30.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 235/7

1.

Laajakaistayhteydet ovat avainasemassa tieto- ja viestintäteknologioiden kehittämisen, omaksumisen ja käytön kannalta taloudessa ja yhteiskunnassa. Laajakaistayhteydet ovat strategisesti merkityksellisiä, koska ne nopeuttavat näiden teknologioiden myötävaikutusta kasvuun ja innovointiin kaikilla talouden aloilla sekä edistävät sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Komissio pyrkii aktiivisesti edistämään laajakaistapalvelujen saattamista kattavasti kaikkien Euroopan kansalaisten ulottuville kuten Lissabonin strategiassa ja sen jälkeen annetuissa tiedonannoissa määrätään (1).

2.

Komissio antoi 26 päivänä marraskuuta 2008 tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (2), jäljempänä ’elvytyssuunnitelma’, jonka tavoitteena on edistää Euroopan toipumista tämänhetkisestä finanssi- ja talouskriisistä. Laajakaistastrategia on tärkeä osa elvytyssuunnitelmaa. (3) Elvytyssuunnitelman tarkoituksena on erityisesti edistää EU:n investointeja määritellyille strategisille aloille, kuten laajakaistayhteyksiin. Tällaiset investoinnit voivat lyhyellä aikavälillä edistää talouden tukemista, ja pitkällä aikavälillä niillä luodaan kestävän talouskasvun edellyttämiä infrastruktuureja.

3.

Osana elvytyssuunnitelmaa ja jotta nopeat internetyhteydet kattaisivat 100 prosenttia väestöstä vuoteen 2010 mennessä komissio päätti antaa 1,02 miljardia euroa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon (maaseuturahasto). Osa tästä summasta käytetään laajakaistainfrastruktuurin käyttöönottoon maaseutualueilla internetyhteyksien edistämiseksi, uusien työpaikkojen luomiseksi ja yritysten kasvun tukemiseksi (4). Lisäksi useat jäsenvaltiot ovat jo ilmoittaneet tukevansa investointeja nopeisiin laajakaistainfrastruktuureihin maaseudulla ja alueilla, joilla laajakaistayhteyksien saatavuus on alhainen, ja nopeuttavansa erittäin nopeiden, seuraavan sukupolven liityntäverkkojen (Next Generation Access, jäljempänä ’NGA’) (5) käyttöönottoa suuressa osassa aluettaan, muun muassa kaupunkialueilla tai alueilla, joilla jo on peruslaajakaistainfrastruktuuri.

4.

Komissio totesi jo asiakirjassa ”Valtiontuen toimintasuunnitelma – Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009” (6), että valtiontukitoimenpiteet voivat tietyin edellytyksin olla tehokas väline yhteisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Valtiontuella voidaan erityisesti korjata markkinahäiriöitä, parantaa markkinoiden tehokasta toimintaa ja tehostaa kilpailukykyä. Kun markkinoilla saavutetaan tehokkaita tuloksia, jotka kuitenkin ovat epätyydyttäviä koheesiopolitiikan kannalta, valtiontukea voidaan käyttää suotavamman ja oikeudenmukaisemman markkinatilanteen saavuttamiseksi. Erityisesti hyvin suunnattu tukitoimenpide laajakaista-alalla voi osaltaan pienentää ”digitaalista kahtiajakoa” (7), joka erottaa toisistaan maan eri alueet sen mukaan, missä on tarjolla edullisia ja kilpailukykyisiä laajakaistapalveluja ja missä ei.

5.

Samanaikaisesti on varmistettava, että valtiontuki ei syrjäytä markkinoiden aloitteita laajakaista-alalla. Jos valtiontukea myönnetään laajakaistahankkeisiin alueilla, joilla markkinatoimijat tavanomaisissa olosuhteissa olisivat valmiita tekemään investointeja tai ovat jo tehneet niitä, tämä voisi vaikuttaa investointeihin, joita laajakaistaoperaattorit ovat jo tehneet markkinaehdoin, ja heikentää merkittävästi markkinatoimijoiden kannustimia investoida laajakaistaan. Tällaisissa tapauksissa laajakaistahankkeisiin myönnettävä valtiontuki voisi olla tavoitteen saavuttamisen kannalta haitallista. Valtiontuen valvonnan ensisijaisena tavoitteena laajakaista-alalla on varmistaa, että valtiontukitoimenpiteet johtavat laajakaistayhteyksien laajempaan levinneisyyteen tai niiden leviämisen nopeutumiseen verrattuna tilanteeseen ilman tukitoimenpiteitä. Lisäksi on varmistettava, että tuen myönteiset vaikutukset ovat suurempia kuin kilpailun vääristymisenä ilmenevät kielteiset vaikutukset.

6.

Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmässä käsitellään myös laajakaistayhteyksiin liittyviä kysymyksiä (8). Näin ollen tukkutason laajakaistamarkkinat ovat ennakkosääntelyn kohteena kaikissa jäsenvaltioissa. Komissio (9) ja kansalliset viranomaiset (10) ovat jo laatineet tästä aiheesta useita aloitteita, joiden tavoitteena on vastata NGA-verkkojen luomiin uusiin haasteisiin, jotka koskevat erityisesti verkon käyttöoikeuksiin liittyvää sääntelyä.

7.

Näissä suuntaviivoissa esitellään lyhyesti, kuinka komissio soveltaa perustamissopimuksen valtiontukisääntöjä toimenpiteisiin, joilla tuetaan perinteisten laajakaistaverkkojen käyttöönottoa (2 jakso). Lisäksi suuntaviivoissa käsitellään useita sellaisten tukitoimenpiteiden arviointiin liittyviä seikkoja, joiden tavoitteena on kannustaa ja edistää NGA-verkkojen nopeaa käyttöönottoa (3 jakso).

8.

Komissio soveltaa tässä tiedonannossa vahvistettuja suuntaviivoja arvioidessaan laajakaistahankkeisiin myönnettävää valtiontukea. Tällä tavoin parannetaan oikeusvarmuutta ja komission päätöksentekokäytännön avoimuutta.

9.

Komissio on suhtautunut pääasiallisesti myönteisesti tukitoimenpiteisiin, joilla pyritään edistämään laajakaistan käyttöönottoa maaseudulla ja sellaisilla alueilla, joilla laajakaistayhteyksien saatavuus on alhainen. Sen sijaan komissio on suhtautunut kriittisemmin tukitoimenpiteisiin alueilla, joilla jo on laajakaistainfrastruktuuria ja joilla esiintyy kilpailua. Kun valtion toimenpiteet laajakaistan käyttöönoton edistämiseksi ovat täyttäneet perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valtiontukea koskevat edellytykset, komissio on arvioinut toimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille pääasiallisesti 87 artiklan 3 kohdan nojalla. Seuraavassa 2.2 ja 2.3 jaksossa kuvaillaan lyhyesti, kuinka komissio soveltaa valtiontukisääntöjä laajakaistaverkkojen käyttöönottoa tukeviin valtion toimenpiteisiin.

10.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Toimenpiteen luokittelu valtiontueksi edellyttää seuraavien kumulatiivisten edellytysten täyttymistä:

11.

Kuten komission päätöksentekokäytäntö laajakaista-alalla osoittaa, julkiseen tukeen laajakaistahankkeille sisältyy usein perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. (11)

12.

Ensinnäkin tukitoimenpiteisiin sisältyy tavallisesti valtion varoja (esimerkiksi kun valtio tukee laajakaistahankkeita avustuksilla, veronalennuksilla tai muuntyyppisillä suotuisilla rahoitusehdoilla) (12).

13.

Toiseksi taloudelliselle toiminnalle myönnetyn tuen osalta voidaan todeta, että laajakaistan käyttöönottohankkeita tukevat valtion toimenpiteet kohdistuvat tavallisesti taloudellisen toiminnan harjoittamiseen (kuten laajakaistainfrastruktuurin rakentaminen, toiminnan harjoittaminen ja siihen pääsyn mahdollistaminen, runkoyhteydet ja maalaitteet mukaan luettuina, esimerkiksi kiinteät, maanpäälliset langattomat, satelliittiperustaiset tai eri tekniikoiden yhdistelmä). Poikkeustapauksissa, kun tällä tavoin rahoitettua verkkoa ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin (esimerkiksi verkon tarjotessa laajakaistayhteyden ainoastaan ei-kaupallisille verkkosivustoille, palveluille ja tiedoille) (13), valtion toimenpiteellä ei kuitenkaan anneta taloudellista etua yrityksille, minkä seurauksena kysymyksessä ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki.

14.

Kolmanneksi edun myöntämisen osalta voidaan todeta, että tavallisesti tuki myönnetään suoraan verkkoon investoijille (14), jotka useimmiten on valittu avoimella tarjouskilpailulla. (15) Vaikka tarjouskilpailun käyttäminen varmistaa, että tuki on rajattu tietyn hankkeen edellyttämään vähimmäismäärään, tarjouskilpailun voittaja saattaa pystyä taloudellisen tuen ansiosta harjoittamaan kaupallista toimintaa ehdoilla, jotka eivät muutoin olisi saatavilla markkinoilla. Välillisiin edunsaajiin saattavat kuulua kolmannet operaattorit, jotka saavat tukkutason käyttöoikeudet rakennettuun infrastruktuuriin, ja myös yrityskäyttäjät, jotka saavat laajakaistayhteyden ehdoilla, jotka eivät olisi mahdollisia ilman valtion toimenpidettä (16).

15.

Neljänneksi valikoivuutta koskevan perusteen osalta voidaan todeta, että laajakaistaverkkojen käyttöönottoa tukevat valtion toimenpiteet ovat luonteeltaan valikoivia, sillä niiden kohteena ovat yritykset, jotka toimivat ainoastaan tietyillä alueilla tai sähköisten viestintäpalvelujen markkinoiden tietyillä segmenteillä. Kilpailun vääristymisen osalta voidaan lisäksi todeta, että valtion toimenpiteet muuttavat yleensä olemassa olevia markkinaolosuhteita, sillä monet yritykset päättäisivät hankkia valittujen toimittajien tarjoamia palveluja olemassa olevien, mahdollisesti kalliimpien vaihtoehtoisten markkinapohjaisten ratkaisujen sijasta (17). Sen vuoksi sillä, että laajakaistapalvelu tulee ylipäänsä saataville tai tulee saataville alhaisempaan hintaan kuin muutoin olisi tapahtunut, on kilpailua vääristävä vaikutus. Lisäksi laajakaistahankkeisiin myönnettävä valtiontuki voi heikentää tuottavuutta ja syrjäyttää sellaisten markkinatoimijoiden investointeja, jotka olisivat muutoin halukkaita investoimaan kohdealueelle tai sen osaan.

16.

Siltä osin kuin valtion toimenpiteet ovat omiaan vaikuttamaan toisissa jäsenvaltioissa toimiviin palveluntarjoajiin, niillä on myös vaikutusta kauppaan, sillä sähköisten viestintäpalveluiden markkinat (joihin sisältyvät laajakaistan tukku- ja vähittäismarkkinat) ovat avoinna operaattoreiden ja palveluntarjoajien väliselle kilpailulle (18).

17.

Kun valtio tukee laajakaistaverkon käyttöönottoa hankkimalla pääomaosakkuuden tai sijoittamalla pääomaa hankkeen toteuttavaan yritykseen, on arvioitava, sisältyykö tähän sijoitukseen valtiontukea. Perustamissopimuksen 295 artiklassa määrätään, että ”tällä sopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin”. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen, jäljempänä ”yhteisöjen tuomioistuin”, oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta seuraa, että sellaista pääomaa, jonka valtio suoraan tai välillisesti on antanut yrityksen käyttöön tavanomaisia markkinaolosuhteita vastaavissa olosuhteissa, ei voida pitää valtiontukena.

18.

Jos julkisen sijoittajan osakkuuksiin tai pääomasijoituksiin ei liity riittävää tuottavuuspotentiaalia edes pitkällä aikavälillä, kyseisiä toimenpiteitä on pidettävä perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettuna tukena, ja arvioitaessa niiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille on käytettävä ainoastaan kyseisessä artiklassa esitettyjä perusteita (19).

19.

Komissio on arvioinut markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamista laajakaista-alalla Amsterdamia koskevassa päätöksessään (20). Kuten tässä päätöksessä korostettiin, jäsenvaltion on osoitettava perusteellisesti ja kattavasti, että julkinen investointi on markkinaehtoinen, joko sillä perusteella, että yksityiset sijoittajat osallistuvat siihen merkittävällä panoksella tai että investoinnille saadaan järkevän liiketoimintasuunnitelman mukainen kohtuullinen tuotto. Yksityisten sijoittajien osallistuessa hankkeeseen ehdottomana edellytyksenä on, että niiden on kannettava investointiin liittyvä kaupallinen riski samoin ehdoin kuin julkisen sijoittajan.

20.

Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot voivat esittää, että laajakaistaverkon tarjonta olisi katsottava perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi (21).

21.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan neljän pääedellytyksen (ns. Altmark-kriteerien) täyttyessä valtion rahoitus yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamiseen voi jäädä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle (22). Kyseiset neljä edellytystä ovat seuraavat: a) yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvään palveluun valtion rahoitusta saavan yrityksen tehtäväksi on muodollisesti annettava yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun velvoitteiden täyttäminen ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi, b) ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on etukäteen vahvistettava objektiivisesti ja läpinäkyvästi, jotta vältettäisiin sellaisen taloudellisen edun sisältyminen korvaukseen, joka olisi omiaan suosimaan edunsaajayritystä suhteessa sen kilpailijayrityksiin, c) korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saadut tulot ja kohtuullinen voitto ja d) silloin, kun edunsaajaa ei valita julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, myönnettävän korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon saadut tulot ja kohtuullinen voitto.

22.

Kahdessa päätöksessä (23), jotka koskivat alueellisten viranomaisten toimenpiteitä (tuetun) julkisen palvelun toimeksiannon (24) myöntämiseksi yksityisille operaattoreille peruslaajakaistaverkkojen käyttöönottamiseksi alueilla, joilla laajakaistayhteyksien saatavuus oli alhainen, komissio päätteli, että ilmoitetut tukijärjestelmät noudattivat Altmark-tuomiossa vahvistettuja neljää kriteeriä eivätkä sen vuoksi kuuluneet 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (25). Molemmissa tapauksissa tarjouskilpailun voittaja valittiin pienimmän tarvittavan tukimäärän perusteella, ja myönnettävän korvauksen suuruus laskettiin ennalta määritettyjen ja läpinäkyvien kriteerien perusteella. Lisäksi komissio ei havainnut näyttöä liian suurista korvauksista tai niiden riskistä.

23.

Sitä vastoin komissio on määrännyt, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun käsitettä ja Altmark-tuomion soveltamista sen seurauksena ei voida hyväksyä silloin, kun operaattorilla ei ollut selvää toimeksiantoa eikä sillä ollut velvollisuutta tarjota laajakaistayhteyksiä kaikille kansalaisille ja yrityksille alueilla, joilla laajakaistayhteyksien saatavuus on alhainen, vaan se oli suuntautunut enemmän yhteyksien tarjontaan yrityksille (26).

24.

Lisäksi oikeuskäytännössä vahvistetaan, että vaikka jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta, kun ne määrittelevät sen, mitä ne pitävät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvinä palveluina, komissio voi asettaa kyseenalaiseksi sen, miten jäsenvaltio on määritellyt kyseiset palvelut tai tehtävät, kun on kyse ilmeisestä virheestä. (27) Toisin sanoen, vaikka yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun luonteen ja laajuuden määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivallan ja harkintavallan piiriin, toimivalta ei kuitenkaan ole rajoittamaton eikä sitä voida käyttää mielivaltaisesti (28). Jotta toiminta voitaisiin katsoa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, sillä olisi oltava tavanomaisesta taloudellisesta toiminnasta poikkeavia erityispiirteitä (29). Tältä osin komissio katsoo, että sellaisilla alueilla, joilla yksityiset investoijat ovat jo investoineet laajakaistaverkkoinfrastruktuuriin (tai ovat laajentamassa verkkoinfrastruktuuriaan) ja tarjoavat jo kilpailukykyisiä laajakaistapalveluja riittävällä peitolla, rinnakkaisen kilpailevan ja julkisesti rahoitetun laajakaistainfrastruktuurin perustamista ei olisi pidettävä perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettuna yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna (30). Jos kuitenkin voidaan osoittaa, että yksityiset investoijat eivät mahdollisesti pysty lähitulevaisuudessa (31) tarjoamaan riittävää laajakaistapeittoa kaikille kansalaisille tai käyttäjille ja merkittävä osa väestössä jää ilman laajakaistayhteyttä, yritykselle, jonka tehtäväksi on annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaminen, voidaan maksaa korvausta julkisesta palvelusta, jos 25–29 kohdan edellytykset täyttyvät. Ensimmäiseksi olisi korostettava, että kyseisissä kohdissa esitetyt seikat perustuvat laajakaista-alan erityispiirteisiin ja kokemukseen, joka komissiolle on tähän mennessä kertynyt tällä alalla. Vaikka näissä kohdissa vahvistetut edellytykset eivät ole tyhjentäviä, ne selventävät kuitenkin komission soveltamaa lähestymistapaa sen arvioidessa tapauskohtaisesti, voidaanko kyseessä olevat toiminnot määritellä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi ja noudattaako myönnetty valtiontuki perustamissopimuksen valtiontukisääntöjä.

25.

Laajakaistainfrastruktuurin laajan käyttöönoton varmistamiseksi tehtäväksi annetun yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun laajuuden määrittämisen osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava syyt, joiden vuoksi ne katsovat, että kyseistä palvelua voidaan erityispiirteidensä vuoksi pitää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna, ja että se voidaan erottaa muista taloudellisista toiminnoista (32). Lisäksi niiden olisi varmistettava, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu täyttää tietyt vähimmäisedellytykset, jotka ovat yhteisiä kaikille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyville palveluille, ja näytettävä toteen, että nämä perusteet todella täyttyvät kyseessä olevassa asiassa.

26.

Näihin perusteisiin kuuluvat vähintään a) viranomaisen toimenpide, jolla kyseessä oleville operaattoreille annetaan tehtäväksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaminen, ja b) kyseisen tehtävän yleisluonteisuus ja velvoittavuus (33). Jotta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun määrittelyyn laajakaistan käyttöönoton yhteydessä ei liittyisi ilmeistä arviointivirhettä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käyttöönotettava laajakaistainfrastruktuuri tarjoaa yhteyksiä yleisesti kaikille käyttäjille tietyllä alueella, niin kotitalous- kuin yrityskäyttäjille. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun velvoittava luonne merkitsee lisäksi sitä, että käyttöönotettavan verkon tarjoaja ei voi kieltäytyä tarjoamasta pääsyä verkkoon harkinnanvaraisesti ja/tai syrjivästi (esimerkiksi siitä syystä, että yhteyksien tarjoaminen tietyllä alueella ei mahdollisesti ole kaupallisesti kannattavaa).

27.

Ottaen huomioon kilpailutilanteen, joka on saavutettu yhteisössä sähköisen viestinnän vapauttamisen jälkeen, ja erityisesti laajakaistan vähittäismarkkinoilla tällä hetkellä vallitsevan kilpailun, julkisesti rahoitetun verkon, joka perustetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun puitteissa, olisi oltava avoin kaikille kiinnostuneille operaattoreille. Jos laajakaistan käyttöönottaminen määritetään yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, sen olisi perustuttava passiivisen, neutraalin (34) ja avoimen infrastruktuurin tarjontaan. Verkon olisi tarjottava käyttöoikeuksien hakijoille kaikki mahdolliset verkkoonpääsyn muodot ja mahdollistettava tehokas kilpailu vähittäistasolla, jolloin varmistetaan kilpailukykyisten ja kohtuuhintaisten palvelujen tarjoaminen loppukäyttäjille (35). Sen vuoksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun olisi katettava ainoastaan yleiset laajakaistayhteydet mahdollistavan laajakaistaverkon käyttöönottaminen ja siihen liittyvien tukkutason käyttöoikeuspalvelujen tarjoaminen ilman vähittäistason viestintäpalveluja (36). Jos yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaja on myös vertikaalisesti integroitunut laajakaistaoperaattori, olisi otettava käyttöön riittävät takeet eturistiriitojen, perusteettoman syrjinnän ja muiden piilevien välillisten etujen välttämiseksi (37).

28.

Sähköisen viestinnän markkinat on vapautettu täysin, joten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu laajakaistan käyttöönottamiseksi ei voi perustua perustamissopimuksen 86 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle palvelun tarjoajalle myönnettävään yksin- tai erityisoikeuteen.

29.

Koska yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoajan tehtävänä on tarjota yleinen peitto, on mahdollista, että sen täytyy kannattamattomien alueiden lisäksi ottaa verkkoinfrastruktuuri käyttöön myös kannattavilla alueilla, toisin sanoen alueilla, joilla muut operaattorit ovat jo saattaneet ottaa käyttöön oman verkkoinfrastruktuurinsa tai suunnittelevat sitä lähitulevaisuudessa. Ottaen huomioon laajakaista-alan erityispiirteet tässä tapauksessa myönnettävän korvauksen olisi kuitenkin katettava ainoastaan kustannukset, joita aiheutuu infrastruktuurin käyttöönotosta kannattamattomilla alueilla. (38) Jos yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu laajakaistaverkon käyttöönottamiseksi ei perustu julkisessa omistuksessa olevan infrastruktuuriin käyttöönottoon, riittävät tarkistus- ja takaisinperintämenettelyt olisi otettava käyttöön, jotta vältettäisiin se, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaja saa kohtuuttoman edun sitä kautta, että julkisilla varoilla rahoitettu verkko säilyy sen omistuksessa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua koskevan toimeksiannon päätyttyä. Korvaus yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta olisi periaatteessa myönnettävä avoimen ja syrjimättömän tarjouskilpailun kautta, jossa kaikkia operaattoriehdokkaita vaaditaan määrittelemään avoimesti kannattavat ja kannattamattomat alueet, arvioimaan odotetut tulot ja esittämään ehdottomasti välttämättömänä pitämänsä korvaussumman, jolloin vältetään ylimitoitetun korvauksen riski. Näiden edellytysten mukaisesti järjestetyn tarjouskilpailun pitäisi taata, että Altmark-tuomiossa vahvistettu neljäs edellytys täyttyy (ks. 21 kohta).

30.

Jos Altmark-tuomiossa vahvistetut neljä edellytystä eivät täyty ja jos yleiset edellytykset perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi täyttyvät, laajakaistainfrastruktuurin käyttöönottamisesta maksettava julkisen palvelun korvaus on valtiontukea ja siihen sovelletaan perustamissopimuksen 73, 86, 87 ja 88 artiklaa. Tässä tapauksessa valtiontuen, joka on myönnetty julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena tietyille yrityksille, joille on annettu tehtäväksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaminen (ks. edellä 25–29 kohta), voitaisiin katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille ja olevan vapautettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta, jos EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 28 päivänä marraskuuta 2005 tehdyssä komission päätöksessä vahvistetut edellytykset täyttyvät (39).

31.

Kun komissio on todennut ilmoitetun toimenpiteen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointi on tähän asti perustunut suoraan 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaan (40).

32.

Laajakaistaa koskevan valtiontukihankkeen piiriin kuuluvat alueet voivat olla samalla 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja aluetuen suuntaviivoissa (41) tarkoitettuja tukialueita. Tällöin laajakaistalle myönnettävä tuki voi olla myös aluetuen suuntaviivoissa tarkoitettua alkuinvestointitukea. Monissa komission tähän mennessä tutkimissa asioissa ilmoitettujen toimenpiteiden kohteena oli kuitenkin myös muita alueita, jotka eivät olleet tukialueita. Tämän vuoksi komission arviointi ei voinut perustua aluetuen suuntaviivoihin (42).

33.

Kun toimenpide kuuluu aluetuen suuntaviivojen soveltamisalaan ja kun tarkoituksena on myöntää yksittäistä tapauskohtaista tukea yhdelle yritykselle tai yhdelle toimialalle rajattua tukea, jäsenvaltion on osoitettava, että aluetuen suuntaviivojen edellytykset täyttyvät. Tähän sisältyy erityisesti se, että kyseinen hanke edistää johdonmukaista alueellista kehitysstrategiaa eikä se luonteensa ja kokonsa vuoksi aiheuta kohtuutonta kilpailun vääristymistä.

34.

Arvioidessaan tukitoimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille komissio vertaa niitä myönteisiä vaikutuksia, joita tukitoimenpiteellä on yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamisen kannalta, tuella mahdollisesti oleviin kielteisiin sivuvaikutuksiin, kuten kaupan ja kilpailun vääristyminen.

35.

Soveltaessaan tasapainotestiä komissio arvioi seuraavia kysymyksiä:

36.

Tasapainotestin yksittäisiä vaiheita laajakaista-alalla käsitellään tarkemmin 2.3.2 ja 2.3.3 jaksossa.

37.

Kuten johdannossa todettiin, kattavat ja kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet ovat erittäin tärkeitä, koska ne nopeuttavat näiden teknologioiden vaikutusta kasvuun ja innovointiin kaikilla talouden aloilla sekä edistävät sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

38.

Laajakaistayhteyksien tarjontaan liittyvien taloudellisten näkökohtien johdosta markkinat eivät aina pidä kannattavana investoida niihin. Väestötiheyden tuomien etujen vuoksi laajakaistaverkkoja on yleensä kannattavampaa ottaa käyttöön alueilla, joilla mahdollinen kysyntä on suurempaa ja keskittynyttä, toisin sanoen tiheään asutuilla alueilla. Investoinnin korkeiden kiinteiden kustannusten vuoksi yksikkökustannukset nousevat voimakkaasti väestötiheyden laskiessa. Tämän seurauksena laajakaistaverkot kattavat yleensä kannattavasti ainoastaan osan väestöstä. Samoin tietyillä alueilla verkon perustaminen voi olla kannattavaa ainoastaan yhdelle operaattorille, ei kahdelle tai useammalle.

39.

Kun markkinat eivät tarjoa riittävää laajakaistapeittoa tai käyttöoikeusehdot eivät ole asianmukaiset, valtiontuki voi olla hyödyllistä. Valtiontuki laajakaista-alalla voi erityisesti korjata markkinoiden toimintapuutteen, esimerkiksi tilanteissa, joissa yksittäiset markkinasijoittajat eivät investoi, vaikka se olisi myönteistä laajemmasta taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna, esimerkiksi myönteisten seurannaisvaikutusten vuoksi. Vaihtoehtoisesti valtiontukea laajakaistahankkeisiin voidaan myös pitää välineenä oikeudenmukaisuustavoitteiden saavuttamiseksi, eli keinona parantaa tärkeän viestintävälineen ja yhteiskunnallista osallistumista edistävän välineen saatavuutta kaikille yhteiskunnan jäsenille sekä ilmaisuvapautta, jolloin parannetaan sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

40.

Alusta alkaen on tarkoituksenmukaista tehdä selvä ero erityyppisten alueiden välillä, joilla tukea voidaan myöntää, jo saatavilla olevien laajakaistayhteyksien tason perusteella. Komissio on johdonmukaisesti erottanut toisistaan alueet, joilla ei ole lainkaan laajakaistainfrastruktuuria tai joilla sen kehittäminen on epätodennäköistä lähitulevaisuudessa (valkeat alueet), alueet, joilla toimii ainoastaan yksi laajakaistaverkko-operaattori (harmaat alueet) ja alueet, joilla toimii vähintään kaksi laajakaistaverkko-operaattoria (mustat alueet) (44).

41.

Komissio on vakiintuneesti katsonut, että tuki laajakaistaverkon käyttöönottoon maaseutualueilla ja alueilla, joilla laajakaistayhteyksien saatavuus on alhainen, eli valkeilla alueilla, on yhteisön voimassa olevien politiikkojen mukaista, sillä se edistää alueellista sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta ja korjaa markkinoiden toimintapuutteita. Lähes kaikissa tämän alan päätöksissään komissio on korostanut, että laajakaistaverkot kattavat yleensä kannattavasti ainoastaan osan väestöstä, joten valtiontukea tarvitaan kaikkialle ulottuvan peiton saavuttamiseksi.

42.

Komissio hyväksyy, että myöntämällä taloudellista tukea laajakaistapalvelujen tarjontaan alueilla, joilla laajakaistaa ei ole vielä saatavilla eivätkä yksityiset investoijat suunnittele sellaisen infrastruktuurin käyttöönottoa lähitulevaisuudessa, jäsenvaltiot ajavat aitoja yhteenkuuluvuutta ja taloudellista kehitystä edistäviä tavoitteita ja sen vuoksi niiden toimenpiteet ovat todennäköisesti yhteisen edun mukaisia (45). Termin ”lähitulevaisuus” olisi katsottava tarkoittavan kolmen vuoden jaksoa. Tältä osin yksityisten investoijien suunnittelemien investointien olisi vähintään taattava, että kolmen vuoden aikana saavutetaan merkittävää edistystä peitossa, ja suunniteltu investointi olisi saatava päätökseen kohtuullisessa ajassa sen jälkeen (riippuen kunkin hankkeen ja kunkin alueen erityispiirteistä). Viranomaiset voivat vaatia liiketoimintasuunnitelman ja yksityiskohtaisen käyttöönottoaikataulun esittämistä sekä todisteet riittävästä rahoituksesta tai muuntyyppiset todisteet, jotka osoittavat yksityisten verkko-operaattoreiden suunnitteleman investoinnin olevan luonteeltaan uskottava ja toteuttamiskelpoinen.

43.

Kun tietyllä maantieteellisellä alueella toimii vähintään kaksi laajakaistaverkko-operaattoria ja laajakaistapalveluja tarjotaan kilpailukykyisin ehdoin (verkkopohjainen kilpailu), markkinoiden toimintapuutetta ei ole. Näin ollen on epätodennäköistä, että valtion toimenpiteet toisivat lisäetuja. Päinvastoin valtiontuki uuden laajakaistaverkon rakentamisen rahoittamiseen johtaa periaatteessa kilpailun vääristymiseen, jota ei voida hyväksyä, ja yksityisten investoijien syrjäytymiseen. Jollei selvästi osoitettua markkinoiden toimintapuutetta ole olemassa, komissio suhtautuu kielteisesti toimenpiteisiin, joilla rahoitetaan uuden laajakaistainfrastruktuurin käyttöönottoa ”mustalla alueella” (46).

44.

Se, että tietyllä alueella toimii verkko-operaattori, ei välttämättä tarkoita sitä, ettei markkinoiden toimintapuutetta tai koheesio-ongelmaa ole. Monopolitarjonta voi vaikuttaa palvelun laatuun tai hintaan, jolla palveluja tarjotaan kansalaisille. Toisaalta alueilla, joilla toimii ainoastaan yksi laajakaistaverkko-operaattori, avustukset vaihtoehtoisen verkon rakentamiseen voivat vääristää markkinoiden dynamiikkaa. Sen vuoksi valtiontukea laajakaistaverkkojen käyttöönottoon harmailla alueilla on analysoitava tarkemmin ja sen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava huolellisesti.

45.

Vaikka tukitoimenpiteiden kohteena olevalla alueella voi jo toimia verkko-operaattori, on mahdollista, ettei tietyille käyttäjäryhmille ole mahdollista saada riittävässä määrin palveluja joko siitä syystä, että jotkin käyttäjien pyytämät laajakaistapalvelut eivät ole saatavilla tai että säänneltyjen tukkutason käyttöoikeustariffien puuttumisen vuoksi vähittäishinnat ovat kalliita verrattuna vastaaviin palveluihin maan muilla alueilla, joilla esiintyy enemmän kilpailua (47). Jos lisäksi on vain rajoitettu mahdollisuus, että kolmannet osapuolet rakentaisivat vaihtoehtoisen infrastruktuurin, vaihtoehtoisen infrastruktuurin rahoitus voisi olla tarkoituksenmukainen toimenpide. Se poistaisi infrastruktuurikilpailun puuttumisen ja siten pienentäisi ongelmia, joita vakiintuneen operaattorin tosiasiallisesta monopoliasemasta aiheutuu (48). Tuen myöntämiseen näissä olosuhteissa sovelletaan kuitenkin useita edellytyksiä, jotka kyseisen jäsenvaltion olisi täytettävä.

46.

Komissio voi todeta tietyin edellytyksin yhteismarkkinoille soveltuviksi valtiontukitoimenpiteet, jotka kohdistuvat sellaisiin alueisiin, joilla laajakaistainfrastruktuurin tarjonnassa on vielä tosiasiallinen monopoli, jos i) tarjolla ei ole kohtuuhintaisia ja riittäviä palveluja kansalaisten tai yrityskäyttäjien tarpeiden tyydyttämiseksi ja ii) samojen tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole käytettävissä vähemmän vääristäviä toimenpiteitä (ennakkosääntely mukaan lukien). Tämän selvittämiseksi komissio arvioi erityisesti,

47.

Kun laajakaistaverkkojen peitto katsotaan riittämättömäksi, valtion tukitoimenpiteet voivat olla tarpeen. Ensimmäisenä on kysyttävä, onko valtiontuki tarkoituksenmukainen väline ongelman ratkaisemiseksi vai onko olemassa muita, paremmin soveltuvia välineitä.

48.

Tältä osin komissio on todennut aikaisemmissa päätöksissä, että vaikka ennakkosääntely on monissa tapauksissa helpottanut laajakaistan käyttöönottoa kaupungeissa ja tiheämmin asutuilla alueilla, se ei välttämättä ole riittävä väline laajakaistapalvelujen tarjonnan mahdollistamiseksi, erityisesti alueilla, joilla laajakaistayhteyksien saatavuus on alhainen ja joilla investoinnin kannattavuus on pieni (49).

49.

Samoin kysyntäpuolen toimenpiteet laajakaistan hyväksi (kuten loppukäyttäjille myönnettävät arvosetelit) eivät pysty aina korjaamaan laajakaistayhteyksien puutteellista tarjontaa, vaikka ne voivatkin vaikuttaa myönteisesti laajakaistan levinneisyyteen ja niitä olisi kannustettava vaihtoehtona tai lisänä muille julkisille toimenpiteille (50). Tällaisissa tilanteissa ei aina ole vaihtoehtoa julkisen rahoituksen myöntämiselle laajakaistayhteyksien tarjonnassa vallitsevan puutteen korjaamiseksi.

50.

Toimenpiteen kannustavan vaikutuksen osalta on tutkittava, että kyseessä olevaa investointia laajakaistaverkkoon ei olisi toteutettu samalla aikavälillä ilman valtiontukea.

51.

Arvioitaessa ilmoitettujen toimenpiteiden oikeasuhteisuutta valkeilla tai harmailla alueilla komissio on päätöksentekokäytännössään korostanut useita välttämättömiä edellytyksiä valtiontuen määrän ja mahdollisen kilpailun vääristymisen minimoimiseksi. Jos jokin seuraavista a–h alakohdassa mainituista edellytyksistä ei täyty, sen seurauksena olisi suoritettava perusteellinen arviointi (51), mikä todennäköisesti johtaisi kielteiseen päätelmään tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.

52.

Monet jäsenvaltiot ovat siirtymässä tukemaan sellaisia laajakaistaverkkoja, jotka voivat tarjota erittäin nopeita palveluja ja jotka tukevat lukuisia edistyneitä digitaalisia konvergoituneita palveluja. Nämä seuraavan sukupolven liityntäverkot eli NGA-verkot ovat pääasiassa kuitupohjaisia tai kehittyneitä parannettuja kaapeliverkkoja, joiden tarkoituksena on korvata kokonaan tai suuressa määrin olemassa olevat kuparipohjaiset laajakaistaverkot tai nykyiset kaapeliverkot.

53.

NGA-verkot ovat kiinteitä liityntäverkkoja, jotka muodostuvat kokonaan tai osittain optisista elementeistä ja jotka pystyvät tarjoamaan laajakaistapalveluja, joilla on parempia ominaisuuksia (kuten suurempi suoritusteho) kuin olemassa olevien kupariverkkojen kautta tarjotuilla palveluilla. (60)

54.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että NGA-verkoilla on sellainen nopeus ja kapasiteetti, että ne pystyvät tulevaisuudessa siirtämään, tukemaan paljon kaistanleveyttä vaativia tilauspalveluja sekä tarjoamaan yrityksille edullisia symmetrisiä laajakaistayhteyksiä, jotka nykyisin ovat yleensä ainoastaan suurten yritysten saatavilla. Kaiken kaikkiaan NGA-verkkojen avulla voidaan helpottaa kaikkien laajakaistateknologiaan ja laajakaistapalveluihin liittyvien osatekijöiden parantamista.

55.

Komissio on jo käsitellyt joitakin valtiontuki-ilmoituksia, joissa oli kyse tuesta kuitupohjaisten verkkojen käyttöönotolle. Näissä asioissa oli kyse joko alueellisen NGA-verkon ”ytimen” rakentamisesta (61) tai kuituyhteyden tarjoamisesta ainoastaan rajoitetulle määrälle yrityskäyttäjiä (62).

56.

Kuten niin sanottujen ensimmäisen sukupolven peruslaajakaistaverkkojen käyttöönoton yhteydessä, kansalliset, kunnalliset ja alueelliset viranomaiset perustelevat tukea kuituverkkojen nopeaan käyttöönottoon markkinoiden toimintapuutteella tai koheesiotavoitteella. Jos peruslaajakaistainfrastruktuurin käyttöönotossa esimerkit valtion toimenpiteistä ovat pääasiassa koskeneet maaseutukuntia/-alueita (alhainen asukastiheys, suuret pääomakustannukset) tai taloudellisesti alikehittyneitä alueita (alhainen kyky maksaa palveluista), tällä kertaa NGA-verkkoja koskevan mallin taloudellisten näkökohtien sanotaan lannistavan tällaisten verkkojen käyttöönottoa harvaan asuttujen alueiden lisäksi myös tietyillä kaupunkialueilla. NGA-verkkojen nopeaan ja laajaan käyttöönottoon liittyvä pääongelma näyttää olevan kustannukset ja pienemmässä määrin väestötiheys (63).

57.

Näin ollen julkisten viranomaisten toimenpiteet voivat olla oikeutettuja sen varmistamiseksi, että alueet, jotka verkko-operaattoreiden mielestä ovat kannattamattomia, hyötyvät edelleen niistä huomattavista seurannaisvaikutuksista, joita NGA-verkot voivat tuoda taloudelle, eivätkä kärsi NGA-verkkoihin liittyvästä uudesta digitaalisesta kahtiajaosta. Jäsenvaltiot voivat haluta edistää NGA-verkkojen kehitystä alueilla, joilla olemassa olevat laajakaistaverkko-operaattorit eivät vielä moneen vuoteen investoisi tällaisiin verkkoihin, koska kyseiset alueet eivät ole taloudellisesti yhtä houkuttelevia kuin tietyt suuret kaupunkialueet. Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot voivat päättää tehdä investointeja itse tai antaa taloudellista tukea yksityisille operaattoreille NGA-verkkoyhteyksien tarjoamiseksi tai niiden tarjonnan aikaistamiseksi, jotta varmistetaan mahdollisimman nopeasti hyöty työllisyydelle ja taloudellisille mahdollisuuksille.

58.

On varmistettava, että kaikki julkiset toimenpiteet, joilla tuetaan NGA-verkkojen tarjontaa tai niiden käyttöönoton nopeuttamista, ovat valtiontukisääntöjen mukaisia.

59.

Jäsenvaltiot voivat valita eriasteisia markkinatoimenpiteitä NGA-verkkojen käyttöönoton edistämiseksi tai nopeuttamiseksi. Tältä osin edellä 2.2.1 ja 2.2.2 jaksossa (markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltaminen, julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus ja Altmark-kriteerit) esitettyjä seikkoja sovelletaan soveltuvin osin tukitoimenpiteisiin NGA-verkkojen käyttöönoton alalla. Riippuen valittujen toimenpiteiden luonteesta ja vaikutuksista erilainen analyyttinen lähestymistapa voi olla oikeutettu valtiontukisääntöjen nojalla.

60.

Alueilla, joilla yksityisten investoijien odotetaan tulevaisuudessa ottavan käyttöön NGA-verkkoja, jäsenvaltiot voivat päättää toteuttaa toimenpiteitä investointisyklin nopeuttamiseksi ja investoijien kannustamiseksi aikaistamaan investointisuunnitelmiaan. Näihin toimenpiteisiin ei välttämättä sisälly 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Koska suuri osa kuituverkkojen käyttöönotosta aiheutuvista kustannuksista liittyy kunnallisteknisiin töihin (esimerkiksi kaivutyöt, kaapeleiden asennus, talojen sisäiset kaapeloinnit jne.), jäsenvaltiot voivat päättää sähköisen viestinnän yhteisön sääntelyjärjestelmän mukaisesti esimerkiksi helpottaa verkon rakennusoikeuksien hankintaa, vaatia verkko-operaattoreita koordinoimaan kunnallistekniset työt ja/tai jakamaan osan infrastruktuuristaan (64). Samoin jäsenvaltiot voivat määrätä, että uusissa rakennelmissa (uudet vesi-, energia-, liikenne- ja viemäriverkot mukaan luettuina) ja/tai rakennuksissa olisi oltava kuituyhteys valmiina.

61.

Julkiset viranomaiset voivat samoin päättää tehdä osan kunnallisteknisistä töistä (kuten julkiset kaivutyöt, kaapelikanavien rakentaminen), jotta operaattorit voivat ottaa käyttöön omat verkkoelementtinsä nopeammin. Tällaiset kunnallistekniset työt eivät kuitenkaan saa olla ”teollisuus- tai alakohtaisia”, vaan niiden olisi periaatteessa oltava avoinna kaikille mahdollisille käyttäjille eikä vain sähköisen viestinnän operaattoreille (toisin sanoen sähkö-, kaasu- ja vesiyhtiöille jne.). Jos tällaisten julkisten toimenpiteiden tavoitteena on luoda välttämättömät ennakkoedellytykset sille, että julkisten palvelujen operaattorit ottavat käyttöön oman infrastruktuurinsa, eikä tässä yhteydessä suosita tiettyä alaa tai yritystä (erityisesti alentamalla pääomakustannuksia), toimenpiteet eivät kuulu 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

62.

Myös kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hyväksyä samankaltaisia toimenpiteitä varmistaakseen tasa-arvoisen ja syrjimättömän pääsyn mastoihin tai julkisia palveluja tarjoavien yhtiöiden tai olemassa olevien verkko-operaattoreiden omistamien kaapelikanavien jakamisen.

63.

Kuten komission päätöksentekokäytäntö peruslaajakaistan alalla osoittaa, valtiontukea laajakaistaverkoille myöntävät useimmissa tapauksissa paikalliset tai alueelliset viranomaiset, joiden tavoitteena on joko laajakaistayhteyksien puutteellisen tarjonnan korjaaminen alueella tai alueen kilpailukyvyn lisääminen parantamalla entisestään laajakaistan peittoa ja verkkoyhteyksiä. Näiden kahden tavoitteen saavuttamiseksi julkiset viranomaiset ovat tähän mennessä joko järjestäneet tarjouskilpailun julkisesti omistetun laajakaistainfrastruktuurin rakentamisesta ja hallinnoinnista tai tukeneet taloudellisesti yksityisessä omistuksessa olevan laajakaistaverkon rakentamista (65).

64.

Jos julkiset toimenpiteet ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, niistä on ilmoitettava komissiolle, joka arvioi niiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille 3.3 ja 3.4 jaksossa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. (66)

65.

Kuten 40 kohdassa todetaan, komissio on arvioinut perinteisen laajakaistan kehittämiseen myönnetyn valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille erottamalla toisistaan valkeat, harmaat ja mustat alueet. Komissio katsoo, että tämä jako on edelleen ajankohtainen arvioitaessa sitä, soveltuuko tuki NGA-verkoille yhteismarkkinoille 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Se on kuitenkin määriteltävä tarkemmin NGA-verkkojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

66.

Tältä osin on pidettävä mielessä, että pitkällä aikavälillä NGA-verkkojen odotetaan syrjäyttävän olemassa olevat peruslaajakaistaverkot. Koska NGA-verkot merkitsevät erilaista verkkoarkkitehtuuria, joka tarjoaa merkittävästi laadukkaampia laajakaistapalveluja kuin nykyisin sekä palveluja, joita nykyiset laajakaistaverkot eivät voisi tukea, on todennäköistä, että tulevaisuudessa tulee olemaan selviä eroja niiden alueiden välillä, jotka NGA-verkot kattavat ja joita ne eivät kata (67).

67.

Tällä hetkellä jotkin kehittyneet peruslaajakaistaverkot (esimerkiksi ADSL 2+ (68) voivat tietyssä määrin tukea myös joitakin niistä laajakaistapalveluista, joita lähitulevaisuudessa todennäköisesti tarjotaan NGA-verkkojen kautta (kuten triple play peruspalvelut). Ennakkosääntelyä rajoittamatta on kuitenkin todettava, että uusia tuotteita tai palveluja, jotka eivät kysyntä- ja tarjontapuolen kannalta ole korvattavissa toisilla, voi syntyä ja ne vaativat laajakaistanopeuksia, jotka ylittävät peruslaajakaistainfrastruktuurin fyysiset ylärajat.

68.

Arvioitaessa valtiontukea NGA-verkoille olisi sellainen alue, jolla tällaisia verkkoja ei tällä hetkellä ole ja jolla yksityiset investoijat eivät lähitulevaisuudessa rakenna tällaisia verkkoja ja joilla verkot eivät ole lähitulevaisuudessa täysin toimintakykyisiä, katsottava valkeaksi NGA-alueeksi. (69) Tässä yhteydessä ilmaisun ”lähitulevaisuus” olisi vastattava kolmen vuoden aikaa (70). Julkisilla viranomaisilla olisi oltava tietyin edellytyksin oikeus toteuttaa toimenpiteitä, joilla vastataan sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeviin ongelmiin, aluekehityksen tarpeisiin tai markkinoiden toimintapuutteeseen, kun voidaan osoittaa, että yksityisillä investoijilla ei ole aikomusta ottaa käyttöön NGA-verkkoja seuraavien kolmen vuoden aikana. Yksityisten investoijien suunnittelemien investointien olisi vähintään taattava, että kolmen vuoden aikana saavutetaan merkittävää edistystä peitossa, ja suunniteltu investointi olisi saatava päätökseen kohtuullisessa ajassa sen jälkeen (riippuen kunkin alueen ja kunkin hankkeen erityispiirteistä). Pitemmän ajanjakson käyttäminen ei olisi asianmukaista, sillä se voisi vaarantaa sellaisten alueiden edut, joilla laajakaistan levinneisyys on alhainen, suhteessa maan muihin osiin, joilla tällaisia kehittyneitä laajakaistaverkkoja on riittävästi. Viranomaiset voivat vaatia liiketoimintasuunnitelman ja yksityiskohtaisen käyttöönottoaikataulun esittämistä sekä todisteet riittävästä rahoituksesta tai muuntyyppiset todisteet, jotka osoittavat yksityisten verkko-operaattoreiden suunnitteleman investoinnin olevan luonteeltaan uskottava ja toteuttamiskelpoinen.

69.

Samoin alue olisi katsottava harmaaksi NGA-alueeksi, jos alueella on tai sillä otetaan seuraavien kolmen vuoden aikana käyttöön ainoastaan yksi NGA-verkko eikä operaattoreilla ole suunnitelmia ottaa NGA-verkkoa käyttöön seuraavien kolmen vuoden aikana. (71) Arvioitaessa sitä, voisivatko muut verkkoinvestoijat ottaa tietyllä alueella käyttöön toisia NGA-verkkoja, olisi otettava huomioon sääntely- tai lainsäädäntötoimet, jotka ovat voineet vähentää tällaisen verkon käyttöönoton esteitä (pääsy kaapelikanaviin, infrastruktuurin jakaminen jne.).

70.

Jos tietyllä alueella on tai sillä tulee seuraavien kolmen vuoden aikana olemaan useampi kuin yksi NGA-verkko, alue olisi periaatteessa katsottava mustaksi NGA-alueeksi (72).

71.

Kuten edellä 66 ja 67 kohdassa todetaan, arvioidessaan NGA-verkon käyttöönottoon myönnettävän valtiontuen yhdenmukaisuutta valtiontukisääntöjen kanssa komissio tarkastelee myös tällaisen tuen vaikutuksia olemassa oleviin laajakaistaverkkoihin, sillä vaikka NGA-verkot ovat laadullisesti paljon kehittyneempiä kuin olemassa olevat kuparipohjaiset laajakaistaverkot, molempien kautta tarjotut laajakaistapalvelut näyttävät tällä hetkellä olevan jossain määrin korvattavissa keskenään. Arvioidessaan NGA-verkoille myönnettävän valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille komissio soveltaa lisäksi tasapainotestiä (ks. 35 kohta). Erityisesti arvioidessaan ilmoitetun toimenpiteen oikeasuhteisuutta komissio tarkastelee, täyttyvätkö 51 kohdassa esitetyt edellytykset (yksityiskohtainen kartoitus ja kattavuusanalyysi, avoin tarjouskilpailu, taloudellisesti edullisin tarjous, teknologiariippumattomuus, olemassa olevan infrastruktuurin käyttö, tukkutason käyttöoikeuksien määrääminen, vertailuanalyysi ja takaisinperintämenettely). Seuraavat seikat ovat kuitenkin erityisen merkityksellisiä arvioitaessa NGA-verkkoja.

72.

Kuten peruslaajakaistapalvelujen tapauksessa, jos jäsenvaltiot täyttävät tietyt edellytykset (ks. 51 ja 71 kohta), komissio katsoo sellaisten toimenpiteiden olevan sopusoinnussa perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen kanssa, jotka tukevat NGA-verkkojen käyttöönottoa alueilla, joilla tällä hetkellä ei ole laajakaistainfrastruktuuria tai joilla olemassa olevien laajakaistaoperaattoreiden mielestä ei ole kannattavaa ottaa käyttöön NGA-verkkoja.

73.

Sellaisilla valkeilla NGA-alueilla, joilla jo on yksi peruslaajakaistaverkko (perinteinen harmaa alue), tuen myöntäminen NGA-verkolle edellyttää, että kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että i) kyseisen verkon kautta tarjotut laajakaistapalvelut eivät riitä täyttämään kansalaisten ja yrityskäyttäjien tarpeita kyseisellä alueella (ottaen myös huomioon verkkojen mahdollinen parantaminen tulevaisuudessa) ja että ii) ilmoitettuja tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa vähemmän vääristävillä keinoilla (ennakkosääntely mukaan lukien).

74.

Alueilla, joilla yksi yksityinen investoija on jo ottanut käyttöön NGA-verkon tai on ottamassa sellaisen käyttöön seuraavien kolmen vuoden aikana (ks. myös 68 kohta) eikä yksikään yksityinen investoija suunnittele toisen NGA-verkon käyttöönottoa seuraavien kolmen vuoden aikana, komission on suoritettava yksityiskohtaisempi analyysi sen varmistamiseksi, voidaanko tukitoimenpiteiden tällaisilla alueilla katsoa olevan sopusoinnussa valtiontukisääntöjen kanssa. Itse asiassa tukitoimenpiteet tällaisilla alueilla johtavat olemassa olevien investoijien syrjäytymisen ja kilpailun vääristymisen riskiin.

75.

Jotta komissio voisi todeta toimenpiteiden olevan sopusoinnussa valtiontukisääntöjen kanssa, jäsenvaltioiden olisi pystyttävä osoittamaan ensinnäkin, että olemassa oleva tai suunniteltu NGA-verkko ei ole tai ei olisi riittävä täyttämään kansalaisten ja yrityskäyttäjien tarpeet kyseessä olevilla alueilla ja toiseksi että ilmoitettuja tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa vähemmän vääristävillä keinoilla (ennakkosääntely mukaan lukien). Yksityiskohtaisen arviointinsa yhteydessä komissio arvioi erityisesti,

76.

Alueilla, joilla jo on useampi kuin yksi NGA-verkko tai yksityiset investoijat ovat mahdollisesti ottamassa käyttöön kilpailevia NGA-verkkoja, komissio katsoo, että valtiontuki uudelle julkisesti rahoitetulle kilpailevalle NGA-verkolle todennäköisesti vääristää vakavasti kilpailua eikä sen vuoksi ole sopusoinnussa valtiontukisääntöjen kanssa.

77.

Komissio katsoo, että perinteisillä mustilla alueilla, eli alueilla, joilla kilpailevat laajakaistainfrastruktuurit (xDSL ja kaapeliverkot) tarjoavat laajakaistapalveluja, olemassa olevilla verkko-operaattoreilla pitäisi olla kannustin parantaa nykyiset perinteiset laajakaistaverkkonsa erittäin nopeiksi NGA-verkoiksi, joihin ne voisivat siirtää olemassa olevat asiakkaansa. Tällaisilla alueilla valtion lisätoimenpiteet eivät periaatteessa ole tarpeen.

78.

Jäsenvaltio voi kuitenkin kiistää tällaisen väitteen osoittamalla, että olemassa olevat peruslaajakaistaverkon operaattorit eivät suunnittele investointeja NGA-verkkoihin seuraavien kolmen vuoden aikana. Sen on tällöin osoitettava esimerkiksi, että niiden investointien kehitys, joita olemassa olevat investoijat ovat viime vuosina tehneet laajakaistainfrastruktuurinsa nopeuden lisäämiseksi käyttäjien vaatimuksesta, ei ole tyydyttävä. Tällöin valtiontuesta NGA-verkkojen käyttöönottoon tehtäisiin 75 kohdassa mainittu yksityiskohtainen analyysi ja sen olisi täytettävä 3.4.5 jaksossa tarkemmin käsitellyt edellytykset.

79.

Kuten peruslaajakaistan käyttöönottoa koskevan politiikan tapauksessa valtiontuki NGA-verkon käyttöönottoon voi olla asianmukainen ja perusteltu väline, jos useat perusedellytykset täyttyvät. Lukuun ottamatta valkeita NGA-alueita, jotka ovat valkeita alueita myös peruslaajakaistan osalta (eikä lisäedellytyksiä tarvita), komissio katsoo, että 2.3.3 jaksossa ja erityisesti 51 kohdassa esitettyjen takeiden (yksityiskohtainen kartoitus ja kattavuusanalyysi, avoin tarjouskilpailumenettely, taloudellisesti edullisin tarjous, teknologiariippumattomuus, olemassa olevan infrastruktuurin käyttö, tukkutason käyttöoikeuksien määrääminen, vertailuanalyysi ja takaisinperintämenettely) lisäksi myös seuraavat edellytykset on täytettävä:

80.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

81.

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja kaikkiin ilmoitettuihin tukitoimenpiteisiin, joista se tekee päätöksen sen jälkeen, kun suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu sille jo ennen suuntaviivojen julkaisemista.

82.

Valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annetun komission ilmoituksen (74) mukaisesti komissio soveltaa näitä suuntaviivoja ilmoittamattomaan tukeen, joka on myönnetty suuntaviivojen julkaisemisen jälkeen.

83.

Komissio tarkastelee näitä suuntaviivoja uudelleen viimeistään kolme vuotta niiden julkaisemisen jälkeen markkinoita, teknologiaa ja sääntelyä koskevan merkittävän kehityksen perusteella.