FI

Bryssel 25.2.2010

KOM(2010)11 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

kestävyyteen liittyvistä vaatimuksista kiinteiden ja kaasumaisten biomassalähteiden käytössä sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä

SEC(2010) 65 final

SEC(2010) 66 final

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

kestävyyteen liittyvistä vaatimuksista kiinteiden ja kaasumaisten biomassalähteiden käytössä sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä

1. Johdanto

Uusiutuvista energialähteistä annetussa direktiivissä [1] säädetään kestävyysjärjestelmästä a) liikenteen biopolttoaineille ja b) muilla toimialoilla (sähköntuotanto, lämmitys ja jäähdytys) käytetyille bionesteille. Mainitun direktiivin 17 artiklan 9 kohdassa säädetään, että komission on määrä joulukuuhun 2009 mennessä laatia kertomus biomassan, biopolttoaineita ja bionesteitä lukuun ottamatta, (ts. sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä käytettyjen kiinteiden ja kaasumaisten polttoaineiden) energiakäytön kestävyysjärjestelmän vaatimuksista. Tämän kertomuksen tarkoituksena on täyttää kyseinen velvollisuus.

Noin viisi prosenttia energian loppukulutuksesta EU:ssa on peräisin bioenergiasta. Tammikuussa 2007 julkaistussa uusiutuvia energialähteitä koskevassa etenemissuunnitelmassa [2] esitettyjen ennusteiden mukaan biomassan käytön voidaan odottaa kaksinkertaistuvan niin, että se vastaisi noin puolta siitä kokonaismäärästä, joka vaaditaan, että saavutettaisiin uusiutuvien energialähteiden osuutta koskeva vuoden 2020 tavoite eli 20 prosenttia.

Biomassan lisääntyvä tuotanto ja energiakäyttö ovat jo johtaneet kansainväliseen kaupankäyntiin, ja nämä markkinat varmasti kasvavat tulevaisuudessa. Suurin osa lisääntyneestä kaupasta koskee pellettejä, jotka ovat yhdentyyppistä kiinteää biomassaa, joka koostuu yleensä metsään perustuvien teollisuudenalojen prosessitähteistä [3]. Monet EU:n ulkopuoliset maat tuottavat puupellettejä nimenomaan Euroopan markkinoille. Biomassan tuonnista riippuvaiset jäsenvaltiot pyrkivät yhä enenevässä määrin ostamaan biomassaa muilta jäsenvaltioilta tai EU:n ulkopuolelta [4].

Voimassa oleva lainsäädäntökehys (joka liittyy erityisesti maa- ja metsätalouteen) antaa EU:ssa tuotetulle biomassalle joitakin takuita kestävästä metsätaloudesta ja maataloudesta [5]. Sama koskee joitakin kolmansia maita. Toisilla mailla taas tällaista kehystä ei ole. Tästä syystä on ilmaistu huolta siitä, että biomassan kansainvälisen kaupan laajentuminen ja tuonnin lisääntyminen kolmansista maista saattaa johtaa kestämättömään biomassan tuotantoon. Tärkeimmät tuojamaat ovat siksi alkaneet laatia kansallisia kestävyyttä koskevia vaatimuksia bioenergialle. Maa- ja metsätaloudelle ja energiatoimialoille on laadittu (vapaaehtoisia ja pakollisia) sertifiointijärjestelmiä. Ne eivät välttämättä täydennä toisiaan tai sovi yhteen [6]. Tämä on johtanut siihen, että energialaitokset, ympäristöjärjestöt ja biomassaa tuovat maat ovat alkaneet vaatia biomassalle kestävyysjärjestelmää, jotta voitaisiin vähentää EU:n sisäisiä maiden välisiä esteitä bioenergiahankkeiden käynnistämiselle.

Tutkittuaan edellytyksiä EU:n kestävyysjärjestelmän laajentamiseksi komissio on yksilöinyt kolme periaatteellista vaatimusta, jotka Euroopan laajuisen biomassan kestävyyttä koskevan politiikan on täytettävä:

– järjestelmän tuloksellisuus kestävän biomassan käytön ongelmien ratkaisussa,

– kustannustehokkuus tavoitteiden saavuttamisessa sekä

– johdonmukaisuus suhteessa muuhun politiikkaan.

Komissio on myös pohtinut, onko tässä vaiheessa ehdotettava sitovia tai vapaaehtoisia toimenpiteitä. Asiaa käsitellään tässä kertomuksessa.

Kertomuksen 2 jaksossa käsitellään tärkeimpiä kestävyyteen liittyviä kysymyksiä, ja 3 jaksossa suositellaan toimia. Kertomukseen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa [7] arvioidaan kaikkia kysymyksiä yksityiskohtaisemmin.

2. Sähköntuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävää kiinteää ja kaasumaista biomassaa koskevat kestävyyteen liittyvät kysymykset

Tässä jaksossa arvioidaan tärkeimpiä kestävyyteen liittyviä kysymyksiä, jotka tunnistettiin heinäkuun ja syyskuun välillä 2008 toteutetussa julkisessa kuulemismenettelyssä sekä tämän asiakirjan mukana seuraavassa vaikutustenarvioinnissa. Tarkastelussa pyritään johdonmukaisuuteen suhteessa biopolttoaineille ja bionesteille uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin nojalla vahvistettuun kestävyysjärjestelmään.

Kiinteää ja kaasumaista biomassaa saadaan viljelykasveista ja tähteistä (esimerkiksi maissi, vehnä, olki, lanta), metsätaloudesta (esimerkiksi tukit, kannot, lehdet ja oksat), puunjalostusteollisuudesta (puunkuori, karsimistähteet, hake, sahajauho) ja orgaanisesta jätteestä (esimerkiksi kiinteä yhdyskuntajäte, kuluttajilta talteen otettu puu, jätteistä tuotetut polttoaineet, viemäriliete). Se voi olla peräisin lähes mistä tahansa orgaanisesta aineesta. Monia näistä raaka-aineista voidaan käyttää myös liikennepolttoaineiden tai sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä käytettyjen bionesteiden tuotantoon.

2.1. Kestävyys tuotannossa (maankäyttö, viljely ja korjuu)

Biomassan tuotannon kestävyys liittyy muun muassa biologisesti erittäin monipuolisten ekosysteemien ja esimerkiksi metsien sisältämien hiilivarantojen suojeluun. Kestävää maataloustuotantoa säädellään Euroopassa yhteisen maatalouspolitiikan ympäristövaatimusten avulla [8]. Metsänhoitoa säädellään kansallisella tasolla. Poliittista ohjausta siihen saadaan EU:n metsästrategiasta ja kansainvälisistä prosesseista, jollainen on esimerkiksi Euroopan metsiensuojelua käsittelevä ministerikonferenssi (Ministerial Conference for the Protection of Forests in Europe, MCPFE).

On vaikea sanoa tarkkaan, kuinka paljon suoraan metsä- tai maataloudesta peräisin olevaa biomassaa käytetään energiantuotantoon. Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission UNECEn meneillään olevassa selvityksessä [9] tehtyjen arvioiden mukaan noin 24 prosenttia energiantuotantoon käytetystä puubiomassasta on suoraan kerätty Euroopan metsistä ja maataloudesta ja suuri osa biomassasta tulee viljelykasvien, metsänhoidon [10] ja teollisuusprosessien tähteistä ja talteenotetusta puusta [11].

Päinvastoin kuin joitakin viljelykasvilajeja, mukaan luettuna lyhytkiertoinen energiapuu, biomassajätettä ja prosessitähteitä ei tuoteta erityisesti energia-alan käyttöön, vaan ne ovat tulosta muusta taloudellisesta toiminnasta, jota harjoitettaisiin joka tapauksessa [12]. Sahat myyvät sahajauhon puupellettien valmistajille, ja lantaa käytetään biokaasun tuottamiseen anaerobisen hajotuksen avulla. Tämä on yksi syistä, joiden takia biomassan energiakäyttö on voinut kasvaa EU:ssa samalla kun Euroopan metsien pinta-ala sekä kasvatetun puun ja pystypuuston määrä kasvavat. Metsä- ja maataloustähteitä kerätään myös suoraan energiakäyttöön. Tämä koskee esimerkiksi puunkantoja, oksia ja lehtiä tai olkia.

Metsä- tai maataloustähteiden kysynnän kasvu voi johtaa maaperän hiilivarannon vähenemiseen esimerkiksi silloin, kun maahan jätetään liian vähän tähteitä. Maaperän orgaanisessa aineksessa on suuri määrä hiiltä. Määrä voi lisääntyä tai vähentyä riippuen istutetuista vilja- tai puulajeista ja hoitomenetelmistä, kuten lannoitteiden käytöstä.

Maailmanlaajuisesti metsien hävitys ja niiden tilan huonontuminen jatkuvat, mutta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa metsät ovat lisääntymässä. Joitakin perimmäisiä syitä metsien hävitykseen ja niiden tilan huononemiseen on metsien suojelusta ja metsien kestävästä hoidosta vastaavien hallintorakenteiden heikkous erityisesti kehitysmaissa [13]. Monet maat osallistuvat hallitustenvälisiin aloitteisiin, joissa on tarkoituksena laatia arviointiperusteita ja indikaattoreita metsätalouden kestävyyden tarkkailemiseksi. Ne eivät kuitenkaan perustu täysin samoihin periaatteisiin, eikä niissä niin ollen pystytä todentamaan sovittujen periaatteiden noudattamista. Sen sijaan on metsätalouden kestävyyden todentamiseksi otettu käyttöön vapaaehtoisia sertifiointijärjestelmiä [14]. Ainoastaan 8 prosenttia kaikista maailman metsistä on sertifioitu. EU:ssa on sertifioitu lähes 45 prosenttia [15].

Euroopassa suurin osa biomassasta tulee Euroopan metsien tähteistä ja muiden teollisuudenalojen sivutuotteista (jalostustähteistä), ja koska metsänhoidon hallintorakenteet ovat vahvat, katsotaan kestävyysriskien olevan nykyisellään pienet. Kun kuitenkin odotetaan, että kotimaisen ja muualta kuin EU:sta peräisin olevan biomassaraaka-aineen kysyntä lisääntyy, on seurattava tarkkaan, miten paljon ja millä tavoin odotettu lisääntyminen vaikuttaa metsien sekä maatalousmaan ja maaperän hiilivarantoihin.

2.2 Maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsänhoitoon liittyvä laskenta

Metsien hävitys, niiden tilan huonontaminen ja monet muut käytänteet voivat johtaa merkittävään maaperän hiilen menetykseen ja/tai merkittäviin muutoksiin tuottavuudessa (esimerkiksi sellaiset korjuumenetelmät, joissa metsistä poistetaan liikaa kariketta tai kantoja).

Kaikki ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) liitteessä I mainitut maat, mukaan luettuina EU:n jäsenvaltiot, Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat, ilmoittavat puitesopimuksen nojalla maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsänhoitoon (LULUCF) liittyvät päästöt. Laskentamenetelmiä, joita on sovellettava Kioton pöytäkirjan nojalla, on kuitenkin parannettava. Kansainväliset neuvottelut ovat käynnissä, jotta LULUCF-aloihin liittyvistä laskentamenetelmistä voitaisiin päättää uuden kansainvälisen sopimuksen puitteissa. Puitesopimuksen yhteydessä neuvotellaan myös YK:n ohjelmasta, jonka tavoitteena olisi vähentää kehitysmaiden metsien hävityksestä ja niiden tilan huonontamisesta aiheutuvia päästöjä (reducing emissions from deforestation and forest degradation, REDD).

LULUCF-alojen päästöjä voidaan käsitellä parhaiten yleisessä kehyksessä, jossa lasketaan kaikista maankäyttötavoista (esimerkiksi elintarviketuotanto, rehuntuotanto, kuidun tuotanto) aiheutuvat sekä päästöt että poistot. Tämän avulla palkittaisiin hiilivarantojen lisäämistä, mikä on tärkeää, jos halutaan varmistaa riittävät biomassavarat pitkällä aikavälillä. Kunnollinen LULUCF-alojen laskenta koko maailman tasolla voi edistää merkittävästi biomassan kestävää tuotantoa.

2.3 Elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasuarvot

Tärkeimpiä syitä bioenergian edistämiseksi ovat ympäristöhyödyt (myös kasvihuonekaasujen päästövähennykset), jotka voidaan saada, kun fossiilisia polttoaineita korvataan biomassalla.

Elinkaarianalyysiä pidetään sopivana menetelmänä arvioitaessa bioenergian kasvihuonekaasuarvoja verrattuna fossiilisten polttoaineiden vastaaviin arvoihin. Bioenergiajärjestelmien kasvihuonekaasutaseet eroavat toisistaan riippuen raaka-ainetyypistä, maankäytön muutoksista aiheutuvista hiilivarantojen muutoksista, kuljetuksesta, raaka-aineiden jalostuksesta ja lämmön tai sähkön tuotannossa käytetyistä muuntoteknologioista.

Ei ole olemassa yhtä ainoaa elinkaarianalyysimenetelmää. Elinkaarianalyysissä käytettävän menetelmän valinta vaikuttaa bioenergian kasvihuonekaasuarvojen mittaukseen. Uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä säädetty biopolttoaineiden ja bionesteiden elinkaarianalyysimenetelmä perustui huolelliseen analyysiin, ja lainsäätäjä on sen hyväksynyt. Johdonmukaisuuden vuoksi olisi järkevää käyttää samaa menetelmää kaikentyyppiseen bioenergiaan.

Uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä säädetyssä elinkaarianalyysimenetelmässä seurataan energiaketjua lähteestä loppuenergiaan, liikennepolttoaineen ollessa kyseessä lopulliseen polttoaineeseen. Kun on kyse sähköntuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävästä kiinteästä ja kaasumaisesta biomassasta, loppuenergiana ei ole lopullinen polttoaine, vaan sähkö, lämpö ja jäähdytys. Jotta voidaan arvioida biomassan kasvihuonekaasuarvot, elinkaarianalyysimenetelmää olisi laajennettava niin, että kasvihuonekaasupäästölaskelmissa otetaan huomioon biomassapolttoaineen muuntaminen sähköksi, lämmöksi tai kylmäksi.

Menetelmän avulla pitäisi lisäksi olla mahdollista osoittaa, paljonko sähköä ja lämpöä on tuotettu lämmön ja sähkön yhteistuotannosta peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen asianomaisia jakeita kohti. Tämän jälkeen voidaan verrata sähköntuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävästä kiinteästä ja kaasumaisesta biomassasta peräisin olevia kasvihuonekaasupäästöjä EU:n keskimääräiseen fossiilisista lähteistä peräisin olevaan sähköön, lämpöön ja jäähdytykseen [16].

Kuvassa 1 otetaan nämä menetelmään liittyvät seikat huomioon ja esitetään tyypilliset kasvihuonekaasuarvot erilaisista kiinteistä raaka-aineista tuotetulle bioenergialle. Energianmuunnossa tapahtuva hävikki on huomioitu, ja laskelmissa on oletuksena 25 prosentin sähkönmuuntoteho ja 85 prosentin lämmönmuuntoteho.

Kuva 1. Kiinteän biomassan tyypilliset kasvihuonekaasuarvot [17]

(...PICT...)

Lähde: YTK 2009. [18]

Siellä missä käytetään metsä- tai maataloustähteitä, eurooppalaisilla raaka-aineilla saavutettavat kasvihuonekaasujen päästövähennykset ovat suuret, yleensä yli 80 prosenttia verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Riski, etteivät kasvihuonekaasupäästöt vähenekään merkittävästi, on pienempi kuin liikenteen biopolttoaineiden kohdalla, koska tyypillisissä jalostusvaiheissa (esimerkiksi pelletöinnissä) kuluu yleensä vähemmän energiaa kuin liikennepolttoaineiden valmistuksessa tarvittavissa prosesseissa. Viljelykasveista ja jossakin määrin lyhytkiertoviljelmistä voi aiheutua suurempia päästöjä maanviljelyssä käytettyjen lannoitteiden takia. Metsänhoidossa lannoitteita ei tavallisesti käytetä.

Jos käytetään trooppisia tai subtrooppisia raaka-aineita erityisesti sellaisia tuotteita varten, joiden tuotanto vaatii enemmän energiaa (kuten puuhiili), kasvihuonekaasupäästöt ovat tyypillisesti suurempia, koska jalostus tapahtuu usein käyttäen fossiilista energiaa ja (vähäisemmässä määrin) koska raaka-aineet joudutaan tuomaan EU:hun.

2.4 Energianmuuntoteho

Yhteisön tärkeimpiä energiaan liittyviä tavoitteita ovat energiankulutuksen vähentäminen ja energiantuotannon hyötysuhteen parantaminen. Biomassaa käyttävien kotitalouksien lämmityslaitteiden hyötysuhde vaihtelee välillä 10–95 prosenttia. Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa ja kaukolämpölaitoksissa saatetaan saavuttaa 80–90 prosentin hyötysuhde, kun taas suurissa voimalaitoksissa ja energiaa talteen ottavissa jätteenpolttolaitoksissa saavutetaan 10–35 prosentin hyötysuhde. Energian kulutusta voidaan siis vielä vähentää huomattavasti energiantuotannon hyötysuhdetta parantamalla.

Bioenergialaitosten energiatehokkuusvaatimuksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että laitoksissa esiintyy laajoja vaihteluita hyötysuhteessa, joka riippuu laitoksen koosta, sen käyttämistä raaka-aineista ja teknologiasta sekä energian loppukäytöstä. Jos tietyn raaka-aineen käyttöön on saatavilla useita eri muuntoprosesseja, on erityisen tärkeää rohkaista käyttämään niistä tehokkaimpia. Energiaa käyttäviin tuotteisiin sovellettavista ekologisen suunnittelun vaatimuksista annetun direktiivin [19] nojalla ollaan kehittämässä periaatteita yhteisten energiatehokkuutta ja ympäristösuoritusarvoja, muun muassa ilman laatua koskevien vaatimusten laatimiseksi kotitalouksien lämpökattiloita varten. Energiankulutusmerkinnöistä annetussa direktiivissä [20] ja uudelleen laaditussa rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä [21] otetaan myös käyttöön tiettyjä toimenpiteitä.

Näissä säädöksissä säädetään (pääasiassa) kotitalouksien sekä fossiilisia että uusiutuvia energialähteitä käyttävien lämmityslaitteiden hyötysuhteesta. Periaatteessa on suotavaa, että sekä fossiilisiin polttoaineisiin että uusiutuvista energialähteistä tuotettuihin biomassapolttoaineisiin sovellettaisiin yhteistä energiapoliittista lähestymistapaa, jottei syntyisi vaaraa, että vaihdetaan fossiilisiin polttoaineisiin, jos fossiilisten polttoaineiden käyttösovelluksiin ei sovelleta samoja vaatimuksia. Jos ainoastaan bioenergialaitoksille säädetään energiaa koskevista vähimmäisvaatimuksista, voi kiinnostus muuhun käyttöön kelpaamattomien jätevirtojen (esimerkiksi viemärilietteen) energiakäyttöön vähentyä.

3. Suosituksia sopiviksi kestävyyteen tähtääviksi toimiksi

Edellä 2 jaksossa yksilöidyt kestävyyteen liittyvät ongelmat nostavat esiin seuraavat kysymykset: 1) millä tasolla toimiin olisi ryhdyttävä ja 2) mitä toimiin pitäisi sisältyä?

3.1. Millä tasolla toimet olisi toteutettava?

Biomassaraaka-aineita on hyvin monenlaisia, minkä vuoksi yhdenmukaistetun järjestelmän ehdottaminen tässä vaiheessa on vaikeaa. Eri raaka-aineisiin liittyy erilaisia tuotannon kestävyyteen, kasvihuonekaasuarvoihin tai hyötysuhteeseen liittyviä haasteita. Lisäksi sellaisten kestävyysriskien, jotka liittyvät kotimaiseen biomassan tuotantoon jätteistä ja maa- ja metsätalouden tähteistä, kun niihin ei liity maankäytön muutosta, katsotaan olevan nykyisin pieniä.

Tästä syystä komissio ei tässä vaiheessa ehdota sitovia kriteerejä EU:n tasolla. Komissio haluaa kuitenkin estää sen, että kansallisella tasolla kehitettäisiin erilaisia ja mahdollisesti yhteensopimattomia arviointikriteerejä, jotka johtaisivat eriasteiseen ilmastonmuutoksen lieventämiseen, kaupan esteisiin ja bioenergia-alan kasvun tukahduttamiseen (ja erilaisiin kustannuksiin jäsenvaltioille kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi), ja esittää sen vuoksi seuraavassa jäsenvaltioille niiden kestävyysjärjestelmien kehittämistä koskevia suosituksia.

3.2 Suositeltavat perusteet kestävyyden arviointiin

Komissio suosittaa, että ne jäsenvaltiot, joilla jo on tai jotka aikovat ottaa käyttöön kansallisia kestävyysjärjestelmiä sähköntuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävää kiinteää ja kaasumaista biomassaa varten, varmistavat, että järjestelmät vastaavat lähes kaikilta osin uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä säädettyä järjestelmää [22]. Näin voidaan varmistaa parempi johdonmukaisuus ja välttää perusteetonta syrjintää raaka-aineiden käytössä.

Sähköntuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävän kiinteän ja kaasumaisen biomassan tuotannon ja käytön ominaispiirteiden johdosta seuraavat erot ovat tarpeen:

1. Uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaan jätteiltä ja tietyiltä tähteiltä saa vaatia ainoastaan 17 artiklan 2 kohdan vaatimusten eli kasvihuonekaasuarvoja koskevien vaatimusten täyttämistä. On haastavaa asettaa kasvihuonekaasuja koskevia oletusarvoja hyvin monenlaisille mahdollisille raaka-aineille, kuten jätteille, tai yhteisiä oletusarvoja, jotka kattaisivat monenlaiset samantyyppiset raaka-aineet tai niiden seokset. On myös vaikeaa perustella velvollisuuksien asettamista ja lisäkustannuksia sille, että todistetaan kasvihuonekaasuarvoja koskevien kriteerien noudattaminen aloilla, joilla jo tavanomaisesti vähennetään runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä esimerkiksi käyttämällä jätteitä. Suosituksena on, ettei kasvihuonekaasuarvoja koskevaa kriteeriä sovelleta jätteisiin, vaan tuotteisiin, joille on laskettu kasvihuonekaasupäästöjen oletusarvot (liite II).

2. Kasvihuonekaasupäästöjen laskumenetelmää olisi laajennettava 2.2 jaksossa esitetyn mukaisesti, jolloin päästään liitteessä I kuvattuihin menetelmäsääntöihin. Tällä menetelmällä primaarisille kiinteille ja kaasumaisille biomassapolttoaineille lasketut kasvihuonekaasuarvojen oletusarvot ja tyypilliset arvot esitetään liitteessä II. Liitteessä I esitetyssä suositellussa menetelmässä edellytetään, että oletusarvo jaetaan voimalaitoksen tai lämpö-/jäähdytyslaitoksen todellisella hyötysuhteen arvolla, jotta saadaan kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisarvo.

3. Edistääkseen parempaa hyötysuhdetta energiantuotannossa jäsenvaltioiden olisi sähkö-, lämpö- ja jäähdytyslaitosten tukijärjestelmissään suosittava korkeita hyötysuhteita saavuttavia laitoksia, kuten sähkön ja lämmön yhteistuotantoa koskevassa direktiivissä [23] määriteltyjä tehokkaita yhteistuotantolaitoksia. Komission on määrä ehdottaa vuonna 2010 pienille kiinteää polttoainetta käyttäville lämpökattiloille [24] energiatehokkuutta ja ympäristöarvoja (ilman laatua) koskevia vähimmäisvaatimuksia.

LULUCF-laskenta sekä kehitysmaiden metsänhakkuista ja metsien tilan huonontumisesta aiheutuvien päästöjen vähentämiseen liittyvät säännökset voisivat auttaa ratkomaan maankäytön kestävyyteen liittyviä kysymyksiä kolmansissa maissa. Koska tällaisia sääntöjä ei ole vielä voimassa kansainvälisellä tasolla ja koska metsätalouden kestävyyteen liittyvät riskit ovat suhteellisen korkeat, komissio seuraa alan kehitystä tarkkaan ja tarkastelee tilannetta uudelleen 31. joulukuuta 2011 mennessä. Jos LULUCF-laskentaan sekä metsänhakkuista ja metsien tilan huonontumisesta aiheutuvien päästöjen vähentämiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota kansainvälisellä tasolla tai jos valtiot eivät sitoudu riittävästi näiden sääntöjen noudattamiseen, komissio voi harkita sellaisen menettelyn käyttöönottoa, jonka avulla mahdollisia kestävyysongelmia voidaan käsitellä.

3.3 Kriteerien soveltamisala

Biomassa-ala on pirstoutunut, ja monet biomassan käyttäjät ovat pieniä. Suosituksena on, että kestävyysjärjestelmiä sovelletaan vain suurehkoihin energiantuottajiin, joiden kapasiteetti on vähintään 1 MW lämpö- tai sähköenergiaa. Vaatimusten asettaminen pienille tuottajille kestävyyden todistamiseksi aiheuttaisi liikaa hallintotyötä, vaikka parempia suoritusarvoja ja tehoa tuleekin edistää.

3.4. Raportointia ja seurantaa koskevat vaatimukset

Biomassakaupalla on EU:ssa tärkeä osuus bioenergia-alan kehityksessä. Kansallisista ja EU:n laajuisista tilastoista puuttuu paljon tietoja energiantuotantoon käytettävän biomassan määrästä. Jotta biomassan käytöstä saataisiin parempia tietoja, jäsenvaltioille suositellaan, että ne pitäisivät kirjaa sellaisen primaarisen biomassan alkuperästä, jota käytetään vähintään 1 megawatin sähkö-, lämpö- tai jäähdytyslaitoksissa. Tämä parantaisi biomassan käyttötilastoja ja auttaisi seuraamaan biomassan käytön vaikutuksia alueella, josta se on peräisin. Jäsenvaltioita rohkaistaan myös seuraamaan pienen mittakaavan (lähinnä kotitalouksien) biomassan käyttöä kyselytutkimuksilla parantamaan tietojen saatavuutta ja laatua.

Suosituksena on, että jäsenvaltioiden keräämät tiedot toimitetaan komissiolle, jotta se voi ottaa tiedot huomioon seuratessaan mahdollisesti haavoittuvia alueita. Tarkoitus on seurata laajempien metsiin vaikuttavien kestävyysjärjestelmien (esimerkiksi kestävien metsänhoitojärjestelmien) ilmaantumista tai muihin maa- tai metsätaloustuotteisiin vaikuttavien järjestelmien kehittymistä, jotta voidaan arvioida, auttaako kestävyysvaatimusten asettaminen ainoastaan metsien ja maatalouden biomassan energiakäytölle saamaan tuloksia metsä- ja maatalousalan kestävässä kehityksessä. Komissio aikoo selvitellä mahdollisuuksia ottaa maan käytöstä, maankäytön muutoksista ja metsistä aiheutuvat maailmanlaajuiset päästöt huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan yleissopimuksen puitteissa.

4. Päätelmät

Jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan huomioon edellä esitetyt kestävyyskriteerejä sekä raportointia ja seurantaa koskevat suositukset. Suosituksilla pyritään edistämään biomassan kestävää tuotantoa ja käyttöä sekä hyvin toimivia biomassakaupan sisämarkkinoita ja poistamaan esteitä bioenergian kehittämiseltä. Siksi suositellaan, että erityisesti ne jäsenvaltiot, joilla jo on käytössä edellä mainituista suosituksista poikkeavia kestävyyskriteerejä, ottaisivat tarkkaan huomioon nämä suositukset. Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa varmistettava, etteivät kansalliset kestävyysjärjestelmät muodosta keinoja mielivaltaiseen syrjintään tai peiteltyyn kaupan rajoittamiseen.

Komissio laatii 31. joulukuuta 2011 mennessä kertomuksen siitä, käsitelläänkö kansallisissa järjestelmissä riittävästi ja asianmukaisesti EU:sta ja sen ulkopuolelta peräisin olevan biomassan käytön kestävyyttä ja aiheutuuko kyseisistä järjestelmistä esteitä kaupalle ja bioenergia-alan kehitykselle. Kertomuksessa harkitaan muun muassa lisätoimenpiteiden, kuten EU:n tason yhteisten kestävyyskriteerien, tarvetta. Komissio käsittelee kertomuksessa myös sitä, miten kansainväliset ilmastonmuutosneuvottelut ja muu poliittinen kehitys, kuten LULUCF-alojen laskenta ja metsänhakkuista ja metsien tilan huonontumisesta aiheutuvien päästöjen vähentäminen, vaikuttavat biomassan kestävään tuotantoon, energia-, elintarvike-, rehu- tai kuitukäyttöön.

LIITE I – Menetelmä sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä käytetyn kiinteän tai kaasumaisen biomassan kasvihuonekaasuarvojen laskemiseksi

1 a. Kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat peräisin kiinteiden tai kaasumaisten biomassapolttoaineiden tuotannosta ennen muuntamista sähköksi, lämmöksi tai kylmäksi, lasketaan seuraavasti:

E = eec + el + ep + etd + eu - esca – eccs - eccr,

jossa

E = polttoaineen tuotannosta aiheutuvat kokonaispäästöt ennen energianmuuntoa;

eec = raaka-aineiden tuotannosta tai viljelystä aiheutuvat päästöt;

el = maankäytön muutoksesta johtuvista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvat annualisoidut päästöt;

ep = prosessipäästöt;

etd = kuljetuksesta ja jakelusta aiheutuvat päästöt;

eu = polttoaineen käytönaikaiset päästöt, ts. kiinteää tai kaasumaista biomassaa poltettaessa syntyneet kasvihuonekaasupäästöt;

esca = paremmista maatalouskäytänteistä aiheutuvasta maaperän hiilen kertymästä saatavat päästöjen vähennykset;

eccs = hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista aiheutuvat päästöjen vähennykset ja

eccr = hiilidioksidin talteenotosta ja korvaamisesta aiheutuvat päästöjen vähennykset.

Koneiden ja laitteiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä ei oteta huomioon.

1 b. Kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat peräisin sähköntuotannossa, lämmityksessä tai jäähdytyksessä käytetystä kiinteästä tai kaasumaisesta biomassasta, mukaan luettuna energian muunto tuotetuksi sähköksi ja/tai lämmöksi tai kylmäksi, lasketaan seuraavasti:

energialaitoksille, jotka tuottavat vain hyötylämpöä:

(...PICT...)

energialaitoksille, jotka tuottavat vain sähköä:

(...PICT...)

energialaitoksille, jotka tuottavat vain hyötyjäähdytystä:

(...PICT...)

jossa

ECh = loppuenergiatuotteesta, tässä tapauksessa lämmityksestä, aiheutuvat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt

ECel = loppuenergiatuotteesta, tässä tapauksessa sähköstä, aiheutuvat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt

ECc = loppuenergiatuotteesta, tässä tapauksessa jäähdytyksestä, aiheutuvat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt

ηel = sähkötehokkuus, määritelmä: vuodessa tuotettu sähkö jaettuna sen tuottamiseen vuodessa käytetyllä polttoainemäärällä

ηh = lämpötehokkuus, määritelmä: hyötylämpötuotos vuodessa eli taloudellisesti perusteltavissa olevaa lämmönkysyntää tyydyttämään tuotettu lämpö jaettuna sen tuottamiseen vuodessa käytetyllä polttoainemäärällä

ηc = lämpöteho, määritelmä: hyötyjäähdytystuotos vuodessa eli taloudellisesti perusteltavissa olevaa jäähdytyksen kysyntää tyydyttämään tuotettu jäähdytys jaettuna sen tuottamiseen vuodessa käytetyllä polttoainemäärällä

Taloudellisesti perusteltavissa olevalla kysynnällä tarkoitetaan kysyntää, joka ei ylitä lämmön- tai jäähdytyksen tarvetta, ja joka muutoin tyydytettäisiin markkinaehtoisesti.

hyötylämpöä toimittavista energialaitoksista tulevalle sähkölle:

(...PICT...)

sähköä toimittavista energialaitoksista tulevalle hyötylämmölle:

(...PICT...)

jossa

Cel = eksergian osuus sähkössä tai missä tahansa muussa energiankantajassa kuin lämmössä, arvona 100 prosenttia (Cel = 1).

Ch = Carnot-hyötysuhde (eksergian osuus hyötylämmöstä)

Carnot-hyötysuhde, Ch, hyötylämmölle eri lämpötiloissa:

(...PICT...)

jossa

Th = hyötylämmön lämpötila (kelvineinä) loppuenergian jakelupisteessä

T0 = ympäristön lämpötila, asetuksena 273 kelviniä (eli 0 °C)

Kun Th < 150 celsiusastetta (423 kelviniä), Ch määritellään seuraavasti:

Ch = 150-celsiusasteisen (423 kelviniä) lämmön Carnot-hyötysuhde eli 0,3546

2. Sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä käytetyistä kiinteistä tai kaasumaisista biomassapolttoaineista peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt, EC, ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttigrammoina lopullisen energialajin (lämpö, jäähdytys tai sähkö) megajoulea kohti (gCO2eq/MJ).

3. Kiinteästä tai kaasumaisesta biomassasta tuotetusta lämmöstä, kylmästä ja sähköstä saatavat vähennykset kasvihuonekaasupäästöissä lasketaan seuraavasti:

VÄHENNYS = (ECF (h,el,c) – ECh,el,c)/ECF (h,el,c),

jossa

ECh,el,c = lämmöstä, jäähdytyksestä tai sähköntuotannosta aiheutuvat kokonaispäästöt ja

ECF (h,el,c) = lämmön, jäähdytyksen tai sähköntuotannon fossiilisesta vertailupolttoaineesta aiheutuvat kokonaispäästöt.

4. Kasvihuonekaasut, jotka otetaan huomioon 1 kohtaa sovellettaessa, ovat CO2, N2O ja CH4. Hiilidioksidiekvivalenssin laskemista varten nämä kaasut painotetaan seuraavasti:

CO2: 1

N2O: 296

CH4: 23

5. Raaka-aineiden tuotannosta, korjuusta tai viljelystä aiheutuvat päästöt, eec, sisältävät itse tuotanto-, korjuu- tai viljelyprosessista, raaka-aineiden keräämisestä, jätteistä ja vuodoista sekä raaka-aineiden tuotannossa tai viljelyssä käytettyjen kemikaalien tai tuotteiden tuotannosta aiheutuvat päästöt. Ne eivät sisällä hiilidioksidin talteenottoa raaka-aineiden viljelyssä. Niistä vähennetään soihdutuksesta öljyntuotantoalueilla missä tahansa maailmassa aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen sertifioidut vähennykset. Viljelystä tai korjuusta aiheutuneiden päästöjen arviot voidaan todellisten arvojen sijaan johtaa keskiarvoista, jotka on laskettu pienemmille maantieteellisille alueille kuin oletusarvojen laskemisessa on käytetty.

6. Maankäytön muutoksista johtuneista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvat annualisoidut päästöt, el, lasketaan jakamalla kokonaispäästöt tasaisesti 20 vuodelle. Nämä päästöt lasketaan seuraavasta kaavasta:

el = (CSR – CSA) × 3,664 × 1/20 × 1/P – eB,

jossa

el = maankäytön muutoksista johtuvista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvat annualisoidut kasvihuonekaasupäästöt (mitattuina hiilidioksidiekvivalenttimassana kiinteästä tai kaasumaisesta biomassasta tuotettua energiayksikköä kohti);

CSR = vertailumaankäyttötapaan liittyvä hiilivaranto pinta-alayksikköä kohti (mitattuna hiilimassana pinta-alayksikköä kohti, jossa otetaan huomioon sekä maaperä että kasvillisuus). Vertailun pohjana on maankäyttö tammikuussa 2008 tai 20 vuotta ennen raaka-aineen hankkimista, sen mukaan, kumpi ajankohdista on myöhäisempi;

CSA = tämänhetkiseen maankäyttöön liittyvä hiilivaranto pinta-alayksikköä kohti (mitattuna hiilimassana pinta-alayksikköä kohti, jossa otetaan huomioon sekä maaperä että kasvillisuus). Jos hiilivaranto kertyy yli yhden vuoden ajan, CSA:n arvo on arvioitu varanto pinta-alayksikköä kohti 20 vuotta myöhemmin tai sadon ollessa kypsä, sen mukaan, kumpi ajankohdista on aikaisempi;

P = viljelykasvin tuottavuus (mitattuna kiinteästä ja kaasumaisesta biomassasta tuotettuna energiana pinta-alayksikköä kohti vuodessa); ja

eB = hyvitys, joka on 29 gCO2eq/MJ kiinteää tai kaasumaista biomassaa, jos biomassa on saatu huonontuneesta ja sittemmin kunnostetusta maasta 7 kohdan edellytysten mukaisesti.

7. Hyvitys (29 g CO2eq/MJ) myönnetään, jos esitetään näyttöä siitä, että maa täyttää seuraavat edellytykset:

a) se ei ollut maatalous- eikä muussa käytössä tammikuussa 2008; ja

b) se kuuluu yhteen seuraavista kategorioista:

i) vakavasti huonontunut maa, myös aiemmin maatalouskäytössä ollut;

ii) voimakkaasti pilaantunut maa.

Hyvitystä (29 g CO2eq/MJ) sovelletaan enintään 10 vuoden ajan siitä, kun maa on otettu maatalouskäyttöön, mikäli varmistetaan, että hiilivaranto kasvaa jatkuvasti ja i) kohtaan kuuluvan maan eroosio vähenee merkittävästi ja kohtaan ii) kuuluvan maan pilaantuneisuus vähenee.

8. Edellä 7 kohdan b alakohdassa mainitut luokat määritellään seuraavasti:

a) ’vakavasti huonontuneella maalla’ tarkoitetaan maata, joka on merkittävän ajan ollut joko huomattavan suolaantunut tai jonka orgaanisen aineen pitoisuus on ollut huomattavan alhainen ja joka on eroosion pahoin kuluttamaa;

b) ’voimakkaasti pilaantunut maa’ on maata, joka ei sovellu elintarvikkeiksi tai rehuksi käytettyjen kasvien viljelyyn maan pilaantumisen vuoksi.

Tällaista on myös maa, josta on tehty komission päätös direktiivin 2009/28/EY 18 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan nojalla.

9. Laskettaessa maaperän hiilivarantoja käytetään direktiivin 2009/28/EY liitteessä V olevan C osan 10 kohdan mukaisesti perustana komission suuntaviivoja, jotka perustuvat asiakirjaan ”2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories – volume 4”.

10. Prosessipäästöihin, ep, kuuluvat varsinaisesta jalostuksesta, jätteistä ja vuodoista sekä jalostuksessa käytettyjen kemikaalien tai tuotteiden tuotannosta peräisin olevat päästöt.

Muualla kuin polttoaineen tuotantolaitoksessa tuotetun sähkön kulutuksen laskemiseksi kyseisen sähkön tuotannon ja jakelun kasvihuonekaasupäästötason oletetaan olevan yhtä suuri kuin sähkön tuotannosta ja jakelusta aiheutuva keskimääräinen päästötaso tietyllä alueella. Tuottajat voivat tästä poiketen käyttää yksittäisen sähköntuotantolaitoksen keskiarvoa kyseisessä laitoksessa tuotetulle sähkölle, jos kyseistä laitosta ei ole liitetty sähköverkkoon.

11. Kuljetuksesta ja jakelusta aiheutuvat päästöt, etd, sisältävät raaka-aineiden ja puolivalmiiden materiaalien kuljetuksista ja varastoinnista sekä valmiiden materiaalien varastoinnista ja jakelusta aiheutuvat päästöt. Kuljetuksesta ja jakelusta aiheutuvat päästöt, jotka otetaan huomioon 5 kohdan nojalla, eivät kuulu tämän kohdan soveltamisalaan.

12. Polttoaineen käytönaikaiset päästöt, eu, katsotaan kiinteän ja kaasumaisen biomassan osalta nollaksi.

13. Hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista saatavat päästövähennykset, eccs, joita ei ole jo sisällytetty kohtaan ep, rajoittuvat päästöihin, jotka vältetään ottamalla talteen ja varastoimalla hiilidioksidi, joka liittyy suoraan polttoaineen tuotantoon, kuljetukseen, jalostukseen ja jakeluun.

14. Hiilidioksidin talteenotosta ja korvaamisesta saatavat päästövähennykset, eccr, rajoittuvat niihin päästöihin, jotka vältetään ottamalla talteen hiilidioksidi, jossa hiili on peräisin biomassasta ja joka korvaa kaupallisissa tuotteissa ja palveluissa käytettävän fossiilisen hiilidioksidin.

15. Kun polttoaineen tuotantoprosessissa syntyy sekä energiankantaja, jonka päästöt lasketaan, että yksi tai useampi muu tuote (”sivutuotteet”), kasvihuonekaasupäästöt jaetaan polttoaineen tai sen välituotteen sekä sivutuotteiden välillä suhteessa niiden energiasisältöön. Laskettaessa hyötylämpöä sivutuotteena suoritetaan kohdentaminen hyötylämmön ja muiden sivutuotteiden välillä käyttäen Carnot-hyötysuhdetta (C), jossa muilla sivutuotteilla kuin lämmöllä C = 1.

(...PICT...)

jossa

Ai = osoituspisteessä (sivu)tuote i:lle osoitetut kasvihuonekaasupäästöt

E = kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt osoituspisteeseen saakka

ηi = energiasisältönä mitattu sivutuotteen tai tuotteen osuus, joka määritellään syntyneen sivutuotteen tai tuotteen määränä vuodessa jaettuna käytetyn energian määrällä vuodessa.

ηh = yhdessä muiden sivutuotteiden tai tuotteiden kanssa tuotetun lämmön osa määriteltynä hyötylämpönä vuodessa jaettuna käytetyn energian määrällä vuodessa.

Ci = eksergian osuus energiankantajassa (muu kuin lämpö) = 1

Ch = Carnot-hyötysuhde (eksergian osuus hyötylämmöstä)

Carnot-hyötysuhde, Ch, hyötylämmölle eri lämpötiloissa:

(...PICT...)

jossa

Th = hyötylämmön lämpötila (kelvineinä) jakelupisteessä

T0 = ympäristön lämpötila, asetettu 273 kelviniin (eli 0 °C)

Kun Th < 150 °C (423 kelviniä), Ch määritellään seuraavasti:

Ch = 150-celsiusasteisen (423 kelviniä) lämmön Carnot-hyötysuhde eli 0.3546

16. Edellä 15 kohdassa tarkoitettua laskentaa varten jaettavat päästöt ovat eec + el, + ne ep:n, etd:n sekä eee:n osat, jotka syntyvät sen prosessivaiheen loppuun mennessä, jossa sivutuote tuotetaan. Jos päästöjä on osoitettu sivutuotteille elinkaaren varhaisemmassa prosessivaiheessa, kyseisten päästöjen osa, joka on osoitettu viimeisessä tällaisessa prosessivaiheessa välituotepolttoaineelle, käytetään tähän tarkoitukseen päästöjen kokonaismäärän sijasta.

Kiinteän ja kaasumaisen biomassan osalta laskentaa varten otetaan huomioon kaikki sivutuotteet, mukaan lukien sähkö, joka ei kuulu 14 kohdan soveltamisalaan, lukuun ottamatta viljelykasvien tähteitä, kuten olkea, sokeriruokojätettä, kuoria, tähkiä ja pähkinänkuoria. Jos sivutuotteilla on negatiivinen energiasisältö, niiden energiasisältö katsotaan laskentaa suoritettaessa nollaksi.

Jätteiden, sekundaarisen biomassan ja metsän ja viljelykasvien primaaristen tähteiden, kuten puiden latvojen ja oksien, oljen, sokeriruokojätteen, kuorten, tähkien ja pähkinänkuorten sekä jalostustähteiden, kuten raakaglyserolin (jalostamaton glyseroli), ei katsota aiheuttavan elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ennen kyseisten materiaalien keräämistä.

Kun kyseessä ovat jalostamossa tuotetut polttoaineet, käytetään 15 kohdassa tarkoitetussa laskennassa analyysiyksikkönä jalostamoa.

17. Sähköntuotannossa käytetyn kiinteän ja kaasumaisen biomassan osalta käytetään 4 kohdassa tarkoitetussa laskennassa fossiilisena vertailuarvona ECF(el) = 198 gCO2eq/MJ sähköä.

Lämmöntuotannossa käytetyn kiinteän ja kaasumaisen biomassan osalta käytetään 4 kohdassa tarkoitetussa laskennassa fossiilisena vertailuarvona ECF(h) = 87 gCO2eq/MJ lämpöä.

Absorptiolämpöpumppujen avulla tapahtuvassa jäähdytyksessä käytetyn kiinteän ja kaasumaisen biomassan osalta käytetään 4 kohdassa tarkoitetussa laskennassa fossiilisena vertailuarvona ECF(c) = 57 gCO2eq/MJ jäähdytystä.

LIITE II – Kiinteän ja kaasumaisen biomassan tyypilliset arvot ja oletusarvot, jos niiden tuotannosta ei aiheudu maankäytön muutoksista johtuvia nettohiilipäästöjä

Primaarisen kiinteän ja kaasumaisen biomassan tuotantopolut | Tyypilliset kasvihuonekaasupäästöt(gCO2eq/MJ) | Kasvihuonekaasupäästöjen oletusarvo (gCO2eq/MJ) |

Metsätähteistä (Euroopan lauhkean mannervyöhykkeen metsät) tehty hake | 1 | 1 |

Metsätähteistä (trooppiset ja subtrooppiset metsät) tehty hake | 21 | 25 |

Lyhyen viljelykierron metsistä (Euroopan lauhkean mannervyöhykkeen metsät) tehty hake | 3 | 4 |

Lyhyen viljelykierron metsistä (trooppiset ja subtrooppiset metsät, esim. eukalyptus) tehty hake | 24 | 28 |

Metsätähteistä (Euroopan lauhkean mannervyöhykkeen metsät) valmistetut briketit tai pelletit – puu prosessipolttoaineena | 2 | 2 |

Metsätähteistä (trooppiset ja subtrooppiset metsät) valmistetut briketit tai pelletit – maakaasu prosessipolttoaineena | 17 | 20 |

Metsätähteistä (trooppiset ja subtrooppiset metsät) valmistetut briketit tai pelletit – puu prosessipolttoaineena | 15 | 17 |

Metsätähteistä (Euroopan lauhkean mannervyöhykkeen metsät) valmistetut briketit tai pelletit – maakaasu prosessipolttoaineena | 30 | 35 |

Lyhyen viljelykierron metsien (Euroopan lauhkean mannervyöhykkeen metsät) puusta valmistetut briketit tai pelletit – puu prosessipolttoaineena | 4 | 4 |

Lyhyen viljelykierron metsien (Euroopan lauhkean mannervyöhykkeen metsät) puusta valmistetut briketit tai pelletit – maakaasu prosessipolttoaineena | 19 | 22 |

Lyhyen viljelykierron metsien (trooppiset ja subtrooppiset metsät, esim. eukalyptus) puusta valmistetut briketit tai pelletit – puu prosessipolttoaineena | 18 | 22 |

Lyhyen viljelykierron metsien (trooppiset ja subtrooppiset metsät, esim. eukalyptus) puusta valmistetut briketit tai pelletit – maakaasu prosessipolttoaineena | 33 | 40 |

Metsätähteistä (Euroopan lauhkean mannervyöhykkeen metsät) tuotettu puuhiili | 34 | 41 |

Metsätähteistä (trooppiset ja subtrooppiset metsät) tuotettu puuhiili | 41 | 50 |

Lyhyen viljelykierron metsistä (Euroopan lauhkean mannervyöhykkeen metsät) tuotettu puuhiili | 38 | 46 |

Lyhyen viljelykierron metsistä (trooppiset ja subtrooppiset metsät, esim. eukalyptus) tuotettu puuhiili | 47 | 57 |

Vehnänoljet | 2 | 2 |

Sokeriruokojätteestä tehdyt briketit – puu prosessipolttoaineena | 14 | 17 |

Sokeriruokojätteestä tehdyt briketit – maakaasu prosessipolttoaineena | 29 | 35 |

Sokeriruokojätepaalit | 17 | 20 |

Öljypalmun pähkinät | 22 | 27 |

Riisinkuoribriketit | 24 | 28 |

Elefanttiruohopaalit | 6 | 7 |

Märästä lannasta peräisin oleva biokaasu | 7 | 8 |

Kuivasta lannasta peräisin oleva biokaasu | 6 | 7 |

Vehnästä ja oljesta (koko kasvi) peräisin oleva biokaasu | 18 | 21 |

Kokonaisesta maissikasvista (maissi pääasiallisena viljeltynä kasvina) peräisin oleva biokaasu | 28 | 34 |

Kokonaisesta maissikasvista (maissi pääasiallisena viljeltynä kasvina) peräisin oleva biokaasu – luomuviljely | 16 | 19 |

[1] Direktiivi 2009/28/EY.

[2] KOM(2006) 848.

[3] Euroopan biomassajärjestö (European Biomass Association, AEBIOM) arvioi, että EU:ssa voitaisiin käyttää vuoteen 2020 mennessä 80 miljoonaa tonnia pellettejä (33 Mtoe), http://www.aebiom.org/IMG/pdf/Pellet_Roadmap_final.pdf

[4] Esimerkiksi Alankomaat ilmoittavat, että noin 30 prosenttia Alankomaissa kulutetusta biomassasta on peräisin Pohjois-Amerikasta ja 20 prosenttia Aasiasta. Lähde: Junginger, Sikkema, Faaij, International bioenergy trade in the Netherlands, Special IEA Bioenergy Task 40 Issue of Biomass and Bioenergy, 2008.

[5] Oikeudellinen kehys kestävälle maataloudelle EU:ssa muodostuu yhteisen maatalouspolitiikan ympäristösäännöistä sekä nitraatteja, torjunta-aineita, veden laatua ja suojeltuja alueita koskevista yleisistä ympäristösäännöistä. Metsätalouden osalta jäsenvaltioiden voimassa oleviin metsälakeihin kuuluu joko erityisasetuksia pakollisesta metsittämisestä hakkuiden jälkeen, tai laeilla säädellään tätä asiaa osana kestävää metsätaloutta ja sen suunnittelua (lähde: UNECE, European Forest Sector Outlook Studies).

[6] Esimerkiksi joillakin Italian alueilla rahoitustuki on rajoitettu voimaloihin, jotka käyttävät merkittävässä määrin (50–70 prosenttia) paikallisesti tuotettua biomassaa, joka määritellään sellaiseksi biomassaksi, joka on tuotettu 50 kilometrin säteellä voimalasta. Sen sijaan Belgian Flanderissa ei tueta sitä, että voimalat käyttäisivät samalta alueelta peräisin olevaa biomassaa.

[7] Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin kestävyyteen liittyvien toimenpiteiden tarvetta biomassan tuotannossa, kasvihuonekaasuarvoissa ja energiantuotannon hyötysuhteessa. Siinä ei tarkasteltu sitä, olisiko järjestelmä EU:n tasolla sitova vai vapaaehtoinen.

[8] Näissä säännöissä määrätään muun muassa elinympäristöjen suojelusta, luonnon monimuotoisuudesta, vesihuollosta ja veden käytöstä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

[9] UNECE/FAO, sahatavarajaosto, Joint Wood Energy Enquiry (JWEE), esitys metsätaloustiedettä ja tilastoja käsittelevän yhteisen työryhmän kokouksessa, Geneve, 31.3.–1.4.2009, http://timber.unece.org/fileadmin/DAM/meetings/03-wood-energy-steierer.pdf

[10] Metsänhoidon tähteillä tarkoitetaan kaikkea suoraan metsästä kerättyä raaka-ainetta riippumatta siitä, onko se peräisin harvennus- tai tukkihakkuista. Niihin eivät kuulu tähän liittyviltä teollisuudenaloilta tai jalostusteollisuudesta peräisin olevat tähteet.

[11] Talteenotettu puu on parina viime vuonna eniten lisääntynyt biomassan lähde (UNECE, FAO JWEE).

[12] Tilanne on kuitenkin muuttunut jonkin verran taloustaantuman aikana. Sahapuun kysyntä on laskenut, ja kokonaisia sahatukkeja muunnetaan suoraan puupelleteiksi. FAO:n Forest Resources Assessment (FRA) 2000 ja 2005: http://w3.unece.org/pxweb/DATABASE/STAT/Timber.stat.asp

[13] FAO (2009), Small-scale bioenergy initiatives, ftp://ftp.fao.org/docrep/fao/011/aj991e/aj991e.pdf

[14] Esimerkiksi Programme for the Endorsement of Forest Certification (PEFC) tai Forest Stewardship Council (FSC).

[15] COWI Consortium (2009), Technical Assistance for an evaluation of international schemes to promote biomass sustainability.

[16] Johdonmukaisuuden vuoksi olisi hyvä, jos bionesteille käytettyä menetelmää laajennettaisiin samalla lailla, koska myös bionesteitä käytetään sähköntuotantoon, lämmitykseen ja/tai jäähdyttämiseen. Tällainen laajennus edellyttäisi kuitenkin uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin liitteen V muutosta.

[17] FR tarkoittaa metsätähteitä ja SRC lyhytkiertoviljelmiä.

[18] Kuvassa 1 esitetyissä luvuissa ei oteta huomioon maankäytön muutoksesta johtuvia myönteisiä tai kielteisiä kasvihuonekaasuvaikutuksia, jotka pitäisi ottaa mukaan biomassapolitiikkojen arviointiin.

[19] Direktiivi 2005/32/EY.

[20] Direktiivi 92/75/ETY.

[21] KOM(2008) 780. Erityisesti 8 artikla, joka koskee rakennusten teknisten järjestelmien energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia.

[22] Uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä säädetyt kestävyyttä koskevat arviointiperusteet ovat seuraavat: 17 artiklan 2 kohdan mukaan vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 35 prosenttia, tammikuun 1 päivästä 2017 50 prosenttia ja tammikuun 1 päivästä 2018 60 prosenttia biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, joissa tuotanto on alkanut aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2017. 17 artiklan 1 kohdan mukaan jätteiden ja tähteiden tarvitsee täyttää ainoastaan kasvihuonekaasuja koskevat vähimmäisvaatimukset, ei muita kriteerejä. 17 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa vaaditaan, että raaka-aine ei saisi olla peräisin biologisesti erittäin monimuotoiselta maalta, maasta, johon on sitoutunut paljon hiiltä, tai kuivattamattomalta turvamaalta. 17 artiklan 6 kohdassa vaaditaan, että hankittaessa yhteisössä viljeltyjä maatalouden raaka-aineita on noudatettava EU:n maataloutta koskevia erityissäännöksiä. 18 artiklan 1 kohdassa vaaditaan, että talouden toimijat käyttävät ainetasemenetelmää kriteerien noudattamisen todentamiseen. [Kriteerien noudattaminen voidaan osoittaa jollakin seuraavista tavoista: 1) EU:n tasolla tunnustetun vapaaehtoisen järjestelmän avulla, joka koskee yhtä tai useampaa kestävyyskriteeriä, 2) kolmansien maiden kanssa tehtyjen kahden- tai monenvälisten sopimusten avulla ja 3) jäsenvaltioiden kansallisilla todennusmenetelmillä.] 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, mitä seurauksia aiheutuu, jos kestävyysjärjestelmää koskevia vaatimuksia ei noudateta. Biopolttoaineita tai bionesteitä, jotka eivät täytä kriteerejä, ei voida ottaa huomioon arvioitaessa, täyttyvätkö uusiutuvia energialähteitä koskevat EU:n tavoitteet tai polttoaineiden laatua koskevan direktiivin (direktiivi 2009/30) tavoitteet tai täytetäänkö uusiutuvia energialähteitä koskevat kansalliset velvollisuudet, eikä niille voida myöntää taloudellista tukea.

[23] Direktiivi 2004/8/EY.

[24] Energiatehokkuuspolitiikan on koskettava kaikkia kiinteitä polttoaineita (esimerkiksi hiiltä, biomassaa) yhtäläisen kilpailuympäristön varmistamiseksi.

--------------------------------------------------