[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 29.10.2008 KOM(2008) 706 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys KOMISSION TIEDONANTO Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys Koordinointi EU:n tasolla Kansainvälisiä finanssimarkkinoita ravisteleva kriisi on tuonut mittavia haasteita myös EU:lle. Euroopan pankkijärjestelmää on kuitenkin pystytty tehokkaasti vakauttamaan EU:n 27 jäsenvaltion koordinoitujen toimien ansiosta. Nyt tarvitaan ripeitä toimenpiteitä, jotta rahoitusjärjestelmän heikentynyttä likviditeettiä voidaan parantaa tehokkaasti. Finanssikriisi ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaan se on johtamassa vakavaan taantumaan, jonka vaikutukset tuntuvat laajalti talouselämässä, sillä ne koskettavat sekä kotitalouksia että yritystoimintaa ja työllisyyttä. Euroopan taloutta koettelevien vaikeuksien odotetaan hidastavan sekä keskipitkän aikavälin potentiaalista talouskasvua että vuosien 2009 ja 2010 toteutunutta kasvua tuntuvasti. Kun sijoittajat kaikkoavat riskien pelossa, tuottavuus on vaarassa supistua ja innovaatiotoiminta voi kärsiä. Euroopan vahvuutena on kuitenkin keskinäinen solidaarisuus ja kyky toimia yhdessä. Kriisi vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin, joskin eri tavoin, ja toisiin enemmän kuin toisiin. On todennäköistä, että työttömyys lisääntyy, kysyntä vähenee ja julkisten talouksien rahoitusasema heikkenee. Yhteisin toimin kriisiin voidaan kuitenkin vastata tehokkaammin ja uskottavammin. Jos jokainen jäsenvaltio sen sijaan toteuttaisi toimia yksinään, ponnistukset valuisivat hukkaan. Näin toimittaessa olisi myös vaarana, että muille jäsenvaltioille aiheutuisi ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Pankkialan vakauttamisen kannalta oli olennaisen tärkeää, että EU pystyi noudattamaan yhteistä linjaa silloin kun finanssimarkkinoiden paineet olivat kovimmillaan. Kansallisten toimien koordinointi EU:n tasolla määriteltyjen selkeiden periaatteiden pohjalta ja täydentävien EU:n toimien toteuttaminen osoittautui oikeaksi toimintatavaksi. Määrätietoisesta, koordinoidusta ja tehokkaasta toiminnasta vastasivat EU:n tasolla neuvoston puheenjohtajana toimiva Ranska, komissio ja Euroopan keskuspankki ja kansallisella tasolla jäsenvaltiot. Myös Euroopan parlamentti antoi yhteistyölle täyden tukensa. EU:n tulisi nyt rakentaa tulevaisuutta tämän menestyksen pohjalta ja valmistautua kriisin seuraaviin vaiheisiin yhtenäisellä ja koordinoidulla tavalla niin, että haasteet voidaan kääntää mahdollisuuksiksi. Kasvua ja työllisyyttä tukevaa Lissabonin strategiaa olisi täydennettävä valikoiduilla lyhyen aikavälin toimenpiteillä. Tässä tiedonannossa esitetään kolmiosaista lähestymistapaa, jonka pohjalta talouden elpymistä varten voidaan luoda kattava EU:n tason toimintasuunnitelma tai kehys: - EU:n rahoitusmarkkinoiden uudistaminen - reaalitaloudelle aiheutuneisiin seurauksiin puuttuminen - finanssikriisiin vastaaminen maailmanlaajuisesti. Tämä tiedonanto on komission kannanotto keskusteluun, jota käydään parhaillaan sekä EU:n sisällä että sen kansainvälisten kumppanien kanssa siitä, mikä olisi paras tapa käsitellä vallitsevaa kriisiä ja sen seurauksia. Komissio esittää 26. marraskuuta 2008 yksityiskohtaisemman ehdotuksen talouden elpymistä edistävää EU:n toimintakehystä varten kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin strategian puitteissa. Kehys sisältää useita kohdennettuja lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joiden avulla pyritään puuttumaan talouselämässä ilmeneviin ongelmiin. Lisäksi Lissabonin strategiaan sisältyviä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimia on tarkoitus mukauttaa kriisin edellyttämällä tavalla. 1. EU:N RAHOITUSMARKKINOIDEN UUDISTAMINEN Euroopan rahoitussektori ulos kriisistä Jäsenvaltiot ja komissio ovat tiiviissä yhteistyössä vahvistaneet joukon välittömästi toteutettavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on suojata kansalaisten säästöt ja pelastaa vaikeuksiin joutuneet pankit. Erilaiset luottomarkkinoiden tukipaketit ovat saaneet myönteisen alustavan vastaanoton, mutta ne on pantava toimeen ripeästi ja niiden vaikutuksia on arvioitava jatkuvalta pohjalta. Myös kilpailupolitiikka on keskeinen osa koordinoituja toimia, vaikka jäsenvaltioille onkin jätetty mahdollisuus toteuttaa tarvittaessa toimenpiteitä kansallisten edellytysten mukaisesti[1]. Komissio pyrkii myös jatkossa varmistamaan, että julkisen sektorin tuensaajilla ja muilla toimijoilla on tasavertaiset toimintaedellytykset. Maailman rahoitusjärjestelmän tilanne on kuitenkin edelleen hyvin epävakaa, ja vakavan luottolaman uhka on yhä olemassa. Siksi on syytä suhtautua erittäin vakavasti strategiaan, jonka avulla Euroopan rahoitussektori pyritään ohjaamaan ulos kriisistä. EU:n on jatkettava koordinoitujen vastatoimien toteuttamista, jotta niiden vaikutus voidaan maksimoida. Erityisesti on tarpeen huolehtia seuraavista: - EKP:n ja muiden keskuspankkien on edelleen tuettava rahoitusjärjestelmää voimakkaasti. Keskuspankit ovat osoittaneet hämmästyttävää joustavuutta ja kekseliäisyyttä pyrkiessään turvaamaan pankkialan likviditeetin ja varmistamaan, että kriisi ei leviä rahoitusjärjestelmän muihin osiin. - Jäsenvaltioiden laatimat pankkien pelastamissuunnitelmat on pantava täytäntöön ripeästi ja johdonmukaisesti. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta luottamus EU:n pankkialaan voidaan palauttaa nopeasti ja rajoittaa siten taloudelle aiheutuvia vahinkoja sekä luoda edellytykset voimakkaalle ja kestävälle elpymiselle. Johdonmukaisuus on tarpeen, jotta pelastamissuunnitelmien kokonaisvaikutukset kaikkialla EU:ssa muodostuvat mahdollisimman suotuisiksi ja jotta voidaan välttää sisämarkkinoiden pirstoutuminen ja säilyttää julkisen sektorin tuensaajien ja muiden toimijoiden tasavertaiset toimintaedellytykset. - Kriisin leviämistä jäsenvaltioissa on rajoitettava määrätietoisesti. Rahoituskriisin seuraukset ovat alkaneet näkyä myös EU:hun äskettäin liittyneissä Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Tämän uhkakuvan torjumiseksi EU on valmis antamaan yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa huomattavaa keskipitkän aikavälin rahoitustukea niille jäsenvaltioille, joiden maksutaseeseen kohdistuu paineita tai joiden rahoitusmarkkinoiden vakaus on vakavasti uhattuna. Sääntelyn ja valvonnan vahvistaminen Samalla kun pyritään kriisitilanteesta vakauteen on aloitettava pankkialan rakenneuudistus. Jossain vaiheessa on myös ryhdyttävä valmistautumaan pankkien palauttamiseen yksityiselle sektorille. Komissio pyrkii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa varmistamaan, että pankkialan osa-alueiden rakenneuudistus voidaan toteuttaa niin, että alan reilu ja terve kilpailu säilyy myös jatkossa. Sekä yksityisillä kansalaisilla että yrityksillä on oltava käytössään terve ja vakaa pankkijärjestelmä investointisuunnitelmiensa rahoittamista varten. Koko yhteiskunta hyötyy toimenpiteistä, joiden avulla on pyritty varmistamaan, että luottoa on saatavilla kohtuullisin ehdoin. Komissio on esittänyt säädösehdotuksia, jotka koskevat talletusten vakuussuojaa ja vakavaraisuusvaatimuksia sekä myötäsyklisyyden riskin ehkäisemistä sääntelyn ja tilinpäätösstandardien vaikutusten osalta. Lähiaikoina se aikoo myös esittää luokituslaitoksia ja yritysjohtajien palkkoja koskevat ehdotukset. Lisäksi se on ryhtynyt tarkastelemaan pääomamarkkinoiden valvonnan asianmukaisuutta ja riskinhallintaa muun muassa johdannaisten, absoluuttisen tuottotavoitteen rahastojen ja pääomasijoittamisen alalla. Komissio kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia kiirehtimään näiden ehdotusten käsittelyä, jotta sääntelyä ja valvontaa voidaan vahvistaa mahdollisimman pian ja lujittaa siten luottamusta rahoitusjärjestelmään. Näiden toimenpiteiden avulla voidaan puuttua havaittuihin ongelmiin ja edistää luottamuksen palautumista. EU:n rahoitusalan sääntely- ja valvontamallia on uudistettava erityisesti useammassa maassa toimivien suurten rahoituslaitosten osalta. Tätä nykyä EU:n valvonta on järjestetty kansalliselta pohjalta, mikä rajoittaa makrotason vakavaraisuusvalvonnan tehokkuutta. Komissio on alkanut hahmotella tulevaisuudessa tarvittavaa valvontajärjestelmää De Larosièren työryhmässä[2]. 2. REAALITALOUDELLE AIHEUTUNEISIIN SEURAUKSIIN PUUTTUMINEN: TALOUDEN ELPYMISEN EDELLYTYKSET Luottolaman vaikutus koko talouselämään ilmenee työttömyyden lisääntymisenä ja kaikenkokoisten yritysten tuottamien tavaroiden ja palveluiden kysynnän vähenemisenä. Keinot vähentää työttömyyttä ja lisätä kysyntää ovat lähinnä jäsenvaltioiden käsissä. EU:n toimin voidaan kuitenkin tuoda lisäarvoa kansallisiin toimiin. Kuten Lissabonin strategian toteuttamisesta saadut myönteiset tulokset osoittavat, jäsenvaltioiden ja komission yhteistyö kasvun ja työllisyyden tukemiseksi on tuottanut huomattavaa lisäetua. Tässä tilanteessa EU:n on kuitenkin mukautettava Lissabonin strategiaan sisältyviä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteitä kriisin edellyttämällä tavalla. Rakenneuudistusohjelmaa on täydennettävä lyhyen aikavälin toimenpiteillä samalla kun jatketaan investointeja tulevaisuuteen muun muassa seuraavien toimenpiteiden avulla: - lisätään investointeja T&K-innovaatioihin ja koulutukseen - edistetään joustoturvaa työelämässä, koska sen avulla voidaan suojata työntekijöitä ja antaa heille uusia valmiuksia sen sijaan, että suojattaisiin tiettyjä työpaikkoja - avataan erityisesti pk-yrityksille uusia mahdollisuuksia luoda markkinoita sekä kotimaassa että ulkomailla - vahvistetaan Euroopan kilpailukykyä ottamalla edelleen ympäristönäkökohdat huomioon taloudessa, koska niin voidaan luoda uusia työpaikkoja ja uutta teknologiaa sekä voittaa energiaturvallisuuteen liittyvät rajoitukset ja saavuttaa ympäristötavoitteet. Mitä tehokkaammin EU:ssa pystytään koordinoimaan toimia, sitä suuremmat kerrannaisvaikutukset niistä saadaan. Lissabonin strategialle ominaisen kumppanuuteen perustuvan lähestymistavan pohjalta jäsenvaltioita kannustetaan koordinoimaan toimiaan entistä enemmän, jotta nämä uudet haasteet voidaan voittaa. Vakaus- ja kasvusopimus Koska kriisi koettelee koko EU:ta ja inflaatiopaineet ovat jo helpottamassa, kysyntää voidaan tukea raha- ja finanssipolitiikan avulla. Jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusasema heikkenee todennäköisesti lähivuosina huomattavasti tulojen vähenemisen vuoksi. Tulojen väheneminen johtuu osittain talouden toimeliaisuuden hidastumisesta, mutta osittain myös eräiden alojen kuten ylisuureksi paisuneen asuntosektorin mukautuksista, mikä vaikuttaa tuloihin pidemmällä aikavälillä. Ennusteiden mukaan julkisen talouden rahoitusasema heikkenee koko EU:ssa seuraavan vuoden aikana yli 1 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen, joskin tilanne vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Tämä saattaa jossain määrin pehmentää hidastumisen vaikutuksia lyhyellä aikavälillä, mutta se johtaa julkisen talouden heikentymiseen jo ennen kuin rahoitusalan pelastamissuunnitelmien vaikutukset alkavat tuntua. EU:n ja etenkin euroalueen julkisen talouden alijäämän odotetaan kuitenkin tällä hetkellä jäävän alle 3 prosenttiyksikköön suhteessa BKT:hen, mikä on suurelta osin vakaus- ja kasvusopimuksen tähänastisen täytäntöönpanon ansiota. Vaikka useimmat rahoitusalan vakauden tukemiseksi suunnitelluista toimenpiteistä (takaussuoja) eivät vaikuta suoraan julkisen talouden alijäämään, todelliset julkiset menot kasvavat siltä osin kuin valtion takauksia tarvitaan. Samaan aikaan myös pankkien pääomapohjan vahvistaminen lisää velan määrää. Kun otetaan huomioon julkisen talouden rahoitusaseman rakenteellinen heikkeneminen, tämä saattaa aiheuttaa huolta julkisen talouden kestävyydestä pitkällä aikavälillä erityisesti niissä maissa, joita kriisi on koetellut pahiten. Vakaus- ja kasvusopimus tarjoaa oikean toimintakehyksen, jossa lyhyen aikavälin vakautustarpeet ja pitkän aikavälin rakenteellisen uudistuksen vaatimukset ovat tasapainossa niin, että ne tukevat sopeuttamista. Vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanossa olisi varmistettava, että julkisen talouden heikkenemistä pyritään vähentämään tilanteeseen sopivilla rakenteellisilla uudistuksilla ja huolehditaan samalla kestävän rahoitusaseman palautumisesta. Finanssipolitiikassa olisi hyödynnettävä joustavuutta täysimääräisesti perustamissopimuksen ja uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen sallimissa rajoissa. Lisäksi olisi otettava huomioon seuraavat periaatteet: - finanssipolitiikka on pidettävä kestävällä pohjalla niin, että voidaan vastata odotuksiin kriisin hallitusta ratkaisemisesta - on harkittava, voitaisiinko finanssipolitiikassa hyväksyä maakohtaiset liikkumavarat sillä edellytyksellä, että kansalliset julkisen talouden laitokset ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehys ovat vahvalla pohjalla ja uskottavia - rakenneuudistusohjelman toteuttamisessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota niihin uudistuksiin, jotka lisäävät talouden häiriönsietokykyä ja tukevat kestävyyttä pitkällä aikavälillä - lyhyen aikavälin kysyntää tukevien uudistusten tulisi olla oikein ajoitettuja, kohdennettuja ja tilapäisiä. Liiallisia alijäämiä koskeva menettely olisi nähtävä vertaistukena, jonka tarkoituksena on voittaa nykyiset vaikeudet ja turvata julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. On selkeästi erotettava toisistaan julkiselle taloudelle vääränlaisesta politiikasta aiheutuvat seuraukset ja suhdannevaikutukset, kuten finanssikriisin pelastamispakettien vaikutukset. Valvontatoimissa on otettava huomioon erityisesti lainojen määrän lisääntyminen pelastamissuunnitelmien vuoksi. Uudistusten ja investointien nopeuttaminen Euroopan taloutta koettelevan kriisin odotetaan sekä vähentävän potentiaalista talouskasvua että lisäävän työttömyyttä, mikä puolestaan vähentää kysyntää. Tämän vuoksi tarvitaan välttämättä rakenteellisia uudistuksia, jotta voidaan lisätä kysyntää lyhyellä aikavälillä, helpottaa pääsyä työmarkkinoille ja liikkumista niiden sisällä sekä lyhyellä että keskipitkällä aikavälillä ja lisätä potentiaalista talouskasvua pitkällä aikavälillä. Erityisen tärkeää on ohjata investointeja niin, että niistä saadaan mahdollisimman suuri hyöty. Tämä tarkoittaa EU:n ja kansallisen julkisen sektorin tuen ohjaamista yrityksille niin, että voidaan estää kysynnän väheneminen lyhyellä aikavälillä. Tämä on kuitenkin tehtävä niin, että samalla edistetään rakenneuudistusta ja modernisointia pitkällä aikavälillä. Lissabonin strategiassa mainittujen ensisijaisten uudistustavoitteiden ohella jäsenvaltioiden olisi välittömästi nostettava painopisteeksi sellaiset keskeiset uudistukset, jotka tukevat innovaatiota ja tuottavuutta lisääviä investointeja. Näin voidaan hillitä inflaatiota ja tukea kotitalouksien tulonmuodostusta kohdennettujen sosiaalisen suojelun toimenpiteiden avulla ja pitää siten yllä kysyntää. Rahoitusjärjestelmää on jo pitkään koetellut pyrkimys vähentää lainarahoittamista. Kun pankkialan riskinottovalmiuden odotetaan nyt muuttuvan, on pohdittava, miten voidaan hankkia rahoitusta innovatiiviselle teknologialle, säilyttää eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky kansainvälisillä markkinoille ja rahoittaa pk-yrityksiä. Lisäksi on edelleen pyrittävä avaamaan kolmansien maiden markkinoita eurooppalaisille yrityksille, muun muassa pk-yrityksille. Tätä varten komissio pohtii jäsenvaltioiden kanssa seuraavien toimenpiteiden toteuttamista: - Syyskuun epävirallisen ECOFIN-kokouksen jälkeen Euroopan investointipankkiryhmä kokosi 30 miljardin paketin, josta on tarkoitus myöntää lainoja eurooppalaisille pk-yrityksille liikepankkien välityksellä. Kyseessä on merkittävä lisäys tämän alan tavanomaiseen lainanantoon, mutta paketti on pantava täytäntöön kiireellisesti. - EIP voisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa kiirehtiä ilmastonmuutoksen lieventämiseen, energiaturvallisuuteen ja infrastruktuurihankkeisiin liittyvien, erityisesti ylirajaisten toimien rahoittamista. EIP:n pääomapohjaa saattaa olla tarpeen vahvistaa esimerkiksi aikaistamalla sen seuraavaa pääomankorotusta, joka on suunniteltu toteutettavaksi vuonna 2010. - Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankilla (EBRD) on ollut keskeinen asema uusien jäsenvaltioiden rahoitusalan uudistamisessa ja yksityisen sektorin rahoittamisessa. Nykyisessä rahoitusmarkkinoiden tilanteessa sen toimintaa näissä maissa voitaisiin vahvistaa. - Koheesiopolitiikkaan on varattu vuosiksi 2007–2013 yhteensä 350 miljardin euron määrärahat, mikä merkitsee huomattavaa tukea EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden julkisille investoinneille. Komissio selvittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, olisiko investointihankkeita mahdollista nopeuttaa ja jäsenvaltioille suoritettavia maksuja aikaistaa. - Erilaisille infrastruktuurihankkeille, jotka liittyvät muun muassa liikenteeseen, energiaan ja korkean teknologian verkostoihin, olisi löydettävä innovatiivisia rahoituslähteitä esimerkiksi hyödyntämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta nykyistä paremmin. - On tuettava energiatehokkuutta ja ympäristöä säästävän teknologian käyttöä esimerkiksi rakennuksissa ja ympäristöystävällisen auton kehittämisessä. Näin voidaan luoda uusia mahdollisuuksia taloudessa muun muassa pk-yrityksille ja edistää samalla EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista. - On lisättävä energiatehokkaiden tavaroiden ja palveluiden kysyntää alentamalla niiden verotusta ja toteuttamalla muita kohdennettuja finanssipoliittisia toimia. - On pidettävä yllä EU:n yritysten ja erityisesti pk-yritysten vientimahdollisuuksia ja pyrittävä luomaan uusia vientimahdollisuuksia toteuttamalla markkinoiden avaamiseen tähtääviä ennakoivia toimia muun muassa tekemällä uusia kauppasopimuksia ja noudattamalla edelleen markkinoille pääsyä koskevaa strategiaa. - On edistettävä markkinoiden toimintaa sekä kansallisten että EU:n kilpailutoimien ja kuluttajapolitiikan avulla alentamalla kuluttajahintoja ja hyödyntämällä täysimääräisesti yhtenäismarkkinoiden olemassaoloa. Toimimalla yhdessä kumppanuuden hengessä ja koordinoimalla toimiaan jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet voivat saada käyttöön huomattavan määrän varoja, joiden avulla voidaan nopeuttaa kipeästi kaivattuja investointeja ja antaa siten EU:lle edellytykset nousta kriisistä entistä vahvempana. Työllisyyttä koskevien ja sosiaalisten vaikutusten lieventäminen Talouden taantuma vaikuttaa perheisiin, kotitalouksiin ja yhteiskuntiemme heikoimmassa asemassa oleviin yksilöihin. Se näkyy jo nyt työttömyyden lisääntymisenä. EU:n on pyrittävä minimoimaan kriisin vaikutus työllisyyteen ja työpaikkojen katoamiseen hyödyntämällä käytettävissä olevia keinoja kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseksi. Päävastuu näillä aloilla tarvittavista toimista kuuluu jäsenvaltioille, mutta yhteisön ja kansallisten toimien asianmukainen koordinointi tehostaa niiden vaikutusta. Komissio pyrkii löytämään parhaat keinot vastata kriisiin yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. Olisi jatkettava tukitoimia aloilla, joilla syntyy uusia työpaikkoja, eli henkilökohtaisten palvelujen, terveydenhoitopalvelujen ja sosiaalipalvelujen aloilla. Näillä aloilla voidaan luoda runsaasti uusia työpaikkoja ja edistää samalla yhteiskuntaelämään osallistumista ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Euroopassa on aiemmin kärsitty siitä, ettei ole toteutettu aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä, joiden avulla työntekijöitä olisi koulutettu uudelleen tulevaisuutta varten ja ohjattu heitä etsimään ja luomaan uusia työpaikkoja. Nyt on entistä suurempi tarve tukea sekä pääsyä työmarkkinoille että liikkumista niiden sisällä, lisätä työvoiman tarjontaa ja kysyntää ja edistää niiden kohtaamista sekä parantaa työn tuottavuutta. Tätä varten on toteutettava Lissabonin strategiassa mainittuja toimenpiteitä, joihin kuuluvat muun muassa seuraavat: - on torjuttava työttömyyttä antamalla jäsenvaltioille mahdollisuus kohdentaa Euroopan sosiaalirahaston varoja uudelleen sellaisten toimenpiteiden tukemiseen, joiden avulla työttömät voidaan saada nopeasti takaisin työmarkkinoille - on tarkasteltava Euroopan globalisaatiorahaston toimivuutta - on autettava työttömiä perustamaan uusia yrityksiä nopeasti ja edullisesti - on seurattava kriisin vaikutuksia rakenteellisten sopeutustoimien toteuttamisaloilla ja käytettävä valtiontukijärjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia myöntää oikea-aikaista, kohdennettua ja tilapäistä tukea siellä missä sitä tarvitaan - on jatkettava työelämän joustoturvan kehittämistä erityisesti toteuttamalla aktiivisesti työvoimapoliittisia toimenpiteitä, uudistamalla verotusta ja etuusjärjestelyjä ja vahvistamalla ammattitaitoisen työvoiman ja työpaikkojen kohtaamista. Tilanne muodostuu todennäköisesti erityisen vaikeaksi vähäistä ammattitaitoa vaativissa tehtävissä, minkä vuoksi on olennaisen tärkeää helpottaa väistämättömiä uudelleenjärjestelyjä ja antaa tulotukea ja kohdennettua sosiaalista suojelua. 3. FINANSSIKRIISIIN VASTAAMINEN MAAILMANLAAJUISESTI Finanssikriisin vaikutukset tuntuvat kaikkialla maailmassa, eikä mikään alue pysty selviytymään niistä yksinään. Nähtävissä on selviä merkkejä siitä, että kriisi on leviämässä myös kehittyville markkinoille, mikä lisää kehitysmaihin kohdistuvia paineita entisestään. On tärkeää pysäyttää kriisin leviäminen, ja IMF:n olisi oltava valmis puuttumaan tilanteeseen myöntämällä tarvittaessa hätärahoitusta. EU tekee yhteistyötä IMF:n kanssa muun muassa myöntämällä makrotaloudellista rahoitusapua erityisesti EU:n naapurimaiden auttamiseksi. EU osallistuu myös jatkossa aktiivisesti koordinoituun maailmanlaajuiseen toimintaan. Vallitseva finanssikriisi on osoittanut selkeämmin kuin koskaan, miten tiiviisti makrotaloudelliset politiikat ja finanssimarkkinat ovat maailmanlaajuisesti sidoksissa toisiinsa. Siksi kriisiin voidaan vastata ainoastaan korjaamalla sekä sääntelyyn että valvontaan liittyvät puutteet ja makrotalouden ja valuuttakurssien epätasapainotilanteet, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet kriisin syntymiseen. Finanssikriisi on nostanut esiin myös maailmanlaajuiseen hallintotapaan liittyviä kysymyksiä, jotka eivät rajoitu pelkästään rahoitusalalle. Esiin on noussut kysymys maailmanlaajuisista epätasapaino-ongelmista. Toisaalta se on nähtävä laajemmin suhteessa siihen, että EU:n on jatkettava sitoumuksiaan tavara- ja palvelukaupan markkinoiden avaamiseksi ja monenvälisen yhteistyön syventämiseksi, protektionististen pyrkimysten torjumiseksi ja myönteisen neuvottelutuloksen saavuttamiseksi WTO:n Dohan-kierroksella. Lisäksi kestävän kasvun myötä saatava hyöty on jaettava kehittyvien maiden kanssa etenkin nyt kun raaka-aineiden hinnat heittelehtivät. On myös tartuttava muihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämiseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen. Yhdysvallat järjestää 15. marraskuuta 2008 ensimmäisen finanssikriisiä käsittelevän kansainvälisen huippukokouksen. Taustalla on EU:n aloite, jonka valmisteluun mm. komissio osallistui täysimääräisesti. Huippukokouksen tavoitteita ovat maailmanlaajuisen koordinoinnin parantaminen, kansainvälisten laitosten aseman tarkastelu rahoitusmarkkinoiden valvonnassa ja maailmanlaajuisten hallintorakenteiden mukauttaminen tulevaisuuden tarpeita silmällä pitäen. Komissio on tukenut aktiivisesti kansainvälisiä pyrkimyksiä luoda johdonmukainen kehys sijoitustoiminnan maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi. Näitä ovat mm. valtioiden omistamia sijoitusyhtiöitä koskevat IMF:n yleiset periaatteet ja käytänteet. Jotta voidaan vähentää riskiä finanssikriisin uusiutumisesta tulevaisuudessa, olisi toteutettava toimenpiteitä koko maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi. Tässä tarkoitetaan muun muassa seuraavanlaisia toimenpiteitä: - parannetaan sääntelynormien johdonmukaisuutta ja laatua kansainvälisellä tasolla ja toteutetaan uudistuksia (ECOFIN-neuvoston etenemissuunnitelmien ja vakausfoorumin (Financial Stability Forum, FSF) antamien suositusten mukaisesti) ja levitetään niitä maailmanlaajuisesti - lujitetaan kansainvälistä koordinointia rahoitusalan valvontaviranomaisten kesken - vahvistetaan makrotaloudellista valvontaa ja kriisinehkäisyä ottamalla huomioon sekä makro- että mikrotaloudelliseen vakavaraisuusvalvontaan liittyvät näkökohdat, lujitetaan rahoitusalan vakautta ja kehitetään varhaisvaroitusjärjestelmiä, ja - parannetaan edelleen kykyä selviytyä finanssikriiseistä ja ratkaisuvalmiuksia kansallisella, alueellisella ja monenvälisellä tasolla. Rahoitusalan vakauden turvaamiseksi on viime kädessä välttämätöntä toteuttaa mittava rahoituslaitosten uudistus. Vain siten voidaan pysyvästi säilyttää maailmanlaajuisten kriisihuippukokousten tulokset. Vaikka nykyinen kriisi onkin tuonut esiin joitain heikkouksia Euroopan sääntelyjärjestelmässä, sillä on kuitenkin hyvät valmiudet edistää aktiivisesti maailman rahoitusalan uuden rakenteen suunnittelua ja tehokkaan toiminnan varmistamista. Uuden rakenteen tulisi perustua seuraaviin perusperiaatteisiin: - tehokkuus: on varmistettava, että päätökset tehdään sekä nopeasti että laadukkaasti liiallista asioihin puuttumista kuitenkin välttäen - läpinäkyvyys ja vastuuvelvollisuus: uusien tai uudistettujen organisaatioiden on oltava asianmukaisella tavalla vastuuvelvollisia, ja täytäntöönpanoon ja sen valvontaan liittyviä kannustimia on lisättävä - edustavuus: kansainvälisen tason ryhmissä on oltava myös tärkeimpien kehittyvien talouksien edustajia, jotta päätöksentekomenettelyjen legitiimiyttä voidaan parantaa. Euroopan maiden ja euroalueen pirstaleista edustusta olisi niin ikään parannettava, jotta voidaan parantaa EU:n toiminnan tehokkuutta ja vaikutusvaltaa yleensä. Riskit ja mahdollisuudet EU:n on toteutettava välittömästi tehokkaita toimia kriisin ratkaisemiseksi. Toimien on oltava sellaisia, että ne kannustavat oikeanlaisiin muutoksiin taloudessa. Näin voidaan varmistaa, että selviämme kriisistä ja olemme valmiit hyödyntämään talouden elpymistä täysimääräisesti sitten kun se alkaa. Elpymiselle voidaan luoda parhaat edellytykset, jos nyt tartutaan tilaisuuteen jatkaa talouden uudelleenjärjestelyjä, koulutetaan kansalaisia ja annetaan heille valmiudet tarttua uusiin haasteisiin samalla kun huolehditaan heikoimmassa asemassa olevista yhteiskunnan jäsenistä perustamissopimuksen 2 artiklan hengessä. Kokemuksesta tiedämme EU:n menestyksen perustuvan siihen, että taloutta on voitu suunnitella kansallista pohjaa laajemmin. Euroopan talouskasvua on edistänyt jäsenvaltioiden välisten esteiden poistaminen, jolloin on voitu hyödyntää sisämarkkinoiden laajuutta ja voimaa. EU on kohdannut historiansa aikana monenlaisia kriisejä, mutta se on aina noussut niistä voimakkaampana ja yhtenäisempänä. Olemme jo osoittaneet, että kun 27 jäsenvaltiota ja unionin toimielimet päättävät toimia yhdessä, pystymme saamaan aikaan tuloksia, jotka edistävät kaikkien kansalaisten etuja. Myös tämä kriisi voi olla Euroopan unionille tilaisuus kehittyä. Tässä tiedonannossa hahmotellut toimet osoittavat, miten voimme yhdessä johdattaa EU:n kohti talouden elpymistä. [1] Komissio on antanut tiedonannon Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (EUVL C 270, 25.10.2008, s. 8). [2] Työryhmän tehtävänä on pohtia, miten Euroopan rahoituslaitokset olisi organisoitava, jotta voidaan varmistaa niiden toiminnan vakauden valvonta ja markkinoiden asianmukainen toiminta ja lujittaa eurooppalaista yhteistyötä rahoitusalan vakauden valvonnan alalla. Lisäksi on selvitettävä, millaisia varoitusjärjestelmiä ja kriisinhallintatoimia tarvitaan, erityisesti ylirajaisten ja useita aloja koskettavien riskien hillitsemiseksi. Työryhmä tarkastelee myös EU:n ja muiden merkittävien lainkäyttöelinten yhteistyötä, jonka avulla voitaisiin turvata rahoitusalan vakaus maailmanlaajuisesti. Työryhmän jäsenet ovat Jacques de Larosière (puheenjohtaja), Leszek Balcerowicz, Otmar Issing, Rainer Masera, Callum McCarthy, Lars Nyberg, José Perez Fernandez ja Onno Ruding.