15.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 47/12


Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen

2011/C 47/07

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

LOUGH NEAGH EEL

EY-N:o: UK-PGI-0005-0796-10.02.2010

SMM ( X ) SAN ( )

1.   Nimi:

”Lough Neagh Eel”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Yhdistynyt kuningaskunta

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1   Tuotelaji:

Luokka 1.7 –

Tuoreet kalat, nilviäiset ja äyriäiset sekä niistä valmistetut tuotteet

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

Lough Neagh Eel tarkoittaa määritellyllä alueella pyydettyä Anguilla anguilla -lajiin (ankerias) kuuluvaa luonnonvaraista kelta-ankeriasta (Yellow, paikallisesti tunnettu myös nimellä ”ruskea ankerias” (Brown)) ja hopea-ankeriasta (Silver, sukukypsänä). Tämä hakemus koskee ainoastaan tuoreita ankeriaita.

Lough Neagh Eel -ankeriaalla on seuraavat ominaisuudet:

suuri koko (pituus vähintään 40 cm, paino 150–600 g);

korkeampi rasvapitoisuus kuin muilla alueilla pyydetyllä ankeriaalla (sukukypsän Lough Neagh Eeel -ankeriaan rasvapitoisuus noin 23 %);

nuoremmat ruskeat/kelta-ankeriaat ovat väriltään ruskeaan/keltaiseen vivahtavan tummanvihreitä;

iäkkäämmät hopea-ankeriaat ovat väriltään hopeaan vivahtavan mustia;

Lough Neagh Eel -ankeriaan pää on kapea, pyrstö lyhyt ja vartalo pyöreähkö;

kypsennetyn tuoreen ankeriaan liha on valkoista, pehmeää ja kuohkeaa, ja siinä tuntuu kevyt maan maku.

3.3   Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet):

3.4   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):

Rehua ei tarvita, koska ankeriaat saavat ravintonsa luonnosta.

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

Ankeriaat on pyydettävä määritellyllä alueella pitkälläsiimalla tai nuotalla Lough Neagh -järvellä tai järven suun ja Bann-joen alajuoksun välillä sijaitsevista padoista.

Jalostettujen tuotteiden, kuten savustetun ankeriaan osalta, maantieteellinen merkintä (Lough Neagh Eels) viittaa raaka-aineeseen, tuoreeseen Neagh Eel -ankeriaaseen.

3.6   Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:

3.7   Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Pohjois-Irlannissa sijaitseva Lough Neagh -järvi sekä Bann-joen alajuoksu järven pohjoisrannalta Cutts at Coleraineen.

5.   Yhteys maantieteelliseen alkuperään:

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys:

Lough Neagh on Brittein saarten suurin ja Euroopan viidenneksi suurin järvi, jonka pinta-ala on 150 neliömailia. Se saa vetensä useista joista ja laskee mereen pohjoisessa Bann-joen alajuoksun kautta.

Koska järveen laskee monia jokia, se sisältää runsaasti sedimenttikerrostumia. Ne ovat väriltään hyvin tummia ja koostuvat lietteestä, savesta, orgaanisesta aineksesta ja piilevien kuorista. Liete ja savi ovat peräisin pääasiassa jokien mukanaan tuomista hiukkasista, ja orgaaninen aines on lähtöisin osaksi valuma-alueelta ja osaksi järvessä muodostuneista ainesosista. Luonteensa ja kokonsa vuoksi nämä ainesosat muodostavat soveltuvan elinympäristön monille selkärangattomille, kuten surviaissääsken (Chironomidae) toukalle, jonka tiedetään esiintyvän erityisen runsaslukuisena järven pohjaeliöstössä ja joka muodostaa suurimman osan ankeriaan ruokavaliosta.

Järvi on runsasravinteinen ja saa kiertävien tuulten ansiosta jatkuvasti ilmaa, joten sen happipitoisuus ei laske dramaattisesti kuumimpinakaan kuukausina.

Lasiankeriaat vaeltavat Golf-virtaa pitkin Atlantin poikki Sargassomereltä pohjoiseen. Ne seuraavat Pohjois-Atlantin virtauksia kohti Irlantia ja saapuvat Bann-joen vuorovesialueelle Pohjois-Irlannin pohjoisrannikolla Colerainen edustalla, jossa ne joko pyydetään ja kuljetetaan rekoilla eteenpäin tai josta ne jatkavat matkaansa ylävirtaan kohti Lough Neagh -järveä. Järvelle saavuttuaan ne pysähtyvät syömään ja jatkamaan kasvuaan, kunnes ne ovat valmiita palaamaan Sargassomerelle kutemaan. Sukukypsinä ne eivät tarvitse ravintoa ja palaavat vaistomaisesti kutupaikalleen. Ainoa suora reitti takaisin merelle kulkee Bann-joen alajuoksua pitkin.

Lough Neagh Eel -ankeriasta pyydetään kolmella perinteisellä menetelmällä, joista kahta käytetään kelta-ankeriaan pyyntiin ja kolmatta hopea-ankeriaan pyyntiin.

Kelta-ankerias

Pitkäsiima

Kalastajat laskevat enintään neljä noin yhden mailin pituista nailonsiimaa, joihin kuhunkin kiinnitetään noin 400 syötillä varustettua koukkua. Varhain seuraavana aamuna siimat nostetaan käsin alukselle, ja saaliiksi saadut ankeriaat varastoidaan tynnyreihin, joihin pumpataan puhdasta vettä kalastuskuolevuuden minimoimiseksi.

Saalis viedään rantaan, ja kaikki alle 16-tuumaiset (40 cm) ankeriaat päästetään Lough Neaghin kalastusosuuskunnan sääntöjen mukaisesti takaisin järveen kantojen kestävyyden varmistamiseksi myös tulevaisuudessa.

Nuotta

Enintään 90 jaardia (82,3 m) pitkiä ja 18 jaardia (16,5 m) syviä nuottia vedetään käsin. Nuottaan kiinnittyvien köysien nostamiseen voidaan käyttää hydraulisia laitteita, mutta itse nuottaa ei saa hinata, vaan se on nostettava käsin. Ankeriaan kalastus troolilla on kielletty järven pohjan suojelemiseksi.

Kalastajat luottavat usein kokemukseensa ja järven perusteelliseen tuntemukseensa parhaiden saaliiden paikantamiseksi vaihtelevissa ympäristö- ja sääolosuhteissa.

Kun saalis on tuotu rantaan, ankeriaat mitataan ja alle 40 cm:n pituiset lasketaan takaisin järveen osana ankeriaskannan kestävää hoitoa. Muita toimenpiteitä kannan kestävän hoidon varmistamiseksi ovat rauhoitusajat ja päivittäiset saaliskiintiöt.

Hopea-ankerias

Hopea-ankeriaaksi kutsutaan ankeriaita, jotka ovat varttuneet sukukypsiksi Lough Neagh -järvessä ja aloittavat vaistonvaraisesti kutuvaelluksensa pohjoiseen kohti rannikkoa ja sieltä edelleen Sargassomerelle.

Hopea-ankeriasta saa pyytää ainoastaan 1 päivästä kesäkuuta helmikuun loppuun.

Pyynti tapahtuu padoista, jotka sijaitsevat Toomessa (Toomebridge) Lough Neagh -järven pohjoissuussa ja Kilreassa Bann-joen alajuoksulla noin 15 mailia järvestä pohjoiseen.

Hopea-ankerias vaeltaa ainoastaan pimeässä, joten pyynti tapahtuu öisin laskemalla leveät kartion muotoiset haavimaiset verkkorysät (coghill nets) jokeen pyyntipatojen kohdalla. Jokaisen rysän vieressä on jokeen sijoitettu säiliö, johon pyydetyt ankeriaat pannaan. Säiliöitä voidaan nostaa ja laskea sademäärien aiheuttamien vedenkorkeuden vaihtelujen huomioimiseksi.

Kelta-ankeriaiden tavoin hopea-ankeriaat kuljetetaan osuuskunnan käsittelylaitokseen mittausta ja edelleenkuljetusta varten.

Kestävyys ja kantojen hoito

Ankerias on mainittu villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) liitteessä II. Lisäksi Euroopan ankeriaskannan elvytystoimenpiteistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1100/2007 ehdotetaan, että olisi otettava käyttöön ankeriaanhoitosuunnitelmat.

Neagh/Bannin valuma-alueen ankeriaskannan kestävyyden varmistamiseksi on otettu käyttöön ankeriaanhoitosuunnitelma, jonka laatimisesta ja täytäntöönpanosta vastaa Lough Neaghin kalastusosuuskunta. Kantojen säilyttämiseksi on otettu käyttöön toimenpiteitä, joiden käytännön toteuttaminen on mahdollista ainoastaan osuuskunnan hallinnoiman lupajärjestelmän kautta. Kuka tahansa voi hakea lupaa. Osuuskunnan jäsenyys ei ole luvan saamisen edellytys, mutta jos lupa myönnetään, kalastaja voi liittyä osuuskunnan jäseneksi.

Lough Neaghin kalastusosuuskunta huolehtii ankeriaankalastuksen kestävyydestä seuraavien toimenpiteiden avulla:

Lupamenettelyn valvonta: Osuuskunta myöntää vuosittain noin 180 lupaa. Luvan saaneen aluksen omistajan on oltava läsnä aluksella jokaisella kalastuskerralla.

Kalastusmenetelmien valvonta: Ankeriasta voidaan pyytää ainoastaan pitkälläsiimalla tai nuotalla. Pitkillesiimoille on vahvistettu koukkujen enimmäismäärä, ja aluksen ja nuotan koolle on asetettu rajoituksia.

Saaliskiintiöt: Kullekin alukselle on vahvistettu päivittäinen saaliskiintiö sen varmistamiseksi, ettei järvessä tapahdu liikakalastusta.

Saaliiden vähimmäiskoko: Kalastajien on päästettävä takaisin veteen alle 40 cm:n pituiset ankeriaat. Jos käsittelylaitokseen toimitetaan alamittaisia ankeriaita, sen on päästettävä ne takaisin veteen. Lisäksi voidaan määrätä seuraamuksia.

Rauhoitusajat: Kelta- ja hopea-ankeriaan pyynti on rajoitettu tiettyyn ajankohtaan vuodessa, jotta kannat voivat täydentyä.

Valvonta: Ympärivuorokautisella valvonnalla varmistetaan, että ainoastaan luvan saaneet kalastajat pyytävät ankeriasta.

Loukkupyynti: Lough Neagh järven ankeriaskannan lisäämiseksi elvereitä pyydetään vuosittain loukuilla Bann-joesta ja kuljetetaan säiliöissä istutettaviksi järveen.

Perinteiset johtoaidat: Johtoaidat valistetaan käsin ja sijoitetaan elvereiden vaellusreitille niiden auttamiseksi nousemaan ylävirtaan kohti järveä. Tämä lisää uusien istutusten onnistumismahdollisuuksia.

Pakoaukkojen jättäminen hopea-ankeriaan pyyntipatoihin: Pyyntipatoihin jätetään 10 %:n kokoinen pakoaukko (Queen’s Gap), jotta osa kannasta voi palata kutupaikalleen Sargassomerelle.

Elvereiden hankinta muilta alueilta kannan luonnollisen rekrytoitumisen täydentämiseksi: Koska elvereiden luonnollinen muutto Lough Neagh -järveen on taantunut viime vuosina, osuuskunta ostaa niitä muilta alueilta kasvamaan järvessä. Näin ne saavat Lough Neagh Eel -ankeriaalle tyypilliset ominaisuudet.

5.2   Tuotteen erityisyys:

Lough Neagh Eel tunnetaan ympäri Eurooppaa korkean rasvapitoisuutensa ansiosta (sukukypsällä ankeriaalla noin 23 %), minkä vuoksi se soveltuu erityisen hyvin savustettavaksi. Käytännöllisesti katsoen kaikki Lough Neagh -järvestä pyydetyt ankeriaat myydään Irlannin ulkopuolelle. Osa löytää tiensä Billingsgaten kalamarkkinoille Lontoossa, mutta suurin osa viedään savustettavaksi Alankomaihin ja Pohjois-Saksaan.

Lough Neagh Eel nauttii ravinnokseen pääasiassa selkärangattomien toukkia, jotka ovat tärkein ravinnonlähde Lough Neagh -järvessä. Tästä johtuen näiden ankeriaiden pää on kapeampi kuin muiden alueiden ankeriailla, jotka ovat kalansyöjiä.

Ankeriaat pyydetään käyttäen kestäviä kalastusmenetelmiä, jotka varmistavat ankeriaankalastuksen moitteettoman hoidon.

5.3   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu ja ominaisuudet (kun kyseessä on SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM):

Tuotteen yhteys maantieteelliseen alueeseen perustuu pitkään historialliseen perinteeseen ja yksilöidyllä maantieteellisellä alueella ankeriaan pyynnissä käytettyihin menetelmiin. Lisäksi hakemus perustuu Lough Neagh Eel -ankeriaan rasvapitoisuuteen, joka tunnustetaan korkeammaksi kuin muualta peräisin olevilla ankeriailla.

Lough Neagh on Brittein saarten suurin makeanveden järvi. Sen edellä 5.1 kohdassa kuvatut monet erityispiirteet muodostavat elinympäristön, jonka tarjoama arvokas ravinto lisää osaltaan järvestä pyydetyn ankeriaan rasvapitoisuutta.

Osoituksena pitkästä historiallisesta perinteestä ovat todisteet, joiden mukaan luonnonvaraista ankeriasta pyydettiin Lough Neagh -järvestä jo pronssikaudella. Alueen pyyntimenetelmillä on pitkät perinteet, ja ne ovat käytössä edelleen.

Kalastajat käyttävät yhä monia perinteisiä menetelmiä, jotka olivat tuttuja jo edellisille sukupolville. Pyynti tapahtuu käyttäen kestäviä menetelmiä Lough Neaghin kalastusosuuskunnan valvonnassa, ja niihin kuuluu esimerkiksi 10 %:n kokoisten pakoaukkojen (Queen’s Gap) jättäminen pyyntipatoihin, jotta osa kannasta voi palata kutupaikalleen Sargassomerelle.

Lough Neagh -järven ankeriaanpyynnin merkitys ja maine tunnetaan kautta aikojen. Alueen kalastajista on kirjoitettu monia runoja, ja ankeriaanpyytäjien keskuudessa on elänyt monia uskomuksia. Tuoreempi todiste on Toimen kaupunkiin pystytetty patsas, joka esittää uivia ankeriaita ja heijastaa ankeriaanpyynnin merkitystä paikallisessa historiassa ja kulttuuriperinteessä.

Suurin osa Lough Neagh Eel -ankeriaista myydään Alankomaihin, jossa sitä pidetään parhaiten savustettavaksi soveltuvana ankeriaana maailmassa. Lough Neagh Eel -ankerias on sellaisenaankin arvostettu tuote, josta maksetaan huomattavasti korkeampi hinta kuin viljellystä tai muualta pyydetystä ankeriaasta.

Eritelmän julkaisutiedot:

(Asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 7 kohta)

http://www.defra.gov.uk/foodfarm/food/industry/regional/foodname/products/documents/lough-neagh-eel-pgi.pdf


(1)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.