20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/74

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa 25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen ja toimintaohjelman, etenkin sen I osan 28 ja 29 kohdan sekä II osan 38 kohdan järjestelmällisistä raiskauksista, seksuaalisesta orjuudesta ja pakkoraskauksista aseellisissa selkkauksissa,

—

ottaa huomioon kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta 18. joulukuuta 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen (CEDAW) ja 20. joulukuuta 1993 annetun naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan YK:n julistuksen (1),

—

ottaa huomioon naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1820 (2008), naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumista aseellisissa konflikteissa koskevan YK:n päätöslauselman 1888 (2009), YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1889 (2009), jolla pyritään tiukentamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa ja valvontaa, sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1960 (2010), jolla luotiin mekanismi tiedon keräämiseen seksuaaliseen väkivaltaan aseellisessa selkkauksessa syyllistyneistä sekä heidän luetteloimiseensa,

—

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2010 nimitettiin YK:n pääsihteerin erityisedustaja, jonka tehtävänä on pyrkiä ehkäisemään aseellisissa konflikteissa esiintyvää seksuaalista väkivaltaa,

—

ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005) ja Peking +15 (2010) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

—

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2000 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 54/134, jolla marraskuun 25. päivä julistettiin naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan kansainväliseksi teemapäiväksi,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen (2011–2020) (2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015" (KOM(2010)0491),

—

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvosta kehitysyhteistyössä laaditun EU:n neuvoston toimintasuunnitelman (SEC(2010)0265), jolla on määrä varmistaa, että sukupuolten tasa-arvo valtavirtaistetaan EU:n kumppanimaiden kanssa tekemässä työssä kaikilla tasoilla,

—

ottaa huomioon vuonna 2011 annetun kertomuksen EU:n indikaattoreista kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa (3),

—

ottaa huomioon vuoden 2010 indikaattorit kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon Euroopan unionissa,

—

ottaa huomioon kokonaisvaltaisen lähestymistavan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon Euroopan unionissa (4) sekä operatiivisen asiakirjan turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ja sitä täydentävän päätöslauselman 1820 täytäntöönpanosta ETPP:n puitteissa, jotka molemmat on hyväksytty joulukuussa 2008,

—

ottaa huomioon EU:n suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän ehkäisemisestä,

—

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen edistämisestä kriisinhallinnassa 13. marraskuuta 2006 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon neuvoston vuonna 2005 hyväksymät yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden yleiset käyttäytymisnormit (5),

—

ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta 17. heinäkuuta 1998 annetun Rooman perussäännön ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan, joissa raiskaus, seksuaalinen orjuus, pakkoprostituutio, pakkoraskaus, pakkosterilisaatio tai muu seksuaalisen väkivallan muoto luokitellaan rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiksi,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän päätöslauselman 1325 (2000) kymmenvuotispäivästä (6),

—

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n ulkosuhteissa sekä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä (7),

—

ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisten asemasta aseellisissa selkkauksissa sekä heidän roolistaan maan konfliktinjälkeisessä jälleenrakentamisessa ja demokratiakehityksessä (8),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0429/2011),

A.

toteaa, että edistys viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 hyväksymisen jälkeen on ollut vähäistä; ottaa huomioon, että eräiden maiden hallituksissa naisille on varattu kiintiö ja että naisten määrä edustuksellisissa instituutioissa on kasvanut; ottaa huomioon, että tietoisuus sukupuolisidonnaisista eroista selkkauksissa on lisääntynyt sitten päätöslauselman hyväksymisen mutta että kaikista ponnisteluista huolimatta naisten osuus rauhanneuvotteluissa on eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta edelleen alle 10 prosenttia neuvotteluiden virallisista osallistujista; (9)

B.

ottaa huomioon, että on perustettu seksuaalista väkivaltaa aseellisten konfliktien yhteydessä torjuvan YK:n erityisedustajan virka, jossa tällä hetkellä toimii Margot Wallström;

C.

korostaa, että ei voida hyväksyä, että seksuaalista väkivaltaa käytetään edelleen sodankäyntitaktiikkana joukkoraiskauksien, ihmiskaupan ja muunlaisen naisten ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön muodossa konfliktialueilla ympäri maailmaa; toteaa, että alueilla konfliktin jälkeen syntyvä valtatyhjiö saattaa johtaa naisten ja tyttöjen oikeuksien heikkenemiseen, kuten Libyassa ja Egyptissä on nähtävissä;

D.

ottaa huomioon, että sodan aikana harjoitetun seksuaalisen väkivallan uhreille aiheuttamat sekä fyysiset seuraukset (kuten hedelmättömyysvaara, inkontinenssi, sukupuolitaudit) että psyykkiset seuraukset ovat tuhoisia, koska uhrit joutuvat usein leimatuiksi ja hylätyiksi ja heitä kohdellaan huonosti, heidän katsotaan menettäneen kunniansa ja monissa tapauksissa heidät suljetaan yhteisöjensä ulkopuolelle ja joskus jopa murhataan;

E.

ottaa huomioon, että seksuaalinen väkivalta koskettaa erityisen ankarasti myös uhrien perheitä, jotka kokevat sen nöyryytyksenä; ottaa huomioon, että raiskauksen seurauksena syntyneet lapset saatetaan hylätä ja että hylkääminen voi olla säälimätöntä ja lapsi saatetaan jättää heitteille heti syntymän jälkeen tai jopa surmata;

F.

toteaa, että ihmisoikeuksia käsitelleessä YK:n maailmankokouksessa 25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen mukaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat erottamaton, luovuttamaton ja jakamaton osa yleisiä ihmisoikeuksia;

G.

on äärimäisen huolestunut siitä, että seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneet jäävät useimmissa tapauksissa rangaistuksetta, kuten esimerkiksi Kolumbiassa, jossa aseellisen konfliktin yhteydessä naisiin kohdistettu väkivalta on järjestelmällinen ja kätketty käytäntö, josta ei rangaista lähes koskaan; katsoo, että tällaista väkivallan muotoa olisi pidettävä sotarikoksena;

H.

toteaa, että armeijassa ja/tai rauhanturvaamiseen osallistuvissa siviiliorganisaatioissa työskentelevillä naisilla on tärkeä merkitys roolimalleina, kulttuurien välisinä sovittelijoina ja kannustavina esimerkkeinä paikallisille naisille sekä paikallisten miesten stereotyyppisten käsitysten hälventäjinä ja että naiset myös saavat paremmin keskusteluyhteyden paikallisiin naisiin;

I.

ottaa huomioon, että useimmissa maissa sukupuolisidonnaisia toimia ei pidetä ensiarvoisen tärkeinä, vaan sukupuolta pidetään toisarvoisena asiana ja kulttuurisia, uskonnollisia ja sosioekonomisia käytäntöjä käytetään tekosyinä, kun halutaan estää edistyminen sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevissa asioissa;

J.

toteaa, että sukupuoleen liittyviä asioita on painotettava heti siviili- ja rauhanturvaoperaatioiden suunnittelusta alkaen; toteaa, että rauhanturvaoperaatiot ovat osoittautuneet ratkaisevan tärkeiksi sukupuolinäkökulman tuomisessa konfliktien estoon, kotiuttamiseen ja jälleenrakentamiseen konfliktin jälkeen;

K.

toteaa historian osoittaneen, että sodankäyntiin ryhtyvät pääasiassa miehet ja että näin ollen vuoropuheluun ja väkivallattomiin keinoihin liittyvät naisten erityistaidot voisivat auttaa varsin tehokkaasti ehkäisemään konflikteja ja ratkaisemaan niitä rauhanomaisesti;

L.

katsoo, että naisten osallistumisen ja sukupuolinäkökulman merkitystä korostaa se, että kun enemmän naisia osallistuu konfliktien ratkaisuun ja rauhanprosesseihin, käsitellään useampia jälleenrakentamisen ja rauhan lujittamisen aloja, kuten markkinainfrastruktuuria, maaseudun teitä, terveyspalveluita tarjoavia klinikoita sekä saatavilla olevia kouluja ja lastentarhoja;

M.

ottaa huomioon, että 17 indikaattoria kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle (10) hyväksyttiin vuonna 2010 ja että menestyksekkäitä valmisteluja on tehty ensimmäisen näihin indikaattoreihin perustuvan seurantaraportin esittämiseksi vuonna 2011 (11); katsoo, että tarvitaan kattavia EU:n seurantaraportteja, jotka perustuvat selkeisiin menetelmiin ja asianmukaisiin indikaattoreihin;

N.

katsoo, että naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät kansalliset toimintaohjelmat ovat oleellisia ja että niiden olisi perustuttava ohjelmien tavoitteita, täytäntöönpanoa ja seurantaa koko EU:ssa koskeviin yhdenmukaisiin eurooppalaisiin vähimmäisstandardeihin;

O.

ottaa huomioon, että komissio päätti 31. elokuuta 2011 myöntää 300 miljoonaa euroa lisää rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi Afrikassa; ottaa huomioon, että ainakin 12 Afrikan maata, joiden yhteenlasketun väkiluvun on arvioitu olevan 386,6 miljoonaa, lasketaan tällä hetkellä konfliktialueiksi;

P.

toteaa, että konfliktien jälkeisissä tilanteissa jälleenrakennus ja uudelleenintegroituminen, institutionaaliset mekanismit ja sitoumukset sukupuolten tasa-arvoon ovat tehokkaita ensi askeleita kohti naisten oikeuksien suojelua ja edistämistä; toteaa, että hallitusten ja poliittisten edustajien, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisöjen kaltaisten keskeisten toimijoiden osallistuminen sekä naisten järjestöjen, ryhmien ja verkostojen suora osallistuminen on keskeinen edellytys rauhanrakentamiselle, kestävän kehityksen saavuttamiselle ja sellaisen demokraattisen yhteiskunnan luomiselle, jossa naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa kunnioitetaan; katsoo, että niiden olisi saatava poliittista, rahallista ja oikeudellista tukea ohjelmien kehittämiseen myös väestön haavoittuvimpia osia, kuten siirtolaisnaisia ja maan sisällä siirtymään joutuneita naisia, pakolaisnaisia sekä palaavia naisia, varten;

Q.

katsoo, että naisten haavoittuvuus konfliktitilanteessa johtuu perimmiltään usein siitä, että naisten mahdollisuudet saada koulutusta ja työtä ovat rajalliset, minkä vuoksi sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuminen aseellisissa konflikteissa edellyttää ehdottomasti naisten tasavertaista taloudellista osallistumista; toteaa, että naisten osallistuminen hallintoon sekä neuvottelupöydässä että rauhanomaiseen siirtymään liittyvissä aktiivisissa toimissa on edelleen vähäistä, mutta se on edelleen yksi tärkeimmistä tavoitteista ja keskeinen tekijä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa;

1.

kehottaa EU:ta tukemaan sitä, että rauhanprosessien edellytykseksi asetetaan naisten osallistuminen rauhanneuvotteluja vetäviin kansainvälisiin ryhmiin; kehottaa edistymään naisjohtajien, paikallisten naisyhdistysten ja/tai kansalaisyhteiskunnan naisryhmien tuomisessa pysyvästi neuvottelupöydän ääreen koko rauhanprosessin ajaksi;

2.

painottaa poliittisen vuoropuhelun merkitystä naisten vaikutusmahdollisuuksien kasvattamiseksi ja kehottaa EU:n valtuuskuntia sisällyttämään nais-, rauhan- ja turvallisuusasiat isäntävaltion kanssa käytävään ihmisoikeusvuoropuheluun; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään ja tukemaan naisten tehokkaampaa osallistumista niiden suhteisiin EU:n ulkopuolisten maiden ja järjestöjen kanssa;

3.

pitää tervetulleena sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa ja pyytää unionin korkeaa edustajaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta EU:n edustustojen henkilöstö saa riittävästi tehokasta koulutusta sukupuoleen liittyvien näkökohtien huomioon ottamisesta rauhanturvaamisessa, konfliktinestossa ja rauhanrakentamisessa; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävän teknisen ja taloudellisen tuen ohjelmille, joiden avulla mahdollistetaan naisten täysipainoinen osallistuminen rauhanneuvotteluihin ja naisten vaikutusvallan lisääminen kansalaisyhteiskunnassa yleensä;

4.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään naisten määrän kasvattamista siviili- ja sotilasrauhanturvaoperaatioissa, etenkin johtotason tehtävissä, ja tämän saavuttamiseksi kehottaa

5.

kehottaa myöntämään asianmukaista EU-rahoitusta muun muassa vakautusvälineestä ja tukemaan naisten tehokasta osallistumista kansallisen ja paikallisen tason edustuksellisiin instituutioihin sekä konfliktinratkaisuun, rauhanneuvotteluihin, rauhanrakentamiseen ja konfliktin jälkeiseen suunnitteluun kaikilla päätöksenteon tasoilla;

6.

toteaa, että on tarpeen laatia siviili- ja sotilasoperaatioissa toimivalle EU:n henkilöstölle menettelysäännöt, joissa todetaan selvästi, että seksuaalinen hyväksikäyttö on rikollista käytöstä, joka ei ole perusteltavissa; vaatii ankaria hallinnollisia ja rikosoikeudellisia rangaistuksia humanitaarista työtä tekevälle henkilöstölle, kansainvälisten elinten edustajille, rauhanturvajoukoille ja diplomaateille, jotka ovat syyllistyneet seksuaaliseen väkivaltaan; kehottaa soveltamaan lasten ja naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön aseellisissa selkkauksissa ja pakolaisleireillä nollatoleranssia; pitää tähän liittyen myönteisenä YK:n suorittamia tutkimuksia väitteistä, joiden mukaan YK:n rauhanturvajoukot olisivat syyllistyneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön Norsunluurannikolla toteutetun YK-tehtävän yhteydessä;

7.

tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan sodankäyntitaktiikkana, jota edelleen harjoitetaan ja joka voidaan rinnastaa sotarikokseen; toteaa, että tällainen hyväksikäyttö aiheuttaa uhreille syvät fyysiset ja psyykkiset haavat ja kohtalokkaita seurauksia heidän perheilleen; korostaa, että tähän ilmiöön on puututtava uhrien tukiohjelmien avulla, ja kehottaa käyttämään poliittista johtajuutta, jotta saataisiin aikaan koordinoitu toimenpidejoukko seksuaalisen väkivallan käytön ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi; viittaa tässä yhteydessä Kongon edelleen jatkuvaan kauhistuttavaan tilanteeseen; muistuttaa Itä-Kongon kaivosalueella 30. heinäkuuta–4. elokuuta 2010 tehdystä joukkoraiskauksesta sekä siitä, että vuonna 2009 Itä-Kongossa raportoitiin vähintään 8 300 raiskauksesta ja vuoden 2010 alkuneljänneksellä ainakin 1 244 naisen raiskauksesta, mikä tarkoittaa keskimäärin 14:ää raiskausta päivässä; korostaa, että vuonna 2011 tilanne on edelleen sama; kehottaa kumpaankin Kongon demokraattisessa tasavallassa toteutettavaan EU:n operaatioon – EUPOL RD Congoon ja EUSEC RD Congoon – osallistuvia ottamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan ja naisten osallistumisen keskeiseksi painopisteeksi pyrittäessä Kongon turvallisuustilanteen uudistamiseen;

8.

korostaa, että koska seksuaalista väkivaltaa, jonka uhrit ovat etupäässä naisia ja lapsia, pahentavat muun muassa sukupuolierot, väkivallan leviäminen sekä yleisesti että yhteiskunnan militarisoitumisen kautta ja yhteiskunnan rakenteiden murtuminen, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tällaisten sotarikosten estämiseen ja siihen käytettäviin resursseihin;

9.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään sellaisten toimien käyttöönottoa, joilla pyritään rajoittamaan aseellisten konfliktien kielteisiä vaikutuksia perhe-elämään;

10.

kehottaa tekemään tiiviimpää yhteistyötä paikallisten naisjärjestöjen kanssa varhaisvaroitusjärjestelmän luomiseksi, jotta naiset mahdollisesti itse kykenevät näin estämään hyväksikäyttötapauksia tai vähentämään niitä;

11.

pyytää komissiota tukemaan kansalaisyhteiskunnan paikallisia ryhmittymiä, erityisesti naisryhmiä ja niitä, joilla on sukupuolten tasa-arvon näkökulmaan liittyvä ohjelma, tarjoamalla näille ryhmille helposti käytettävissä olevaa rahoitusta ja valmiuksien kehittämistä, jotta ne voivat täyttää "vahtikoiran" tehtävänsä erityisesti romahtaneissa valtioissa;

12.

on järkyttynyt siitä, että seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneet selviävät edelleen rangaistuksetta; vaatii, että seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneiden rankaisematta jääminen on saatava loppumaan; kehottaa kansallisia viranomaisia varmistamaan, että rankaisematta jättämistä koskevia lakeja noudatetaan, ja kehottaa vahvistamaan oikeusjärjestelmää antamalla tuomareille ja syyttäjille koulutusta seksuaalisen väkivallan tutkinnassa ja rankaisemisessa; kehottaa siksi antamaan oikeudenkäynneille paljon näkyvyyttä ja julkisuutta sellaisen viestin välittämiseksi, että tällaisia käytäntöjä ei suvaita;

13.

pyytää, että rankaisematta jättämisen kysymyksestä tehdään rauhanneuvottelujen keskeinen kysymys, sillä rauhaan pitää kuulua erottamattomasti oikeudenmukaisuus ja rikokseen syyllistyneet pitää tuoda oikeuden eteen vastaamaan tekojensa rikosoikeudellisista seurauksista; korostaa, että rankaisematta jättämisestä ei voida neuvotella; pitää valitettavana, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sodissa syyllistyneiden oikeudenkäynnit kestävät usein liian kauan, mikä lisää uhrien kärsimystä; vaatii siksi kohtuullisessa ajassa käytäviä, luotettavia ja oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä, joissa kunnioitetaan sodan uhreiksi joutuneiden naisten ihmisarvoa;

14.

muistuttaa koulutuksen keskeisestä asemasta naisten ja tyttöjen voimaannuttamisessa mutta myös stereotypioiden torjumisessa ja ajatustapojen kehittämisessä; kehottaa liittämään koulutusohjelmiin sellaisia valistuskampanjoita ja/tai vahvistamaan sellaisia nykyisiä kampanjoita, joissa etusijalle asetetaan naisten ihmisarvon kunnioittaminen;

15.

kehottaa sotilaallisia joukkoja ylläpitämään naisille tarkoitettuja klinikoita seksuaalisen ja psykologisen väkivallan käsittelemiseksi sota-alueilla;

16.

vaatii, että konfliktien aikana pahoinpitelyjen ja väkivallan uhreiksi joutuneet naiset voivat valittaa kansainvälisiin tuomioistuimiin siten, että he voivat säilyttää ihmisarvonsa ja nauttia kyseisten tuomioistuinten suojelua pahoinpitelyiltä ja traumaattisilta kokemuksilta, jotka aiheutuvat siitä, ettei kuulusteluissa oteta lainkaan huomioon tilanteen traumaattisuutta; vaatii, että he saavat hyvitystä sekä siviilielämässä että rikosoikeudellisesti ja että toteutetaan tukiohjelmia, joilla heitä autetaan sopeutumaan taas yhteiskuntaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja psykologisesti;

17.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehokkaasti tukemaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan estämistä koskevien EU:n suuntaviivojen toteuttamista erityistoimin, kuten

18.

korostaa, että on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että naiset osallistuvat tasa-arvoisesti oikeudellisten uudistusten toteuttamiseen tai kansainväliseen oikeuteen, jotta he voivat ajaa tehokkaasti yhtäläisten oikeuksien täytäntöönpanoa kansallisissa oikeusjärjestelmissä;

19.

kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja parlamentin valtuuskuntia pyrkimään kaikin tavoin saamaan kehitysmaat, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet, ratifioineet eivätkä panneet täytäntöön Rooman perussääntöä vuodelta 1998 (joka koskee kansainvälistä rikostuomioistuinta), tekemään sen, koska se on tärkeä toimenpide naisten seksuaalisten oikeuksien suojelemiseksi sodan aikana ja rikollisten rankaisematta jättämisen estämiseksi;

20.

tuomitsee panttivankien ottamisen ja vaatii kovempia rangaistuksia ihmiskilpien käytölle konflikteissa;

21.

pyytää huolehtimaan siitä, että naisvangit pidetään erillään miesvangeista erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön estämiseksi;

22.

painottaa, että kadonneiden henkilöiden omaisilla on oikeus saada tietää omaistensa kohtalosta, ja kehottaa aseellisten selkkausten osapuolia toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet kadonneiksi ilmoitettujen henkilöiden kohtalon selvittämiseksi;

23.

kehottaa toteuttamaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ohjelmakauden 2014–2020 puitteissa erityisiä toimia, joilla parannetaan naisten suojelua raiskauksilta, pakkoprostituutiolta ja muulta väkivallalta ja joilla tuetaan erityisesti tulevia äitejä ja pienten lasten äitejä tarjoamalla heille elintarvikkeita, vaatteita, evakuointi- ja kuljetusmahdollisuuksia sekä lääkinnällistä apua ei-toivottujen raskauksien ja sukupuolitautien välttämiseksi;

24.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa nopean toiminnan yksiköitä, jotka koostuisivat koulutetusta henkilöstöstä (muun muassa lääkärit, psykologit, sosiologit, oikeudelliset neuvonantajat) ja jotka voisivat tarjota välitöntä tukea paikalla seksuaalirikosten uhreille;

25.

on tyytyväinen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1960, jossa vaaditaan, että henkilöistä, joiden epäillään aseellisen selkkauksen aikana syyllistyneen seksuaaliseen väkivaltaan, on saatava yksityiskohtaista tietoa; kehottaa jäsenvaltioita nykyistä päättäväisemmin panemaan päätöslauselman 1960 täytäntöön;

26.

kehottaa tarkastelemaan mahdollisuutta myöntää uhreille asianmukainen korvaus – myös uhrien perheille ja lapsille aiheutuvat psyykkiset seuraukset huomioon ottaen – sovellettavan kansainvälisen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan naisten maanomistus- ja maankäyttöoikeuksia, perintöoikeutta ja lainansaanti- ja säästämismahdollisuuksia konfliktin jälkeisissä tilanteissa etenkin sellaisissa maissa, joissa naisten omistusoikeutta ei voida panna oikeudellisesti täytäntöön ja joissa se ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä;

28.

korostaa tarvetta täydentää kuvaa naisista haavoittuvina uhreina kuvalla naisista hyvin monimuotoisena sosiaalisten toimijoiden ryhmänä, jolla on arvokkaita voimavaroja, kapasiteettia ja omat päämääränsä; toteaa, että naiset vaikuttavat tapahtumien kulkuun ja että heidän on vaikutettava kehitysprosessiin; katsoo, että naisia, jotka ovat joutuneet kärsimään sodista, ei pitäisi enää nähdä vain sotien uhreina vaan pikemminkin vakauteen ja konfliktien ratkaisuun pyrkivinä toimijoina; korostaa, että naiset ylipäätään voivat toimia tässä roolissa vasta, kun he ovat samanarvoisesti edustettuina poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa;

29.

toteaa, että naisten roolia sodan jälkeisissä yhteiskunnissa ja heidän panostaan sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen ei tule pitää vain yleisenä kertomuksena naisten sotakokemuksista, vaan on tunnustettava naisten kokemusten erityisluonne ja monimuotoisuus;

30.

kehottaa luomaan Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen naisten, rauhan ja turvallisuuden EU:n erityisedustajan viran tasa-arvonäkökohtien valtavirtaistamiseksi ja yhteistyön tehostamiseksi YK:n vastaavan edustajan kanssa; pyytää, että sukupuolikysymyksiä ja turvallisuutta käsittelevät asianmukaiset EU:n politiikat, työryhmät ja yksiköt/yhteyshenkilöt olisivat EU:n erityisedustajan koordinoinnin alaisuudessa ja yhteydessä häneen johdonmukaisuuden ja tehokkuuden samoin kuin hyväksyttävien strategioiden ja toteutettavien toimien järjestelmällisen, johdonmukaisen ja perusteellisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

31.

kehottaa tunnustamaan epävirallisen naisten, rauhan ja turvallisuuden kysymystä käsittelevän työryhmän ja tukemaan sitä;

32.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvon näkökulman sisällyttämiseen rauhantutkimukseen, konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen, rauhanturvaoperaatioihin, konfliktien jälkeiseen rauhanrakentamiseen ja jälleenrakentamiseen ja kehottaa ottamaan sukupuolten tasa-arvon näkökulman huomioon maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa;

33.

kannustaa voimakkaasti ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään konfliktialueiden naisiin kohdistuviin toimiinsa kehitykseen liittyvät seikat ja etenkin äitien oikeuden saada suojelua ja tukea sekä lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä naisten terveyteen ja taloudelliseen turvaan liittyvien oikeuksien tunnustamisen ja kiinnittämään erityistä huomiota omistusoikeuksiin ja erityisesti maanomistus- ja maanviljelyoikeuksiin;

34.

pitää myönteisenä EU:n päätöstä ottaa käyttöön 17:n täytäntöönpanoa mittaavan indikaattorin luettelo, jotta voidaan arvioida, miten hyvin EU on onnistunut ottamaan huomioon sukupuoleen liittyvät näkökohdat keskellä konfliktia ja konfliktin jälkeisessä tilanteessa olevissa epävakaissa maissa; korostaa, että indikaattoreita on vielä parannettava ja että niihin on sisällytettävä myös laadullisia mittareita; pyytää komissiota ja ulkosuhdehallintoa ottamaan huomioon tämän arviointiprosessin lopputulokset ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanovaiheissa.

35.

pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa 26. heinäkuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/427/EU 9 artiklan mukaisesti varmistamaan, että sukupuolinäkökulman edistämistä selkkauksia edeltävässä sekä niiden aikaisessa ja jälkeisessä tilanteessa koskevien maakohtaisten aloitteiden ohjelmasuunnittelua, täytäntöönpanoa ja seurantaa hallitaan edustustotasolla, jotta pystytään paremmin paneutumaan kunkin tilanteen erityispiirteisiin ja mahdollisesti jo olemassa olevaan alueelliseen ulottuvuuteen;

36.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät kansalliset toimintaohjelmat, toteuttamaan ne ja valvomaan niitä; kehottaa toistamiseen EU:ta ja jäsenvaltioita asettamaan toimintaohjelmissaan ja strategioissaan vähimmäisstandardit, jotka sisältävät realistisia tavoitteita, joita varten esitetään erityiset indikaattorit, viitearvot, määräajat, määrärahat ja tehokas valvontamekanismi; korostaa, että on tärkeää, että kansalaisjärjestöt osallistuvat toimintaohjelmien kehittämiseen, toteuttamiseen ja valvomiseen;

37.

kehottaa EU:ta varmistamaan, että tehtäviin ja operaatioihin rekrytoidaan tasapuolisesti sekä miehiä että naisia, sekä edistämään sitä, että naisia olisi nykyistä enemmän johtotason tehtävissä, esimerkiksi EU:n edustustojen päällikköinä EU:n ulkopuolisissa maissa ja jäsenvaltioissa;

38.

korostaa komission jäsenvaltioille antamaa kehotusta panna täytäntöön kansainväliset velvoitteet, kuten kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta tehty yleissopimus, Kairon toimintaohjelma, Pekingin toimintaohjelma ja YK:n vuosituhatjulistus, sekä noudattaa niitä;

39.

kannattaa vahvasti sukupuolinäkökohtien alan neuvonantajien tai sukupuolinäkökohtia käsittelevien yhteyshenkilöiden nimittämistä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) alaan kuuluviin operaatioihin ja EU:n edustustoihin sekä kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa huolehtimaan, että näiden tehtävät eivät ole päällekkäisiä ja että niillä on tarvittavat resurssit ja auktoriteetti;

40.

korostaa tietoisuuden lisäämiseksi tehtävää työtä stereotypioiden, syrjinnän (sukupuoleen, kulttuuriin tai uskontoon perustuvan syrjinnän) ja perheväkivallan vastustamiseksi ja pitää sitä tärkeänä yleisen tasa-arvon edistämiseksi; toteaa, että näiden toimien lisäksi pitäisi edistää myönteistä naiskuvaa tiedotusvälineiden ja mainonnan antamien kuvien sekä opetusmateriaalin ja internetin kautta;

41.

vaatii ottamaan YTPP:n yhteydessä käyttöön asianmukaisia julkisia kantelumenettelyjä, joilla helpotettaisiin erityisesti seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ilmoittamista; kehottaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa sisällyttämään puolen vuoden välein annettaviin YTPP-operaatioiden arviointeihin yksityiskohtaisen selvityksen naisista, rauhasta ja turvallisuudesta; muistuttaa, että YTPP-operaatiot ovat tärkeimpiä välineitä, joilla EU voi osoittaa sitoutuneensa turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1820 ja 1325 tavoitteisiin kriisimaissa ja -alueilla;

42.

pyytää, että EU:n tasolla kehitettyjen indikaattoreiden pohjalta kerättyjen tietojen arviointiin ja seurantaan osoitetaan omat määrärahat; kehottaa luomaan YTPP-operaatioissa erityisen budjettikohdan sukupuolinäkökohtia koskevaa asiantuntemusta sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevia hankkeita ja toimia varten;

43.

pyytää unionin budjettivallan käyttäjää lisäämään tulevista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä kaudella 2014–2020 sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseen myönnettäviä rahoitusvaroja;

44.

pyytää unionin korkeaa edustajaa ja komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, joilla parannetaan EU:n ulkoisten toimien rahoitusvälineiden (Euroopan kehitysrahasto, kehitysyhteistyön rahoitusväline, eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline, liittymistä valmisteleva tukiväline, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline ja vakautusväline) täydentävyyttä ja oikea-aikaista käyttöönottoa, jotta naisten tilannetta sodissa koskevat EU:n toimet eivät olisi hajanaisia;

45.

pyytää Euroopan tasa-arvoinstituutin erityistukea tehokkaiden tasa-arvon valtavirtaistamiskäytäntöjen keräämisessä, käsittelemisessä ja levittämisessä pantaessa täytäntöön naisia ja aseellisia selkkauksia koskevia Pekingin indikaattoreita;

46.

korostaa sukupuolten tasa-arvon, kehityksen ja rauhan edistämiseksi tehdyn EU:n ja YK:n kumppanuusaloitteen tärkeää roolia; toteaa, että aloitteella pyritään kartoittamaan tapoja sisällyttää sukupuolten tasa-arvo ja naisten ihmisoikeudet uusiin avustusmuotoihin sekä tukemaan kansallisten kumppaneiden pyrkimyksiä täyttää sukupuolten tasa-arvoa koskevat kansainväliset velvoitteet ja täydentää niiden sitoumuksia asianmukaisilla kansallisiin kehitysohjelmiin ja budjetteihin osoitetuilla määrärahoilla; korostaa, että kyseisessä hankkeessa keskitytään erityisesti naisten asemaan konfliktitilanteissa ja konfliktin jälkeisissä tilanteissa ja etenkin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 asianmukaiseen täytäntöönpanoon;

47.

kehottaa unionia keskittymään koulujen perustamiseen poikien ja tyttöjen koulutuksen parantamiseksi, kun se tarjoaa konfliktin jälkeisessä jälleenrakentamisessa apuaan;

48.

pitää tervetulleina sukupuolten erityispiirteet huomioon ottavien varhaisvaroitus- ja konfliktinseurantaindikaattoreiden luomiseen tähtääviä aloitteita, jollaisia ovat tehneet muun muassa UN Women, Euroopan neuvosto, Swiss Foundation for Peace, International Alert sekä Forum on Early Warning and Early Response;

49.

pitää hyvin tärkeänä, että naiset otetaan keskeisesti huomioon vesihuoltoa, viemäröintiä ja hygieniaa koskevassa toiminnassa konfliktialueilla ja konfliktista toipuvilla alueilla, ja korostaa siksi puhtaan juomaveden, riittävän viemäröinnin ja tuottavaan käyttöön tarkoitetun veden saannin parantamista;

50.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.