15.2.2011 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 48/38 |
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kriisin jälkeen: uusi rahoitusjärjestelmä sisämarkkinoilla” (oma-aloitteinen lausunto)
2011/C 48/08
Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA
Apulaisesittelijä: Umberto BURANI
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 18. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta
Kriisin jälkeen: uusi rahoitusjärjestelmä sisämarkkinoilla.
Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. heinäkuuta 2010.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. syyskuuta 2010 pitämässään 465. täysistunnossa (syyskuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 160 ääntä puolesta ja 8 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.
1. Päätelmät ja suositukset
1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ehdottaa käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossaan eräitä mahdollisia Euroopan rahoitusjärjestelmän uudistuksia: miten rahoitusjärjestelmää tulisi säännellä ja miten sen tulisi toimia entistä paremmin järjestelmäriskien vähentämiseksi. Rahoituskriisi saattaa vielä voimistua, jollei villejä spekulointeja pidätellä ja jolleivät hallitukset anna jo liian kauan viipyneitä vastauksia.
1.2 Minkälaista rahoitusjärjestelmää sisämarkkinoilla tarvitaan kriisin jälkeen? EKP/EKPJ, liikepankit, investointipankit, keskinäiset rahoituslaitokset, luotto-osuuskunnat, eettiset pankit, vakuutusyhtiöt, eläkerahastot, investointirahastot, pääomarahastot, hedge-rahastot, luokitusyhtiöt; rahoitustuotteiden ja arvopaperien tuottajat, jakelijat ja myyjät; pörssit, sääntelemättömät markkinat; sääntelijät, valvontaviranomaiset, luottoluokituslaitokset: kaikki ovat rahoitusjärjestelmän keskeisiä toimijoita, joiden on muutettava toimintatapojaan, mukauduttava aiempaa tiukempaan lainsäädäntöön ja sovitettava organisaatiotaan uusien, niille osoitettavien tehtävien mukaisesti.
1.3 Kaikkia markkinatoimijoita ei tule pitää yleisesti vastuullisina. Eräät tärkeät alat sekä eräät keskeiset ylikansalliset yhtymät eivät onneksi ole suoraan osallisina kriisissä, sillä niiden toiminta on ollut kaukana kasinokapitalismista. Vakuutusyhtiöiden, osuuspankkien ja luotto-osuuskuntien, säästöpankkien mutta myöskään johtavien eurooppalaisten ja kansainvälisten liikepankkien ei ole tarvinnut oikaista tilinpäätöksiään rahoitustappioiden vuoksi eikä pyytää apua maidensa hallituksilta.
1.4 ”Kriisin syy on moraalinen rappio”, ETSK on samaa mieltä tästä Tomáš Baťan vuonna 1932 esittämästä lausumasta ja toteaa, että valitettavasti mikään ei ole muuttunut! On työntekijöiden ja eläkeläisten, yritysten, kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kuluttajien ja asiakkaiden edun mukaista voida luottaa tehokkaaseen, turvalliseen ja kohtuuhintaiseen rahoitusjärjestelmään, jolle ne voivat luottavaisesti uskoa säästönsä, jonka puoleen ne voivat kääntyä saadakseen tukea taloudellisille aloitteille ja jota ne voivat pitää talouskasvun kannalta välttämättömänä välineenä, joka huolehtii tärkeistä sosiaalisista tehtävistä, kuten eläkkeistä sekä vakuutuksista sairauksien, onnettomuuksien ja vahinkojen varalta. Erittäin vakava rahoituskriisi on yleisen luottamuksen menetyksen myötä vaarantanut tämän kaiken.
1.5 On rakennettava uudelleen luottamus rahoituslaitoksia mutta myös poliittisia instituutioita sekä sääntely- ja valvontaviranomaisia kohtaan. Ne eivät osanneet eivätkä voineet torjua katastrofia, joka on tähän mennessä maksanut Kansainvälisen valuuttarahaston tuoreimpien arvioiden mukaan 2300 miljardia euroa.
1.6 Julkinen mielipide on järkkynyt perinpohjaisesti. Rahoituskriisistä johtunut likviditeettikriisi on vaikuttanut valtavasti reaalitalouteen: työttömyys on noussut yli 10 prosenttiin ja kärjistynyt Latvian 22 prosenttiin ja Espanjan 19 prosenttiin. Joulukuussa työttömiä oli kaikkiaan yli 23 miljoonaa. Tämä luku tulee vielä nousemaan. Kaikilla valtioilla on valtavat budjettivajeet, jotka edellyttävät korjaustoimenpiteitä. Tämä ei varmastikaan edistä kasvua vaan jarruttaa jo nyt hidasta elpymistä eli ei paranna työllisyyttä.
1.7 ETSK on viime vuosina laatinut joukon lausuntoja ja esittänyt niissä ehdotuksia, joista ei useinkaan ole välitetty. Jos ehdotukset olisi otettu huomioon, ne olisivat varmasti auttaneet välttämään tai ainakin heikentämään kriisin tuhoisia vaikutuksia.
1.8 ETSK kehottaa unionin toimielimiä nopeuttamaan uudistusprosessia. Puolisentoista vuotta de Larosièren ryhmän päätelmien esittämisen jälkeen unionin päätöksentekoprosessi ei ole vielä edennyt loppuvaiheeseen. Hallitukset ovat valitettavasti heikentäneet uudistussuunnitelmaa ja esimerkiksi poistaneet kansainvälisten rahoituslaitosten eurooppalaiselta valvontaviranomaiselta mahdollisuuden toimenpiteisiin.
1.8.1 ETSK panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon säädösehdotuksista, joilla vahvistetaan rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja avoimuutta. Ehdotukset, jotka tehtiin käsillä olevaa lausuntoa laadittaessa, ovat askel toivottuun suuntaan. Tärkeimmät seikat ovat luottoluokituslaitosten valvonnan tehostaminen sekä keskustelun käynnistäminen rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä. Pakettia täydentävät raportit johtajien palkka- ja palkkiokäytänteistä. Komissio on sitoutunut antamaan seuraavien 6–9 kuukauden aikana lisäehdotuksia, joilla edistetään johdannaismarkkinoiden toimivuutta, ehdottamaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotka koskevat lyhyeksimyyntiä ja luottoriskinvaihtosopimuksia (credit default swap, CDS), ja parantamaan rahoitusmarkkinadirektiiviä (MiFID).
1.8.2 ETSK odottaa hyvin kiinnostuneena muita ilmoitettuja aloitteita vastuun alalla. Kyseessä ovat talletussuojadirektiivin ja sijoittajille maksettavista korvauksista annetun direktiivin tarkistaminen. Markkinoiden väärinkäyttöä koskevaa direktiiviä ja neljättä vakavaraisuusdirektiiviä on määrä tarkistaa. Komissio valmistelee myös uutta ehdotusta vähittäismarkkinoille tarkoitetuista sijoitustuotteista. Sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön vähentämiseksi komissio antaa tiedonannon rahoituspalvelualalla sovellettavista seuraamuksista.
1.9 ETSK katsoo, että kriisin jälkeisen rahoitusjärjestelmän valmistelutyötä on tehostettava. Järjestelmän on oltava avoin, sosiaalisesti ja eettisesti vastuullinen, entistä paremmin valvottu ja innovatiivinen. Järjestelmän on varmistettava tasapainoinen kasvu, joka on mukautettu muuhun talousjärjestelmään. Se on suunnattu luomaan kestäväpohjaista kasvua sekä lisäarvoa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
1.10 Rahoitusalalla työskentelee useita miljoonia ihmisiä. Suurin osa heistä on rehellisiä ja ammattitaitoisia ihmisiä, jotka ansaitsevat kaikkien kunnioituksen. Vastuuton ja häikäilemättömästi toimiva pieni vähemmistö on vaarantanut kokonaisen työntekijäryhmän maineen.
1.11 ETSK suosittaa lisäämään avoimuutta etenkin riskien tunnistamisen yhteydessä. OTC-markkinoilla ei pitäisi voida tehdä kahdenvälisiä liiketoimia vaan niillä tulisi rajoittua keskusvastapuolen kanssa tehtäviin liiketoimiin. Keskusvastapuoli valvoo kokonaisriskiä ja voi rajoittaa erityisen riskialttiiden osapuolten liiketoimia. Markkinoiden avoimuuden parantamiseksi liiketoimet olisi toteutettava yhdellä foorumilla tai korkeintaan tietyillä foorumeilla.
1.12 Yrityksen sosiaalinen vastuu tulisi rahoitusalalla ulottaa kaikkiin toimiin ja käytänteisiin. Myynnin volyymi on asetettu asianmukaisen sijoitusneuvonnan edelle. Olisi palattava korkeaan ammattietiikkaan, ja toimialajärjestöjen olisi nimenomaisesti tuomittava epäkohdat. Niiden olisi ohjattava asianmukaisiin käytänteisiin ennaltaehkäisyn avulla ja kohdistettava seuraamuksia yrityksiin, joiden on todettu syyllistyneen vilppiin, petoksiin ja rikosoikeudellisesti rangaistaviin rikkomuksiin.
1.13 Jäsenvaltio- ja unionitason viranomaisten entistä avoimempi ja demokraattisempi hallinto- ja ohjausjärjestelmä, jonka piiriin sääntelyn ja valvonnan sidosryhmät kuuluvat. Työntekijöillä, yrityksillä, kuluttajilla ja asiakkailla tulisi olla tunnustettu rooli yritysten hallinto- ja ohjausjärjestelmässä. ETSK suosittaa, että kansalaisyhteiskunta osallistuu nykyistä tiiviimmin kuulemiseen ja vaikutuksenarviointiin. Komission äskettäiset päätökset asiantuntijaryhmien valinnasta osoittavat, että teollisuus asetetaan edelleen etusijalle eikä kuluttajia eikä työntekijöitä oteta asianmukaisesti huomioon. ETSK suosittelee hellittämättä kansalaisyhteiskunnan tasapainoista edustusta komission perustamissa asiantuntijaryhmissä ja komiteoissa.
1.14 Tarvitaan yritysten hallinto- ja ohjausjärjestelmää, jolle asetetut luotettavuuden ja avoimuuden vaatimukset on ulotettava johtajista osakkeenomistajiin. Osakkaiden pääomaa on tähän mennessä pidetty lähtökohtaisesti laillisena, mutta sensaatiomaiset esimerkit ovat osoittaneet, että näin ei aina ole.
1.15 Johtajien roolista on muodostunut valtava, ja heistä osa saa tähtitieteellisiä palkkioita. Palkkiot on säilytetty jopa kansallistamisten jälkeen, jotka on toteutettu eräiden laitosten pelastamiseksi konkurssilta. Tarvitaan vakavaa politiikkaa bonusten rajoittamiseksi, ja niitä olisi mahdollisesti jaettava vain jos tulokset ovat keskipitkällä aikavälillä vakaat ja järjestelmän keskimääräistä paremmat. Henkilöstölle tarjottavat kannustimet on nivottava vastuulliseen myyntiin eikä pankkituotteiden kampanjoihin, joissa ei oteta asianmukaisesti huomioon kuluttajan tarpeita. Kannustimilla tulisi palkita henkilöstöä ammatillisen panoksen, asiakastyytyväisyyden ja ammattitaidon kehittämisen johdosta.
1.16 ETSK suosittaa, että jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset toteuttavat vakavia ja tehokkaita toimia, sillä ne eivät vaikuta erityisen vakuuttuneilta sellaisten toimien tarkoituksenmukaisuudesta, joilla paitsi vedotaan moraaliin, myös pyritään säilyttämään vastedes avoin tai piilotettu riskiprofiili. Monet korkean riskin liiketoimet, jotka toteutettiin voittojen ja bonusten moninkertaistamiseksi, olisi voitu välttää.
1.17 ETSK kehottaa poistamaan unionin lainsäädännöstä viittauksen luottoluokitukseen, kun ajatellaan investointien luokittelua ja investointien kattamista riskirahastojen avulla Basel II -periaatteiden mukaisesti, ja kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia tarkistamaan investointipolitiikkaa.
1.18 Jäsenvaltioiden velan luokittelu tulisi antaa vain uuden ja riippumattoman unionin elimen tehtäväksi. Ilmoitukset tietyn maan luoton luokituksen alentamisesta, kuten äskettäin Kreikan ja muiden vaikeuksissa olevien unionin jäsenvaltioiden tapauksessa, ovat aiheuttaneet huomattavia vaikeuksia markkinoilla ja yllyttäneet lainoihin kohdistuvia merkittäviä spekulaatioita, mikä on vahvistanut vaikutelmaa vakavasta kriisistä.
1.19 Kreikalle myönnetyn tuen avulla suojataan kansainvälistä rahoitusjärjestelmää, joka on taannut Kreikan lainaa satojen miljardien eurojen edestä ja asettanut uskonsa maailman tärkeimpään liikepankkiin. Se on salannut merkittävää rahoitusta, jota ei ole ilmoitettu Kreikan virallisessa tilinpidossa. Pelkästään ranskalaisten (75,45 miljardia euroa) ja saksalaisten (38,57 miljardia euroa) pankkien myöntämä laina on 115 miljardia euroa. Jälleen kerran lasku laittomista toimista lankeaa eurooppalaisille veronmaksajille. Kreikkalaisten on huolehdittava valtavista taloudellisista ja sosiaalisista kustannuksista.
1.20 ETSK:n mielestä on asianmukaista tarkastella syvällisemmin eräiden, etenkin korostuneen spekulatiivisten, rahoitustoimien verotusta. Aihetta käsittelevä lausunto hyväksyttiin hiljattain.
1.21 ETSK suosittaa integroitujen kriisinhallintajärjestelmien sekä niihin sisältyvien tehokkaiden ennakkovaroitus-, ennaltaehkäisy- ja ulospääsykriteerien luomista. On laadittava jäsenvaltioiden viranomaisten välisiä luotettavia vastavuoroisen vastuun järjestelmiä etenkin, kun on kyse suurista eurooppalaisista yhtymistä. Esimerkiksi Keski- ja Itä-Euroopassa rahoitusmarkkinat ovat lähes kokonaan läntisten vakuutusyhtiöiden ja pankkien käsissä.
2. Johdanto
2.1 Kriisin syy on moraalinen rappio
Talouskriisin käännekohta? En usko spontaaneihin käännekohtiin. Talouskriisi on vain moraalisen rappion toinen nimi.
Moraalinen rappio on syy, talouskriisi vain seuraus. Monet maassamme ajattelevat, että talouden alamäki voidaan välttää rahalla. Pelkään tämän virhearvion seurauksia. Tilanteessa, jossa nyt olemme, emme tarvitse nerokkaita temppuja tai järjestelmiä.
Tarvitsemme moraalista asennetta ihmisiä, työtä ja julkista omaisuutta kohtaan.
Ei enää tukea konkursseille, ei enää koskaan velkaa, ei enää koskaan arvojen hylkäämistä tyhjän vuoksi, ei enää koskaan työntekijöiden hyväksikäyttöä. Meidän olisi pitänyt toimia toisin noustaksemme sodan jälkeisestä köyhyydestä ja tehdä työstä ja säästämisestä tehokkaampaa, toivottavampaa ja rehellisempää eikä antautua laiskuudelle ja tuhlaukselle. Olet oikeassa, on voitettava luottamuskriisi, mutta emme voita sitä teknisin, rahoituksellisin tai lainoituksen keinoin. Luottamus on henkilökohtainen asia, ja se voidaan saavuttaa vain moraalisella toiminnalla ja henkilökohtaisella esimerkillä. Tomáš Baťa 1932.
2.2 Mikään ei ole muuttunut
2.2.1 Komitean lausunnoissa epätavallinen sitaatti johdattelee aiheeseen paljon paremmin kuin oppinut ja toistettu analyysi kriisistä sekä politiikan, valvojien, luokitusyhtiöiden, rahoitusalan ja myös investoijien ja osakkeenomistajien virheistä. Aiheesta on kirjoitettu loputtomiin: riittää kun todetaan, että toteutetut tai parhaillaan tarkasteltavat tai suunnitellut toimet mikro- ja makrotason vakauden valvomiseksi ovat yleisesti ottaen päteviä ja asianmukaisia. Markkinavalvonnan (pankit, vakuutusyhtiöt ja rahoitusmarkkinat) ja maksujärjestelmien valvonnan välillä ei kuitenkaan edelleenkään ole kiinteää eikä järjestelmällistä yhteyttä. Maksujärjestelmät voivat – jos ne tulkitaan oikein – antaa arvokkaita varoitusmerkkejä yksittäisistä puutteista tai järjestelmäriskeistä. Viranomaisten tulisi tutkia mahdollisuutta sisällyttää tällaiseen järjestelmään ristiintarkastus.
2.2.2 Kansalaisyhteiskunta ei, toisin kuin aiemmin, aio jättää keskustelua rahoitusjärjestelmän tulevaisuudesta ammattilaisille, asiantuntijoille ja politiikoille vaan haluaa osallistua aktiivisesti kestäväpohjaisen rahoitusjärjestelmän luomiseen, sillä päätösten seuraukset vaikuttavat vääjäämättä työntekijöihin, yrityksiin ja kansalaisiin. Julkista alijäämää ja velkaa ovat lisänneet ensin uhanalaisimmassa asemassa olevien pankkien pelastamiseksi suunnatut julkiset varat ja sitten ennennäkemättömästä likviditeettikriisistä kärsivän talouden välttämättömät elvytystoimet. Julkistaloudet on tervehdytettävä korjaustoimin, jotka kuormittavat edelleen kansalaisia maksuin ja veroin, joita he eivät todellakaan kaivanneet.
2.2.3 Kriisin jälkeisen rahoitusjärjestelmän ei pidä eikä se voi olla enää samanlainen kuin kuluneiden 20 vuoden aikana muodostunut järjestelmä. Vastedes on luovuttava lyhyen tähtäimen politiikalla saavutetusta räjähdysmäisestä kasvuvauhdista.
2.2.4 Erittäin korkea kannattavuus on saanut kunnianhimoisimmat yritykset käynnistämään sulautumisvaiheen, jota ei vielä muutama vuosi sitten voitu kuvitellakaan.
2.2.5 Kyseiset sulautumat, joita on monissa maissa helpottanut liberalisointi ja yksityistäminen mutta etenkin yhtenäismarkkinadirektiivien kannustimet, ovat ylittäneet paitsi alueelliset, myös erityisalojen rajat: liikepankit, investointipankit, rahoituslaitokset, arvopaperivälittäjät, säilytysyhtiöt, maksujärjestelmien ylläpitäjät, vakuutusyhtiöt jne.
2.2.6 Perustetuille finanssiryhmittymille on tyypillistä vahva heterogeenisuus, monitahoiset rakenteet, osakkaiden ristiinomistus ja etuoikeutetut osakkeet (golden shares) (etenkin entiset julkiset pankit), minkä vuoksi rakenteita on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, valvoa kokonaisvaltaisesti. Vasta nyt kun kriisi on ravisuttanut markkinoita, on pantu merkille, että tarvitaan ylikansallisia valvontajärjestelmiä. Päätöksentekoprosessit etenevät kuitenkin liian hitaasti. Vahvat rahoitusorganisaatiot pyrkivät rajoittamaan viranomaisten sääntelytoimia ja ovat saaneet eräät Euroopan maiden hallitukset kannattamaan perustelujaan. De Larosièren raportti, siihen perustuvat direktiivit, Basel II -sopimusten tarkistus ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IASB) muutos etenevät hyvin hitaasti, ja monet lupaukset muutoksista näyttävät jääneen matkan varrelle.
2.3 Kannattavuus
2.3.1
2.3.1.1 Korkeaa kannattavuutta on aina pidetty terveen yrityksen merkkinä. Voittojen uudelleeninvestoinnin kautta se edistää myös laajentumista. Yritys, jonka oman pääoman tuotto (ROE) on 10 prosenttia ja joka investoi uudelleen kaikki voittonsa, voi kasvaa vuosittain 10 prosenttia, jos velkojen ja omien varojen suhde säilyy muuttumattomana. Jos yritys kasvaa nopeammin, se lisää velkataakkaansa tai lisää oman pääoman osuutta.
2.3.1.2 Näin ollen kannattavimmilla yrityksillä on suurimmat kasvu- ja kehitysmahdollisuudet.
2.3.2
2.3.2.1 Kannattavuuden parantamiseksi on usein otettava entistä suurempia riskejä. Tässä yhteydessä riskipainotettu kannattavuus on tärkeä. Vain riskipainotetun kannattavuuden parantaminen johtaa todelliseen arvonlisään (osakkeenomistajille, ei välttämättä muille sidosryhmille).
2.3.2.2 Kuka päättää siitä, mikä kannattavuuden aste on oikea riskin kannalta? Luonnollisesti rahoitusmarkkinat.
2.3.2.3 Mitä kriisi on meille opettanut? Vaikka parannettaisiin kykyä tulkita ja arvioida useita riskejä, markkinat eivät aina kykene kvantifioimaan niitä oikein.
2.3.2.4 Tästä seuraa, että tietyt sekä yrityksiin että kokonaisiin kansantalouksiin sovellettavat kannattavuus- ja kehitysmallit näyttivät vakuuttavilta vain siksi, ettei riskejä ole arvioitu oikein.
2.3.2.5 Kriisin tärkein opetus on, ettemme koskaan kykene arvioimaan oikein kaikkia riskejä.
2.3.3
2.3.3.1 Kaksi tärkeintä kannattavuuden kannustinta – muidenkin kuin rahoitusyhtiöiden osalta – ovat
— |
tehokkuuden parantaminen, joka on mahdollista mittakaavaetujen (laajentaminen) ja tuotevarioinnin (tuotteiden ja palvelujen tarjonnan laajentaminen) johdosta |
— |
innovointi: tarjotaan uusia tuotteita ja palveluja, joiden voittomarginaalit ovat suppeamman kilpailun ansiosta entistä suuremmat. |
2.3.3.2 Näistä syistä monien rahoitusmarkkinatoimijoiden mottoina ovat pitkään olleet ”suuri on kaunista” ja ”eläköön rahoitusinnovaatio”. Tosiasiassa näihin tekijöihin liittyviä riskejä on aliarvioitu. Palauttakaamme ne mieleen:
2.3.3.3 Koko – mittakaavaedut: pääriskinä on järjestelmäriski ”liian suuri kaatumaan” (too big to fail).
2.3.3.4 Tarjonnan laajuus – tuotevariointi: pääriski on luonteeltaan järjestelmään liittyvä ja se voidaan tiivistää toteamukseen ”liian yhteenliittynyt kaatumaan” (too interconnected to fail).
2.3.3.5 Rahoitusinnovointi: rahoitusinnovointi tarkoittaa uusien tuotteiden tai palvelujen käyttöönottoa uusien riskien hallinnoimiseksi tai tunnettujen riskien uudenlaiseksi hallinnoimiseksi. Jos kyseessä olisivat helpot toimet, muut olisivat jo toteuttaneet ne. Asiaan liittyvät riskit arvioidaan usein huomattavan ylimalkaisesti.
2.4 Rahoituskriisi perustuu rahoitusinnovoinnin huonosti arvioituihin riskeihin. Innovointi on kuitenkin korkean kannattavuuden edellytys – liian korkean, kun ajatellaan kehittyneiden talouksien kasvuasteita. On tarkasteltava ongelman syitä, ei seurauksia: on hyväksyttävä paitsi oikeutettuina, myös välttämättöminä pidettyjä kaksinumeroisia kasvu- ja kannattavuusasteita alhaisemmat tulokset. Tämä johtuu siitä, että on erittäin todennäköistä, että hyvin korkeaan kannattavuuteen liittyy – taloudessa, joka ei voi enää kasvaa kuten 50 vuotta sitten – riskejä, joita ei voida jättää huomiotta. Jos emme totea, ettei kehittyneessä taloudessa ole järkevää eikä mielekästä pyrkiä saamaan investoinneille kaksinumeroista tuottoa, jatkamme edelleen tiellä, joka lähes johti järjestelmän romahdukseen.
2.5 Pankkien ja rahoitusvälittäjien liiketoiminta
Rahoitusjärjestelmä toimii raha- ja finanssipolitiikkaan liittyvän sekä riskialttiin toiminnan välittäjänä. Riskien osalta tämä koskee etenkin OTC-johdannaisia. Rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa suoraan raha- ja finanssipolitiikkaan liittyvään välitystoimintaan, mutta ei johdannaisiin. Johdannaisissa nimittäin sidotaan vain pieniä määriä rahavaroja.
2.6 Johdannaisten riskit vai riskihallinnon riskit
Johdannaiset ovat olleet rahoitusinnovoinnin keskeinen väline. OTC-markkinat ovat olleet riskinjaon foorumi, jolla yhden toimijan alun perin ottamat riskit on siirretty ja jaettu lukuisiin liiketoimiin. Teoriassa näin pirstaloitaisiin riskien epävakauttavat tekijät ja heikennettäisiin niitä. Ei kuitenkaan ole otettu huomioon, että kyseisten liiketoimien lukuisat yhteydet johtavat vaikeasti valvottavaan vastapuoliriskiin, yhä huonompaan tietoisuuteen kokonaisriskistä sekä ilmiöön ”liian yhteenliittynyt kaatumaan” (too interconnected to fail).
2.7 Kohti vakaampaa rahoitusjärjestelmää
On väärin todeta, että koska rahoitusinnovointi on osaltaan luonut kriisin edellytykset, siihen on suhtauduttava kielteisesti. Ei voida kuitenkaan lähteä siitä, että kriisi on vain takaisku: se päinvastoin osoittaa, ettei entisenlainen järjestelmä ole hyväksyttävä.
Integroidun riskien valvontajärjestelmän on toimittava kolmella tasolla: välineet, markkinat ja instituutiot.
2.7.1
Sen sijaan, että kielletään uusien välineiden luominen, olisi sovellettava eräänlaista rekisteröintijärjestelmää, jossa määritellään, kenelle välineitä voidaan tarjota. Rekisteröimättömiä välineitä voivat käyttää vain pätevät toimijat. Olisi sovellettava samaa periaatetta kuin lääkkeisiin: joitakin voidaan myydä lähes vapaasti, toiset edellyttävät reseptiä ja jotkut ovat saatavilla vain erityislaitoksissa.
2.7.2
Perinteinen mikrotason vakauden valvonta, jolla tulisi valvoa yksittäisten välittäjien vakautta, ei riitä. Makrotason vakauden valvonnan luomiseksi on otettava huomioon kaksi merkittävää ulkoista tekijää:
— |
Yhteydet. Rahoituslaitoksilla on yhteisiä vastuita, mikä laajentaa riskien kielteisiä seurauksia. Tässä yhteydessä taustalla on jälleen kaksi ongelmaa: ”liian suuri kaatumaan” (too big to fail) ja ”liian yhteenliittynyt kaatumaan” (too interconnected to fail). |
— |
Myötäsyklisyys. Rahoitusjärjestelmässä olisi hallinnoitava reaalijärjestelmän riskejä. Todellisuudessa tapahtuu usein niin, että yhden järjestelmän dynamiikka vahvistaa toisen dynamiikkaa, mistä johtuu, että kasvu ja kriisi kärjistyvät sen sijaan, että ne heikkenisivät. |
2.7.2.1 Niin sanotun varjopankkijärjestelmän kautta on toteutettu paitsi laillisia joustavuustavoitteita, myös pyritty kiertämään vakavaraisuussääntöjä. Säännellyt toimijat, kuten pankit, ovat hyödyntäneet sitä sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön eli toisin sanoen lainarahoituksen lisäämiseen sääntöjen vastaisesti. Järjestelmä on otettava mukaan sääntelyn piiriin. Pankkien ei tule voida hyödyntää kyseistä järjestelmää omaa pääomaa koskevien velvoitteiden kiertämiseen.
2.7.3
Kriisi on osoittanut selvästi, etteivät rahoitusmarkkinat kykene sinällään korjaamaan itseään eivätkä saavuttamaan uutta tasapainoa kaikissa tilanteissa. Mahdollisuus siirtyä melko nopeasti vilkkaasta liiketoiminnasta maksukyvyttömyyteen on todellinen.
2.7.3.1 Kun liiketoimet ovat kahdenvälisiä, kuten OTC-sopimukset, saattaa yhden instituution konkurssi laajentua nopeasti moniin vastapuoliin, mihin liittyy järjestelmäriski. Markkinoiden järjestelmäriskien välttämiseksi kahdenväliset liiketoimet on korvattava keskusvastapuolen kanssa tehtävillä liiketoimilla. Entistä suuremman avoimuuden varmistamiseksi liiketoimet olisi lisäksi toteutettava yhdellä foorumilla tai tietyillä foorumeilla. Tällaisten vaatimusten täyttäminen edellyttää liiketoimien kohteena olevien sopimusten nykyistä parempaa standardointia. Kyseessä ei ole ei-toivottu sivuvaikutus vaan myönteinen seuraus, jolla parannetaan markkinoiden avoimuutta.
3. Hallinto- ja ohjausjärjestelmät
3.1 Jos markkinoita on vaikea valvoa, on vieläkin vaikeampaa valvoa hallinto- ja ohjausjärjestelmiä. Vaikka näyttää siltä, että valvonnasta huolehtii se, jolla on todellinen tai sopimukseen perustuva enemmistö, käytännössä eri lainsäädännöt, joista eräät ovat toisia sallivampia, mahdollistavat alkuperältään epäselvien rahoituslaitosten perustamisen. Yleisen avoimuusongelman ohella kuvaan tulee mukaan monitahoinen ongelma: salaisten mahtien tai rahoitusrikollisuuden tunkeutuminen rahoitusmaailmaan. Tämä koskee valtioiden omistamia tai julkisen valvonnan alaisia sijoitusyhtiöitä, rahanpesua, veronkiertoa ja veroparatiiseja; toisin sanoen – ei välttämättä enemmistöön perustuvia – peitettyjä intressejä. Ongelma ei koske vain suuria yhtymiä vaan ulottuu kenties laajemmassakin mitassa mitä erilaisimpiin, ei välttämättä suuriin rahoitusyhtiöihin ja sijoitusrahastoihin. Direktiiveissä säädetään henkilöiden soveltuvuudesta johtoelimiin ja pörssissä kaupan olevista osakkeista mutta ei pääoman luonteesta ja alkuperästä, joten sitä pidetään lähtökohtaisesti laillisena. Tarkoituksena ei ole ottaa käyttöön uusia sääntöjä vaan luoda tutkinta- ja valvontaviranomaisten välisiä toiminnallisia yhteyksiä.
3.2 Suurten yhtymien Akilleen kantapäänä on usein juuri heikko hallinto- ja ohjausjärjestelmä, joka on luotu johtajien käyttöön, jolloin heistä on tullut yrityksen varsinaisia hallitsijoita. Markkinatoimijoiden asteittaisesta integroitumisesta johtuva pääoman väheneminen on vähitellen heikentänyt asianomaisia osakkeenomistajia, joissakin tapauksissa jopa siinä määrin, ettei vihamielistä valtausta ole kyetty estämään. Kilpailijat ovat ensin ostaneet ja sitten riistäneet tyhjiksi suuria kansainvälisiä yhtymiä, mikä on vaikuttanut erittäin kielteisesti reaalitalouteen ja työntekijöihin.
3.3 ”– – lähitulevaisuudessa yhteiskunta organisoidaan täysin erilaisella perusluonteisten taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten instituutioiden järjestelmällä, jossa myös keskeiset sosiaaliset tai ideologiset periaatteet ovat täysin toisenlaiset. Uudessa yhteiskuntarakenteessa toinen ryhmä tai luokka – johtajat – ovat valta-asemassa.” (James Burnham, The Managerial Revolution: What is Happening in the World. New York, John Day Co., 1941).
3.4 Poliittinen valta on, huomattavien pankinjohtajien tahdon mukaisesti, avustanut tätä muutosta. Myöskään eräiden valtioiden äskettäin toteuttamien pakollisten pankkien ostojen yhteydessä ei ole onnistuttu luomaan järjestystä johtajien ja osakkeenomistajien suhteisiin. Presidentti Barack Obaman mittava tappio AIG:n ylimpiä johtajia vastaan, jotka saivat 165 miljoonaa dollaria Yhdysvaltain valtiovarainministeriön käyttöön asettamista 170 miljardista dollarista, antaa kuvan johtajien suhteettomasta ja tässä tapauksessa röyhkeästä ja ylimielisestä vallasta. Yhdysvalloissa suuret pankit ovat päässeet jaloilleen veronmaksajien rahoittaman 787 miljardin dollarin tukipaketin ansiosta. Tämän jälkeen pankit antoivat johtajilleen bonuksia (49,5 miljardia dollaria pelkästään Goldman Sachsin, JpMorganChasen ja Morgan Stanleyn kesken). Maagisten bonusten ansiosta he säästävät jopa veroissa: koska palkkiot ovat vähennyskelpoisia, koko järjestelmä säästää (Robert Willens LLC:n laskelmien mukaan) noin 80 miljardia dollaria. Euroopassa luvut ovat alhaisemmat, mutta RboS on jakanut 1,3 miljardia puntaa. Mikään ei ole muuttunut!
3.5 On pohdittava vakavasti hallinto- ja ohjausjärjestelmää, jaettava uudelleen valta yrityksissä johtajien ja osakkeenomistajien kesken sekä asetettava jokainen omalle paikalleen.
3.6 Sidosryhmien osallistuminen hallinto- ja ohjausjärjestelmään sekä kehittyneempi talousdemokratia voivat auttaa tasapainottamaan valtaa uudelleen ja suuntautumaan lyhytjänteisestä pitkäjänteiseen yritysstrategiaan, mikä luonnollisesti hyödyttää koko taloutta.
3.7 Kaksinumeroisen kasvun kevytmielisen vaiheen jälkeen rahoitusjärjestelmä olisi suunnattava uudelleen, ja sen tulisi perustua kestäväpohjaisiin ja vakaisiin voittoihin, harkitsevaan riskihallintoon ja varovaisiin investointeihin.
4. Luotot: kehitystekijä ja sosiaalinen tehtävä
4.1 Rahoitusjärjestelmän arvokkaalla roolilla tuotantotoiminnan rahoittamisessa on ilmeisen myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Työllä ja yritysten luomalla vauraudella – myös pankeilta saadun tuen avulla – edistetään hyvinvointia ja kaikille suunnattuja palveluja. Taloudellisen toiminnan vakaus ja turvallisuus varmistetaan siten, että vakuutusyhtiöt jakavat riskin.
4.2 Sosiaalista tehtävää ei kuitenkaan pidä sekoittaa riskin ”sosiaaliseen” arviointiin. Pankki on yritys siinä missä muutkin, ja sen on vastattava sille uskotuista varoista. Konkurssin partaalla olevaa yritystä rahoittavaa pankkia vastaan voidaan nostaa kanne, ja yksityisasiakkaiden ollessa kyseessä pankkia voidaan syyttää niiden ylivelkaantumisen aiheuttamisesta.
4.3 Ainoa hyväksyttävä lainakriteeri on yhteisen riskin vakava, puolueeton ja vastuullinen arviointi, luonnollisesti yhdistettynä käyttöön asetettavien varojen sosiaalisen tavoitteen huomioon ottamiseen. On selvä ero siinä, myönnetäänkö laina sille, joka tarvitsee varoja tuotannon lisäämiseen tai irtisanomisten välttämiseen, vai sille, joka haluaa siirtää toimintansa ulkomaille. Nämä ovat yleispäteviä kriteereitä, jotka koskevat kaikkia – niin pieniä kuin suuria – pankkeja, osakeyhtiöitä, osuuskuntia tai säästöpankkeja sekä niitä, jotka harjoittavat ”sosiaaliseksi” määriteltyä toimintaa, kuten myöntävät mikroluottoja ja eettisiä tai sosiaalisesti vastuullisia luottoja.
5. Minkälainen rahoitusjärjestelmä kriisin jälkeen?
5.1 Tomáš Baťa osoitti lähes 80 vuotta sitten oikean suunnan: voimakas paluu ammatilliseen etiikkaan; paluu arvoihin ja periaatteisiin, jotka ovat ajan mittaan huomattavasti heikentyneet; alempien mutta vakaampien voittojen sekä pitkäjänteisen politiikan hyväksyminen investoijien keskuudessa; pelkästään spekulatiivisen toiminnan, jota on säänneltävä nykyistä paremmin, sekä muun toiminnan erottaminen.
5.2 Avoin rahoitusjärjestelmä, jossa tarjotaan riittävästi tietoa ehdotettuihin liiketoimiin liittyvän riskin ymmärtämiseksi: alkaen uudelleen nostettavissa olevista lainoista (suurilta liikkeeseenlaskijoilta on äskettäin kielletty tuotteidensa myynnin jatkaminen koronkiskonnan ja rahanpesun kieltävien lakien perusteella!) aina yksinkertaisiin ja monimutkaisiin rahoitustuotteisiin.
5.3 Sosiaalisesti vastuullinen rahoitusjärjestelmä. Pyrkimys nopeaan voittoon on saanut monet rahoitusyhtiöt keskittymään määrään ja myynnin volyymiin asiakkaalle tarjotun palvelun laadun sijaan. Monet ovat ostaneet heille tarjottuja rahoitustuotteita, jotka ovat osoittautuneet täysin sopimattomiksi säästäjien tarpeisiin. Näissä tapauksissa tuotteet on myyty vastoin neuvoja, tervettä järkeä ja ammatillisia perusstandardeja, eikä luotettavien neuvojen mukaisesti. Tällaisen myynnin kannustimena ovat parempien tulosten toivossa päivittäiset kaupalliset paineet, joiden syynä eivät ole vain palkkiot ja bonukset mutta myös työpaikkakiusaamisen kaltainen käytös niitä henkilöitä kohtaan, jotka eivät onnistu saavuttamaan yhä korkeampia tavoitteita. Lainsäädännön periaatetta petoksista kaupankäynnissä ja peitetyistä puutteista olisi sovellettava myös rahoitusjärjestelmään.
5.4 Eettisesti vastuullinen rahoitusjärjestelmä. Toimialajärjestöjen olisi käynnistettävä aloitteita patologisten ilmiöiden ehkäisemiseksi ja otettava vastuu sellaisten yritysten rankaisemisesta esimerkinomaisesti, joiden on todettu syyllistyneen vilppiin, petoksiin ja rikosoikeudellisesti rangaistaviin rikkomuksiin. Tällaisia kannanottoja ei tähän mennessä ole ollut.
5.5 Entistä paremmin säännelty ja valvottu rahoitusjärjestelmä. Rahoitusjärjestelmän toimijoita on yhä enemmän, mutta valvontaviranomaiset eivät kykene seuraamaan yhtä tarkasti kuin aiemmin markkinoiden kehitystä, ja lainsäädännöllä kyetään luomaan yhä vähemmän järjestystä ja torjumaan asiattomia toimijoita ja jopa rikollisjärjestöjä. On pyrittävä järkiperäistämiseen, siisteyteen ja järjestykseen. Rahoitusjärjestelmä, jossa on toki noudatettava kehittyneimpiä hallintomalleja, ei ole muiden kaltainen talouden ala. Se käsittelee erityistä pääomaa, nimittäin säästäjien ja asiakkaiden luottamusta, joka on välttämätön sen toiminnalle. Arvopaperin AAA-luokitus riitti aiemmin siihen, että säästäjä tunsi olonsa ehdottoman rauhalliseksi. Todellisuus on osoittanut, etteivät suojamekanismit ole lainkaan täyttäneet tarkoitustaan.
5.6 Innovatiivinen rahoitusjärjestelmä. Sellaisten uusien rahoitusvälineiden etsinnän, joilla pyritään palvelemaan entistä paremmin markkinoiden tarpeita, on edelleen oltava talouden moottori. Velkaantumisen väheneminen, riskeiltä suojautumisen mahdollisuuksien moninkertaistaminen sekä asianmukaiseen tuottoon tyytyminen on oikea toimintatapa, joka johtaa takaisin tulevaisuuteen. Nyt kun on otettu kaksi askelta taaksepäin riskinoton vuoksi, on otettava kolme askelta eteenpäin kestäväpohjaiseen kehitykseen johtavan tulevaisuuden puolesta.
Bryssel 16. syyskuuta 2010
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja
Mario SEPI