5.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 33/1

—

ottaa huomioon yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (1),

—

ottaa huomioon kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27 päivänä lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (2),

—

ottaa huomioon yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/136/EY (3),

—

ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (4),

—

ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) (5),

—

ottaa huomioon sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (6),

—

ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/140/EY (7),

—

ottaa huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1211/2009 (8),

—

ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (9),

—

ottaa huomioon komission 2. maaliskuuta 2010 julkaiseman yleisen kuulemisen yleispalveluja koskevista tulevaisuuden periaatteista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla,

—

ottaa huomioon komission 20. syyskuuta 2010 antaman tiedonannon "Laajakaista Euroopassa: investointi digitaalivetoiseen kasvuun" (KOM(2010)0472),

—

ottaa huomioon komission esittämän ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ensimmäisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta (KOM(2010)0471),

—

ottaa huomioon komission 20. syyskuuta 2010 antaman suosituksen säännellystä pääsystä seuraavan sukupolven liityntäverkkoihin (next generation access, NGA);

—

ottaa huomioon komission viestintäkomitean valmisteluasiakirjan aiheesta "Laajakaistayhteydet EU:ssa: tilanne 1. heinäkuuta 2010",

—

ottaa huomioon 25. elokuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Seurantakertomus Euroopan sähköisen viestinnän sisämarkkinoista 2009 (15. kertomus) SEC(2010)0630" (KOM(2010)0253),

—

ottaa huomioon lokakuussa 2010 julkaistun neljännen kuluttajamarkkinoiden tulostaulun, jossa käsitellään markkinoiden toimintaa kuluttajia hyödyttävällä tavalla,

—

ottaa huomioon yhtenäisen Euroopan hätänumeron käyttöön ottamisesta 29. heinäkuuta 1991 annetun neuvoston päätöksen 91/396/ETY (10),

—

ottaa huomioon komission suosituksen soittajan sijaintia koskevien tietojen käsittelystä sähköisissä viestintäverkoissa paikannustoiminnon käsittäviä hätäpuhelupalveluja varten,

—

ottaa huomioon verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella ja direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta 27. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 717/2007 (11),

—

ottaa huomioon 23. joulukuuta 2010 ratifioidun Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 2 artiklan (oikeus elämään), 3 artiklan (oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen), 6 artiklan (oikeus vapauteen ja turvallisuuteen), 26 artiklan (vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan) ja 35 artiklan (terveyden suojelu),

—

ottaa huomioon tutkimuksen aiheesta "Euroopan hätänumero 112 (Flash Eurobarometri 314)",

—

ottaa huomioon eurooppalaisen hätänumeron 112 täytäntöönpanoa koskevan komission viestintäkomitean valmisteluasiakirjan "Implementation of the European emergency number 112 – Results of the fourth data-gathering round" (10. helmikuuta 2011),

—

ottaa huomioon 25. syyskuuta 2007 esittämänsä kannanoton eurooppalaisesta hätänumerosta 112 (12),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0220/2011),

A.

ottaa huomioon, että yleispalveludirektiivi ehkäisee sosiaalista syrjäytymistä varmistamalla, että olennaiset perusteleviestintäpalvelut ovat maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden kansalaisten ja pienituloisten kotitalouksien saatavilla kohtuuhintaan,

B.

ottaa huomioon, että on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, ettei haavoittuvia ryhmiä unohdeta ja että niiden sosiaalisen osallisuuden ja kaikkien kansalaisten kanssa yhtäläisen palvelujen saannin takaamiseksi toteutetaan aina tehokkaita erityistoimia,

C.

ottaa huomioon, että teknologian kehittymisellä, erityisesti edullisilla matkapuhelimilla, myötävaikutetaan siihen, että suurimmalla osalla kansalaisista on mahdollisuus käyttää perusteleviestintäpalveluja,

D.

ottaa huomioon, että yleispalvelun määritelmä on "tiettyä laatutasoa edustavat vähimmäispalvelut, jotka ovat kansalliset erityisolosuhteet huomioon ottaen kohtuuhintaan kaikkien loppukäyttäjien saatavilla siten, että kilpailu ei vääristy",

E.

ottaa huomioon, että yleispalveluiden avulla olisi tarjottava kaikille kansalaisille mahdollisuus saada palveluita, jotka ovat kansalaisten yhteiskunnallisen osallistumisen kannalta olennaisia, elleivät markkinavoimat yksinään tähän kykene,

F.

ottaa huomioon, että peruslaajakaistayhteyden saaminen vuoteen 2013 mennessä sadalle prosentille EU:n kansalaisista on yksi Euroopan digitaalistrategian keskeisistä suoritustavoitteista; ottaa kuitenkin huomioon, että noin puolet kotitalouksista käyttää laajakaistayhteyksiä alueilla, joilla niitä on jo mahdollista hyödyntää,

G.

ottaa huomioon, että tarkistetun yleispalveludirektiivin ja käyttäjien oikeuksia koskevan direktiivin täytäntöönpanoa on vielä mahdotonta arvioida, sillä kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskeva määräaika on 25. toukokuuta 2011 ja kaikkien säännösten asianmukaisen ja kokonaisvaltaisen täytäntöönpanon arviointia edeltävä vaatimusten mukainen kolmen vuoden aikajakso on vastikään alkanut,

H.

ottaa huomioon, että vaikka voimassa oleva lainsäädäntö tuottaa myönteisiä tuloksia kansalaisille, tämä ei ole sinänsä lopullinen tavoite, minkä lisäksi uusilla toimenpiteillä saadut edut on maksimoitava jäsenvaltioiden jatkuvasti toteuttamalla valvonnalla sekä toimilla tiedon laadun, kattavuuden ja sen näkyvyyden parantamiseksi,

I.

ottaa huomioon, ettei sisämarkkinoita voida koskaan aidosti pitää täysin valmiina vaan niitä olisi jatkuvasti arvioitava uudestaan siten, että otetaan huomioon sosiaaliturvan toteutuminen, yhteiskunnan tarpeet, tekniikan kehittyminen ja innovatiivisten ratkaisujen löytyminen; ottaa huomioon, että kasvua ja työpaikkojen luomista edistävät lisätoimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan varmistaa, että sisämarkkinat ja digitaaliset sisämarkkinat mahdollistetaan ja toteutetaan viipymättä Euroopan kansalaisten, kuluttajien ja yritysten hyväksi,

J.

ottaa huomioon, että edistyksen tavoitteleminen on eurooppalaisten lainsäätäjien vahvistamien tavoitteiden ja visioiden liikkeellepaneva ja eteenpäinvievä voima; ottaa huomioon, että uudessa lainsäädännössä tai voimassa olevan lainsäädännön muuttamista koskevissa ehdotuksissa on otettava huomioon konkreettiset kokemukset ja täytäntöönpanomahdollisuudet; ottaa huomioon, että lainsäädännön tarkistamiseen on saatava selkeä poliittinen tuki, jonka on myös perustuttava puolueettomaan kustannushyötyarvioon ja sosioekonomiseen arvioon, jotka ovat ratkaisevia tekijöitä,

K.

toteaa, että eurooppalainen hätänumero 112, joka luotiin neuvoston päätöksellä vuonna 1991 kaikkien hätäpalvelujen (kuten palokunta-, poliisi- ja terveyspalvelut) saannin varmistamiseksi kansalaisille, on ainoa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa käytettävissä oleva hätänumero, ja ottaa huomioon, että samanaikaisesti suurin osa eurooppalaisista ei edelleenkään tunne sitä eikä asiassa ole tapahtunut edistystä vuoden 2000 jälkeen,

L.

ottaa huomioon, että 432 Euroopan parlamentin jäsentä allekirjoitti 11. maaliskuuta 2008 annetun kannanoton kansalaisten varhaiseen varoittamiseen katastrofitilanteissa (13),

M.

ottaa huomioon, että on edelleen ponnisteltava hätänumeron 112 tarjoaman palvelun arvioimiseksi ja varmistamiseksi sekä televiestinnän että hätäpalvelujen toteutumisen ja koordinoinnin näkökulmasta, sillä ne ovat riippuvaisia monista tekijöistä, ja toteaa, että kokonaisvaltaista ja yksityiskohtaista arviointia hätänumeron 112 todellisesta täytäntöönpanotilanteesta EU:n kansalaisten kannalta, erityisesti palvelun saatavuuden, yhteentoimivuuden ja avunsaantiajan osalta, ei ole toteutettu,

N.

ottaa huomioon, että useat viimeaikaiset katastrofit ovat osoittaneet, että kansalaisten varoittaminen ja aikaisessa vaiheessa annetut hälytykset uhkaavien tai odotettavissa olevien suurten hätätilanteiden ja katastrofien sattuessa ovat tarpeen kärsimysten ja ihmishenkien menetysten vähentämiseksi,

1.

korostaa yleispalveluvelvoitteiden merkitystä sosiaalisen osallisuuden turvaverkkona silloin kun markkinavoimat eivät yksin ole pystyneet tuottamaan peruspalveluita kansalaisille ja yrityksille;

2.

kannattaa osana yleispalveluja ja käyttäjien oikeuksia koskevaa direktiiviä säännöllistä uudelleenarviointia, jossa tarkastellaan, miten tarkoituksenmukaisia voimassa olevat yleispalveluja koskevat EU:n säännökset ovat sosiaalisen, taloudellisen ja teknologisen kehityksen valossa, jotta voidaan tunnistaa ja ottaa käyttöön tarkoituksenmukaisia määritelmiä, joissa otetaan huomioon todelliset kehitystarpeet ja kansalaisten vaatimukset ja joilla parannetaan palvelujen laatua;

3.

kehottaa komissiota antamaan suuntaviivoja tarkistetun yleispalveludirektiivin parhaasta mahdollisesta täytäntöönpanosta ja voimaan saattamisesta siten, että vältetään kilpailun vääristyminen mutta samalla kuitenkin niin, että jäsenvaltioille annetaan lupa hyväksyä sellaisia säännöksiä, jotka sopivat parhaiten niiden kansallisiin oloihin;

4.

kannattaa digitaalistrategian "laajakaista kaikille" -tavoitteita ja on vakuuttunut, että mahdollisuudella käyttää laajakaistaa autetaan kansalaisia ja yrityksiä saamaan täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista erityisesti parantamalla sosiaalista osallisuutta, tarjoamalla uusia mahdollisuuksia sosiaalisesti ja ympäristönäkökulmasta innovatiivisille työpaikkojen luomista edistäville yrityksille, edistämällä kasvua ja luomalla lisää mahdollisuuksia rajatylittävälle kaupankäynnille; kannattaa tätä tarkoitusta varten digitaalisen lukutaidon edistämistä;

5.

kehottaa komissiota antamaan enemmän rahoitustukea digitaalisen yhteyden tarjoaville paikallisille hankkeille sekä kaikille yhteisöille, jotka auttavat muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä käyttämään teknisiä laitteita järjestämällä julkisiin rakennuksiin ilmaisen internet-yhteyden;

6.

korostaa, että yhdistämällä toimintalinjoja ja teknologioita (kuten lanka-, kaapeli-, kuitu-, matkapuhelin- ja satelliittiverkot) voidaan tukea yrityksiä ja julkisia elimiä kehittämään uusia verkkopalveluja ja sovelluksia, kuten sähköinen hallinto, sähköinen terveydenhuolto ja verkko-opiskelu, mikä kasvattaa nopeampien verkkoyhteyksien kysyntää, tekee investoinneista avoimiin laajakaistaverkostoihin tuottavampia ja kannustaa näin ollen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia parantaen samalla myös syrjäytyneiden kansalaisten osallistamista;

7.

korostaa EU:n julkisia hankintoja koskevien sääntöjen merkitystä ja pitää näiden sääntöjen laajan tarkistuksen yhteydessä erittäin tärkeänä, että sekä paikalliset että alueelliset viranomaiset hyötyvät toimenpiteistä, jotta edistetään niiden osallistumista viestintäteknisiin investointeihin ja esikaupallisiin hankintoihin (keinona saattaa tutkimuksen hyödyt markkinoille) ja että sähköiset hankinnat otetaan käyttöön laajalti;

8.

kehottaa saattamaan televiestintäalan puitteet tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä, erityisesti verkon teknologiariippumattomuuden osalta siten, että loppukäyttäjät voivat hyödyntää palveluita ja sisältöä ja käyttää valitsemiaan internet-sovelluksia;

9.

korostaa, että yleispalvelu ei ole ainoa keino tai tärkein tekijä "laajakaista kaikille" -tavoitteen saavuttamisessa, koska sen edellyttämät investointikulut ovat korkeita ja koska sen avulla ei välttämättä voida tuottaa huomattavasti parempia palveluja kuluttajille; huomauttaa kuitenkin, että yleispalveludirektiivin 15 artiklassa todetaan, että yleispalvelun laajuutta on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, ja painottaa, että uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon direktiivin säännösten täytäntöönpanon arviointi ja meneillään olevan vaikutustenarvioinnin tulokset etenkin siltä osin kuin ne koskevat laajakaistaverkkojen käytön laajuutta ja kotitalouksien tosiasiallista käyttöönottoastetta;

10.

katsoo, että laajakaistayhteyden saattaminen pakolliseksi ei automaattisesti johda käytön lisääntymiseen; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia kysynnän vauhdittamiseksi ja käytön lisäämiseksi sen sijaan, että ne ainoastaan takaavat yhteyden; katsoo lisäksi, että yleispalveluvelvoitteet saattaisivat myöhemmin, mahdollisesti keskipitkän aikavälin tavoitteena, toimia laajakaistan kehittämisen lisäkannustimena, mutta yleiset laajakaistatavoitteet olisi saavutettava asianmukaisesti suunnitelluilla kansallisilla ohjelmilla;

11.

katsoo, että tehokas radiotaajuuspolitiikka, joka mahdollistaa taajuusylijäämän harmonisoidun käytön, sekä investointiystävällinen sääntely ovat myös tärkeitä välineitä laajakaistayhteyden saatavuuden lisäämisessä;

12.

kehottaa komissiota saattamaan loppuun tekeillä olevan vaikutustenarvioinnin ja toimittamaan lainsäätäjille luotettavia tietoja käyttöönotosta, yleispalveluvelvoitteiden odotetusta kysynnästä ja niitä koskevista laajakaistan välityksellä toteutetuista parannuksista sekä selvityksen jäsenvaltioiden, kuluttajien ja yritysten kannalta tehokkaimmasta rahoitusjärjestelmästä yleispalveluvelvoitteiden toteuttamiseksi ja tehottomien kustannusten sekä liiallisten rasitteiden välttämiseksi;

13.

kehottaa komissiota samanaikaisesti ja yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa seuraamaan tiiviisti markkinoita, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioilla, joilla on jo valmiudet tai jotka haluavat tarjota yleispalveluvelvoitteita laajakaistateknologioiden ja -nopeuksien koko valikoimassa, on valmiudet ryhtyä näihin toimiin markkinahäiriön tapauksessa aiheuttamatta silti markkinoiden vääristymistä;

14.

suhtautuu myönteisesti komission päätökseen toteuttaa verkkopalvelujen tarjoamista koskeva laaja tutkimus neljännen kuluttajamarkkinoiden tulostaulun julkaisemisen seurauksena;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan kansallisten sääntelyviranomaisten avustuksella yleispalveluvelvoitteiden ja käyttäjien oikeuksia koskevien säännösten yhdenmukaiseen soveltamiseen liittyviä vaihtoehtoja, joiden avulla voitaisiin taata muita heikossa asemassa olevien ryhmien ja erityisesti vammaisten mahdollisuudet käyttää yhteyksiä, ei ainoastaan erityispäätteiden ja kohtuullisten tariffien avulla, vaan myös huolehtimalla riittävän tiedon saannista sekä tarjoamalla kuluttajille todellinen mahdollisuus valita saatavilla olevia palveluja ja myynnin jälkeisiä palveluja;

16.

katsoo kuitenkin, että yleispalvelujen rahoittamista koskeva perussäännös, jolla taataan rahoituksen syrjimätön ja avoin käsittely, olisi säilytettävä EU:n lainsäädännössä ja se olisi ulotettava sekä tietoa että ääntä koskeviin velvoitteisiin;

17.

korostaa, että hätänumerolla 112 voidaan pelastaa ihmishenkiä ja lisätä EU:n kansalaisten suojelua, sillä se toimii sisämarkkinoilla asuvien kansalaisten ja kuluttajien tärkeänä tukijärjestelmänä; korostaa, että on tärkeätä varmistaa hätänumeron 112 moitteeton toiminta koko unionissa; katsoo, että komission olisi varmistettava, että yhteiskunnan kaikilla osilla on mahdollisuus hyödyntää tätä palvelua, mukaan luettuina vammaiset henkilöt (kuulo- ja puhevammaiset jne.) ja muut haavoittuvat ryhmät;

18.

pitää kuitenkin valitettavana, ettei läheskään kaikkia eurooppalaiseen hätänumeroon 112 liittyviä mahdollisuuksia ole hyödynnetty; katsoo sen vuoksi, että on vielä toteutettava perustoimenpiteitä, jotka liittyvät tekniikkaan ja parempaan koordinointiin ja siihen, että hätänumero on tehtävä tutuksi kansalaisille;

19.

toteaa, että helmikuussa 2011 julkaistun Eurobarometri-tutkimuksen mukaan vain 26 prosenttia EU:n kansalaisista tunnistaa numeron 112 välittömästi hätäpalveluiden puhelinnumeroksi EU:ssa ja että 58 prosenttia EU:n kansalaisista ei vieläkään yhdy lausumaan, jonka mukaan heidän maansa kansalaisille on tiedotettu tarpeeksi 112-hätänumerosta (14);

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä tehostamaan edelleen toimia, joilla lisätään yleisön tietoja hätänumerosta 112 ja sen käytöstä, erityisesti kehittämällä kohdennetun ja kauaskantoisen viestintästrategian, jossa puututaan kansalaisten kyseistä järjestelmää koskeviin huolenaiheisiin ja tiedusteluihin;

21.

kehottaa jäsenvaltioita edelleen tehostamaan tiedotustoimintaansa, jotta hätänumero 112 EU-maat kattavana hätänumerona saavuttaa kaikki unionin kansalaiset ja matkailijat joukkoviestimien ja erityisesti kirjallisten ja audiovisuaalisten joukkoviestimien välityksellä ja näille suunnattujen, "EU:n laajuisen hätänumeron" kaltaisten tiedotuskampanjoiden avulla sekä järjestämään ja tukemaan tiedotustoimia ja tapahtumia, joita pidetään vuosittain 11. helmikuuta Euroopan 112-päiväksi vakiintuneena päivänä; huomauttaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä käytännön tietoon ja korostettava esimerkiksi, että 112 on eurooppalainen hätänumero ja että siihen voidaan soittaa lankapuhelimista ja matkapuhelimista ilmaiseksi koko EU:ssa;

22.

havaitsee huomattavia eroja jäsenvaltioiden kansalaisten tiedoissa Euroopan hätänumerosta 112 ja kehottaa jäsenvaltioita jakamaan kokemuksiaan ja vaihtamaan parhaita käytäntöjään, jotta vuoteen 2020 mennessä vähintään 80 prosenttia EU:n kansalaisista tunnistaisi 112-hätänumeron välittömästi numerona, jolla voi soittaa hätäpalveluihin koko Euroopan unionissa;

23.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään parhaita tiedotuspisteitä, joista suuri määrä kotitalouksia saa helposti tietoa, hätänumeroa 112 koskevan tietoisuuden lisäämiseksi, kuten lääkäreiden vastaanotot ja apteekit, sairaalat ja klinikat, oppilaitokset, kuten koulut ja yliopistot, sekä lentokentät, satamat ja juna-asemat, sillä hätänumero 112 on erityisen hyödyllinen matkailijoille, sekä levittämään tietoa kansallisilla hätäpalvelusivustoilla;

24.

kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään hätänumeroa 112 EU:n laajuisena hätänumerona internetissä ja radiossa, sillä ne ovat kaksi yleisintä tiedotusvälinettä, joita nuoret ja usein matkustavat henkilöt käyttävät; korostaa, että hätänumeron 112 tuntevista ihmisistä vain 16 prosenttia on kuullut siitä radiosta ja vain 11 prosenttia internetistä,

25.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että hätänumero 112 on näkyvästi esillä kaikissa hälytysajoneuvoissa, myös poliisiautoissa, ambulansseissa, paloautoissa ja muissa palveluajoneuvoissa;

26.

toteaa kuitenkin, että jäsenvaltioilla on voimassa olevia ja pitkään käytössä olleita hätänumeroita, ja korostaa, että jos ne aikovat pitää käytössä nämä kansalliset hätänumerot, on tärkeätä, ettei anneta ristiriitaista tai hämmentävää tietoa siitä, mikä numero olisi valittava;

27.

pitää valitettavana, etteivät jäsenvaltiot vielä takaa oikea-aikaisen, tarkan ja luotettavan paikannustoiminnon saantia hätänumeron 112 palveluihin; kehottaa siksi komissiota tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa parantamaan huomattavasti ja mahdollisimman pian soittajan paikannustietojen tarkkuutta ja luotettavuutta EU:n uusien televiestintäsääntöjen mukaisesti ja päivittämään tekniikkaansa, sillä lopullisena päämääränä on pakollinen automaattisen paikannuksen mahdollistaminen muutamassa sekunnissa kaikissa hätänumeroon 112 tulevissa puheluissa, verkkovierailuasiakkaiden puhelut mukaan lukien, jotta päivystäjät ja avunpyyntöön vastaavat saavat nämä keskeiset tiedot ja tarjoavat kansalaisille näin ollen korvaamattoman arvokkaita palveluita; kehottaa komissiota harkitsemaan toimia niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät täytä tätä asiaa koskevia velvollisuuksiaan;

28.

vaatii jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään toimenpiteisiin, joilla parannetaan rahoituksen saantia ja tuetaan tutkimushankkeita, joiden avulla varmistetaan soittajan sijainnin määrittämiseen tarkoitettujen parhaiden mahdollisten tekniikoiden kehittäminen, mukaan luettuna puheensiirto internetissä (VoIP-tekniikka), ja kannattaa sen vuoksi seuraavan sukupolven standardien ja sääntöjen kehittämistä; vaatii EU:n vuosien 2009, 2010 ja 2011 talousarvioon sisältyvän ICT-PSP-rahoituksen myöntämistä innovatiivisten palvelujen (VoIP-tekniikkaan ja internet-protokollaan perustuva hätänumeron 112 käyttö) testaamista ja täytäntöönpanoa varten, sillä nämä palvelut voidaan käynnistää verkoista riippumattomien sovellusten kautta odotettaessa seuraavan sukupolven hätänumero 112 -järjestelmän luomista EU:hun; kehottaa komissiota tarkastelemaan myös seuraavan sukupolven 112-sovellusten täytäntöönpanoa, kuten tekstiviestit, videot ja verkkoyhteisöt sekä sitä, millä tavoin tällaiset nyt kansalaisten saatavilla olevat sovellukset voidaan toteuttaa hätäpalveluviestinnässä, jotta parannetaan hätänumeron 112 käytettävyyttä ja edistetään kansalaislähtöistä hätätilanteisiin reagointia;

29.

katsoo, että e-Call-toiminto olisi sääntelyn avulla otettava käyttöön pakollisena palveluna;

30.

tähdentää pelastuspalvelujen keskinäisen koordinoinnin parantamisen merkitystä sekä kansallisella että rajatylittävällä / Euroopan unionin tasolla mahdollisimman suuren tehokkuuden saavuttamiseksi ja kehottaa tätä tarkoitusta varten komissiota tukemaan jäsenvaltioiden viranomaisia ja koordinoimaan toimia niiden kanssa, jotta voidaan tutkia keinoja parantaa niiden järjestelmien keskinäistä yhteentoimivuutta;

31.

kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asettamaan mahdollisimman pian luotettavuus- ja laatuvaatimuksia hätänumeron 112 koko palveluketjulle ja määrittämään suoritusindikaattorit ja suuntaviivat, jotka koskevat hätänumero 112-palvelun laatua sellaisena kuin kansalaiset sen kokevat ottaen huomioon hätäpalvelujen saatavuuden, yhteentoimivuuden, monikielisyyden sekä oikea-aikaisen ja korkealaatuisen toiminnan tarpeen;

32.

katsoo, että 112-hätäpalvelua on parannettava EU:ssa, ja suosittelee sen vuoksi sellaisen toimintaohjelman luomista, jonka avulla tuetaan jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten, hätäpalveluiden ja kansalaisjärjestöjen kokemusten ja parhaiden käytänteiden keskinäistä vaihtoa siten, että vaihto ulotetaan koskemaan myös EU:n ehdokasvaltioiden ja naapurimaiden järjestöjä; ehdottaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi voitaisiin perustaa asiantuntijaverkosto; suosittelee erityisesti parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä siltä osin kuin ne koskevat hätänumeroon 112 tulevia puheluita, etenkin operaattoreiden koulutusta ja yhden operaattorin käyttöä puhelujen vastaanottamisessa sekä verkko- ja tulkkipalveluja, joilla voitaisiin auttaa niitä, jotka eivät osaa sen maan kieltä, jonka hätäpalveluja he käyttävät;

33.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin epäonnistuneiden hätäpuheluyritysten määrän vähentämiseksi, puheluiden yhdistämis- ja vastausaikojen lyhentämiseksi ja huijaussoittojen ja väärien puheluiden määrän vähentämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytänteitä SIM-kortittomista matkapuhelimista tulevien puheluiden estämisestä;

34.

korostaa, että eri tavoin vammaisille ja heikossa asemassa oleville väestöryhmille on taattava mahdollisuus käyttää 112-hätänumeroa ja kehottaa erityisesti standardoimaan hätänumeron saavutettavuuden näitä ryhmiä varten mahdollisesti huonokuuloisille tai heikkonäköisille käyttäjille tarkoitettujen erityisten päätelaitteiden, tekstipuhelinpalvelujen, viittomakielisten palvelujen tai erityisvälineiden avulla; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan näiden henkilöiden 112-hätänumeroa koskevan tietoisuuden lisäämiseksi erityisesti heille soveltuvien viestintävälineiden välityksellä;

35.

kehottaa komissiota tekemään selvityksen 112-hätänumeropalvelujen täytäntöönpanon tilanteesta, niiden tahojen välisestä yhteistyöstä, joiden tehtävänä on palvelun parantaminen, sekä jäsenvaltioiden tähän mennessä toteuttamista yksittäisistä toimenpiteistä; kehottaa komissiota lisäksi harkitsemaan mahdollisuutta laajentaa 112-hätänumeropalvelua puheluista tekstiviesteihin siten, että numeron 112 kirjoittaminen tekstiviestiin käynnistäisi hätäpalvelutoiminnan;

36.

kehottaa komissiota arvioimaan riippumattomien elinten avulla viimeistään vuoden 2012 loppuun mennessä hätänumeron 112 todellisen ja kansalaisten kokemuksiin perustuvan täytäntöönpanotilanteen koko EU:ssa ja arvioimaan erityisesti sen saatavuutta, yhteentoimivuutta ja toimenpideaikoja; kehottaa tässä yhteydessä komissiota lisäksi antamaan samaan määräaikaan mennessä yleiskatsauksen laillisesti sitovista ja todellisuudessa noudatettavista toimenpideajoista EU:ssa ja ulottamaan eCall-palveluiden yhteydessä valmistellun vaikutustutkimuksen hätänumeron 112 toiminnan inhimillisiin ja taloudellisiin seurauksiin;

37.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään "käänteisen 112-järjestelmän" eli sellaisen EU:n laajuisen, yleismaailmallisen, monikielisen, helposti käytettävän, yksinkertaistetun ja tehokkaan yhteenliitetyn järjestelmän käyttöönottoa, jolla varoitetaan kansalaisia kaikista uhkaavista tai lähestyvistä luonnonkatastrofeista ja/tai ihmisen aiheuttamista hätätilanteista ja katastrofeista, ottaen huomioon, että tarvittava teknologia on jo olemassa; katsoo, että tällainen järjestelmä olisi pantava täytäntöön ilman, että se haittaa yksityisyyttä, ja siihen olisi liitettävä asianmukaiset kansalaisille suunnatut tiedotus- ja koulutuskampanjat;

38.

kehottaa komissiota tarkastelemaan, olisiko mahdollista toteuttaa 112-palvelua muistuttava 116-palvelu, joka auttaisi tunneperäisistä ongelmista, masennuksesta tai muista mielenterveysongelmista kärsiviä kansalaisia;

39.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.