16.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 419/124

—

ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP) ja erityisesti sen yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP) käsittelevän osan (12562/2011),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta 23. heinäkuuta 2012 neuvostolle antaman selvityksen,

—

ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

—

ottaa huomioon Gentissä syyskuussa 2010 järjestetyssä EU:n puolustusministerien epävirallisessa kokouksessa käynnistetyn sotilasvoimavaroja koskevan aloitteen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 24 ja 36 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) 43 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

—

ottaa huomioon joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen Euroopan unionin strategian, jonka neuvosto vahvisti 9. joulukuuta 2003,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa” ja Eurooppa-neuvoston kokouksessaan 11.–12. joulukuuta 2008 hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta ”Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa”,

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta osana yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (2),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman siviili-sotilasyhteistyöstä sekä siviili-sotilasvoimavarojen kehittämisestä (3),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksestä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen (4),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan (5),

—

ottaa huomioon neuvoston 15. lokakuuta 2012 antamat päätelmät Malin tilanteesta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0357/2012),

A.

panee merkille yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja YTPP:n geostrategisen toimintaympäristön merkittävät muutokset, jotka johtuvat erityisesti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan mullistuksista (mukaan lukien vallankumoukset, konfliktit ja/tai vallanvaihdokset Libyassa, Tunisiassa, Egyptissä ja Syyriassa), alueellisia ja jopa globaaleja pyrkimyksiä omaavien uusien toimijoiden ilmaantumisesta kansainväliselle näyttämölle sekä Yhdysvaltojen puolustuspoliittisten prioriteettien suuntautumisesta Aasian ja Tyynenmeren alueelle;

B.

panee myös merkille, että maailman turvallisuuteen kohdistuvat uhat ja haasteet ovat kasvamassa, mihin on monia syitä: joukkotuhoaseiden (ydinaseet mukaan lukien) leviämiseen vaarallisesti myötävaikuttavia ohjelmia toteuttavien valtioiden ja valtioista riippumattomien toimijoiden (kuten terroristijärjestöjen) arvaamattomuus, EU:n lähivaltioissa kytevät paikalliset mutta alueellisilta vaikutuksiltaan merkittävät kriisit (kuten Syyrian kriisi), arabimaiden vallanvaihtoon liittyvät epävarmuustekijät ja niiden turvallisuusulottuvuus (esimerkiksi Libyassa ja Siinain niemimaalla), Pakistanin ja Afganistanin alueen kehitys Naton sotilasjoukkojen vetäytymisen lähetessä sekä terrorismiuhan kasvaminen Afrikassa Sahelin, Afrikan sarven ja Nigerian alueella;

C.

toteaa, että ilmastonmuutosta pidetään laajalti keskeisenä tekijänä, joka vaikuttaa maailman turvallisuuteen, rauhaan ja vakauteen ja moninkertaistaa niihin kohdistuvan uhan;

D.

painottaa, että Euroopan unionin on reagoitava näihin uhkiin ja haasteisiin yksissä tuumin varmistaen siten johdonmukaisuuden, toimimalla jäsenvaltioiden keskinäisen solidaarisuuden hengessä ja hyödyntäen kaikkia sen käytössä olevia keinoja ja välineitä taatakseen rauhan ja turvallisuuden kansalaisilleen;

E.

palauttaa mieliin, että YTPP:llä, joka on erottamaton osa YUTP:tä, jonka tavoitteet on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa, turvataan unionin operatiivinen toimintakyky, joka perustuu siviili- ja sotilasvoimavaroihin;

F.

toteaa, että YTPP:n on operaatioillaan edistettävä voimakkaasti maailman rauhaa ja vakautta osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jota unioni toteuttaa suhteissa tiettyyn maahan tai alueeseen, sekä monenvälisellä yhteistyöllä kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä – etenkin Yhdistyneissä kansakunnissa – ja näiden järjestöjen kanssa YK:n peruskirjaa noudattaen;

G.

toteaa, että aseriisunta ja asesulku ovat olennainen osa YTPP:tä, että niiden asemaa on vahvistettava EU:n poliittisessa vuoropuhelussa kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa ja että kyseessä on myös EU:n jäsenvaltioiden kansainvälisissä sopimuksissa hyväksymä velvollisuus; katsoo, että tämä sitoumus on täysin sopusoinnussa YTPP:n yhteydessä sovitun siviili- ja sotilasvoimavarojen vahvistamisen kanssa;

H.

palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksessa YTPP:n vahvistamiseksi tehtiin tärkeitä uudistuksia, mutta toteaa, ettei niitä ole vielä läheskään täysin hyödynnetty;

I.

palauttaa mieliin, että EU on vuoden 2003 jälkeen käynnistänyt 19 siviili- ja seitsemän sotilasoperaatiota ensin Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja sittemmin YTPP:n osana ja että tällä hetkellä meneillään on 11 siviili- ja kolme sotilasoperaatiota;

1.

korostaa, että Euroopan unionin olisi oltava globaali poliittinen toimija kansainvälisellä näyttämöllä voidakseen edistää rauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta, suojata etunsa maailmalla ja varmistaa kansalaistensa turvallisuuden; katsoo, että EU:n olisi voitava kantaa vastuunsa uhka- ja kriisitilanteissa sekä kansainvälisissä konflikteissa, etenkin lähialueillaan; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n on toteutettava politiikkaansa johdonmukaisesti eri aloilla ja kannettava edellä mainittu vastuunsa ripeämmin ja tehokkaammin;

2.

painottaa, että EU:n on osoitettava strateginen riippumattomuutensa vahvalla ja tehokkaalla ulko-, turvallisuus ja puolustuspolitiikalla, jonka ansiosta se voi tarvittaessa toimia yksin; huomauttaa, että ilman uskottavia siviili- ja sotilasvoimavaroja strateginen riippumattomuus jää näennäiseksi; muistuttaa, ettei strategista riippumattomuutta rakennettaessa pidä unohtaa nykyisiä liittolaisia – etenkään Natoa – ja lujan transatlanttisen siteen ylläpitämistä, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklassa painotetaan, eikä tietenkään toimivan monenvälisyyden kunnioittamista ja vahvistamista EU:n toimintaa ajavana periaatteena kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa;

3.

on huolissaan unionia uhkaavasta strategisten valmiuksien huonontumisesta, johon on syynä puolustusbudjettien laskusuuntaus Euroopan laajuisen ja kansainvälisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi sekä unionin kriisinhallintavälineiden ja -voimavarojen, erityisesti sotilaallisten, merkityksen suhteellinen ja asteittainen hiipuminen; panee niin ikään merkille jäsenvaltioiden sitoutumishaluttomuuden kielteiset vaikutukset tässä asiassa;

4.

katsoo, että unionin toimet ovat merkittävässä asemassa jäsenvaltioiden ja kansalaisten turvallisuuden varmistamisessa; on vankasti sitä mieltä, että unionin olisi pyrittävä vahvistamaan omaansa ja naapurimaidensa turvallisuutta ja olemaan siirtämättä siitä huolehtimista muiden vastuulle; korostaa, että EU:n on voitava osallistua merkittävällä tavalla rauhanturvaoperaatioihin eri puolilla maailmaa;

5.

toteaa, että vaikka vuonna 2003 laaditun ja vuonna 2008 tarkistetun Euroopan turvallisuusstrategian analyysit ja väittämät pitävät yhä paikkansa, se alkaa olla todellisesta tilanteesta jäljessä eikä se enää riitä nykymaailman ymmärtämiseen;

6.

kehottaa näin ollen jälleen kerran Eurooppa-neuvostoa pyytämään, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja laatii EU:n turvallisuutta ja puolustusta käsittelevän valkoisen kirjan, jossa määritellään EU:n strategiset edut muuttuvien uhkakuvien yhteydessä ottaen huomioon jäsenvaltioiden turvallisuuskapasiteetin, EU:n toimielinten valmiudet toimia tehokkaasti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla sekä EU:n kumppanuudet erityisesti sen naapurimaiden ja Naton kanssa ja jossa otetaan huomioon uhkakuvien kehitys sekä muutokset suhteissa unionin liittolaisiin ja kumppaneihin sekä nousevan talouden maihin;

7.

korostaa tällaisen strategisen kehyksen, joka ohjaisi EU:n ulkoisia toimia ja jossa määriteltäisiin EU:n turvallisuuspolitiikalle selkeät painopistealueet, merkitystä;

8.

toteaa, että valkoisen kirjan olisi perustuttava sekä vuosien 2003 ja 2008 Euroopan turvallisuusstrategioissa käyttöön otettuihin käsitteisiin että viime vuosina mukaan kuvaan tulleisiin uusiin turvallisuuskäsitteisiin, joita ovat esimerkiksi ”suojeluvelvollisuus”, ihmisten turvallisuus ja tehokas monenvälisyys;

9.

painottaa, että EU:n jäsenvaltioiden sotilaalliset vahvuudet ja heikkoudet on arvioitava teknisesti Euroopan puolustusvirastossa ja yhteistyössä Naton kanssa; katsoo, että valkoinen kirja muodostaa perustan EU:n tulevalle strategiselle lähestymistavalle sekä ohjaa YTPP:n näkökulmasta kehitettävien ja koottavien niin siviili- kuin sotilasvoimavarojenkin strategista suunnittelua keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

10.

panee tyytyväisenä merkille neuvoston 23. heinäkuuta 2012 antamat päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä ilmoituksen, jonka mukaan Eurooppa-neuvosto kokoontuu käsittelemään erityisesti puolustusasioita vuoden 2013 aikana; pyytää jäsenvaltioita ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa kuulemaan Euroopan parlamenttia kyseistä Eurooppa-neuvoston kokousta valmisteltaessa;

11.

pitää myönteisenä komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista antamaa selvitystä, joka on osittain omistettu turvallisuus- ja puolustusalan kysymyksille; painottaa kuitenkin tarvetta asettaa YTPP:n kehittämiselle kunnianhimoisemmat päämäärät; vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne hyödyntäisivät komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan tuella täysin tämän Lissabonin sopimuksessa vahvistetun välineen potentiaalia toimintaympäristössä, jossa useat kriisit yhä jatkuvat myös Euroopan lähialueilla ja jossa Yhdysvaltojen sitoumusten muuttuminen on yhä ilmeisempää;

12.

suhtautuu myönteisesti nk. Weimarin aloitteeseen, johon Espanja ja Italia ovat liittyneet ja jolla YTPP:n asialistaa on elävöitetty ja kolmen keskeisen osa-alueen – instituutiot, operaatiot ja voimavarat – kehittäminen on saatu uuteen vauhtiin; kehottaa asianomaisia maita pitämään kiinni sitoumuksestaan YTPP:n kunnianhimoisen vision kehittämiseksi ja pitää näiden maiden toimia mallina, jota kaikkien muidenkin jäsenvaltioiden pitäisi toteuttaa ja seurata;

13.

panee tyytyväisenä merkille neuvoston 23. heinäkuuta 2012 antamat päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä ilmoituksen, jonka mukaan komissio ja komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja aikovat esittää yhteisen tiedonannon kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta; kehottaa komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan Euroopan parlamentin mukaan työhönsä;

14.

painottaa, että EU:n vahvuus muihin järjestöihin verrattuna on siinä, että sillä on ainutlaatuiset edellytykset mobilisoida täydellinen joukko poliittisia, taloudellisia ja humanitaarisia sekä kehitysyhteistyön välineitä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tehtäviensä ja operaatioidensa tueksi ja vieläpä yhden poliittisen vallan käyttäjän – komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan – alaisuudessa ja että tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa mahdollistaa joustavuuden sekä ainutlaatuisen ja laajalti arvostetun tehokkuuden;

15.

katsoo, että kokonaisvaltaisen lähestymistavan toimeenpanolla on kuitenkin varmistettava, että unioni reagoi yksittäisiin uhkiin käyttämällä asianmukaisia siviili- ja /tai sotilasvoimavaroja; korostaa, että kokonaisvaltaisen lähestymistavan olisi perustuttava yhtä paljon YTPP:hen kuin ulkoisen toiminnan muihin välineisiin;

16.

painottaa, että YTPP on näiden operaatioiden kautta EU:n ensisijainen kriisinhallintaväline, joka antaa unionin toiminnalle poliittista uskottavuutta ja näkyvyyttä ja samalla mahdollistaa poliittisen valvonnan;

17.

muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa määrättiin YTPP:n merkittävistä uudistuksista, joiden täytäntöönpanoa odotetaan yhä; pitää tässä yhteydessä pahoiteltavana, ettei komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja ole ottanut huomioon parlamentin aiempia päätöslauselmia, joissa vaaditaan aktiivisempaa ja johdonmukaisempaa edistymistä Lissabonin sopimuksella käyttöön otettujen uusien välineiden täytäntöön panemiseksi:

18.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa antamaan tarvittavat virikkeet Lissabonin sopimuksen potentiaalin kehittämiseksi niin, että EU:lla olisi kansainvälisessä ympäristössä käytössään kaikki kokonaisvaltaisen lähestymistavan suomat mahdollisuudet ”pehmeään vallankäyttöön” tai tarvittaessa jämerämpiin toimiin YK:n peruskirjaa noudattaen;

19.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään aktiivisesti yhteisyötä komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja neuvoston kanssa, jotta Lissabonin sopimuksen YTPP:tä koskevat määräykset saataisiin sisällytettyä jäsenvaltioiden kansallisiin puolustusstrategioihin;

20.

on tyytyväinen YTPP:n puitteissa toteutettavien tehtävien laajentamiseen suhteessa entisiin ns. Petersbergin tehtäviin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 43 artiklan mukaisesti; panee kuitenkin merkille, etteivät Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen jälkeen tehdyt päätökset ole kuvastaneet tätä kehitystä;

21.

korostaa, että tähän mennessä YTPP on edistänyt kriisinhallintaa, rauhanturvaamista sekä kansainvälisen turvallisuuden parantamista; painottaa, että YTPP:n on nyt voitava osallistua toimintaan kaikenlaisissa kriiseissä, myös hyvin kärjistyneissä konfliktitilanteissa EU:n lähialueilla, ja että sen on oltava riittävän kunnianhimoista ollakseen todella vaikuttavaa;

22.

ottaa huomioon, että meneillään on 14 operaatiota, joista 11 on siviili- ja kolme sotilasoperaatioita; pitää myönteisenä kesällä 2012 aloitettua kolmea uutta siviilioperaatiota Afrikan sarvessa (EUCAP Nestor), Nigerissä (EUCAP Sahel Niger) ja Etelä-Sudanissa (EUAVSEC South Sudan) sekä suunnitteilla olevia, Libyan rajavalvontaa tukevaa siviilioperaatiota ja Malin koulutusoperaatiota; pitää näitä operaatioita ensimmäisinä merkkeinä YTPP:n elävöitymisestä; korostaa, että aiemmista toimista ja operaatioista on otettava paremmin opiksi;

23.

pitää kuitenkin valitettavana, ettei EU hyödynnä täysimääräisesti YTPP:n tarjoamia sotilaallisia välineitä, vaikka monissa kriiseissä ja eritoten Libyassa ja Malissa olisi voinut olla perusteltua ryhtyä toimiin YTPP:n puitteissa; korostaa tarvetta harkita turvallisuussektorin uudistamiseen liittyvän avun antamista arabikevään ravistelemille maille etenkin Pohjois-Afrikassa ja Sahelin alueella; kannustaakin tehostamaan suunnittelua mahdollisten sotilasoperaatioiden aikana sekä kehottaa arvioimaan uudelleen käynnissä olevat operaatiot;

24.

kehottaa myös jäsenvaltioita ryhtymään sanoista tekoihin ja hyödyntämään nykyiset välineet, pöytäkirjat ja sopimukset asettaakseen voimavaransa YTPP:n käyttöön esimerkiksi muodostamalla taisteluosastoja tai yhteisiä joukkoja;

25.

palauttaa mieliin ja panee tyytyväisenä merkille, että unionin sitoutuminen Länsi-Balkanin tukemiseen on edistänyt alueen rauhaa ja turvallisuutta ja on siksi poliittisesti, strategisesti ja symbolisesti hyvin tärkeää; muistuttaa kuitenkin, että kyseiseen alueeseen kohdistuu yhä lukuisia haasteita, jotka ovat myös testi unionin uskottavuudelle; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa arvioimaan uudelleen EU:n panosta Länsi-Balkanin turvallisuuteen ja kiinnittämään erityistä huomiota oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseen, vähemmistöryhmien suojeluun sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaan;

26.

antaa tunnustusta 30. kesäkuuta 2012 päättyneen ensimmäisen siviilioperaation EUPM:n Bosnia ja Hertsegovinassa saavuttamista tuloksista, sillä yhdessä EUFOR Althea -operaation kanssa se edisti maan eri yhteisöjen keskinäistä vuoropuhelua ja oikeusvaltion vakiintumista;

27.

toteaa, että Bosnia ja Hertsegovinassa vuonna 2004 käynnistetyn Althea-operaation henkilöresursseja on jatkuvasti vähennetty; kannattaa näin ollen kyseisen operaation lopettamista ja uudenlaisen EU:n tuen suuntaamista voimavarojen parantamiseen ja Bosnia ja Hertsegovinan omien asevoimien kouluttamiseen;

28.

tukee poliittisesti herkässä ympäristössä toimivan EULEX Kosovo -operaation panosta, ja antaa kiitosta päätöksestä jatkaa operaation toteuttamista kahdella vuodella aina 14. kesäkuuta 2014 asti;

29.

korostaa sen myönteisiä toimia Kosovon auttamiseksi järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa kaikilla tasoilla sekä oikeusvaltion kehittämisessä, poliittisesti riippumattoman oikeus-, poliisi- ja tullilaitoksen perustamisessa parhaiden kansainvälisten ja eurooppalaisten käytäntöjen ja standardien pohjalta; panee merkille operaation uuden kokoonpanon ja resurssien vähentämisen ja pitää niitä merkkinä tähän asti saavutetusta menestyksestä;

30.

korostaa kuitenkin, että tarvitaan vielä suuria ponnistuksia, jotta EULEX toteuttaisi täysin sille uskotut tehtävät ja saisi osakseen Kosovon väestön ja etenkin serbiyhteisön täyden luottamuksen; kehottaa operaatiota lisäämään toimiaan Pohjois-Kosovossa, sitoutumaan selvemmin korruptiotapausten tutkintaan ja niitä koskevien syytteiden nostamiseen;

31.

kehottaa EULEX-operaation erityistä toimintaryhmää tutkimaan jatkossakin erittäin huolellisesti ja tarkkaan Euroopan neuvoston raportissa esitettyjä kysymyksiä elinkauppasyytösten paikkansapitävyydestä; kehottaa EULEXia ottamaan – siihen osallistuvien maiden täydellä tuella – käyttöön todistajansuojeluohjelman, johon sisältyisi esimerkiksi todistajien siirtämistä ja jonka ansiosta tosiseikat voitaisiin selvittää perinpohjaisessa oikeudellisessa menettelyssä;

32.

huomauttaa, että KFOR-joukkojen läsnäolo on yhä välttämätöntä turvallisuuden varmistamiseksi Kosovossa ja että Naton sotilasoperaation ja EU:n siviilioperaation koordinoinnin tehokkuuteen ja tulevaisuuteen liittyy yhä paljon ongelmia; kehottaa siksi komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan säännöllisesti EULEX-operaation, jonka jatkamista 14. kesäkuuta 2014 asti parlamentti pitää myönteisenä, kehityksestä sekä saavutetuista tuloksista ja suhteista Naton sotilasjoukkoihin;

33.

on tyytyväinen EU:n uuteen Afrikan sarven aluetta koskevaan strategiaan, jossa kokonaisvaltaista lähestymistapaa käytetään merirosvouden ja sen syiden poistamiseen, sekä EU:n merkittävään rooliin alueen turvallisuusongelmien ratkaisemisessa, mikä lisää EU:n näkyvyyttä ja uskottavuutta kriisinhallinnassa; suhtautuu myönteisesti siihen, että Afrikan sarvessa toteutettavien YTPP-operaatioiden tueksi perustettu EU:n operaatiokeskus aktivoitiin toukokuussa 2012;

34.

panee merkille, että alueella on käynnissä kolme operaatiota (EUNAVFOR Atalanta, EUTM Somalia ja EUCAP Nestor), ja painottaa, että EU:n toimien koordinointia kansainvälisen yhteisön ja etenkin Afrikan unionin (AU) ponnistelujen kanssa on jatkettava, jotta demokraattiset valtiorakenteet saadaan toimintaan Somaliassa; katsoo, että EU:n operaatiokeskus auttaa tehostamaan koordinointia Afrikan sarven alueen strategian yhteydessä;

35.

ottaa huomioon Somalian poliittisen ja turvallisuustilanteen kehityksen ja suosittaa, että jäsenvaltiot ja komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja tutkivat mahdollisuutta käynnistää turvallisuusalojen uudistusprosessi yhteistyössä Somalian legitiimien viranomaisten, Afrikan unionin, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) sekä Yhdysvaltojen kanssa;

36.

on tyytyväinen EUCAP Nestor -operaation käynnistämiseen merivoimien puolustusvalmiuksien kehittämiseksi Djiboutissa, Keniassa ja Seychelleillä ja oikeusvaltion tukemiseksi Somaliassa (ensi alkuun Puntmaassa ja Somalimaassa) vastuullista rannikkovartiostoa ja oikeuslaitosta kehittämällä sekä varmistamalla, että oikeusvaltion ja avoimuuden periaatteita sekä ihmisoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti, ja kehottaa Tansaniaa hyväksymään kyseisen operaation;

37.

pyytää, että EUCAP Nestor -operaatio sovitettaisiin yhteen muiden merenkulun turvallisuuteen liittyvien aloitteiden, kuten MARSICin ja MASEn kanssa, joista ensiksi mainittu rahoitetaan vakautusvälineestä ja toinen Euroopan kehitysrahastosta; suosittaa ulottamaan EUCAP Nestor -operaation muihin maihin heti edellytysten täyttyessä;

38.

antaa tunnustusta EUNAVFOR Atalanta -operaation keskeisestä osuudesta merirosvouksen torjunnassa Adenin lahdella ja Intian valtameren länsiosissa sekä operaation humanitaarisesta ja meriturvallisuuden parantamiseen liittyvästä panoksesta Maailman elintarvikeohjelman alusten ja muiden suojattomien alusten suojelussa ja hyväksyy sen toimeksiannon jatkamisen joulukuuhun 2014 asti; hyväksyy myös operaation toiminta-alueen laajentamisen Somalian rannikkovyöhykkeeseen, aluemereen ja aluevesiin; kehottaa jäsenvaltioita antamaan operaation käyttöön riittävät, sekä meri- että ilmavoimien voimavarat ja kehottaa kauppalaivoja jatkamaan hyvien merenkulkukäytänteiden noudattamista hyökkäysvaaran vähentämiseksi; antaa kiitosta Alankomaiden panoksesta Atalanta-operaatioon, sillä maa on antanut käyttöön saattojoukkoja huolehtimaan humanitaaristen kuljetusten turvallisuudesta, ja kehottaa muita jäsenvaltioita osallistumaan vastaavalla tavalla;

39.

toteaa, että merirosvous voidaan rinnastaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja että kaupan vapauden ja keskeisen tärkeän merireitin suojelemiseksi se on pyrittävä tekemään taloudellisesti kannattamattomaksi ja sen syitä on torjuttava sitoutumalla pitkän aikavälin toimiin hyvän hallintotavan sekä kansalaisten toimeentulomahdollisuuksien ja laillisten taloudellisten pyrkimysten edistämiseksi; kehottaa komissiota ja neuvostoa pyrkimään kaikin tavoin varmistamaan merirosvoudesta saatavan tuoton jäljitettävyyden ja helpottamaan tietojenvaihtoa EUNAVFOR Atalantan ja Europolin kesken;

40.

painottaa, että EUTM Somalia -operaatio on tiiviissä yhteistyössä Ugandan, Afrikan unionin ja Yhdysvaltojen kanssa edistänyt merkittävästi 3  000 värvätyn somalialaisen kouluttamista, joista noin 2  500 on jo otettu Somalian turvallisuusjoukkoihin, ja että samalla on myös edistetty oikeusvaltioperiaatetta; katsoo, että operaatio on huomattavasti parantanut tilannetta Mogadishussa ja sen ympäristössä vahvistamalla Somalian ja AMISOM-operaation turvallisuusjoukkoja; vaatii keskittämään operaation voimavarat vastuullisten ja avointen komento- ja valvontarakenteiden luomiseen sekä riittävän rahoituksen varmistamiseen, jotta palkat voidaan maksaa säännöllisesti ja jotta mahdollisimman suuri osa koulutetuista sotilaista saadaan pidettyä turvallisuusjoukkojen palveluksessa;

41.

hyväksyy EUTM Somalia -operaation toimeksiannon jatkamisen joulukuuhun 2012 ja johtamis- ja valvontajärjestelyjen, erityisvalmiuksien ja Somalian kansallisten turvallisuusjoukkojen oman koulutuskapasiteetin kehittämisen painottamisen tarkoituksena siirtää koulutusasiantuntemusta paikallisille toimijoille; huomauttaa, että EU:n on jatkettava koulutusalan toimiaan vuoden 2012 jälkeen, ja kehottaa siksi Euroopan ulkosuhdehallintoa tarkastelemaan mahdollisuutta siirtää heti Somalian turvallisuustilanteen sen salliessa koko tämä koulutus tai osa siitä viranomaisten hallinnassa oleviin Somalian osiin turvallisuustilanteen parantamiseksi; suosittaa, että EUTM Somalia voisi olla tiiviimmin mukana tällaiseen sotilaskoulutukseen osallistuvan henkilöstön värväysprosessissa sekä uudelleen sopeuttamisessa;

42.

korostaa, että EUTM-operaatiomalli, joka kykeni suhteellisen vaatimattomilla taloudellisilla, aineellisilla ja henkilöresurssien investoinneilla tarjoamaan EU:lle merkittävän alueellisen roolin Itä-Afrikassa, kävisi esimerkistä muilla alueilla, eritoten Sahelissa, toteutettaville operaatioille;

43.

on erittäin huolissaan epävakaan vyöhykkeen muodostumisesta Sahelin alueelle, jolla rikollinen toiminta – varsinkin huumeiden, aseiden ja ihmisten salakuljetus – ja radikaalien terroristiryhmien aseelliset hyökkäykset kytkeytyvät toisiinsa, sillä ne vaarantavat alueen valtioiden alueellisen koskemattomuuden ja saattavat johtaa oikeudettoman vyöhykkeen juurtumiseen Malin alueelle sekä sen leviämiseen naapurimaihin, mikä aiheuttaa yhä suurempia uhkia jo nyt murhien ja kaappausten uhreiksi joutuneille Euroopan kansalaisille ja Euroopan eduille paikan päällä; korostaa näin ollen, että Malin hallitusta on tuettava, jotta voidaan estää maan jakautuminen ja sen mahdolliset laajat heijastusvaikutukset rikollisuuden ja konfliktin leviämiseen;

44.

painottaa, että tilanne on turvallisuusuhka koko Euroopalle; kehottaakin komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa panemaan pikaisesti ja täysimääräisesti täytäntöön maaliskuussa 2011 hyväksytyn EU:n strategian Sahelia varten ja ryhtymään turvallisuustilanteen edellyttämiin toimiin tarvittaessa aloittamalla YTPP-operaatioita, joilla alueen valtioita voidaan auttaa parantamaan valmiuksiaan torjua rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta ja terroristiryhmiä;

45.

pitää hyvänä aloitettua EUCAP Sahel Niger -operaatiota, jolla Nigeriä tuetaan turvallisuushaasteisiin vastaamisessa; panee merkille, että operaatio sopii täydellisesti Sahelin aluetta koskevaan kokonaisvaltaiseen strategiaan, mutta pitää valitettavana, että se koskee vain yhtä maata, kun muillakin alueen valtioilla, etenkin Malilla, on kiireellisiä ja suuria tarpeita lujittaa voimavarojaan ja vastata alueelliseen koskemattomuuteensa kohdistuviin uhkiin;

46.

iloitsee siitä, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 12. lokakuuta 2012 yksimielisesti Malia koskevan päätöslauselman 2071; panee merkille, että siinä vedotaan suoraan alueellisiin ja kansainvälisiin järjestöihin, EU mukaan lukien, jotta ne antaisivat koordinoitua tukea, asiantuntemusta ja koulutusta Malin armeijan ja turvallisuusjoukkojen valmiuksien kehittämiseksi ja valtion määräysvallan palauttamiseksi Maliin; pyytää myös YK:n turvallisuusneuvostoa antamaan toisen päätöslauselman, jossa annetaan virallinen lupa käynnistää kansainvälisen yhteisön tuella uusi Afrikan unionin operaatio, jonka esikuvana on Somalian AMISOM-operaatiolle annettu tuki;

47.

pitää myönteisinä neuvoston Malin tilanteesta 15. lokakuuta 2012 antamia päätelmiä, joissa vaaditaan jatkamaan kiireellisesti mahdollisen YTPP-sotilasoperaation suunnittelua varsinkin kehittämällä kriisinhallintasuunnitelma, jolla autetaan Malin armeijan uudelleenkoulutusta ja uudelleenjärjestämistä;

48.

pitää myönteisenä ECOWASin valtion- ja hallitusten päämiesten 11. marraskuuta 2012 tekemää päätöstä antaa käyttöön vähintään 3  200 hengen vahvuiset vakautusjoukot, joiden toimeksianto kestää vuoden;

49.

kehottaa jatkamaan sellaisen operaation suunnittelua, jolla tuettaisiin yhdessä Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön ECOWASin kanssa Malin asevoimien uudelleenjärjestelyä maan turvallisuusjoukkojen toiminnan tehostamiseksi ja jotta maa saisi taas koko alueensa hallintaansa;

50.

on tyytyväinen toimiin, joita komissio ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun alalla YK:n alaisten järjestöjen tukemiseksi Libyassa ja sen naapurimaissa; katsoo kuitenkin, että Libyan kriisi olisi voinut tarjota unionille tilaisuuden osoittaa kokonaisvaltaisemmin – tarvittaessa myös sotilaallisen – toimintakykynsä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia noudattaen aivan unionin naapurialueella riehuneessa suuressa kriisissä, joka suoraan vaikutti lähiympäristön vakauteen; pahoittelee, ettei jäsenvaltioilla ollut yhteistä poliittista tahtoa ja että unionin omien voimavarojen käyttö kilpistyi ideologiseen vastustukseen, minkä seurauksena unioni sai tyytyä sivuosaan; toteaa, että jotkut YK:n turvallisuusneuvoston jäsenet vastustavat humanitaarista apua tukevan EU:n sotilasoperaation käynnistämistä Libyassa;

51.

pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään aiheelliset johtopäätökset Libyan kriisin hoidosta ja tarkastelemaan sekä EU:n päätöksentekoprosessia että Naton sotilastoimia paitsi voimavarojen, myös ja ennen kaikkea jäsenvaltioiden keskinäisen poliittisen yhtenäisyyden ja solidaarisuuden näkökulmasta sekä EU:n ja YTPP:n että EU:n ja Naton suhteiden näkökulmasta;

52.

katsoo, että unionille lankeaa tärkeä rooli Libyan instituutioiden siirtymäprosessissa, etenkin vallankumouksellisten joukkojen aseistariisunnassa ja yhteiskuntaan sopeuttamisessa, asevoimien uudelleenmuodostamisessa sekä maa- ja merirajojen vartioinnissa avustamisessa; pahoittelee, että unionin turvallisuustoimien käytännön toteutus on viivästynyt ja että vaikeudet toimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa jättävät tien vapaaksi kahdenvälisille aloitteille, joiden näkyvyys ja johdonmukaisuus ovat sattumanvaraisia; kannattaa rajavalvontaa tukevan siviilioperaation suunnittelun nopeuttamista;

53.

panee merkille EUAVSEC South Sudan -operaation käynnistämisen Juban lentokentän turvallisuuden parantamiseksi; epäilee kuitenkin YTPP-operaation aiheellisuutta kyseisen lentokentän turvallisuuden varmistamisessa, koska komissio olisi voinut toteuttaa operaation vakautusvälineen avulla;

54.

korostaa Kongon demokraattisen tasavallan suurta merkitystä Afrikan maiden rauhalle ja vakaudelle ja tukee MONUSCOn toimintaa maan itäosien väestön suojelemiseksi;

55.

pitää myönteisinä EU:n ponnisteluja oikeusvaltion vakiinnuttamiseksi EUSEC RD Congo – ja EUPOL RD Congo -operaatioiden avulla; panee kuitenkin merkille, että operaatiot ovat alimitoitettuja tehtäviensä laajuuteen nähden ja että konkreettisten tulosten saavuttaminen edellyttää Kongon viranomaisten aktiivista yhteistyötä;

56.

antaa kiitosta EUPOL Afganistan -operaatiolle, jonka tavoitteena on perustaa siviilipoliisi ja oikeuslaitos, joiden avulla afganistanilaiset voivat kantaa ensisijaisen vastuun näistä tehtävistä Afganistanin valtion uudelleenrakentamiseksi; painottaa, että tämä operaatio, joka näillä näkymin päättyy 31. toukokuuta 2013 mutta jota saatetaan jatkaa 31. päivään joulukuuta 2014, on osa kansainvälisen yhteisön yhteisiä ponnisteluja sen varmistamiseksi, että afganistanilaiset pystyvät ottamaan asiat omiin käsiinsä, kun Naton joukot vetäytyvät maasta vuonna 2014; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa pohtimaan syvällisesti ja Euroopan parlamentin kanssa unionin erilaisten järjestelyjen ja erityisesti EUPOL-operaation tulevaisuutta vuoden 2014 jälkeisessä Afganistanissa;

57.

pitää menestyksenä palestiinalaisten siviilipoliisivoimien koulutusoperaatiota EUPOL COPPSia, jonka tavoitteena on auttaa palestiinalaishallintoa lujittamaan tulevan Palestiinan valtion instituutioita palestiinalaisten vastuulla olevan, parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaisen lainvalvonnan ja rikosoikeusjärjestelmän alalla; toteaa, että operaatio on osa EU:n pyrkimyksiä tukea Palestiinan valtion perustamista ja rauhanomaista rinnakkaiseloa Israelin kanssa;

58.

pitää valitettavana, että EUBAM Rafah -operaation toimet on keskeytetty Hamasin otettua Gazan hallintaansa ja että henkilöresursseja on vähennetty, mutta painottaa, että läsnäolo alueella on osoitus EU:n tahdosta tukea kaikin tavoin israelilaisten ja palestiinalaisten vuoropuhelua; pitää valitettavana, ettei Israelin hallitus hyväksynyt sitä, että EUPOL COPPS -operaation johtaja johtaisi myös EUBAM Rafah -operaatiota ja että kyseisen operaation johtokeskus olisi Tel Avivissa eikä Itä-Jerusalemissa;

59.

painottaa EUMM Georgia -tarkkailuoperaation myönteistä roolia, sillä se on etenkin tukenut vuoropuhelua ja osapuolten välisen luottamuksen palauttamistoimia, mutta pitää valitettavana, ettei operaation edustajilla vieläkään ole pääsyä Abhasian ja Etelä-Ossetian miehitetyille alueille, jotka Euroopan parlamentti, Nato, Euroopan neuvosto ja jotkut jäsenvaltiot ovat määrittäneet Venäjän miehitysalueiksi;

60.

toteaa, että EUJUST LEX-Iraq-operaatio, jonka toimeksiantoa jatkettiin 31. päivään joulukuuta 2013, on EU:n ensimmäinen yhdennetty ”oikeusvaltio-operaatio”, jonka päämääränä on auttaa luomaan Irakiin oikeusvaltioperiaatteeseen perustuva ammattimainen rikosoikeusjärjestelmä; toteaa kuitenkin, että Irakin olosuhteet eivät ole läheskään vakaantuneet, sillä siellä on säännöllisesti terrori-iskuja ja tilannetta pahentaa ympäröivän alueen äärimmäisen suuri epävarmuus;

61.

toteaa, että YTPP:n osana toteutetuissa tehtävissä ja operaatioissa saaduista kokemuksista on tärkeää saada palautetta, ja pitää hyvänä Euroopan ulkosuhdehallinnon kriisinhallinta- ja suunnitteluosaston ja EU:n sotilasesikunnan asian hyväksi tekemää työtä; pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille tämän työn tuloksista;

62.

pitää erityisen merkittävänä kokemusta, jota on kartutettu siviilitehtävissä ja -operaatioissa; korostaa, että EU on työskennellyt niiden parissa pitkään ja että niissä on saavutettu mittavia tuloksia; katsoo, että näiden EU:n siviilioperaatioiden lisäarvo on otettava huomioon kansainvälisten kriisien hallintaan liittyvien tehtävien koordinoinnissa EU:n kumppaneiden ja liittolaisten kanssa;

63.

toteaa, että unionin sotilasoperaatiot kärsivät yhä liian usein joukkojen muodostamisvaikeuksista ja että YTPP:n uskottavuus heikentyy, jos sille ei osoiteta vakuuttavia voimavaroja; vetoaa siksi jäsenvaltioihin, jotta ne asettaisivat jatkossakin käyttöön korkeatasoista henkilöstöä ja kalustoa;

64.

huomauttaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon kriisinhallintarakenteet ovat alimiehitettyjä sekä siviili- että sotilaspuolella, mikä hidastaa niiden reagointikykyä ja johtaa osaltaan YTPP:n väheksyntään; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa korjaamaan tilanteen mahdollisimman pian; painottaa, että komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja YTPP:n kriisinhallintarakenteiden on oltava suorassa yhteydessä toisiinsa;

65.

painottaa jäsenvaltioiden vaikeuksia asettaa YTPP:n siviilioperaatioiden käyttöön riittävästi pätevää henkilöstöä; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tutkimaan keinoja, joilla voidaan tukea jäsenvaltioita YTPP-operaatioihin osallistuvien poliisien, tuomareiden ja pitkälle erikoistuneiden julkishallinnon työntekijöiden määrän lisäämiseksi;

66.

panee merkille, että siviilikriisinhallinnan yleistavoitetta 2010 on jatkettu, ja pitää hyvänä monivuotisen siviilivoimavarojen kehittämisohjelman hyväksymistä; vetoaa jäsenvaltioihin ja eritoten asiasta vastaaviin ministeriöihin ohjelman täytäntöönpanemiseksi;

67.

korostaa tarvetta varmistaa tehokkaammat suuntaviivat ja valmiudet sovittelua varten sekä osoittaa sovitteluun oikea-aikaisesti ja koordinoidusti riittävät resurssit siviilikriisinhallinnan yleistavoitteissa mainittujen poliiseja, tuomareita ja pitkälle erikoistuneita julkishallinnon työntekijöitä koskevien valmiuksien lisäksi;

68.

panee huolestuneena merkille, että joissakin jäsenvaltioissa siviilihenkilöstön rekrytointia, koordinointia ja lähettämistä YTPP-operaatioihin vaikeuttaa edelleen erilaisten kansallisten käytäntöjen ja kriteerien noudattaminen; kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan näitä asioita paremmin keskenään ja määrittelemään niitä koskevia parhaita käytäntöjä;

69.

pahoittelee tässä yhteydessä sitä, etteivät komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja jäsenvaltiot ole ottaneet huomioon Euroopan parlamentin antamia päätöslauselmia, joissa kehotetaan varmistamaan pätevän siviilihenkilöstön ja aineellisten valmiuksien riittävä taso; palauttaa tässä yhteydessä mieliin 21. maaliskuuta 2011 kokoontuneen neuvoston seuraavat päätelmät YTPP:n siviilivoimavaroista ja pitää niitä yhä ajankohtaisina:

70.

panee merkille, että EU:ta vaivaavat tällä hetkellä suuret rahoitusongelmat ja että jäsenvaltiot ovat euroalueen kriisistä riippuvista tai riippumattomista kustannus-, talousarvio- ja poliittisista syistä vaiheessa, jossa ne leikkaavat puolustusbudjettiaan tai parhaimmillaankin ylläpitävät sitä entisellä tasolla; korostaa, että nämä leikkaukset saattavat heikentää jäsenvaltioiden sotilasvoimavaroja ja sitä kautta myös EU:n mahdollisuuksia kantaa tehokkaasti vastuunsa rauhanturvaamisen ja konfliktien estämisen alalla sekä kansainvälisen turvallisuuden edistämisessä;

71.

panee merkille sotilaallisten voimavarojen ja aseiden lisääntymisen Aasian mantereella ja erityisesti Kiinassa; kehottaa syventämään vuoropuhelua alueen kanssa ja nostamaan esille turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä kysymyksiä;

72.

korostaa eritoten, että ulkoisten operaatioiden määrän moninkertaistuminen viime vuosina – Irakissa, Afganistanissa ja Afrikassa, esimerkiksi Libyassa – on ollut ja on yhä suuri taloudellinen rasitus valtioille, jotka ovat osallistuneet tai osallistuvat näihin operaatioihin; toteaa, että nämä kustannukset vaikuttavat suoraan kaluston ennenaikaiseen kulumiseen mutta myös valtioiden halukkuuteen osallistua YTPP-operaatioihin niistä talousarviolle ja voimavaroille aiheutuvan taakan vuoksi;

73.

korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketut absoluuttiset puolustusbudjetit kestävät vertailun tärkeimpien nopeasti kehittyvien maiden menojen kanssa, eli ongelma ei ole niinkään talousarvioon liittyvä kuin poliittinen, olipa kyse eurooppalaisen teollisen ja teknologisen perustan määrittelystä tai tiettyjen operatiivisten voimavarojen antamisesta yhteiskäyttöön; huomauttaa, että eurooppalaisten yritysten yhteenliittymät, yhteiset aloitteet ja fuusiohankkeet voivat edistää EU:n puolustusteollisuuden kehitystä;

74.

huomauttaa, että Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan Yhdysvaltojen tuella aloittamat ja Naton jatkamat sotilastoimet osoittivat tiettyjen Euroopan valtioiden kyvyn puuttua intensiivisiin konflikteihin mutta myös niiden vaikeudet toteuttaa tämänkaltaisia toimia pitemmän aikaa, etenkin koska niiltä puuttuu perustavia valmiuksia, kuten ilmatankkaus, tiedustelutietojen kerääminen tai täsmäammukset;

75.

palauttaa mieliin rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman ja painottaa, että siinä esitetään käypiä suosituksia jäsenvaltioiden sotilasvoimavarojen kehittämiseksi vastuunjaon ja yhteiskäytön hengessä;

76.

suhtautuu myönteisesti kahdenvälisiin sopimuksiin, kuten Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliseen sopimukseen sotilasyhteistyöstä, ja kehottaa myös muita jäsenvaltioita harkitsemaan kahden- tai monenvälisten sopimusten tekemistä sotilaallisen yhteistyön ja yhdentymisen alalla, jotta voitaisiin säästää kustannuksissa, välttää turhat päällekkäisyydet sekä aloittaa YTPP:n kehittäminen ja EU:n turvallisuusalan yhdentäminen perusasioista;

77.

on tyytyväinen voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevan EU:n aloitteen ensimmäisiin edistysaskeliin ja antaa tunnustusta Euroopan puolustusviraston työstä 11 ensisijaisen toiminnan painopistealueen määrittämiseksi; korostaa etenkin neljällä alalla saavutettua edistystä: ilmatankkaus, merivalvonta, lääkintätuki ja koulutus; pyytää luomaan aloitteelle strategisen kehyksen;

78.

pitää kuitenkin valitettavana, ettei voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevassa aloitteessa ole tähän mennessä onnistuttu ratkaisemaan ainuttakaan siviilikriisinhallinnan yleistavoitteissa 2010 mainittua ongelmaa; toteaa jäsenvaltioiden olevan vastahakoisia toimimaan johtovaltioina, jotka ottavat kukin vastuulleen yhden 300:sta voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevasta aloitteesta, joita EU:n sotilasesikunta ehdotti huhtikuussa 2011;

79.

kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan ensi vuonna pidettäväksi kaavailtua puolustusasioiden Eurooppa-neuvostoa valmisteltaessa EU:n nykyiset valmiudet sekä päättämään lopullisesti aloitteen toteuttamisesta unionin puolustusta koskevan suunnittelumenettelyn käynnistämiseksi;

80.

pitää myönteisenä Euroopan puolustusviraston ehdotusta, joka koskee vapaaehtoisten, voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevien käytännesääntöjen laatimista jäsenvaltioiden yhteistyön helpottamiseksi sotilaallisten voimavarojen hankkimisessa, käytössä ja yhteisessä hallinnoinnissa;

81.

tukee eritoten ilmatankkaushanketta, jossa on myös hankintaosio; on kuitenkin pettynyt siihen, että hankkeen tulokset todennäköisesti jäävät vähäisiksi, sillä sen yhteydessä ei ole onnistuttu luomaan uusia valmiuksia, vaan siinä ainoastaan uudistetaan nykyisiä; painottaa, että jäsenvaltioiden on pidettävä kiinni aloitteen eurooppalaisuudesta, ja katsoo, että puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaatio OCCAR olisi sopiva taho hallinnoimaan hankintaosiota;

82.

on tyytyväinen Euroopan puolustusviraston ja OCCARin välillä 27. heinäkuuta 2012 tehtyyn sopimukseen, joka mahdollistaa niiden suhteiden virallistamisen, sotilasvoimavarojen kehittämistä koskevan tiiviimmän yhteistyön ja turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihdon;

83.

huomauttaa, että Libyan sota teki ilmeiseksi myös, että eurooppalaisilta asevoimilta puuttuu miehittämättömiä ilma-aluksia tiedustelulentoja varten, ja toteaa, että Euroopassa on meneillään kaksi kilpailevaa MALE-tiedustelulennokkeja (Medium Altitude Long Endurance) koskevaa hanketta; panee merkille Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistyön miehittämättömien taistelulennokkien alalla ja katsoo, että kahdenkeskisyyden sijaan olisi hyödyllistä sallia myös muiden eurooppalaisten kumppanien osallistuminen yhteistyöhön;

84.

pitää Euroopan ilmakuljetusjohtoportaan (European Air Transport Command, EATC) perustamista konkreettisena ja onnistuneena esimerkkinä voimavarojen yhdistämisestä ja yhteiskäytöstä ja painottaa, että A400M-kuljetuskaluston kokoaminen tämän rakenteen osaksi lujittaisi huomattavasti EU:n ja sen jäsenvaltioiden joukkojenprojisointivalmiuksia; kehottaa kaikkia hankkeeseen osallistuvia valtioita asettamaan kaikki saatavilla olevat kuljetusvälineet EATC:n käyttöön; kehottaa EATC:n ulkopuolisia jäsenvaltioita liittymään EATC:hen;

85.

kehottaa komissiota, neuvostoa, jäsenvaltioita ja Euroopan puolustusvirastoa pohtimaan innovoivien ratkaisujen käyttöönottoa EU:n projisointivalmiuksien parantamiseksi, josta olisi kahtalainen hyöty: pienen A400M-kaluston varaan rakentuva ilmakuljetusalan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus mahdollistaisi paitsi humanitaarisen avun toimittamisen katastrofialueille, myös kaluston ja henkilöstön kuljetukset YTPP-operaatioiden yhteydessä;

86.

korostaa, että eurooppalaisten voimavarojen parantamiseen on sisällyttävä myös Euroopan puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan lujittaminen; muistuttaa siksi, että on tärkeä suosia eurooppalaista tuotantoa, ja pitää osta eurooppalaista -toimenpidepakettia tarpeellisena;

87.

huomauttaa, että EU:ta ja jäsenvaltioita koetteleva finanssi- ja budjettikriisi johtaa taitotiedon menettämiseen, jos ei käynnistetä yhtään merkittävää kahden- tai monenvälistä Euroopan tason ohjelmaa, ja että se voi johtaa myös pitkälle erikoistuneen teollisen perustan katoamiseen; kiinnittää huomiota myös EU:n puolustusteollisuuden keskisuuriin yrityksiin, jotka kärsivät myös talous- ja rahoituskriisistä ja jotka voivat lisätä taloudellista toimintaa ja olla vastuussa työpaikkojen luomisesta joissakin EU:n jäsenvaltioissa;

88.

panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen Horisontti 2020 -ohjelmasta, jossa esitetään YTPP-operaatioita tukevien siviili- ja sotilasalan tutkimusten ja hankintojen rahoittamista jatkossa EU:n talousarviosta; toteaa huolestuneena, että tutkimukseen ja teknologiaan varatut määrärahat ovat laskussa, mikä pitkällä aikavälillä vaikuttaa eurooppalaisten kykyyn ylläpitää uskottavia puolustusvalmiuksia, jotka perustuvat puolustustarvikkeiden laajaan valikoimaan; palauttaa mieliin, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet nostamaan puolustusalan tutkimukseen ja teknologiaan osoittamiensa määrärahojen osuuden vähintään kahteen prosenttiin puolustusbudjetistaan, ja muistuttaa, että puolustusteknologian ja puolustukseen liittyvän tutkimuksen investointien avulla on saatu aikaan merkittäviä tuloksia, joita on voitu soveltaa siviilikäytössä;

89.

panee tyytyväisenä merkille uusimmat aloitteet ja hankkeet verkkopuolustuksen alalla; kehottaa jäsenvaltioita tekemään Euroopan puolustusviraston kanssa vielä tiiviimpää yhteistyötä luottamuksen lisäämisen sekä voimavarojen yhdistämisen ja yhteiskäytön alalla erityisesti niiden verkkopuolustusvalmiuksien kehittämiseksi; on tyytyväinen siihen, että Euroopan puolustusvirasto on nimennyt verkkopuolustuksen yhdeksi puolustusalan tutkimuksen ja teknologian painopistealueeksi;

90.

antaa kiitosta Euroopan puolustusviraston ponnisteluista Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan säilyttämiseksi sekä Barnierin-Tajanin-aloitteesta perustaa komission alaisuuteen työryhmä, jonka tehtävänä on säilyttää ja kehittää tätä strategista välinettä, jolla varmistetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden puolustuksellinen riippumattomuus; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille työryhmän työskentelyn etenemisestä ja pyytää sitä ottamaan parlamentin tulevaisuudessa mukaan työskentelyyn;

91.

pyytää jäsenvaltioita soveltamaan täysin puolustusalan julkisista hankinnoista annettua direktiiviä (2009/81/EY (6)), jotta voidaan pyrkiä lisäämään laitteiden välistä yhteentoimivuutta ja ehkäistä markkinoiden pirstoutumista, joka usein hyödyttää unionin ulkopuolisia maita;

92.

pitää myönteisenä komission 10. lokakuuta 2012 antamaa teollisuuspolitiikan alan tiedonantoa ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten”, jossa todetaan, että puolustusalalla on yhä vahvasti kansallinen ulottuvuus, ja ilmoitetaan, että komissio aikoo kehittää kattavan strategian puolustusteollisuuden kilpailukyvyn tukemiseksi;

93.

muistuttaa, että Euroopan puolustusviraston laatima voimavarojen kehittämissuunnitelma on tarkoituksenmukainen; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan sen paremmin huomioon kansallisessa suunnittelussa sekä osallistumaan innokkaammin Euroopan puolustusviraston hankkeiden rahoittamiseen;

94.

katsoo, että neuvoston ja jäsenvaltioiden on enemmän tuettava unionin resursseja, joiden avulla voidaan saada aikaan yhteiskäytön synnyttämiä säästöjä, ja eritoten Euroopan puolustusvirastoa, Euroopan unionin satelliittikeskusta ja Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemiaa;

95.

vaatii neuvostoa ja jäsenvaltioita osoittamaan Euroopan puolustusvirastolle riittävästi määrärahoja ja henkilöstöä, jotta se voisi täyttää kaikki sille Lissabonin sopimuksessa määrätyt tehtävät; korostaa, että tämä on otettava huomioon seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

96.

korostaa, että EU:n päätöksenteon ja toiminnan riippumattomuuden varmistamiseksi sillä on oltava käytössään asianmukaiset satelliittiperusteiset keinot tuottaa satelliittikuvia, kerätä tiedustelutietoja sekä huolehtia viestinnästä ja avaruustilannetietoisuudesta; katsoo, että näillä aloilla voimavaroja voitaisiin jakaa ja antaa yhteiskäyttöön enemmän kuin nykyisissä kahdenvälisissä tai EU:n satelliittikeskuksen kanssa Helios-, Cosmo-Skymed- ja SAR-Lupe-ohjelmista tehdyissä sopimuksissa määrätään; toivoo, että MUSIS-ohjelma, joka korvaa kaukokartoitussatelliittien nykyisen sukupolven, voisi olla esimerkki yhteistyöstä sekä Euroopan maiden kesken että Euroopan ulkosuhdehallinnon ja unionin poliittis-sotilaallisten elinten kanssa;

97.

kehottaakin neuvostoa ja komissiota tutkimaan mahdollisuutta, että EU osallistuisi tulevien satelliittikuvaohjelmien rahoitukseen siten, että unionin poliittis-sotilaallisilla elimillä ja Euroopan ulkosuhdehallinnolla olisi mahdollisuus määrittää satelliittien tehtäviä ja saada pyynnöstä käyttöönsä omia tarpeita vastaavia satelliittikuvia kriisialueista tai alueista, joilla on määrä toteuttaa YTPP-operaatio;

98.

muistuttaa, että unionin rahoitus on tarpeen GMES-hankkeessa, josta on määrä tulla GALILEO-ohjelman kaltainen EU:n kriittinen infrastruktuuri;

99.

huomauttaa, että huolimatta Euroopan parlamentin päätöslauselmista sekä Athene-järjestelmään ja EU:n taisteluosastojen käyttöjärjestelmään tehdyistä mukautuksista, joita pyydettiin esimerkiksi Weimarin kirjeessä, osastoja ei ole tähän mennessä käytetty, vaikka ne voivat toimia ensiksi paikalle lähetettävinä joukkoina, kunnes pitkäaikaisempaan toimintaan soveltuvat joukot tulevat niiden tilalle;

100.

katsoo tilanteen heikentävän taisteluosastojen ja yleensä YTPP:n uskottavuutta, sillä niitä olisi jo voitu käyttää; kannustaa jäsenvaltioita säilyttämään toimintavalmiutensa ja täyttämään tähän välineeseen liittyvät sitoumuksensa sekä pitämään mielessä, että taisteluosastoihin on kohdennettu suuri määrä rahaa ja henkilöstöä, minkä takia niiden hyödyntämättä jättäminen lukuisista tilaisuuksista riippumatta on muodostunut rasitteeksi;

101.

toteaa jälleen, että Athene-järjestelmää pitäisi mukauttaa lisää yhteisten kustannusten osuuden kasvattamiseksi ja sen varmistamiseksi, että sotilasoperaatioihin liittyvä taakka jakautuu oikeudenmukaisemmin ja että jäsenvaltiot saadaan aiempaa paremmin ryhtymään YTPP-operaatioiden johtovaltioiksi;

102.

tukee kriisinhallintamenettelyiden tarkistamisprosessia, joka on määrä saada päätökseen ennen vuoden loppua ja jonka pitäisi nopeuttaa YTPP:n siviili- ja sotilasoperaatioiden käynnistämistä; katsoo, että kriisinhallintamenettelyjen on jatkossakin liityttävä YTPP-operaatioihin eikä niihin pidä sisällyttää muita välineitä, jotteivät ne hidastuisi; kannattaa myös rahoitusmenettelyjen tarkistamista, jotta varoja saataisiin käyttöön joustavammin ja nopeammin;

103.

pitää EU:n operaatiokeskukselle uskottua Afrikan sarven operaatioiden koordinointitehtävää ensimmäisenä askeleena kohti sellaisen eurooppalaisen operaatioiden suunnittelu- ja toteutusvoimavaran perustamista, jolla olisi riittävästi henkilöstöä ja viestintä- ja valvontaresursseja; pitää kuitenkin valitettavana, ettei operaatiokeskuksen asema siviilitehtävien ja sotilasoperaatioiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavana keskuksena ole pysyvä;

104.

vetoaa jälleen sen puolesta, että Euroopan ulkosuhdehallintoon perustettaisiin operatiivinen esikunta siviilitehtävien ja sotilasoperaatioiden suunnittelua ja toteutusta varten, tarvittaessa pysyvää rakenteellista yhteistyötä hyödyntämällä;

105.

panee merkille, että neuvosto ilmaisi päätelmissään joulukuussa 2011 tahtonsa lujittaa voimavaroja suunnittelun ja ennakoinnin alalla; kannattaa EU:n sotilasesikunnan valtuuksien laajentamista tätä varten; katsoo, että operaatiokeskus voisi avustaa sotilasesikuntaa tässä tehtävässä;

106.

panee mielenkiinnolla merkille EU:n tilannekeskuksen jakamisen kahdeksi uudeksi yksiköksi, tilannekeskukseksi (Situation Room) ja tiedusteluanalyysikeskukseksi (INTCEN), ja suhtautuu myönteisesti siihen, että viimeksi mainittua muokataan edelleen, jos jäsenvaltiot haluavat kehittää YUTP:tä ja YTPP:tä;

107.

suosittaa, että YTPP:n kannalta merkittävimpiin EU:n edustustoihin luodaan turvallisuusasiantuntijoiden tilapäisiä tai pysyviä virkoja, jotta turvallisuusnäkökohdat tulisivat paremmin huomioiduiksi; pyytää ottamaan huomioon roolin, joka näillä viroilla voisi olla turvallisuuteen ja varhaiseen varoittamiseen liittyvissä ennaltaehkäisevissä toimissa;

108.

toteaa, että EU ja Nato, joiden strateginen kumppanuus vahvistettiin Chicagon huippukokouksessa, toimivat yhdessä monilla alueilla, kuten Kosovossa, Afganistanissa sekä merirosvouksen torjumiseksi Adenin lahdella ja Intian valtamerellä; muistuttaa EU:n ja Naton hyvän yhteistyön tärkeydestä;

109.

katsoo, että EU:n siviili- ja sotilasvalmiuksien vahvistaminen hyödyttäisi myös Natoa ja auttaisi luomaan synergioita näiden kahden organisaation välille;

110.

huomauttaa, että Kyproksen ja Turkin konfliktiin liittyvät erimielisyydet eivät estä EU:ta ja Natoa käymästä poliittista vuoropuhelua asianmukaisten kanavien kautta, tekemästä henkilöstösuhteisiin perustuvaa yhteistyötä ja koordinoimasta toimiaan; vetoaa kuitenkin erimielisyyksien ratkaisemisen puolesta, jotta yhteistyötä voitaisiin tehostaa;

111.

pitää myönteisenä EU:n ja Naton yhteistyötä sotilasvoimavarojen alalla, varsinkin jotta vältetään voimavarojen yhteiskäyttöä ja jakamista koskevan unionin aloitteen ja Naton Smart Defence -aloitteen päällekkäisyydet;

112.

korostaa täydentävyyteen perustuvaa käytännön yhteistyötä, jota tehdään verkkoturvallisuuden ja -puolustuksen alalla puolustusvalmiuksien kehittämiseksi, ja katsoo, että tätä yhteistyötä on edelleen tiivistettävä erityisesti suunnittelun, teknologian, koulutuksen ja tarvikkeiden alalla;

113.

on pettynyt siihen, että Nato kehittää siviilikriisinhallinnan rakenteita, vaikka EU:lla on jo kehittyneet rakenteet tähän tarkoitukseen;

114.

on tyytyväinen EU:n ja Afrikan unionin yhteistyöhön rauhan ja vakauden säilyttämisessä Afrikan manterella; huomauttaa, että EU osallistuu Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden perustamiseen ja tukee tätä varten Afrikan unionin ja ECOWASin kaltaisten alueellisten afrikkalaisten järjestöjen rauhanponnisteluja epävakauden, turvattomuuden ja terrorismin uhan torjumiseksi Afrikan sarvesta Saheliin ulottuvalla alueella;

115.

muistuttaa, että EU on yhä AMISOM-operaation talousarvion suurin rahoittaja, ja painottaa tarvetta hahmotella operaatiolle tulevaisuuden visio;

116.

on tyytyväinen Euroopan ulkosuhdehallinnon ja YK:n rauhanturvaoperaatioista vastaavan osaston välille vakiintuneeseen hyvään yhteistyöhön; huomauttaa, että EU voisi taisteluosastojensa ansiosta tarjota kiireellisten rauhanturvaoperaatioiden käyttöön ensijoukot, jotka pysyisivät alueella, kunnes YK-joukot tulisivat niiden tilalle;

117.

korostaa EU:n ja Etyjin yhteistyön merkitystä kummankin osapuolen kannalta tärkeillä alueilla esimerkiksi konfliktien estämisessä, konfliktien jälkeisessä jälleenrakentamisessa sekä oikeusvaltion periaatteen edistämisessä ja vahvistamisessa; toteaa olevansa tyytyväinen siihen, että yhteistyö on lisääntynyt ja syventynyt viime vuosina, mutta kehottaa vahvistamaan yhteistyötä ja synergioita entisestään kriisien ja konfliktien ratkaisemisessa, jotta voidaan välttää päällekkäiset toimet ja kehittää kustannustehokkaita lähestymistapoja;

118.

korostaa vahvojen transatlanttisten suhteiden tärkeyttä jatkossakin ja on tyytyväinen EU:n yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa kriisinhallintaoperaatioissa, joista mainittakoon EUTM Somalia, EUNAVFOR Atalanta, EULEX Kosovo ja EUPOL Afganistan;

119.

pitää myönteisenä, että EU on tähän mennessä tehnyt puitesopimuksen noin kahdentoista kolmannen maan kanssa, jotta ne voivat osallistua YTPP:n yhteydessä toteutettaviin siviili- ja sotilasoperaatioihin;

120.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n pääsihteerille, Etyjin puheenjohtajalle ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.