[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 2.8.2010

KOM(2010)415 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Vuotuinen kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Eurodacin keskusyksikön toiminnasta vuonna 2009

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLEVuotuinen kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Eurodacin keskusyksikön toiminnasta vuonna 2009

JOHDANTO

Soveltamisala

Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi 11 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2725/2000[1], jäljempänä ’Eurodac-asetus’, säädetään, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosikertomuksen keskusyksikön[2] toiminnasta. Tässä seitsemännessä vuosikertomuksessa on tietoja järjestelmän hallinnoinnista ja toiminnasta vuonna 2009. Vuosikertomuksessa arvioidaan myös Eurodacin tuotosta ja kustannustehokkuutta sekä keskusyksikön palvelun laatua.

Lainsäädännön ja politiikan kehittyminen

Komissio hyväksyi 10. syyskuuta 2009 muutetun ehdotuksen[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten [kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o […/…] tehokkaaksi soveltamiseksi.

Ehdotuksella pyrittiin ottamaan huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselma ja neuvostossa käydyt neuvottelut Eurodac-asetuksen muuttamisesta tehdystä ehdotuksesta[4], joka hyväksyttiin 3. joulukuuta 2008. Samalla annettiin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisille ja Europolille mahdollisuus tutustua Eurodac-keskustietokannan tietoihin terrorismirikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi, havaitsemiseksi ja tutkimiseksi.[5]

EURODACIN KESKUSYKSIKKÖ[6]

Järjestelmän hallinnointi

Eurodac-järjestelmän laitteistoa ollaan päivittämässä, koska hallittava tietomäärä kasvaa (joitakin tietoja on säilytettävä 10 vuotta), vuonna 2001 toimitettu tekninen alusta vanhentuu luonnollisista syistä ja Eurodac-tapahtumien määrän kehitystä on vaikea ennakoida.

Palvelun laatu ja kustannustehokkuus

Komissio on tehnyt parhaansa tarjotakseen Eurodacin keskusyksikön[7] palvelujen loppukäyttäjille eli jäsenvaltioille[8] korkealaatuista palvelua. Vuonna 2009 Eurodacin keskusyksikkö oli käytettävissä 99,42 prosenttia ajasta.

Vuonna 2009 keskusyksikön ylläpito- ja käyttömenot olivat 1 221 183,83 euroa. Menojen kasvu edellisiin vuosiin (605 720,67 euroa vuonna 2008 ja 820 791,05 euroa vuonna 2007) verrattuna johtuu siitä, että Eurodac-järjestelmän käynnissä olevaan päivittämiseen liittyvä ensimmäinen erä maksettiin. Lisäksi järjestelmän ylläpitomenot kasvoivat.

Samalla Eurodacin menoissa kuitenkin säästettiin käyttämällä tehokkaasti olemassa olevia komission hallinnoimia resursseja ja infrastruktuureja, kuten s-TESTA-verkkoa.

Komissio huolehti myös (IDABC-ohjelman[9] avulla) keskusyksikön ja kansallisten yksikköjen väliseen tietojen vaihtoon liittyvistä viestintä- ja tietoturvapalveluista. Nämä kustannukset, joista asetuksen 21 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla kunkin jäsenvaltion oli alun perin tarkoitus vastata, maksoi lopulta komissio, joka hyödynsi käytettävissä olevaa yhteistä infrastruktuuria ja sai aikaan säästöjä kansallisissa budjettimäärärahoissa.

Tietosuoja ja tietoturva

Eurodac-asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa säädetään tietystä tapahtumien luokasta, josta on mahdollista tehdä erityishakuja sellaisen henkilön pyynnöstä, jota koskevia tietoja on tallennettu keskustietokantaan, ja jonka tavoitteena on turvata rekisteröidyn oikeudet saada tutustua itseään koskeviin tietoihin.

Kuten aiemmissa vuotuisissa kertomuksissa huomautetaan, Eurodac-järjestelmän ensimmäisten vuosien aikana tehtyjen erityishakujen suuri määrä on herättänyt epäilyjä siitä, että kansalliset viranomaiset käyttävät tätä toimintoa väärin.

Tällaisten hakujen määrä laski selvästi. Hakuja tehtiin 56 vuonna 2008, kun vuonna 2007 niitä tehtiin 195. Vuonna 2009 lasku jatkui: erityishakuja tehtiin vain 42[10], eikä kyseistä määrää enää sinällään pidetä ongelmallisena.

Jotta tätä ilmiötä voitaisiin paremmin seurata, komissio on sisällyttänyt ehdotukseensa Eurodac-asetuksen muuttamisesta vaatimuksen, että jäsenvaltiot lähettävät toimivaltaiselle kansalliselle valvontaviranomaiselle jäljennöksen rekisteröidyn tiedonsaantipyynnöstä.

NUMEROTIEDOT JA HAVAINNOT

Tämän vuosikertomuksen liitteenä on taulukoita, joissa on esitetty keskusyksikön 1.1.2009–31.12.2009 tuottamat tiedot. Eurodac-tilastot perustuvat kaikkien niiden vähintään 14-vuotiaiden henkilöiden sormenjälkitallenteisiin, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa jäsenvaltioista, jotka on pidätetty jäsenvaltion ulkorajan luvattoman ylittämisen yhteydessä tai joiden on todettu oleskelevan laittomasti jäsenvaltion alueella (jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat tarpeelliseksi tarkistaa, onko henkilö tehnyt aiemmin turvapaikkahakemuksen).

Huomattakoon, että turvapaikkahakemuksia koskevat Eurodac-tiedot eivät ole vertailukelpoisia Eurostatin tuottamien tietojen kanssa, sillä viimeksi mainitut perustuvat oikeus- ja sisäministeriöiden toimittamiin kuukausittaisiin tilastotietoihin. Poikkeamiin on monia menetelmiin liittyviä syitä. Ensinnäkin Eurostatin tiedot sisältävät kaikki turvapaikanhakijat iästä riippumatta. Toiseksi tiedot kerätään erottamalla toisistaan ne henkilöt, jotka hakevat turvapaikkaa viitekuukauden aikana (myös mahdollisilla toistamiseen tehdyillä hakemuksilla), ja ne henkilöt, jotka hakevat turvapaikkaa ensimmäistä kertaa.

Onnistuneet tapahtumat

Onnistunut tapahtuma on tapahtuma, jonka keskusyksikkö käsittelee asianmukaisesti hylkäämättä sitä tietojen validointiongelman, sormenjälkivirheiden tai riittämättömän laadun vuoksi.[11]

Vuonna 2009 keskusyksikkö vastaanotti yhtensä 353 561 onnistunutta tapahtumaa, mikä merkitsee, että niitä oli vain noin prosentin verran enemmän kuin vuonna 2007 (357 421). Turvapaikanhakijoiden tietoja ( ryhmä 1 [12]) koskevien tapahtumien määrän kasvusuunta jatkui vuonna 2009 edeltävien kahden vuoden tapaan. Eurodacin tilastojen mukaan kasvua oli 8 prosenttia (vuoden 2009 kokonaismäärä oli 236 936) verrattuna vuoteen 2008 (219 557).

Ulkorajan luvattoman ylityksen yhteydessä pidätettyjen henkilöiden ( ryhmä 2 [13]) lukumäärän kehityssuuntaus muuttui selvästi vuonna 2009. Tapahtumien lukumäärä nousi 62,3 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2008 (jolloin niitä oli 61 945), ja laski 50 prosenttia vuonna 2009 (31 071 tapahtumaa). Italia, Kreikka ja Espanja syöttävät näistä tiedoista järjestelmään valtaosan. Eniten tapahtumia on kuitenkin nyt Kreikalla, joka lähetti järjestelmään 60 prosenttia (18 714) kaikista ryhmän 2 tapahtumista vuonna 2009 (vuonna 2008 Kreikka kirjasi 20 012 tapahtumaa). Toisaalta Italian ja Espanjan järjestelmään kirjaamien tapahtumien määrä on vähentynyt selvästi: Italialla 32 052:sta 7 300:aan ja Espanjalla 7 068:sta 1 994:ään.

Kuusi jäsenvaltiota (Tšekki, Islanti, Latvia, Luxemburg, Norja ja Portugali) ei lähettänyt ryhmän 2 tapahtumia lainkaan vuonna 2009. Eurodac-tilaston esiin tuomat erot niiden tietojen määrässä, joita lähetetään Eurodacille ja muille tilastolähteille luvattomien rajanylitysten lukumäärästä jäsenvaltioissa ryhmän 2 tietojen osalta, johtuu hyvin todennäköisesti Eurodac-asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa[14] olevasta epämääräisestä määritelmästä. Tätä kysymystä selvennetään Eurodac-asetuksen käynnissä olevan tarkistamisen yhteydessä.

Ryhmän 3 [15] tapahtumien (tiedot henkilöistä, jotka on pidätetty, kun he oleskelevat laittomasti jäsenvaltion alueella) lähettämisessä[16] aiempien vuosien kasvutrendi jatkui vuonna 2009. Tapahtumien määrä kasvoi 12,7 prosenttia vuonna 2009 (yhteensä 85 554 tapahtumaa), kun vuonna 2008 kasvua oli 17,6 prosenttia (yhteensä 75 919 tapahtumaa). Irlanti oli ainoa jäsenvaltio, joka ei lähettänyt yhtään ryhmän 3 tapahtumaa.

Vaikka ryhmään 3 kuuluvat haut eivät ole Eurodac-asetuksen mukaan pakollisia, komissio kannustaa jäsenvaltioita käyttämään tätä mahdollisuutta ennen kuin ne aloittavat jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY mukaisen palautusmenettelyn. Eurodac-asetuksessa[17] mainituissa tapauksissa tällaisella haulla voitaisiin selvittää, onko kolmannen maan kansalainen hakenut turvapaikkaa toisessa jäsenvaltiossa, johon hänet pitäisi palauttaa sovellettaessa Dublin-asetusta.

Osumat

Useiden turvapaikkahakemusten jättäminen (Ryhmän 1 tiedoilla osuma ryhmän 1 tietoihin)

Eurodaciin vuonna 2009 tallennetuista yhteensä 236 936 turvapaikkahakemuksesta 23,3 prosenttia oli tehty toistamiseen tai useamman kerran. Tämä tarkoittaa sitä, että 55 226 tapauksessa saman henkilön sormenjäljet oli jo tallennettu ryhmän 1 tapahtumana samassa tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Näiden tapahtumien määrä kasvoi 5,8 prosenttia edellisvuodesta. Tämä ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa tarkoita, että asianomainen henkilö olisi tehnyt uuden turvapaikkahakemuksen. Itse asiassa joidenkin jäsenvaltioiden käytäntönä on ottaa sormenjäljet Dublin-asetuksen mukaisen palauttamisen yhteydessä. Tämän vuoksi useampaan kertaan tehtyjä hakemuksia koskevat tilastot vääristyvät: kun Dublin-asetuksen nojalla siirretyltä hakijalta otetaan hänen saapuessaan sormenjäljet ja ne lähetetään Eurodac-järjestelmään, järjestelmä tulkitsee virheellisesti, että hakija on hakenut uudelleen turvapaikkaa. Komissio aikoo ratkaista tämän ongelman, ja se on sisällyttänyt Eurodac-asetuksen muuttamista koskevaan ehdotukseen vaatimuksen, että siirtoja ei kirjata uusiksi turvapaikkahakemuksiksi.

Liitteessä olevassa taulukossa 3 esitetään kunkin jäsenvaltion osalta niiden turvapaikkahakemusten määrä, jotka vastasivat aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa (ulkomaan osuma) tai samassa jäsenvaltiossa (kotimaan osuma) rekisteröityä turvapaikkahakemusta.[18]

Merkillepantavaa on, että 38,8 prosenttia kaikista useampaan kertaan tehdyistä hakemuksista oli kotimaan osumia. Belgiassa, Kyproksessa, Tšekissä ja Puolassa kyseinen osuus jopa ylitti 50 prosenttia. Koska kotimaan osumat tuovat ilmi tapaukset, joissa turvapaikkaa jäsenvaltiossa hakenut henkilö jättää uuden hakemuksen samassa jäsenvaltiossa, kotimaan osumat vastaavat käytännössä pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY 32 artiklan mukaista myöhemmän hakemuksen käsitettä.

Ulkomaan osumat antavat myös viitteitä turvapaikanhakijoiden myöhemmästä liikkumisesta EU:ssa. Naapurivaltioiden välisten loogisten reittien lisäksi suuri määrä Ranskasta (2 012) ja Belgiasta (959) turvapaikkaa hakeneista on tehnyt aiemmin hakemuksen Puolassa, ja valtaosa ulkomaisista osumista Kreikassa (300) ja Italiassa (208) kohdistui Yhdistyneessä kuningaskunnassa aiemmin tallennettuihin turvapaikanhakijoiden tietoihin. Jälkimmäisessä tapauksessa siirtyminen on symmetristä, koska useimmat Yhdistyneen kuningaskunnan osumat ryhmän 1 tapahtumiin kohdistuvat Italian syöttämiin tietoihin (726).

Ryhmän 1 tiedoilla osuma ryhmän 2 tietoihin

Tällaiset osumat kertovat reiteistä, joita luvattomasti Euroopan unionin alueelle saapuneet henkilöt ovat käyttäneet ennen turvapaikan hakemista. Kuten aiempina vuosina, useimmat osumista kohdistuvat Kreikan ja Italian sekä, selvästi vähemmässä määrin, Espanjan ja Unkarin lähettämiin tietoihin. Kun kaikki jäsenvaltiot otetaan huomioon, 65,2 prosenttia luvattoman rajanylityksen yhteydessä pidätetyistä henkilöistä, jotka myöhemmin päättävät tehdä turvapaikkahakemuksen, tekevät sen muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon he ovat tulleet luvattomasti. Tällaisia hakemuksia oli 20 363 kappaletta vuonna 2009. Määrä siis kasvoi edellisvuodesta, jolloin ulkomaan osumien osuus oli 35,6 prosenttia ja 10 571 hakemusta jätettiin toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon henkilö oli tullut luvattomasti.

Suurin osa henkilöistä, jotka tulivat EU:hun laittomasti Kreikan kautta ja jatkoivat matkaansa (12 912), pyrki lähinnä Norjaan (2 223), Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (1 805) tai Saksaan (1 516). Italian kautta EU:hun tulleet henkilöt, jotka jatkoivat matkaansa (6 398), pyrkivät pääasiassa Sveitsiin (1 422), Alankomaihin (1 075), Norjaan (1 041) tai Ruotsiin (911). Espanjan kautta EU:hun tulleista matkaansa jatkaneista henkilöistä (544) suurin osa pyrki Ranskaan (254) tai Sveitsiin (118), kun taas Unkarin kautta tulleet ja matkaansa jatkaneet henkilöt (604) pyrkivät pääasiassa Itävaltaan (150), Sveitsiin (80) tai Saksaan (65).

Ryhmän 3 tiedoilla osuma ryhmän 1 tietoihin

Tällaiset osumat kertovat, mistä laittomat muuttajat ovat hakeneet turvapaikkaa ennen toiseen jäsenvaltioon matkustamista. On kuitenkin pidettävä mielessä, että ryhmän 3 tapahtumien lähettäminen Eurodac-järjestelmään ei ole pakollista ja että kaikki jäsenvaltiot eivät käytä tätä tarkastusmahdollisuutta järjestelmällisesti.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa kuitenkin edellisvuosien tapaan siltä, että henkilöt, jotka on pidätetty, kun he oleskelivat laittomasti Saksassa, ovat useimmiten hakeneet aiemmin turvapaikkaa Ruotsista tai Itävallasta, ja että henkilöt, jotka on pidätetty, kun he oleskelivat laittomasti Ranskassa, ovat usein hakeneet aiemmin turvapaikkaa Yhdistyneestä kuningaskunnasta tai Italiasta. Suuri osa henkilöistä, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa Italiasta, oleskelee laittomasti Norjassa, Saksassa, Ranskassa tai Alankomaissa. Henkilöitä näyttää siirtyvän samaan tapaan Kreikasta, Espanjasta ja Maltasta Norjaan, Saksaan ja Alankomaihin. On syytä huomata, että keskimäärin noin 25 prosenttia EU:n alueelta laittomasti tavatuista henkilöistä on aiemmin hakenut turvapaikkaa jostakin jäsenvaltiossa.

Lähetysviipeet

Eurodac-asetuksessa sormenjälkien siirtämiselle keskusyksikköön säädetty määräaika on ilmaistu epämääräisesti, mikä voi käytännössä aiheuttaa huomattavaa viivästymistä. Asia on tärkeä, sillä viivästyminen voi johtaa hakutuloksiin, jotka eivät ole Dublin-asetuksessa säädettyjen vastuuperiaatteiden mukaisia. Huomattavan pitkän ajan kuluminen sormenjälkien ottamisesta niiden lähettämiseen Eurodacin keskusyksikköön on otettu esiin aiemmissa vuosikertomuksissa, ja sitä pidettiin arviointikertomuksessa täytäntöönpano-ongelmana.

Sormenjälkien ottamisesta niiden lähettämiseen Eurodacin keskusyksikköön kulunut aika piteni yleisesti ottaen vuonna 2009 edellisvuoden tapaan. Pisimpään eli keskimäärin 36,35 päivää kesti ryhmän 2 tietojen saapuminen Kreikasta.[19] Viipeet olivat hyvin pitkiä myös Romanialla, Islannilla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla, Espanjalla, Slovakialla ja Tanskalla. Komissio joutuu toistamaan, että viivästynyt tietojen lähettäminen voi johtaa jäsenvaltion väärään määrittämiseen. Tämän voivat aiheuttaa aiemmissa vuosikertomuksessa esitetyt kaksi eri tapausta: väärät osumat[20] ja ohilaukaukset[21].

Sormenjälkien siirtämisen viivästyminen näkyy selvästi väärien osumien ja ohilaukausten määrän kasvuna.

Vuonna 2009 keskusyksikkö havaitsi 1 060 ohilaukausta, mikä on 2,3 kertaa enemmän kuin vuonna 2008 (450). Vuonna 2007 tilastoitiin ainoastaan 60 ohilaukausta. Merkillepantavaa on, että vuoden 2009 ohilaukauksista 99 prosenttia johtui Kreikan tiedonsiirtoviipeistä. Vääriä osumia oli 290 (324 vuonna 2008). Vääristä osumista 82,8 prosenttia johtui Tanskan tiedonsiirtoviipeistä. Näiden tulosten perusteella komissio kehottaa jälleen jäsenvaltioita tekemään kaiken tarpeellisen lähettääkseen tiedot viipymättä Eurodac-asetuksen 4 ja 8 artiklan mukaisesti.

Tapahtumien laatu

Vuonna 2009 tapahtumien hylkäämisaste oli kaikkien jäsenvaltioiden osalta keskimäärin 7,87 prosenttia eli lähes sama kuin edellisinä vuosina (2008: 6,4 prosenttia, 2007: 6,13 prosenttia). Yhdeksän jäsenvaltion hylkäämisaste oli yli 10 prosenttia: Alankomaat (19,28 prosenttia), Malta, Viro, Luxemburg, Suomi, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa. Keskimääräistä korkeampi hylkäämisaste oli 11 jäsenvaltiolla. Korostettakoon, että hylkäämisaste ei riipu teknologiasta tai järjestelmän heikkouksista. Syinä korkeaan hylkäämisasteeseen ovat lähinnä jäsenvaltioiden toimittamien sormenjälkikuvien heikko laatu, inhimillinen virhe tai lähettävän jäsenvaltion laitteiston väärä konfiguraatio. Toisaalta on huomattava, että joissakin tapauksissa luvut sisältävät useita yrityksiä lähettää samat sormenjäljet järjestelmän hylättyä ne laatusyistä. Komissio myöntää, että osa viivästymisistä voi johtua tilapäisestä mahdottomuudesta ottaa sormenjälkiä (vaurioituneet sormenpäät tai muut terveyssyyt, jotka estävät sormenjälkien ripeän ottamisen). Se toistaa kuitenkin, että jo aiemmissa vuosikertomuksissa esiin tuodut yleisesti korkeat hylkäämisasteet ovat ongelma, ja kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita järjestämään kansallisille Eurodac-käyttäjille koulutusta ja konfiguroimaan laitteistonsa hylkäämisasteen pienentämiseksi.

PÄÄTELMÄT

Vuonna 2009 Eurodacin keskusyksikön tulokset nopeuden, tuotoksen, turvallisuuden ja kustannustehokkuuden suhteen olivat edelleen hyvin tyydyttävät.

Eurodaciin syötettyjen ryhmän 1 tapahtumien määrä on myös kasvanut. Ryhmän 2 tapahtumien määrä laski 50 prosenttia, mutta ryhmän 3 tapahtumien määrä kasvoi 12,7 prosenttia.

Kohtuuttomat viipeet tietojen lähettämisessä Eurodacin keskusyksikköön aiheuttavat edelleen ongelmia.

Taulukko 1: Eurodacin keskusyksikkö, tietokannan sisältö 31.12.2009

[pic]

Taulukko 2: Eurodacin keskusyksikköön lähetetyt onnistuneet tapahtumat, vuosi 2009

[pic]

Taulukko 3: Osumien jakautuminen – Ryhmän 1 tietojen vertailu ryhmän 1 tietoihin, vuosi 2009

[pic]

Taulukko 4: Osumien jakautuminen – Ryhmän 1 tietojen vertailu ryhmän 2 tietoihin, vuosi 2009

[pic]

Taulukko 5: Osumien jakautuminen – Ryhmän 3 tietojen vertailu ryhmän 1 tietoihin, vuosi 2009

[pic]

Taulukko 6: Hylätyt tapahtumat, prosenttiosuus vuonna 2009

[pic]

Taulukko 7: Aika, joka keskimäärin kuluu sormenjälkien ottamisesta siihen, kun ne lähetetään Eurodacin keskusyksikköön, vuosi 2009

[pic]

Taulukko 8: Väärät osumat vertailtaessa ryhmän 1 tietoja ryhmän 1 tietoihin, vuosi 2009

[pic]

Taulukko 9: Ryhmien 1 ja 2 ohilaukaukset, jotka johtuvat ryhmän 2 tietojen lähetysviiveestä, vuosi 2009

[pic]

Taulukko 10: Suojattuihin tietoihin (asetuksen (EY) N:o 2725/2000 12 artikla) kohdistuneiden osumien jakautuminen, vuosi 2009

[pic]

Taulukko 11: Ryhmän 9 haut jäsenvaltioittain, vuosi 2009

[pic]

[1] EYVL L 316, 15.12.2000, s. 1.

[2] Eurodac-asetuksen 24 artiklan 1 kohta.

[3] KOM(2009) 342 lopullinen.

[4] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten Dublin-asetuksen tehokkaaksi soveltamiseksi, KOM(2008) 825.

[5] Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin oikeudesta pyytää sormenjälkitietojen vertailua Eurodac-tietojen kanssa lainvalvontatarkoituksia varten (KOM(2009) 344 lopullinen, 10.9.2009) annettiin samaan aikaan. Ehdotus on kuitenkin rauennut, koska pilarirakenne poistettiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tullessa voimaan.

[6] Eurodacin keskusyksikön yleiskuvaus ja keskusyksikön käsittelemien erityyppisten tapahtumien ja niistä saatavien osumien määritelmät ovat ensimmäisessä vuosikertomuksessa Eurodacin keskusyksikön toiminnasta. Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja – First annual report to the council and the European Parliament on the activities of the EURODAC Central Unit, SEC(2004) 557, s. 6.

[7] Palveluihin kuuluu keskusyksikön suoraan tarjoamien palvelujen (esim. vertailukapasiteetti, tietojen säilytys jne.) lisäksi myös viestintä- ja turvallisuuspalveluja, kun tietoa siirretään keskusyksikön ja kansallisten yhteyspisteiden välillä.

[8] Kaikki EU:n jäsenvaltiot sekä Norja, Islanti ja Sveitsi soveltavat Dublin- ja Eurodac-asetuksia. Siksi termi ’jäsenvaltiot’ kattaa tässä kertomuksessa kaikki 30 Eurodac-tietokantaa käyttävää valtiota.

[9] IDABC – Yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden yhteentoimiva toimittaminen julkishallinnolle, yrityksille ja kansalaisille. IDABC on yhteisön ohjelma, jota hallinnoi Euroopan komission tietotekniikan pääosasto.

[10] Ranska teki näistä hauista 31 prosenttia.

[11] Liitteen taulukossa 2 esitetään onnistuneet tapahtumat jäsenvaltioittain ja ryhmittäin 1.1.2009 ja 31.12.2009 välisenä aikana.

[12] Turvapaikanhakijoiden sormenjäljet (kaikki kymmenen sormenjälkeä) tallennetaan, jotta niitä voidaan vertailla muiden, aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa hakemuksen tehneiden turvapaikanhakijoiden sormenjälkiin. Tietoja verrataan myös ryhmän 2 tietoihin (ks. jäljempänä). Ryhmän 1 tietoja säilytetään kymmenen vuotta lukuun ottamatta joitakin asetuksessa säädettyjä erityistapauksia (esim. kun henkilö saa jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden), joissa kyseisen henkilön tiedot poistetaan.

[13] Tiedot ulkorajan luvattoman ylityksen yhteydessä pidätetyistä ulkomaalaisista, joita ei ole käännytetty takaisin. Nämä tiedot (sormenjälkikuvat kaikista kymmenestä sormesta) lähetetään ainoastaan tallennettavaksi, jotta niitä voidaan verrata keskusyksikköön myöhemmin lähetettäviin turvapaikanhakijoiden tietoihin. Näitä tietoja säilytetään kaksi vuotta lukuun ottamatta tapauksia, joissa tiedot poistetaan viipymättä, kun henkilö saa oleskeluluvan, lähtee jäsenvaltion alueelta tai saa jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden.

[14] ”Kunkin jäsenvaltion on Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksista tehdyn sopimuksen turvalausekkeiden mukaisesti otettava viipymättä kaikkien sellaisten vähintään 14-vuotiaiden unionin ulkopuolisesta valtiosta tulleiden ulkomaalaisten kaikista sormista sormenjäljet, jotka toimivaltaiset viranomaiset pidättävät kyseisen jäsenvaltion rajan maa-, meri- tai ilmateitse tapahtuvan luvattoman ylittämisen yhteydessä, ja joita ei käännytetä .”

[15] Tiedot ulkomaalaisista, jotka on tavattu oleskelemasta laittomasti jäsenvaltiossa. Näitä tietoja ei säilytetä, vaan niillä tehdään haku keskustietokannassa oleviin turvapaikanhakijoiden tietoihin. Tämän ryhmän tietojen lähettäminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista.

[16] Tietoja pidätetyistä kolmansien maiden kansalaisista, joiden on todettu oleskelevan jonkin jäsenvaltion alueella laittomasti, verrataan tällöin aikaisemmin tallennettuihin turvapaikanhakijoiden sormenjälkiin.

[17] Asetuksen 11 artikla: ”(...) Yleensä on syytä tarkistaa, onko ulkomaalainen jättänyt aiemmin turvapaikkahakemuksen johonkin toiseen jäsenvaltioon, jos a) ulkomaalainen ilmoittaa hakeneensa turvapaikkaa, mutta ei mainitse, mihin jäsenvaltioon hän on hakemuksensa jättänyt, b) ulkomaalainen ei hae turvapaikkaa, mutta vastustaa palauttamista lähtömaahan väittäen olevansa siellä vaarassa, tai c) ulkomaalainen yrittää muulla tavoin estää maasta poistamisen kieltäytymällä auttamasta henkilöllisyytensä selvittämisessä, erityisesti siten, ettei hän esitä henkilöllisyysasiakirjoja tai esittää väärät henkilöllisyysasiakirjat.”

[18] Taulukoissa esitetyt kotimaisia osumia koskevat tilastot eivät välttämättä vastaa keskusyksikön välittämiä ja jäsenvaltioiden kirjaamia osumavastauksia. Tämä johtuu siitä, että jäsenvaltiot eivät aina käytä 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä mahdollisuutta pyytää keskusyksikköä kohdistamaan haku niiden omiin keskustietokantoihin aiemmin tallennettuihin tietoihin. Vaikka jäsenvaltiot eivät hyödynnä tätä mahdollisuutta, keskusyksikön on kuitenkin teknisistä syistä aina verrattava tietoja kaikkiin keskusyksikköön tallennettuihin tietoihin (kotimaisiin ja ulkomaisiin). Jos jäsenvaltio ei ole pyytänyt vertailua sen omiin tietoihin, keskusyksikkö vastaa yksinkertaisesti ”ei osumaa”, vaikka kansallisista tiedoista löytyisikin osuma.

[19] Heikoimmin suoriutuneen jäsenvaltion vuosikeskiarvo yhden ryhmän tietojen lähetysajan osalta.

[20] Ns. väärän osuman tapauksessa kolmannen maan kansalainen tekee turvapaikkahakemuksen jäsenvaltiossa A, jonka viranomaiset ottavat häneltä sormenjäljet. Kun nämä sormenjäljet odottavat lähettämistä keskusyksikköön (ryhmän 1 tapahtuma), sama henkilö voi matkustaa jäsenvaltioon B ja hakea uudestaan turvapaikkaa . Jos jäsenvaltio B lähettää sormenjäljet ensin, jäsenvaltion A lähettämät sormenjäljet tallennetaan keskustietokantaan jäsenvaltion B lähettämiä sormenjälkiä myöhemmin. Tällöin jäsenvaltion A lähettämillä tiedoilla saataisiin osuma jäsenvaltion B lähettämiin tietoihin. Tällöin jäsenvaltio B määritettäisiin turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaavaksi jäsenvaltioksi jäsenvaltion A sijaan, vaikka turvapaikkahakemus oli tehty ensin siellä.

[21] Kyseessä on ns. ohilaukaus , kun kolmannen maan kansalainen pidätetään luvattoman rajanylityksen yhteydessä ja viranomaiset ottavat häneltä sormenjäljet siinä jäsenvaltiossa (A), johon hän on tullut. Kun nämä sormenjäljet odottavat lähettämistä keskusyksikköön (ryhmän 2 tapahtuma), sama henkilö voi matkustaa jäsenvaltioon B ja hakea turvapaikkaa . Tässä yhteydessä jäsenvaltion B viranomaiset ottavat häneltä sormenjäljet. Jos jäsenvaltio B lähettää sormenjäljet (ryhmän 1 tapahtuma) ensin, keskusyksikkö tallentaa ryhmän 1 tapahtuman ensin ja jäsenvaltio B joutuu käsittelemän hakemuksen jäsenvaltion A sijaan. Kun ryhmän 2 tapahtuman tiedot saapuvat myöhemmin, osumaa ei tule, koska ryhmän 2 tiedot eivät ole haettavissa.