Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Yleishyödylliset palvelut ja globalisaatio – Suuntaviivat

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 17. tammikuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta ” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. syyskuuta 2008. Esittelijä oli Bernardo Hernández BATALLER.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 21., 22. ja 23. lokakuuta 2008 pitämässään 448. täysistunnossa (lokakuun 23. kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 50 ääntä puolesta ja 2 vastaan yhden pidättyessä äänestämästä.

2.1 On kiistaton tosiasia, että yleishyödylliset palvelut ovat erittäin tärkeässä asemassa eurooppalaisten jokapäiväisessä elämässä jopa siinä määrin, että niiden panos sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä EU:n kestävään kehitykseen on erottamaton osa eurooppalaista yhteiskuntamallia (2). Yleishyödylliset palvelut täydentävät yhtenäismarkkinoita ja vievät niitä eteenpäin, ja ne ovat ennakkoedellytys kansalaisten ja yritysten taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille (3).

2.1.1 Globalisaatioksi kutsutaan ilmiötä, jossa taloudet ja rajat avautuvat kauppavaihdon lisääntymisen, pääoman liikkeiden, ihmisten ja ideoiden liikkumisen, tiedon, osaamisen ja tekniikoiden leviämisen sekä sääntelyn purkamisprosessin seurauksena. Tämä sekä maantieteellinen että alakohtainen prosessi ei ole uusi, mutta se on viime vuosina kiihtynyt.

2.1.2 Globalisaatio tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia, vaikka se onkin yhä yksi Euroopan unionin suurimmista tämänhetkisistä haasteista. Voidakseen hyödyntää täysin globalisaatioilmiön kasvupotentiaalia ja taata sen tarjoaman hyödyn jakautumisen oikeudenmukaisesti Euroopan unioni pyrkii luomaan kestävän kehitysmallin monenkeskisen hallintotavan avulla sovittaakseen yhteen talouskasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja ympäristönsuojelun.

2.2 Talouden maailmanlaajuistuminen muokkaa kuitenkin parhaillaan uudenlaista toimintaympäristöä, jossa tiettyjen kansainvälisten elinten, kuten WTO:n, päätöksistä tulee hyvin merkittäviä ja ne saattavat kyseenalaistaa yleishyödyllisten palveluiden säilymisen edellä mainitun mallin tunnusomaisena piirteenä.

2.3 Tällaisessa tilanteessa on hahmoteltava tarkoituksenmukaiset kansainväliset oikeusvälineet, jotta EU ja sen jäsenvaltiot voivat taata mahdollisuuden tarjota yleishyödyllisiä palveluita turvautumatta strategioihin, joilla hankaloitetaan vapaan kansainvälisen kaupan periaatteiden noudattamista tai vahingoitetaan Euroopan talouden kilpailukykyä.

2.3.1 Myös Euroopan unionin toimielinten on kiinnitettävä erityistä huomiota esimerkiksi Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n kaltaisten itsesääntelyelinten toimintaan; niiden tehtäviinhän kuuluu määritellä yleismaailmallisella tasolla julkisen vallan yhteiset toimintalinjat yleishyödyllisiin palveluihin vaikuttavilla aloilla.

2.3.2 Euroopan unionin perusoikeuskirjan (4) 36 artiklassa todetaan, että edistääkseen unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta unioni tunnustaa mahdollisuuden käyttää kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisia yleishyödyllisiä palveluja perussopimusten mukaisesti sekä kunnioittaa tätä oikeutta. Tällä tavoin luodaan ensimmäistä kertaa yhteys yleishyödyllisten palvelujen ja perusoikeuksien välille (5).

2.3.3 Lissabonin sopimus vahvistaa merkittävästi Euroopan unionin roolia talous- ja kauppapolitiikan alalla. EU:n on toimittava kansainvälisesti varsinkin nykytilanteessa, kun talous globalisoituu entisestään ja monenvälinen kauppajärjestelmä lujittuu sen saatua vankkaa tukea Maailman kauppajärjestön perustamisesta vuonna 1995.

2.3.4 Lissabonin sopimuksen osana olevan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 1 luku sisältää tiettyjä määräyksiä, joita sovelletaan yleisesti kaikkeen unionin ulkoiseen toimintaan. Nykyisen EY:n perustamissopimuksen IX osaston kolmannen osan 131–134 artiklassa on puolestaan yhteisön määräyksiä ”yhteisestä kauppapolitiikasta”. Sopimuksessa käytetään kyseistä ilmausta tarkoittamassa joukkoa toimielinten päätöksentekomekanismeja konkreettisilla aloilla tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Niiden avulla yhteisölle annetaan mahdollisuus toimia kyseisillä aloilla maailmanlaajuisesti (6).

2.3.5 EY:n perustamissopimuksen 131 artiklan mukaan yhteisellä politiikalla pyritään edistämään maailmankaupan sopusointuista kehitystä, kansainvälistä kauppaa koskevien rajoitusten asteittaista poistamista sekä tulliesteiden purkamista.

2.3.6 Lisäksi on otettava huomioon se, miten yhteisön laaja-alaisille toimintaperiaatteille asetetut tavoitteet, kuten kulttuuri-, kansanterveys- (7), kuluttajansuojelu- ja teollisuuspolitiikan tavoitteet saattavat vaikuttaa yhteisen kauppapolitiikan suunnitteluun. Juuri teollisuuspolitiikka ja palvelut vaikuttanevat eniten yhteisen kauppapolitiikan kulkuun ja tuottanevat sille eniten ongelmia.

2.3.7 ETSK on jo aiemmin todennut, että perussopimusten uudistaminen merkitsee edistysaskelta etenkin yleishyödyllisten palveluiden kannalta. Unionin toimintaa koskeviin määräyksiin sisällytetään yleinen soveltamislauseke yleistä taloudellista etua koskevista palveluista (14 artikla). Tätä lauseketta on tarkoitus soveltaa EU:n kaikilla politiikanaloilla, sisämarkkinat ja kilpailu mukaan luettuina. Lisäksi molempiin sopimuksiin liitetään pöytäkirja kaikista yleishyödyllisistä palveluista, mukaan luettuina yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut (8).

2.4 Lissabonin sopimuksen allekirjoittaminen avaa tässä mielessä uusia näköaloja Euroopan yhdentymisprosessille, sillä sopimuksessa on uusia määräyksiä, joiden nojalla on mahdollista tarjota jälleen entistä asianmukaisemmat ylikansalliset oikeuspuitteet yleishyödyllisten palveluiden saannin ja toiminnan määrittelemiseksi ja sääntelemiseksi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Se sisältää etenkin seuraavat seikat:

2.4.1 Eräät monenkeskisten kansainvälisten elinten, kuten WTO:n ajamat, globalisaation hallintotapaan liittyvät toimet saattaisivat vahvistaa tässä esitettyä kantaa etenkin elinten välimiespaneelien välityksellä, sillä niillä voisi olla erityisen tärkeä tehtävä.

2.5 Tällaisesta ylikansallisesta näkökulmasta käsin on helpompi saada aikaan tuntuvaa vaikutusta kansainvälisessä yhteisössä ja koota tarvittavat resurssit eurooppalaisen yhteiskuntamallin uhkien kitkemiseksi. Mallin olisi heijastettava kaikille Euroopan kansalaisille tarkoitettua demokraattista, ympäristömyönteistä, kilpailukykyistä, yhteisvastuuseen perustuvaa ja sosiaalisesti osallistavaa hyvinvointialuetta (9).

2.6 Niinpä nykyisessä kansainvälisessä kontekstissa onkin tunnistettavissa useita tasoja tai kerrostumia, joihin EU:n on puututtava erilaisin strategioin.

2.6.1 EU:n olisi pyrittävä laatimaan maailmanlaajuisten julkishyödykkeiden (ilman, veden, metsien jne.) hoidolle ylikansalliset puitteet, jotka olisivat johdonmukaisia asiasta mahdollisesti tehtävien kansainvälisten sopimusten ja päätösten kanssa, esimerkiksi sellaisista yhteisvastuuseen perustuvista yleisluonteisista asenteista käsin, joita Yhdistyneiden Kansakuntien 2. toukokuuta 1974 antama päätöslauselma N:o 3201 ”Julistus uudesta kansainvälisestä talousjärjestyksestä” ilmentää.

2.6.1.1 Maailmanlaajuiset julkishyödykkeet ovat yksilöiden hyvinvoinnin sekä pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon yhteiskuntien tasapainon kannalta välttämättömiä hyödykkeitä tai palveluita. Niitä ei voida tuottaa pelkästään kansallisesti tai markkinalähtöisesti: maailmanlaajuisten julkishyödykkeiden säilyttäminen ja tuottaminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä.

2.6.2 On säilytettävä tietyt EU:n kansalaisten yleiseksi hyväksi yhteisesti tarjottavat palvelut, kuten Galileo, jotka edellyttävät suuria julkisia investointeja.

2.6.3 Toimivalta on jaettava EU:n ja unionin jäsenvaltioiden kesken säänneltäessä mahdollisuutta käyttää tiettyjä, kaikkien saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja, kuten internetiä.

2.6.4 On määriteltävä sellaisten keskushallintoa alemmilla tasoilla (liittovaltio-, alue- ja paikallistasolla) toimivien tahojen tehtävät, jotka nykyisin tukevat, hallinnoivat ja sääntelevät sosiaalipalvelujen tarjontaa, kun niihin vastaisuudessa sovelletaan kansainvälisiä sopimuksia, joilla palveluntarjonta vapautetaan nykyisin säännellyillä tai yleensä sääntelyn purkamismahdollisuuden ulkopuolisilla aloilla.

2.6.5 On niin ikään päätettävä poliittisesta ja oikeudellisesta strategiasta, jossa määritellään yhtäältä verkossa tarjottavien ja toisaalta muiden yleishyödyllisten palvelujen tuleva asema.

2.6.6 Yleishyödyllisten palveluiden periaatteita ja arvoja ei valitettavasti vaalita eikä niistä levitetä tietoa nykyisissä kansainvälisissä foorumeissa.

2.6.7 Kuudella kansainvälisellä organisaatiolla (Maailmanpankilla, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssilla UNCTADilla, FAOlla, IMF:llä, OECD:llä ja YK:lla) on kuitenkin vuodesta 2003 ollut WTO:ssa tarkkailijan asema, mikä ilmentää hienoista – myöhemmin täydennettävää – maailmanlaajuisen hallintotavan alkua. Tässä hallintotavassa yhdistyvät kansainvälisen oikeuden säännöt (monenväliset ympäristösopimukset, kansainväliset työelämän yleissopimukset sekä ihmisoikeudet, taloudelliset ja sosiaaliset kysymykset). Joukosta puuttuu kuitenkin kaksi järjestöä, ILO ja WHO, minkä vuoksi työelämään ja terveydenhuoltoon liittyvät ongelmat eivät kuulu orastavaan maailmanlaajuiseen hallintotapaan, ja unionin pitäisikin vedota tämän seikan muuttamiseksi.

3. Yleishyödyllisiä palveluita koskeva lainsäädäntö, jota EU:n on vaalittava WTO:n GATS-sopimuksen yhteydessä

3.1 Unionin toimielimet ovat kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana onnistuneet laatimaan asteittain yleishyödyllisiä palveluita koskevan oikeudellisen käsitteen ja oikeuspuitteet, mutta ne eivät ole luoneet täydellisiä yhteisiä oikeuspuitteita (10).

3.2 On kuitenkin syytä korostaa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tukeneen johdonmukaisesti lausunnoissaan (11) yhteisymmärrykseen perustuvaa pysyvää kantaa yleishyödyllisten palvelujen keskeisiin oikeudellisiin näkökohtiin (12):

3.3 ETSK on edelleen sitä mieltä, ettei yleishyödyllisiä palveluja ole syytä määritellä tyhjentävästi, vaan on keskityttävä niille luonteenomaiseen tehtävään, vaikka yleistä taloudellista etua koskeville palveluille onkin ominaista, että niillä pyritään sovittamaan yhteen tietyt tekijät, kuten

3.3.1 Yleishyödyllisillä sosiaalipalveluilla (14) puolestaan pyritään vastaamaan kaikkiin sairaudesta, vanhuudesta, työkyvyttömyydestä, vammaisuudesta, epävarmoista elinoloista, köyhyydestä, sosiaalisesta syrjäytymisestä, huumeriippuvuudesta, perhe- ja asunto-ongelmista tai ulkomaalaisten kotoutumiseen liittyvistä ongelmista johtuviin, sosiaalista tilaa heikentäviin tilanteisiin.

3.3.2 Haluamatta rajoittaa kansallisten viranomaisten valinnanvapautta ETSK katsoo, että kansallisen, alueellisen ja kunnallisen edun mukaisia palveluja ovat muun muassa palvelut, jotka liittyvät oppivelvollisuus-, terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmään, kulttuuri- ja hyväntekeväisyystoimintaan, luonteeltaan sosiaaliseen taikka solidaarisuuteen tai lahjoituksiin perustuvaan toimintaan, audiovisuaalisiin palveluihin sekä vedenjakelu- ja jätevesihuoltopalveluihin (15).

3.4 ETSK katsoo, että tärkeintä on keskittyä yleishyödyllisten palveluiden erityistehtävään ja niille asetettuihin selkeisiin vaatimuksiin (julkisen palvelun velvoitteisiin) tehtävien toteuttamiseksi.

3.5 Lissabonin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa yleistä etua koskevista palveluista niihin viitataan tulkinnanvaraisella käsitteellä, joka vastaa ETSK:n kantaa. Kysymystä käsitellään nimenomaisesti ensimmäisen kerran EU:n primäärioikeudessa, ja koska tämä oikeus on velvoittavaa, se merkitsee ohjeistusta, josta EU:n toimielimet eivät voi poiketa sen paremmin toimiessaan jäsenvaltioissa kuin jäsenvaltioiden ulkopuolella.

3.6 Pöytäkirjan 2 artiklassa todetaan seuraavaa: ”Perussopimusten määräykset eivät millään tavoin rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa tarjota, tilata ja järjestää yleistä, muuta kuin taloudellista, etua koskevia palveluja.”

3.6.1 Vaikka pöytäkirjassa tehdään implisiittisesti ero taloudellisten ja muiden kuin taloudellisten yleishyödyllisten palveluiden välillä, jäsenvaltioiden kanta on edelleen tärkein huomioon otettava oikeudellinen suuntaviiva, koska ei ole olemassa toimielinten säädöstä, jossa luokiteltaisiin taloudelliset ja muut kuin taloudelliset yleishyödylliset palvelut. On myös otettava huomioon toimivallan rajoittamista koskeva julistus, joka on liitetty vuonna 2007 kokoontuneen hvk:n loppuasiakirjaan, sekä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetty pöytäkirja jaetun toimivallan käytöstä.

Tässä mielessä on erittäin hyödyllistä, että Euroopan komissio arvioi edelleen palveludirektiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, sillä se vaikuttaa aikanaan EU:n säätelemien palveluiden kaupan vapauttamista koskeviin neuvotteluihin ja asiasta tehtäviin sopimuksiin.

3.6.2 Niinpä EU:n toimintaa alalla ohjaavat toistaiseksi edelleen kaksi edellytystä:

4.1 Maailman kauppajärjestö WTO on kansainvälinen järjestö, joka huolehtii maiden välistä kauppaa säätelevistä globaaleista säännöistä monenvälisen järjestelmän pohjalta. Järjestelmän peruspilareina ovat WTO:n sopimukset, jotka lähes kaikki kansainväliseen kauppaan osallistuvat maat ovat neuvotelleet ja allekirjoittaneet (16).

4.2 WTO:n pääasiallisena tehtävänä on taata kauppavirtojen mahdollisimman sujuva, ennustettavissa oleva ja vapaa liikkuvuus. Käytännöllisesti katsoen kaikki päätökset tehdään yhteisymmärryksessä kaikkien jäsenmaiden kesken, minkä jälkeen maiden parlamentit ratifioivat päätökset. Kauppakiistat käsitellään WTO:n riitojenratkaisumenettelyn avulla.

4.3 Palvelukaupan yleissopimus GATS on ensimmäinen monenvälisesti sovittu periaate- ja sääntökokonaisuus kansainvälisen palvelukaupan sääntelemiseksi. Siinä mainitaan palvelusektorin alat, jotka WTO:n jäsenet ovat valmiit avaamaan ulkoiselle kilpailulle, ja täsmennetään, missä määrin kyseiset markkinat avataan kilpailulle. Alojen joukossa on muutamia yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, kuten rahoituspalvelut, sähköinen viestintä, postipalvelut sekä kuljetus- ja energiapalvelut.

4.4 ETSK on jo tähdentänyt yhteisön muille toimielimille (17), että yleishyödyllisten palveluiden perusperiaatteet on otettava huomioon myös muotoiltaessa unionin kannanottoja kauppaneuvotteluissa erityisesti WTO:n ja GATSin puitteissa. Komitea katsoi, ettei voida ajatella, että Euroopan unioni tekisi kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa sellaisia alojen tai toimintojen vapauttamista koskevia sitoumuksia, joista ei olisi päätetty yleishyödyllisiä palveluita koskevien sopimusmääräysten yhteydessä. Koska jäsenvaltioilla on edelleen oltava mahdollisuus säännellä yleishyödyllisiä palveluja unionin asettamien sosiaalisten ja kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, sääntelemättömät yleishyödylliset palvelut on jätettävä edellä mainittujen neuvottelujen ulkopuolelle.

4.5 GATS-sopimuksen I artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan sopimus ei periaatteessa kata ”julkista valtaa käytettäessä tarjottavia palveluja”, joilla saman kohdan c alakohdan mukaan tarkoitetaan ”kaikkia palveluja, joita ei tarjota kaupallisesti eikä kilpailtaessa yhden tai useamman palvelujen tarjoajan kanssa”.

4.5.1 GATS-sopimuksessa ei suppeassa merkityksessä viitata yleishyödyllisiin palveluihin XXVIII artiklan c kohdan ii alakohdassa (18) mainittua määritelmää lukuun ottamatta. Se aiheuttaa suurta epävarmuutta sovittaessa yhteisesti käsitteestä ja sopivista kansainvälisistä puitteista yleishyödyllisten palveluiden toiminnan sääntelylle WTO:ssa. Tämä saattaa asettaa tietyt yhteisön oikeuden säännökset kyseenalaisiksi.

4.5.2 Koska GATS-sopimusta sovelletaan sen 1 artiklan 1 kohdan nojalla lisäksi useisiin julkisen vallan toimenpiteisiin (tai julkisluonteisiin toimenpiteisiin) (19) ja koska muutoksenhakutuomioistuin puoltaa selvästi, joskin ilman riittäviä perusteita, sopimuksen soveltamista kaikkiin palvelukauppaa vääristäviin toimenpiteisiin (20), EU:n on määriteltävä WTO:ssa yhtenäinen ja vakaa kanta säilyttämällä yhteisön säännöstöön kuuluvat yhteiset periaatteet ja arvot.

4.5.3 Tässä mielessä ainoan poikkeuksen muodostavat ilmakuljetuspalveluita koskevassa GATS-sopimuksen liitteessä olevat 2 kohdan a ja b alakohdat, joiden mukaan sopimusta ja sen riitojenratkaisumenettelyä ei sovelleta ”liikenneoikeuksiin, riippumatta siitä kuinka ne on annettu” tai ”liikenneoikeuksien käyttämiseen suoranaisesti liittyviin palveluihin”.

4.6 Tässä tilanteessa on tarjolla muun muassa useita vaihtoehtoja, joihin WTO:n on otettava kantaa.

4.6.1 On joka tapauksessa aiheellista pyrkiä sopimukseen muiden sopijapuolten kanssa GATS-sopimuksen I artiklan 3 kohdassa mainitun käsitteen ”julkista valtaa käytettäessä tarjotut palvelut” selkiyttämiseksi, jotta kyseisen kohdan b alakohdan määräys, jonka mukaan kaikkien palvelualojen kaikki palvelut vapautetaan sääntelystä, ei estä valtioita toteuttamasta poikkeustoimenpiteitä jättämällä vapauttamatta sosiaalipalvelut ja yleishyödylliset palvelut kuitenkaan loukkaamatta toimenpiteillä GATS-sopimuksesta johtuvia velvoitteita olla asettamatta palvelukaupalle esteitä.

4.6.2 Palvelun tarjoamista voidaan arvioida eri näkökulmasta ja palvelu voidaan tarvittaessa luokitella GATS-sopimuksen noudattamista silmällä pitäen yleishyödylliseksi palveluksi riippuen siitä, tarkastellaanko palvelua sen kuluttajien vai sitä tarjoavan tahon kannalta. Yleishyödyllisten palveluiden jättämistä GATS-sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle voitaisiin perustella vain yleisen edun säilyttämisellä yhteisössä tai jäsenvaltioissa ja palveluiden kuluttajien suojelulla, sillä sopimuksen soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko palvelun tarjoaja julkinen vai yksityinen taikka kansallinen vai ulkomainen taho.

4.6.3 On sovitettava yhteen yhteisössä käytössä oleva käsite julkisluonteisista luottolaitoksista ja yleiseen etuun liittyvistä rahoituspalveluista (esimerkiksi eläkesäästäminen ja julkisen sektorin eläkkeet) GATS-sopimuksen rahoituspalveluliitteessä olevan 1 kohdan b alakohdan iii luetelmakohdan kanssa, jonka mukaan ”julkista valtaa käytettäessä tarjottavia palveluja” ovat ”muu julkisen elimen harjoittama toiminta hallituksen puolesta tai sen takaamana tai sen rahavaroja käyttäen”.

4.6.4 Rahoitusalan G20-ryhmä (21) voisi ryhtyä panemaan vauhtia päätöksiin, joita alan kansainvälisten järjestöjen (esimerkiksi WHO:n, FAOn, Maailmanpankin, IMF:n jne.) on tehtävä rahoituspalveluista sekä yleishyödyllisten palvelujen periaatteiden ja arvojen säilyttämisestä.

Bryssel 23 päivänä lokakuuta 2008.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan digitaalisen kirjaston laaja-alaisten käyttömahdollisuuksien edistäminen kaikkien käyttäjäryhmien parissa”, EUVL C 162, 25.6.2008, s. 46. Lausunnon kohta 1.3.

(4) EUVL C 303, 14.12.2007 (Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuonna 2007 antama juhlallinen julistus).

(5) ETSK:n lausunto aiheesta ”Yleishyödyllisten palvelujen tulevaisuus”, EUVL C 309, 16.12.2006. Lausunnon kohta 3.9.

(6) Ks. Miguel Ángel Cepillo Galvínin artikkeli Los objetivos de la política comercial común a la luz del Tratado de Lisboa (Yhteisen kauppapolitiikan tavoitteet Lissabonin sopimuksen valossa) kokoomateoksessa El Tratado de Lisboa: salida de la crisis constitucional (Lissabonin sopimus, ratkaisu perustuslailliseen kriisiin), toim. José Martín y Pérez de Nanclares, Editorial Iustel 2008.

(9) ETSK:n lausunto aiheesta ”Sosiaalinen koheesio: eurooppalaisen yhteiskuntamallin sisältö”, EUVL C 309, 16.12.2006.

(10) Ks. 26. syyskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma A6-0275/2006, 12. toukokuuta 2004 julkaistu Euroopan komission valkoinen kirja KOM(2004) 374 lopullinen, 20. marraskuuta 2007 annettu Euroopan komission tiedonanto KOM(2007) 725 lopullinen jne.

(12) ETSK:n lausunto aiheesta ”Yleishyödyllisten palvelujen riippumaton arviointi”, EUVL C 162, 25.6.2008. Lausunnon kohta 3.2.

(13) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Yleishyödyllisten palvelujen riippumaton arviointi”, EUVL C 162, 25.6.2008. Lausunnon kohta 3.7.

(14) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto – Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: yleishyödylliset sosiaalipalvelut Euroopan unionissa”, EUVL C 161, 13.7.2007, s. 80.

(15) ETSK:n lausunto aiheesta ”Yleishyödyllisten palvelujen tulevaisuus”, EUVL C 309, 16.12.2006. Lausunnon kohta 10.3.

(16) Neuvosto hyväksyi 22. joulukuuta 1994 tekemällään päätöksellä 94/800/EY (EYVL L 336, 23.12.1994) Uruguayn kierroksella käytyjen monenvälisten kauppaneuvottelujen päätteeksi syntyneen oikeudellisen tekstin neuvottelijoiden allekirjoitettua Marrakeshin loppuasiakirjan sekä Maailman kauppajärjestön perustamisen.

(18) Tässä määritelmiä koskevassa määräyksessä ”jäsenten palvelukauppaa koskevat toimenpiteet” sisältävät toimenpiteet ”koskien käsiksi pääsyä yleisesti saatavilla oleviin asianomaisten jäsenten tarvitsemiin palveluihin ja niiden käyttöä liittyen palvelujen tarjoamiseen”.

(19) I artiklan 1 kohta: ”Tätä sopimusta sovelletaan jäsenten toimenpiteisiin, jotka koskevat palvelukauppaa.”

(20) Esimerkiksi asiassa Yhdysvallat (toimenpiteet, jotka koskevat uhka- ja vedonlyöntipelipalvelujen rajatylittävää tarjontaa), WT/DS/AB/R(AB-2005-1). Asiaa on tarkasteltu teoksessa Moreiro González, C. J.: Las cláusulas de seguridad nacional (Kansalliset turvalausekkeet), Madrid 2007, s. 229 ja seur; samoin asiassa EY (banaanien tuonti-, myynti- ja jakelujärjestelmä), WT/DS27/AB/R/197.

(21) Rahoitusalan G20-ryhmään kuuluu G8-ryhmän maiden lisäksi yksitoista valtiovarainministeriä ja keskuspankkien pääjohtajaa, jotka edustavat yhteensä 85:ttä prosenttia maailman BKT:stä, sekä Euroopan unioni (jota edustaa neuvoston puheenjohtajavaltio ja Euroopan keskuspankin pääjohtaja).