52007DC0739

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille SEKÄ Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kesäaikasäännöksistä annetun direktiivin (EY) N:o 84/2000 5 artiklan mukaisesti /* KOM/2007/0739 lopull. */


[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 23.11.2007

KOM(2007) 739 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE SEKÄ EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

kesäaikasäännöksistä annetun direktiivin (EY) N:o 84/2000 5 artiklan mukaisesti

SISÄLLYSLUETTELO

1. KATSAUS EUROOPAN UNIONIN LAINSÄÄDÄNTÖÖN 3

2. Komission selvitys kesäajan vaikutuksista 4

3. Kesäajan vaikutukset – yhteenveto jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista 5

3.1. Jäsenvaltioiden mielipide nykyisestä käytännöstä 5

3.2. Vaikutukset asiaan läheisimmin liittyviin elinkeinoaloihin 5

3.3. Uudet tutkimukset 5

3.4. Kansalaisten mielipide 7

4. Päätelmät 8

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE SEKÄ EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

kesäaikasäännöksistä annetun direktiivin (EY) N:o 84/2000 5 artiklan mukaisesti (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

TAUSTAA

Neuvosto ja Euroopan parlamentti antoivat yhdessä 19. tammikuuta 2001 direktiivin kesäaikasäännöksistä[1].

Direktiivin 5 artiklan mukaan komissio laatii Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen direktiivin säännösten vaikutuksesta eri aloihin. Direktiivin 5 artiklassa säädetään myös, että kertomus laaditaan kunkin jäsenvaltion komissiolle viimeistään 30. huhtikuuta 2007 toimittamien tietojen perusteella.

Tämä tiedonanto on direktiivin (EY) N:o 84/2000 5 artiklassa tarkoitettu kertomus.

1. KATSAUS EUROOPAN UNIONIN LAINSÄÄDÄNTÖÖN

Kesäaika otettiin käyttöön useimmissa jäsenvaltioissa 1970-luvulla, mutta joissakin maissa sitä oli sovellettu jo paljon aikaisemminkin pitempinä tai lyhyempinä jaksoina.

Heinäkuun 22. päivänä 1980 annetussa ensimmäisessä direktiivissä , joka tuli voimaan vuonna 1981, vahvistettiin yhteinen päivämäärä ainoastaan kesäajan alkamiselle. Seuraavissa direktiiveissä määriteltiin sittemmin yhteinen kesäajan alkamispäivä, maaliskuun viimeinen sunnuntai, ja kaksi päättymispäivää: Manner-Euroopassa sijaitsevissa jäsenvaltioissa syyskuun viimeinen sunnuntai ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa lokakuun neljäs sunnuntai. Tilanne jatkui tällaisena, kunnes 30. toukokuuta 1994 annettiin seitsemäs direktiivi 94/21/EY, jossa säädettiin ensimmäisen kerran yhteisestä päättymispäivästä: se olisi lokakuun viimeinen sunnuntai vuodesta 1996 alkaen. Direktiivillä vahvistettiin viimein täysin yhdenmukaiset kesäajan alkamis- ja päättymispäivät, 16 vuotta ensimmäisen direktiivin antamisen jälkeen. Heinäkuun 22. päivänä 1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston kahdeksannella direktiivillä 97/44/EY[2] jatkettiin seitsemännen direktiivin säännösten voimassaoloaikaa neljällä vuodella (vuodesta 1998 vuoteen 2001).

Tällä hetkellä voimassa olevalla direktiivillä jatkettiin puolestaan kahdeksannen direktiivin säännösten voimassaoloaikaa – poiketen kaikista aiemmista direktiiveistä – määrittämättömäksi ajaksi. Kuten direktiivin johdanto-osassa on selitetty, tämä perustuu siihen, että tiettyjen alojen toiminnan sujuvuus edellyttää vakaata, pitkän aikavälin suunnittelua. Samalla kuitenkin myös todetaan, että direktiivin soveltamista olisi seurattava komission kertomuksen pohjalta.

2. KOMISSION SELVITYS KESÄAJAN VAIKUTUKSISTA

Ennen yhdeksännen direktiivin ehdottamista komissio teetti perusteellisen tutkimuksen kesäajan soveltamisen vaikutuksista Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutuksia seuraa, kun kellonaikaa siirretään kaksi kertaa vuodessa ja kun aamulla on pidempään pimeää ja illalla pidempään valoisaa.

Riippumaton konsulttitoimisto laati tuolloin asiasta tutkimuksen. Konsulttitoimiston tehtävänä oli perehtyä erilaisiin aihetta käsitteleviin yhteisötason ja kansallisen tason tutkimuksiin, haastatella eri alojen asiantuntijoita, keskustella sidosryhmien ja jäsenvaltioiden edustajien kanssa sekä esittää lopuksi tekemiinsä analyyseihin ja tutkimuksiin perustuvia päätelmiä ja suosituksia.

Komissio teki tämän selvityksen pohjalta päätelmiä, jotka esitettiin ehdotuksessa tällä hetkellä voimassa olevaksi direktiiviksi[3]. Niistä olennaisimmat voidaan tiivistää seuraavasti:

1. Elinkeinoalat, joihin kesäaikakäytännön katsotaan vaikuttavan eniten, eli maatalous, matkailu ja liikenne , ovat nyt yli 20 vuotta ensimmäisen aihetta käsittelevän direktiivin antamisen jälkeen sopeutuneet kesäaikaan eivätkä kyseenalaista sen olemassaoloa.

2. Liikenteen alalla aiemmin esiintyneet merkittävät ongelmat ovat poistuneet alkamis- ja päättymispäivien täydellisen yhdenmukaistamisen myötä.

3. Kesäaika suosii kaikenlaisten vapaa-ajan toimintojen harrastamista illalla paremmissa olosuhteissa luonnonvalon ansiosta.

4. Kesäajan vaikutuksesta ympäristöön on mahdoton tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä, sillä asiaa käsittelevien tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Ristiriitaisia tuloksia on saatu erityisesti siitä, lisääkö vai vähentääkö kesäaika otsonin muodostumista verrattuna tilanteeseen, jossa kellonaikoja ei siirrettäisi.

5. Kesäaika säästää energiaa , sillä valaistukseen kuluu iltaisin vähemmän sähköä luonnonvalon ansiosta. Säästöistä on kuitenkin vähennettävä lisäkulut, joita aiheutuu, kun energiaa kuluu enemmän aamuiseen lämmitykseen kellonajan siirtämisen yhteydessä ja kun polttoaineenkulutus kasvaa liikenteen mahdollisesti lisääntyessä valoisina iltoina. Todellista rahallista säästöä onkin vaikea määritellä ja se on joka tapauksessa suhteellisen pieni.

6. Kesäajan mahdolliset terveyteen kohdistuvat vaikutukset liittyvät enimmäkseen siihen, että elimistön on sopeuduttava kellonajan vaihtumiseen huhtikuussa ja lokakuussa. Asiantuntijat ovat tähänastisten tutkimusten ja nykyisen tiedon valossa yhtä mieltä siitä, että useimmat havaituista häiriöistä ovat lyhytaikaisia eivätkä aiheuta terveydelle vaaraa.

7. Kesäajan vaikutukset liikenneturvallisuuteen liittyvät siihen, vaikuttavatko toisaalta pimeämmät aamut erityisesti keväisin ja syksyisin ja toisaalta valoisammat illat liikenneonnettomuuksien määrään. Kesäajan ja onnettomuuksien lukumäärän syy-seuraus-suhdetta ei ole pystytty osoittamaan varmasti, koska tilastoja ei ole kerätty riittävästi ja koska onnettomuuksiin vaikuttavat myös muut tekijät, kuten sääolot.

Mainitun tutkimuksen päätelmiä voidaan tarvittaessa ajanmukaistaa ja/tai täydentää tiedoilla, joita jäsenvaltiot ovat toimittaneet tämän kertomuksen laatimista varten.

3. KESÄAJAN VAIKUTUKSET – YHTEENVETO JÄSENVALTIOIDEN TOIMITTAMISTA TIEDOISTA

Jäsenvaltioista 25 toimitti komissiolle huomioita kesäaikakäytännön vaikutuksista maassaan. Komissio olettaa, että muilla jäsenvaltioilla ei ole yksityiskohtaisia tietoja kesäajan vaikutuksista[4].

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot esitetään seuraavassa yhteenvetona.

3.1. Jäsenvaltioiden mielipide nykyisestä käytännöstä

Yksikään jäsenvaltio ei vaatinut nykyisen käytännön muuttamista. Useimmat jäsenvaltiot korostivat koko EU:ssa sovellettavien yhdenmukaisten kesäajan alkamis- ja päättymispäivien tärkeyttä etenkin liikenteelle.

Belgia kannattaa nykyisen käytännön jatkamista tai vaihtoehtoisesti kesäajan soveltamista koko vuoden.

3.2. Vaikutukset asiaan läheisimmin liittyviin elinkeinoaloihin

Useimmat jäsenvaltiot katsovat osittain toimialoilta saadun palautteen perusteella, ettei kesäajan ole havaittu vaikuttavan merkittävästi asiaan läheisimmin liittyviin elinkeinoaloihin eli maatalouteen, liikenteeseen ja matkailuun.

Latvian matkailualan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kesäaika on vaikuttanut matkailuun myönteisesti, sillä esimerkiksi vapaa-ajantuotteiden (polkupyörät, veneet jne.) kysyntä on kasvanut.

Italian mukaan rakennusala ja maatalous hyötyvät kesäajasta etenkin maan eteläosassa sen ansiosta, että aamun tunteina ei ole niin kuuma kuin olisi silloin, jos kesäaikaa ei sovellettaisi.

Jäsenvaltioiden käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan siis todeta, että tällä hetkellä voimassa olevan direktiivin ehdotuksessa esitetty päätelmä pitää edelleen paikkansa: elinkeinoalat ovat sopeutuneet kesäaikaan.

3.3. Uudet tutkimukset

Eräät jäsenvaltiot esittelivät hiljattain tehtyjä määrällisiä tutkimuksia, joissa tarkastellaan kesäajan vaikutusta energiankulutukseen , liikenneturvallisuuteen ja terveyteen.

Energia

Sähköverkko-operaattorin Bulgariassa tekemä kolmen edeltävän vuoden sähkönkulutusta tarkasteleva tilastollinen selvitys osoitti, että keinovalon käyttämättä jättämisestä syntyvä säästö on arviolta 20,5 GWh vuodessa eli noin 0,01 prosenttia maan vuoden 2005 kokonaiskulutuksesta[5].

Ranskassa vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa verrattiin simulaatioiden avulla nykytilannetta tilanteeseen ilman kesäaikaa. Tutkimus osoitti, että kesäajasta aiheutuva energiansäästö on 684 GWh (valaistus ja ilmastointi) ja lämmitykseen tarvittava lisäkulutus 14 GWh, joten säästö vuoden 2005 kokonaiskulutuksessa on 0,014 prosenttia[6]. Tutkimus osoitti myös, että jos kesäaikaan siirryttäisiin kuukautta aiemmin, valaistuksessa säästettäisiin vielä 45 GWh enemmän.

Slovenialaisten sähköyhtiöiden tekemät erilaiset tilastolliset selvitykset osoittavat, että kellonajan siirtäminen maaliskuussa ja lokakuussa vaikuttaa vain hyvin vähän tai ei lainkaan sähkönkulutukseen.

Virossa kerätyt tilastot osoittavat, että vuosina 2000 ja 2001, jolloin kesäaikaa ei poikkeuksellisesti sovellettu Virossa, kotitalouksien sähkökulutus oli huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana suurempi kuin ennen vuosia 2000–2001 ja niiden jälkeen. Erotus oli kuitenkin alle 10 prosenttia, ja kesän ja talven kulutuksen välinen suhde oli samaa luokkaa kuin niinä vuosina, jolloin kesäaika oli käytössä.

Latviassa verrattiin maaliskuun 2006 lopussa sähkönkulutusta ja sähköjärjestelmän suurinta kuormitusta ennen keväistä kesäaikaan siirtymistä ja sen jälkeen. Muutokset näissä kahdessa luvussa olivat minimaalisia.

Kyproksen astronominen yhdistys ehdottaa raportissaan kesäajan keston lyhentämistä niin, että se olisi käytössä vain toukokuun ja syyskuun välisen ajan. Tällöin kesäaika olisi käytössä niiden kuukausien ajan, jolloin valoisa aika kestää yli 12 tuntia (lukuun ottamatta huhtikuuta) ja keskilämpötila on yli 24 °C. Raportissa väitetään, että sähköä säästyisi näin enemmän kuin nykyisessä käytännössä, mutta väitteen tueksi ei esitetä määrällistä analyysiä.

Liikenneturvallisuus

Virossa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin uhreja (kuolleita ja loukkaantuneita) aiheuttaneiden liikenneonnettomuuksien lukumäärää 30 päivää ennen kesäajan alkamis- ja päättymispäiviä ja 30 päivää niiden jälkeen vuosina 2004–2006. Merkittävää tilastollista vaihtelua ei havaittu, kun otetaan huomioon onnettomuuksien vuotuinen määrä.

Estradas de Portugal in[7] tekemissä tutkimuksissa ei havaittu suoraa yhteyttä kesäajan ja liikenneturvallisuuden välillä. Monet liikennealan asiantuntijat ovat yhtyneet tähän näkemykseen.

Terveys

Suomessa tehtiin vuosina 2003 ja 2004 kaksi tutkimusta kesäaikaan siirtymisen vaikutuksista elimistöön 10 koehenkilöllä. Tutkimuksissa havaittiin jonkin verran uneen ja elimistön luonnolliseen rytmiin kohdistuvia vaikutuksia kellonajan siirtämistä seuranneiden neljän päivän aikana. Tutkijat korostavat kuitenkin, että koeryhmän pienuuden vuoksi tutkimuksesta ei voida tehdä koko väestöä koskevia johtopäätöksiä.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että eräiden viimeaikaisten määrällisten tutkimusten mukaan energiaa todella säästyy suhteessa energian kokonaiskulutukseen, joskaan säästö ei ole huomattavan suuri. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon mahdollisesta liikenteen lisääntymisestä iltaisin seuraavaa kulutuksen kasvua. Totta on myös se, että valaistuksessa saavutettava energiansäästö todennäköisesti pienenee ajan mittaan, kun energiansäästölamput yleistyvät. Tämän toi esiin muun muassa kaksinkertaista kesäaikaa vastustava yhdistys "Association contre l'heure d'été double" (ACHED). Nähtäväksi kuitenkin jää, missä määrin valaistuksessa syntyvien säästöjen pieneneminen korvautuu ilmastoinnissa saavutettavien säästöjen kasvulla sitä mukaa, kun ilmastointi yleistyy palvelusektorin toimitiloissa.

3.4. Kansalaisten mielipide

Mielipidetiedustelut jäsenvaltioissa

Eräät jäsenvaltiot toimittivat komissiolle kesäaikaa käsitelleiden viimeaikaisten mielipidekyselyjen tai julkisten (Internet-)kuulemisten tuloksia.

Virossa vuonna 2001 tehty mielipidekysely osoitti, että kesäajan kannattajia ja vastustajia on suunnilleen yhtä paljon.

Liettuassa vuonna 2006 tehdyssä kyselyssä 55 prosenttia vastaajista vastusti ja 32 prosenttia kannatti kesäaikaa.

Latviassa toteutettiin vuonna 2006 kaksi Internet-kuulemista. Niissä kesäaikaa vastusti noin 60 prosenttia osallistujista. On kuitenkin muistettava, että tulosta ei saatu edustavalta koeryhmältä vaan henkilöiltä, jotka oma-aloitteisesti päättivät osallistua kuulemiseen.

CREDOC-instituutin Ranskassa vuonna 2005 toteuttaman mielipidekyselyn mukaan noin kaksi kolmasosaa ranskalaisista joko kannattaa kesäaikaa tai ei osaa sanoa mielipidettään. Kannattajien määrä on siis kasvanut vuodesta 1993 yhteensä 12 prosenttiyksikköä ja vastustajien määrä laskenut 13 prosenttiyksikköä. Toisaalta SOFRES-instituutin vuonna 2002 tekemässä kyselyssä 45 prosenttia vastaajista kannatti kesäaikaan siirtymistä koko vuodeksi , 31,4 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään ja 26,3 prosenttia vastusti kesäaikaa.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että aihetta käsitteleviä kyselyjä on viime aikoina toteutettu niin vähän, ettei niiden perusteella voida tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä, etenkin kun kyselyjen edustavuus ja tulokset vaihtelevat maasta riippuen.

EUROBAROMETRI

Vuonna 1990 toteutetun Eurobarometri-kyselyn mukaan tyytyväisyysindeksi oli koko Euroopan yhteisössä noin 57,4 prosenttia.

Vuonna 1993 toteutetussa Eurobarometri-kyselyssä , jossa käsiteltiin kesäajan päättymispäivämäärää, enemmistö 12 jäsenvaltion muodostaman yhteisön väestöstä kannatti lokakuun loppua (54,5 prosenttia) eli nykyistä käytäntöä syyskuun lopun sijaan (38,4 prosenttia).

Yhteydenpito yhdistysten ja kansalaisten kanssa

Ranskalainen kesäaikaa Ranskassa ja Euroopassa vastustava yhdistys ACHED on ollut yhteydessä komissioon säännöllisin väliajoin. ACHED on muun muassa lähettänyt kirjeitä, muistioita, artikkeleita ja raportteja – joista suurin osa 1980- ja 1990-luvuilta – joiden kirjoittajat syystä tai toisesta vastustavat kesäaikaa. Yhdistys on viitannut myös kesäajan vaikutuksia kartoittaneeseen vanhaan tutkimussarjaan.

Muut yhdistykset, kuten asianomaisten elinkeinoalojen yhdistykset, eivät ole ottaneet yhteyttä komissioon.

Komissio saa kuitenkin silloin tällöin kirjeitä kansalaisilta, jotka kannattavat nykyisen käytännön muuttamista (esimerkiksi kesäajasta luopumista tai kesäaikaan siirtymistä koko vuodeksi).

4. PÄÄTELMÄT

Komissiolle tämän kertomuksen laatimista varten toimitettujen tietojen perusteella voidaan katsoa, että direktiiviehdotuksessa esitetty päätelmä pätee edelleen: kesäaika suosii kaikenlaisten vapaa-ajan toimintojen harrastamista iltaisin ja säästää jonkin verran energiaa. Lisäksi sen kielteiset vaikutukset ovat vähäiset eikä nykyinen käytäntö aiheuta ongelmia EU:n jäsenvaltioissa.

Komissio katsoo näin ollen, että direktiivillä käyttöön otettu kesäaikakäytäntö on edelleen tarkoituksenmukainen. Yksikään jäsenvaltio ei ilmoittanut haluavansa luopua kesäajasta tai muuttaa tällä hetkellä voimassa olevan direktiivin säännöksiä. Sen sijaan tärkeänä pidetään kesäajan yhteisten alkamis- ja päättymispäivien säilyttämistä, jotta sisämarkkinat toimisivat moitteettomasti direktiivissä asetetun keskeisen tavoitteen mukaisesti.

[1] EYVL 31, 2.2.2001, s. 21.

[2] EYVL 206, 1.8.1997, s. 62.

[3] Ks. direktiivin 2000/84/EY ehdotuksen perusteluosan päätelmät.

[4] Komissio ilmoitti jäsenvaltioille kesäkuussa 2007 aikomuksestaan tulkita asia näin, mikäli jäsenvaltio ei lähetä huomioita ennen heinäkuun 2007 loppua. Tämä kertomus perustuu siis tietoihin, jotka olivat komission käytettävissä 31. heinäkuuta 2007.

[5] Lähde: EURELECTRICin julkaisemat tilastot.

[6] Lähde: EURELECTRICin julkaisemat tilastot.

[7] Portugalin tiehallinto.