PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN YLEINEN TAUSTA JA PERUSTELUT

Neuvosto antoi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001[1] luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään (nk. negatiivinen luettelo), ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (nk. positiivinen luettelo). EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan mukaan näiden luetteloiden vahvistaminen kuului niihin rinnakkaistoimenpiteisiin, jotka liittyvät suoraan henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella.

Asetusta on muutettu kahdeksan kertaa sen antamisesta lähtien[2]. Kaikissa asetuksen viimeaikaisissa muutoksissa on keskitytty asetuksen liitteenä olevan positiivisen ja negatiivisen viisumiluettelon tarkistamiseen. Viimeisimmissä muutoksissa kyse oli Taiwanin siirtämisestä positiiviseen luetteloon ja myös kahden jäljellä olleen Länsi-Balkanin maan, Albanian ja Bosnia ja Hertsegovinan, siirtämisestä positiiviseen viisumiluetteloon viisumivapautta koskevien vuoropuhelujen tulosten perusteella.

Viime vuosien aikana on osoittautunut tarpeelliseksi tehdä teknisiä muutoksia asetuksen päätekstiin, esimerkiksi parantaa oikeusvarmuutta antamalla tiettyjä asetuksen soveltamisalaan vielä kuulumattomia tilanteita koskevia sääntöjä ja mukauttaa tiettyjä määritelmiä sellaisten viimeaikaisten muutosten vuoksi, jotka ovat seurausta johdetusta oikeudesta, esim. viisumisäännöstön (neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009)[3] hyväksymisestä.

Lisäksi kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Schengenin säännöstö sisällytettiin osaksi EU:n säännöstöä ja yhteinen viisumipolitiikka otettiin käyttöön SEUT-sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, on tarpeen edistyä EU:n yhteisen viisumipolitiikan yhdenmukaistamisessa tiettyjen asetuksen 4 artiklassa lueteltujen ryhmien osalta, joista yksittäiset jäsenvaltiot ovat tähän asti voineet päättää yksipuolisesti.

Lissabonin sopimuksen voimaantulosta aiheutuneiden seurausten vuoksi on tarpeen tehdä lisämuutoksia, joihin kuuluu suojalausekkeen käyttöönotto ja vastavuoroisuusmekanismin muuttaminen.

1.1. Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Asetuksen muuttamisen tarkoituksena on

- säätää viisumisuojalausekkeesta, joka mahdollistaisi viisumivapauden tilapäisen keskeyttämisen nopeasti positiivisessa luettelossa olevan kolmannen maan osalta hätätilanteessa, jossa on toteutettava kiireellisiä toimia jäsenvaltioiden kohtaamien vaikeuksien ratkaisemiseksi;

- muuttaa tiettyjä säännöksiä, esimerkiksi vastavuoroisuusmekanismin säännöksiä, jotta ne olisivat täysin SEUT-sopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisia;

- varmistaa yhdenmukaisuus yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annetun, 5 päivästä huhtikuuta 2010 sovelletun neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö)[4] kanssa, esimerkiksi määrittelemällä asianmukaisesti lyhytaikainen oleskelu ja viisumi;

- varmistaa, että asetuksessa määritellään tyhjentävästi SEUT-sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, sovelletaanko kolmannen maan kansalaiseen viisumipakkoa vai onko hänet vapautettu viisumipakosta ja siten luoda oikeusvarmuus täydentämällä pakolaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin sovellettavia sääntöjä viisumijärjestelmän selventämiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa asuvien osalta;

- edistää yhteisen viisumipolitiikan täydellistä yhdenmukaistamista ottamalla käyttöön uudet, yhdenmukaisemmat säännöt, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten eri ryhmiin sovellettavaa viisumipakkoa tai viisumivapautta;

- säätää selkeistä säännöistä, jotka koskevat tiettyjen kansainvälisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvien yhteisöjen, joita ei katsota kansainvälisiksi hallitustenvälisiksi järjestöiksi, myöntämien kulkulupien ja erilaisten passien haltijoihin sovellettavaa viisumipakkoa/-vapautta;

- hyväksyä uusi säännös, joka koskee aikaisemmista EU:n/kansainvälisistä sopimuksista johtuvia tiettyjen jäsenvaltioiden velvoitteita, joiden vuoksi on tarpeen poiketa yhteisistä viisumisäännöistä.

2. Ehdotuksen osat

2.1. Viisumisuojalausekkeen luominen viisumivapauden keskeyttämistä varten

Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi 8. marraskuuta 2010 viisumivapauden Albanialle sekä Bosnia ja Hertsegovinalle huolimatta siitä, että eräät jäsenvaltiot eivät olleet siihen halukkaita, koska turvapaikkahakemusten määrä oli joissakin jäsenvaltioissa lisääntynyt nopeasti sen jälkeen, kun eräille Länsi-Balkanin maille myönnettiin viisumivapaus. Näiden huolenaiheiden vuoksi komissio antoi lausuman, jonka tarkoituksena oli vahvistaa pikaisesti viisumivapauden jälkiseurantaa kaikissa Länsi-Balkanin maissa, joille oli myönnetty viisumivapaus, ja totesi erityisesti, että yhden tai useamman kolmannen maan kansalaisten, Länsi-Balkanin maiden kansalaiset mukaan luettuina, äkillisen ja joukoittaisen yhteen tai useampaan jäsenvaltioon suuntautuvan maahantulon tapauksessa komissio voi ehdottaa, että neuvosto hyväksyy väliaikaisia toimenpiteitä kyseessä olevien jäsenvaltioiden hyväksi perussopimuksen 78 artiklan mukaisesti, ja viisumivapauden nopeaa keskeyttämistä .

Jatkona komission lausumalle kaksi jäsenvaltiota toimitti vuoden 2010 joulukuun lopussa asiakirjan (asiak. 18212/10 VISA 311 COMIX 842), jossa ne ehdottivat, että asetukseen (EY) N:o 539/2001 lisättäisiin suojalauseke, jolla komissiolle annettaisiin valtuudet päättää viisumivapauden tilapäisestä keskeyttämisestä komiteamenettelyä noudattaen, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

Suojalauseke voisi myös auttaa säilyttämään tulevaisuudessa viisumivapauden myöntämisprosessien luotettavuuden ja lisäämään niiden julkista uskottavuutta.

Jäsenvaltiot ovat myös tukeneet yleisesti tätä ehdotusta maahanmuutto-, raja- ja turvapaikka-asioiden strategisessa komiteassa (SCIFA). Jäsenvaltiot olivat samaa mieltä siitä, että tällainen suojalauseke loisi yleiset puitteet tulevaisuutta varten olematta yhteydessä tiettyihin kolmansiin maihin.

Lauseke täydentäisi SEUT-sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan sisältämää turvapaikkaa koskevaa suojalauseketta, mutta olisi erillinen siitä. Sitä olisi sovellettava ainoastaan väliaikaisena toimenpiteenä selkeästi määritellyissä hätätilanteissa.

Suojalausekkeessa olisi mainittava selkeästi, että se koskee viisumivapauden keskeyttämistä ainoastaan lyhyeksi aikaa hätätilanteessa ja hyvin määriteltyjen, rajattujen arviointiperusteiden perusteella. Lauseketta voitaisiin soveltaa ainoastaan hätätilanteessa, eli jos tilanne muuttuu äkillisesti, esimerkiksi kun luvut nousevat äkillisesti suhteellisen lyhyessä ajassa ja kun on toteutettava kiireellisesti viisumitoimenpiteitä kyseessä olevien jäsenvaltioiden kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi ja kun SEUT-sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan perusteella toteutettavat toimenpiteet eivät olisi asianmukaisia tai riittäviä.

Jotta edellä mainituissa tilanteissa voitaisiin toimia nopeasti, päätös viisumivapauden tilapäisestä keskeyttämisestä hyväksytään komiteamenettelyssä asetuksen (EU) N:o 182/2011[5] mukaisesti siirtämällä komissiolle täytäntöönpanovalta SEUT-sopimuksen 291 artiklan perusteella.

Vaikka edellytykset suojalausekkeen soveltamiselle on määritelty selvästi, komission on arvioitava tilanne eivätkä jäsenvaltioiden tekemät ilmoitukset saisi johtaa automatiikkaan. Arvioidessaan sitä, onko asianmukaista keskeyttää kolmannen maan viisumivapaus, komissio ottaa huomioon niiden jäsenvaltioiden lukumäärän, joihin jonkin tässä ehdotuksessa luetellun tilanteen äkillinen esiintyminen vaikuttaa ja niiden kokonaisvaikutuksen maahanmuuttotilanteeseen EU:ssa.

Asetuksen (EU) N:o 182/2011 sisältämien komiteamenettelyä koskevien sääntöjen mukaisesti Euroopan parlamentti ja neuvosto saavat tarkastelumenettelyssä samanaikaisesti komitean jäsenten kanssa ehdotuksen komission päätökseksi, joka koskee viisumivapauden keskeyttämistä yhden tai useamman kolmannen maan osalta, yhdessä muiden asianmukaisten asiakirjojen kanssa, mukaan luettuina mahdolliset Frontexin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EASO:n raportit sekä jäsenvaltioiden alkuperäiset ilmoitukset.

Keskeytettäessä viisumivapaus tarkastelumenettelyn soveltaminen näyttää asianmukaiselta. Komitea antaa lausuntonsa määräenemmistöllä. Jäsenten äänet painotetaan SEUT-sopimuksen asiaa koskevassa määräyksessä määrätyllä tavalla (SEUT-sopimuksen 238 artiklan 3 kohta). Kun komitea antaa myönteisen lausunnon, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen. Jos komitea antaa kielteisen lausunnon, komissio ei hyväksy säädöstä.

Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on asetuksen (EU) N:o 182/2011 11 artiklan mukaisesti tarkistamisoikeus sen varmistamiseksi, että komissio ei ylitä täytäntöönpanovaltaansa.

Lisäksi komissio voi vaihtaa avoimuuden nimissä näkemyksiä Euroopan parlamentin kanssa tämän pyynnöstä, kun on ehdotettu viisumivapauden tilapäistä keskeyttämistä yhden tai useamman kolmannen maan osalta.

Ennen tilapäisen keskeyttämisen päättymistä komissio lähettäisi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jonka liitteenä olisi tarvittaessa ehdotus asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamiseksi tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen, jotta kyseinen kolmas maa voitaisiin siirtää negatiiviseen viisumiluetteloon. Tällaisessa tapauksessa keskeyttämistä voitaisiin jatkaa uudella komiteamenettelyssä hyväksytyllä täytäntöönpanopäätöksellä enintään yhdeksään kuukauteen, jolloin Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on riittävästi aikaa hylätä tai hyväksyä ehdotus asetuksen (EY) N:o 539/2001 luettelojen muuttamiseksi.

2.2. Vastavuoroisuusmekanismin muuttaminen

Asetuksen (EY) N:o 539/2001 kodifioinnin aikana komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin oikeudellisten asiantuntijoiden muodostama neuvoa-antavan työryhmä tarkasteli toissijaista oikeusperustaa, joka on luotu asetuksella (EY) N:o 851/2005[6]. Asetuksen (EY) N:o 539/2001 1 artiklan 4 kohdan c alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna, kuuluu seuraavasti: ”90 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta komissio laatii kyseistä jäsenvaltiota kuultuaan neuvostolle kertomuksen. Kertomukseen voidaan liittää ehdotus kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevan viisumipakon ottamisesta tilapäisesti uudelleen käyttöön. Komissio voi myös tehdä tällaisen ehdotuksen neuvoston käsiteltyä sen kertomusta. Neuvosto päättää ehdotuksesta määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa.”

Oikeudellisten yksikköjen neuvoa-antava ryhmä katsoi, että kyseinen säännös muodosti toissijaisen oikeusperustan, joka ei ole selvästi vanhentunut, joten sitä on syytä tarkastella uudelleen yhteisöjen tuomioistuimen 6. toukokuuta 2008 asiassa C-133/06 antaman tuomion perusteella joko säännöksen poistamiseksi tai sen muuttamiseksi.

Yhteispäätösmenettelyn soveltamisalalla ei ole oikeudellisesti mahdollista säätää johdetussa oikeudessa yksinkertaistetusta menettelystä, jolla neuvosto päättää komission ehdotuksesta ilman Euroopan parlamentin osallistumista.

Näin ollen kyseinen säännös säilytetään, mutta sitä muutetaan säätämällä, että komission laatima kertomus olisi osoitettava myös Euroopan parlamentille, ja lisäämällä siihen Euroopan parlamentilla päätöksenteossa oleva rooli.

Kodifiointia jatketaan, ja se saatetaan päätökseen, kun tämä muutos on hyväksytty.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että eräs jäsenvaltio on ehdottanut nykyisen vastavuoroisuusmekanismin muuttamista , jotta siitä tulisi tehokkaampi. Ehdotuksen mukaan komission olisi laadittava hyvin lyhyessä ajassa ehdotus viisumipakon tilapäisestä palauttamisesta sellaisen kolmannen maan kansalaisten osalta, joka ei poista jäsenvaltiota koskevaa viisumipakkoa enintään 12 kuukauden kuluessa sen käyttöönotosta.

On tärkeää korostaa, että tällainen vastavuoroisuusmekanismin muuttaminen rikkoisi komission yksinomaista aloiteoikeutta eikä se välttämättä johtaisi ehdotetun vastatoimenpiteen hyväksymiseen.

Asetuksen (EY) N:o 539/2001 alkuperäiseen vastavuoroisuusmekanismiin sisältyi jo tiettyä automatiikkaa: tapauksista, joihin ei liity vastavuoroisuutta, ei ollut pakollista ilmoittaa; asianomainen jäsenvaltio voi päättää vapaasti ilmoittamisesta. Mutta jos ilmoitus tehtiin, jäsenvaltioiden oli pakko asettaa viisumipakko kyseisen kolmannen maan kansalaisille tilapäisesti ja automaattisesti 30 päivän kuluessa ilmoituksen tekemisestä, jollei neuvosto päättänyt toisin.

Tätä automatiikkaa pidettiin alkuperäisen vastavuoroisuusmekanismin heikkoutena, ja siitä luovuttiin vuonna 2005 haitallisuutensa vuoksi. Ei ole syytä uskoa, että se olisi nyt tehokkaampi.

Nykyisen vastavuoroisuusmekanismin, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2005, katsotaan kaiken kaikkiaan olevan tehokas, ja vastavuoroisuuden puuttuminen on vähentynyt huomattavasti. Jäljellä olevat tilanteet, joissa vastavuoroisuus puuttuu, ovat pääasiassa tapauksia, joissa kolmannet maat katsovat, että jotkin jäsenvaltiot eivät täytä näiden kolmansien maiden kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja viisumivapauden objektiivisia kriteerejä.

Vaikka komiteamenettelyn käyttöä harkitaan sovellettaessa suojalauseketta selvästi määritellyissä hätätilanteissa (ks. edellä oleva 2.1 kohta), silloin kun vastatoimenpiteenä palautetaan kolmannen maan viisumipakko vastavuoroisuuden puuttumisen vuoksi olisi otettava huomioon Euroopan unionin yleinen ulkopolitiikka kyseisen kolmannen maan kanssa ilman minkäänlaista automatiikkaa samoin kuin EU:n jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta koskeva periaate. Tällaisen toimenpiteen poliittinen asianmukaisuus olisi arvioitava.

Useimmat jäsenvaltiot varoittivat myös viisumipakon ”automaattisesta” (uudelleen)määräämisestä kolmansien maiden kansalaisille, koska sillä on poliittisia vaikutuksia, ja suosittelivat sen sijaan räätälöityä lähestymistapaa ja väliaikaisten toimenpiteiden soveltamista muilla aloilla.

2.3. Viisumin ja viisumittoman lyhyen oleskelun määritelmä

Tällä ehdotuksella yhdenmukaistetaan viisumin määritelmä viisumisäännöstössä käytetyn määritelmän kanssa. Näin ollen viisumi on lupa jäsenvaltioiden alueen kautta tapahtuvaan kauttakulkuun tai jäsenvaltioiden alueella oleskeluun, jonka on tarkoitus kestää enintään kolme kuukautta minkä hyvänsä kuuden kuukauden jakson aikana ensimmäisestä maahantulosta jäsenvaltioiden alueelle.

Tässä asetuksessa lentokentän kauttakulkuviisumi jätetään tämän määritelmän ulkopuolelle, koska viisumijärjestelmästä, jota jäsenvaltiot soveltavat jäsenvaltioiden kansainvälisten lentokenttien kautta kulkeviin kolmansien maiden kansalaisiin, säädetään viisumisäännöstössä.

Liitteessä II luetellut kolmansien maiden kansalaiset on vapautettu 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, kun oleskelu jäsenvaltioiden alueella kestää enintään kolme kuukautta minkä hyvänsä kuuden kuukauden jakson aikana.

Määritelmässä otetaan myös huomioon vaikutukset, jotka ovat seurausta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tavasta tulkita kolmen kuukauden lyhytaikaista oleskelua koskevaa sääntöä asiassa 241/05[7].

2.4. Pakolaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt, jotka asuvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa

Muutettaessa asetusta (EY) N:o 539/2001 edellisen kerran vuonna 2006 (asetus (EY) N:o 1932/2006) tarkoituksena oli jo selkiyttää pakolaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden tilannetta mukauttamalla sovellettavia viisumisääntöjä, joissa tehdään ero jäsenvaltiossa asuvien ja kolmannessa maassa asuvien välillä.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan perusteella Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät osallistu asetuksen (EY) N:o 539/2001 ja sen muutosten hyväksymiseen. Näin ollen sovellettaessa asetusta (EY) N:o 539/2001 Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia ei pidetä jäsenvaltioina. Tämän vuoksi asetuksen (EY) N:o 1932/2006 säännöksiä, jotka koskevat pakolaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin sovellettavia viisumisääntöjä, ei sovelleta, kun kyseiset henkilöt asuvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa.

Tällä ehdotuksella pyritään korjaamaan tämä epätyydyttävä tilanne sisällyttämällä asetukseen säännös, joka koskee Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa asuvia pakolaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä.

Koska yhtäältä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin ja toisaalta Schengen-jäsenvaltioiden välillä ei ole olemassa viisumien vastavuoroista tunnustamista eivätkä oleskelulupa ja viisumi vastaa toisiaan, asetuksessa jätetään jäsenvaltioille vapaus päättää yksittäin tähän ryhmään kuuluvien henkilöiden viisumivapaudesta tai viisumipakosta. Tällaisista kansallisista päätöksistä olisi ilmoitettava komissiolle asetuksen 5 artiklan mukaisesti.

2.5. Tiettyjä 4 artiklan 1 kohdassa lueteltuja ryhmiä koskevan viisumipakon/-vapauden yhdenmukaistaminen

Asetuksen (EY) N:o 539/2001 4 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta vapauttaa erikseen viisumipakosta negatiiviseen luetteloon kuuluvien kolmansien maiden kansalaisten eri ryhmiä tai edellyttää viisumia positiiviseen luetteloon kuuluvien kolmansien maiden kansalaisilta.

Komissio katsoo, että kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Schengenin säännöstö sisällytettiin osaksi EU:n säännöstöä, on tullut aika edetä kohti yhdenmukaistetumpaa yhteistä viisumipolitiikkaa. Olisi pyrittävä noudattamaan täysimääräisesti perussopimusta luomalla todellinen yhteinen viisumipolitiikka. Tästä syystä ehdotuksen tavoitteena on rajoittaa jäsenvaltioiden vapautta myöntää viisumivapaus tai asettaa viisumipakko asetuksen (EY) N:o 539/2001 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluville eri henkilöryhmille laatimalla yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat näistä ryhmistä osaan sovellettavaa viisumipakkoa. Ehdotuksessa myös otetaan huomioon vallitsevat huomattavat erot jäsenvaltioiden käytäntöjen välillä tiettyjen ryhmien osalta (esimerkiksi diplomaatti- ja virkapassien haltijat) säilyttämällä jäsenvaltioiden mahdollisuus päättää viisumivapaudesta tai viisumipakosta toistaiseksi edelleen yksittäin lukuun ottamatta tapauksia, joissa EU neuvottelisi näitä ryhmiä koskevat viisumivapaussopimukset tiettyjen kolmansien maiden kanssa.

2.5.1. Yhdenmukaistamisen jatkaminen

Komissio pyrkii saavuttamaan täydellisen yhdenmukaistamisen 4 artiklan 1 kohdassa lueteltujen ryhmien osalta, joiden tapauksessa yhdenmukaistamista on jo toteutettu käytännössä tai näennäisesti.

Jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten mukaan ilma-alusten siviilimiehistö on vapautettu viisumipakosta kaikissa jäsenvaltioissa. Näin ollen ei ole enää perusteltua säilyttää jäsenvaltioilla mahdollisuutta päättää vapaasti poikkeuksen myöntämisestä tälle ryhmälle.

Kaikki jäsenvaltiot kahta lukuun ottamatta vapauttavat alusten siviilimiehistön viisumipakosta maissakäynnin tapauksessa, kun taas kaikki jäsenvaltiot kahta lukuun ottamatta säilyttävät viisumipakon kauttakulun tapauksessa. Tällä muutoksella vahvistetaan yleinen, yhdenmukaistettu viisumivapaus ensimmäiselle ryhmälle ja viisumipakko toiselle ryhmälle.

Ainoastaan yksi jäsenvaltio vapauttaa avustus- tai pelastuslennon miehistön ja muun henkilöstön sekä muun katastrofi- ja onnettomuustapauksissa toimivan avustushenkilöstön viisumipakosta, minkä vuoksi tässä asetuksessa poistetaan kyseinen ryhmä.

2.5.2. Sääntöjen säilyttäminen

Kansainvälisessä sisävesiliikenteessä liikennöivien alusten siviilimiehistöä koskevat nykyiset säännökset säilytetään, koska jäsenvaltioiden ilmoituksista voidaan todeta, että jäsenvaltiot, joiden läpi Rein tai Tonava virtaa, noudattavat toisistaan poikkeavia käytäntöjä tähän ryhmään sovellettavan viisumivapauden tai viisumipakon osalta. Lisäksi Reinin navigaation keskuskomissiossa (RNKK) on käynnissä tämän alan lainsäädäntötyötä, joka olisi myös otettava huomioon.

Asetuksen muuttaminen ei myöskään vaikuta jäsenvaltioilla nykyisin olevaan mahdollisuuteen päättää eräiden hallitustenvälisten järjestöjen myöntämien kulkulupien haltijoiden viisumivapaudesta.

2.5.3. Uusi säännös, joka koskee EU:n aikaisemmista sopimuksista johtuvia velvoitteita

Ennen EU:n yhteisen viisumipolitiikan perustamista Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet kolmansien maiden kanssa kansainvälisiä sopimuksia, esimerkiksi assosiaatiosopimuksia, jotka koskevat mm. henkilöiden ja palvelujen liikkuvuutta ja joilla saattaa olla vaikutusta kolmansien maiden kansalaisille määrättyyn viisumipakkoon. Tällaiset unionin tekemät kansainväliset sopimukset ovat ensisijaisia EU:n johdettuun oikeuteen nähden, myös asetukseen (EY) N:o 539/2001 nähden. Jos tällaisiin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyy ns. vallitsevan tilanteen säilyttämistä koskeva lauseke (standstill-lauseke), se voi johtaa tiettyjen jäsenvaltioiden velvollisuuteen poiketa yhteisen viisumipolitiikan säännöistä niiden lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti, joita sovellettiin / jotka olivat voimassa sinä ajankohtana, jolloin standstill-lauseke tuli voimaan.

Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että 4 artiklaan lisätään säännös, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat vapauttaa palveluntarjoajat viisumipakosta siinä määrin kuin se on tarpeen yhteisön ennen asetuksen (EY) N:o 539/2001 voimaantuloa tekemien kansainvälisten sopimusten velvoitteiden noudattamiseksi.

Ehdotus noudattaa Euroopan unionin tuomioistuimen 19. helmikuuta 2009 asiassa C-228/06, Mehmet Soysal ja Ibrahim Savatli , antamaa tuomiota, jossa tuomioistuin totesi, että ”Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen vastaista on, että tämän pöytäkirjan voimaantulosta alkaen vaaditaan viisumi, jotta pääasian kantajien kaltaiset Turkin kansalaiset saavat saapua jäsenvaltion alueelle suorittamaan palveluja Turkkiin sijoittautuneen yrityksen lukuun, koska pöytäkirjan voimaan tullessa ei tällaista viisumia vaadittu”.

Lisäpöytäkirjan 41 artiklassa säädetään standstill-lausekkeesta, jonka mukaan sopimuspuolet pidättyvät ottamasta keskenään käyttöön uusia rajoituksia, jotka koskevat sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta. Tällä hetkellä komission tiedossa ei ole, että muut maat Turkin lisäksi hyötyisivät vastaavanlaisesta unionin kanssa tehtyyn kansainväliseen sopimukseen sisältyvästä standstill-lausekkeesta.

Jäsenvaltioiden, joita tällainen poikkeus koskee, on ilmoitettava tästä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

2.5.4. Menettely kolmansien maiden diplomaatti- ja virkapassien haltijoiden vapauttamiseksi viisumipakosta neuvoston asetuksen (EY) N:o 789/2001 [8] kumoamisen jälkeen

Asetuksen (EY) N:o 539/2001 4 artiklan 1 kohdan nykyisessä tekstissä viitataan asetuksessa (EY) N:o 789/2001 säädettyyn menettelyyn, jota on noudatettava, kun jäsenvaltio päättää vapauttaa kolmannen maan diplomaatti- ja/tai virkapassien haltijat viisumipakosta.

Asetuksen (EY) N:o 789/2001 mukaan niiden jäsenvaltioiden, jotka haluavat vapauttaa viisumipakosta sellaisten kolmansien maiden diplomaatti- ja virkapassien haltijat, joiden kansalaisiin sovelletaan ennakkokuulemista, piti toimittaa lainsäädäntöaloite, josta neuvosto päätti määräenemmistöllä (vuodesta 2006).

Kolmansien maiden myöntämien diplomaatti- ja virkapassien haltijoiden, joihin ei sovelleta ennakkokuulemista, osalta asetuksessa (EY) N:o 789/2001 jäsenvaltiot velvoitettiin yksinkertaisesti ilmoittamaan neuvostolle viisumisääntöihin tehdyistä muutoksista (viisumipakko tai viisumivapaus).

Asetus (EY) N:o 789/2001 on kuitenkin kumottu yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö)[9]. Katsottiin, että edellä mainitun asetuksen kumoamisen jälkeen nämä tällaisten passinhaltijoiden viisumipakkoa tai -vapautta koskeviin kansallisiin päätöksiin liittyvät ”menettelylliset” näkökohdat voitaisiin tarvittaessa sisällyttää asetukseen (EY) N:o 539/2001.

Näin ollen asetuksen muuttamisen yhteydessä on tarkasteltava sitä, olisiko säädettävä erityisestä päätöksentekomenettelystä sellaista tapausta varten, jossa jäsenvaltio haluaa poistaa ennakkokuulemisen piiriin kuuluvan kolmannen maan myöntämien diplomaatti- ja virkapassien haltijoihin sovellettavan viisumipakon.

Komissio katsoo, että institutionaalisista ja aineellisista syistä tätä varten ei ole tarpeen vahvistaa erityistä ”yhteistä päätöksentekomekanismia”.

Institutionaaliset näkökohdat:

Amsterdamin sopimuksessa vahvistetun, EY:n perustamissopimuksen IV osastoon sovellettavan viiden vuoden siirtymäajan päätyttyä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn uuden sopimuksen tultua voimaan ei oikeudellisesti ole enää mahdollista laatia päätöksentekomenettelyä, jossa jäsenvaltiolla on aloiteoikeus; institutionaaliselta kannalta katsottuna ei ole hyväksyttävää, että jäsenvaltion ehdotus tai aikomus (poistaa viisumipakko ennakkokuulemisen piiriin kuuluvan maan diplomaattipassin haltijoilta) vaikuttaisi komission aloiteoikeuteen; komissiota ei voida velvoittaa esittämään ehdotusta.

Jos laadittaisiin menettely yhteisen päätöksen tekemiseksi, SEUT-sopimuksessa määrättyjä periaatteita ja menettelyjä olisi noudatettava (ks. edellä vastavuoroisuusmekanismia koskeva 2.2 kohta). Neuvosto ei voisi tehdä päätöstä yksin; tällainen toimenpide olisi hyväksyttävä yhteispäätösmenettelyssä Euroopan parlamentin kanssa.

Aineelliset näkökohdat:

Päätös pyytää ennakkokuulemista tietyn kolmannen maan kansalaisten (tai tiettyjen kansalaisryhmien) esittämistä viisumihakemuksista on puhtaasti kansallinen päätös. Schengenin solidaarisuus merkitsee sitä, että muut jäsenvaltiot todellakin toimittavat järjestelmällisesti kyseiset viisumihakemukset ennakkokuulemista varten pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle.

Periaatteessa myös päätös poistaa viisumipakko negatiivisessa luettelossa olevien maiden diplomaatti- ja virkapassien haltijoilta on jäsenvaltion yksipuolinen päätös. Periaatteessa muiden jäsenvaltioiden ei tarvitse hyväksyä tällaisia toimenpiteitä: tällaisen päätöksen perusteella kyseiset diplomaatit voivat matkustaa ilman viisumia asianomaiseen jäsenvaltioon, mutta heiltä vaaditaan edelleen viisumi muihin jäsenvaltioihin matkustamista varten. Diplomaatit ovat tietenkin Schengen-alueella, jolla ei ole sisärajoja, mikä voi aiheuttaa tiettyjä riskejä.

Olisi kuitenkin muistettava seuraavat seikat:

- jos yksi tai useampi jäsenvaltio on poistanut tietyn kolmannen maan diplomaatti- ja virkapassien haltijoilta viisumipakon ennen kuin toinen jäsenvaltio lisää kyseisen maan niiden maiden luetteloon, joihin sovelletaan ennakkokuulemista, sillä ei ole vaikutusta aikaisempaan viisumipakon poistamiseen, jota sovelletaan edelleen;

- vaikka jokin jäsenvaltio vastustaisi ennakkokuulemismenettelyssä viisumin myöntämistä hakijalle, viisumihakemuksen käsittelystä vastaavan jäsenvaltion ei tarvitse kieltäytyä myöntämästä viisumia; se voi päättää myöntää alueellisesti rajoitetun viisumin, joka mahdollistaa pääsyn ainoastaan sen omalle alueelle. Kyseinen henkilö on tietenkin Schengen-alueella, jolla ei ole sisärajoja, mikä voi aiheuttaa tiettyjä riskejä.

2.6. Muihin kansainvälisen oikeuden soveltamisalaan kuuluviin yhteisöihin, jotka myöntävät jäsenilleen diplomaatti- tai virkapasseja tai kulkulupia mutta eivät ole hallitustenvälisiä järjestöjä, sovellettavaa viisumipakkoa tai viisumivapautta koskevan tilanteen selventäminen ja oikeusperustan luominen niille

On olemassa tiettyjä yhteisöjä, joihin sovelletaan kansainvälistä oikeutta ja jotka myöntävät diplomaatti- tai virkapasseja tai kulkulupia. Nämä yhteisöt eivät kuitenkaan ole hallitustenvälisiä järjestöjä, joten ne eivät kuulu tällä hetkellä asetuksen (EY) N:o 539/2001 4 artiklan soveltamisalaan. Toisaalta ne sisältyvät matkustusasiakirjojen luetteloon, ja jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, tunnustavatko ne niiden matkustusasiakirjat (esim. Maltan ritarikunta).

Myös tällaisten yhteisöjen on tarpeen kuulua asetuksen (EY) N:o 539/2001 soveltamisalaan, ja jäsenvaltioiden olisi päätettävä ja ilmoitettava komissiolle 5 artiklan mukaisesti, myöntävätkö ne viisumivapauden tällaisten yhteisöjen myöntämien matkustusasiakirjojen haltijoille.

3. Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat, joita on kuultu

Jäsenvaltioita on kuultu.

4. Vaikutusten arviointi

Ei edellytetä.

5. Oikeusperusta

Tällä ehdotuksella kehitetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti yhteistä viisumipolitiikkaa.

6. Suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet

Asetuksessa (EY) N:o 539/2001 luetellaan kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään (negatiivinen luettelo) tai joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (positiivinen luettelo).

Päätös muuttaa näitä luetteloita ja siirtää maita negatiivisesta luettelosta positiiviseen luetteloon tai päinvastoin ja tehdä myös muita muutoksia asetukseen kuuluu SEUT-sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti unionin toimivaltaan. Asiassa on jo kauan pyritty täydelliseen yhdenmukaistamiseen ilmeisistä tehokkuussyistä.

7. Sääntelytavan valinta

Asetus (EY) N:o 539/2001 on muutettava asetuksella.

8. Talousarviovaikutukset

Ehdotetulla muutoksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon.

2011/0138 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen[10],

sen jälkeen, kun ehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

1. Tässä asetuksessa säädetään viisumisuojalausekkeesta, joka mahdollistaa viisumivapauden tilapäisen keskeyttämisen nopeasti positiivisessa luettelossa olevan kolmannen maan osalta hätätilanteessa, jossa on toteutettava kiireellisiä toimia yhden tai useamman jäsenvaltion kohtaamien vaikeuksien ratkaisemiseksi, ottaen huomioon hätätilanteella Euroopan unioniin olevan yleisen vaikutuksen.

2. Viisumisuojalausekkeen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[11] mukaisesti.

3. Vastavuoroisuusmekanismia, jota sovelletaan, jos yksi asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainituista kolmansista maista päättää asettaa yhden tai useamman jäsenvaltion kansalaisille viisumipakon, on mukautettava Lissabonin sopimuksen voimaantulon sekä unionin tuomioistuimen toissijaisia oikeusperustoja koskevan oikeuskäytännön perusteella.

4. Jotta varmistetaan yhdenmukaisuus yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009[12] (viisumisäännöstö) kanssa, tässä asetuksessa yhdenmukaistetaan viisumin määritelmä viisumisäännöstön kanssa.

5. Olisi saavutettava lisäedistystä kohti yhteisen viisumipolitiikan täydellistä yhdenmukaistamista niiden poikkeusten osalta, joihin jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus asetuksen (EY) N:o 539/2001 4 artiklassa. Tätä varten tässä asetuksessa muutetaan asetuksen (EY) N:o 539/2001 4 artiklaa niiden seikkojen osalta, joissa yhdenmukaistaminen on jo toteutettu käytännössä tai näennäisesti jäsenvaltioiden yhdenmukaisten käytäntöjen perusteella.

6. Koska pakolaisaseman saaneisiin henkilöihin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin sovellettavista viisumisäännöistä annettua asetusta (EY) N:o 1932/2006 ei sovelleta näihin henkilöihin, jos he asuvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa, on tarpeen selventää tiettyjen Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa asuvien pakolaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden viisumipakkoa koskevaa tilannetta. Tässä asetuksessa jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi, soveltavatko ne tähän henkilöryhmään viisumivapautta vai viisumipakkoa. Tällaisista kansallisista päätöksistä on ilmoitettava komissiolle.

7. Ottaen huomioon jäsenvaltioiden tietyt velvoitteet, jotka johtuvat yhteisön ennen asetuksen (EY) N:o 539/2001 voimaantuloa tekemistä kansainvälisistä sopimuksista ja joiden vuoksi on tarpeen poiketa yhteisistä viisumisäännöistä, tällä asetuksella otetaan käyttöön säännös, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat vapauttaa viisumipakosta henkilöt, jotka tarjoavat oleskeluaikanaan palveluja, siinä määrin kuin se on välttämätöntä kyseisten velvoitteiden täyttämiseksi.

8. Tässä asetuksessa luodaan oikeusperusta tiettyjen kansainvälisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvien yhteisöjen, jotka eivät ole kansainvälisiä hallitustenvälisiä järjestöjä, myöntämien kulkulupien ja diplomaatti- tai virkapassien haltijoiden viisumipakolle tai viisumivapaudelle.

9. Tämä asetus on osa Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan mukaista Schengenin säännöstön edelleen kehittämistä, sellaisena kuin tämä säännöstö on määritelty Schengenin säännöstön määrittelemisestä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisen oikeusperustan vahvistamiseksi kullekin Schengenin säännöstöön kuuluvalle määräykselle tai päätökselle 20 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/435/EY[13] liitteessä A.

10. Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa[14] ja jotka kuuluvat tietyistä mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY[15] 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.

11. Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä tehdyssä sopimuksessa[16] Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY[17] 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

12. Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä allekirjoitetussa pöytäkirjassa, joka koskee Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymistä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehtyyn sopimukseen, ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen [xx/2011/EU] 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan. FN [viittaus EUVL:ään, hyväksyttiin 7.3.2011; ei vielä julkaistu][18]

13. Tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY[19] mukaisesti. Yhdistynyt kuningaskunta ei siten osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

14. Tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY[20] mukaisesti. Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 539/2001 seuraavasti:

15. Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

16. muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i) korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Liitteen II luettelossa mainittujen kolmansien maiden kansalaiset vapautetaan 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, kun oleskelu kestää enintään kolme kuukautta minkä hyvänsä kuuden kuukauden jakson aikana ensimmäisestä maahantulosta jäsenvaltioiden alueelle.”

ii) lisätään toiseen alakohtaan seuraavat luetelmakohdat:

- ”ilma-alusten siviilimiehistöä,

- alusten siviilimiehistön maissa käyviä jäseniä, joilla on Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen (N:o 108 vuodelta 1958 ja N:o 185 vuodelta 2003) tai kansainvälisen meriliikenteen helpottamisesta vuonna 1965 tehdyn IMO:n Lontoon yleissopimuksen (FAL-sopimus) mukaisesti myönnetty merenkulkijan henkilöllisyystodistus.”

- korvataan 4 kohdan c alakohta seuraavasti:

- ”90 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta komissio laatii kyseistä jäsenvaltiota kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen. Kertomukseen voidaan liittää ehdotus kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevan viisumipakon ottamisesta tilapäisesti uudelleen käyttöön. Komissio voi myös tehdä tällaisen ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltyä sen kertomusta. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät ehdotuksesta tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.”

- Lisätään 1a artikla seuraavasti:

”1 a artikla – Suojalauseke

1. Tämän artiklan 2–5 kohtaa sovelletaan, kun yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa syntyy hätätilanne, jolle on ominaista jokin seuraavista:

17. liitteessä II mainitun kolmannen maan kansalaisten, joiden on todettu oleskelevan jäsenvaltion alueella luvattomasti, lukumäärän äkillinen nousu vähintään 50 prosentilla kuuden kuukauden aikana verrattuna edelliseen kuuden kuukauden jaksoon;

18. liitteessä II mainitun kolmannen maan kansalaisten tekemien turvapaikkahakemusten lukumäärän äkillinen nousu vähintään 50 prosentilla kuuden kuukauden aikana verrattuna edelliseen kuuden kuukauden jaksoon, kun hyväksyttyjen turvapaikkahakemusten määrä kyseisen kolmannen maan kansalaisten osalta oli edellisen kuuden kuukauden jakson aikana alle 3 prosenttia;

19. jäsenvaltion liitteessä II mainitulle kolmannelle maalle esittämien, kyseisen kolmannen maan omia kansalaisia koskevien hylättyjen takaisinottopyyntöjen lukumäärän äkillinen nousu vähintään 50 prosentilla kuuden kuukauden aikana verrattuna edelliseen kuuden kuukauden jaksoon.

2. Jäsenvaltio, joka kohtaa minkä tahansa 1 kohdassa kuvailluista hätätilanteista, voi ilmoittaa asiasta komissiolle. Ilmoitus on perusteltava asianmukaisesti ja siinä on annettava asiaankuuluvat tiedot ja tilastot sekä yksityiskohtainen selvitys alustavista toimenpiteistä, joita kyseinen jäsenvaltio on toteuttanut tilanteen korjaamiseksi.

3. Komissio arvioi ilmoituksen ottaen huomioon niiden jäsenvaltioiden lukumäärän, joihin jokin 1 kohdassa kuvailluista tilanteista vaikuttaa, ja tilanteiden kokonaisvaikutuksen maahanmuuttotilanteeseen EU:ssa, jota arvioidaan jäsenvaltioiden toimittamien tietojen sekä Frontexin ja/tai Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston laatimien raporttien perusteella, ja kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta komissio voi antaa täytäntöönpanopäätöksen, jolla kyseisen kolmannen maan kansalaisiin sovellettu viisumivapaus keskeytetään kuudeksi kuukaudeksi. Täytäntöönpanopäätös annetaan 4 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Täytäntöönpanopäätöksessä määritetään päivä, jona viisumivapauden keskeytys tulee voimaan.

4. Ennen 3 kohdan mukaisesti annetun täytäntöönpanopäätöksen voimassaolon päättymistä komissio antaa yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion (kyseisten jäsenvaltioiden) kanssa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen voidaan liittää ehdotus, jolla muutetaan tätä asetusta kyseisen kolmannen maan siirtämiseksi liitteeseen I.

5. Kun komissio on ehdottanut tämän asetuksen muuttamista 4 kohdan mukaisesti kolmannen maan siirtämiseksi liitteeseen I, se voi jatkaa 3 kohdan mukaisesti hyväksytyn täytäntöönpanopäätöksen voimassaoloa enintään yhdeksään kuukauteen. Päätös täytäntöönpanopäätöksen voimassaolon jatkamisesta annetaan 4 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.”

20. Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’viisumilla’ jäsenvaltion myöntämää lupaa kulkea jäsenvaltioiden alueen kautta tai tulla jäsenvaltioiden alueelle sellaista oleskelua varten, joka kestää enintään kolme kuukautta minkä tahansa kuuden kuukauden ajanjakson aikana ensimmäisestä maahantulosta jäsenvaltioiden alueelle.”

21. Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

22. korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltio voi säätää 1 artiklan 1 kohdassa säädettyä viisumipakkoa tai 1 artiklan 2 kohdassa säädettyä viisumivapautta koskevista poikkeuksista seuraavien henkilöiden osalta:

23. diplomaattipassien, virkapassien/virkamatkapassien tai erityispassien haltijat;

24. kansainvälisillä vesillä liikennöivien alusten siviilimiehistö;

25. kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen tai muiden kansainvälisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvien yhteisöjen virkamiehilleen myöntämien kulkulupien, diplomaattipassien tai virkapassien haltijat.”

26. lisätään 2 kohtaan d alakohta seuraavasti:

”d) pakolaisaseman saaneet ja kansalaisuudettomat henkilöt sekä muut henkilöt, joilla ei ole minkään maan kansalaisuutta, jotka asuvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa ja joilla on näiden jäsenvaltioiden myöntämä matkustusasiakirja.”

27. lisätään uusi 4 kohta:

”Siinä määrin kuin Turkin ja EY:n välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan soveltaminen sitä edellyttää jäsenvaltio voi myöntää poikkeuksia 1 artiklan 1 kohdassa säädetystä viisumipakosta oleskelunsa aikana palveluja tarjoavien Turkin kansalaisten osalta.”

28. Lisätään 4 a artikla seuraavasti:

”4 a artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä […]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[1] EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1.

[2] Neuvoston asetukset (EY) N:o 2414/2001, annettu 7 päivänä joulukuuta 2001 (EYVL L 327, 12.12.2001, s. 1), (EY) N:o 453/2003, annettu 6 päivänä maaliskuuta 2003 (EUVL L 69, 13.3.2003, s. 10), (EY) N:o 851/2005, annettu 2 päivänä kesäkuuta 2005 (EUVL L 141, 4.6.2005, s. 3), (EY) N:o 1791/2006, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1), (EY) N:o 1932/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006 (EUVL L 405, 30.12.2006, s. 23), (EY) N:o 1244/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009 (EUVL L 336, 18.12.2009, s. 1), (EU) N:o 1091/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010 (EUVL L 329, 14.12.2010, s. 1) ja (EU) N:o 1211/2010, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010 (EUVL L 339, 22.12.2010, s. 9).

[3] EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1.

[4] EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1.

[5] EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[6] EUVL L 141, 4.6.2005, s. 3.

[7] Asiassa 241/05 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 20 artiklan 1 kappaletta on tulkittava siten, että kyseiseen määräykseen sisältyvä käsite ”ensimmäinen alueelletulo” tarkoittaa paitsi aivan ensimmäistä tuloa kyseisen sopimuksen sopimuspuolten alueelle myös myöhemmin tapahtuvaa ensimmäistä tuloa tälle alueelle sen jälkeen, kun kuuden kuukauden ajanjakso tästä aivan ensimmäisestä alueelletulosta lukien on päättynyt, sekä lisäksi kaikkia muita ensimmäisiä alueelletuloja, jotka tapahtuvat sen jälkeen, kun uusi kuuden kuukauden ajanjakso edeltävästä ensimmäisestä alueelletulopäivästä lukien on päättynyt. Tätä sovelletaan analogisesti tulkittuna myös viisumillisiin oleskeluihin.

Lyhytaikainen viisumi on matkustusviisumi, joka kelpaa yhteen tai useampaan maahantuloon, edellyttäen että yhden keskeytymättömän oleskelun kesto tai peräkkäisten oleskelujen kokonaiskesto ensimmäisen maahantulon päivämäärästä lukien ei ylitä kolmea kuukautta puolen vuoden pituisella jaksolla. Ulkomaalaiset, joilta ei vaadita viisumia , voivat liikkua vapaasti Schengen-valtioiden alueella korkeintaan kolmen kuukauden ajan kuuden kuukauden sisällä ensimmäisestä alueelletulopäivästä lukien.

[8] EYVL L 116, 24.4.2001, s. 2.

[9] EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1.

[10] EUVL C […], […], s. […].

[11] EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[12] EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1.

[13] EYVL L 176, 10.7.1999, s. 1.

[14] EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

[15] EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31.

[16] EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

[17] EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1.

[18] EUVL L … …

[19] EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43.

[20] EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20.