[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 15.10.2009

KOM(2009) 538 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Merivalvonnan yhdentäminen:EU:n merialalle yhteinen tietojenvaihtoympäristö

{SEC(2009) 1341}

merivalvonnan yhdentäminen:

EU:N MERIALALLE YHTEINEN TIETOJENVAIHTOYMPÄRISTÖ

JOHDANTO

Euroopan unionin yhdennettyä meripolitiikkaa koskevassa tiedonannossaan Euroopan komissio ilmoitti aikovansa ” ryhtyä toimiin paremmin yhteentoimivan valvontajärjestelmän luomiseksi kokoamalla yhteen valvonta- ja jäljitysjärjestelmät, joita nykyisin käytetään meriturvallisuuden ylläpitämisessä, meriympäristön suojelussa sekä kalastuksen valvonnassa, ulkorajojen vartioinnissa ja muissa lainvalvontatoimissa . ”[1]

Eurooppa-neuvoston yleisten asioiden kokouksessa 8. joulukuuta 2008 kehotettiin komissiota edistämään jäsenvaltioiden ja yhteisön järjestelmien yhteentoimivuutta merivalvonnan kustannustehokkuuden parantamiseksi. Tämä lähestymistapa merivalvonnan yhdentämiseen vahvistettiin sekä Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) kehittämistä koskevassa etenemissuunnitelmassa, johon sisältyy yhteisen tietojenvaihtoympäristön luominen EU:n merialaa varten ,[2] että alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän äskettäin tehdyn ajantasaistamisen yhteydessä[3].

Yhdennetyn merivalvonnan tarkoituksena on muodostaa järkevän päätöksenteon tueksi tilannetietoisuus merellä harjoitetusta sellaisesta toiminnasta, joka vaikuttaa meriturvallisuuteen ja turvatoimiin, rajavalvontaan, meriympäristöön, kalastuksen valvontaan, kaupankäyntiin ja Euroopan unionin taloudellisiin etuihin sekä yleiseen lainvalvontaan ja puolustukseen.

Meritilannetietoisuus tarkoittaa merialaan liittyvän sellaisen toiminnan tosiasiallista ymmärtämistä, jolla voi olla vaikutusta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden turvatoimiin, turvallisuuteen, talouteen tai ympäristöön. Selkeästi määriteltyihin käyttäjien tarpeisiin ja oikeuksiin perustuvana tämä tietoisuus auttaa toiminnan seurannasta ja valvonnasta vastaavia viranomaisia ehkäisemään ja hallitsemaan kokonaisvaltaisesti EU:n merialaan liittyviä tilanteita, tapahtumia ja toimia.

EU:n meriala käsittää EU:n jäsenvaltioiden aluevedet, yksinomaiset talousvyöhykkeet ja mannerjalustat, sellaisina kuin ne määritellään vuonna 1982 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, sekä näillä alueilla meren pohjassa, pinnan alla, pinnalla ja meren päällä harjoitettavan toiminnan kuten laitteistot, rahtiliikenteen, veneet ja EU:n lipun alla purjehtivat, EU:n omistamat tai hallitsemat taikka EU:hun sidoksissa olevat alukset. Edellä mainittujen lisäksi se käsittää mahdolliset etsintä- ja pelastustoimen vastuualueet ja toiminta-alueet, joita siviili- tai sotilasviranomaiset ovat osoittaneet EU:n merioperaatioihin[4].

Merivalvonnan tietojen vaihtamiseen on selvästikin tarvetta. Merellä tapahtuvaa toimintaa seuraavat ja valvovat eri alojen viranomaiset keräävät tietoja toiminnasta saadakseen mahdollisimman hyvän kuvan meritietoisuudesta omaan käyttöönsä. Koska keskinäinen tietojenvaihto puuttuu, monilla käyttäjäyhteisöillä tämä kuva ei sisällä muiden alojen käyttäjien keräämiä täydentäviä tietoja. Jos olisi käytettävissä keinoja tällaisten tietojen vaihtamiseksi, eri käyttäjien kuva tietoisuudesta paranisi, mikä puolestaan tehostaisi jäsenvaltioiden viranomaisten toimintaa ja lisäisi kustannustehokkuutta.

Tämän tiedonannon tavoitteena on esittää EU:n merialan yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämisen pääperiaatteet ja käynnistää tällaisen ympäristön perustaminen . Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan tehostettua koordinointia ja yhdenmukaistamista Euroopan komission, EU:n jäsenvaltioiden ja Euroopan puolustusyhteisön tähän tarkoitukseen mahdollisesti nimeämien tahojen välillä.

HAASTEET

EU:n merialan yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämiseen liittyy seuraavia haasteita:

Käyttäjä- ja toimijayhteisöjen moninaisuus: Puolustuksesta, rajavalvonnasta, tullista, merien pilaantumisen torjunnasta, kalastuksen valvonnasta, meriturvallisuudesta ja turvatoimista, alusliikenteen hallinnasta, onnettomuuksien ja katastrofien käsittelystä, etsintä- ja pelastustoimesta sekä lainvalvonnasta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset keräävät sekä kansallisia että EU:n laajuisia tietoja omiin tarkoituksiinsa.

Vaikka tekniset keinot näiden tietojen jakamiseksi mielekkäästi ovat olemassa, suurin osa meritilannetietoisuuden muodostamiseen tarvittavista tiedoista kerätään edelleen käyttäen useita eri alojen kansallisia, EU:n laajuisia ja kansainvälisiä järjestelmiä.

Joissakin tapauksissa viranomaiset eivät edes tiedä, että samanlaisia tietoja keräävät muutkin viranomaiset ja järjestelmät. Joskus tämä taas on tiedossa, mutta tietoja ei voida vaihtaa, koska niiden vaihtamista koskevia standardeja, sopimuksia ja toimintaperiaatteita sovelletaan nykyisin vain osassa käyttäjäyhteisöistä.

Oikeudellisten puitteiden moninaisuus: Merivalvonnan eri toimet jakautuvat EU:n kolmen pilarin alaisuuteen. Valvontajärjestelmiä on kehitetty alakohtaisen, kansainvälisen ja EU:n lainsäädännön perusteella. Riippumatta siitä, mikä on EU:n viitekehys, mikään ei saisi estää jäsenvaltioita yhdentämästä merivalvonnan toimintojaan.

Rajojen yli ulottuvat uhat: Jäsenvaltioita uhkaavat tekijät EU:n merialalla ovat usein luonteeltaan sellaisia, että niitä on lähestyttävä monikansallisista ja joskus jopa monialaisista lähtökohdista, erityisesti jos toimitaan aavalla merellä.

Erityiset säännökset: Merivalvontaa aavalla merellä säännellään kansainvälisellä ja EU:n lainsäädännöllä, joissa on säännöksiä myös henkilötietojen ja luottamuksellisten tai turvaluokiteltujen tietojen käsittelystä.

SOVELTAMISALA

Edellä esitetyt haasteet huomioon ottaen yhteisen tietojenvaihtoympäristön määrittely ja toteuttaminen voivat onnistua vain, jos kaikkien käyttäjä- ja toiminnanharjoittajaryhmien näkemykset otetaan huomioon ja sovitetaan yhteen ja toissijaisuusperiaatetta noudatetaan kaikilta osin. Yhteisön ulkopuoliset naapurimaat olisi saatava mukaan siltä osin kuin sitä pidetään tarkoituksenmukaisena.

Yhteisen tietojenvaihtoympäristön katsotaan muodostuvan seuraavista osatekijöistä:

- ”Yhteinen” : koska tiedot on tarkoitus jakaa eri käyttäjäyhteisöjen kesken, data, joista tiedot muodostetaan, olisi kerättävä ainoastaan yhden kerran.

- ”Tietojen” on mahdollistettava käyttäjäkohtaisesti määritelty tilannetietoisuus. Eri käyttäjäyhteisöiltä saatavien tietojen olisi oltava yksilöitävissä, käytettävissä, ymmärrettäviä ja käyttökelpoisia. Tietojen käsittely on turvattava asianmukaisesti.

- ”Vaihtaminen” tarkoittaa, että kukin yhteisö saa ja myös tuottaa tietoja ennalta sovittujen vaatimusten ja menettelyjen mukaisesti.

- ”Ympäristöllä” tarkoitetaan alakohtaisten tietojärjestelmien yhdistämistä keskenään siten, että tulos auttaa käyttäjiä muodostamaan omasta tilannetietoisuudestaan kuvia, joiden perusteella voidaan tunnistaa suuntauksia sekä havaita poikkeamia ja uhkia.

Yhteisen tietojenvaihtoympäristön luomisella olisi varmistettava:

Yhteentoimivuus: On löydettävä tapoja ja keinoja, jotka mahdollistavat tietojen vaihtamisen sekä jo käytössä olevien[5] että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden EU:n erillisvirastojen kuten EMSAn, CFCAn, FRONTEXin ja EDAn[6] tuella parhaillaan kehittämien alakohtaisten järjestelmien välillä. Tämä tavoitteen saavuttamiseksi on kehitettävä ja vahvistettava nykyisiä ja uusia vaatimuksia, yhteyksiä, muita kuin teknisiä prosesseja ja menettelyjä, jotka mahdollistavat tietojen vaihtamisen ja sovittujen käyttöoikeuksien mukaisesti vaihdettujen tietojen suojaamisen. Sen toteutuessa paranisi myös jäsenvaltioiden sisäisten alakohtaisten järjestelmien yhteentoimivuus.

Tilannetietoisuuden parantaminen: Ympäristö tarjoaisi tietoa, joka voi selvästi auttaa parantamaan tilannetietoisuutta EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa.

Tehokkuus: Uuden ympäristön odotetaan edistävän merialan eri tahojen toteuttamien toimien yhtenäisyyttä ehkäisemällä tietojen keruun päällekkäisyyksiä ja alentamalla siten huomattavasti kaikkien siihen osallistuvien toimijoiden kustannuksia. Aikanaan voi olla mahdollista kehittää monitoiminnallinen lähestymistapa eri käyttäjäyhteisöjen valvontavälineiden ja -resurssien käyttöön.

Toissijaisuus: Valtaosa merivalvontatoimista toteutetaan jäsenvaltioiden vastuulla. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot vastaavat virastoiltaan, hallintoelimiltään ja kansallisilta toiminnanharjoittajiltaan saatavien tietojen keräämisen ja tarkistamisen koordinoinnista käyttäen tähän mieluiten yhtä ainoaa kansallista koordinaatiomekanismia. Jäsenvaltiot hallinnoivat tarvittaessa myös ulkopuolisille tahoille annettavia käyttöoikeuksia, määrittelevät tietoturvatasot sekä hyväksyvät uutuusvalvonta- ja tietoturvamekanismit ja valvovat niitä.

EU:N MERIALAN YHTEISEN TIETOJENVAIHTOYMPÄRISTÖN KEHITTÄMISEN PÄÄPERIAATTEET

Periaate 1: Kaikkien käyttäjäyhteisöjen yhteenkytkeminen

Yhteisen tietojenvaihtoympäristön ansiosta jäsenvaltioiden viranomaisten pitäisi voida käyttää merivalvontatietoja nykyistä tehokkaammin. Tietojen vaihtamisen tehostamiseksi eri käyttäjäyhteisöjen välillä olisi laadittava Euroopan yhteisön tasolla yhteisiä sääntöjä ja vaatimuksia. Kullekin yhteisölle olisi annettava sen oman käyttäjäkohtaisen tilannekuvan muodostamiseksi mahdollisuus tuottaa tietoa tai saada sitä kansallisesti tiedontarpeen perusteella kansainvälisistä[7], alueellisista[8], yhteisön[9], sotilaallisista[10] ja sisäisistä turvajärjestelmistä ja -mekanismeista[11] tiedon käyttöä koskevia ehtoja ja määriteltyjä käyttäjäoikeuksia noudattaen.

Huomioon otettavat seikat

1) Joustava tietojenvaihtoympäristö: Yhteisen tietojenvaihtoympäristön on oltava riittävän suojattu, mutta myös riittävän joustava, jotta se voi mukautua uusien käyttäjien tarpeisiin ja tilanteisiin. Tällä tarkoitetaan sitä, että jokaisen yhteiseen tietojenvaihtoympäristöön osallistuvan käyttäjäyhteisön on tarpeen saada mahdollisimman paljon tietoa omia toiminnallisia vaatimuksiaan vastaavan yksilöllisen tilannekuvan muodostamiseksi. Tällainen tarve on todettu esimerkiksi yhteisissä Frontex-toimissa laittoman toiminnan ehkäisemiseksi EU:n eteläisillä ulkorajoilla.

2) Kattavien tietojen tuottaminen paremman päätöksenteon tueksi: Päätöksentekokapasiteetin parantaminen edellyttää kaikkien yhteisöjen osallistumista. Tietojen vaihdon esimerkiksi siviiliviranomaisten ja puolustusvoimien välillä on oltava kaksisuuntaista, ja tietoturvaa koskevien sääntöjen noudattamisesta on huolehdittava.

Suositukset

1) Ei tietojen päällekkäisyyttä: Liikenteen seurantaa koskeva data olisi levitettävä SafeSeaNet-järjestelmän[12] välityksellä vain kerran. Sen jälkeen se olisi annettava kaikkien hyväksyttyjen käyttäjien, myös puolustusvoimien saataville EU:n nykyisten tai tarvittaessa muutettujen oikeudellisten sääntöjen mukaisesti.

2) Yhteentoimivuus kaikissa EU:n käyttäjäyhteisöissä: EU:n sotilasvoimien tuki siviilijohtoiselle meriturvallisuudelle ja turvatoimille, katastrofiapu mukaan luettuna, edellyttää kaikkien asiaan liittyvien kansallisten toimijoiden yhteentoimivuuden ja yhteenliitettävyyden parantamista.

3) Kansallinen koordinointi: Meriturvallisuuteen liittyvien toimien hallinnointitapoja olisi parannettava ensin kansallisesti. Tässä tarkoituksessa on suositeltavaa, että alakohtaisiksi tietokeskuksiksi jo yksilöidyt viranomaiset toimisivat rajapintoina yhteisessä tietojenvaihtoympäristössä.

4) Kansainvälinen ja alueellinen yhteistyö: EU:n merivalvontajärjestelmien välisiä rajapintoja luotaessa olisi huolehdittava mahdollisuudesta jakaa valittuja osia tiedoista kolmansien maiden kanssa. Lisäksi olisi otettava huomioon tällaisten tietojen turvaamista ja vastavuoroisuutta koskevat kysymykset. Viisi merialuetta (Itämeri, Pohjanmeri, Atlantti, Välimeri ja Mustameri) sekä kaukaisimmat alueet muodostavat laajan kokonaisuuden, jolla on omia erityisiä uhkia. Lisätoimet ovat tarpeen, jotta näihin uhkiin voidaan varautua asianmukaisesti.

Periaate 2: Tekninen kehys yhteentoimivuudelle ja tulevalle yhdentämiselle

EU:n merialan yhteinen tietojenvaihtoympäristö on parhaiten toteutettavissa luomalla epähierarkkiset tekniset puitteet merialan seuranta- ja valvontajärjestelmille. Tällainen rakenne olisi suunniteltava siten, että muodostuu eri tietokerrosten kustannustehokas vuorovaikutus, joka mahdollistaa käyttäjien määrittelemien tilannekuvien parantamisen. Järjestelmän rakenteen on mahdollistettava tietojen kerääminen, sulauttaminen, analysointi, levittäminen ja hallinnointi asianmukaisella tasolla hajautetusti, turvallisuusseikat (esim. tiedustelu) huomioon ottaen ja noudattaen tietosuojamääräyksiä, kansainvälisiä sääntöjä ja toiminnallisia vaatimuksia. Olemassa olevia järjestelmiä olisi käytettävä kaikin tavoin hyväksi.

Huomioon otettavat seikat

1) Järjestelmien yhteentoimivuus ja yhteenliittäminen: Sen sijaan, että kaikki tiedot tallennettaisiin yhteen tietokantaan, kunkin käyttäjäyhteisön olisi annettava tietonsa muiden sellaisten käyttäjäyhteisöjen saataville, jotka tarvitsevat niitä ja ovat oikeutettuja saamaan ne käyttöönsä. Kukin käyttäjäyhteisö olisi siis omien tietojensa julkaisija ja samalla muiden käyttäjäyhteisöjen julkaisemien tietojen tilaaja tiedontarpeen perusteella. Järjestelmän rakenteen olisi mahdollistettava tiedon käytettävyys yhteisillä standardeilla, joiden ansiosta kaikki käyttäjät voivat luottaa saamaansa tietoon ja säilyttää käyttöoikeuden ainoastaan valtuutetuilla käyttäjillä.

2) Yhteisön järjestelmän käyttö: Tietynlaisia tietoja on helpompaa ja kustannustehokkaampaa kerätä ja levittää keskitetysti. Kaikkien käyttäjäyhteisöjen pitäisi käyttää yhteisön SafeSeaNet-verkostoa, jota olisi kehitettävä edelleen siten, että se voi toimia pääasiallisena vaihtoalustana EU:n merialan tiedoille, jotka koskevat satamien saapumis- ja lähtöilmoituksia, vaarallisten aineiden ilmoituksia, meriturvallisuusilmoituksia, vaaratilanteita ja onnettomuuksia, AIS- ja LRIT-järjestelmiä sekä ympäristön pilaantumisen seurantaa. Järjestelmän hallinnoinnista ja kehittämisestä vastaa komissio, jota avustaa direktiivissä 2002/59/EY perustettu SafeSeaNet-verkoston korkean tason ohjausryhmä.

3) Alakohtaisten järjestelmien käyttö turvaluokiteltujen tietojen vaihtamiseen: Tietynlaisten tietojen kuten turvaluokiteltujen arkaluontoisten tietojen (esim. sisäiseen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät tiedustelutiedot) osalta on tarpeen noudattaa alakohtaista lähestymistapaa, jotta voidaan suojata asianomaisten käyttäjäyhteisöjen tai vastaanottajien turvallisuusintressit. Tällaisia tietoja olisi periaatteessa vaihdettava tiedontarpeen perusteella ja ainoastaan asianomaisen käyttäjäyhteisön sisällä. Tarpeen mukaan tietoja voidaan vaihtaa muiden käyttäjäyhteisöjen tai vastaanottajien kanssa kansallisesti lainsäädäntöä noudattaen sekä muiden jäsenvaltioiden kanssa käyttäen yhteisön järjestelmiä.

4) Alueelliset lähestymistavat: Jäsenvaltioiden olisi harkittava, olisiko syytä kehittää valmiuksia muodostaa merellä harjoitettavista laittomista ja laillisista toimista yhteinen tilannetietoisuus, jonka avulla voitaisiin parantaa alueellisia reaktiovalmiuksia.

Suositukset

1) Tekniset puitteet: Rakennetta suunniteltaessa olisi otettava täysimääräisesti huomioon kansallisten viranomaisten toimivaltuudet, joista säädetään jäsenvaltioiden ja yhteisön lainsäädännössä. Rakenteesta olisi suunniteltava eri tietokerrosten kustannustehokas yhtymäkohta, joka perustuu yhteentoimivuuteen ja yhteisiin standardeihin. Näiden tietokerrosten olisi tarjottava käyttäjille parhaat tekniset ratkaisut tiedonsaantiin, tehokkaaseen tietojen louhintaan ja korrelaatioprosesseihin sekä yhdenmukaistetut kriteerit normaalin ja poikkeavan toiminnan määrittämiseksi. Tätä varten on sovittava tietojen käsittelyä koskevista yhteentoimivista tietomalleista ja standardeista sekä perustettava suojattuja viestintäkanavia ennalta määriteltyjen käyttöoikeuksien mukaisille tietojen käyttäjille.

Esimerkki tietokerroksista (ei hierarkkinen):

[pic]

*Operatiivinen tilannekuva

Tietojen kerääminen, sulauttaminen, analysointi ja levittäminen voitaisiin toteuttaa seuraavasti:

- Kerääminen: esimerkiksi sotilas- ja siviiliviranomaisten tietojen keräämisessä voidaan välttää päällekkäisyyksiä käyttämällä samoja välineitä (maassa olevat välineet, satelliitit, anturit).

- Sulauttaminen: tietojen sulauttamisella voidaan täyttää tiedoissa olevia aukkoja ja vähentää eri lähteistä saatujen tietojen epävarmuutta.

- Analyysi: arkaluontoisuusanalyysi olisi tehtävä erikseen.

- Tulosten levittäminen: oikeat tiedot olisi saatava oikean päätöksentekijän käyttöön oikeaan aikaan. Tietojen käyttöoikeus edellyttää asianmukaisia lupia.

2) Yhteentoimivuus ja yhteiset standardit: Rakenne edellyttää myös parasta mahdollista teknistä ratkaisua palvelun synkronoimiseksi, tietojen laadukkuutta sekä parhaisiin toimintatapoihin perustuvia standardimenetelmiä sanaston ja tiedonvaihdon osalta. Tämä on keskeisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa EU:n ja sen naapurimaiden toimien yhdenmukaisuus erityisesti yhteisillä aluemerillä.

3) EU-virastot: Asiaa käsittelevät EU-virastot ovat tärkeitä tuki- ja koordinaatiotoimien tarjoajia omissa käyttäjäyhteisöissään. Lisäksi ne voivat toimia tarvittaessa tietojenvaihdon keskuksina.

Periaate 3: Tietojen vaihtaminen siviili- ja sotilasviranomaisten välillä

Päällekkäisyyksien välttämiseksi ja kustannustehokkuuden vuoksi siviili- ja sotilasviranomaisten olisi annettava toisilleen valvontatietoja. Tämä edellyttää kaksisuuntaisen tietojenvaihdon mahdollistavia tietojen käyttöoikeutta ja käyttöä koskevia yhteisiä standardeja ja menettelyjä, joissa on tarpeen ottaa huomioon viranomaisten erilaiset tavoitteet ja toimivaltuutukset.

Huomioon otettavat seikat

1) Kansallisessa ja yhteisön lainsäädännössä vahvistetut kansallisten, alueellisten tai kansainvälisten viranomaisten tehtävät ja toimivaltuudet huomioon ottaen jäsenvaltioiden asevoimien tuki siviilijohtoiselle meriturvallisuudelle ja sisäisille turvatoimille on tärkeää ja edellyttää parempaa yhteentoimivuutta ja yhteenliitettävyyttä kaikkien toimijoiden välillä. Vastaavasti siviilitahojen tuottamista tiedoista voi olla hyötyä sotilasoperaatioissa.

2) Kansallisen ja yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano edellyttää sääntöjä ja valmiuksia toimia aavalla merellä. Esimerkiksi teräväpiirtoisten satelliittikuvien kerääminen ja analysointi, lentopartiointi, miehittämättömien tutkimusalustojen käyttö sekä vedenalaisten äänien havaitseminen ja analysointi edustavat aikaisemmin tyypillisesti puolustustarkoituksiin käytettyä teknologiaa, jota on nyttemmin alettu pitää hyödyllisenä myös siviilikäytössä. Toisaalta siviilikäyttäjäyhteisöiltä voi olla yhteisessä tietojenvaihtoympäristössä saatavilla paljon tietoja, joista voi olla puolustusyhteisölle hyötyä tunnistetun meritilannekuvan muodostamisessa.

Suositukset

1) Koordinoinnin tehostaminen : Jotta edellä kuvaillut tavoitteet yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämiseksi olisi mahdollista saavuttaa, tarvitaan tiivistä koordinointia Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja niiden tahojen välillä, joita Euroopan puolustusyhteisö mahdollisesti nimeää tähän tarkoitukseen. Kun tätä tehostettua koordinointia toteutetaan toimintalinjojen muodossa, on noudatettava täysimääräisesti kunkin käyttäjäyhteisön oikeudellisia puitteita.

2) Valvontakeinojen parempi käyttö kaikissa yhteisöissä : Valtuutetuilla siviili- ja sotilaskäyttäjillä pitäisi olla mahdollisuus tuottaa tietoja ja saada niitä merivalvontaa varten kehitetyistä eurooppalaisista valvontavälineistä. Teknisesti tämä edellyttää yhteisiä sääntöjä tällaisten tietojen vaihtamisesta, koontamisesta ja esittämisestä yksittäisille käyttäjille tarvittaessa.

3) Avaruudesta saatavat tiedot: Eurooppa on sitoutunut kehittämään omaa operatiivista kaukokartoitusvalmiuttaan ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan (GMES) ohjelmalla. Meritilannetietoisuuden parantaminen avaruusresurssien avulla voi tukea siviili- ja sotilasviranomaisten toteuttamia toimia kuten meriliikenteen ja merien pilaantumisen seurantaa sekä laittoman toiminnan torjuntaa merellä. Merien pilaantumista seurataan jo nyt avaruudesta käsin EMSAn CleanSeaNet-järjestelmässä. Edellä mainittuja ongelmia pyritään ratkaisemaan myös GMES-järjestelmällä, joka edistää osaltaan turvasovelluksia EU:n ulkoisten merirajojen valvonnassa ja tukee EU:n ulkoisia toimia.

Periaate 4: Erityiset säännökset

Yhteisen tietojenvaihtoympäristön luomiseksi tarvittavien seuranta- ja valvontatietojen vaihtamisen esteet olisi yksilöitävä EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Näitä esteitä poistettaessa on otettava asianmukaisesti huomioon muun muassa tietojen luottamuksellisuuden turvaaminen, henkisen omaisuuden ja henkilötietojen suojaaminen sekä tietojen omistusoikeudet kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

Huomioon otettavat seikat

1) Henkilötietojen käsittely: Edellisissä jaksoissa mainittuihin toimiin voi liittyä henkilötietojen käsittelyä. Yhteisen tietojenvaihtoympäristön yhteydessä on otettava huomioon Euroopan unionissa sovellettavan henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön periaatteet[13]. Henkilötietojen keräämisellä olisi oltava oikeutettu tarkoitus, ja niiden käytön ja siirtämisen olisi sovittava yhteen keräämisen alkuperäisen tarkoituksen kanssa.

2) Luottamuksellisuusvaatimukset: Näyttää siltä, että merkittävä osa merialan ilmoitus- ja valvontatiedoista on turvaluokiteltuja ja/tai niitä on pidettävä (kaupallisesti) luottamuksellisina. Luottamuksellisuuden osalta perustavaa laatua oleva este on eräiden seurantaa ja valvontaa koskevien keskeisten välineiden luottamuksellisuusvaatimusten yksilöivyys. Tämän vuoksi tällaisia tietoja käsiteltäessä ja edelleen toimitettaessa on varmistettava, että myös tietojen vastaanottajia sitoo, kuten nykyisin LRIT-järjestelmässä, luottamuksellisuus ja salassapitovelvollisuus.

3) Tietojen vaihtaminen siviili- ja sotilasviranomaisten välillä : Koska tietoja voi olla mahdollista vaihtaa eri viranomaisten (sotilasviranomaiset mukaan luettuna) välillä, on tarpeen tutkia tarkemmin, miten voidaan taata turvaluokiteltujen tietojen, luottamuksellisten liiketietojen ja rikostutkintaan liittyvien tietojen eheys ja henkilötietojen suojaaminen.

Suositukset:

1) Kaikkien osallistujien oikeusvarmuuden takaamiseksi ehdotetaan, että olemassa olevista eri tietokannoista peräisin olevien tietojen siirtämiselle rajojen yli olisi luotava tiedontarpeeseen perustuvat selkeät oikeudelliset puitteet, joissa määritellään vähintään tietojen luonne, tietojen tuottajien valmiudet, tietojenvaihdon tarkoitus (ja menetelmät) sekä tietojen mahdolliset vastaanottajat. Lisäksi olisi varmistettava tarvittavilla suojatoimilla (eräiden) tietojen luottamuksellisuuden suojaaminen ja tietoturva sekä tarvittaessa henkilötietojen suojaaminen ottaen huomioon EU:n voimassa olevat säännökset ja operatiiviset järjestelmät.

2) Asevoimien, valtion turvallisuuden ja rikoslain osalta henkilötietojen käsittely ei sisälly nykyiseen tietosuojaa koskevaan oikeudelliseen kehykseen. Tietosuojaa voidaan kuitenkin käsitellä tapauskohtaisesti näiden alojen oikeudellisissa välineissä sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla[14]. Lisää suojatoimia tarvitaan näin ollen siinä tapauksessa, jos henkilötietoja suunnitellaan vaihdettavan nykyisen tietosuojalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien viranomaisten (esim. kalastusviranomaisten) ja sen ulkopuolelle (nykyisin) jäävien viranomaisten (esim. asevoimat, valtion turvallisuudesta vastaavat viranomaiset) kesken.

TULEVA KEHITYS

Edellä esitettyjen EU:n merialan yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämisen pääperiaatteiden tarkoituksena on käynnistää EU:ssa ja jäsenvaltioissa pohdiskelu, johon olisi saatava mukaan kaikki käyttäjäyhteisöt, jotta niiden tarpeet ja näiden tarpeiden tyydyttämiseksi tarvittavat toimintavaihtoehdot voidaan yksilöidä selkeästi. Tätä varten komission yksiköt tekevät yhteistyötä Euroopan puolustusviraston asiantuntijaryhmän kanssa osana meriturvallisuusraportin laatimista koskevaa toimeksiantoaan.

Tässä yhteydessä ehdotetaan, että jäsenvaltioiden siviili- ja sotilasalojen eri EU-toimijoiden välille perustettaisiin pysyvät yhteistyörakenteet, jotta voidaan löytää innovatiivisia ratkaisuja nykyisten säännösten puitteissa. Tällainen yhteistyö lisäisi nykyisten siviili- ja sotilasjärjestelmien yhteentoimivuutta ja yhteenliitettävyyttä.

Yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämiseen tähtäävää työtä ehdotetaan toteutettavaksi jäsenvaltioiden asiantuntijoista muodostuvassa merivalvonnan yhdentämistä käsittelevässä komission ryhmässä siten, että se sovitetaan yhteen muun alakohtaisissa ryhmissä ja komiteoissa niiden toimivaltuuksien mukaisesti tehtävän työn kanssa. Asiantuntijaryhmä käsittelisi erityisesti kysymystä järjestelmän rakenteesta tietojen vaihtamiseksi eri alakohtaisten järjestelmien välillä, ottaen huomioon nykyiset oikeudelliset puitteet, sekä tarkastelisi menettelytapakysymyksiä ja tietojenvaihdon teknologisia esteitä.

Yhteisen tietojenvaihtoympäristön rakentamisen ei pitäisi haitata nykyisten ja suunniteltujen alakohtaisten tietojärjestelmien kehittämistä ja kehittymistä, kunhan otetaan huomioon yhteentoimivuus, jota tarvitaan tietojen vaihtamiseksi muiden järjestelmien kanssa.

Kertautuvaa lähestymistapaa noudattaen pääperiaatteita voidaan tarkistaa erityisesti seuraavassa lueteltavien kolmen hankkeen tulosten perusteella. Hankkeiden tarkoituksena on arvioida eri jäsenvaltioista olevien käyttäjien ja käyttäjäyhteisöjen kykyjä vaihtaa tietoja:

1) Merivalvonnan yhdentämistä Välimerellä koskeva pilottihanke ja sen Atlanttiin liittyvät toimet[15]. Tämän kaksivuotisen hankkeen tarkoituksena on testata kyseisellä alueella kuuden jäsenvaltion valmiuksia vaihtaa valvontatietoja rajavalvonnasta, huumausainekaupan, terrorismin ja salakuljetuksen torjunnasta sekä merien pilaantumisen ehkäisemisestä. Hanke on tarkoitus aloittaa vuoden 2009 lopussa.

2) Merivalvonnan yhdentämistä Euroopan pohjoisilla merialueilla koskeva pilottihanke[16], jolla on samanlaisia tavoitteita ja sama suunniteltu kesto kuin edellä mainitulla Välimeren pilottihankkeella.

3) Tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännen puiteohjelman (turvallisuus-aihealue) vuoden 2010 työohjelmassa on julkaistu ehdotuspyyntö demonstrointiohjelmasta, jonka tarkoituksena on merirajojen valvontaa koskevan ”järjestelmien järjestelmät” -ratkaisun laajamittainen integrointi, validointi ja demonstrointi. Tärkeimpiä kysymyksiä ovat pienten alusten havaitseminen, tietojen sulauttaminen poikkeamien löytämiseksi, yhteentoimivuus ja kohtuuhintaisuus. Ratkaisua testataan valitulla alueella meriulkorajalla. Tarkoituksena on osoittaa, mihin suuntaan EU:n merialan yhteistä tietojenvaihtoympäristöä olisi teknisestä näkökulmasta kehitettävä. Lisäksi seitsemännen puiteohjelman avaruus-aihealueen yhteydessä on julkaistu ehdotuspyyntö GMES-palvelun operaatiota edeltävän vaiheen valmiuksien kehittämisestä merivalvontaa varten.

Luettelo muista EU:n aloitteista merivalvonnan yhdentämiseksi on tämän tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

PÄÄTELMÄT

Merivalvontaa koskevan yhdennetyn lähestymistavan myötä merialan toiminnasta vastaavien viranomaisten työskentelyn pitäisi tehostua näiden saadessa käyttöön enemmän tehtäviensä suorittamiseksi tarvittavia välineitä ja tietoja. Tästä odotetaan olevan seurauksena operaatioiden tehostuminen ja toimintakustannusten väheneminen. Mahdolliset säästöt EU:n tasolla ovat merkittäviä, sillä tarve havaita, todeta ja seurata esimerkiksi laitonta muuttoliikettä tai laitonta kalastusta sekä puuttua niihin samoin kuin ehkäistä onnettomuuksia merellä, suojella ympäristöä ja edistää kaupankäyntiä lisääntyy koko ajan. Prosessista saatavat hyödyt vaikuttavat myönteisesti kansalliseen turvallisuuteen, turvatoimiin merellä ja meriturvallisuuteen, meriympäristön suojeluun, rajavalvontaan ja yleiseen lainvalvontaan.

Tämän vuoksi komissio kehottaa neuvostoa, Euroopan parlamenttia, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa

- tukemaan tässä tiedonannossa esitettyjä tavoitteita

- antamaan vastuualueidensa mukaisesti tukensa ehdotetulle lähestymistavalle.

[1] KOM(2007) 575 lopullinen, 10.10.2007.

[2] KOM(2008) 68 lopullinen, 13.2.2008, s. 9.

[3] Direktiivi 2009/71/EY alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 101). Yhtä merkityksellinen on alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annettu asetus (EY) N:o 725/2004 (EUVL L 129, 29.4.2004, s. 6).

[4] Vaikka kaikki ”EU:n merialaan” sisältyvät alueet vaikuttavat suoraan tai välillisesti EU:n politiikkaan ja intresseihin, kaikki niistä eivät kuulu EU:n toimivaltaan.

[5] Esim. SafeSeaNet, CleanseaNet ja EMSAn tietokeskus EU LRIT.

[6] Käytetyt termit ja lyhenteet esitetään tämän tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

[7] Esim. AIS, LRIT.

[8] Esim. BSRBCC, BSBC.

[9] Esim. SafeSeaNet, EU LRIT -tietokeskus, CleanSeaNet, VMS, EUROSUR.

[10] Esim. MSSIS, VR-MTC, SUCBAS.

[11] Esim. MAOC-N, CeCLAD, FRONTEXin tietojärjestelmä.

[12] Neuvoston direktiivi 2002/59/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/17, 22 a artikla.

[13] Direktiivi 95/46/EY yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31) ja sen kansalliset täytäntöönpanosäännökset; Asetus (EY) N:o 45/2001 yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1); Euroopan neuvoston yleissopimus yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä (ETS 108); Sopimusta on täydennetty lisäpöytäkirjalla, joka koskee valvontaviranomaisia ja tietojen siirtoja eri maiden välillä (ETS 181, 8. marraskuuta 2001) ja 17 päivänä syyskuuta 1987 annetulla Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksella R (87) 15 henkilötietojen käytön sääntelemisestä poliisialalla

[14] Neuvoston puitepäätös 2008/977/YOS, tehty 27 päivänä marraskuuta 2008, rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta (EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60).

[15] Ehdotuspyyntö MARE/2008/13.

[16] Ehdotuspyyntö MARE/2009/41.