaan myös mahdollisuutta luoda Välimeren yhteinen ilmailualue.

34.         EU voi

Ø tukea selvitysten, luottokelpoisten hankkeiden ja teknisen avun ohjelmien valmistelua sekä edistää tiiviimpää koordinointia eri toimijoiden välillä kehitettäessä Maghrebin laajuista liikenneverkkoa, EU:n ja Maghrebin meriyhteyksiä ja Välimeren yhteistä ilmailualuetta;

Ø edistää meriyhteyksien kehittämistä merten moottoritie -mallin mukaisesti, jotta liikenneyhteyksiä EU:n ja Maghreb-maiden välillä ja Maghrebin alueen sisällä voidaan edelleen parantaa kytkemällä Euroopan laajuinen liikenneverkko ja Maghrebin laajuinen verkko paremmin yhteen;

Ø kehittää Euroopan yhteistä ilmailualuetta neuvottelemalla lentopalvelusopimukset joidenkin Maghreb-maiden kanssa, kuten on jo tehty Marokon kanssa;

Ø jatkaa naapuruuspolitiikan investointivälineen käyttöä liikenneinfrastruktuuriin liittyvien alueellisten investointitarpeiden kattamiseen erityisesti tarjoamalla teknistä apua ja myöntämällä rahoitusta Maghrebin laajuisen moottoritieverkon puuttuvien yhteyksien valmiiksi saamiseen rajanylityspaikoissa;

Ø jatkaa yhteentoimivien älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöä, kehittämistä ja käyttöönottoa;

Ø kannustaa eurooppalaisia liikennevirastoja antamaan toimivaltuuksiensa puitteissa teknistä tukea muun muassa lisäämällä Maghrebin maiden keskinäistä kokemusten vaihtoa, kuten jo tehdään ilmailun alalla.

Tietoyhteiskunta ja tietoverkot

35.         Vaikka uusia tiedonvälitysmenetelmiä käytettiinkin laajasti arabikevään aikana, internetin saatavuus Maghrebin alueella vaihtelee edelleen suuresti Libyan 5,5 prosentista Tunisian 34 prosenttiin (joka sekin on kansainvälisessä vertailussa varsin vähän) väestöstä. Puutteelliset tieto- ja viestintäinfrastruktuurit ja sääntelykehykset estävät maita käyttämästä tietoyhteiskunnan tarjoamia hyötyjä ja tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamia tuottavuuden parantamiskeinoja täysimääräisesti. Lisäksi telepalvelujen vapauttamisen viivästymisestä voi seurata vakavia lisäesteitä kaupan alueelliselle yhdentymiselle.

36.         EU voi

Ø antaa parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen perustuvaa, Maghrebin erityistarpeisiin räätälöityä teknistä apua sääntelyn yhdenmukaistamisessa;

Ø tukea EU:n ja Maghrebin sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä;

Ø tukea sääntelykehyksen tarkistamisesta aiheutuvien taloudellisten ja oikeudellisten vaikutusten selvittämistä kansallisesta ja alueellisesta näkökulmasta sähköisen viestinnän ja kaupankäynnin aloilla;

Ø harkita toimia, joiden tavoitteena on parantaa alueellista yhteenkytkettävyyttä ja tukea tutkimusvalmiuksien lisäämistä sekä alueellisen verkkoinfrastruktuurin kehittämistä ja käyttöä.

Energia

37.         Energia-alalla EU ja Maghreb ovat olleet jo pitkään kumppaneita (öljy- ja kaasukauppa, putkilinjat, hiilivetyjen kehittäminen esim. Algeriassa ja Libyassa, sähköverkon synkronoidut liitännät ja sähkövirrat Marokkoon). Tämän yhteistyön pohjalta on nyt mahdollista luoda yhtenäinen energia-alue kumppanuutta syventämällä. Ensiksi olisi toteutettava toimia uusiutuvien energialähteiden alalla, minkä lisäksi olisi parannettava energiatehokkuutta ja luotava yhdennetyt sähkömarkkinat, joista olisi hyötyä sekä Maghrebille että EU:lle. Tällainen alue voisi edistää yleisempää tavoitetta lisätä Maghrebin sisäistä sekä EU:n, Maghrebin ja Välimeren alueen välistä kauppaa. Se voisi myös auttaa saavuttamaan EU:n omat tavoitteet, jotka koskevat uusiutuvien energialähteiden kehittämistä vuoden 2020 jälkeen.[11] Mittavat investoinnit uusiutuviin energialähteisiin, muun muassa Maghrebin laajuiseen varasähkön tuotantokapasiteettiin, lisäisivät nekin energiavarmuutta. Tällaiset investoinnit auttaisivat uusien työpaikkojen luomisessa, koska niillä tuetaan uusiutuvan energian paikallista tuotantoa, tutkimusta ja innovointia, kansainvälistä kilpailukykyä sekä parannetaan ilmanlaatua ja terveyttä. Niillä tuettaisiin myös ilmastonmuutoksen torjuntaa ja vähähiilisten kehitysstrategioiden täytäntöönpanoa. Maghrebin laajuiset, enenevässä määrin uusiutuviin energialähteisiin perustuvat energiamarkkinat vähentäisivät asteittain energiantuonnin kustannuksia ja antaisivat hiilivetyjen tuottajille enemmän joustovaraa varantojensa käyttämiseen.

38.         Välimeren alueen alialueena Maghreb voisi toimia edelläkävijänä poikkeamatta kuitenkaan laajemmissa yhteyksissä sovituista lähestymistavoista (esim. Välimeren unioni ja Välimeren aurinkoenergiasuunnitelma). Tässä yhteydessä voidaan harkita joitakin konkreettisia toimia läntisen Välimeren sähköalueen kehittämiseksi vuosiin 2020–2025 mennessä.

Ø Alueelliset yhteistyörakenteet (sääntelyviranomaisten tapauksessa MEDREG ja siirtoverkonhaltijoiden tapauksessa MED-TSO) ovat valmiita antamaan yhteisten teknisten sääntöjen pohjalta lisäapua yhteisten verkkosääntöjen laatimiseen; sääntöjä voitaisiin käyttää kokeiluluonteisesti Maghrebissa.

Ø Markkinoiden yhdentyminen olisi toteutettava vaiheittain ja vaiheet määriteltävä Algerin etenemissuunnitelman pohjalta. Tällaisia vaiheita ovat esimerkiksi kahdenvälinen kapasiteetinjako yhteisten periaatteiden pohjalta vuoteen 2014 mennessä, koordinoitu kapasiteetinjako vuoteen 2016 mennessä ja alueellisen sähköpörssin perustaminen vuosiin 2016–2020 mennessä.

Ø Energia-alan uudistamiseen voidaan antaa lisätukea muun muassa alueelliseen yhteistyöhön ja alueellisille järjestöille (esim. energia-alan sääntelyviranomaisen perustaminen Marokkoon ja Tunisiaan vuoteen 2014 mennessä ja Libyaan vuoteen 2016 mennessä sekä toiminnassaan riippumattomien siirtoverkonhaltijoiden perustaminen Maghreb-maihin vuoteen 2015 mennessä).

Ø Yhteistyötä pitäisi lisätä uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden osalta muun muassa assosioimalla kumppanimaat tiiviimmin uusiutuvista energialähteistä EU:ssa käytäviin poliittisiin keskusteluihin ja niitä koskeviin välineisiin. Yhteistyön pitäisi perustua olemassa oleviin naapuruuspolitiikan investointivälineen ja eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten tukitoimintoihin ja muodostua avustuksista, teknisestä avusta ja riskipääomatoimista. Innovaatiohankkeista voitaisiin julkaista yhteisiä ehdotuspyyntöjä. Voidaan myös sopia periaatteista, joita sovelletaan investointeihin ja kauppaan uusiutuvien energialähteiden alalla.;

Ø Mauritanian kuten muidenkin Saharan eteläpuolisten maiden tapauksessa voidaan hyödyntää Sustainable Energy for All -aloitetta (SE4ALL) energia-alan yhteistyön tukemiseen asianmukaisilla rahoitusvälineillä.

39          Sähkön kysyntää alueella koskevat ennusteet vuodelle 2020 edellyttävät, että tuotantokapasiteettiin (lähinnä perinteiseen, mutta uusiutuvien lähteiden osuus on kasvamassa) ja verkkoinfrastruktuuriin tehdään huomattavia investointeja. Läntisen Välimeren alueen sähkönjakelusilmukan valmiiksi saaminen kahden käytävän (Algeria-Marokko-Espanja-Ranska ja Algeria-Libya-Tunisia-Italia) osalta on tärkeää, koska se loisi alueelle uusia sähkövirtojen toimitusmahdollisuuksia.

40          Vaikka teknisiä toteutettavuustutkimuksia on jo tehty, uusien kytkentöjen sääntely- ja rahoitusmalli vaatii erityishuomiota ja todennäköisesti erillisen oikeudellisen kehyksen (hallitustenvälisen sopimuksen). Tilanne edellyttää ”käytävälähestymistapaa” ja runsasta koordinointia. EU ehdottaakin erityiskoordinaattorin nimeämistä yhteisymmärryksessä asianomaisten maiden kanssa.

41.         Lisäksi

Ø ehdotetaan, että Algerissa kesäkuussa 2010 järjestetyssä energiaministereiden tapaamisessa syntyneen uuden vireen säilyttämiseksi EU:n ja Maghrebin energianeuvosto kutsutaan koolle vuosittain, seuraavan kerran vuoden 2013 alkupuoliskolla;

Ø EU ehdottaa, että kaikkien sidosryhmien kanssa aloitetaan yksityiskohtainen tekninen vuoropuhelu kaikista markkinoiden yhdentymisen edellyttämistä vaiheista. Vuonna 2013 voitaisiin kutsua koolle EU:ssa järjestettävän Firenzen foorumin kaltainen sähköfoorumi;

Ø MEDREGin ja MED-TSO:n kaltaiset alueelliset tahot tekevät alueellista yhdentymistä koskevaa teknistä työtä, jota voitaisiin täydentää ja tukea erityisellä, vuonna 2013 käynnistettävällä teknisen avun hankkeella (sähköfoorumin organisointi ja sen sisällön valmistelu, tuki tekniselle työlle, MEDREGin ja MED-TSO:n Maghrebiin liittyvät erityistehtävät, logistinen tuki vuotuisille ministeritapaamisille jne.).          

E.           Ympäristö, ilmastonmuutos ja pelastuspalvelu

Ympäristö ja ilmastonmuutos

42.         EU tukee jo Maghrebin maita ja muita Välimeren eteläpuolisia kumppaneita ympäristönsuojelun tehostamisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tukea annetaan kahdenvälisin toimenpitein sekä osana Horizon 2020 -aloitetta, joka koskee Välimeren saastumisen vähentämistä.

43.         Maghrebin alueella EU voi

Ø Rio+20-huippukokouksen mukaisesti kehittää edelleen vihreän talouden toimia Maghreb-maiden kanssa esimerkiksi vahvistamalla EU:n rahoittaman, kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevan hankkeen alialueellista ja kansainvälistä ulottuvuutta;

Ø jatkaa naapuruuspolitiikan investointivälineen käyttöä alueen investointitarpeiden rahoittamiseen ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja ympäristöön liittyvien infrastruktuurihankkeiden kehittämiseksi;

Ø Välimeren unionin sihteeristön, kansainvälisten rahoituslaitosten ja Maghreb-maiden tukemana lisätä panostaan alialueellisten tai kansainvälisten investointihankkeiden tai sellaisten kansallisten hankkeiden täytäntöönpanossa, jotka ovat osa sovittuja kehyksiä tai hankkeita. Erityisesti tämä koskee Horizon 2020 ‑aloitetta saasteiden vähentämiseksi Välimeressä;

Ø kannustaa Maghreb-maita laatimaan Välimeren yhdennetyn meripolitiikan puitteissa alialueellisia tai kansainvälisiä aloitteita, joissa käsitellään monialaisia merikysymyksiä, kuten meriliikenteen valvontaa ja turvallisuutta, merten moottoriteitä, meriosaamista tai merten aluesuunnittelua, ja joiden tavoitteena on sinisen kasvupotentiaalin hyödyntäminen;

Ø vahvistaa EU:n ja Maghreb-maiden välistä yhteistyötä meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi erityisesti Välimeren yleisen kalastuskomission ja Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission puitteissa. Tällainen yhteistyö voisi helpottaa tieteellisten keinojen käyttöä pyrittäessä parantamaan kantojen arviointia ja hoitamaan luonnonvaroja kestävällä tavalla;

Ø tukea Maghrebin kumppaneita ilmastonmuutospolitiikkojen ja -strategioiden suunnittelu- ja täytäntöönpanovalmiuksien parantamisessa, vähäpäästöisen talouden kehittämisessä, ilmastonmuutoksen sietokyvyn kasvattamisessa ja tiedonsaannin parantamisessa;

Ø osana EU:n ja Välimeren eteläpuolisten maiden välillä käytävän poliittisen vuoropuhelun vahvistamista kannustaa jatkossakin pilottihankkeiden kehittämiseen maissa, jotka ovat kiinnostuneita testaamaan nk. uutta markkinamekanismia, josta sovittiin ilmastonmuutosta koskevasta YK:n puitesopimuksesta Durbanissa käydyissä neuvotteluissa. Komissio on jo sitoutunut asian valmisteluun Maailmanpankin isännöimien markkinoihin valmistautumista koskevan kumppanuuden ja hiilirahaston välityksellä. Nämä ja vastaavat aloitteet voisivat oikeissa olosuhteissa johtaa kahdenvälisiin sopimuksiin Maghreb-maiden kanssa. Tällaiset sopimukset mahdollistaisivat alakohtaisten määrärahojen myöntämisen palkintona maiden itsensä energiantuotannon alalla toteuttamista merkittävistä toimista. Tavoitteena on tukea uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen tehtäviä investointeja ja lieventää energia-alan hiilipäästöjen vaikutuksia. Komissio aikookin käynnistää EU:n ulkopuolisten kumppanimaiden kanssa keskustelut tällaisista aloitteista. Jos olosuhteet ovat asianmukaiset, rahoitus pystytään hyödyntämään ja kumppaneilla on kiinnostusta, komissio laatii neuvotteluvaltuuksia koskevat pyynnöt.   

Pelastuspalvelu

44.         Maghrebin alue on erityisen altis ihmisen aiheuttamille katastrofeille ja luonnononnettomuuksille, jotka voivat kriittisellä tavalla heikentää alueen toimia kestävän kehityksen edistämiseksi. Koska Maghreb-maat sijaitsevat niin lähellä ja ovat alttiita ilmastovaikutuksille, niiden kannattaa laatia ilmastonmuutoksen sietokykyä kehittäviä strategioita ja tehdä tiivistä yhteistyötä aluetasolla ja EU:n kanssa, koska ihmisen aiheuttamat katastrofit ja luonnonkatastrofit eivät pysähdy rajoille. Pelastuspalvelu on keskeinen väline pyrittäessä edistämään hyvää yhteistyötä ja solidaarisuutta maiden välillä.

45.         Vaikka Välimeren alueesta on jo laadittu nk. riskikartta ja siellä toimii pelastuspalvelualan kansallisten yhteyshenkilöiden verkosto, Maghrebille voisi olla hyötyä tehostetusta yhteistyöstä, jonka tavoitteena on lisätä sen valmiuksia katastrofien ehkäisemiseksi, niihin sopeutumiseksi ja valmistautumiseksi ja katastrofitilanteissa toimimiseksi sekä edistää alueen taloudellista, sosiaalista ja poliittista vakautta. Alan yhteistyön (esim. ohjelma luonnononnettomuuksien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisemiseksi, niihin valmistautumiseksi ja niissä toimimiseksi etelän maissa) pohjalta EU voi

Ø edistää katastrofinhallintaan sovellettavan, pikemminkin ehkäisyyn ja valmiuteen kuin itse tilanteessa toimimiseen perustuvan alueellisen lähestymistavan laatimista yhdessä tärkeimpien sidosryhmien kanssa;

Ø edistää alueiden välisen yhteistyön tehostamista Maghrebissa hyödyntämällä pelastuspalvelualan kansallisten yhteyshenkilöiden verkostoa, jotta voidaan varmistaa, että kriiseissä toimitaan koordinoidusti;

Ø auttaa riskikartan kehittämisessä niin, että se kattaa sen ensimmäiseen versioon sisältymättömät riskit, jotka voivat olla erityisen kohtalokkaita juuri Maghrebille;

Ø tukea lisääntymässä olevien ilmastoriskien analysointia ja ehkäiseviä sopeutumistoimia;

Ø auttaa kriisien ehkäisyä ja kriisivalmiutta koskevien valmiuksien kehittämisessä ja ehkäisy- ja valmiustoimien tunnetuksi tekemisessä ja antaa teknistä apua sellaisten aloitteiden laatimiseen, joissa on kyse esimerkiksi katastrofiriskin pienentämiseen tarkoitettujen kansallisten foorumien perustamisesta ja pelastuspalvelustrategioiden laatimisesta. Tavoitteena on vahvistaa kansallisia valmiuksia ja tapauskohtaisia ehkäisyrakenteita.

F.           Muuttoliike ja liikkuvuus

46.         Muuttoliike ja liikkuvuus ovat keskeisellä sijalla EU:n suhteissa Maghreb-maihin. Molemmilla osapuolilla on huomattavia ja pitkälle samankaltaisia haasteita niihin liittyen. On osapuolten yhteisen edun mukaista järjestää laillinen maahanmuutto paremmin, torjua laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa, edistää kansainvälistä suojelua alueella ja maksimoida muuttoliikkeen kehitysvaikutus.

47.         EU on maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistapansa puitteissa sitoutunut vahvistamaan alan yhteistyötä ja tehostamaan kansalaisten liikkuvuutta turvallisessa ympäristössä. Tämän pohjalta EU tarjoutui toukokuussa 2011 antamassaan tiedonannossa[12] aloittamaan joidenkin Välimeren eteläpuolisten maiden kanssa vuoropuhelun muuttoliikkeestä, liikkuvuudesta ja turvallisuudesta. Vuoropuhelun tavoitteena on vahvistaa suhteita kunkin asianomaisen maan kanssa niiden tarpeiden, halukkuuden ja valmiuksien pohjalta, jotta alan yhteistyössä päästäisiin eteenpäin. Vuoropuhelu on aloitettu virallisesti Marokon ja Tunisian kanssa, ja tavoitteena on liikkuvuuskumppanuuksien solmiminen hyvin pian.

48.         Tämän lisäksi EU voisi lisätä tuntuvasti tukeaan muuttoliikkeen ja liikkuvuuden aloilla tehtävälle Maghrebin sisäiselle yhteistyölle sekä Maghrebin ja Saharan eteläpuolisen Afrikan väliselle yhteistyölle. Erityisesti EU voi

Ø toteuttaa lisätoimia muuttoliikkeen ja kehityksen alalla annettujen ministeritason julistusten ja eri toimijoiden välisten toimintasuunnitelmien panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön. Erityisesti kyseeseen tulevat Euroopan ja Afrikan muuttoliike- ja kehitysprosessi (nk. Rabatin prosessi) ja Afrikan ja EU:n muuttoliike, liikkuvuus- ja työllisyyskumppanuus;

Ø tukea laillisia maahanmuuttojärjestelyjä Maghreb-maiden välillä sekä niiden ja Saharan eteläpuolisten maiden välillä;

Ø hyödyntää systemaattisemmin mahdollisuuksia, joita EU:n viisumisäännöstö tarjoaa muun muassa nuorille, opiskelijoille ja kansalaisyhteiskunnan edustajille; lisätä olemassa olevien viisumijärjestelyjen tuntemusta;

Ø edistää rajavalvonnassa ja laittoman maahanmuuton torjunnassa tehtävää alueellista yhteistyötä Maghrebissa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa esimerkiksi jakamalla tietoa aluetasolla sekä yhteisten riskianalyysien, yhteisen rajaturvallisuuden ja -valvonnan ja (mm. ihmis- ja huumekaupan alalla tehtävän) poliisiyhteistyön avulla;

Ø edistää alueen maiden välistä yhteistyötä takaisinottoasioissa muuttajien perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen. Yhteistyö kattaisi Maghreb-maiden välisen muuttoliikkeen että Saharan eteläpuolisten maiden kansalaisten lähettämisen takaisin Maghreb-maista;

Ø jatkaa Maghreb-maiden auttamista turvapaikkaa ja kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa kehittämällä niiden valmiuksia Pohjois-Afrikan alueellisen suojeluohjelman puitteissa tai harkitsemalla uudelleensijoittamisvaihtoehtoja;

Ø tarvittaessa antaa tietoa EU:n konsuliapuun ja -suojaan liittyvistä asioista sekä laatia yhteinen lähestymistapa, koska konsuliasiat ovat entistä tärkeämpiä sekä EU:n jäsenvaltioille että Maghreb-maille.          

Päätelmät

49.         Edellä esitetyt ehdotukset ovat osoitus EU:n tuesta Maghrebin alueen tiiviimmälle yhdentymiselle ja siitä, että yhdentymisestä on välitöntä etua EU:lle. Yhdentymisen eteneminen riippuu ennen kaikkea kumppanimaiden omista toimista. Tavoitetta voidaan tukea, tosin välillisesti, lujittamalla EU:n ja Maghrebin maiden kahdenvälisiä suhteita. Näin tapahtuu, kun normeja, määräyksiä ja politiikkoja lähennetään entisestään. Maghrebin tasolla toteutettavat toimet ovat kuitenkin välttämättömiä todellisen edistyksen aikaan saamiseksi.

50.         Euroopan komissio ja korkea edustaja haluavat keskustella näistä ehdotuksista EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n muiden toimielinten kanssa yhteisen lähestymistavan varmistamiseksi. Ne aikovat kuulla myös eurooppalaisia ja maghrebilaisia sidosryhmiä, muun muassa kansalaisyhteiskunnan edustajia, näistä ehdotuksista.

51.         Euroopan komissio ja korkea edustaja ehdottavat, että ehdotuksista käynnistetään korkean tason vuoropuhelu EU:n ja Maghrebin arabiunionin välillä. Ne myös kehottavat muita EU:n toimielimiä, kuten parlamenttia, osallistumaan tähän Maghreb-kumppaneiden kanssa käytävään vuoropuheluun. Lisäksi ne aikovat varmistaa, että näitä kysymyksiä käsitellään Maghreb-maiden kanssa säännöllisesti käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa. Aikomuksena on myös lähestyä valtiosta riippumattomia sidosryhmiä, esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan ja liike-elämän edustajia. Euroopan komissio ja korkea edustaja toivovat, että tällaisen ajatustenvaihdon avulla Maghrebin yhdentymisestä käytävää keskustelua voidaan edistää merkittävällä tavalla.

[1]               Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa, 8.3.2011, ja Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten , 25.2.2011.

[2]               EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma (13.10.2011).

[3]               The Africa-EU Strategic Partnership. A Joint Africa-EU Strategy, Lissabonissa vuonna 2007 järjestetyn EU:n ja Afrikan huippukokouksen asiakirja 16344/07.

[4]               Ks. UNDP:n julkaisu The Arab Development Challenges Report 2011.

[5]               European Union Strategy for Security and Development in the Sahel, 31.3.2011.

[6]               Läntisen Välimeren foorumin muodostavat Algeria, Espanja, Italia, Libya, Malta, Marokko, Mauritania, Portugali, Ranska ja Tunisia.

[7]               Brysselissä 12. syyskuuta 2012 annetun tiedonannon Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa (COM(2012) 492 final) ja 15. lokakuuta 2012 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti.

[8]               Ks. alaviite 1.

[9]               Ks. myös Maailmanpankin julkaisu Regional Trade Facilitation and Infrastructure Study for Maghreb Countries, 20.6.2012.

[10]             Tunisia on ainoa Maghreb-maa, joka kuuluu jo Yritys-Eurooppa-verkostoon.

[11]             Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla, COM(2012), 6.6.2012.

[12]             Muuttoliikettä, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskeva vuoropuhelu eteläisen Välimeren maiden kanssa, KOM(2011) 292 lopullinen, 24.5.2011.