[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel, 30.1.2008

SEK(2008) 93

KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Oheisasiakirja

ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTENARVIOINTIRAPORTISTA, JOKA KOSKEE YLEISIIN ELINTARVIKKEIDEN MERKINTÄVAATIMUKSIIN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ

{KOM(2008) 40 lopullinen}{SEK(2008) 92}{SEK(2008) 94}{SEK(2008) 95}

TIIVISTELMÄ

JOHDANTO

Elintarvikkeiden yleisiä merkintävaatimuksia säännellään direktiivillä 2000/13/EY, joka on kodifioitu versio direktiivistä 79/112/EY. Vaikka yksi tärkeä muutos tehtiinkin äskettäin vuonna 2003 (allergiaa aiheuttavat ainesosat), useimmat säännöksistä ovat peräisin vuodelta 1978. Sekä elintarvikemarkkinoiden että kuluttajien odotusten kehitys tekee tämän lainsäädännön ajantasaistamisesta ja nykyaikaistamisesta välttämätöntä.

Elintarvikkeiden yleisiä merkintävaatimuksia ja ravintoarvomerkintöjä koskevan yhteisön lainsäädännön tarkistus sisältyy yksinkertaistamista koskevaan komission työohjelmaan.

MENETTELYTAPAKYSYMYKSET JA SIDOSRYHMIEN KUULEMINEN

Keskeisiä sidosryhmiä kuultiin vuosina 2003–2007. Kuulemismenettelyn pohjana oli elintarvikkeiden merkinnöistä annetun lainsäädännön arviointiin liittyvän, vuonna 2003 tehdyn tutkimuksen valmistuminen. Tutkimuksen päätelmissä tuotiin esiin ne avainkohdat, joihin komission olisi keskityttävä ehdotuksessa, jonka tarkoituksena on nykyaikaistaa merkintöjä koskeva yhteisön lainsäädäntö ja vastata kuluttajien toiveisiiin.

Kaikkia sidosryhmiä kuultiin laajalti niiden näkemysten kartoittamiseksi voimassa olevasta lainsäädännöstä ja muutostarpeista. Internetissä järjestettiin avoin kuuleminen 13.3.2006–16.6.2006.

Vaikutusten arviointia varten perustettiin komission yksiköiden välinen ryhmä. Euroopan komission vaikutustenarviointilautakunta (Impact Assessment Board, IAB) tutki vaikutusten arvioinnin tulokset ja antoi lausuntonsa.

Ongelmien kartoittaminen

Vaikutusten arviointi koskee direktiivin 2000/13/EY tarkistusta; kyseisessä direktiivissä säädetään elintarvikkeiden etiketeissä annettavista pakollisista tiedoista. Sidosryhmät eivät ole laajan kuulemisen yhteydessä asettaneet kyseenalaiseksi tämän lainsäädännön päätarkoitusta. Voimassa olevien vaatimusten perussisältöä pidetään arvokkaana säännöstönä, eivätkä sidosryhmät näytä toivovan muutoksia lainsäädännön keskeisiin osiin.

Lainsäädännön jotkin osa-alueet eivät kuitenkaan toimi tehokkaasti eivätkä täytä kaikilta osin alkuperäisiä tavoitteita. Yleisesti on esitetty kritiikkiä yhteisön koko merkintälainsäädännön hajanaisuudesta ja erityisesti täytäntöönpanopäivämäärien koordinoinnin puutteesta. Kun on kyse laaja-alaisista elintarvikkeiden merkinnöistä, on oltu huolestuneita selvyyden ja oikeusvarmuuden puutteesta sekä siitä, ettei säännöillä ole kyetty vastaamaan sidosryhmien nykyisiin tarpeisiin ja odotuksiin (jotka ovat muuttuneet ajan kuluessa).

Kuulemismenettely osoitti, että tiettyjä pääkysymyksiä on tarpeen tarkastella uudelleen. Sidosryhmillä on kuitenkin hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miten näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä.

Tavoitteet

Elintarvikkeiden merkintöjä koskevan lainsäädännön päätavoitteita ovat seuraavat:

( annetaan kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia, turvallisia, terveellisiä ja kestävän kehityksen mukaisia valintoja;

( annetaan kuluttajille asiaankuuluvia, hyödyllisiä ja oikeutetusti odotettuja tietoja;

( varmistetaan sisämarkkinoiden häiriötön toiminta;

( tuetaan kilpailumyönteisiä markkinoita.

Tämä tavoite huomioon ottaen tarkistuksen olisi laajalti ottaen heijastettava seuraavia erityistavoitteita:

( varmistetaan annettavien tietojen johdonmukaisuus ja selkeys;

( suojellaan kuluttajien terveyttä ja käsitellään erityisiä kuluttajien tietovaatimuksia;

( vältetään harhaanjohtavia ilmauksia ja poistetaan nykyiset epäjohdonmukaisuudet;

( annetaan toimialalle mahdollisuus innovaatioihin, jotta se voi käyttää täysimääräisesti hyväksi merkintöjen voimaa tuotteidensa myynnissä, ja palkitaan sitä niistä.

Keskeiset linjakysymykset ja yksinkertaistamisesta odotettavat hyödyt

Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja yksinkertaistamisprosessin mukaisesti on harkittu useita toimenpiteitä. Ottaen kaikin puolin huomioon kuulemisen yhteydessä esiin tulleet yksinkertaistamistarpeet on kyseiset toimenpiteet jaettu kahteen ryhmään:

Yleiset yksinkertaistamiskeinot

( Perustetaan joustava alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa noudattava mekanismi (uusi merkintöjen hallinnointi), joka antaa toimialalle mahdollisuuden innovointiin ja mahdollistaa merkintäsääntöjen mukauttamisen erilaisiin ja jatkuvasti muuttuviin markkinoihin ja kuluttajien vaatimuksiin.

( Laaditaan uudelleen erilaiset laaja-alaiset merkintäsäännökset. Kyseisten säännösten yhteensulauttaminen maksimoi yhteisön sääntöjen synergian, minimoi niiden päällekkäisyyden ja toiston ja lisää niiden selvyyttä ja johdonmukaisuutta. Tämä on tehokas yksinkertaistamismenetelmä, jonka ansiosta talouden toimijoiden ja täytäntöönpanoviranomaisten pitäisi saada käyttöönsä selvempi ja virtaviivaisempi sääntelykehys. Harkinnassa oli myös kaiken merkintälainsäädännön, alakohtaiset vaatimukset mukaan luettuina, kokoaminen yhteen säädökseen, mutta se olisi johtanut vieläkin monimutkaisempaan lähestymistapaan.

( Poistetaan epäjohdonmukaisuudet laaja-alaisten ja alakohtaisten sääntöjen väliltä aina kun se on mahdollista.

( Rationalisoidaan pakollisia tietoja (ajantasaistetaan, selvennetään, poistetaan tarpeettomia osia), joita vaaditaan direktiivin 2000/13 / EY 3 artiklan 1 kohdassa.

Toimenpiteet, joilla kuulemisten yhteydessä todettiin olevan merkittävämpiä vaikutuksia ja joista suoritettiin yksityiskohtaisempi analyysi. Seuraavien kysymysten käsittely edistäisi yksinkertaistamista, koska se helpottaisi sääntöjen noudattamista ja lisäisi selkeyttä sidosryhmien kannalta:

( Etikettien luettavuus – tavoitteena on yksinkertaistaa ja parantaa tapaa, jolla tiedot annetaan kuluttajille, ja tehdä toimijoiden kannalta helpommaksi noudattaa yleistä vaatimusta luettavista ja selkeistä etiketeistä.

( Puuttuvat tiedot allergiaa aiheuttavista ainesosista pakkaamattomissa elintarvikkeissa – tavoitteena on suojella kuluttajien terveyttä ja varmistaa johdonmukaisuus tietojen antamisessa.

( Alkuperämerkintä – tavoitteena on yksinkertaistaa nykyistä tilannetta, jossa epävarmuus on johtanut siihen, että käytössä on runsaasti harhaanjohtavia vapaaehtoisia merkintöjä alkuperästä ja käynnissä on ikuinen keskustelu siitä, miten pitäisi vastata toistuviin kuluttajien vaatimuksiin elintarvikkeiden alkuperän ilmoittamisesta. Tämän kysymyksen ratkaisu lisäisi lainsäädännön selkeyttä, helpottaisi sääntöjen noudattamista alan toimijoiden kannalta ja parantaisi kuluttajien ymmärrystä alkuperämerkinnöistä.

( Epäjohdonmukaiset tiedot ainesosista ja erityisesti ainesosien luetteloiminen alkoholijuomissa – tavoitteena on järkeistää vallitsevaa tilannetta selkeyttämällä nykyistä oikeudellisesti epävarmaa tilaa.

Perusvaihtoehdot

Vaikutustenarviointiraportissa kuvataan useita vaihtoehtoja yhteisön toimiksi, joilla voidaan ratkaista näitä kysymyksiä. Vaihtoehtojen ääripäitä ovat jatkotoimista luopuminen ja sääntelytoimet. Vaikka niin sanottuja ”peruslähestymistapoja” harkittiin, koska asianomainen aloite koskee tarkistusta, jolle on määritetty selkeät kohteet laajassa kuulemismenettelyssä, yksityiskohtainen vaikutusten analysointi on pohjautunut toimintavaihtoehtoihin, jotka koskevat neljää tärkeintä kysymystä, jotka määritettiin mahdollista lainsäädännön tarkistusta varten.

Toimenpiteistä luopuminen merkitsisi nykyisen hajanaisen lainsäädäntötilanteen säilymistä, ja sillä olisi seuraavat kielteiset vaikutukset:

- hajanaiset ja sekavat säännöt haittaavat tehokasta täytäntöönpanoa;

- elintarvikealan toimijoille aiheutuu tarpeetonta taakkaa epäajanmukaisista, tarpeettomista tai epäselvistä vaatimuksista;

- kuluttajat käyttävät etikettejä vaihtelevasti;

- merkinnät ovat tehottomia viestintävälineenä;

- lainsäädäntöä ei mukauteta vastaamaan muuttuvia markkinoita ja kuluttajien oikeutettuja vaatimuksia.

Toimenpiteinä harkittiin sääntelyn purkamista, kansallista lainsäädäntöä, muuta kuin lainsäädäntöön perustuvaa lähestymistapaa tai yhteisön lainsäädännön ajantasaistamista.

Sääntelyn purkamiseen perustuva lähestymistapa merkitsisi elintarvikkeiden merkintöjä koskeviin laaja-alaisiin sääntöihin liittyvien perussäädösten kumoamista, millä olisi suora vaikutus alakohtaisiin merkintäsääntöihin. Yhdenmukaistamattomat säännöt haittaisivat sisämarkkinoita, johtaisivat huonoon tiedotukseen ja alentaisivat kuluttajansuojan tasoa. Voimassa olevien sääntöjen kumoaminen herättäisi vastustusta useimmissa jäsenvaltioissa ja kuluttajissa, koska voimassa oleviin vaatimuksiin on totuttu ja muutosta pidettäisiin arvokkaan säännöstön hylkäämisenä. Sen vuoksi sääntelyn purkamista ei pidetty toteuttamiskelpoisena lähestymistapana.

Kansallinen lainsäädäntö ja yhteisön sääntöjen kumoaminen johtaisivat erilaisiin kansallisiin sääntöihin, jotka haittaisivat sisämarkkinoita; kilpailun vääristyminen; toimialalle aiheutuva lisääntyvä hallinnollinen taakka; epäjohdonmukainen lähestymistapa tietojen sisältöön ja saatavuuteen, mikä aiheuttaisi sekaannusta kuluttajille; EU-kansalaisten eritasoinen suoja.

Vaihtoehtoinen muuhun kuin lainsäädäntöön perustuva lähestymistapa – kuluttajatiedotuksen eri näkökohdat ja nykyiset suuntaukset kohti ”uuden lainsäädäntökulttuurin” kehittämistä vaativat arvioimaan lähestymistapaa, joka voisi taata tasapainon joustavuuden ja määräysten välillä ja kansallisten ja EU-tason toimien välillä. Monitasoinen alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa noudattava hallinnointi, joka perustuu parhaiden käytänteiden noudattamisen ja tietojen vaihdon periaatteeseen sidosryhmien välillä, voisi olla toteuttamiskelpoinen vaihtoehto lainsäädännön tiettyjen osien suhteen, ja tätä innovatiivista mekanismia on arvioitu yhtenä vaihtoehtona.

LINJAKYSYMYKSET JA ERITYISET VAIHTOEHDOT

Linjakysymys 1: Tietojen luettavuus

Nykyiset ongelmat

Vaikka puitedirektiivissä edellytetäänkin, että pakollisten vaatimusten on oltava helposti ymmärrettäviä ja merkittyjä näkyvään kohtaan helposti havaittavalla, luettavalla ja pysyvällä tavalla , on esitetty laajalti valituksia siitä, että etiketit eivät ole luettavia eivätkä ymmärrettäviä. Useimmin esitetty valitus koskee erityisesti kirjasinkokoa.

Toimintavaihtoehdot

Seuraavia vaihtoehtoja tarkasteltiin: ei EU:n toimia; vapaaehtoinen lähestymistapa; lainsäädäntöön perustuva lähestymistapa, johon sisältyy etikettien standardointi tai vähimmäiskirjasinkoon määrääminen.

Tärkeimmät tulokset

Analyysi osoitti, että kirjasinkokoa koskevat erityissäännöt voisivat olla ratkaisu yhteen keskeiseen näkökohtaan, joka liittyy tiedon luettavuuteen. Samalla todetaan kuitenkin, ettei tämä ole ainoa näkökohta. Jos luettavuuteen liittyvien muiden näkökohtien katsotaan aiheuttavan huomattavan ongelman kuluttajille, voi näiden tekijöiden yhdenmukaistaminen tulla aiheelliseksi tulevaisuudessa.

Saatavilla ei ole riittävästi tietoa, jotta voitaisiin arvioida vaikutuksia, joita aiheutuisi vähimmäiskirjasinkoon sisällyttämisestä lainsäädäntöön; valmistajien täytyy kuitenkin jo nyt noudattaa periaatetta, jonka mukaan etikettien olisi oltava luettavia, joten luettavuuteen liittyvien erityisvaatimusten sisällyttäminen lainsäädäntöön loisi kehyksen, jonka ansiosta voitaisiin odottaa, että etiketit olisivat luettavia keskivertokuluttajalle.

Elintarvikealan toimijat ovat toistaiseksi vastustaneet elintarvikkeiden etikettien luettavuuteen liittyviä lisämääräyksiä, koska toimijat pelkäävät, että ne lisäävät elintarvikkeiden merkinnöistä aiheutuvia kustannuksia ja vähentävät joustavuutta toimijoiden kannalta. Tämä on kuitenkin yksi tarkistukseen liittyvistä avainkysymyksistä, koska kuluttajille annettaviin tietoihin liittyvien velvollisuuksien asettamisessa ei ole mieltä, jos kuluttajat eivät voi hyödyntää tietoja. Sen vuoksi katsotaan, että merkintöjä koskevan lainsäädännön tarkistuksesta ei ole mitään hyötyä, jos se ei johda entistä luettavampiin etiketteihin.

Linjakysymys 2: Allergiaa aiheuttaviin ainesosiin liittyvien tietojen puuttuminen pakkaamattomista elintarvikkeista

Nykyiset ongelmat

Kuluttajat, joilla on elintarvikkeiden tiettyjen ainesosien aiheuttamia allergioita tai intoleransseja, on otettu hyvin huomioon nykyisessä lainsäädännössä, kun on kyse tietojen antamisesta valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden merkinnöissä. Nämä elintarvikkeet muodostavat kuitenkin vain osan tällaisten kuluttajien ruokavaliosta, ja yhä enemmän esitetään vaatimuksia siitä, että valmiiksi pakattuja elintarvikkeita koskevat vaatimukset olisi laajennettava koskemaan pakkaamattomia elintarvikkeita. Tämä johtuu erityisesti siitä, että väärien tietojen antamisella tai niihin viittaamisella voi olla terveysvaikutuksia.

Toimintavaihtoehdot

Seuraavia vaihtoehtoja tarkasteltiin: ei EU:n toimia; vapaaehtoinen lähestymistapa; lainsäädäntöön perustuva lähestymistapa, johon kuuluu allergeenien pakollisen merkitsemisen laajentaminen koskemaan pakkaamattomia elintarvikkeita.

Tärkeimmät tulokset

Analyysi osoittaa, että allergeeneja koskevien tietojen antaminen olisi vastaus kuluttajien ilmaisemaan huoleen, joka liittyy terveyteen ja turvallisuuteen. Vaikka kokonaiskustannukset ovatkin todennäköisesti merkittävät, kun tarkastellaan vaikutuksia yrityksiin, toimintakustannuksia on vaikea arvioida määrällisesti. Varsinainen fyysisen etiketin tuottaminen irtotavarana myytävää elintarviketta varten vaikuttaa melko ongelmattomalta seikalta, mutta tiedon tuottamiseen ja ajantasaistamiseen voi liittyä ongelmia. Tietojen antamisesta aiheutuvia kustannuksia vähentäisi sen varmistaminen, että pakkaamattomien elintarvikkeiden vähittäismyyjät ja ravintolat voivat saada vaaditut tiedot helposti toimittajiltaan. Täytäntöönpanon joustavuus jäsenvaltioissa antaisi niille mahdollisuuden räätälöidä toimenpiteet kunkin jäsenvaltion elintarvikevähittäiskaupan ja ateriapalvelualan kansallisten ominaispiirteiden mukaisesti ja voisi tarjota mahdollisuuden kustannustehokkaampaan järjestelmään.

Vapaaehtoisen lähestymistavan mukaan toimittaessa on vähemmän todennäköistä, että luotettavien ja tarkkojen tietojen antaminen olisi johdonmukaista.

Linjakysymys 3: Selvennys alkuperämerkintöjen käyttöön elintarvikkeissa

Nykyiset ongelmat

Tuotteiden alkuperää koskevia tietoja annetaan usein elintarvikkeiden etiketeissä joko siksi, että tietoja edellytetään lainsäädännössä, tai siksi, että yritys päättää vapaaehtoisesti antaa kyseisiä tietoja. Vaikka yksityiskohtaisia tietoja ei olekaan saatavilla, näyttäisi siltä, että entistä useammissa tuotteissa on jonkinlainen ilmoitus alkuperästä. Tämä johtaa siihen, että kuluttajat odottavat sekä lisää alkuperämerkintöjä että vakuutuksia siitä, että jos kyseisiä tietoja annetaan, he voivat olla varmoja siitä, että tiedot eivät ole vääriä eivätkä harhaanjohtavia . Jälkimmäinen kysymys on tärkeä myös toimialalle, eikä vähiten siksi, että alkuperämerkintöjen käyttäminen voi tuoda kilpailuetua . Sen vuoksi toimiala toivoo tasapuolisia toimintaedellytyksiä koko EU:n alueella ja selkeitä ”sääntöjä” alkuperämerkinnöistä. Laaja-alaiseen lainsäädäntöön ei kuitenkaan sisälly tällaisia sääntöjä.

Toimintavaihtoehdot

Seuraavia vaihtoehtoja tarkasteltiin: ei EU:n toimia; vapaaehtoinen lähestymistapa; lainsäädäntöön perustuva lähestymistapa, jossa vaaditaan pakollista alkuperämerkintää kaikkiin jalostamattomiin elintarvikkeisiin tai käsitellään erityisiä perusteltuja pyyntöjä alkuperän merkitsemiseksi tai säädetään alkuperämerkintöjen vapaaehtoista käyttöä koskevia kriteerejä.

Tärkeimmät tulokset

Kuluttajat eri puolilla Euroopan unionia arvostavat alkuperämaatietoja elintarvikkeissa. Pakollisen alkuperämaamerkinnän kustannukset vaihtelevat ja riippuvat vaatimuksen laajuudesta. Mahdollisia kustannuksia vähentää kuitenkin se, että useat yritykset antavat jo näitä tietoja, sekä se, että käytössä on jäljitettävyysjärjestelmiä. Sopiva siirtymäaika, joka antaisi mahdollisuuden sisällyttää vaadittavat merkintöjen muutokset normaaliin merkintäkiertoon, auttaisi vähentämään lainsäädännön muutoksiin mahdollisesti liittyviä välittömiä kustannuksia.

Kun kuluttajien vaatimuksiin vastataan ja edistetään mahdollisuutta tietoon perustuviin valintoihin, olisi nykytilanteeseen verrattuna eduksi ottaa käyttöön eriasteisia alkuperämerkintöjä eri elintarvikkeille sen mukaan, mitä kuluttajat vaativat eri merkinnöiltä. Näiden etujen varmistamiseksi alkuperämaamerkinnän on kuitenkin oltava selkeä ja ymmärrettävä eikä se saa johtaa kuluttajaa harhaan. Kuluttajat ymmärtävät huonosti nykyisiä merkintäkäytänteitä, ja ne ovat joissain tapauksissa jopa harhaanjohtavia. Alkuperämerkintöjen käyttöä koskevat selvennykset hyödyttäisivät siten kuluttajia mutta myös toimialaa ja täytäntöönpanoviranomaisia.

Linjakysymys 4: Ainesosien luettelointia koskevien sääntöjen johdonmukainen soveltaminen

Nykyiset ongelmat

Nykyisin ei vaadita, että alkoholijuomissa olisi ainesosaluettelo. Tämä tilanne ei ole seurausta direktiivissä 2000/13/EY nimenomaisesti myönnetystä poikkeuksesta, vaan kyseessä on oikeudellisesti epäselvä tilanne , joka pohjautuu siihen toteamukseen, että alkoholijuomien aineosien luettelointiin tarvitaan erityissääntöjä alkoholijuomien erityisten ominaispiirteiden ja tuotantomenetelmien vuoksi. Vaikka nykyiseen lainsäädäntöön sisältyykin teoreettinen velvollisuus merkitä alkoholijuomiin niiden ainesosat, tosiasiassa tätä vaatimusta ei ole koskaan toteutettu erityissääntöjen puuttumisen vuoksi.

Toimintavaihtoehdot

Seuraavia vaihtoehtoja tarkasteltiin: ei EU:n toimia; vapaaehtoinen lähestymistapa; lainsäädäntöön perustuva lähestymistapa, jossa kaikki tai osa alkoholijuomista vapautetaan ainesosien luetteloinnista tai jossa päinvastoin aletaan toteuttaa nykyisiä sääntöjä.

Tärkeimmät tulokset

On hyvin vähän näyttöä niistä vaikutuksista, joita aiheutuisi ainesosien luettelointia koskevien laaja-alaisten, pakollisten vaatimusten laajentamisesta koskemaan alkoholijuomia, joita sääntely ei toistaiseksi ole koskenut, ja on epäselvää, miten kiinnostuneita kuluttajat ovat ainesosien merkitsemisestä alkoholijuomiin.

Vaikka allergeenien merkitsemisen suhteen onkin edistytty huomattavasti, tilanne on edelleen muuttumaton muiden ainesosien osalta, joita voi olla alkoholijuomissa mutta joita ei merkitä; niitä ovat esimerkiksi elintarvikelisäaineet ja aromit, joita käytetään monissa juomissa kuten valmisjuomissa ilman että niistä annetaan tietoa kuluttajille. Kuluttajille olisi annettava tietoa, joka on hyödyllistä ja olennaista, jotta he voisivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja usein myös siksi, että heitä ei johdettaisi harhaan. Sen vuoksi pitäisi yleensä voida odottaa, että pakollista merkintää vaadittaisiin sellaisten aineiden käytöstä, jotka todennäköisesti vaikuttavat kuluttajan valintaan, koska tuote sisältää niitä tai koska niillä on tekninen vaikutus lopputuotteeseen.

Ainesosaluetteloiden käyttöönotto aiheuttaisi joitain pieniä kustannuksia tuottajille, jotka joutuisivat muuttamaan ja painamaan uudet etiketit, kun taas varsinaisen ainesosaluettelon pitäisi olla helposti yrityksen käytettävissä.

Päätelmä

Kun komissio vertailee eri vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia, sen haasteena on virtaviivaistaa ja yksinkertaistaa elintarvikkeiden merkintäjärjestelmää heikentämättä kuitenkaan kuluttajansuojan korkeaa tasoa, johon yhteisö pyrkii. Mahdollisen sääntelyyn perustuvan lähestymistavan vaikutus voitaisiin minimoida säätämällä siirtymäajoista, jotka antavat mahdollisuuden tehdä muutokset merkintöihin osana yrityksen käyttämää etikettimuutosten normaalia kiertoa.