[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 19.12.2007

KOM(2007) 828 lopullinen

KOMISSION VUOSIKERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

jäsenvaltioiden toimista vuonna 2006 kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi {SEK(2007) 1703} {SEK(2007) 1704}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Yhteenveto jäsenvaltioiden vuosikertomuksista 3

2.1. Laivastojen kuvaus suhteessa niiden harjoittamaan kalastukseen 3

2.2. Pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmien vaikutukset kapasiteettiin 3

2.3. Lisäys/poisto -järjestelmän ja viitetasojen noudattaminen 3

2.4. Laivaston hallinnointijärjestelmien vahvuudet ja heikkoudet 3

3. Kalastuskapasiteetin hallinnointisääntöjen noudattaminen. Kokonaistulokset 3

3.1. Eurooppaan rekisteröityä laivastoa (syrjäisimmille alueille rekisteröityjä aluksia lukuun ottamatta) koskevat tulokset 3

3.2. Syrjäisimmille alueille rekisteröityjä laivastoja koskevat tulokset 3

4. Komission päätelmät 3

1. JOHDANTO

Asetuksen (EY) N:o 2371/2002[1] 14 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1438/2003[2] 12 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan toimittamaan komissiolle ennen kunkin vuoden toukokuun 1. päivää kertomus toimista, joita ne ovat edellisenä vuonna toteuttaneet laivastokapasiteetin ja käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden kertomukset löytyvät Europa-palvelimen sivuilta[3]. Komissio laati kyseisten kertomusten ja yhteisön kalastuslaivastorekisterissä[4] olevien tietojen perusteella vuotta 2006 koskevan yhteenvedon, jonka se toimitti tieteellis-teknis-taloudelliselle kalastuskomitealle (STECF) ja kalastus- ja vesiviljelyalan komitealle. Komissio esittää tässä kertomuksessa neuvostolle ja Euroopan parlamentille jäsenvaltioiden kertomuksia koskevan yhteenvedon sekä teknisen liitteen ja edellä mainittujen komiteoiden lausunnot. Liitteessä esitetään yksityiskohtaisia huomioita kapasiteetin hallinnoinnista[5] sekä taulukkoja ja kaavioita EU:n kalastuslaivaston yleisistä kehityssuuntauksista ja lisäys/poisto -järjestelmän noudattamisesta jäsenvaltioissa. Tämän lisäksi seuraavat tiedot löytyvät Europa-palvelimen sivuilta englanniksi ja ranskaksi:

- säännösten noudattamista yksittäisissä jäsenvaltioissa koskevat yksityiskohtaiset tulokset;

- kullakin yhteisön syrjäisimmällä alueella saadut tulokset;

- jäsenvaltioiden kertomukset.

2. YHTEENVETO JÄSENVALTIOIDEN VUOSIKERTOMUKSISTA

Tänä vuonna vain 12 jäsenvaltiota toimitti kertomuksensa ajoissa; seitsemän kertomusta oli myöhässä kahdesta viikosta kahteen kuukauteen, ja Yhdistynyt kuningaskunta lähetti kertomuksensa 31. lokakuuta 2007, jolloin oli liian myöhäistä sisällyttää se komission kertomukseen. Näistä viivästyksistä huolimatta komissio esitti yhteenvetokertomuksen edellä mainituille komiteoille 31. heinäkuuta 2007 mennessä. Olisi lisättävä, että vaikka monet jäsenvaltiot noudattivat kertomukselle asetuksen (EY) N:o 1438/2003 13 artiklassa vahvistettua rakennetta, toimitettujen tietojen laatu ei ollut aina riittävä tämän kertomuksen tarpeisiin.

Tässä kertomuksessa tehdään yhteenveto jäsenvaltioiden toimittamista kuvauksista, jotka koskevat niiden kalastuslaivastoja, nykyisten järjestelmien vaikutusta pyyntiponnistuksen vähentämiseen, lisäys/poisto -järjestelmän noudattamista jäsenvaltioissa ja niiden laivaston hallinnointijärjestelmien vahvuuksia.

2.1. Laivastojen kuvaus suhteessa niiden harjoittamaan kalastukseen

Jäsenvaltiot toimittivat yleiskuvauksen laivastostaan erilaisten osajakojen perusteella. Jotkin jäsenvaltiot säilyttivät MOO IV:n mukaisen osajaon; toiset käyttivät pyydysten, aluksen ominaisuuksien, kohdelajien ja kalastusalueiden yhdistelmiä tai yleisempiä kalastusalusten ryhmittelyjä alustyypin tai toiminnan mukaan. Monet jäsenvaltiot raportoivat, että niiden pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavalla laivastolla (joka muodostaa yli 80 prosenttia EU:n koko kalastuslaivastosta) on merkittävä sosioekonominen vaikutus rannikkoyhteisöihin, minkä vuoksi se vaatii erityishuomiota. Viron, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Italian, Kyproksen, Liettuan, Maltan ja Slovenian kertomuksissa ei esitetty luotettavia arvioita laivaston kapasiteetista suhteessa käytettävissä oleviin kalavaroihin. Jäsenvaltioiden kertomusten perusteella saatu yleiskuva on melko optimistinen; yhteisön laivasto näyttäisi näiden kertomusten mukaan olevan tasapainossa kalavarojen kanssa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Komissio ei ole samaa mieltä, kuten jäljempänä todetaan.

Belgia: Erään tutkimuksen mukaan laivaston kokoa oli vuonna 2006 tarpeen vähentää 10 000 kW. Koska koneteholtaan yli 221 kW:n kalastusalukset ovat suurimmat kalastuskiintiöiden käyttäjät, yksi ensisijaisista tavoitteista olisi vähentää kapasiteettia tästä laivastonosasta. Vuonna 2006 romutettiin lopulta kuusi alusta suurten alusten laivastonosasta ja kolme alusta pienten alusten laivastonosastosta, jolloin laivastokapasiteetti väheni 9 prosenttia. Lyhyen aikavälin tavoitteena on laivastokapasiteettiin tehtävä enintään 10 prosentin lisävähennys.

Tanska: Myönnettyjen kiintiöiden pyytämiseen tarvittavien, tiedonkeruuasetuksen[6] mukaisesti luokiteltuihin 14 laivastonosaan kuuluvien alusten vähimmäismäärän laskemisessa sovellettiin taloudellista mallia. Näiden alusten merelläolopäivien määräksi vahvistettiin vuosittainen mahdollinen enimmäismäärä. Tätä mallia sovellettaessa jokaisessa laivastonosassa todettiin eritasoista liikakapasiteettia kantojen nykytilanteen perusteella. Pitkän aikavälin skenaariosta kävi kuitenkin ilmi, että eräissä laivastonosissa esiintyy alikapasiteettia. Tulos on suuresti riippuvainen kulloisestakin TAC-/kiintiötilanteesta ja sallitusta aluskohtaisesta merelläolopäivien määrästä.

Saksa: Laivastonosittain toteutetussa kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon arvioinnissa käytettiin kvalitatiivista biologista lähestymistapaa. Siinä tarkasteltiin, noudattiko kunkin laivastonosan kapasiteetin kehityssuuntaus asianomaisten tärkeimpien kantojen määrien ja kalastustason suuntauksia. Saksan laivastokapasiteetin hienoinen vähentyminen vuonna 2006 (5 % bruttovetoisuutena ja 4 % kilowatteina) saavutettiin ilman julkista tukea, samoin kuin vuonna 2005.

Viro: Itämerellä ja NAFO-sääntelyalueella ei vuonna 2006 otettu käyttöön yhtään uutta monivuotista hoito- ja elvytyssuunnitelmaa. Viron laivaston on mukauduttava Itämeren turskan TACien alennuksiin ja NAFOn elvytyssuunnitelmaan.

Kreikka: Kapasiteetin vähentämistä rahoitettiin vuonna 2006 edelleenkin julkisella tuella. Kapasiteetin kokonaisvähennys (1 183 GT ja 8 926 kW) oli lähes yksinomaan julkisen tuen ansiota. Ylivoimaisesti suurin osa Kreikan kalastuslaivastosta koostuu pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavista, monia erilaisia pyydyksiä käyttävistä aluksista.

Espanja: Espanja jatkoi julkisten varojen käyttöä laivastokapasiteetin vähentämiseen; aluksia romutettiin vuonna 2006 hieman yli 11 000 GT:n edestä. Laivastoa hallinnoidaan eri osissa, kuten MOO IV:ssäkin.

Ranska: Ranskan Eurooppaan rekisteröidyn laivaston kapasiteetti väheni noin 2 prosenttia sekä vetoisuutena että konetehona ilmaistuna, kuten vuonna 2005. Kertomuksessa esitetään yhteenveto vuoden aikana eri kansainvälisillä tai kansallisilla tasoilla toteutetuista hoitotoimenpiteistä, kuten TACeista ja kiintiöistä.

Irlanti: Vuonna 2005 käyttöön otettua vähärasvaisia kaloja pyytävän laivaston käytöstäpoistamisohjelmaa jatkettiin vuonna 2006, ja sen ansiosta kyseinen laivastonosa väheni 10 prosenttia. Ohjelmaa jatketaan, kunnes kapasiteetti vähenee 45 prosenttia. Kertomuksessa kuvaillaan myös teollisuusvetoista pelagisen laivaston rakennemuutosta.

Italia: Italian laivastokapasiteettia vähennettiin entisestään romuttamalla aluksia julkisen tuen turvin. Vuonna 2006 poistettiin käytöstä 137 alusta, joiden yhteenlaskettu vetoisuus on 7 267 GT ja koneteho yhteensä 27 016 kW. Italian kertomuksen mukaan kalastuspäivien keskimääräksi vakiintui aiempien vuosien jyrkän vähenemisen jälkeen 134, joka oli sama kuin vuonna 2005.

Kypros: Vuonna 2006 romutettiin kauden 2004–2006 käytöstäpoistamisohjelman mukaisesti viisi monikäyttöalusta julkisen tuen avulla. Vuonna 2006 saatiin aikaan merkittävä laivastokapasiteetin vähennys viemällä Kyproksen suurin kalastustroolari Yhdysvaltoihin. Troolari vastasi noin yhtä kolmasosaa Kyproksen laivastokapasiteetista, ja sen vienti vastasi bruttovetoisuutena ilmaistuna 87:ää prosenttia kokonaiskapasiteetin vähennyksestä vuonna 2006.

Latvia: Avomerilaivaston kalastusmahdollisuuksia pidetään riittävinä täystyöllisyyden takaamiseksi. Itämeren (Riianlahti mukaan luettuna) laivaston suurimmat turska-, kilohaili- ja silakkasaaliit saatiin yli 24-metrisillä aluksilla. Yli puolet turskasaaliista saadaan 24–40-metrisillä aluksilla. Näillä aluksilla on siis suuri vaikutus Itämeren turskakantoihin.

Liettua: Viisi kalastusalusta poistettiin vuonna 2006 rekisteristä. Ilman EU:n tukea poistettu kapasiteetti mahdollisti samana vuonna kuuden uuden aluksen lisäämisen laivastoon.

Malta: Laivasto koostuu täyspäiväistä ja osa-aikaista kalastusta harjoittavista aluksista. Laivasto harjoittaa pääasiassa pienimuotoista kalastusta. Kalastuksen kausittaisuus ja kalastustavat pysyivät vuonna 2006 yleisesti ottaen ennallaan aiempiin vuosiin verrattuna, eikä pyyntiponnistus näytä kasvaneen missään kalastuksessa. Tonnikalasaaliit pysyivät ICCATin Maltalle myöntämiä saalismääriä selvästi pienempinä.

Alankomaat: Kutterilaivaston kapasiteetti ei ole noudattanut punakampela- ja merianturakantojen vähenemissuuntausta. Muun laivaston nykykapasiteetin katsotaan olevan tasapainossa kalakantojen tilanteen kanssa. Vuosi 2006 oli Alankomaiden laivastolle suhteellisen hiljainen vuosi.

Puola: Taloudelliselta näkökannalta katsottuna turska on puolalaisille kalastajille ensiarvoisen tärkeä, mutta sen biomassan ei odoteta tulevien viiden vuoden ajan paranevan merkittävästi. Puolan laivaston kokonaiskapasiteettia on vähennetty julkisen tuen turvin toteutetuilla pysyvillä poistoilla, jotka olivat 18 840 GT ja 54 500 kW, eli vastaavasti 39,8 % ja 36 % verrattuna tilanteeseen 1. toukokuuta 2004.

Portugali: Alusten lukumäärää ja kalastuskapasiteettia vähennettiin vuonna 2006 merkittävästi vuodesta 2005. Vähennys oli suurempi alusten lukumääränä (4,4 %) kuin bruttovetoisuutena (0,72 %) tai konetehona (0,2 %) mitattuna.

Slovenia: Kalastuslaivastoa vaivasivat vuonna 2006 sitkeät rakenneongelmat, jotka liittyivät erityisesti vanhentuneeseen ja riittämättömään kalastuslaivastoon, kalastuksen kausittaisuuteen ja suureen todennäköisyyteen siitä, että kalakannat hupenevat entisestään. Kalastustoimintaa haittaa myös merikalastusalueen pieni koko, joka on noin 180 km².

Suomi: Suomen alusten lukumäärä ja laivastokapasiteetti väheni vuonna 2006 kaikissa laivastonosissa yhtä lukuun ottamatta. Kapasiteetti on vähentynyt 17 % bruttovetoisuutena ja 11 % kilowatteina ilmaistuna verrattuna lähtötasoon 1. tammikuuta 2003.

Ruotsi: Noin 40 % Ruotsin saaliista purettiin itärannikolla, mutta saaliiden arvosta 60 % purettiin länsirannikolla, noin 30 % etelärannikolla ja vain 10 % itärannikolla. Suuret, yli 24-metriset pelagiset troolarit, yli 12-metriset pohjatroolarit ja seisovia pyydyksiä käyttävät alle 12-metriset kalastusalukset vastaavat suurimmalta osin purettujen saaliiden arvosta.

2.2. Pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmien vaikutukset kapasiteettiin

Jäsenvaltiot raportoivat vuonna 2006 toteutetuista erinäisistä elvytystoimenpiteistä ja pyyntiponnistuksen vähentämisohjelmista. Ne koskivat erityisesti Kattegatissa, Pohjanmerellä ja Skagerrakissa, Skotlannin länsipuolella, Englannin kanaalin itäosassa, Irlanninmerellä, Biskajanlahdella, Cantabrian merellä ja Pyreneiden niemimaan länsipuolella sekä Itämerellä harjoitettavia kalastuksia. Jäsenvaltioiden kertomuksista ei yleisesti ottaen käy tarkoin ilmi, ovatko pyyntiponnistusohjelmat olleet tai tulevatko ne olemaan tehokkaita välineitä kapasiteetin ja kalavarojen välisen kestävän tasapainon saavuttamiseksi. Komissio katsoo, että laivaston koossa saavutetut tulokset ovat kaiken kaikkiaan huonot ja että lisätoimia on tarpeen toteuttaa.

Belgia: Kalastuslaivastoon sovellettiin liitteen II[7] järjestelmää ja läntisten vesialueiden järjestelmää. Koko laivastoa koskeva merelläolopäivien kokonaismäärä ei ylittynyt, koska jotkin alukset jättivät päiviään käyttämättä. Merelläolopäivien rajoittaminen ei johtanut käytettävissä olevien kiintiöiden alikäyttöön. Kampasimpukoiden käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet käytettiin lähes kokonaisuudessaan. Belgialle ICES-alueella VIII myönnetty pyyntiponnistus oli kuitenkin riittämätön, minkä vuoksi sen oli tarpeen vaihtaa Alankomaiden kanssa merkittävä määrä kiintiöitä.

Tanska: Alusten lukumäärä väheni 149:llä liitteen II mukaisen turskan elvytyssuunnitelman osana. Tämä vähennys on 3 676 GT tai 4 % kokonaiskapasiteetista. Vuonna 2006 652 alusta kalasti merelläolopäiväasetuksen kattamilla pyydyksillä, kun vastaava määrä vuonna 2005 oli 697, eli vähennystä oli 6 %. Vuonna 2006 käytettiin 61 062 merelläolopäivää verrattuna 71 701 päivään vuonna 2005, eli vähennys oli 15 %. Kokonaiskilowattipäivinä ilmoitettu vähennys oli 15 %.

Saksa: Vuoden 2005 tavoin pyyntiponnistuksen vähennysohjelmat vaikuttivat vain vähän lähinnä Itämerellä purjehtivaan laivastoon. Niiden vaikutuksia ei ole ilmoitettu määrällisesti.

Viro: Laivastokapasiteetti väheni 17 % vuosina 2005 ja 2006. Alusten nykyaikaistamistoimet lisääntyivät vuonna 2006, vaikka kalavaroihin kohdistuvan paineen ei uskota kasvaneen.

Kreikka: Kalastuskapasiteettia on saatu vakiinnutettua myöntämällä ammattikalastuslupia ainoastaan laivaston uudistamisen yhteydessä. Pyyntiponnistuksen hallinnointia varten on otettu käyttöön erilaisia kansallisia toimenpiteitä, kuten alus- ja pyydystyyppien sekä näiden eritelmien rajoituksia, tietyille kausille ja pyydyksille vahvistettuja kalastuskieltoja sekä vähimmäisetäisyyksiä ja -syvyyksiä, joiden ylittyessä kalastus on sallittua.

Espanja: Laivastoon on sovellettu pyyntiponnistuksen vähentämistoimenpiteitä syvänmeren lajien sekä eteläisen kummeliturskan ja keisarihummerin osalta (liite II B). Kansallisen tason hoitosuunnitelmia on hyväksytty myös Välimeren, Cádizinlahden ja Kanariansaarten vesialueille. Kertomuksessa ei kuitenkaan selitetä, miten pitkälti julkisen tuen avulla toteutettava noin 100 aluksen ja 12 000 GT:n suuruinen kapasiteetin pysyvä vähentäminen on sidottu tällaisiin pyyntiponnistuksen vähentämistoimenpiteisiin.

Ranska: Laivastokapasiteettia vähennettiin vuonna 2006 julkisen tuen turvin yhteensä 85 aluksella ja 6 162 GT:llä, lähinnä turskan, kummeliturskan ja merianturan pyyntiponnistuksen vähentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden seurauksena. Välimeren vesillä toimiva troolarilaivasto on vähentynyt 21 aluksella eli 1 800 GT:llä, muttei ole selvää, onko tämä pyyntiponnistuksen vähentämistoimenpiteiden tulosta.

Irlanti: Kantojen elvytyssuunnitelmien soveltamisalaan kuuluvat kalastukset (ICES-alueilla VIa ja VIIa) ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Pyyntiponnistuksen vähentämisen vaikutusta on sen vuoksi vaikeaa arvioida. Läntisten vesialueiden järjestelmässä vuonna 2005 toteutettu kampasimpukka-alusten käytöstäpoistaminen paransi kapasiteetin ja käytettävissä olevan pyyntiponnistuksen välistä tasapainoa.

Italia: Vaikka Italian laivastolle ei ole vahvistettu pakollisia pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmiä, Italia raportoi sekä kapasiteetin että toiminnan tasolla todetusta pyyntiponnistuksen asteittaisesta alenemisesta, joka on johtanut pyyntiponnistusyksikköä kohti saadun saaliin lisääntymiseen. Aluskohtaisia saaliita koskevaan erittäin myönteiseen suuntaukseen yhdistyy aluskohtaisen liikevaihdon suhteettoman suuri kasvu, joka on tuotantohintojen lisääntymisen ansiota.

Kypros:

Kyproksen kalastuksiin ei sovelleta pakollisia pyyntiponnistuksen vähennysohjelmia. Aiemmin mainittu romutusjärjestelmä ei ole näin ollen tulosta kalastushallinnossa käyttöön otetuista pyyntiponnistuksen rajoituksista.

Latvia: Ainoa vuonna 2006 sovellettu pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmä oli KOR:n julkisella tuella rahoitettu käytöstäpoistamisohjelma. Laivastosta on 1. toukokuuta 2004 alkaen eli romutusohjelman soveltamisen aikana poistettu 59 alusta, joiden kohdelajina oli pääasiassa Itämeren turska. Latvia suunnittelee vähentävänsä kalastuslaivastokapasiteettiaan entisestään romuttamalla lähivuosina 133 alusta.

Liettua: Viranomaiset jatkoivat eräiden kalastusalusten pysyvää poistamista aktiivitoiminnasta tasapainottaakseen pyyntiponnistusta ja mukauttaakseen kalastuskapasiteettia käytettävissä oleviin kalakantoihin.

Malta: Kolme alusta lopetti vuonna 2006 kalastustoiminnan, eikä niiden pyyntiponnistusta korvattu. Tästä seurannut vaikutus kokonaiskalastuskapasiteettiin oli kuitenkin vähäinen.

Alankomaat: Pohjanmeren laivastoon sovelletaan merelläolopäiviä koskevaa rajoitusta (liitteen II järjestelmä). Kalastuspäivien lukumäärää vähennettiin 8 prosenttia vuodesta 2005. Liitteen II A täytäntöönpanossa Alankomaat päätti soveltaa niin paljon joustavuutta kuin sääntöjen puitteissa oli mahdollista: alusten väliset päivien siirrot ja hallinnointijaksojen väliset siirrot olivat sallittuja.

Puola: Pyyntiponnistuksen vähentämisohjelman tuloksena Itämeren laivaston merelläolopäivien määrä aleni vuonna 2006 jopa 36 prosenttia vuodesta 2004 ja lähes 70 prosenttia 24–25-metristen kutterien tapauksessa. Turskaa kalastavien alusten merelläolopäivien määrä aleni noin 30 prosenttia vuodesta 2004 vuoteen 2006.

Portugali: Kummeliturskan ja keisarihummerin elvytyssuunnitelma (TAC-asetuksen liite II B) ei tuottanut lisää kapasiteetin vähennyksiä kyseisiä lajeja kohdelajeinaan pyytävässä laivastossa. Grönlanninpallaksen elvytyssuunnitelman (NAFO) ansiosta lisenssien määrä väheni, mutta koska aluksia siirrettiin toisiin kalastuksiin, kapasiteetin vähennyksille ei ollut tarvetta. Sardiininkalastuksen rajoitukset pysyivät voimassa näitä kantoja koskevien kansallisten elvytyssuunnitelmien mukaisesti.

Slovenia: Kalastuslaivasto ei ole täysin tasapainossa aluevesillä, joilla suurin osa laivastosta kalastaa, käytettävissä olevien kalavarojen kanssa.

Suomi: Kalastuslaivaston koko on pienentynyt viime vuosina vähitellen. Silakan ja kilohailin kalastuksen ylikapasiteetin, Itämeren ajoverkkokiellon ja lohenkalastusta säätelevän lohiasetuksen vuoksi kaudella 2004–2006 pantiin täytäntöön erityinen käytöstäpoistamisohjelma. Julkisen tuen turvin käytöstä poistettu kapasiteetti on 1 378 GT ja 6 025 kW. Laivaston kokonaispyyntiponnistus näyttää olevan kasvussa, vaikka laivastokapasiteetti on viime vuosina vähentynyt.

Ruotsi: Laivastoon sovelletaan liitettä II A, ja pyyntiponnistus on asteittain vähentynyt, mikä on seurausta pienemmistä TACeista ja merelläolopäivien vähenemisestä. Pyyntiponnistusta ovat edelleen vähentäneet rannikkokalastusta rajoittavat kansalliset säännöt sekä pakollisten koon mukaan valikoivien troolien käyttöönotto. Itämeren turskankalastuksessa sallittujen merelläolopäivien määrä laski, minkä seurauksena pyyntiponnistus väheni. Ajoverkkokalastajien määrä laski 53:sta 35:een vuonna 2006, ja ajoverkkokalastajille tarjottiin väliaikaisesti korotettua romutustukea. Vuonna 2006 romutettiin kuitenkin vain kaksi alusta.

2.3. Lisäys/poisto -järjestelmän ja viitetasojen noudattaminen

Yhteisön laivastorekisterissä 23. lokakuuta 2006 olleiden tietojen mukaan lähes kaikki jäsenvaltiot noudattivat vuoden 2006 lopussa laivastokapasiteetilleen asetettua ylärajaa. Vaikka jotkut jäsenvaltiot ylittivät vuonna 2006 aiempien vuosien tavoin hienokseltaan lisäys/poistorajansa (ks. 3.1 kohta), EU:n laivastokapasiteetti näyttää kuitenkin kokonaisuudessaan vähenevän jatkuvasti. Kaikki asianomaiset jäsenvaltiot noudattivat Eurooppaan rekisteröidyn laivastonsa osalta viitetasoja.

2.4. Laivaston hallinnointijärjestelmien vahvuudet ja heikkoudet

Monien jäsenvaltioiden mielestä suurin vahvuus on, että kansalliset kalastusviranomaiset noudattivat tarkoin lisäys/poistojärjestelmää ja laivastokapasiteetin enimmäismääriä. Eräät jäsenvaltiot totesivat lisäksi, että nykyinen pyyntiponnistuksen vähentämisohjelma on auttanut parantamaan pyyntiponnistuksen ja käytettävissä olevien resurssien välistä tasapainoa. Kalastuskapasiteetin vähentäminen on luonnollisesti alentanut kalastuspainetta. Useimmat jäsenvaltiot korostivat myös erilaisten täytäntöönpantujen hoito- ja elvytyssuunnitelmien, kalastuslisenssien paremman hallinnoinnin ja kiintiöosuuksien huolellisen seurannan merkitystä.

Useimmissa jäsenvaltioissa oli vuoden 2006 loppuun mennessä otettu kalastuksenhoidon alalla käyttöön kattavat integroidut tietojärjestelmät, joihin sisältyi erilaisia ohjelmistojen alisovelluksia, kuten laivastorekisteri, kapasiteetin hallinnointi, lisenssit, kalastuspäiväkirjat, puretut saaliit, myynti-ilmoitukset, VMS, kiintiöt, saalisraportit jne. Näiden järjestelmien avulla liitetään useimmissa tapauksissa yhteen useita hallintoelimiä samoin kuin keskushallintoelimiä paikallisten elinten kanssa, mikä on lujittanut huomattavasti kansallista kalastuslaivaston hallintoa.

Jotkut jäsenvaltiot korostivat kuitenkin, että kalastuslaivaston hallintoelinten käytettävissä oleviin henkilöstöresursseihin liittyi vielä ongelmia. Lisäksi jotkut jäsenvaltiot totesivat, että pienimuotoisen kalastuksen hallinnointia ja tukemista olisi parannettava.

3. KALASTUSKAPASITEETIN HALLINNOINTISÄÄNTÖJEN NOUDATTAMINEN. KOKONAISTULOKSET

3.1. Eurooppaan rekisteröityä laivastoa (syrjäisimmille alueille rekisteröityjä aluksia lukuun ottamatta) koskevat tulokset

Yhteisön laivastorekisterin mukaan yhteisön laivaston kokonaiskapasiteetti väheni nelivuotiskauden 2003–2006 aikana 217 000 GT ja 773 000 kW, mikä merkitsee noin 10 prosentin nettovähennystä. EU:n 15 jäsenvaltion ("EU-15") laivaston osuus tästä vähennyksestä oli 167 000 GT ja 645 000 kW, kun vastaavat luvut 10 jäsenvaltion EU:n ("EU-10") laivastossa olivat 51 000 GT ja 128 000 kW. EU-10:n laivaston vähennys on kyseisten jäsenvaltioiden liityttyä EU:hun ollut suhteellisesti suurempi kuin EU-15:n laivaston vähennys kaudella 2003–2006 (23 prosenttia verrattuna 9 prosenttiin sekä vetoisuutena että konetehona ilmaistuna).

Nelivuotiskaudella 2003–2006 EU:n laivastosta (syrjäisimpiä alueita lukuun ottamatta) poistettiin julkisen tuen turvin noin 173 000 GT ja 560 000 kW, ja näistä 40 000 GT ja 127 000 kW poistettiin vuonna 2006.

Euroopan yhteisön laivaston nettovähennykset vaikuttavat yleisesti ottaen edelleenkin riittämättömiltä, kun otetaan huomioon jatkuvat tekniset parannukset, jotka tasaavat kapasiteetin vähennysten vaikutuksia, ja useimpien yhteisön kalastusten ja erityisesti pohjakalalajien kalastuksen heikko tila, joka edellyttää hyvin merkittäviä pyyntiponnistuksen vähennyksiä.

Tämä kertomuksen liitteessä olevissa taulukoissa 1 ja 2 on yhteenveto lisäys/poistojärjestelmän ja viitetasojen noudattamisesta 31. joulukuuta 2006. Suurin osa jäsenvaltioista on noudattanut sääntöjä. Yhteisön laivastorekisterin tietojen mukaan Espanja ylitti kuitenkin lisäys/poistovetoisuusrajansa 1,66 prosentilla, vaikka Espanjan vuosikertomuksessa esitettyjen lukujen mukaan Espanjan laivasto noudatti vetoisuudelle asetettua enimmäismäärää. Ranskan laivasto ylitti vetoisuutta koskevan enimmäismäärän 0,21 prosentilla.

Europa-palvelimen sivuilla[8] esitetään yksityiskohtaisempia tietoja (taulukkoja ja kaavioita) jäsenvaltioiden laivastojen kapasiteetin kehityksestä. Näiden tietojen avulla voidaan tarkistaa kapasiteettirajoitusten noudattaminen jäsenvaltioissa milloin tahansa kaudella 1.1.2003–31.12.2006. Ne osoittavat, että Ranska ja Italia ylittivät bruttovetoisuudelle asetetun enimmäismäärän edellä mainitulla viitekaudella. Tanskan ja Kreikan osalta käy lisäksi ilmi konetehoa koskevan enimmäismäärän hienoinen ylitys.

Neuvosto hyväksyi heinäkuussa 2007 laivastokapasiteetin sääntelyyn muutoksen, jonka mukaisesti jäsenvaltiot voivat jakaa julkisen tuen turvin romutetusta kapasiteetista 4 prosenttia uudelleen alusten turvallisuuden, työolojen, hygienian ja tuotteiden laadun parantamiseksi. Muutos sisältää myös mahdollisuuden jakaa uudelleen edellä mainittuja turvallisuusnäkökohtien parannuksia varten 4 prosenttia julkisella tuella 1. päivän tammikuuta 2003 ja 31. päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana vuosittain keskimäärin poistetusta vetoisuudesta jäsenvaltioissa, jotka kuuluivat yhteisöön 1. tammikuuta 2003, ja 4 prosenttia julkisella tuella 1. päivän toukokuuta 2004 ja 31. päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana vuosittain keskimäärin poistetusta vetoisuudesta jäsenvaltioissa, jotka liittyivät yhteisöön 1. toukokuuta 2004. Näiden säännösten täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, jotka annetaan komission asetuksen (EY) N:o 1438/2003 muutoksena, valmisteltiin komissiossa tätä kertomusta laadittaessa.

3.2. Syrjäisimmille alueille rekisteröityjä laivastoja koskevat tulokset

Syrjäisimmille alueille rekisteröityjen laivastojen kapasiteetti ja sen vaihtelu 1. päivän tammikuuta 2003 ja 31. päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana käy ilmi tämän kertomuksen liitteen taulukosta 4. Tulokset osoittavat, että Espanjan ja Portugalin syrjäisimmille alueille rekisteröityjä laivastoja on vähennetty huomattavasti niin vetoisuutena kuin konetehonakin ilmaistuna. Ranskan merentakaisten departementtien osalta alusten lukumäärä on vähentynyt hiukan ja myös vetoisuus on vähentynyt mutta koneteho on kasvanut.

Vuoden 2006 lopussa kolme syrjäisimpien alueiden 17 laivastonosasta oli aiempien vuosien tavoin ylittänyt viitetasonsa. Ranskan Martiniquen departementin laivastonosa 4FJ (alle 12 metrin pituiset alukset) ylitti konetehona ilmaistun viitetasonsa 5 622 kW:llä. Laivastonosan 4K9 tilanne oli sama Azoreilla, jossa viitetaso ylittyi 138 kW:llä. Laivastonosa CA3 (Kanariansaarilla rekisteröidyt yli 12 metrin pituiset alukset, jotka kalastavat kansainvälisillä ja kolmansien maiden vesillä) ylitti vetoisuutena ilmaistun viitetasonsa 795 GT:llä.

4. KOMISSION PÄÄTELMÄT

Jäsenvaltioiden kertomusten laatu on jatkuvasti parantunut ensimmäisen vuotta 2003 koskevan kertomuksen esittämisen jälkeen. Aiempien vuosien tavoin suurimmassa osassa jäsenvaltioiden kertomuksia ei kuitenkaan asetuksen (EY) N:o 1438/2003 13 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti kuvailtu jäsenvaltioiden laivastoja suhteessa niiden harjoittamaan kalastukseen siten, että komissio olisi voinut analysoida toimia, joihin oli ryhdytty kalastuslaivaston kapasiteetin ja käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien tasapainottamiseksi, kuten asetuksen (EY) N:o 371/2002 14 artiklassa säädetään. Jäsenvaltiot painottivat kertomuksissaan sen sijaan käyttöön ottamiaan kansallisia laivaston hallinnointijärjestelmiä ja laivastokapasiteetin kehitystä suhteessa lisäys/poistojärjestelmään.

Kaikki asiaan liittyvät osapuolet (komissio, jäsenvaltiot, tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea ja Euroopan parlamentin kalatalouden valiokunta) ovat yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden vuosikertomusten laatua pitäisi parantaa, mikä tarkoittaa, että niille olisi määriteltävä yksityiskohtaisemmat ohjeet. Komissio on tätä varten kutsunut koolle komission tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean tilapäisen työryhmän, jonka tehtävä on vahvistaa yhdenmukainen menetelmä kalastuskapasiteetin ja käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon arvioimiseksi. Työryhmä kokoontui vuoden 2007 lokakuun lopussa, ja seurantakokous on määrä pitää vuoden 2008 alussa. Tämä asia pysyy myös kalastus- ja vesiviljelyalan komitean esityslistalla.

EU:n laivaston kalastuskapasiteetti jatkoi vuoden 2006 aikana hidasta mutta varmaa vähentymistään 2–3 prosentin vuosivauhdilla. Liitteessä olevista kaavioista 3–5 käy ilmi, että suuntaus on yleisesti ottaen ollut tällainen viimeisten 15 vuoden ajan. Tämä vähennys vaikuttaa liian vähäiseltä, kun sitä verrataan eräiden tärkeiden kalakantojen edellyttämiin suuriin pyyntiponnistuksen vähennyksiin, tekniikan jatkuvaan vaivihkaiseen kehitykseen ja suurien laivaston osien heikkoon taloudelliseen suorituskykyyn .

Pyyntiponnistusta koskevien toimenpiteiden vaikutus kapasiteetin vähentämiseen on yleisesti ottaen ollut vähäistä. Tämä tarkoittaa, että YKP:n uudistuksessa vahvistettu lähestymistapa, jonka mukaan laivaston mukauttamisen on perustuttava lähinnä pyyntiponnistuksen hallinnointiin, ei ole tuottanut odotettuja tuloksia. Tämä johtuu osittain siitä, että pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmät puuttuvat useilta kalastuksilta tai olemassa olevat järjestelmät ovat tehottomia (liite II, läntiset vesialueet, syvänmeren kalastus, eräät kansalliset järjestelmät jne.). YKP:ssä on tältä osin runsaasti parantamisen varaa, ja tulevaisuudessa tehtävien parannusehdotusten tarkastelu onkin jo alkanut. Toinen tärkeä huomioonotettava seikka on, että jäsenvaltioiden olisi tarjottava parempia kannustimia kapasiteetin mukauttamiseksi. Euroopan kalatalousrahaston vuosien 2007–2013 toimintaohjelmat tarjoavat mahdollisuuden helpottaa siirtymistä kohti taloudelliselta, sosiaaliselta ja ympäristön kannalta tehokkaampaa yhteisön laivastoa, ja tätä mahdollisuutta ei pitäisi hukata.

[1] Neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002 (EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59–80).

[2] Komission asetus (EY) N:o 1438/2003 (EUVL L 204, 12.8.2003, s. 21–28).

[3] http://ec.europa.eu/fisheries/fleet/index.cfm?method=FM_Reporting.AnnualReport.

[4] Komission asetus (EY) N:o 26/2004 (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 25–35).

[5] Joulukuussa 2002 hyväksytyn yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) mukaisesti kalastuslaivastojen hallinnointia ohjaa yleissääntö, jonka mukaan laivastoon otettu uusi kapasiteetti vetoisuutena ja konetehona ilmaistuna ei saa olla suurempi kuin siitä poistettu kapasiteetti.

[6] Komission asetus (EY) N:o 1639/2001 (EUVL L 222, 17.8.2001, s. 53-115).

[7] Neuvoston asetus (EY) N:o 51/2006 (EUVL L 1, 20.1.2006, s. 1-183).

[8] http://ec.europa.eu/fisheries/fleet/index.cfm?method=FM_Reporting.AnnualReport.