22.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 143/29

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisötalous Latinalaisessa Amerikassa”

2012/C 143/06

Esittelijä: Miguel ÁNGEL CABRA DE LUNA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Yhteisötalous Latinalaisessa Amerikassa.

Asian valmistelusta vastannut "ulkosuhteet"-erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. tammikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 22.–23. helmikuuta 2012 pitämässään 478. täysistunnossa (helmikuun 22. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 141 ääntä puolesta ja 3 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on tarkastella Latinalaisen Amerikan yhteisötaloutta (social economy) kansalaisyhteiskunnan järjestäytyneenä sektorina. Se on yleensä jätetty Euroopan unionin (EU) harjoittaman yhteistyötoiminnan ulkopuolelle. Tarkastelussa otetaan huomioon Latinalaisen Amerikan moninaisuus ja tunnustetaan eroavuudet näiden kahden alueen välillä. Sen vuoksi käsillä olevassa asiakirjassa on katsottu soveltuvammaksi käyttää termiä yhteisö- ja solidaarisuustalous (social and solidarity economy).

1.2   Yhdistyneet Kansakunnat on päätöslauselmassaan N:o 47/90 julistanut kunkin vuoden heinäkuun ensimmäisen lauantain kansainväliseksi osuustoiminnan päiväksi ja päätöslauselmassaan N:o 64/136 julistanut vuoden 2012 kansainväliseksi osuuskuntien teemavuodeksi. Kansainvälinen työjärjestö ILO on useissa yhteyksissä (etenkin päätöslauselmassaan N:o 193) tunnustanut osuustoiminnan sekä yhteisö- ja solidaarisuustalouden myönteiset piirteet. Myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki ovat osoittaneet kiinnostusta tätä sektoria kohtaan. EU on ottanut useissa yhteyksissä kantaa aiheeseen ja tunnustanut osuustoiminnan ja yhteisötalouden merkityksen. Euroopan investointipankki EIP puolestaan osallistuu hankkeisiin, joissa on mukana Latinalaisen Amerikan yhteisö- ja solidaarisuustalouden yrityksiä. Myös Mercosur ja muut latinalaisamerikkalaiset instituutiot ovat osallistuneet vastaaviin hankkeisiin. Tässä lausunnossa ollaan edellä mainittujen tahojen kanssa samoilla linjoilla.

1.3   Lausunnon tarkoituksena on myös toimia perustana ETSK:n työskentelylle valmistauduttaessa EU:n ja Latinalaisen Amerikan väliseen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden seitsemänteen tapaamiseen, joka järjestetään vuonna 2012 Santiago de Chilessä. Latinalaisen Amerikan ja EU:n yhteisö- ja solidaarisuustalouden edustajat ehdotetaan kutsuttaviksi osallistumaan sekä tapaamisen valmisteluihin että itse tapaamiseen, jotta lausunnon sisältöä voidaan tarkastella rakentavassa vuoropuhelussa. Lisäksi ehdotetaan, että seitsemännessä tapaamisessa otetaan kantaa kyseisen vuoropuhelun tuloksiin. ETSK toteaa, että yhteisö- ja solidaarisuustalous tarjoaa Latinalaisessa Amerikassa ratkaisuja vakaviin sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvon puutteisiin ja tilanteisiin, joissa loukataan perusoikeuksia. Se on keskeinen väline toiminnassa ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseksi ja harmaan talouden torjumiseksi ja olennaisen tärkeä tekijä paikalliskehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosesseissa. Yhteisö- ja solidaarisuustalous tukee monimuotoisuutta ja talouden demokraattisuutta. Sen vuoksi pidetään ensiarvoisen tärkeänä vahvistaa kaikkia näitä myönteisiä ominaisuuksia ja vaikutuksia ja siten edesauttaa välttämätöntä tuotantomallin muutosta.

1.4   Latinalaisen Amerikan yhteisö- ja solidaarisuustalouden eri suuntauksien rinnakkaiseloa ja yhteistyötä pidetään erittäin hyödyllisenä. Yhtäältä on pyrittävä siihen, että yhteisö- ja solidaarisuustalouden yrittäjähenkisimmät tahot osallistuvat solidaarisuuden periaatteisiin pohjautuvien tavoitteiden ja yleisen hyvinvoinnin toteuttamiseen sen sijaan, että ne asettaisivat etusijalle voiton tavoittelun. Toisaalta yhteisö- ja solidaarisuustalouden sen osan, jonka toiminta keskittyy enemmän yhteiskunnallis-poliittisen muutoksen tavoitteluun, on ymmärrettävä, että yritysten on oltava tehokkaita ja tuotettava voittoa luomalla verkostoja, joiden avulla ne selviävät markkinoilla. Sen vuoksi yhteisö- ja solidaarisuustalous ei saa ajautua köyhyystaloudeksi, vaan sen on pyrittävä kääntämään suuntauksia yhdistämällä toisiinsa kehitys, taloudellinen tehokkuus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus kaikenlaisten epäsymmetrioiden kitkemiseksi.

1.5   Latinalaisen Amerikan yhteisö- ja solidaarisuustalous kärsii merkittävistä, sen kehitystä vaikeuttavista ongelmista. Yhteiskunnallisen ja institutionaalisen näkyvyyden puute on niistä vakavimpia. Siihen vaikuttaa osaltaan tarkkojen mittaus- ja laskentaprosessien puute, minkä vuoksi alan laajuutta ja sen tärkeitä yhteiskunnallisia vaikutuksia ei pystytä todentamaan. Latinalaisen Amerikan maissa on kiireesti lisättävä ponnistuksia kansainvälisesti tunnustettujen tilastojen laatimiseksi yhteistyössä sellaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa kuten ECLAC (Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomissio), ICA-Américas (Amerikan mantereen kansainvälinen osuuskuntaliitto), Fundibes (iberoamerikkalainen yhteisötalouden säätiö), Cicopa (teollisuus-, käsiteollisuus- ja palveluntuottajien osuuskuntien kansainvälinen järjestö) ja Ciriec (julkisen talouden, yhteisötalouden ja osuustoimintatalouden kansainvälinen tutkimus- ja tiedotuskeskus). Näitä tahoja edustavien organisaatioiden vakituisen edustuksen puuttuminen on myös vakava ongelma, joka tulee ratkaista siten, että viranomaiset ja muut yhteiskuntaelämän toimijat tunnustavat ne keskustelukumppaniksi sosiaali- ja talouspolitiikkoja käsittelevissä neuvoa-antavissa elimissä. Talous- ja sosiaalineuvostot ja muut yhteiskunnallisen osallistumisen elimet ovat hyödyllinen osallistumiskanava myös yhteisö- ja solidaarisuustalouden organisaatioille.

1.6   Eräitä tärkeitä poikkeuksia lukuun ottamatta kokonaisvaltaisten ja osallistavien yhteisö- ja solidaarisuustaloutta koskevien julkisten toimien puuttuminen haittaa huomattavasti kyseisen talouden vahvistumista ja kehitystä. On oleellisen tärkeää, ettei tyydytä ehdotuksiin, jotka perustuvat pelkkään suoraan taloudelliseen apuun ilman vastiketta, vaan tuetaan toimia, joilla pyritään ratkaisemaan yhteisö- ja solidaarisuustalouden rahoituslähteisiin liittyvä ongelma. On ryhdyttävä toteuttamaan yleishyödyllisiä rakennepoliittisia toimia, ja niihin tulee sisältyä lainsäädäntöpäätöksiä sekä päätöksiä, jotka koskevat koulutuksen ja innovoinnin sekä ammatillisten valmiuksien kehittämistä, myös korkeakoulualalla. Yhteisö- ja solidaarisuustalouden panosta sosiaalisen suojelun kehittämiseen on vahvistettava sellaisten terveydenhuoltojärjestelmien avulla, joiden hallinnointiin käyttäjät osallistuvat. On lujitettava todellisia valtiotason toimintalinjoja, joiden jatkuvuus taataan myös hallitusten vaihtuessa.

1.7   Ammattiliitot ja muut työelämän toimijat, yhteisö- ja solidaarisuustalous mukaan luettuna, voivat yhdessä omaksua keskeisen roolin sellaisten institutionaalisten mekanismien kehittämisessä, joiden avulla torjutaan epäviralliseen talouteen ja näennäisiin itsenäisiin ammatinharjoittajiin liittyviä sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia. Ne voivat myös myötävaikuttaa ihmisarvoisten työpaikkojen ja laadukkaiden yleisten julkisten palvelujen takaamiseen sekä edistää "valmiuksien vahvistamiseen" tähtääviä toimia.

1.8   EU:n Latinalaisessa Amerikassa harjoittamassa yhteisö- ja solidaarisuustaloutta koskevassa kehitysyhteistyöpolitiikassa olisi sisäistettävä tässä lausunnossa esitetyt pohdinnat ja ehdotukset. On toteutettava yhteistyöhankkeita, joiden tarkoituksena on tehdä vakavaraisista yhteisö- ja solidaarisuustalouden yrityksistä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, paikalliskehityksen, monimuotoisuuden, talouden demokraattisuuden sekä talouden ja työmarkkinoiden laajamittaisen virallistamisen toimijoita. Yhteisö- ja solidaarisuustaloudelle on annettava etusija EU:n yhteistyöpolitiikassa, jotta vahvistetaan verkostoja, jotka toimivat talous- ja kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpanijoina. Yhteisö- ja solidaarisuuden yhteistyöhankkeissa on tuettava sen toimijoiden ja verkostojen koordinointia ja vältettävä pirstaleisuutta ja päällekkäisyyksiä: on ensiarvoisen tärkeää vahvistaa toiminnan kansainvälisyyttä ja strategista luonnetta.

1.9.   Toisaalta näinä maailmanlaajuisen kriisin aikoina on tarpeen vahvistaa EU:n ja Latinalaisen Amerikan yhteisö- ja solidaarisuustalouksien liike- ja kauppasuhteita. Latinalaisen Amerikan yhteisö- ja solidaarisuustalouden hyvät käytänteet voivat toimia seuraamisen arvoisina esimerkkeinä. Latinalaisen Amerikan maiden kanssa solmittavien kauppasopimusten on tuettava pk- ja mikroyritysten ja nimenomaan yhteisö- ja solidaarisuustalouden kehittymistä.

2.   Yhteisötalous Latinalaisessa Amerikassa

2.1   Kaksijakoinen käsite

2.1.1   Latinalaisen Amerikan yhteisö- ja solidaarisuustalouden tarkastelun lähtökohtana tässä lausunnossa on kaksi väistämätöntä tosiasiaa: ensinnäkin EU:n ja Latinalaisen Amerikan yhteiskuntien välisten erojen olemassaolo ja toisaalta se seikka, että Latinalainen Amerikka on epäyhtenäinen. Analyysin lähtökohtana on näin ollen kyseisen moninaisuuden maksimaalinen huomioon ottaminen. Siinä pyritään myös löytämään yhteneväisyyksiä, jotka mahdollistavat tasavertaisen yhteistyön, jossa otetaan huomioon kummallakin alueella tapahtuvat muutosprosessit. (1)

2.1.2   Latinalaisessa Amerikassa käytetään pääasiassa kahta termiä, "yhteisötalous" ja "solidaarisuustalous". Niistä jälkimmäinen on yleisempi, mutta sen merkityksestä on olemassa vastakkaisia käsityksiä (esimerkiksi käsite "kansalaistalous"). Euroopassa on vakiintunut termi "yhteisötalous", joka vastaa kiistämättä liiketaloudellisia merkityksiä sisältävää käsitettä. Se kuuluu järjestelmään vaihtoehtoisena tai erilaisena tapana tehdä asioita, eikä voitontavoittelua sinänsä katsota siinä ongelmaksi. Tältä osin keskeistä on se, miten syntynyt ylijäämä jaetaan, sillä yhteisötalouden yritystoiminnan tulee olla kilpailukykyistä ja tuottaa voittoa. EU:ssa termistä yhteisötalous ja sitä vastaavasta käsitteestä vallitsee laaja yksimielisyys. (2) Latinalaisessa Amerikassa tulkintoja on monenlaisia.

2.1.3   Viime vuosina kyseisestä sektorista on alettu käyttää termiä "yhteisö- ja solidaarisuustalous" etenkin Latinalaisessa Amerikassa tapahtuneiden poliittisten ja taloudellisten muutosten seurauksena. (3) Näin ollen ehdotamme sen käyttöä Latinalaiseen Amerikkaan viitattaessa.

2.1.4   Ensimmäiseksi voidaan todeta, että koko yhteisö- ja solidaarisuustaloudelle on yhteistä sen koostuminen yksityisyrityksistä, joiden tavoitteena on pikemminkin vastata ihmisten tarpeisiin kuin hankkia tuottoa pääomasijoittajille. Yhteisö- ja solidaarisuustalouden tilanne Latinalaisessa Amerikassa vaihtelee maittain, vaikkakin eräät mallit ovat täysin tunnistettavissa kaikissa maissa. Ehkä näitä yhteisiä piirteitä voitaisiin käyttää lähtökohtana muotoiltaessa käsitteestä yhtenevämpää tulkintaa. Latinalaisen Amerikan yhteisö- ja solidaarisuustalous koostuu pääasiassa osuuskunnista, keskinäisistä yrityksistä, säätiöistä, yhdistyksistä, työosuuskunnista, sosiaalisen yhteisvastuun organisaatioista, kansalaisryhmittymistä ja erilaisista mikroyrityksistä. Nämä yritykset ja organisaatiot perustuvat solidaarisuudelle ja yhteiskuntavastuulle. Niistä suurin osa toimii markkinoilla, mutta toisinaan ne luovat erityismarkkinoita (reilu kauppa), joilla sovelletaan muita kuin kilpailuperiaatteita.

2.1.5   Yhteisö- ja solidaarisuustalouden organisaatioihin ja yrityksiin liittyy toisenlaisia piirteitä kuin julkisiin ja yksityisiin pääomayhtiöihin, mutta ne tuottavat myös tavaroita ja palveluja. Näin ollen yhteisö- ja solidaarisuustalouden yritykset eivät ole yksinomaan tai ensisijaisesti hyväntekeväisyysyrityksiä eikä niiltä puutu täysin myöskään voitontavoittelu: tuotto on välttämätöntä. Keskeistä on, miten toiminnasta saatava tuotto jaetaan. Tuottoa ei mitata pelkästään taloudellisella kannattavuudella eikä yhteisötalouden jäsenille ja ympäristölle tuotettujen hyödykkeiden arvolla vaan myös yhteiskunnallisella lisäarvolla.

2.2   Laajuus ja mittaaminen

2.2.1   Yksi Latinalaisen Amerikan yhteisö- ja solidaarisuustalouden kehitystä haittaavista suurista ongelmista on se, että alaa koskevaa tietoa on hankala esittää järjestelmällisesti, mikä vahvistaa alan yhteiskunnallisen näkyvyyden puutetta. Ei riitä, että yhteisö- ja solidaarisuustalouden todellisia vaikutuksia vain arvaillaan, ne on tiedettävä. Tämän mittausprosessien puuttumisen vuoksi on hyvin vaikeaa osoittaa selvästi alan todellinen yhteiskunnallinen merkitys ja se, miten sen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja solidaarisen toiminnan vaikutukset eroavat muunlaisten yritysten vaikutuksista. Samaa vaaditaan Euroopassa tämän sektorin osalta: tilastollista tunnustamista, luotettavien julkisten rekisterien sekä satelliittitilinpidon luomista kutakin institutionaalista sektoria ja kutakin alaa varten näkyvyyden lisäämiseksi. (4)

2.3   Yhteisö- ja solidaarisuustalouden organisaatiot

2.3.1   Kuten monissa EU-maissa myös Latinalaisessa Amerikassa on ensisijaisen tärkeää ratkaista ongelma, jonka muodostaa yhteisö- ja solidaarisuustalouden riittävän vakiintuneen, yhdennetyn ja tehokkaan edustuksen puuttuminen. Vaikka edistystä on viime vuosina tapahtunut paljon, yhteisö- ja solidaarisuustalouden eri osien edustukselliset rakenteet on yhdistettävä noudattaen sekä ala- että aluekohtaista alhaalta ylöspäin suuntautuvaa pyramidirakennetta mutta välttäen pirstoutumista, edustusrakenteiden välistä kilpailua ja korporativismia. Kyseisten organisaatioiden tulee toimia lähellä paikallis- ja alueviranomaisia, jotta ne on helpompi nähdä yhteiskunnallisen hyödyn ja innovaation tukirakenteina, jotka pystyvät tarjoamaan vastauksia tärkeimpiin sosioekonomisiin ongelmiin.

2.3.2   Kun yhteisö- ja solidaarisuustalouden organisaatiot (5) saavuttavat tunnustetun aseman, jonka ansiosta niillä on todelliset vuoropuhelu- ja neuvottelumahdollisuudet, ne vahvistavat vaikutuspiiriään saadakseen aikaan synergiaa valmiuksien kehittämisen, yritysten tehokkuuden, yritysten yhteiskunnallisen vastuun, uusien hallintomallien ja huonojen käytänteiden torjunnan alalla ja kasvattavat näin ollen vaikutustaan talousjärjestelmään.

2.4   Julkiset politiikat

2.4.1   Yhteisö- ja solidaarisuustalouden on pyrittävä aikaansaamaan viranomaisten kanssa vastavuoroiseen kunnioitukseen ja riippumattomuuteen perustuvia sopimuksia ja kumppanuuksia. Tämä on ongelma, joka yhteisö- ja solidaarisuustalouden on vielä ratkaistava. Julkiset politiikat ovatkin yksi Latinalaisen Amerikan yhteisö- ja solidaarisuustalouden tärkeimmistä huolenaiheista ja tavoitteista. Politiikat, jotka perustuvat pääasiallisesti suoraan taloudelliseen apuun ilman vastiketta, ovat rahoituslähteitä, joita ei pysty kontrolloimaan eikä ennakoimaan, ja ne voivat myös muodostua painostuksen ja manipuloinnin välineiksi. Pelkästään hätäapuun ja avustukseen perustuvat politiikat edistävät huonoja käytänteitä.

2.4.2   On tuettava kokonaisvaltaisia ja osallistavia toimintalinjoja, jotka ovat yhteneviä yhteisö- ja solidaarisuustalouden sekä sellaisten hallitusten tärkeimpien päämäärien kanssa, joita kiinnostaa yhteisö- ja solidaarisuustalouden kyky mobilisoida yhteisön ja markkinoiden voimavaroja yleisen edun saavuttamiseksi ja innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi monisäikeisiin ongelmiin. Julkishallinolla ja yhteisö- ja solidaarisuustalouden organisaatioilla on kiistatta yhteisiä sosiaalisia tavoitteita, kun on kyse ihmisten pakottavien tarpeiden tyydyttämisestä. (6)

2.4.3   Rahoituksen saanti on yhteisö- ja solidaarisuustaloudelle jatkuva ongelma, joka haittaa sen kehitystä huomattavasti. Yhteisö- ja solidaarisuustalous elää pääasiassa jäseniensä ja tukijoidensa osuuksilla ja avustuksilla eikä kolmansien osapuolien spekulatiivisella pääomalla. Samalla se tekee yleiseksi käytänteitä, jotka palvelevat yleistä etua. Julkishallinnon toiminta yhteisö- ja solidaarisuustaloudelle soveltuvien säännöllisten rahoitusmuotojen kehittämiseksi lainsäädäntöuudistusten ja makrotaloudellisten toimien avulla on yleisesti ottaen vähäistä ja riittämätöntä. Tarvitaan valtion toimia, joiden myötä yhteisö- ja solidaarisuustalous pääsee osallistumaan talouden yleiseen suunnitteluun, teollisuuden rahoituspolitiikkaa uuden pääoman mobilisoimiseksi riskirahastoja vahvistamalla, toimia työntekijöiden ja jäsenien taloudellisen osallistumisen rahoittamiseksi sekä yritysryhmittymien muodostamista ja yhteisö- ja solidaarisuustalouden osallistumista julkisiin hankintoihin tukevia toimia. On kiireesti muutettava sellaisia toimia, jotka haittaavat perusteettomasti yhteisö- ja solidaarisuustalouden omien rahoituslaitosten ja -muotojen, kuten eettisen pankin ja mikrorahoituksen, kehitystä.

2.4.4   Suurimmasta osasta valtioita puuttuvat selvät poliittiset toimintalinjat sellaisten koordinoitujen ohjelmien laatimiseksi valtion eri tasoilla, hallinnon aloilla ja rakenteissa, jotka tarjoavat yhteisö- ja solidaarisuustaloudelle viralliset monialaiset puitteet. Hallinnolliset menettelyt eivät ole riittävän joustavia, eikä yhteisö- ja solidaarisuustalouden edistämistä ja tukemista koskevia suuria linjoja ole yhdenmukaistettu tehokkaasti kansallisella eikä ylikansallisella tasolla. Tarvitaan julkisia toimia pienten sosiaalisten yritysten ja paikallisen solidaarisen tuotantorakenteen häviämisen estämiseksi, työssä tapahtuvaa koulutusta ja yrityshallintoa koskevia politiikkoja erityisesti kuntatasolla (7) sekä yhteisö- ja solidaarisuustalouden eri muotoja koskevien sääntelypuitteiden mukauttamistoimenpiteitä. Erityisesti on syytä mainita tarve toteuttaa julkisia koulutuspolitiikkoja (ILO:n suositus 193 vuodelta 2002) yhteisö- ja solidaarisuustalouden hyväksi. Julkishallinto, yliopistot mukaan luettuina, ja yhteisö- ja solidaarisuustalous eivät ole ponnistelleet riittävästi tehdäkseen yhteistyötä tällä alalla.

2.5   Yhteisö- ja solidaarisuustalouden rooli Latinalaisen Amerikan talouskehityksessä

2.5.1   Oikeudenmukainen talouskehitys ja talouskasvu

2.5.1.1

Tavanomaisen kasvukäsityksen mukainen makrotalouden kehitys on Latinalaisessa Amerikassa ollut suotuisa, vaikkakin kehitys vaihtelee maittain. Alueen maiden painolastina on kuitenkin ongelmia, joiden johdosta tämä kasvu tapahtuu erittäin epätasa-arvoisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jolle ovat luonteenomaisia massiivinen ja hellittämätön työttömyys tietyissä yhteiskuntaryhmissä, työmarkkinoiden yleinen epävarmuus sekä sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden pesäkkeet. Yhteiskunnan kaksijakoisuuden kestämättömyydestä tietoisen "ennakoivan valtion" arvostuksen lisääntyminen näyttäisi kuitenkin tukevan aiempaa oikeudenmukaisempaa (8) ja ympäristöystävällisempää kasvua.

2.5.1.2

Latinalaisen Amerikan vahvistuneen yhteisö- ja solidaarisuustalouden panos kehityksen hallintaan painottuu sellaisten vakavien ongelmien poistamiseen kuin köyhyys, eriarvoisuus, syrjäytyminen, harmaa talous, ihmisten hyväksikäyttö, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden puute ja yritystoiminnan siirtyminen ja siis näin ollen tulojen ja vaurauden oikeudenmukaisemman jakautumisen varmistamiseen ja siten tuotantomallin välttämättömän muutoksen edistämiseen. Tässä mielessä yhteisö- ja solidaarisuustalous voi tuottaa sosiaalisia hyvinvointipalveluja ja tarjota muihin sektoreihin verrattuna suhteellisia etuja, kun on kyse etusijaisten hyödykkeiden ja sosiaalipalvelujen jakelusta ja tuottamisesta. Yhteisö- ja solidaarisuustalous soveltuu ihanteellisesti aiempaa oikeudenmukaisemman kehityksen toteuttamiseen, koska se pystyy saavuttamaan laajoja väestönosia ja myös alueita, jotka sijaitsevat usein kaukana vallan ja talouselämän keskuksista.

2.5.2   Epävirallinen talous ja sosiaaliset oikeudet

2.5.2.1

Epävirallinen talous (harmaa talous) on levinnyt laajalle Latinalaisessa Amerikassa ja myös joillakin EU:n alueilla. Sille on tyypillistä työ- ja talouselämän toimintojen harjoittaminen osittain tai kokonaan ilman sosiaaliturvaa ja noudattamatta sovellettavaa lainsäädäntöä. Työttömyys, vajaatyöllisyys ja huonot työolot ovat vastoin ILO:n määritelmää ihmisarvoisesta työstä (9). Tämä on vakava ongelma. Epävirallisen työn tai vajaatyöllisyyden on todettu olevan suoraan yhteydessä köyhyysasteeseen. Erityisesti tämä koskee naisia, nuoria, alkuperäis- tai afrikkalaisperäistä väestöä ja vammaisia sekä harmaan talouden että palkkatasa-arvon ja yhdenvertaisen kohtelun osalta. Yhteisö- ja solidaarisuustalous on muiden toimien ohessa tehokas väline harmaan talouden torjumiseen, sillä se liittää yritykset ja henkilöt lainsäädännön ja sosiaaliturvan piiriin. Lisäksi sen avulla pystytään estämään lisääntyneitä pyrkimyksiä julkisten palveluiden ulkoistamiseen, jonka seurauksia ovat palveluiden epävarmuus ja puutteellinen laatu sekä edunsaajien sosiaalisen suojelun heikkeneminen. Ammattiliitot ja muut työelämän toimijat, yhteisö- ja solidaarisuustalous mukaan luettuna, voivat yhdessä ottaa keskeisen roolin sellaisten institutionaalisten mekanismien kehittämisessä, joiden avulla torjutaan epäviralliseen talouteen ja näennäisiin itsenäisiin ammatinharjoittajiin liittyviä sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia. Ne voivat myös myötävaikuttaa ihmisarvoisten työpaikkojen ja laadukkaiden yleisten julkisten palvelujen takaamiseen sekä edistää "valmiuksien vahvistamiseen" tähtääviä toimia.

2.5.2.2

ILO tunnustaa yhteisö- ja solidaarisuustalouden merkityksen, sillä sen piiriin kuuluvien yritysten arvoihin ja periaatteisiin kuuluu työelämän perusperiaatteiden ja -oikeuksien kunnioittaminen. (10) On nähty, että yhteisö- ja solidaarisuustalouden kautta sosiaalipalvelut pystytään saattamaan niiden henkilöiden ja kuluttajien ulottuville, jotka eivät kuulu maksuperusteisten sosiaaliturvajärjestelmien piiriin. Näin voidaan korjata työmarkkinoiden epätasapainoa ja taata tasavertainen kohtelu kaikille.

2.5.2.3

Yhteisö- ja solidaarisuustalouden piirissä on paljon epävirallisia, itsensä työllistäneiden ryhmiä, joilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia työssä tapahtuvaan koulutukseen eikä rahoituksen tai virallisen tunnustuksen saamiseen. Pientuottajien ja käsityöläisten välinen luottamus ja vastavuoroisuus voisi toimia perustana virallistamismenettelylle yhteisö- ja solidaarisuustalouden yritysten kautta, sillä esimerkiksi tuottajaorganisaatioihin kuulumattomilla tuottajilla ei käytännössä ole pääsyä virallisille markkinoille. Yhteisö- ja solidaarisuustalouden panosta sosiaalisen suojelun kehittämiseen on vahvistettava sellaisten terveydenhuoltojärjestelmien avulla, joiden hallinnointiin käyttäjät osallistuvat. Yhteisö- ja solidaarisuustalouden sisällä mahdollisesti esiintyvän epävirallisen talouden kitkeminen on ensisijaisen tärkeää.

2.5.3   Paikallinen kehitys ja sosiaalinen koheesio

2.5.3.1

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vähimmäistason tavoitteiden määrittelyä pidetään keskeisen tärkeänä kaikissa kehitystä edistävissä toimissa. (11) Paikallishallinnossa on huomattu yhteisö- ja solidaarisuustalouden yrittäjien tukemisen merkitys maaseutu- ja kaupunkikuntien elinvoimaisuuden parantamisessa. Nämä yritykset luovat paikallisia työpaikkoja ja niiden voitot jäävät kiertämään paikallistasolle, mikä tukee uusia sijoituksia samalle alueelle. Sijoitusten, tuotannon ja palveluiden pysyminen paikallisissa käsissä tukee sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ja voittojen kiertäminen paikallis- ja aluetalouden sisällä vakauttaa taloutta.

2.5.3.2

Yhteisö- ja solidaarisuustalous pystyy todistetusti ruokkimaan ja laajentamaan yrittäjäkulttuuria, tukemaan yritysrakennetta sekä kytkemään toisiinsa taloudellisen toiminnan ja paikalliset tuotantotarpeet. Yhteisö- ja solidaarisuustalous tukee paikallista kehitystä maaseutualueilla, taantuvien teollisuusalueiden elvyttämistä ja kurjistuneiden kaupunkialueiden elinvoimaisuuden palauttamista. Näin kavennetaan huomattavia alueellisia eroja siten, että paikallinen kehitys ei perustu vain yhteen malliin vaan erilaisiin, rinnakkaisiin lähestymistapoihin, jotka tukevat alueiden sosiaalisia ja taloudellisia tarpeita.

2.5.3.3

Yhteisö- ja solidaarisuustalous tukee alueiden itsehallintoa, sillä kansalaisyhteiskunnalle annetaan merkittävä rooli alueen kehitysmallin määrittelyssä sekä talouskasvun ja rakennemuutoksen etenemisen valvonnassa. Maatalouden osuustoiminta on siinä keskeisessä asemassa. Sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävissä politiikoissa on keskityttävä paikallistasoon (sekä maaseudulla että kaupungeissa) peruspalveluiden, infrastruktuurien ja koulutuksen takaamiseksi. Yhteisö- ja solidaarisuustalous on tässä tehtävässä välttämätön.

2.5.4   Monimuotoisuus ja talouden demokraattisuus

2.5.4.1

Yhteisö- ja solidaarisuustalous ei ole merkitykseltään marginaalinen vaan keskeinen osa talousjärjestelmää yhdessä julkisen sektorin ja yksityisen pääoman kanssa. Se takaa talouden monimuotoisuuden ja toimii vastavoimana yksityiselle ja julkiselle sektorille. Yhteisö- ja solidaarisuustalous tukee kestävää kehitystä, piristää yhdistystoimintaa ja edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia koulutuksen kautta. Se on olennaisen tärkeä yhteiskunnallisen vakauden, kestävän talouskasvun ja oikeudenmukaisen tulonjaon saavuttamiseksi sekä taloudellisten vaihtoehtojen löytämiseksi.

2.5.4.2

Yhteisö- ja solidaarisuustalouden toiminta pohjautuu demokratian periaatteisiin ja osallistumiseen. Ihmiset ovat mukana tekemässä päätöksiä talousasioista ja saavat näin jatkuvaa käytännön kokemusta demokratiasta ja aktiivisesta kansalaisuudesta. Yhteisö- ja solidaarisuustalous vahvistaa yhteiskunnallisia rakenteita ja tarjoaa mahdollisuuksia konfliktien ratkaisemiseen sekä rauhan ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden edistämiseen, mikä tekee siitä erottamattoman osan Latinalaisen Amerikan talous- ja yhteiskuntajärjestelmää. Näitä mahdollisuuksia on syytä kannustaa.

3.   Kansainvälinen yhteistyö yhteisö- ja solidaarisuustalouden alalla

3.1   Yhteistyön tarve

3.1.1   Yhteisö- ja solidaarisuustalouden periaatteet ja käytännöt ovat samankaltaisia sekä EU:ssa että Latinalaisessa Amerikassa. Nämä yhteiset tekijät voivat tukea alueiden välistä yhteistyötä sekä kestävän kehityksen hyväksi että kaupan ja liiketoiminnan alalla.

3.1.2   ETSK on tästä syystä jo aiemmin painottanut, että Latinalaisen Amerikan maiden kanssa solmittavien kauppasopimusten on tuettava pk- ja mikroyritysten ja nimenomaan yhteisö- ja solidaarisuustalouden kehittymistä. (12)

3.2   Verkostot

3.2.1   Yhteisö- ja solidaarisuustaloutta edustavien tahojen, sosiaalisten yritysten sekä tieto-, kvantifiointi-, innovointi- ja korkeakoulukeskusten muodostamat verkostot voivat toimia foorumina pyrittäessä korjaamaan mainittuja suuria puutteita. EU:sta voi olla erityisen paljon hyötyä näiden päämäärien saavuttamisessa, mutta toimet eivät saa kohdistua ainoastaan köyhimpiin maihin ja alueisiin vaan myös tulotasoltaan keskiluokkaa oleviin kehittyviin talouksiin, joiden on vahvistettava sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja tasapainotettava talouskasvun jakautumista. Vakaalla pohjalla toimivien verkostojen tukema yhteisö- ja solidaarisuustalous auttaa tunnistamaan kiireellisimmät tarpeet sekä hankkeet, jotka tuottavat parhaita tuloksia, ja tekee näin EU:n kansainvälisestä yhteistyöstä valikoivampaa. EU:n rooli voi olla erityisen tärkeä pyrittäessä kytkemään toisiinsa yhteisö- ja solidaarisuustalouteen pohjautuvia verkostoja Latinalaisen Amerikan ja muiden kehittyvien alueiden (Afrikka, Aasia jne.) välillä. (13)

3.3   Yhteistyö yhteisö- ja solidaarisuustalouden kehittämiseksi

3.3.1   EU voi yhteistyössä lähteä liikkeelle toteuttamalla yhteisö- ja solidaarisuustalouden liiketoimintasuunnitelmia kestävän kehityksen puolesta. (14) Niihin osallistuvat sitoutuneiden Latinalaisen Amerikan maiden hallitukset yhteistyössä molempien maanosien yhteisö- ja solidaarisuustalouden järjestöjen kanssa. Näin luodaan tukiohjelmia ja tarjotaan teknistä apua yrittäjille aktiivisen työllisyyspolitiikan puitteissa. Tällöin EU:n läsnäolon Latinalaisessa Amerikassa mielletään siten, ettei se johdu ainoastaan kaupallisista eduista.

4.   Vuosi 2012 käännekohtana: YK:n kansainvälinen osuuskuntien teemavuosi sekä Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kansalaisyhteiskunnan edustajien seitsemäs tapaaminen

4.1   YK:n yleiskokous on julistanut (päätöslauselma N:o 64/136) vuoden 2012 kansainväliseksi osuuskuntien teemavuodeksi. Päätöslauselmassa on monia tärkeitä kohtia, joissa painotetaan etenkin osuuskuntatoiminnan merkitystä talouden ja yhteiskunnan kehitykselle kaikkialla maailmassa. YK pyrkii erityisesti tukemaan osuuskuntatoiminnan aktiivista edistämistä vuoden 2012 aikana. Tässä lausunnossa tuetaan YK:n päätöslauselman sisältöä kokonaisuudessaan ja yhdytään siinä tehtyihin ehdotuksiin.

4.2   Vuonna 2012 järjestetään myös Euroopan ja Latinalaisen Amerikan kansalaisyhteiskunnan edustajien seitsemäs tapaaminen. Tämän kokouksen ja sitä edeltävien valmisteluistuntojen yhteydessä järjestetään työkokouksia, joissa yhteisö- ja solidaarisuustalouden, Latinalaisen Amerikan ja EU:n edustajat analysoivat tämän lausunnon sisältöä ja pyrkivät löytämään yhteisiä suosituksia sisällytettäviksi lopulliseen asiakirjaan.

Bryssel 22. helmikuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1)  EU 2020 strategiaa koskeva komission asiakirja KOM(2009) 647, EUVL C 347, 18.7.2010, s. 48–54, "EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteiden sosioekonomisten näkökohtien edistäminen".

(2)  Asiakokonaisuuteen INT/447 kuuluva ETSK:n lausunto "Yritysmuotojen moninaisuus", EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22–28; ns. Toian raportti INI/2250/2008; ETSK:n lausunto osuuskuntien edistämisestä Euroopassa (EUVL C 234, 22.9.2005); ETSK:n lausunto "Osuus- ja yhteisötalous ja yhtenäismarkkinat" (EUVL C 117, 26.4.2000); tähän liittyen Espanjassa ja Portugalissa vuonna 2011 annetut lait yhteisötaloudesta sekä jäsenvaltioiden muut säädökset, joilla säännellään yhteisö- ja solidaarisuustaloutta.

(3)  Kyseistä termiä on käyttänyt esimerkiksi Kansainvälinen työjärjestö ILO vuonna 2010 julkaisemassaan työasiakirjassa Social and solidarity economy: building a common understanding, jonka on laatinut ILO:n kansainvälinen koulutuskeskus ITCILO.

(4)  Latinalaisesta Amerikasta ei ole olemassa tarkkoja tilastoja, mutta Fundibesin vuonna 2009 tekemien tutkimusten mukaan yhteisö- ja solidaarisuustalouden organisaatioita voidaan alustavasti arvioida olevan yli 700 000 ja niissä lähes 14 miljoonaa jäsentä. Lisäksi koko alueen harmaan talouden laajuus vaikeuttaa suuresti tarkkaa tai edes likimääräistä yleistä laskentaa. ICA puolestaan katsoo, että Latinalainen Amerikka on "nopeimmin kasvava" alue uusien osuuskuntien ja niiden jäsenien määrässä mitattuna (2009). Uruguayn kansallinen osuuskuntainstituutti Inacoop ilmoittaa joitakin lukuja vuodelta 2008: 1 164 osuuskuntaa, 907 698 aktiivista jäsentä, vuosituotannon arvo 1 708 miljoonaa dollaria (3,2 % kokonaistuotannosta), 27 449 työntekijää. Myös Argentiinan luvut ovat vuodelta 2008: 12 760 osuuskuntaa ja 9 392 713 jäsentä; 4 166 keskinäistä yritystä ja 4 997 067 jäsentä; 289 460 työntekijää (lähde: INAES). Chilessä lasketaan olevan 1 152 osuuskuntaa ja 1 178 688 jäsentä sekä 536 keskinäistä yritystä (lähde: Fundibes). Kolumbia: 8 533 osuuskuntaa ja 139 703 jäsentä; 273 keskinäistä yritystä ja 4 758 jäsentä (lähde: Confecoop). Guatemala: 841 osuuskuntaa ja 1 225 359 jäsentä (useita lähteitä). Paraguay: 453 osuuskuntaa ja 1 110 000 jäsentä (lähde: Fundibes). Brasilia: ks. alaviite 9. On myös olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat yhteisö- ja solidaarisuustalouden vahvuuden kriisitilanteessa. Kaikki nämä tiedot ja arvioinnit ovat kuitenkin enemmän näkemykseen perustuvia ja likimääräisiä kuin todennettavia.

(5)  Esimerkkejä edustuselimistä: Confecoop (Kolumbia), Conacoop (Costa Rica), Confecoop (Guatemala), Conpacoop (Paraguay), Hondurasin osuuskuntien liitto, OCB (Brasilia), Conacoop (Dominikaaninen tasavalta), Cudecoop (Uruguay), Consejo Mexicano de Empresas de la Economía Solidaria y Cosucoop (Meksiko). Kansainväliseltä tasolta voidaan mainita mm. ICA-América ja Cicopa.

(6)  Yhteisö- ja solidaarisuustalouden julkisia instituutioita: Infocoop (Costa Rica), Dansocial (Kolumbia), Incoop (Paraguay), INAES (Argentiina), Senaes (Brasilia), Inacoop (Uruguay) tai Insafocoop (El Salvador).

(7)  Sen mukaisesti, mitä todetaan pk-yritysten osalta asiakokonaisuuteen REX/180 kuuluvassa ETSK:n lausunnossa "EU:n ja Meksikon suhteet" (15.2.2006), EUVL C 88, 11.4.2006, s. 85–93.

(8)  Yhdistyneiden Kansakuntien Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission ECLACin mukaan yli puolet väestöstä (350 miljoonaa henkeä) elää köyhyysrajan alapuolella ja 22 miljoonaa lasta joutuu tekemään työtä tullakseen toimeen. Maininnan arvoisia ovat Brasilian hallitusten viime vuosikymmenen aikana toteuttamat esimerkilliset toimet, joiden ansiosta miljoonat ihmiset ovat päässeet irti äärimmäisestä köyhyydestä. Maan yhteisö- ja solidaarisuustalous on osallistunut yhteistyöhön näiden saavutusten aikaansaamiseksi kansallisen solidaarisuustalousviraston Senaesin ja viraston johtajan Paul Singerin strategian välityksellä. Singer on äskettäin todennut, että "yhteisö- ja solidaarisuustalous tarvitsee enemmän rahaa, laajemmat markkinat ja lisää tunnettuutta".

(9)  Brasilian solidaarisuustalouden kartoituksen mukaan maassa on 22 000 yritystä, joista kolmasosa on epävirallisia (www.fbes.org.br). Katso myös ETSK:n lausunto REX/232 aiheesta "EU:n ja Keski-Amerikan suhteet", lausunto SOC/250 aiheesta "Ihmisarvoista työtä kaikille", EUVL C 256, 27.10.2007, s. 138–143 sekä 12.10.2009 laadittu EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen yleiskokouksen työasiakirja aiheesta "Strategioita työllisyyden ylläpitämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi erityisesti naisille ja nuorille" (ei saatavilla suomeksi), EUVL C 93, 27.4.2007, s. 38–41.

(10)  Vuoden 2011 työasiakirja “Social and solidarity economy: our common road towards Decent Work”, http://socialeconomy.itcilo.org/en/2011-readers. Katso myös tämän lausunnon kohta 3.2.

(11)  Muun muassa ETSK:n asiakirja: Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien kuudes tapaaminen vuonna 2010 sekä ECLACin työasiakirjat Santiago de Chilessä 2007 järjestettyä valtion- ja hallitusten päämiesten iberoamerikkalaista huippukokousta varten, ETSK:n lausunto REX/257 "EU:n ja Brasilian suhteet", EUVL C 100, 30.4.2009, s. 93–99, ETSK:n lausunto REX/232 "EU:n ja Keski-Amerikan maiden suhteet", EUVL C 256, 27.10.2007, s. 138–143, ETSK: EU:n ja Keski-Amerikan välinen assosiaatiosopimus, EU:n ja Latinalaisen Amerikan maiden huippukokous Guadalajarassa, ETSK: Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kansalaisyhteiskunnan edustajien neljäs tapaaminen vuonna 2006, ETSK:n lausunto REX/210 "EU:n ja Andien yhteisön suhteet"EUVL C 309, 16.12.2006, s. 81–90, ETSK:n lausunto REX/180 "EU:n ja Meksikon suhteet", EUVL C 88, 11.4.2006, s. 85–93, ETSK:n lausunto REX/135: "Amerikkojen vapaakauppa-alueen vaikutukset Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välisiin suhteisiin"EUVL C 110, 30.4.2004, s. 40–54, REX/13 (EUVL C 169, 16.6.1999), sekä erityisesti ETSK:n lausunto REX/152: "Sosiaalinen yhteenkuuluvuus Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla"EUVL C 110, 30.4.2004, s. 55–71.

(12)  Asiakokonaisuuteen REX/277 kuuluva ETSK:n lausunto "Yhteiskunnallis-taloudellisten näkökohtien edistäminen EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteissa", EUVL C 347, 18.12.2010, s. 48–54. Katso myös ETSK:n kanta kyseisen alueen maiden kanssa tehtyihin kauppasopimuksiin.

(13)  Tässä yhteydessä on analysoitava Kiinan roolia maailmanlaajuisella tasolla ja sen merkitystä monista eri näkökohdista, erimerkiksi strategisten liittoutumien osapuolena. Latinalaisessa Amerikassa on merkittäviä verkostoja kuten Red del Sur (Mercosur), Unisol (Brasilia) ja Fides-säätiö (Meksiko).

(14)  Yhteisö- ja solidaarisuustalouden yhteys ympäristön kestävyyteen on yksi sen ominaispiirteistä. Katso alaviitteessä 10 mainitun asiakirjan tekstijakso 9, jossa käsitellään "vihreitä työpaikkoja". Katso myös EUVL C 48, 15.2.2011, s. 14–20 ja EUVL C 48, 15.2.2011, s. 65–71.