KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus /* KOM/2011/0417 lopullinen */
SISÄLLYSLUETTELO 1........... Johdanto........................................................................................................................ 2 2........... Uudistuksen tavoitteet..................................................................................................... 3 2.1........ Kestävällä pyynnillä enemmän kalaa................................................................................ 3 2.2........ Kalastus- ja vesiviljelyalan
tulevaisuuden ja työllisyyden turvaaminen................................ 5 2.3........ Elinvoimaiset rannikkoyhteisöt......................................................................................... 6 2.4........ Haasteena valistuneiden kuluttajien
vaatimukset............................................................... 7 2.5........ Alueellistamisella parempaan
kalastuksenhallintaan........................................................... 7 2.6........ Rahoituksen järkeistäminen............................................................................................. 8 2.7........ YKP:n periaatteiden kansainvälinen ulottuvuus................................................................. 8
1.
Johdanto
Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) uudistusta
käsittelevässä vihreässä kirjassa[1]
todetaan, ettei yhteisellä kalastuspolitiikalla ole onnistuttu saavuttamaan sen
tärkeimpiä tavoitteita, vaan kalakantoja liikakalastetaan yhä, joidenkin
laivastonosien taloudellinen tilanne on korkeasta tukitasosta huolimatta
epävakaa, kalastusalan työpaikat eivät houkuttele ja useiden kalastuksesta
riippuvaisten rannikon yhteisöjen tilanne on heikko. Vihreän kirjan jälkeen
toteutetun laajan kuulemisen tulokset vahvistivat tämän arvion[2]. Tässä tilanteessa komissio ehdottaa politiikan
kunnianhimoista uudistusta, jolla halutaan luoda paremmat edellytykset
kalakantojen ja kalastuksen sekä niiden perustana olevan meriympäristön
tulevaisuudelle. YKP:lla on valtaisa potentiaali varmistaa edellytykset
kestävälle ja ekosysteemiä kunnioittavalle kalastukselle, jossa tarjotaan
korkealaatuisia, terveellisiä kalatuotteita Euroopan kansalaisille,
varmistetaan rannikkoyhteisöjen elinvoimaisuus ja kalan tuotanto- ja
jalostuslaitosten kannattavuus sekä tarjotaan houkuttelevia ja turvallisempia
työpaikkoja. Uudistuksella edistetään Eurooppa 2020
-strategian[3]
mukaisesti kestävää ja osallistavaa kasvua sekä rannikkoalueiden koheesiota ja
vahvaa talouskehitystä kalastusalalla. Pyrkimyksellään varmistaa meren
elollisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen uudistus on niin ikään
avaintekijä resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa lippulaivahankkeessa[4]. Ehdotetun uudistuksen ydin on kestävä kehitys.
Kestävä kalastus tarkoittaa, että kalastus tapahtuu tasolla, joka ei vaaranna
kantojen lisääntymistä ja joka lisää pitkän aikavälin tuottoa. Tämä edellyttää
saaliiden määrän hallinnointia. Komission ehdotuksen mukaan kalakantojen
hyödyntäminen pyritään saamaan ”kestävän enimmäistuoton mahdollistaville
tasoille” vuoteen 2015 mennessä. Komissio ehdottaa myös tahattomien saaliiden
poisheittämisen lopettamista vuoteen 2016 mennessä. Tällainen käytäntö on
kalavarojen kohtuutonta haaskausta. Jos kantoja hyödynnettäisiin kestävän
enimmäistuoton mahdollistavalla tasolla, kalakantojen koko kasvaisi arvioiden[5] mukaan noin 70 prosenttia. Saaliit
kasvaisivat kaikkiaan noin 17 prosenttia, voittomarginaali olisi
kolminkertainen, investointien tuotto olisi kuusinkertainen ja pyyntialan
bruttoarvonlisäys kasvaisi lähes 90 prosenttia. Kestävä kalastus lopettaisi pyyntisektorin
riippuvaisuuden julkisesta tuesta. Tällä puolestaan varmistettaisiin vakaammat
hinnat avoimissa olosuhteissa, mikä toisi selkeitä hyötyjä kuluttajalle. Vahva,
tehokas ja taloudellisesti kannattava ja markkinatalouden ehdoin toimiva
sektori pystyy paremmin ja aktiivisemmin vaikuttamaan kalakantojen hoitoon.
Samalla voidaan vähentää laivaston ylikapasiteettia, joka nykyisin on yksi
liikakalastuksen suurimmista aiheuttajista. Kestävä kalastus on elintärkeää
rannikkoyhteisöille, jotka joissakin tapauksessa tarvitsevat edelleen
erityistoimia helpottamaan pienimuotoista kalastusta harjoittavien
laivastojensa hallinnointia. Komissio ehdottaa, että yhteistä
kalastuspolitiikkaa kehitetäänkin osana laajempaa meritaloutta. Näin
varmistetaan EU:n meri- ja rannikkoalueita koskevan politiikan aiempaa suurempi
johdonmukaisuus ja pystytään paremmin auttamaan rannikkoalueita tulonlähteiden
monipuolistamisessa ja elämänlaadun parantamisessa. Kalastuselinkeinon harjoittaminen perustuu
kalavarojen käyttöön. Kala on myös terveellinen proteiininlähde ihmisille.
Kestävällä pohjalla oleva kalastus- ja vesiviljelytoiminta rannikkoalueilla ja
maaseutualueilla on koko yhteiskunnan edun mukaista, ja sillä voidaan vastata
laadukkaiden kala- ja merenelävätuotteiden kasvavaan kysyntään. YKP:n uudistuspaketti koostuu seuraavista
osioista: · Perusasetusta koskeva säädösehdotus (jolla korvataan neuvoston asetus
(EY) N:o 2371/2002) · Markkinapolitiikkaa koskeva säädösehdotus (jolla korvataan neuvoston
asetus (EY) N:o 104/2000) · YKP:n ulkoista ulottuvuutta koskeva tiedonanto · Kertomus, joka koskee neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 lukuja Säilyttäminen
ja kestävyys ja Kalastuskapasiteetin mukauttaminen sekä 17 artiklan
2 kohtaa (12 meripeninkulman vyöhykkeen sisällä kalastamista koskevat
rajoitukset). Komissio laatii YKP:n tueksi monivuotisten
rahoituskehysten ja rahoitusnäkymien puitteissa kauden 2014–2020 uutta
rahoitusvälinettä koskevan säädösehdotuksen, joka on määrä hyväksyä vuoden 2011
kuluessa.
2.
Uudistuksen tavoitteet
2.1.
Kestävällä pyynnillä enemmän kalaa
Kalakantojen tila olisi saatettava terveelle
pohjalle ja saatava pysymään terveessä tilassa. Kalakantoja olisi hyödynnettävä
kestävän enimmäistuoton tasolla. Tällaisella tasolla tarkoitetaan
suurinta saalista, joka voidaan turvallisesti pyytää vuodesta toiseen ja jolla
varmistetaan kalapopulaation koon pysyminen tasolla, jolla mahdollistetaan
suurin mahdollinen ylläpidettävissä oleva tuotto. Tämä tavoite on asetettu
Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, ja se hyväksyttiin
vuonna 2002 pidetyn maailman kestävän kehityksen huippukokouksessa
tavoitteeksi, joka pyritään saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä. Sen avulla
uudistetulla YKP:lla voidaan paremmin edistää meriympäristön hyvän tilan[6] saavuttamista meristrategiadirektiivin
säännösten mukaisesti. Kestävän enimmäistuoton saavuttaminen viimeistään vuonna
2015 on nyt asetettu selkeäksi tavoitteeksi perusasetusta koskevassa
ehdotuksessa. Kalojen poisheittämistä ei enää sallita. Kalojen poisheittäminen vaikuttaa kielteisellä
tavalla alan julkisuuskuvaan, sillä on haitallisia vaikutuksia kalakantojen
kestävään hyödyntämiseen sekä meriekosysteemeihin ja se voi vaikuttaa myös
tutkimustiedon ja tieteellisten lausuntojen laadukkuuteen. Poisheittämisen
lopettamisen on oltava yksi uudistetun YKP:n tavoitteista. Ehdotetussa
perusasetuksessa otetaan käyttöön säänneltyjen lajien saaliiden purkamista
koskeva velvoite. Tämä velvoite tulee voimaan lajiryhmittäin, sille on asetettu
tiukka mutta toteutettavissa oleva aikataulu ja siihen liitetään
oheistoimenpiteitä. Purkamisvelvoitteen ei kuitenkaan pitäisi koskea sellaisia
lajeja, joiden eloonjäämisaste takaisin heittämisen jälkeen on korkea. Monivuotiset hoitosuunnitelmat ovat keskeinen väline, jolla varmistetaan pitkän aikavälin poliittinen
sitoumus kalavarojen kestävään hyödyntämiseen. Nämä suunnitelmat korvaavat
nykyisen kalakantakohtaisen lähestymistavan, ja suurin osa kannoista tulee
useampaan kuin yhteen kantaan sovellettavien hoitosuunnitelmien piiriin.
Välimeren alueen jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset hoitosuunnitelmat
aluevesillään harjoitettavaa kalastusta varten. EU:n suunnitelmat koskisivat
näin myös sellaista Välimeren kalastustoimintaa, jolla on kansainvälinen
ulottuvuus. EU:n olisi pyrittävä saamaan vastaavat pitkän aikavälin sitoumukset
EU:n ulkopuolisilta kumppaneilta. Kalastuksenhoidon on perustuttava vankkaan
tutkimustietoon, ja siinä on sovellettava ekosysteemilähtöistä ja ennalta
varautuvaa lähestymistapaa. Komissio pyytää jatkossakin tieteellisiltä
neuvoa antavilta elimiltä tietoja ja lausuntoja sovittujen laatuvaatimusten
mukaisesti. Eri tieteellisten neuvoa antavien elinten päällekkäinen työ
pyritään välttämään, jotta lausuntomenettelyä saadaan yksinkertaistettua ja
synergiavaikutuksia paremmin hyödynnettyä. Tiedeyhteisön ja elinkeinoelämän välisellä
kumppanuudella voidaan parantaa tiedon ja tietämyksen
laatua ja saatavuutta. Sillä voidaan myös lisätä toimijoiden ja tutkijoiden
välistä yhteisymmärrystä tutkijoiden riippumattomuutta kuitenkaan
kyseenalaistamatta. Tällaista kumppanuutta olisi siksi tuettava. Poliittiseen päätöksentekoon tarvitaan
perusteellista ja luotettavaa tietoa sekä valmistelu- että täytäntöönpano-
ja valvontavaiheissa[7].
Uudistetussa politiikassa asetetaan jäsenvaltioille selkeitä ja tarkistettuja
velvoitteita tiedon keräämisen ja saatavuuden osalta. Komissio pyrkii ottamaan
käyttöön Euroopan kalastuksenhoidon integroidun tietojärjestelmän.
Tietojärjestelmän avulla voitaisiin tehokkaasti vastata käyttäjien tarpeisiin,
parantaa tiedon laatua ja varmistaa pitkälle kehitetty kalastuksenhoito. Sillä
voitaisiin myös yksinkertaistaa sääntöjä ja raportointivelvollisuuksia ja
mahdollisuuksien mukaan myös vähentää kustannuksia. Jäsenvaltioiden on
hyväksyttävä ja koordinoitava kansalliset kalastusalan tiedonkeruu-, tutkimus-
ja innovaatio-ohjelmat ja hyödynnettävä mahdollisimman tarkoin EU:n tutkimuksen
puiteohjelmia.
2.2.
Kalastus- ja vesiviljelyalan tulevaisuuden ja
työllisyyden turvaaminen
YKP:lla on pystyttävä varmistamaan
edellytykset vahvalle, kannattavalle ja kilpailukykyiselle elinkeinolle, joka
tarjoaa houkuttelevia työpaikkoja. Kalastus- ja vesiviljelyalojen on ilman
julkistakin tukea toimittava tehokkaasti ja oltava taloudellisesti vakaita. Ehdotetussa perusasetuksessa pyritään
markkinalähtöisellä ja oikeudellisesti varmalla, siirrettäviin
kalastusoikeuksiin perustuvalla lähestymistavalla varmistamaan vahva ja
kannattava kalastusala. Eräissä jäsenvaltioissa ja niiden ulkopuolisissakin
maissa saatu kokemus osoittaa, että siirrettävillä oikeuksilla voidaan vähentää
kalastuskapasiteettia ja lisätä taloudellista kannattavuutta aiheuttamatta
veronmaksajalle kustannuksia. Komission ehdotuksessa oikeudet ovat
siirrettävissä – mutta vain jäsenvaltion sisällä. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa
EU:n oikeuden kanssa yhdenmukaiset perusteet määritelläkseen aluksen
kalastustoimien ja kalastusalasta ja sen liitännäisaloista riippuvaisen väestön
välisen taloudellisen yhteyden. Jäsenvaltiot voivat säännellä siirrettäviä
kalastusoikeuksia varmistaakseen, että ne ovat tiiviisti sidoksissa
kalastusyhteisöihin (esimerkiksi rajoittamalla siirrettävyyttä laivastonosien
sisällä) ja estääkseen keinottelun. Pienimuotoista kalastusta harjoittavien
rannikkolaivastojen erityispiirteiden, näiden laivastojen ja rannikkoyhteisöjen
erityisen yhteyden ja joidenkin tällaista toimintaa harjoittavien pk-yritysten
haavoittuvuuden vuoksi on perusteltua rajoittaa siirrettäviä kalastusoikeuksia
koskeva pakollinen järjestelmä suuriin aluksiin. Jäsenvaltiot voivat sulkea
tämän järjestelmän ulkopuolelle enintään 12 metrin pituiset alukset, vedettäviä
pyydyksiä käyttäviä aluksia lukuun ottamatta. Yksi kestävän kalastuksen toteutumisen
suurimmista esteistä on edelleen laivaston ylikapasiteetti. Uusi järjestelmä,
jossa laivastoa supistetaan kalastusalan itse ohjaamana ja siirrettävien
kalastusoikeuksien avulla, ei edellytä julkista rahoitusta, eikä siihen enää
sisälly liikakapasiteettiin johtavia kannustimia. Toimijoille tarjotaan
kannustin lisätä oikeuksiaan, kun taas toiset voivat päättää poistua alalta.
Tällaisen ohjelman toteutuessa tulojen arvioidaan kasvavan yli 20 prosenttia ja
miehistön palkkojen 50–100 prosenttia vuoteen 2022 mennessä. Näiden
periaatteiden mukaisella pyyntialan rakenneuudistuksella parannetaan myös
jalostusalan suorituskykyä, lisätään merkittävällä tavalla bruttoarvonlisäystä
ja luodaan työllistymismahdollisuuksia[8].
Uudistuksen tavoitteena on myös edistää kalastusalan tulevaisuuden kehitystä ja
rajoittaa työpaikkojen menetyksiä. Uudistuksen myötä kalastusala käy läpi
rakenneuudistuksen, ja tähän rakenneuudistukseen liittyvän
työllisyysulottuvuuden hallinnoimiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Tätä
tarkoitusta varten on ehdottoman tärkeää varmistaa työmarkkinaosapuolten
osallistuminen kaikilla tasoilla. Lisäksi siirrettävät kalastusoikeudet
tarjoavat sosiaalisen ratkaisun toimintansa lopettamista suunnitteleville,
sillä he voivat myydä oikeutensa muille markkinahintaan. Houkuttelevat työpaikat ja asianmukaiset
työolot ovat tärkeitä kysymyksiä kaikille
laivastoille, ja erityisen merkittäviä ne ovat monille pienimuotoista
rannikkokalastusta harjoittaville laivastoille. Pyyntialan saattaminen
kannattavaksi on kaikilla tasoilla kehitettävän työmarkkinaosapuolten
vuoropuhelun ohella tehokas tapa varmistaa turvalliset kalastusalukset ja
paremmat työpaikat[9]
sekä tehdä kalastuksesta houkutteleva ja turvallinen elinkeino. Uudistetulla
YKP:lla on edistettävä kalastusalusten työolosuhteiden parantamista, jotta
varmistetaan nykyaikaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten täyttyminen.
Komissio ja neuvosto ovat kannustaneet jäsenvaltioita ratifioimaan
kalastusalusten työoloja koskevan ILO:n yleissopimuksen vuodelta 2007. Komissio
aikoo edellä esitetyn perusteella toimia aktiivisesti työmarkkinaosapuolten
kanssa. Vesiviljelyn
kestävä kehitys on avainasemassa, jotta kalan ja merenelävien
maailmanlaajuisesti kasvavaan kysyntään voidaan vastata. Vesiviljely on EU:ssa
monipuolista, sillä se vaihtelee laajaperäisestä ja perinteisestä rannikoilla
ja lammissa harjoitettavasta viljelystä korkean teknologian teolliseen
toimintaan, jota harjoitetaan erityisesti merikalojen viljelyssä. Vesiviljely
on myös merkittävä taloudellinen toiminnanala ja perustana maaseutu- ja
rannikkoalueiden kestävälle talouskasvulle. Sillä voidaan edistää
ympäristönäkökohtien säilyttämistä ja suojelua; esimerkkinä mainittakoon
kosteikoilla harjoitettava laajaperäinen vesiviljelytoiminta. Kestävällä pohjalla oleva vesiviljely ja siitä
saatavien tuotteiden laatu ja turvallisuus ovat ratkaisevia tekijöitä
rakennettaessa alan potentiaalia ja parannettaessa sen kilpailuasemaa[10]. EU:n on edistettävä kestävää,
kilpailukykyistä ja monipuolista vesiviljelyä, jossa hyödynnetään pitkälle
kehitettyä tutkimusta ja teknologiaa sekä vältetään markkinoillepääsyn
vaikeudet ja hallinnolliset esteet. Tällaisella toiminnalla on selkeä EU:n
laajuinen ulottuvuus, sillä kansallisella tasolla tehdyt strategiset valinnat
saattavat vaikuttaa tähän kehitykseen naapurijäsenvaltioissa. Uudistus
edellyttää jäsenvaltioilta kansallisia strategisia suunnitelmia, jotka
perustuvat EU:n strategisiin suuntaviivoihin ja joilla pyritään luomaan
suotuisat edellytykset taloudelliseen toimintaan kannustamiselle ja sen
kilpailukyvyn parantamiselle, kestävän kehityksen ja innovoinnin tukemiselle
sekä toiminnan monipuolistamiselle. Avoimilla koordinointimenetelmillä voidaan
kehittää ja parantaa jäsenvaltioiden välistä tietojen ja parhaiden käytänteiden
vaihtoa (esim. pääsy vesialueille, lupien myöntäminen).
2.3.
Elinvoimaiset rannikkoyhteisöt
Komissio on sitoutunut toimimaan aktiivisesti
kasvun ja työllisyyden edistämiseksi rannikkokalastuksessa ja vesiviljelystä
riippuvaisissa yhteisöissä. Kalastusala on usein hyvin merkittävässä asemassa
EU:n mannermaan rannikkoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla. Pienimuotoista rannikkokalastusta
harjoittavien laivastojen ja vesiviljelyn sosiaalinen
ja taloudellinen merkitys on tietyillä alueilla niin suuri, että
rannikkolaivastoja on syytä tukea erityisin toimenpitein. Näillä toimenpiteillä
olisi tuettava vihreää, älykästä ja osallistavaa kasvua, ja niillä olisi
edistettävä kestävää ja vähävaikutteista kalastusta, innovointia, tulojen
monipuolistamista, rakenneuudistusta, tutkimusta sekä sääntöjen noudattamisen
kulttuuria.
2.4.
Haasteena valistuneiden kuluttajien vaatimukset
Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kaupan
pitämisessä on otettava entistä enemmän huomioon kuluttajien edut ja
vahvistettava luottamusta näihin tuotteisiin. Ehdotuksella pyritään parantamaan
tuotteita ja niiden ominaisuuksia koskevan tiedon julkaisemista ja edistämään
esimerkiksi tuotantotekniikkaa tai ympäristönäkökohtia koskevien vapaaehtoisten
merkintöjen käyttöä. Tuottajajärjestöille annetaan paremmat
valmiudet tuotannon suunnitteluun käyttämällä vuotuisia suunnitelmia, joissa
yhteensovitetaan kestävät kalastustoimet ja tarjonnan aiempaa tarkempi
mukauttaminen kysyntään niin määrän kuin laadun osalta. Tällä helpotetaan
tuotannon mukauttamista erityiseen kysyntään ja parannetaan tuotteiden laatua. Markkinatietoa
hyödyntävällä tiedonkeruulla ja -välityksellä voidaan paremmin ymmärtää kala-
ja vesiviljelymarkkinoiden toimintaa ja kuluttajien vaatimuksia.
2.5.
Alueellistamisella parempaan kalastuksenhallintaan
Keskitetyllä, ylhäältä alas suuntautuvalla
lähestymistavalla on vaikea mukauttaa yhteistä kalastuspolitiikkaa EU:n
erilaisten merialueiden erityispiirteisiin. Jäsenvaltioille ja sidosryhmille
lankeaakin suurempi vastuu kalavarojen hoidosta ja siihen liittyvien toimien
johdonmukaisuudesta kullakin merialueella. Komissio ehdottaa alueellistamisen ja
yksinkertaistamisen osalta kunnianhimoista strategiaa. Keskitetysti
hyväksytyssä EU:n kalastuslainsäädännössä olisi määriteltävä tavoitteet,
päämäärät, yhteiset vähimmäisvaatimukset ja tavoitellut tulokset sekä toimien
aikataulu. Vaikka tärkeimmät päätökset tehdäänkin EU:n tasolla, jäsenvaltiot
voivat komission alaisuudessa ja EU:n oikeuden säännöksiä noudattaen itse
päättää muista kalastuksenhoitoa koskevista toimenpiteistä. Tehokkaan kalastuksenhoidon varmistamiseksi
jäsenvaltiot voivat hyväksyä muun muassa aiheellisia teknisiä
säilyttämistoimenpiteitä ja poisheittämisen estämiseksi tarvittavia
toimenpiteitä, jotka ne panevat täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään.
Alueellistamiseen pyritään kaikilla tasoilla, ja sitouttamalla kalastajat
politiikantekoon lisätään paitsi kalastusalan itsesäätelyä myös sääntöjen
hyväksyntää ja näin ollen niiden noudattamista. Komissio ehdottaa, että
kalastajaorganisaatioiden asemaa lujitetaan ja että niille annetaan enemmän
mahdollisuuksia vaikuttaa kalavarojen kestävän hyödyntämisen varmistamiseen
niin suunnittelussa kuin täytäntöönpanossakin. Tehokkaat tuottajajärjestöt
voivat aktiivisesti vaikuttaa jäsentensä harjoittaman kalastustoiminnan
suunnitteluun ja markkinoiden vakauttamiseen sekä kiintiöiden,
pyyntiponnistuksen ja laivastojen hallinnoimiseen varmistamalla kiintiöiden
tehokkaan käytön. Lisäksi ne voivat vaikuttaa saaliiden poisheittämisen
lopettamiseen kiintiöiden vaihdoilla ja vuokrauksilla sekä tahattomien
saaliiden asianmukaisella käsittelyllä. Saadun kokemuksen perustella komissio aikoo
ylläpitää ja laajentaa neuvoa-antavien toimikuntien asemaa.
Neuvoa-antavien toimikuntien toimintaa voitaisiin samalla laajentaa muille
merien hoidon aloille, jotka vaikuttavat kalastustoimintaan. Koska Mustameri on
erityistapaus sisämerenä, joka jaetaan neljän unionin ulkopuolisen valtion
kanssa, komissio ehdottaa Mustanmeren neuvoa-antavan toimikunnan perustamista.
Tämä elin voisi antaa komissiolle lausuntoja kalavarojen
säilyttämispolitiikasta, tutkimuksesta, tiedonkeruusta ja innovoinnista sekä
edistää yhteistyötä Romanian ja Bulgarian ja niiden Mustanmeren alueen
naapureiden välillä. Sillä voisi olla keskeinen rooli Mustanmeren
erityispiirteisiin mukautetun alueellisen yhteistyömallin edistäjänä. Vesiviljelyn erityisluonteen vuoksi tarvitaan
keskitetty elin, jotta alan toimijoita voidaan kuulla politiikan sellaisista
osista, jotka saattavat vaikuttaa vesiviljelyyn. Komissio ehdottaakin, että
perustetaan vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta. Kun kyse on neuvoa-antava toimikunnan
toimivaltaan kuulumattomista näkökohdista, komissio haluaa varmistaa, että
kaikki asianomaiset osapuolet osallistuvat tällaisten asioiden käsittelyyn
mahdollisimman laajalti ja kustannustehokkaasti. Lisäksi on tarkoitus kehittää
selkeä ja joustava järjestely lausuntojen ja asiantuntija-avun antamiseksi
komissiolle. Ehdotetun YKP:n uudistuksen onnistuminen on
pitkälti riippuvainen siitä, kuinka hyvin saavutetaan menestyksekäs yhdistelmä,
jossa toimijat noudattavat sääntöjä ja viranomaiset vastaavat niiden
tehokkaasta täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta. Uudistusehdotukset
perustuvat uusiin valvonta- ja LIS-asetuksiin[11].
Ehdotetussa perusasetuksessa otetaan lisäksi käyttöön ehdollisuuden periaate,
jonka mukaan tiettyjen rahoitus- tai muiden varojen saatavuus, olipa kyseessä
jäsenvaltio tai yksittäinen toimija, on sidoksissa YKP:n sääntöjen
noudattamiseen.
2.6.
Rahoituksen järkeistäminen
Suunniteltu EU:n rahoitustuki kattaa
suuren joukon toimenpiteitä alkutuotannosta jalostamiseen ja markkinointiin,
mutta se olisi kytkettävä tiiviisti uudistetun YKP:n tavoitteiden
saavuttamiseen. Kalastusalan julkista rahoitusta on tarkoitus uudistaa
perinpohjin ja yksinkertaistaa siten, että se ilmentää ehdotetun YKP:n
tavoitteita. Se mukautetaan täysin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin.
Komissio ehdottaa myös yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluvan interventiojärjestelmän
uudistamista. Tällä järjestelmällä ei enää pystytä vastamaan tarjonnan ja
kysynnän tasapainon muutoksiin, eikä julkisten varojen käyttö kalan
hävittämiseksi enää ole perusteltavissa. Markkinoiden tasapainon parantamiseksi
nykyinen järjestelmä korvataan yksinkertaistetulla varastointimekanismilla.
2.7.
YKP:n periaatteiden kansainvälinen ulottuvuus
EU:n ulkoisten toimien oltava YKP:n
periaatteiden mukaisia ja niillä on pyrittävä samoihin tavoitteisiin eli
varmistamaan kestävyys ja meriekosysteemien suojelu. Toimien ohjaaminen
perustuu parhaan saatavissa olevan tutkimustiedon hankkimiseen ja hyödyntämiseen
sekä aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön, jolla pyritään parantamaan sääntöjen
noudattamista. Komissio on esittänyt uudistetun YKP:n ulkoista ulottuvuutta
koskevat uudet suuntaviivat erillisessä tiedonannossa. EU toimii vastaisuudessa voimakkaammin alueellisissa
kalastusjärjestöissä ja pyrkii vahvistamaan niiden asemaa. Se aikoo toimia
aktiivisesti myös YK:n ja FAO:n kaltaisissa monenvälisissä elimissä ja edistää
kalavarojen kestävää hoitoa tärkeimpien kumppaniensa kanssa käytävän
keskustelun avulla sekä lisäämällä yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden
kanssa. Se aikoo myös tehostaa toimia laittoman, ilmoittamattoman ja
sääntelemättömän kalastustoiminnan torjumiseksi ja laivaston kapasiteetin
pienentämiseksi. EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviä kestävää
kalastusta koskevia sopimuksia olisi suunnattava uudelleen siten, että niillä
pyritään entistä paremmin saavuttamaan kalavarojen kestävä hoito,
sisällyttämällä sopimuksiin avoimuuslauseke, jolla varmistetaan, että EU:n
alukset pyytävät ainoastaan sellaisia kalavaroja, joita kumppanimaa ei voi tai
ei halua kalastaa itse. Kyseiset sopimukset olisi suunnattava entistä enemmän
tutkimukseen, seurantaan, valvontaan ja tarkkailuun. Kaikkiin tulevaisuudessa
tehtäviin sopimuksiin olisi sisällytettävä ihmisoikeuslauseke. EU jatkaa YKP:n tavoitteiden edistämistä ja
soveltamista nk. pohjoisilla sopimuksilla, joissa määrätään kalavarojen
yhteisestä hoidosta EU:n ja sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden välillä,
joiden kanssa se pyytää samoja kalakantoja Pohjois-Atlantin, Jäämeren, Itämeren
ja Pohjanmeren vesillä. Yhteenveto YKP:n uudistuksessa ehdotetuista
uusista toimenpiteistä Säilyttäminen ja kestävyys || Kestävä enimmäistuotto säilyttämisen tavoitteeksi vuoteen 2015 mennessä || Saaliiden poisheittämisen lopettaminen saaliin purkamista koskevien velvoitteiden ja tarvittavien kalastuksenhoitosääntöjen avulla vahvistetussa aikataulussa || Monivuotiset suunnitelmat, joissa vahvistetaan keskeiset tavoitteet, soveltamisalue ja aikataulut kalastuksenhoidon ekosysteemilähtöisen lähestymistavan pohjalta || Jäsenvaltioiden valtuudet toteuttaa EU:n oikeuden mukaisia monivuotisiin suunnitelmiin kuuluvia toimenpiteitä sekä teknisiä toimenpiteitä || Nopeutetut menettelyt ympäristönhoitoon (Natura 2000) liittyvistä syistä tarvittavien kalastustoimenpiteiden toteuttamiseksi Tiedot ja tutkimus || Jäsenvaltioiden velvollisuus kerätä ja välittää tietoa sekä laatia (alueellisia) monivuotisia tiedonkeruuohjelmia || Kansalliset kalastuksen tutkimusohjelmat, joita koordinoidaan jäsenvaltioiden kesken alueellisesti || Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean työn keskittäminen tärkeimpiin aiheisiin Pääsy kalavaroihin ja laivaston kapasiteetti || Suurille laivastoille pakolliset, jäsenvaltion sisällä siirrettävissä olevat kalastusoikeudet || Laivastoon liittyvistä tuista luopuminen Vesiviljely || Vesiviljelyn edistämistä koskevat kansalliset strategiset suunnitelmat kaudeksi 2014–2020 || Vesiviljelyalan neuvoa-antavan toimikunnan perustaminen Markkinapolitiikka || Tuottajajärjestöjen ja toimialakohtaisten organisaatioiden aseman vahvistaminen, jotta lisätään niiden vastuuta tuotannon ja markkinoinnin suunnittelusta tavoitteena kalavarojen kestävän hoidon toteuttaminen ja vesiviljelyn vaikutusten pienentäminen || Interventiojärjestelmän muuttaminen ottamalla käyttöön varastointia koskeva interventiomekanismi || Interventiohintojen vahvistaminen hajautetusti ja tarkoituksenmukaisella tasolla || Kuluttajavalistuksen parantaminen ja kaupan pitämisen vaatimusten tarkistaminen Kalastuksenhallinta || Neuvoa-antavien toimikuntien tehtävien lisääminen YKP:n alueellisen tason toteutuksessa || Uusi lähestymistapa toimijoiden osallistumiselle laaja-alaisissa kysymyksissä, jotka eivät kuulu neuvoa-antavien toimikuntien toimivaltaan Rahoitusväline || Yhdenmukaisuus Eurooppa 2020 ‑strategian kanssa || Sääntöjen noudattamiseen liittyvä ehdollisuus sekä jäsenvaltioille että yksittäisille toimijoille Ulkoinen ulottuvuus || Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt – EU:n aktiivisempi rooli näissä järjestöissä ja niiden suorituskyvyn parantaminen edistämällä tutkimusta, valvontaa ja sääntöjen noudattamista niiden toiminta-alueilla || Monenväliset ja yhteiset toimet EU:n tärkeimpien kumppaneiden kanssa tavoitteena LIS-kalastuksen torjunta ja liikakapasiteetin pienentäminen || EU:n kalastus-, kehitys-, kauppa- ja ympäristöpolitiikan välisen johdonmukaisuuden lisääminen || Kestävää kalastusta koskevat sopimukset – parempi tieteellinen perusta ja kumppanimaiden ylijäämävarojen selkeämpi tunnistaminen, jotta varmistetaan EU:n laivaston kyseisissä maissa harjoittamien kalastustoimien kestävyys. Kalastusalan rahoitusvastuun laajentaminen ja tehokkaan hallintokehyksen muodostaminen. Kaikkiin tulevaisuudessa tehtäviin sopimuksiin sisällytettävä ihmisoikeuslauseke. [1] KOM(2009) 163 lopullinen, 22.42009. [2] Katso myös Yhteenveto yhteisen kalastuspolitiikan
uudistusta koskevasta julkisesta kuulemisesta (SEC(2010) 428 lopullinen, 16.4.
2010). [3] Komission tiedonanto EU 2020 - Älykkään, kestävän ja
osallistavan kasvun strategia (KOM(2010) 2020, 3.3.2010), jonka
tavoitteena on auttaa EU:ta selviämään kriisistä vahvistuneena ja jolla EU:sta
tehdään älykäs, kestävä ja osallistava talous, jossa työllisyys, tuottavuus ja
sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat korkealla tasolla. Eurooppa 2020 on visio
sosiaalisesta markkinataloudesta 2000-luvun Euroopassa. [4] Komission tiedonanto Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa
2020 -strategian lippulaivahanke (KOM (2011) 21, 26.1.2011). [5] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Vaikutusten
arviointi, joka liittyy komission ehdotukseen yhteistä kalastuspolitiikkaa
koskevaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi [jolla kumotaan asetus
(EY) N:o 2371/2002]. [6] Sellaisena kuin se määritellään yhteisön
meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17 päivänä kesäkuuta
2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY. [7] ERITYISKERTOMUS nro 7/2007 yhteisön vesiluonnonvarojen
säilyttämissääntöjä koskevista valvonta-, tarkastus- ja seuraamusjärjestelmistä
sekä komission vastaukset. [8] Komission yksiköiden
valmisteluasiakirja – Impact Assessment Accompanying Commission proposal for a
Regulation of the European Parliament and of the Council on the Common
Fisheries Policy [repealing Regulation (EC) No 2371/2002] [9] Jäsenvaltioiden ripeästi ratifioima kalastusalusten
työoloja koskeva ILO:n yleissopimus vuodelta 2007 on toinen tärkeä edistysaskel
kalastusalusten asianmukaisten työolosuhteiden turvaamisessa. Tämä yleissopimus
tulee voimaan kun ILO:n kaikkiaan 180 jäsenvaltiosta 10 on sen ratifioinut (kahdeksan
rannikkovaltiota mukaan luettuina). Yleissopimuksen tavoitteena ovat paremmat
työolosuhteet ja terveydenhoito merellä, riittävät lepoajat ja turvallisuus,
työsopimuksen suojelu ja samantasoinen sosiaaliturva kuin muilla
työntekijöillä. [10] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille
– Vesiviljelyn kestävän tulevaisuuden turvaaminen – Uutta pontta yhteisön
vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle – KOM(2009) 162
lopullinen, 8.4.2009. [11] Yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on
varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20 päivänä
marraskuuta 2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 sekä laittoman,
ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja
poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29 päivänä syyskuuta 2008
annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008.