KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIMELLE Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2011 /* COM/2012/0281 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIMELLE Yhteenveto komission hallintosaavutuksista
vuonna 2011 1. Johdanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 317
artiklan mukaan Euroopan komissio on vastuussa EU:n talousarvion
toteuttamisesta annettujen määrärahojen rajoissa ja moitteettoman varainhoidon
periaatteiden mukaisesti. Artiklan
mukaan jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä komission kanssa
varmistaakseen, että määrärahat käytetään näiden periaatteiden mukaisesti. Antamalla tämän yhteenvetokertomuksen komissio
ottaa yleisen poliittisen vastuun EU:n talousarvion hallinnoinnista
pääjohtajiensa ja toimialajohtajiensa vuotuisissa toimintakertomuksissaan
esittämien lausumien ja varaumien perusteella. Komissio ilmoittaa yhteenvetokertomuksessa myös hallinnointiin
liittyvät suurimmat ongelmat, jotka on ratkaistava ensi tilassa, sekä toimet,
jotka on toteutettava havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Vuosi 2011 oli neljäs peräkkäinen vuosi, jolloin
tilintarkastustuomioistuin antoi varaumia sisältämättömän myönteisen lausuman
EU:n konsolidoidusta vuoden 2010 tilinpäätöksestä. Maksujen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden osalta
tilintarkastustuomioistuin arvioi virhetason[1] olevan kaiken
kaikkiaan 2–5 prosenttia, mikä kestää hyvin vertailun tilanteeseen vuonna 2006,
jolloin todennäköisin virhetaso oli edelleen yli 7 prosenttia. Tämä osoittaa, että ajan mittaan toteutetut
toimenpiteet havaittujen puutteiden korjaamiseksi ovat toimivia, ja on osoitus
komission jatkuvista ponnisteluista. Komission käsityksen mukaan
tilintarkastustuomioistuin on päättänyt ottaa käyttöön metodologisia muutoksia. Nämä muutokset koskevat sen tarkastusotokseen
sisältyvien tilien perustana olevien toimien uudelleenmäärittelyä
(ennakkomaksut jätetään pois ja tilien tarkastaminen ja hyväksyminen otetaan
mukaan) ja julkisiin tarjouskilpailuihin liittyvien vakavien
säännönvastaisuuksien kvantifiointimenetelmää kaikilla politiikan aloilla. Varainhoitovuosi 2011 toimii tilintarkastustuomioistuimen
uuden menetelmän kenraaliharjoituksena. Uutta lähestymistapaa sovelletaan vuodesta 2012, ja se lisää
todennäköisesti mekaanisesti raportoituja virheitä
vuodesta 2012 alkaen. Komissiolla on se käsitys, että nämä muutokset selitetään selkeästi
ja että virhetasot esitetään vuosikertomuksissa siten, että niitä voidaan yhä
vertailla edellisiin vuosiin. Komissio
on kuitenkin huolissaan siitä, mikä vaikutus julkaistujen virhetasojen nousulla
voi olla valvontakustannuksiin, koska se voisi johtaa siihen, että sidosryhmät
vaativat lisätarkastuksia, mikä lisäisi avustusten saajien ja komission
yksiköiden hallinnollista taakkaa. 2. Varmuuden
perustan vahvistaminen 2.1. Vastuuketju Komission kollegio antaa poliittisten ja hallinnollisten tavoitteiden
täytäntöönpanon tehtäväksi pääjohtajille ja toimialajohtajille, jotka
valtuutettuina tulojen ja menojen hyväksyjinä saavat välineet toimintaa varten. Tälle hajautetulle hallinto-organisaatiolle on
ominaista, että eri toimijoiden vastuualueet on määritelty selvästi. Valtuutetuilla tulojen ja menojen hyväksyjillä on
täydet valtuudet määritellä asianmukaisin ja tehokkain valvontajärjestelmä,
jolla varmistetaan niiden varojen moitteeton ja tehokas hallinnointi, joista he
ovat vastuussa. Vuotuinen
toimintakertomus on valtuutetuille tulojen ja menojen hyväksyjille tärkein
väline, jonka avulla he voivat osoittaa, kuinka he hoitavat vastuullaan olevia
taloudellisia ja henkilöresursseja. Valtuutetut
tulojen ja menojen hyväksyjät raportoivat vuotuisissa toimintakertomuksissa,
kuinka he ovat hoitaneet tehtävänsä[2].
Toimintakertomuksiin sisältyy allekirjoitettu vahvistuslausuma, joka kattaa
muun muassa rahoitustoimien laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden. Vuotuisessa toimintakertomuksessa tuodaan
esille kaikki hallinnointiin liittyvät ongelmat, jotka on tarpeen saattaa
kollegion tietoon, jotta niille saataisiin tunnustus poliittisella tasolla. Kussakin vuotuisessa toimintakertomuksessa
nimenomaisesti vahvistetaan, että asiasta vastaavalle komissaarille (tai
vastaaville komissaareille) on ilmoitettu vuotuisen toimintakertomuksen
tärkeimmistä seikoista, mukaan lukien mahdolliset varaumat, jotka valtuutettu
tulojen ja menojen hyväksyjä aikoo tehdä, ennen lopullisen vahvistuslausuman
allekirjoittamista. Komission kollegio hyväksyy
yhteenvetokertomuksen komission viikkokokouksessa keskusteltuaan siitä. 2.2. Vuotuisten
toimintakertomusten laatu Vuotuiset toimintakertomukset ovat merkittävä tiedonlähde
tilintarkastustuomioistuimelle ja vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle. Vuoden 2010 vuosikertomuksessaan
tilintarkastustuomioistuin arvioi 49:stä vuotta 2010 koskevasta vuotuisesta
toimintakertomuksesta 21:n laatua. Tilintarkastustuomioistuimen
mielestä tarkastetuista vuoden 2010 toimintakertomuksista kahdessatoista
annetaan ”oikea ja riittävä arvio varainhoidon sääntöjenmukaisuudesta” ja
yhdeksässä tarkastetussa vuoden 2010 toimintakertomuksessa annetaan ”osittain
oikea ja riittävä arvio”. Näistä
yhdeksästä toimintakertomuksesta seitsemän osalta tilintarkastustuomioistuin
katsoi, että varauman soveltamisalan tai laajuuden olisi pitänyt olla suurempi. Vuoden 2011 toimintakertomuksissa selitetään,
kuinka kyseiset yksiköt ovat pyrkineet ratkaisemaan
tilintarkastustuomioistuimen esille ottamat ongelmat. Vuotuisia toimintakertomuksia koskevia ohjeita on edelleen tarkennettu
varmuuden tueksi esitettävien seikkojen laadun ja kertomusten luettavuuden
parantamiseksi. Komission analyysi
osoittaa, että kaiken kaikkiaan tarkistetut ohjeet on pantu asianmukaisesti
täytäntöön kaikkialla komissiossa. Kaikki yksiköt ovat ilmoittaneet sääntöjenmukaisuuden indikaattoreita,
jotka kattavat kaikki merkittävät talousarvion alat, ja kaikki
tilinpäätöspäivän jälkeisistä tapahtumista raportoineet ovat noudattaneet
raportoinnissa tarkistettuja ohjeita. Komissio toteaa, että on saavutettu edistystä kohti varaumien laajuuden
ja niihin liittyvän taloudellisen riskin objektiivisempaa ja tarkempaa
määrittämistä. Parannuksiin sisältyy
suurempi johdonmukaisuus terminologian käytössä, virhetasojen esittämisessä,
riskin suuruuden laskennassa ja olennaisuuskriteerien soveltamisessa sekä
parhaiden yhteisen hallinnoinnin alalla käytettävissä olevien luotettavien
tietojen käyttäminen. Parannuksiin pyritään jatkuvasti, ja siitä syystä komission
keskusyksiköt antavat jatkossakin varhaisessa vaiheessa pääosastoille tukensa
vuotuisten toimintakertomusten laadinnassa keskustellen pääosastojen ja
toimialojen kanssa ja antaen tarvittavaa ohjeistusta lopullisten tekstien
laadun parantamiseksi. (Ennakko)vertaisarvioinnit
osoittautuivat jälleen tehokkaaksi välineeksi, jonka avulla eri yksiköt voivat
vaihtaa näkemyksiä monialaisten kysymysten esittämisestä vuotuisissa
toimintakertomuksissa, johdonmukaisen lähestymistavan soveltamisesta sekä
havaittujen puutteiden korjaamisesta. Vuotuiset
toimintakertomukset ovat valtuutettujen tulojen ja menojen hyväksyjien tärkein
keino raportoida vastuuvelvollisuudestaan komissaareille. Lisäksi ne ovat
tärkeä tietolähde vahvistuslausumaa varten. Komissio on sitoutunut parantamaan edelleen vuotuisten
toimintakertomusten luettavuutta ja vertailukelpoisuutta. Komissio kehottaa pääsihteeristöä ja budjettipääosastoa jatkamaan
pääosastojen ja toimialojen opastamista, tarkistamaan säännöllisesti voimassa
olevia ohjeita, antamaan selvityksiä, tarjoamaan koulutusta, arvioimaan
vuotuisten toimintakertomusten luonnosten laatua ja järjestämään
vertaisarviointitapaamisia. 2.3. Virheraportointi Pääjohtajat esittävät vahvistuslausumissaan varaumia sen perusteella,
miten olennaisiksi he arvioivat vuotuisten toimintakertomustensa kattamiin
osa-alueisiin liittyvät puutteet ja/tai huomautukset. Määriteltäessä sitä, onko varauma välttämätön, on tärkeää arvioida
havaittuja tai raportoituja virheitä ja niihin liittyvää taloudellista riskiä. Komission yksiköt soveltavat jäännösvirheiden arvioinnissa ja
laskennassa erilaisia menetelmiä, joissa otetaan huomioon niiden
politiikanalojen erityispiirteet, joista eri yksiköt vastaavat. Aina kun se on ollut mahdollista pääsihteeri ja
budjettipääosaston pääjohtaja ovat kannustaneet yhdenmukaistamaan eri
tekijöitä, erityisesti jäännösvirhetason käyttöä. Näin ollen voimassa olevia ohjeita on parannettu sen varmistamiseksi,
että kaikissa yksiköissä sovelletaan johdonmukaisesti terminologiaa ja
kriteerejä. Tämä koskee niin jäännösvirhetasoa, monivuotisen lähestymistavan
käyttöä kuin käsitettä ’tilinpäätöspäivän jälkeiset tapahtumat’ (vuoden lopun
ja maaliskuun lopun, jolloin valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä
allekirjoittaa kertomuksen, väliset tapahtumat). Monet pääosastot ovat jo
soveltaneet monivuotista lähestymistapaa virheraporteissa.
Komissio kehottaa muita monivuotisia ohjelmia
hallinnoivia toimialoja ilmoittamaan vuotuisissa toimintakertomuksissaan
monivuotiseen valvontastrategiaan sisältyvän kumulatiivisen taloudellisen riskin.
Tämä on ainoa lähestymistapa vuodesta 2012 alkaen. Tarkastelujakson aikana rakennerahastoista vastaavat pääosastot
laativat uuden yhteisen lähestymistavan olennaisuuden määrittämiseksi. Päätös varauman esittämisestä perustuu nyt
kolmivaiheiseen lähestymistapaan: -
arvioidaan kansalliset hallinnointi- ja
valvontajärjestelmät; -
otetaan täysimääräisesti huomioon kansallisten
viranomaisten ennakoimat ja vuotuisissa tarkastuskertomuksissa ilmoitetut
virhetasot, kun ne on pystytty validoimaan, ennalta määriteltyjen arvioitujen
virhetasojen[3] käyttämisen sijasta; -
sovelletaan kumulatiivista jäännösriskiä kuhunkin
ohjelmaan monivuotisten hallinnointi- ja valvontajärjestelmien
oikaisukapasiteetin seuraamiseksi. Tämä lähestymistapa tarkoittaa myös sitä, että vuotuisissa
toimintakertomuksissa esitetään tulokset, joihin komissio on päätynyt arvioidessaan
kaikki toimintaohjelmien tarkastusjärjestelmät, ottaen huomioon varmuuden
eri tasot ja kansalliset tarkastuslausumat. Tämä on myös yhtenäisen tarkastusmallin periaatteen mukaista ja
korostaa sitä, että jäsenvaltiot ovat vastuussa omasta valvontaympäristöstään. Komissio katsoo näiden olennaisuuskriteerien
yhdenmukaistamiseen tähtäävien pyrkimysten merkitsevän huomattavaa parannusta
vuotuisten toimintakertomusten johdonmukaisuuteen, luettavuuteen ja
avoimuuteen. Se kehottaa
aluepolitiikan, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden, maatalouden ja
maaseudun kehittämisen sekä meri- ja kalastusasioiden pääosastoja jatkamaan
tätä yhdenmukaistamista ja sopimaan yhdenmukaisista arviointiperusteista ja
esittämistavasta vuoden 2012 vuotuista toimintakertomusta varten. Sisäasioiden pääosaston olisi eri
oikeusperustoista huolimatta osallistuttava mahdollisimman paljon tähän
yhdenmukaistamisprosessiin. 2.4. Sisäinen
tarkastus Sisäisen tarkastuksen seurantakomitea jatkoi komissaareille suunnattua
tiedottamista tarkastukseen liittyvistä kysymyksistä, esimerkiksi koko
organisaatioon vaikuttavista kysymyksistä. Sisäisen tarkastuksen seurantakomitea tiedotti komissaareille myös
edistyksestä, jota on saavutettu hyväksyttyjen tilintarkastussuositusten
täytäntöönpanossa vuoden 2011 loppuun mennessä. Kaudella 2007–2011 hyväksytyistä suosituksista 80 prosenttia on pantu
täytäntöön. Vuoden 2011 lopussa
toteuttamatta olleista 118:sta erittäin tärkeästä suosituksesta ainoastaan 24
oli yli kuusi kuukautta myöhässä alun perin suunnitellusta tavoitepäivästä. Toukokuussa 2012 komission sisäisen tarkastuksen yksikkö esitti
varainhoitoasetuksen 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisäistä
tarkastusta koskevan vuosikertomuksen vuodelta 2011. Sen lisäksi komission sisäisen tarkastuksen yksikkö antoi toisen
kokonaislausuntonsa. Lausunnon
pohjana on sisäisten tarkastajien ja sisäisen tarkastuksen yksikön vuosina
2009–2011 tekemä työ, joka on osa koordinoitua strategista
tarkastussuunnitelmaa. Siinä
keskitytään varainhoitoon. Kokonaislausunnossa annetaan myönteinen lausunto varainhoidosta
komissiossa lukuun ottamatta aloja, joita koskevia varaumia pääjohtajat ovat
esittäneet vuotuisissa toimintakertomuksissaan. Kyseisten varaumien arvioidut mahdolliset taloudelliset vaikutukset
ovat alle 2 prosenttia koko talousarviosta, mutta kaikki varaumat eivät ovat
mitattavissa, vaan ne ovat mahdollisia komission maineeseen liittyviä riskejä. Lisäksi komissio toteaa, että kokonaislausuntoon liitetyssä painotusta
koskevassa kohdassa sisäisen tarkastuksen yksikkö korostaa joitakin
kysymyksiä, joihin komission yksiköiden on puututtava: -
tarve yhdenmukaistaa entisestään jäännösvirhetason
laskemista koko komission tasolla; -
ulkoisen avun alalla havaitut heikkoudet, jotka
liittyvät keskitettyihin ja hajautettuihin ehdotuspyyntöihin, sekä erityisesti
tarve parantaa EU:n edustustojen avustusten hallinnoinnin alalla suorittamien
tarkastusten suunnittelua ja seurantaa sekä niistä raportointia; -
politiikanalat, joilla virheriski on edelleen liian
suuri, ja erityiset ongelmat, jotka liittyvät yhteistyössä jäsenvaltioiden
kanssa toteutettavaan hallinnointiin koheesiopolitiikan alalla; -
tarve parantaa koordinointia ja yhdenmukaistaa
valvontastrategioita politiikanalojen ryhmien tasolla, erityisesti paikalla
tehtyjä tarkastuksia koskevien tutkimuksen pääosastojen ohjelmien tapauksessa; -
jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien puutteet,
erityisesti avustusohjelmien täytäntöönpanosta vastaavien yksiköiden
maksuhakemuksista suorittamat ensimmäisen tason tarkastukset; -
toimenpiteet, joita oltiin vielä panemassa
täytäntöön vuoden 2011 lopussa tiettyjen erittäin merkittävien riskien
poistamiseksi, kuten hallintotavan, hankkeiden hallinnoinnin ja maailmanlaajuisen
satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) kiinteää omaisuutta koskevan
kirjanpidon parantaminen; tutkimuksen
alalla maksettuja korvauksia koskevien ennakkotarkastusten tehokkuuden
parantaminen; tietotekniikan
kehityksen ohjaaminen päällekkäisyyden välttämiseksi; useiden yksiköiden suorittama maksumääräaikojen seuranta ja
petostentorjuntastrategian täytäntöönpano. 3. Vuotuisista toimintakertomuksista
saatava varmuus ja pääjohtajien esittämät varaumat Tutkittuaan vuotuiset toimintakertomukset ja
erityisesti pääjohtajien allekirjoittamat lausumat komissio toteaa, että ne
kaikki antavat riittävän varmuuden asianmukaisesta resurssien käytöstä,
moitteettoman varainhoidon periaatteiden noudattamisesta ja siitä, että
valvontamenettelyt antavat tarvittavat takeet tilien perustana olevien
rahoitustoimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta. Eräät valtuutetut tulojen ja menojen hyväksyjät ovat ilmoittaneet vielä
esiintyvistä puutteista ja esittäneet niitä koskevia varaumia vuotuisissa
toimintakertomuksissaan ilman, että yleistä varmuutta on asetettu
kyseenalaiseksi. Neljätoista pääjohtajaa ja kaksi toimeenpanoviraston johtajaa esittivät
yhteensä 27 varaumaa vuotta 2011 koskevissa toimintakertomuksissaan. Varaumia on tehty 17 yksikössä, jotka muodostavat
yhdessä yli 90 prosenttia komission rahoitustoiminnoista (menot ja tulot). Niihin sisältyi vuonna 2010 jo esitetyistä
17 varaumasta 14 varaumaa, joita koskevia toimia toteutettiin
edelleen vuoden 2011 lopussa, sekä 13 uutta varaumaa. Kolme vuonna 2010 tehtyä varaumaa poistettiin. Varaumissa määritetty riskinalainen kokonaismäärä kasvoi huomattavasti,
600 miljoonasta eurosta vuoden 2010 toimintakertomuksissa mahdollisesti 3
564 miljoonan[4] euron enimmäismäärään
vuoden 2011 toimintakertomuksissa. Tämä
lisäys varaumien määrässä ja riskinalaisten määrien rahallisessa määrässä ei
ole seurausta komission varainhoidon laadun heikkenemisestä. Se on pikemminkin seurausta useiden teknisten ja
rakenteellisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. -
Näistä 27 varaumasta kuusi koskee samaa aihetta ja
ohjelmaa (PO7). Tämä johtuu siitä,
että seitsemättä puiteohjelmaa (PO7), joka on saanut vauhtia vuonna 2011 (katso
luku 3.5), hallinnoi viisi pääosastoa ja yksi toimeenpanovirasto, mikä johtaa
moninkertaisiin varaumiin. -
Talousarvion monivuotisen toteutusjakson vaihe: ·
suorassa hallinnoinnissa on vuosien 2007–2013
ohjelmien täytäntöönpanossa päästy nyt vaiheeseen, jossa voidaan tehdä
johtopäätöksiä jälkitarkastuksista (tämä selittää tutkimuksen seitsemänteen
puiteohjelmaan liittyvän varauman tekemisen); ·
jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavassa
hallinnoinnissa se käynnissä olevien toimintaohjelmien otos, josta jäsenvaltiot
ovat alkaneet raportoida tarkastuksen tuloksista, on suurentunut (mikä osittain
selittää aluepolitiikan pääosaston varaumien suurentumisen); ·
useimmat kauden 2007–2013 ohjelmista ovat nyt
täydessä käynnissä. Kauden 2007–2013
ohjelmien suurempi toteuttamisaste johtaa suurempiin maksumääriin, ja näin
ollen virheriski on suurempi kuin edellisinä vuosina. -
Koheesiopolitiikan alalla (ks. luku 3.3)
kiinteämääräisten arvioiden korvaaminen jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten
ilmoittamilla todellisia virheitä koskevilla tiedoilla on johtanut
säännönmukaisuusriskien parempaan arviointiin, mutta myös siihen, että varaumia
esitetään yhä useammista ohjelmista ja ne ovat määrältään suurempia. -
Hiljattain on annettu ohjeita siitä, miten
ennakkomaksut olisi huomioitava laskettaessa jäännösvirhetasoa ja riskinalaisia
määriä. Niiden mukaan yksikköjen on sisällytettävä laskentaan aikaisemmat
hyväksytyt ennakkomaksut yhdessä väli- ja loppumaksujen kanssa. Näin estetään
niitä alentamasta väli- ja loppumaksuissa havaittua keskimääräistä virhetasoa
uusilla ennakkomaksumenoilla, joiden osalta virhetaso on edelleen nolla. -
Useiden ohjelmien osalta sääntöjenmukaisuusriski on
hyvin lähellä 2 prosentin olennaisuusrajaa. Pieni vuosittainen vaihtelu havaitussa virhetasossa raja-arvon molemmin
puolin johtaa varaumien epäsäännöllisyyteen ajan mittaan. Kaikki pääjohtajat ja toimialajohtajat ovat ilmoittaneet tärkeimmät
syyt esittämiinsä varaumiin ja ehdottaneet korjaavia toimenpiteitä. Havaitut ongelmat liittyvät yleisimmin siihen,
että avustusten saajien tukikelpoisuussäännöt ovat edelleen monimutkaisia
(tämä vaikuttaa varoihin suorassa keskitetyssä hallinnoinnissa), sekä julkisia
hankintoja koskevien sääntöjen virheelliseen soveltamiseen (joka aiheuttaa
usein virheitä yhteistyössä toteutettavan ja epäsuoran hallinnoinnin piiriin
kuuluvien varojen alalla). Komissio
on tehnyt tämän kokemuksen perusteella toiminnallisia päätelmiä ja ehdottanut
seuraavan sukupolven ohjelmien tuntuvaa yksinkertaistamista (ks. jäljempänä 4.5
luku). Valvontatulosten arvioinnin jälkeen kolme aikaisemmilta vuosilta
siirrettyä varaumaa poistettiin. Ennen
varauman poistamista valtuutettujen tulojen ja menojen hyväksyjien oli
esitettävä toimet, joilla havaitut puutteet pyrittiin korjaamaan, sekä
osoitettava, että toimet olivat tehokkaita ja puutteet oli todella korjattu. Useimmissa tapauksissa tämä tarkoittaa
konkreettisia tarkastushavaintoja siitä, että virhemäärät ovat laskeneet
hyväksyttävälle tasolle tai että järjestelmiä on vahvistettu ja ne toimivat nyt
asianmukaisesti. 3.1. Tulot Perinteiset omat varat ovat 12,2 prosenttia EU:n vuoden 2011
talousarvion kokonaistuloista. Jäsenvaltiot
toteavat ja kantavat perinteiset omat varat. Kolme neljäsosaa tästä määrästä maksetaan unionille, ja jäljelle
jäävällä neljänneksellä jäsenvaltiot kattavat kantokulut. Suuri määrä perinteisistä omista varoista tulee Belgiasta sen
maantieteellisen sijainnin vuoksi; Belgian osuus perinteisten omien varojen
kokonaismäärästä oli 9,45 prosenttia vuonna 2011. Komission ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksissa on ilmennyt,
että siirrettyjen määrien ja tilien perustana olevan kirjanpidon yhteensovittaminen
muodostaa ongelman. Budjettipääosaston
pääjohtaja on tehnyt varauman, joka koskee riittämätöntä varmuutta tilien
tarkastamista ja hyväksymistä koskevien Belgian järjestelmien luotettavuudesta. Komissio on pyytänyt korjaavia toimia,
esimerkiksi sisäisen valvonnan lisäämistä ja kirjanpitojärjestelmän
täysimittaista ulkoista tarkastusta. Ennen
tätä ei ole varmaa, että komission tilille maksettujen Belgian perinteisten
omien varojen määrä on oikea. Komissio muistuttaa, että kyseisen jäsenvaltion viranomaiset ovat
sitoutuneet toimintasuunnitelmaan tulli-ilmoitustensa käsittelyjärjestelmiin
sisältyvien puutteiden korjaamiseksi, ja toistaa, että se seuraa tiivisti ja
tiukasti suunnitelman täytäntöönpanoa. 3.2. Maatalous ja luonnonvarat Vuonna 2010 tilintarkastustuomioistuin totesi hieman yli 2 prosentin
suuruisen arvioidun virhetason[5] perusteella, että
maataloutta ja luonnonvaroja koskevaan lukuun liittyi olennainen virhe. Samalla se totesi, että yhdennetyn hallinto- ja
valvontajärjestelmän (IACS) piiriin kuuluvissa suorissa maksuissa, jotka
edustavat 91,4 prosenttia maataloustukirahaston yhteenlasketuista menoista, ei
ollut olennaisia virheitä. Vuoden 2011 vuotuisessa toimintakertomuksessaan maatalouden ja
maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja esitti kolme varaumaa: -
Yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän (IACS)
toiminnassa esiintyi puutteita Bulgariassa ja Portugalissa. Vaikka
puutteiden taloudellinen vaikutus ei ylittänyt olennaisuusrajaa, vuoden 2010
varauma siirrettiin mainesyistä, sillä yhdennetyllä hallinto- ja
valvontajärjestelmällä on hyvin keskeinen asema maatalousmenojen
hallinnoinnissa ja valvonnassa. Vuonna
2010 tämän varauman piiriin kuuluivat Bulgaria, Romania ja Portugali. Vuonna 2011 Romaniaa koskeva varauma poistettiin,
koska komission tarkastukset osoittivat, että Romanian toimintasuunnitelma oli
saatu päätökseen ja tehty työ katsottiin asianmukaiseksi. -
Maaseudun kehittämistoimenpiteisiin liittyvien
menojen osalta tehtiin uusi varauma, koska
määritetty jäännösvirhetaso (enintään 2,36 prosenttia) oli hieman yli
olennaisuusrajan vuonna 2011. Virheiden
määrän kasvu johtuu pääasiassa siitä, että maaseudun kehittämiseen sovelletaan
paljon ja/tai monimutkaisia ohjelmissa määrättyjä ehtoja, jotka lisäävät
avustusten saajiin liittyvien virheiden riskiä ja tekevät kansallisten
viranomaisten suorittamasta valvonnasta vaikeampaa ja kalliimpaa. -
Luonnonmukaisiksi todettujen tuotteiden
valvontaan ja sääntelyyn liittyvien puutteiden osalta
tehtiin maineeseen liittyvä varauma. Vuoden
2011 tapahtumat osoittivat, että valvontaa pidetään luonnonmukaisen maatalouden
alalla riittämättömänä, ja että EU:n harjoittamassa jäsenvaltioiden ja
kolmansien maiden valvontajärjestelmien valvonnassa voi olla puutteita, muun
muassa niiden valvontaelinten valvonnassa, jotka vastaavat EU:hun tuotavien
tuotteiden luonnonmukaisuuden toteamisesta. Meri- ja kalastusasioiden pääosaston pääjohtaja säilytti kalatalouden
ohjauksen rahoitusvälinettä (KOR) koskevan varaumansa yhden saksalaisen
ohjelman osalta. Kyseisen ohjelman tapauksessa vaaditaan oikaisua, mutta sitä
ennen on tehtävä arvonmääritys. Meri- ja kalastusasioiden pääosaston pääjohtaja esitti uuden varauman,
joka koskee Euroopan kalatalousrahaston hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä
ja aluksella tehtäviä investointeja, koska oli
havaittu virheitä menojen tukikelpoisuudessa ja todettu, että jäsenvaltiot
eivät tarkista riittävästi, lisäävätkö aluksella tehtävät investoinnit alusten
pyyntikapasiteettia. Ilmastotoimien pääosaston pääjohtaja säilytti aikaisemman varaumansa,
joka liittyy komission maineen vahingoittumiseen EU:n
päästökauppajärjestelmän kansallisiin rekistereihin kohdistuneiden merkittävien
tietomurtojen seurauksena. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pääjohtaja asetti varauman,
joka koskee jäsenvaltioiden eläintautien hävittämis- ja valvontaohjelmien
puitteissa elintarvikkeiden ja rehujen toimintalohkossa esittämien
maksupyyntöjen paikkansapitävyyttä. Tärkeimmät havaittujen virheiden lähteet ovat jäsenvaltioiden esittämät
maksupyynnöt, joissa ei sovelleta oikein lainsäädännössä vahvistettuja
tukikelpoisuussääntöjä. Terveys- ja
kuluttaja-asioiden pääosaston pääjohtaja oli jo edellisinä vuosina toteuttanut
useita toimia virheiden vähentämiseksi rehujen ja elintarvikkeiden alalla. Esimerkiksi tukikelpoiset menot määriteltiin
tarkemmin ja rajoittavammin komission päätöksessä, joka koskee 1. tammikuuta
2011 käynnistettäviä eläinlääkintäalan ohjelmia. Kertakorvausten käyttöönotto vuodesta 2012 alkaen vähentää edelleen
virheitä jäsenvaltioiden maksupyynnöissä tulevina vuosina. 3.3. Koheesiopolitiikka, energia ja liikenne Useiden vuosien ajan koheesiopolitiikan alalla arvioitu virhetaso on
ollut suurempi kuin muilla politiikanaloilla. Tilintarkastustuomioistuin arvioi vuonna 2010, että tämän luvun
todennäköisin virhetaso on 7,7 prosenttia. Havaittu virhetaso vaihtelee vuosittain, ja siihen vaikuttaa se,
missä vaiheessa monivuotinen toteutusjakso on. Vuosi 2010 oli useimpien nykyiseen sääntelykehykseen perustuvien
ohjelmien ensimmäinen täysi toteutusvuosi. Useimmat kansalliset viranomaiset
olivat toteuttaneet hankkeita ja tekivät menoilmoituksia, mikä puolestaan
lisäsi virheriskiä. Aluepolitiikan pääosaston pääjohtaja esitti kaksi varaumaa: toinen niistä on maineeseen
liittyvä varauma, joka koskee Saksan, Unkarin, Irlannin, Italian ja Espanjan
toimintaohjelmien sekä EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmakauden 2000–2006 rajat
ylittävien ohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä; toinen koskee EAKR:n/koheesiorahaston
hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä yksilöidyille toimintaohjelmille 18
jäsenvaltiossa[6], IPA:n hallinnointi- ja
valvontajärjestelmiä entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja
Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa sekä IPA:n[7]
rajat ylittävää yhteistyötä koskevaa ohjelmaa vuosiksi 2007–2013. Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston pääjohtaja
esitti kaksi varaumaa: niistä toinen koskee yksilöityjen ESR:n kauden 2000–2006
toimintaohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä Saksassa, Ranskassa,
Italiassa ja Espanjassa ja toinen yksilöityjen ESR:n kauden 2007–2013
toimintaohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä Belgiassa, Espanjassa,
Italiassa, Latviassa, Liettuassa, Romaniassa, Saksassa, Slovakiassa, Tšekissä
ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä entisen Jugoslavian tasavallan
Makedonian IPA-ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmiä.
Molemmat varaumat tehtiin, koska yksilöityjen
toimintaohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmien keskeisissä tekijöissä
esiintyi vakavia puutteita. Näiden molempien pääosastojen tekemiin varaumiin liittyvät puutteet
koskevat esimerkiksi varmentamistoimia, suuria virhetasoja, julkisia hankintoja
koskevien sääntöjen noudattamista, tukikelpoisuussääntöjä, hallinnon
tarkastuksia tai kirjausketjun puutteita. Komissio aikoo jatkaa valvontatehtävänsä hoitamista tiukasti
painostamalla jäsenvaltioita korjaamaan välittömästi hallinnointi- ja
valvontajärjestelmissä havaitut heikkoudet ja myös keskeyttämällä ajoissa
maksuja tai lykkäämällä niitä sekä tekemällä tarvittaessa rahoitusoikaisuja. Komissio aikoo keskittyä erityisesti näihin
aloihin ja toteuttaa yhtenäisiä ehkäiseviä ja korjaavia toimia. Komissio ehdotti varainhoitoasetuksen
kolmivuotistarkistuksessa ja alakohtaisissa ehdotuksissa, että kansallisten
akkreditoitujen viranomaisten on annettava vuotuinen hallinnollinen
vahvistuslausuma kaikista yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoiduista
ohjelmista, kuten maatalouspolitiikan alalla jo tehdään. Koheesion pääosastot määrittävät varaumien määrän ilmoittamalla
arvioidun riskinalaisen kokonaismäärän ja arvioimalla taloudellisen riskin: -
Arvioitu riskin kokonaismäärä (validoidun virhetason perusteella) viittaa virheiden
kvantitatiiviseen määrittämiseen osuutena vuoden 2011 välimaksuista kaikkien
kauden 2007–2013 ohjelmien osalta, ja komissio laskee sen
tarkastusviranomaisten suorittamien tarkastusten ja niiden perusteella vuoden
2011 vuotuisissa tarkastuskertomuksissa ilmoitettujen, kyseisen pääjohtajan
validoimien virhetasojen perusteella. Riskinalainen määrä on 3,1–6,8 prosenttia aluepolitiikan pääosaston
tapauksessa ja 2–2,5 prosenttia työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden
pääosaston tapauksessa. -
Arvioitu taloudellinen riski viittaa siihen, millainen vaikutus kauden 2007–2013 ohjelmilla on
silloin, kun pääosastolla ei ollut riittävää varmuutta ja se teki sen vuoksi
varauman. Varaumien arvioitu
taloudellinen vaikutus on 632 miljoonan euron ja 1 427 miljoonan euron välillä
aluepolitiikan pääosaston tapauksessa ja 59 miljoonaa euroa työllisyys-,
sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston tapauksessa. Nämä määrät ovat 2,1–4,8 prosenttia ja 0,6 prosenttia vuonna 2011
tehdyistä maksuista. Yleisesti ottaen varaumien kvantitatiivinen määrittäminen
aluepolitiikan pääosaston pääjohtajan ja työllisyys-, sosiaali- ja
osallisuusasioiden pääosaston pääjohtajan vuotuisissa toimintakertomuksissa ei
ole suoraan verrattavissa koheesiopolitiikan konsolidoituihin virhetasoihin,
jotka tilintarkastustuomioistuin arvioi vuosikertomuksessaan. Tärkeimmät erot koskevat seuraavia seikkoja: -
Arvioitavalla ohjelmakombinaatiolla voi olla
vaikutusta arvioinnin tuloksiin: Tilintarkastustuomioistuin
käyttää laskelmansa perustana edustavaa otosta toimia (maksuja) ja ekstrapoloi
ne kaikkiin koheesiopolitiikan menoihin, kun taas komission laskemat määrät
ovat rahastokohtaisia ja kattavat samanlaisen hallinnointi- ja
valvontajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvan ohjelman tai ohjelmaryhmän. -
Ajallinen ero: Komissio laskee riskinalaisen määrän myöhemmässä
vaiheessa valvontaprosessia verrattuna tilintarkastustuomioistuimen ilmoittamaan
virhetasoon. Asianomaisten asetusten
mukaisesti jäsenvaltioiden toimittamat vuotuiset tarkastuskertomukset koskevat
vuoden 2010 menoja, kun taas tilintarkastustuomioistuimen vuosittain ilmoittama
virhetaso lasketaan kyseessä olevan vuoden aikana havaittujen virheiden
perusteella. -
Komissio toteuttaa monivuotisia
valvontastrategioita, ja valtuutetut tulojen ja menojen hyväksyjät arvioivat
valvontajärjestelmien toimintaa myös monivuotisesti. Tilintarkastustuomioistuimen on sitä vastoin annettava vuotuinen
tarkastuslausunto. Vaikka
sääntöjenvastaisuuksien riskiä voidaan useissa ohjelmissa pitää monivuotisesta
perspektiivistä tarkasteltuna hallittavissa olevana, se voisi olla vuositasolla
tarkasteltuna arvioitua keskiarvoa suurempi useissa ohjelmissa ja jäsenvaltioissa. Tästä syystä on täysin perusteltua, että
niissä riskinalaisissa määrissä, jotka komission yksiköt ovat rakennetoimien
osalta ilmoittaneet vuotuisissa toimintakertomuksissaan, otetaan huomioon
monivuotisiin hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin sisältyvät lieventävät ja
korjaavat toimet (korjaukset voidaan tehdä joitakin vuosia sen jälkeen, kun
jäsenvaltio on maksanut varat avustuksen saajille ja kun komissio on maksanut
määrät jäsenvaltiolle). Tilintarkastustuomioistuimen
tarkastuslausumassa esitetty virhetaso on siis tavallisesti suurempi, sillä se
sisältää myös ne virheet, jotka voidaan korjata tulevina vuosina, heti kun
kaikki valvontaketjuun kuuluvat ovat toteuttaneet omat tehtävänsä. -
Virhetason kvantitatiivinen määrittäminen perustuu
joissain tapauksissa erilaisiin oletuksiin, erityisesti silloin, kun
virheen todellinen arvo ei ole tiedossa. Esimerkiksi komission yksiköistä poiketen tilintarkastustuomioistuin
määrittää julkisia hankintoja koskevien sääntöjen vakavan rikkomisen sopimuksen
täyden arvon perusteella, vaikka EU:n talousarvioon kohdistuva todellinen
taloudellinen tappio rajoittuu niiden toimeksisaajien ylimääräiseen
voittomarginaaliin, jotka hyötyvät tällaisesta sääntöjen rikkomisesta. Komission yksiköt ovat analysoineet tilintarkastustuomioistuimen
havaitsemat virheet vuosilta 2006–2009, ja ne esittelivät analyysiinsa
valmisteluasiakirjassa[8]. Tämä asiakirja osoittaa, että kelpoisuusperusteiden täyttämättä
jättäminen ja virheet julkisia hankintoja koskevissa säännöissä tai menettelyissä
ovat yleisimmät koheesiopolitiikan alalla havaitut virhetyypit. Riittämättömät kirjausketjut ja tuloja tuottavien
hankkeiden yhteisrahoitusosuuden laskeminen väärin aiheuttavat myös virheitä. Laadittu analyysi osoittaa, että hankkeiden
valinta ja ei-tukikelpoiset kustannukset ovat tärkeimmät tukikelpoisuusvirheet,
kun taas julkisten hankintojen alalla virheet liittyvät pääasiassa tarjousten
arviointiin, epäasianmukaisten tarjouskilpailumenettelyjen käyttöön ja
julkaisuseikkoihin. Vuonna 2011 komissio teki seuraavaa monivuotista
rahoituskehystä koskevia ehdotuksia, joihin sisältyi merkittäviä parannuksia
erityisesti jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin
alalla (joka muodostaa noin 80 prosenttia talousarviosta). Tarkoituksena on
parantaa rahoitusjärjestelmien suunnittelua, vähentää virheriskiä, rajoittaa
avustuksen saajien ja muiden sidosryhmien hallinnollista taakkaa sekä vähentää
valvontakustannuksia. Osana
varainhoitoasetuksen tarkistamista komissio on ehdottanut, että otetaan
käyttöön akkreditoitujen laitosten antamat vuotuiset hallinnolliset
vahvistuslausumat kaikissa jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavan
hallinnoinnin piiriin kuuluvissa ohjelmissa, kuten maatalouspolitiikan alalla
jo tehdään. Koheesiopolitiikkaa vuosina 2014–2020 koskevissa ehdotuksissaan
komissio ehdotti myös varainhoidon ja talousarviomenojen sääntöjenmukaisuuden
parantamisesta entisestään pidättämällä 10 prosenttia jäsenvaltioille
suoritettavista maksuista vuoden aikana ja tilien vuotuisella tarkastamisella
ja hyväksymisellä sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat toimittaneet varmennetut
tilinpäätöstiedot kustakin ohjelmasta. Jäsenvaltioiden toimittamat luotettavat ja täydelliset taloudelliset
tiedot ja tarkastustiedot ovat yksi esimerkki alasta, jolla parannukset ovat
tarpeen. Tästä syystä komissio aikoo
tästä vuodesta lähtien toimittaa jäsenvaltioiden vuotuiset yhteenvedot ja
analyysin niiden sisällöstä vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle
perussopimuksen 319 artiklan määräysten mukaisesti. Tarvittaessa komissio antaa kansallisille viranomaisille suosituksia
siitä, kuinka ne voivat parantaa entisestään raportointivälineitä, erityisesti
kansallisia tarkastustuloksia ja lausumia, jotta ne voivat edistää paremmin
komission varmistusmenettelyä. Komissio kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan,
että ne ovat sitoutuneita parantamaan vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta
vahvistamalla tarvittaessa valvontatoimenpiteitä jäljellä olevalla
ohjelmakaudella, erityisesti ensimmäisen tason hallintotarkastusten osalta,
ennen menojen todentamista komissiolle. Se pyytää niitä myös noudattamaan virheiden käsittelyä ja vuosittaisia
tarkastuskertomuksia sekä vuotuisia yhteenvetoja koskevia ohjeitaan, jotta ne
tarjoaisivat komissiolle paremman varmuuden ja olisivat hyödyllinen tietolähde
vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle. Komissio kannustaa kaikkia jäsenvaltioita seuraamaan niiden 15
jäsenvaltion[9] esimerkkiä, jotka
ovat sisällyttäneet vuotuisiin yhteenvetoihinsa vahvistuslausuman, ja
toteuttamaan muita toimenpiteitä sen osoittamiseksi, että ne ovat sitoutuneet
EU:n varojen moitteettomaan hoitoon ja avoimuuteen. 3.4. Unionin ulkopuolelle suunnattu tuki sekä kehitysyhteistyö ja
laajentumisasiat Euroopan
ulkosuhdehallinnon perustamisen jälkeen EU:n talousarvion hallinnointia ja
talousarviokirjanpitoa koskevia sääntöjä on selvennetty. Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) henkilöstöä osoitettiin erikseen
edustustoihin, jotta komission ja EUH:n keskeiset tehtävät pysyvät erillään
edustustoissa ja tietty joustonvara säilyy. Sen varmistamiseksi, että henkilöstöä (ja muita hallinnollisia
resursseja) käytettiin siihen tarkoitukseen, johon ne on tarkoitettu,
edustustojen päälliköille on annettu EUH:n ja komission yhteiset ohjeet[10]
edustustojen henkilöstöhallinnosta. Sen jälkeen kun
varainhoitoasetusta tarkistettiin 24. marraskuuta 2010, EU:n edustustojen
päälliköt ovat ensimmäistä kertaa toimittaneet tulojen ja menojen
hyväksyjälleen raportin, johon sisältyy vahvistuslausuma. Lisäksi
edustustojen päälliköille on toimitettu yhteisesti sovitut EUH:n/komission
puitteet[11], jotka
koskevat Euroopan unionin edustustojen hallinnointia. Tätä varten on perustettu edustustoja käsittelevä ohjauskomitea (EUDEL,
muodostuu EUH:n ja komission edustajista). Tilintarkastustuomioistuimen
suosituksen mukaisesti kehitys- ja yhteistyöpääosasto kehitti vuotuisen
toimintakertomuksen sisältämän vahvistuslausuman tueksi indikaattorin, joka
osoittaa jäännösvirheiden arvioidun taloudellisen vaikutuksen sen jälkeen, kun
kaikki sääntöjenmukaisuustarkastukset on toteutettu. Tarkastusten aloittamisen jälkeen tällaisen indikaattorin odotetaan nyt
olevan käytettävissä raportointivuodella 2012. Laajentumisasioiden pääosastolla tällainen indikaattori on jo käytössä
hajautetun hallinnoinnin piiriin kuuluvien varojen osalta.
Pilottityösuunnitelma on pantu täytäntöön soveltamisalan
laajentamiseksi niin, että se kattaisi myös keskitetyn hallinnoinnin piiriin
kuuluvat varat. Kuten sisäisen
tarkastajan yleislausunnossa korostetaan, unionin ulkopuolelle suunnattua tukea
koskevien, päätoimipaikasta siirrettyjä tehtäviä saaneiden edustustojen
suorittamien tarkastusten tuomaa varmuutta on lisättävä parantamalla
suunnittelua ja valvontaa. 3.5. Tutkimus ja muut sisäiset politiikat Tutkimuksen pääosastojen kuudennen puiteohjelman (PO6)
(2002–2006) yhteinen tarkastusstrategia (mukaan lukien laaja tarkastuskampanja,
johon sisältyy järjestelmävirheiden ekstrapolointi) on osoittautunut
menestyksekkääksi tarkastusten kattavuuden ja tulosten osalta. Ohjelmakauden lopulla monivuotinen jäännösvirhetaso[12]
oli pienentynyt huomattavasti ja lähestyi 2 prosentin tavoitetta. Vaikka kuudetta puiteohjelmaa koskevat varaumat
on säilytetty, valvontakustannukset eivät oikeuttaisi lisätoimien laskemista
alle 2 prosenttiin. Kuudennen puiteohjelman osalta tietoyhteiskunnan
ja viestinten pääosaston pääjohtajan vuonna 2011 havaitsema virhetaso (alle
2 prosenttia) vahvisti jo vuonna 2010 omaksutun lähestymistavan, jonka mukaan
vahvistuslausumaa ei enää määritellä tarkemmin, koska monivuotisen virhetason
(eli mitattuna koko PO6:n osalta) odotettiin laskevan tavoitteen alapuolelle
vuoden 2011 kuluessa. Tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma (PO7) (2007–2013)
pääsi vauhtiin vuonna 2011 ohjelman ylittäessä puolivälinsä, ja
ensimmäisiä, heti ohjelman alussa käynnistettyjä hankkeita alettiin saada
päätökseen. Kuten jo viime vuonna
väliaikaisissa virhetasoissa todettiin, edustavat tarkastusotokset osoittivat
virhetason ylittävän koko ohjelman osalta 2 prosentin raja-arvon. Näin ollen tutkimusalan pääosastot ja tutkimuksen
toimeenpanovirasto[13] esittivät seitsemättä
puiteohjelmaa koskevia varaumia vuodesta 2011. Vuonna 2011 käyttöön otetuilla yksinkertaistamistoimenpiteillä
odotetaan olevan myönteinen vaikutus virhetasoon tulevaisuudessa. Virheitä pyritään vähentämään edelleen
erityisesti seuraavien toimien avulla: paremman opastuksen ja palautteen antaminen osallistujille ja
tarkastajille yleisimmistä virheistä; ennakkovalvontastrategian parantaminen; ja asianmukaisten jälkitarkastusten suorittaminen jäännösvirheiden ja takaisinperintätoimien
vähentämiseksi monivuotisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Näistä toimenpiteistä huolimatta seitsemännen
puiteohjelman valvontastrategia johtaa todennäköisesti puiteohjelman lopussa
2–5 prosentin suuruiseen jäännösvirhetasoon. Nykyisten menettelyjen mukaan seitsemän tulojen ja menojen hyväksyjää
on vastuussa tutkimusbudjetin hallinnoinnista. Kukin pyrkii luomaan edustavan virhetason omalle osalleen budjetista. Tämä johtaa huomattaviin suunnittelurajoituksiin
ja siihen, että eri yksiköt suorittavat samoja avustuksen saajia koskevia
tarkastuksia. Tästä syystä sovittiin,
että vuodesta 2012 alkaen tutkimuksen alalla otetaan käyttöön yhteinen
edustava tarkastusotos. Erityisesti
tämä vähentää tarkastuksista avustuksen saajille aiheutuvaa rasitetta
vähentämällä toistuvia tarkastuksia. Viestinnän pääosaston
pääjohtaja piti mainesyistä voimassa vuonna 2008 ensimmäistä kertaa esitetyn
varauman, jonka mukaan komission yksiköt eivät ole ehkä noudattaneet voimassa
olevaa teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä. Useimmat toimintasuunnitelmassa
yksityiskohtaisesti esitetyt korjaavat toimet on toteutettu, mutta jatkuva
kehitys tiedotusvälineiden alalla (kuten mediaseurantajärjestelmä ja uusmedian
laajamittainen käyttö) luo lainsäädännön noudattamiseen liittyviä uusia
haasteita, jotka on selvitettävä ennen kuin varauma voidaan poistaa, minkä
uskotaan tapahtuvan ensi vuonna. Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin
toimeenpanoviraston pääjohtajan keskitetysti hallinnoimien toimien[14]
virhetaso laski alle 2 prosenttiin, ja vuonna 2010 esitetty suoraa
keskitettyä hallinnointia koskeva varauma voitiin poistaa tehokkaiden
lieventävien toimenpiteiden toteuttamisen ja edustavamman otoksen käyttämisen
seurauksena. Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston
johtaja totesi edistymistä tapahtuneen niiden toimintasuunnitelmien
täytäntöönpanossa, joiden tavoitteena on parantaa avustusten hallinnoinnin
valvontajärjestelmiä. Koulutuksen,
audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto poisti viimevuotisen
kulttuuri- ja nuoriso-ohjelmaa koskevan varauman virhetason alentumisen vuoksi. Toimeenpanovirasto päätti kuitenkin esittää
uuden varauman, joka koskee elinikäisen oppimisen ohjelmaa. Edellä mainittujen
varaumien vuoksi toimeenpanovirasto oli jo vuoden 2010 vuotuisen
toimintakertomuksen jälkeen hyväksynyt toimintasuunnitelman, johon sisältyi
kaikkiin toimeenpanoviraston hallinnoimiin ohjelmiin, myös elinikäisen
oppimisen ohjelmaan, liittyviä lieventäviä toimenpiteitä. Toimeenpanovirasto jatkaa pyrkimyksiään auttaa avustuksen saajat
noudattamaan vaatimuksia, erityisesti tositteiden toimittamista koskevia
vaatimuksia. Sisäasioiden pääosaston
pääjohtaja esitti vuotta 2011 koskevassa vuotuisessa toimintakertomuksessa kaksi
varaumaa, joista toinen koskee laajan tietotekniikkajärjestelmän, SIS II
-hankkeen, toteutuksessa esiintyneiden viipeiden haitallista vaikutusta
maineeseen. Vuonna 2011
edistyttiin merkittävästi kohti tämän laajan tietotekniikkajärjestelmän
onnistunutta käyttöönottoa. Yksityiskohtainen
toimintasuunnitelma pantiin täysin täytäntöön, mutta uudet tapahtumat
aiheuttivat lisäviiveitä. Tällaisia tapahtumia olivat muun muassa vastuussa
olevan jäsenvaltion kykenemättömyys toimittaa yhtä alun perin suunnitelluista
testaustyökaluista ja uudet viivästykset kansallisessa kehitystyössä joissakin
jäsenvaltioissa tai viivästykset keskusjärjestelmän tasolla. Toinen varauma, joka on uusi, koskee
taloudellista riskiä, joka johtuu jäännösvirhetasosta avustusten tarkastamatta
olevassa perusjoukossa terrorismin ja muiden turvallisuuteen liittyvien riskien
ennalta ehkäisyä, torjuntavalmiutta ja niiden seurausten hallintaa sekä
rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevissa rahoitusohjelmissa. Nämä ohjelmat koskevat suhteellisen uusia
politiikanaloja ja uusia avustuksen saajia, ja sisäasioiden pääosaston
pääjohtaja on vakuuttunut siitä, että tarkastusten lukumäärän lisääminen
yhdessä avustuksen saajille suunnatun tiedotuksen lisäämisen ja parantamisen
kanssa auttaa pienentämään virhetasoa lähitulevaisuudessa. Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja jatkoi
varaumaansa, joka koskee Euroopan avaruusjärjestön (ESA) taloudellisen
raportoinnin luotettavuutta. Komission ESA:ta koskevaa seuranta- ja valvontastrategiaa lujitettiin
edelleen vuonna 2011: komissio jatkaa
ESA:n toimittamien tilinpäätösten tarkastamista ja se kannustaa ESA:ta panemaan
toimintasuunnitelmansa täytäntöön ja antaa sille tukea sen täytäntöönpanossa.
Kyseisen toimintasuunnitelman tavoitteena on toteuttaa ESA:n ulkoisen tarkastuskomitean
antamat suositukset ja parantaa komissiolle toimitettavan
tilinpäätösraportoinnin laatua. Tällä
hetkellä käynnissä olevien toimien vuoksi komissio odottaa, että ongelmat
saadaan pian ratkaistua, minkä seurauksena tätä varaumaa voidaan pienentää ja
lopulta poistaa se. Lisäksi
ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö on auttanut varmistamaan EU:n taseeseen
vuonna 2011 sisältyvän kiinteän omaisuuden määrän luotettavuuden. Komissio on tyytyväinen siihen, kuinka kaikki sen
yksiköt ovat pyrkineet ratkaisemaan teollis- ja tekijänoikeuksien
kunnioittamiseen liittyvän ongelman, ja kannustaa niitä ryhtymään tarvittaviin
toimiin sen varmistamiseksi, että tämä varauma voidaan poistaa vuonna 2012. Se pitää teollis- ja tekijänoikeuksien
hallinnointia komissiossa koskevia ohjeita[15]
tervetulleina. Komissio on tyytyväinen alhaiseen
jäännösvirhetasoon tutkimuksen kuudennen puiteohjelman elinkaaren lopussa ja
panee merkille seitsemännen puiteohjelman tarkastusstrategiaa koskevat
odotukset ja rajoitukset. Komissio panee merkille, että koulutuksen,
audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston hallinnoiman elinikäisen
oppimisen ohjelman osalta on esitetty varauma, vaikka avustuksen saajille onkin
pyritty tiedottamaan paremmin vaatimuksista. Se kehottaa toimeenpanovirastoa tehostamaan ponnistelujaan. Komissio myöntää laajojen
tietotekniikkajärjestelmien, kuten SIS II, kehittämiseen ja hallinnointiin
liittyvän erityisiä haasteita. Se on ottanut käyttöön vahvoja hallintomekanismeja ja asettaa
jatkossakin etusijalle tehokkaan hallinnon ylläpidon ja tiiviin yhteistyön
sidosryhmien kanssa SIS II:n osalta. 4. Monialaiset kysymykset ja ratkaisut 4.1. EU:n
talousarvion tuoma lisäarvo Raportointi komission hallintosaavutuksista ei rajoitu
ainoastaan varainhoitoa koskevien sääntöjen noudattamista ja virhetasoja
koskevaan raportointiin. On tärkeää
osoittaa menojen laatu ja EU:n talousarvion tuoma lisäarvo. Valtuutetut tulojen ja menojen hyväksyjät
selittävät vuotuisissa toimintakertomuksissaan, miten he ovat käyttäneet osoitettuja
taloudellisia ja henkilöresursseja komission asettamien poliittisten
tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin osoitetaan, miten politiikat ovat tuottaneet
lisäarvoa EU:n yhteiskunnalle. Vuotuisten
toimintakertomusten laadintaohjeissa kehotetaan kiinnittämään enemmän huomiota
tämäntyyppiseen raportointiin. Komissio antoi helmikuussa 2012 SEUT-sopimuksen 318
artiklan perusteella ensimmäistä kertaa kertomuksen[16]
saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista. Kertomuksessa pyritään luomaan yleiskatsaus
EU:n ohjelmien tavoitteisiin sekä vaikutuksiin ja saavutettuihin tuloksiin
riippuen siitä, mihin vaiheeseen ohjelmissa on päästy arvioinnin ajankohtana. Kertomuksessa käsitellään kunakin vuonna
rajallinen määrä ohjelmia, joista on käytettävissä asianmukaisia arviointeja,
ja siten keskipitkällä aikavälillä pystytään kattamaan laaja kirjo eri
menettelyin hallinnoitavia rahoitusohjelmia. Kertomus kattaa EU:n suoran rahoitustuen kaksi tärkeintä alaa, jotka
ovat koulutus ja kulttuuri sekä tutkimus. Myös sisäisen tarkastuksen
yksikkö on pyrkinyt määrittelemään puitteet suorituskykyään koskevalle
tarkastustoiminnalle ja kehittämään tätä koskevan sisäisen koulutusohjelman
tarkastajille. Komissio
kehottaa pääsihteeristöä tutkimaan mahdollisuuksia tehdä SEUT-sopimuksen 318
artiklaan perustuvasta vuotuisesta arviointikertomuksesta kattavamman. Sen
olisi katettava kaikki talousarviosta rahoitetut toimet ja siinä olisi tuotava
esille asianmukaisesti vastuuvapauden myöntämistä koskevat suositukset. Kertomuksen
olisi perustuttava laajasti saatavilla oleviin suorituskykyä koskeviin
tietoihin kuten arviointikertomuksiin, vuotuisiin toimintakertomuksiin ja
talousarvioesitykseen sisältyviin toimintoselvityksiin. 4.2. Avoin raportointi maksujen keskeyttämisestä ja lykkäämisestä,
rahoitusoikaisuista ja takaisinperinnästä jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä
toteutettavassa hallinnoinnissa[17] 4.2.1. Maksujen
keskeyttäminen ja lykkääminen komission toimesta Komissio antoi vuoden 2008 toimintasuunnitelmassaan vastuuvapauden
myöntävälle viranomaiselle sitoumuksen, jonka mukaan se vahvistaisi
valvontarooliaan rakennetoimien osalta. Tämän sitoumuksen mukaisesti komissio
on rohkaissut yksikköjään keskeyttämään maksumenettelyt ja ehdottamaan
lykkäysmenettelyjä heti, kun oikeudelliset edellytykset täyttyvät. Kun on kyse hallinnoinnista yhteistyössä
jäsenvaltioiden kanssa, komissio keskeyttää maksumenettelyt tai
lykkää niitä heti, kun on todisteita, jotka viittaavat huomattaviin
puutteisiin jäsenvaltion hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä. Yksiköt, jotka käsittelevät yhteistyössä hallinnoitavia toimia, ovat
ilmoittaneet kaikista maksujen keskeyttämistä/lykkäämistä koskevista
päätöksistä vuotuisissa toimintakertomuksissaan. Ilmoitettaviin tietoihin kuuluvat muun muassa ne toimenpideohjelmat ja
jäsenvaltiot, joista on kyse, havaitut puutteet, kunkin päätöksen tärkeimmät
perustelut sekä päätöksen talousarviovaikutus. Nämä tiedot ovat merkittäviä riittävän varmuuden ja
vastuuvelvollisuuden kannalta. Sen jälkeen kun ohjelmakautta 2007–2013 varten otettiin
vuonna 2010 käyttöön uusi maksujen keskeyttämisen mahdollistava väline,
yhteisiä hallinnointijärjestelyjä soveltavat pääjohtajat päättivät
muodollisesti keskeyttää 91 ohjelmassa maksuja yhteensä 2 634
miljoonan euron arvosta. Komission
kollegio hyväksyi myös neljä[18] päätöstä, joilla lykätään
vuosien 2007–2013 ohjelmien maksuja. Maksuja ei aloiteta uudelleen ennen kuin edelleenvaltuutetut tulojen ja
menojen hyväksyjät saavat selvät todisteet siitä, että keskeyttämisen ja/tai
lykkäämisen syyt on poistettu, tarvittavat rahoitusoikaisut on tehty eikä
komissiolle varmennettaviin tuleviin menoihin kohdistu enää muita riskejä. Komissio toteaa, että
valtuutettujen tulojen ja menojen hyväksyjien olisi järjestelmällisesti
keskeytettävä maksumenettelyt ja esitettävä kollegiolle maksujen keskeyttämistä
heti vaadittujen edellytysten täyttyessä ja siihen asti kunnes kansalliset
viranomaiset ovat toteuttaneet tarpeelliset korjaavat toimet. 4.2.2. Komission
jäsenvaltioilta vaatimat rahoitusoikaisut Muut ilmoitetut rahoitusoikaisut olivat sellaisia, jotka komissio
oli vaatinut jäsenvaltioita tekemään. Aluepolitiikan pääosasto ilmoitti, että EU:n tasolla vuosina 2000–2011
suoritettujen tarkastusten perusteella oli tehty rahoitusoikaisuja, joiden yhteenlaskettu
arvo oli 7,13 miljardia euroa. Työllisyys-,
sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto ilmoitti 1,8 miljardia euroa ja
maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto 7,7 miljardia euroa. Euroopan unionin tilinpäätöksen liitetiedoissa annetaan aiempaa
tarkempia tietoja komission päättämistä rahoitusoikaisuista, jotka on
toteutettu vuoden aikana, sekä takaisinperinnästä. 4.2.3. Jäsenvaltioiden
toimittamat tiedot rahoitusoikaisuista ja takaisinperinnästä Aiheettomasti suoritettujen maksujen oikaiseminen on tärkeä osa moitteetonta varainhoitoa. Vuonna 2011 pyrittiin edelleen tekemään tarvittavia rahoitusoikaisuja,
parantamaan jäsenvaltioiden rahoitusoikaisuista ja takaisinperinnästä
esittämien tietojen laatua sekä edistämään parhaita käytänteitä, jotta
jäsenvaltioilla ja EU:lla olisi käytettävissään entistä tehokkaammat
takaisinperintämekanismit. Vuotuisissa toimintakertomuksissa esitetään yhteistyössä toteutettavan
hallinnoinnin osalta yksityiskohtaiset tiedot jäsenvaltioiden toteuttamista ja
komissiolle ilmoittamista rahoitusoikaisuista sekä arvio kansallisista
valvontajärjestelmistä. Jäsenvaltiot
tekevät koheesiopolitiikan alalla rahoitusoikaisuja sekä omien tarkastustensa
että EU:n suorittamien tarkastusten pohjalta. Rahoitusoikaisut ilmoitetaan aina vuoden viipeellä 31. maaliskuuta
mennessä: esimerkiksi vuonna 2011 jäsenvaltiot ilmoittivat vuonna 2010
toteutetut rahoitusoikaisut. Edelleenvaltuutetut
tulojen ja menojen hyväksyjät ilmoittivat kuitenkin viimeisimmät vuotuisten
toimintakertomusten allekirjoitusajankohtana tiedossa olleet luvut. Aluepolitiikan osalta jäsenvaltiot ilmoittivat, että vuoden 2010
loppuun mennessä ne olivat tehneet rahoitusoikaisuja yhteensä 5,1 miljardin
euron arvosta vuosien 2000–2006 ohjelmiin. Jäsenvaltiot ilmoittivat, että nämä rahoitusoikaisut toteutettiin
peruutuksina (noin 4 miljardia euroa tai 78 prosenttia takaisin perittyjen
maksujen kokonaismäärästä) tai perimällä maksut takaisin yksittäisiltä
avustuksen saajilta (noin 1,1 miljardia euroa eli 22 prosenttia). EAKR:n/koheesiorahaston vuosien 2007–2013
ohjelmien osalta jäsenvaltiot ilmoittivat, että vuonna 2010 tehtiin
rahoitusoikaisuja 212 miljoonan euron arvosta (156 miljoonaa euroa
peruutuksina, 31 miljoonaa euroa takaisin perittyinä maksuina ja 25 miljoonaa
euroa vireillä olevina takaisinperintöinä). Vuoden 2011 osalta (vuotuisten toimintakertomusten
allekirjoitusajankohta) jäsenvaltiot ilmoittivat yhteensä 342 miljoonan euron
oikaisuista EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmiin. ESR:n vuosien 2007–2013 ohjelmien osalta jäsenvaltiot ilmoittivat, että
vuonna 2010 tehtiin rahoitusoikaisuja 52 miljoonan euron arvosta (33 miljoonaa
euroa peruutuksina, 4 miljoonaa euroa takaisin perittyinä maksuina ja 15
miljoonaa euroa vireillä olevina takaisinperintöinä). 4.3. Ennakkomaksujen käyttäminen Komissio toteaa, että väliaikaisesta vuoden 2011
tilinpäätöksestä ilmenee, että ennakkomaksujen määrä on hieman pienentynyt. Tämä määrä koostuu kolmesta pääosasta: -
Perinteiset ennakkomaksut eri ohjelmissa, joilla
varmistetaan avustuksen saajille tarvittavat käteisvarat ohjelmien ja toimien
aloittamista varten. Monivuotisten
ohjelmien menoprofiilille on tyypillistä, että ennakkomaksuja suoritetaan
enemmän ohjelmakauden alkuvuosina. Koska
useat tällaiset ohjelmat ovat pääsemässä vauhtiin vuonna 2010/2011,
ennakkomaksujen merkitys on pienenemässä loppumaksuihin verrattuna. -
Rahoitusvälineet, joita käytetään yhä enemmän
täydentävänä rahoituslähteenä rakennerahastoissa ja Euroopan maaseudun
kehittämisen maatalousrahastossa. Luonteensa puolesta rahoitusvälineissä maksuja suoritetaan paljon
ennakolta, joten ne ovat verrattavissa ennakkomaksuihin. Komissio vahvistaa seurantaa tällä alalla kuten jäljempänä 4.4 jaksossa
selitetään. -
Jäsenvaltioille niiden kanssa yhteistyössä
toteutettavan hallinnoinnin puitteissa suoritetut ennakkomaksut, joita
täydennetään ylimääräisillä ennakkomaksuilla osana toimenpidekokonaisuutta
talouskriisin vaikutusten torjumiseksi. Näitä ennakkomaksuja seurataan myös tiiviisti suhteessa ohjelman
täytäntöönpanoon. Vaikka ennakkomaksuja on tarpeen suorittaa eri ohjelmissa, jotta
avustuksen saajat voisivat aloittaa hankkeensa, EU:n taloudellisia etuja on
suojeltava ja toiminnalliset ja kustannustehokkuuteen liittyvät rajoitukset on
otettava huomioon. Komissio on
ehdottanut varainhoitoasetukseen muutoksia[19] ennakkomaksujen seurannan parantamiseksi. 4.4. Rahoitusvälineet Rahoitusvälineillä on
kerrannaisvaikutuksia: ne ovat keino
houkutella lisärahoitusta kansallisista tai alueellisista budjettivaroista,
julkisilta tai yksityisiltä pankeilta ja muilta sijoittajilta niin, että
investointeihin käytettävissä oleva kokonaismäärä lisääntyy. Tämä kerrannaisvaikutus vaihtelee
rahoitusvälineen mukaan, mutta varhaisen arvioinnin mukaan jokainen investoitu
euro voisi tuoda lisävaroja 3,4–7,5 euroa. Rahoitusvälineiden käytön
lisääminen on uusi haaste sisäisen valvonnan ja vastuuvelvollisuuden
näkökulmasta. Komissio seuraa näitä
välineitä ja antaa niistä kertomuksen toimielinten välisen sopimuksen[20]
49 kohdan mukaisesti, kun on kyse suoran keskitetyn hallinnoinnin puitteissa
käytetyistä välineistä ja EIP:n ja EIR:n yhteisistä aluepolitiikan alan
aloitteista. Rahoitusvälineitä
käyttävät pääosastot käsittelevät politiikkaan ja hallintoon liittyviä seikkoja
vuotuisten toimintakertomustensa 1 ja 2 osassa ja mainitsevat näiden välineiden
seurannan 3 osassa. Komission yksiköt ovat laatineet valmisteluasiakirjan[21],
jossa hahmotellaan rahoitusvälineiden käyttötilanne jäsenvaltioissa vuoden 2010
lopussa rakennerahastojen osalta. Lisäksi
sovellettavaa oikeusperustaa[22] on muutettu siten, että
rahoitus- ja täytäntöönpanoseikkoja koskevasta raportoinnista on tehty
säännöllinen, standardoitu ja pakollinen menettely ohjelmien toteuttamista
koskevissa vuotuisissa kertomuksissa. Tämä parantaa huomattavasti komission käytettävissä olevia tietoja
vuoden 2012 puolivälistä alkaen. Tämän
perusteella komissio antaa lokakuuhun 2012 mennessä ensimmäisen kertomuksen
rahoitusvälineistä. Talouden ja rahoituksen
pääosaston vuotuiseen toimintakertomukseen sisältyy taulukko, jossa luetellaan
kaikki rahoitusvälineet, joiden osalta se on nimetty politiikasta tai
täytäntöönpanosta vastaavaksi pääosastoksi, tiedot seuranta- ja
valvontajärjestelyistä ja kaikkien asianosaisten vastuualat sekä kuvaus
ilmoitusvaatimuksista ja vastuuketjuista. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto on muuttanut
sovellettavaa oikeusperustaa parantamalla edellytyksiä tiettyjen
rahoitusvälineiden perustamiseksi ja niiden täytäntöönpanon ja välineisiin
palautettujen varojen käytön vahvistamiseksi[23]. Komissio on käynnistänyt arvioinnin, jonka tarkoituksena on vuoden 2012
loppuun mennessä esittää analyysi rahoitusvälineiden käytöstä eri
jäsenvaltiossa ja kokonaisarviointi. Komissio on lisäksi suorittamassa temaattista tarkastusta, joka koskee
rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa, arvioidakseen varmuutta, joka voidaan antaa
näiden välineiden käytöstä. Tarkastus ulottuu yksittäisten edunsaajien tasolle
asti. Komissio kehottaa kaikkia yksiköitä ilmoittamaan
rahoitusvälineisiin liittyvät toimensa vuotuisissa toimintakertomuksissaan. Se myös kehottaa rakennerahastoista ja
maaseudun kehittämisrahastoista vastaavia yksikköjä ilmoittamaan vuoden 2012
toimintakertomuksissaan tällä alalla toteuttamansa arviointi- ja
tarkastustoiminnan tulokset. Komissio kehottaa muita toimielimiä suhtautumaan myönteisesti sen
seuraavaa ohjelmakautta koskevaan ehdotukseen, jossa se ehdottaa
rahoitusvälineiden seurantamekanismien tehostamista entisestään. 4.5. Seuraavat
toimet: Tarkastusten
kustannustehokkuus ja riskiin suhteutetut sisäisen valvonnan järjestelmät Komission on huolehdittava tiukasta valvonnasta
ja tulosten tehokkaasta mittaamisesta, jotta se voisi varmistaa, että sen varat
käytetään asianmukaisesti, ja vastata tarpeeseen yksinkertaistaa
rahoitusohjelmiaan vähentääkseen näin varojen saajille ja kaikille
rahoitusprosessiin osallistuville hallinnosta aiheutuvia rasitteita ja kuluja,
kuten järkevää sääntelyä koskevassa komission toimintaohjelmassa[24]
edellytetään. Nykyisiä ohjelmia onkin
jo yksinkertaistettu[25]. Komissio on lisäksi
ehdottanut kattavampaa yksinkertaistamishanketta tulevaisuutta varten. Moitteeton varainhoito edellyttää, että tarkastukset
ovat tehokkaita ja taloudellisia. Valvontastrategioissa valvonta olisi kohdistettava riskialttiimpiin
aloihin: tällainen kohdennettu
valvonta tarjoaisi kohtuullisen varmuuden Euroopan veronmaksajille, ja varojen
saajat puolestaan voisivat keskittyä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen
suuremmassa määrin kuin nykyään. 4.5.1. Varainhoitoasetuksen
tarkastaminen Varainhoitoasetus
sisältää kaikilla politiikanaloilla sovellettavat yhteiset varainhoitosäännöt
ja -periaatteet. Ensimmäisenä
askeleena komissio käynnisti toukokuussa 2010[26] prosessin
varainhoitoasetuksen tarkistamiseksi. Ehdotuksessa vahvistetaan tarve yhdenmukaistaa valvontajärjestelmät
todettujen riskien ja valvonnan kustannustehokkuuden kanssa. Siinä esitetään selkeä yleinen
täytäntöönpanokehys, joka kattaa kaikki hallinnointimuodot (mukaan lukien
yhteinen kehys jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavalle
hallinnoinnille), ja vahvistetaan erityiset säännöt innovatiivisille
rahoitusvälineille ja palkinnoille. Komission
suoraan hallinnoimien avustusten alalla ehdotuksessa edistetään erityisesti
yksinkertaistettujen menetelmien käyttämistä tukikelpoisten kustannusten
laskemiseksi (kuten kertakorvaukset, kiinteämääräinen rahoitus ja
vakioyksikkökustannukset), helpotetaan avustuksensaajan tavanomaisen
kirjanpitokäytännön mukaisesti ilmoitettujen kustannusten hyväksymistä ja
otetaan käyttöön kevyemmät menettelyt pienille avustuksille. Tämän hetkiseen tarkistetun varainhoitoasetuksen
luonnokseen sisältyy säännöksiä, joiden mukaan yksikköjen on toimitettava
tietoja sisäisen valvonnan järjestelmästä, arvio tämän järjestelmän mukaisten
tarkastusten kustannuksista ja hyödyistä ja arvio odotetusta virheriskistä, kun
ne esittävät lainsäätäjälle uusia tai tarkistettuja menoehdotuksia. Muutetussa asetuksessa myös edellytetään, että
valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä ottaa kustannustehokkuuden huomioon
laatiessaan sisäisen valvonnan järjestelmää ja toimittaa yleisarvion
tarkastusten kustannuksista ja hyödyistä vuotuisessa toimintakertomuksessa. Ennakoiden näitä vaatimuksia pääosastot
sisällyttivät kesäkuussa 2011 vuoden 2013 jälkeisen ajan rahoitusohjelmia
koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin arvion niistä kustannuksista ja hyödyistä,
jotka ovat seurausta valvontajärjestelmien mukaisesta valvonnasta, sekä arvion
siitä, kuinka suuri sovellettavien sääntöjen noudattamatta jättämisen riskin
odotetaan olevan. Varainhoitoasetuksella on keskeinen asema alakohtaisen lainsäädännön
lähtökohtana. Sen vuoksi komissio kehottaakin Euroopan parlamenttia ja
neuvostoa pääsemään yhteisymmärrykseen ennen kesätaukoa. 4.5.2. Yksinkertaistamisohjelma
vuodet 2014–2020 kattavaa monivuotista rahoituskehystä varten Tarkistetun varainhoitoasetuksen tarjoamien
aiempaa laajempien mahdollisuuksien ansiosta komissio on voinut ehdottaa
kunnianhimoisempia yksinkertaistamistoimenpiteitä, jotka vastaavat avustuksen
saajien ja sidosryhmien tarpeita, ja varmistaa samalla, että EU:n varat voidaan
käyttää selkeällä, helposti ymmärrettävällä ja yksinkertaisella tavalla. Komissio on tehnyt joukon ehdotuksia, joilla
parannetaan tarkastusten oikeasuhteisuutta ja kustannustehokkuutta. Esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan alalla
ehdotettu pienviljelijöiden tukijärjestelmä vähentäisi merkittävän
viljelijäjoukon hallinnollista taakkaa ilman, että EU:hun kohdistuva
taloudellinen riski kasvaa. Toinen
esimerkki on tutkimusvarojen saajien mahdollisuus käyttää tavanomaisia
kirjanpitokäytäntöjään maksuhakemusten laatimisessa. Jotta yksinkertaistamisella ei samalla
kasvatettaisi virhemahdollisuutta, komissio on toimenpiteitä ehdottaessaan
pyrkinyt tilintarkastustuomioistuimen lausunnossaan nro 1/2010 esittämän
kehotuksen mukaisesti varmistamaan, että valvonnan kustannukset ja hyödyt ovat
tasapainossa, sekä ottamaan huomioon niiden tapausten odotetun osuuden, joissa
lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia ei ole noudatettu. Komissio on etenkin vastannut seuraaviin tilintarkastustuomioistuimen
esille tuomiin haasteisiin: rahoitusjärjestelmien
parantaminen, jotta hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä saadaan lujitettua; avustusohjelmien yksinkertaistaminen, kuitenkin
siten, että politiikkojen tavoitteet saavutetaan jatkossakin; ja asianmukaiset vertailuarvot riskin
hallitsemiseksi, joissa otetaan huomioon valvonnan kustannukset ja hyödyt. Näiden
yksinkertaistamistoimien avulla komissio voisi paremmin yhdenmukaistaa
valvontajärjestelmänsä todettujen riskien kanssa ja ne vähentäisivät virheiden
todennäköisyyttä. 4.6. Komission
petostentorjuntastrategia Komission uuden petostentorjuntastrategian[27]
hyväksymisen jälkeen on laadittu sisäinen toimintasuunnitelma[28]. Sen mukaan kaikkien pääosastojen on kehitettävä
petostentorjuntastrategia paikallisella tasolla vuoteen 2013 mennessä. Tällä alalla toteutettavia toimenpiteitä (kuten
avustuksen saajia koskevat erityiset riskianalyysit, valittujen hankkeiden tai
sopimusten tiivis seuranta tai muut toimenpiteet, joilla lievennetään
petosriskiä) on jo kuvailtu joissakin vuotuisissa toimintakertomuksissa yhdessä
vuoden aikana toteutettujen petostenvastaisten toimien tulosten ja niiden
perusteella saatavan varmuuden kanssa. Tätä käytäntöä yleistetään vuoden 2012 ja 2013 toimintakertomuksissa. Komissio kehottaa
yksiköitä sisällyttämään vuotuisiin toimintakertomuksiinsa tietoja petosten
ehkäisemisestä osana sisäisen valvonnan järjestelmien arviointia ja kuvailemaan
sektorikohtaisten strategioiden toteuttamista ja petosriskien lieventämiseksi
toteutettuja toimenpiteitä. [1] Tilintarkastustuomioistuimen arvioima todennäköisin virhe oli kaikkien
maksujen osalta 3,7 prosenttia vuonna 2010. (EUVL C 326, 10.11.2011, kohta 1.16). [2] Varainhoitoasetuksen
60 artikla. [3] Ns.
kiinteämääräiset rahoitusoikaisut. [4] Tämä on kaikkien varaumissa
kvantifioitujen määrien (enintään 1 982 miljoonaa euroa) ja budjettipääosaston
perinteisiä omia varoja koskevan varauman osalta arvioidun riskinalaisen määrän
(1 582 miljoonaa euroa) summa. Pääosaston
ilmoittaessa vähimmäis- ja enimmäismäärän huomioon otettiin enimmäismäärä. [5] Tilintarkastustuomioistuin
arvioi todennäköisimmän virhetason olevan 2,3 prosenttia. (EUVL C 326, 10.11.2011, liite. 3.1). [6] Alankomaat, Bulgaria, Espanja,
Italia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Liettua, Puola, Ranska, Romania, Saksa,
Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta. [7] Liittymistä valmisteleva
tukiväline. [8] ’Analysis of Errors in Cohesion
Policy for the Years 2006-2009, Actions taken by the Commission and the way
forward’, SEC(2011) 1179 final. [9] ESR:n ja EAKR:n osalta seuraavat
15 jäsenvaltiota esittivät vapaaehtoisen lausunnon yleisestä varmuustasosta: Bulgaria, Kreikka, Kypros, Portugali, Ranska,
Romania, Ruotsi, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro ja
Yhdistynyt kuningaskunta. [10] Catherine Dayn
ja David O’Sullivanin 20. joulukuuta 2011 päivätty muistio edustustojen henkilöstöhallinnosta. [11] JOIN(2012) 8 final, ”Joint decision of the Commission and the High
Representative of the Union for Foreign Affairs and Security Policy of 28.03.2012
on cooperation mechanisms concerning the management of delegations of the
European Union”. [12] Monivuotinen jäännösvirhetaso
ilmaisee virheiden todellisen vaikutuksen EU:n talousarvioon ottaen huomioon
oikaisut ja takaisinperinnät koko puiteohjelman kestoaikana. [13] Tutkimuksen toimeenpanoviraston
osalta ainoastaan alatoiminnot ”Avaruus” ja ”Turvallisuus”. [14] Keskitetysti hallinnoitujen
toimien osuus koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston
pääjohtajan hallinnoimista varoista on 11 prosenttia. [15] ”Practical guidelines for EC staff
on dealing with IP-, Copyright- and Trademark-protected works”, marraskuu 2010. [16] KOM(2012) 40 lopullinen. [17] Tässä kohdassa mainitut luvut ovat
alustavia siihen asti, kunnes tilintarkastustuomioistuin on tarkastanut vuoden
2011 tilit. [18] Yksi lykkäyspäätös koskee
EAKR-ohjelmaa Kalabriassa (Italia) ja kolme lykkäyspäätöstä koskee ESR-ohjelmia
Baleaareilla (Espanja), Kalabriassa (Italia) ja Pacassa (Ranska). [19] Tarkistetun varainhoitoasetuksen
ehdotettu 87 artiklan 4 kohta. [20] Euroopan parlamentin, neuvoston ja
komission välinen toimielinten sopimus talousarviota koskevasta
kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta (2006/C 139/01). [21] SWD(2012) 36 final. [22] Asetus (EY) N:o 1083/2006
rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä. [23] Asetus (EU) N:o 679/2011, annettu
14 päivänä heinäkuuta 2011, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta
(maaseuturahaston) annetun asetuksen (EY) N:o 1974/2006 muuttamisesta. [24] KOM(2010) 543 lopullinen. [25] Esimerkiksi seitsemännessä
tutkimuksen puiteohjelmassa otettiin käyttöön kyseistä ohjelmaa varten
suunniteltuja yksinkertaistamistoimenpiteitä vuonna 2011, ja avustuksen
saamiseen kuluva aika on sen jälkeen lyhentynyt lähes 30 päivällä. [26] KOM(2010) 815 lopullinen. [27] KOM(2011) 376 lopullinen. [28] SEC(2011) 787 final.