15.2.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/153

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Vakauden, kasvun ja työllisyyden edistäminen”

COM(2012) 299 final

2013/C 44/27

Yleisesittelijä: Xavier VERBOVEN

Euroopan komissio päätti 14. elokuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Vakauden, kasvun ja työllisyyden edistäminen

COM(2012) 299 final.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 10. heinäkuuta 2012 antaa asian valmistelun Eurooppa 2020 -ohjauskomitean tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 12.–13. joulukuuta 2012 pitämässään 485. täysistunnossa (joulukuun 13. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Xavier VERBOVENIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 114 ääntä puolesta ja 40 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti komission pyynnöstä antaa lausunnon kyseessä olevasta tiedonannosta, jonka aiheena on ”Vakauden, kasvun ja työllisyyden edistäminen”. ETSK korostaa kiinteää keskinäistä yhteyttä näiden kolmen tekijän välillä, joista kukin edellyttää asianomaisten osapuolten kohdalla erityisiä velvoitteita. Tässä lausunnossa tarkastellaan erityisesti työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan yhteistä vastuuta ja sitä, millaisen panoksen ne – ja etenkin työnantajat ja työntekijät – voivat antaa. Lausunnossa korostetaan roolia, joka niillä voi olla sellaisten toimintalinjojen suunnittelussa ja toimeenpanossa, joilla vauhditetaan uudelleen talouskasvua, luodaan lisää ja parempia työpaikkoja ja palautetaan rahoitusalan vakaus.

1.1

Komitea korostaa, että osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat oleellinen edellytys poliittisten muutosten ja rakennemuutosten asianmukaiselle suunnittelulle, konkretisoinnille ja täytäntöönpanolle.

Komitea korostaa, että

—	sosiaali- ja talouspolitiikan rakennemuutokset voivat muuttaa eri ryhmien nykyisiä ja tulevia työnsaantimahdollisuuksia ja niillä on hyvin usein merkittäviä vaikutuksia tulonjakoon.

—	työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelu vahvistavat aiottujen sosiaalis-taloudellisten toimenpiteiden uskottavuutta ja yhteiskunnallista hyväksyntää.

—	osallistuminen on tärkeää myös siksi, että kansalaisyhteiskunta ja työmarkkinaosapuolet pystyvät seuraamaan tarkkaan ja arvioimaan täytäntöönpantua politiikkaa ja sen tuloksia ja sen myötä antamaan tarvittaessa varhaisia varoitussignaaleja.

—	yhteiskunnalliset järjestöt ja erityisesti työmarkkinaosapuolet ovat usein ne tahot, jotka joutuvat toteuttamaan poliittisia ehdotuksia käytännössä.

1.2

Komitea yhtyy käsitykseen, että tarvitaan entistä vahvempaa eurooppalaista talouden hallintaa, jotta rahaliitto toimisi entistä paremmin ja kaikkien osapuolten eduksi. Samalla tosiasioista on kuitenkin ehdottomasti otettava oppia. Tämä edellyttää välttämättä työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelua talouden, julkistalouden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden aloilla.

1.3

Komitea pitää tervetulleena komission ehdotusta sellaisen tulostaulun laatimisesta, jossa käytetään työllisyysindikaattoreita ja seurataan järjestelmällisesti kansallisten työllisyyssuunnitelmien täytäntöönpanoa. Eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten tulisi päästä osallistumaan tiiviisti indikaattoreita käyttävän tulostaulun sekä kansallisten työllisyyssuunnitelmien arviointiin sovellettavien kriteereiden laatimiseen.

1.4	Palkanmuodostuksen osalta komitea muistuttaa komissiota siitä, että palkat ja palkkaneuvottelut kuuluvat työmarkkinaosapuolten toimivaltaan, mikä on myös vahvistettu perussopimuksessa.

1.5

Komitea kehottaakin Euroopan poliittisia päätöksentekijöitä kytkemään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja yhteiskunnallisen osallistumisen rakenteellisesti Eurooppa 2020 -strategian eri poliittisiin prosesseihin. Käytännön kokemukset ovat nimittäin osoittaneet, että painopiste on siirtynyt kansalliselta tasolta eurooppalaiselle tasolle, jolloin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja yhteiskunnallisen osallistumisen rooli ja laatu kansallisella tasolla ovat heikentyneet.

1.6

Komitea ehdottaa, että eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa otetaan eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet – työmarkkinaosapuolten eurooppalaisen vuoropuhelun kautta – ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta hyvissä ajoin mukaan vuotuisen kasvuselvityksen valmisteluun. Lisäksi niiden on tärkeää päästä osallistumaan työllisyyden suuntaviivojen ja laajojen taloudellisten suuntaviivojen painopisteiden määrittelyyn.

2. Johdanto

2.1

Euroopan komission julkaisi 30. toukokuuta 2012 tiedonannon aiheesta ”Vakauden, kasvun ja työllisyyden edistäminen”, COM(2012) 299 final. Kyseinen tiedonanto muodostaa keskeisen vaiheen eurooppalaisessa ohjausjaksossa. Ohjausjakso käynnistyy komission laatimalla vuosittaisella kasvukatsauksella ja päättyy Eurooppa-neuvoston hyväksymiin konkreettisiin maakohtaisiin suosituksiin.

2.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti komission pyynnöstä antaa lausunnon puheena olevasta tiedonannosta, jonka aiheena on siis ”Vakauden, kasvun ja työllisyyden edistäminen”. Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan yhtä erityisnäkökohtaa, nimittäin työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan yhteistä vastuuta ja sitä, millaisen panoksen ne voivat antaa. ETSK korostaa roolia, joka niillä voi olla sellaisten toimintalinjojen suunnittelussa ja toimeenpanossa, joilla vauhditetaan uudelleen talouskasvua, luodaan lisää ja parempia työpaikkoja ja palautetaan rahoitusalan vakaus.

Komitea esittää tässä lausunnossa – eri politiikanalojen analysoinnin jälkeen – suosituksia siitä, miten työmarkkinaosapuolet ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajat voivat jäsenvaltioissa ottaa suuremman, paremman ja keskeisen roolin eurooppalaisessa ohjausjaksossa. Lisäksi ETSK valmistelee seuraavassa vaiheessa vuotuista kasvuselvitystä 2013 koskevan lausunnon, jossa analysoidaan kaikkia komission esiin nostamia tärkeimpiä politiikanaloja.

2.3

Komitea toteaa aivan aluksi, että viittaus työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan merkitykseen ja rooliin rajoittuu komission tiedonannossa pelkästään kolmeen aiheeseen, jotka ovat inhimillinen pääoma, palkat ja ”muutos” yleisenä teemana (ks. jäljempänä lausunnon kohta 4.1). Komitea korostaa kuitenkin välittömästi, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kansalaisvuoropuhelu koskevat huomattavasti laajempaa joukkoa aloja ja aiheita, kuten innovointia, talousuudistuksia, teollisuuspolitiikkaa, kestävää kehitystä, yrittäjyyttä, työpaikkojen lisäämistä ja niiden laadun parantamista, köyhyyden torjuntaa ja sosiaalista suojelua. Komitea korostaakin tässä lausunnossa ensisijaisesti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja kansalaisvuoropuhelun merkitystä (ks. tekstijakso 3), ja paneutuu sitten niihin kolmeen erityiseen alaan, joiden kohdalla komission tiedonannossa nimenomaisesti viitataan työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskunnan vuoropuheluiden rooliin (tekstijakso 4). Lausunnon viimeisessä tekstijaksossa komitea esittää lisäsuosituksia siitä, miten vuoropuhelu ja osallistumisprosessit voidaan kytkeä rakenteellisesti Eurooppa 2020 -strategian poliittisiin asiakokonaisuuksiin.

3. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kansalaisvuoropuhelu menestyksekkään politiikan edellytyksinä

3.1

Komitea korostaa, että osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet eivät ole ylellisyyttä, vaan ne ovat oleellinen edellytys poliittisten muutosten ja rakennemuutosten asianmukaiselle suunnittelulle, konkretisoinnille ja täytäntöönpanolle.

—

Sosiaali- ja talouspolitiikan rakennemuutokset voivat muuttaa eri ryhmien nykyisiä ja tulevia työnsaantimahdollisuuksia ja niillä on hyvin usein merkittäviä vaikutuksia tulonjakoon. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelulla voidaan varmistaa, että talouskehityksen oikaisun vaatimat ponnistelut jakautuvat oikeudenmukaisesti. Vuoropuhelu ja osallistuminen sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus kytkeytyvätkin hyvin tiiviisti toisiinsa.

—

Tämä tarkoittaa samalla, että jos työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja kansalaisvuoropuhelua kunnioitetaan, ne vahvistavat sosiaalis-taloudellisten toimenpiteiden uskottavuutta ja yhteiskunnallista hyväksyntää ja voivat näin taata politiikan onnistumisen. Tosiasia on, että laajaan sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen yhteisymmärrykseen tukeutuva politiikka, jonka osalta voidaan odottaa pitkän aikavälin johdonmukaista toteutusta, lisää luottamusta ja tuo mukanaan toimivia innovointeja ja investointeja. Sen sijaan politiikka, jolla on suuri shokkivaikutus ja jonka päätökset on peruttava pikaisesti sidosryhmien vastustuksen vuoksi, aiheuttaa epäilyksiä ja sekaannusta ja menettää näin suuren osan iskuvoimastaan ja merkityksestään. Toisin sanoen: investoiminen kansalaisyhteiskunnan sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun on kannattava sijoitus yhteiskunnan sosiaaliseen pääomaan.

—

Osallistuminen on myös tärkeää politiikan täytäntöönpanon ja se tulosten tarkan seuraamisen kannalta. Kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja työmarkkinaosapuolet toimivat tässä mielessä ennakkovaroitusjärjestelmänä: ne pystyvät toteamaan hyvissä ajoin uusia kehityssuuntia mutta myös politiikan odottamattomia ja epätoivottuja seurauksia ja nostamaan ne keskusteluun poliittisten päätöksentekijöiden kanssa.

—	Lisäksi yhteiskunnalliset järjestöt ja erityisesti työmarkkinaosapuolet ovat usein ne tahot, jotka joutuvat toteuttamaan poliittisia ehdotuksia käytännössä. Politiikan ongelmattoman täytäntöönpanon välttämättömänä edellytyksenä on, että toteuttavat tahot myös kannattavat kyseistä politiikkaa.

3.2

Komitea muistuttaa komissiota, Eurooppa-neuvostoa ja muita sekä eurooppalaisen että jäsenvaltioiden tason poliittisia päätöksentekijöitä siitä, että työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskunnan vuoropuheluita on kunnioitettava varauksettomasti. Tässä ei kaivata osallistumisen merkityksestä pidettäviä kauniita puheita, joiden jälkeen alkuperäiset poliittiset aikomukset toteutetaan joka tapauksessa – jättäen ottamatta huomioon paikallisten yhteiskunnallisten toimijoiden panokset ja ehdotukset. Tällainen asenne johtaa sosiaalisen pääoman ja yhteiskunnallisen luottamuksen menetykseen ja aiheuttaa sosiaalisia mutta myös taloudellisia oikosulkuja kanssakäymisessä.

3.3

Tässä yhteydessä on mainittava myös ns. horisontaalinen sosiaalilauseke (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla). Tässä artiklassa Euroopan unioni velvoitetaan ottamaan huomioon tietyt sosiaaliset kriteerit ja tavoitteet politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa. Kyse on nimenomaan korkean työllisyystason edistämisestä, riittävän sosiaalisen suojelun takaamisesta, sosiaalisen syrjäytymisen torjumisesta sekä korkeatasoisesta koulutuksesta ja ihmisten terveyden korkeatasoisesta suojelusta. Tästä horisontaalisesta sosiaalilausekkeesta seuraa väistämättä yhteiskunnallisten toimijoiden osallistuminen politiikan tekoon.

4. Erityiset politiikanalat, joiden kohdalla komissio viittaa työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskunnan vuoropuheluihin

4.1

Komitea toteaa, että käsillä olevassa komission tiedonannossa viitataan kolmessa kohdassa työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan merkitykseen ja rooliin. Kyse on tiedonannon seuraavista kohdista:

—	Ohjausjärjestelmä, sivu 3, 3. kappale – ”Meidän on vahvistettava yhteisymmärrystä ja luottamusta siihen, että muutosta tarvitaan, ja valintoihin, joita se edellyttää. Työmarkkinaosapuolilla on tässä vuoropuhelussa merkittävä osa.”

—

”Inhimilliseen pääomaan liittyvän potentiaalin hyödyntäminen” – sivu 7, 2. kappale – ”Komissio ehdotti äskettäin esittämässään työllisyyspaketissa useita konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla voitaisiin tukea työllistävää elpymistä kaikkialla EU:ssa. Yhteistyö komission, jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten sekä julkisten ja yksityisten sidosryhmien kanssa on tarpeen, jotta ehdotetut erityistoimet voidaan panna täytäntöön ja hyödyntää niiden avulla keskeisten alojen kuten tieto- ja viestintäteknologian (ICT), terveydenhuollon ja vihreän talouden työllisyyspotentiaalia. Kansallisten työllisyyssuunnitelmien tehostettu seuranta esikuva-analyysin ja tulostaulun avulla komission ehdotuksen mukaisesti antaa lisäpontta työpaikkojen luomiseen tähtääville uudistuksille.”

—

”Työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin puuttuminen” – sivu 15, 6. kappale – ”Eräät jäsenvaltiot ovat toteuttaneet palkkaneuvottelujen ja palkkojen indeksointijärjestelmien laajakantoisia uudistuksia varmistaakseen, että palkkakehitys vastaa ajan myötä paremmin tuottavuuden kehitystä. Toisissa maissa taas on edistytty vähemmän, kun tiettyjen palkkojen indeksointijärjestelmien on todettu mahdollisesti muodostavan uhkan kilpailukyvylle. Näissä maissa on löydettävä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa keinoja pienentää tätä haittaa tulevaisuudessa. Maissa, joissa on vaihtotaseen ylijäämä, on havaittavissa jonkin verran tasapainottamista kotimaisen kysynnän edistämiseksi muun muassa palkankorotusten avulla. Näitä toimia olisi jatkettava.”

4.2	Komitea pitää lähtökohtaisesti tervetulleena komission päätöstä tehdä ainakin kolmella edellä mainitulla politiikanalalla yhteistyötä työmarkkinaosapuolten ja yhteiskunnallisten järjestöjen kanssa. Komitea esittää kuitenkin seuraavat huomiot.

4.3

Komitea yhtyy käsitykseen siitä, että tarvitaan entistä vahvempaa eurooppalaista talouden hallintaa, jotta rahaliitto toimisi entistä paremmin ja kaikkien osapuolten eduksi. Samalla tosiasioista on kuitenkin ehdottomasti otettava oppia. Jos tietynlainen talouspolitiikka johtaa kasvun hidastumiseen ja useiden eurooppalaisten maiden vajoamiseen uuteen lamaan, joka uhkaa sekä vakautta (suurten alijäämien ja korkeiden velka-asteiden jatkuminen) että sosiaalista yhteenkuuluvuutta (korkea ja kasvava työttömyys), on poliittisten päätöksentekijöiden suhtauduttava asiaan vakavasti ja muutettava politiikan suuntaa. Työmarkkinaosapuolten kuulemisella pyritään kehittämään politiikkaa, jolla on suuren yleisön tuki, eikä sen tuloksena saa olla vasten parempaa tietoa itsepäinen tarrautuminen politiikkaan, jonka tuhoisat seuraukset sekä taloudelle ja julkistaloudelle että sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle on jo osoitettu.

4.4

4.5

Kolmas ala, jonka yhteydessä komissio viittaa nimenomaan yhteiskunnallisten toimijoiden ja työmarkkinaosapuolten rooliin ja osallistumiseen, on palkkaneuvottelut, joiden yhteydessä työmarkkinaosapuolia on komission käyttämän ilmauksen mukaan ”kuultava” palkanmuodostusjärjestelmien uudistuksista. Komitea muistuttaa komissiota siitä, että useissa jäsenvaltioissa palkat, palkkaneuvottelut ja myös itse palkanmuodostusjärjestelmät kuuluvat työmarkkinaosapuolten itsenäiseen toimivaltaan ja että nämä neuvottelevat mainittuja kysymyksiä koskevista työehtosopimuksista ja vahvistavat ne. Tätä työmarkkinaosapuolten itsenäistä neuvotteluroolia ei pidä rajoittaa pelkkään kuulemismenettelyyn eikä neuvottelutoimivaltaa pidä kaventaa pelkäksi lausuntojen antamista koskevaksi toimivallaksi. Työmarkkinaosapuolten itsenäisyys ja niiden vuoropuhelu sitä paitsi vahvistetaan perussopimuksen 152 artiklassa ja 153 artiklan 5 kohdassa, joihin sisältyy mm. periaate siitä, että EU:n on kunnioitettava kansallisia työmarkkinasuhdejärjestelmiä. Tätä taustaa vasten työmarkkinaosapuolten ”kuuleminen” esimerkiksi indeksointimekanismin laatimisesta on täysin riittämätöntä ja jopa epäasianmukaista, etenkin silloin kun asiaa koskevassa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kansallisessa mallissa työmarkkinaosapuolet käyvät itse neuvottelut tällaisista indeksointimekanismeista ja vahvistavat ne työehtosopimuksissa.

Asian perusteiden osalta komitea arvelee, että komissio saattaa yliarvioida palkanalennusten roolia. Komission tiedonantoon liittyvien maakohtaisten suositusten yksityiskohtaisempi tarkastelu paljastaa, että niistä 17 jäsenvaltiosta, joille komissio antaa palkkoja koskevan suosituksen, 16 jäsenvaltion osalta suosituksen tavoitteena on palkkakehityksen heikentäminen joko uudistamalla indeksointia, rajoittamalla vähimmäispalkkoja, hajauttamalla palkkaneuvottelut tai lisäämällä alimpia palkkoja koskevaa palkkajoustoa. Eurooppalaista rahaliittoa vaivaava epätasapaino on kuitenkin ensisijaisesti rakenteellista ja sen syynä on ennen kaikkea se tosiasia, että globalisaatio vaikuttaa eri tavoin eri jäsenvaltioihin (alaviite: External Imbalances in the Euro Area. IMF Working paper, WP/12/236, 2012). Edelleenkään kilpailua matalapalkkamaiden kanssa ei voida voittaa palkkoja laskemalla.

5. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja osallistumisprosessien sisällyttäminen rakenteisiin

5.1

Lopuksi komitea kehottaa Euroopan poliittisia päätöksentekijöitä kytkemään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja yhteiskunnallisen osallistumisen rakenteellisesti eri poliittisiin prosesseihin. Käytännön kokemukset ovat nimittäin osoittaneet, että Euroopan unionin päätöksenteko vaikuttaa eri syistä ja etenkin komission näiden poliittisten prosessien yhteydessä jatkuvasti toteuttamien institutionaalisten uudistusten vuoksi yhä enemmän vuoropuheluun ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen kansallisella tasolla. Komitea ei voi mitenkään hyväksyä, että kansallisen tason vuoropuhelu ja yhteiskunnallinen osallistuminen alennettaisiin pelkän ”näennäisneuvottelun” asemaan nakertamalla kansallisia neuvotteluperinteitä tai jopa sivuuttamalla ne kokonaan. (Ongelmia aiheuttavat aikataulut, jotka on otettava huomioon neuvottelumenettelyissä, sekä uudistussuunnitelmien keskitetty laatiminen kansallisissa elimissä, joilla on vain vähäinen tai jopa olematon yhteys kansalaisyhteiskunnan tai työmarkkinaosapuolten osallistumisprosesseihin.)

5.2

Eurooppalaisen ohjausjakson aikataulun mukaisesti komitea nostaa esiin seuraavat asiat:

—	Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta ja – eurooppalaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kautta – eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet tulisi ottaa mukaan hyvissä ajoin vuotuisen kasvuselvityksen valmisteluihin.

—	Osallistumisen tulisi kattaa ehdottomasti myös työllisyyden suuntaviivojen ja laajojen taloudellisten suuntaviivojen painopisteiden määrittely.

—

Kansallisten uudistussuunnitelmien laadinnan yhteydessä on järjestettävä laaja ja entistä osallistavampi vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämä edellyttää, että aikataulua tarkistetaan riittävän ajan varmistamiseksi perusteellista vuoropuhelua varten, joka mahdollistaa perusteltujen vaihtoehtoisten ehdotusten ja lähestymistapojen esittämisen. Lisäksi komitea ehdottaa eri näkökohdat ja ehdotukset sisältävän loppuraportin laatimista kansallisella tasolla käydystä vuoropuhelusta ja tämän raportin liittämistä komission kokoamiin maakohtaisiin selvityksiin. Tällä tavoin voidaan tutkia, missä yhteiskunnallisella osallistumisella on keskeinen rooli.

—	Eurooppalaisen ohjausjakson yhden vaiheen muodostavat komission julkaisemat maakohtaiset suositukset. Työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan on saatava hyvissä ajoin tarvittavat tiedot, ja niitä on kuultava.

—

Sosiaalisen osallistumisen osalta on sovitettava yhteen yhtäältä maakohtaiset suositukset Eurooppa 2020 -strategian puitteissa ja toisaalta suhteettomien makrotaloudellisten erojen tunnistamiseen tähtäävän prosessin analyysit ja suositukset. Työmarkkinaosapuolilla ja järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on myös tässä yhteydessä oltava riittävät mahdollisuudet tulla kuulluiksi ja esittää oman kantansa asiaan.

Bryssel 13. joulukuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON