[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 18.7.2007 KOM(2007) 414 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa {SEK(2007) 993}{SEK(2007) 996} KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) | Riittävä määrä hyvälaatuista vettä on välttämätön edellytys ihmisille jokapäiväisessä elämässä ja myös suurelle osalle taloudellista toimintaa. Veden niukkuus ja kuivuus ovat nykyään merkittäviä haasteita, ja ilmastonmuutos tulee todennäköisesti pahentamaan tilannetta entisestään. Ongelma on maailmanlaajuinen, eikä Euroopan unioni säästy siltä. Kuivuuskausien määrä ja kuivuushaittojen vakaavuus ovat kolmenkymmenen viime vuoden aikana lisääntyneet EU:n alueella hälyttävästi. Kuivuudesta kärsivien alueiden ja ihmisten määrä kasvoi lähes 20 prosentilla vuosina 1976–2006. Yksi pahimmista kuivuusvuosista oli 2003, jolloin kuivuudesta kärsi yli 100 miljoonaa ihmistä ja kolmannes EU:n alueesta. Euroopan taloudelle aiheutuneiden haittojen kustannukset olivat ainakin 8,7 miljardia euroa. Kuivuuden aiheuttamat kokonaiskustannukset kolmenkymmenen viime vuoden aikana ovat yhteensä 100 miljardia euroa. Vuotuinen keskiarvo on nelinkertaistunut samana ajanjaksona[1]. ”Kuivuudella” tarkoitetaan saatavilla olevan veden väliaikaista vähenemistä, joka johtuu esimerkiksi sateiden puuttumisesta. ”Veden niukkuus” taas tarkoittaa, että veden tarve on suurempi kuin kestävästi hyödynnettävissä olevat vesivarat. Vähintään 11 prosenttia Euroopan väestöstä ja 17 prosenttia pinta-alasta on tähän mennessä kärsinyt veden niukkuudesta. Viime aikojen kehitys osoittaa veden niukkuuden laajenevan merkittävästi koko Euroopassa. Veden niukkuus ja kuivuus eivät ole vain vesihuollosta vastaavien henkilöiden ongelmana. Ne vaikuttavat välittömästi kansalaisiin sekä vettä käyttäviin ja vedestä riippuvaisiin talouden aloihin, joita ovat muun muassa maatalous, matkailu, teollisuus, energia-ala ja liikenne. Veden niukkuudella ja kuivuudella on myös laajempi vaikutus, koska niiden haitalliset sivuvaikutukset ulottuvat luonnonvaroihin yleensä: biologinen monimuotoisuus ja veden laatu voivat heikentyä, metsäpalovaara lisääntyä ja maaperä köyhtyä. Ilmasto tulee ennusteiden mukaan muuttumaan, ja huolimatta EU:n merkittävistä yrityksistä muutosten hillitsemiseksi haitallisen kehityksen odotetaan jatkuvan ja jopa pahenevan, kuten sopeutumisesta ilmastonmuutokseen äskettäin annetussa komission vihreässä kirjassa korostetaan. Jos lämpötila nousisi 2–3 °C, ilmastonmuutos johtaisi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPPC)[2] mukaan veden niukkuuteen, josta joutuisi kärsimään 1,1–3,2 miljardia ihmistä. Kuivuudesta kärsivien alueiden pinta-ala tulee todennäköisesti laajenemaan. Kuivuusriskejä koskevien tehokkaiden hallintastrategioiden laatimisesta on näin ollen tullut EU:ssa ensisijainen tavoite. Komissio hyväksyi 10. tammikuuta 2007 energia- ja ilmastopaketin, joka on pohjana EU:n pyrkimyksille kohti kestävää, kilpailukykyistä ja turvallista energiapolitiikkaa. Sen keskeisiin aiheisiin kuuluu energiahaasteisiin vastaaminen pyrkimällä tehostamaan energiankäyttöä ennen uusien vaihtoehtojen etsimistä. Tätä lähestymistapaa voidaan soveltaa myös veden niukkuuteen ja kuivuuteen. Veden niukkuudesta ja kuivuudesta selviämiseksi on ensisijaisesti pyrittävä toimintatapoihin, joissa veden hyödyntäminen on tehokasta ja vettä säästetään. Veden säästäminen on samalla energian säästämistä, sillä veden ottamiseen, kuljettamiseen ja käsittelyyn kuluu runsaasti energiaa. Veden kysynnän ohjausta onkin ehdottomasti parannettava. Vettä tarvitaan energian tavoin kaikkeen ihmisten toimintaan sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen toimintaan. On siis tarkasteltava useita erilaisia vaihtoehtoisia toimintatapoja. Tässä tiedonannossa esitellään edellä kuvattujen taustatekijöiden pohjalta alustavia Euroopan tason sekä kansallisen ja alueellisen tason vaihtoehtoisia toimintatapoja, joilla pyritään vastaamaan veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin unionin alueella sekä lieventämään niiden haittoja. Komissio on edelleen täysin sitoutunut jatkamaan asian käsittelyä kansainvälisellä tasolla, erityisesti aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan yleissopimuksen perusteella. Tämä tiedonanto on myös vastaus ympäristöneuvoston kesäkuussa 2006 esittämään veden niukkuutta ja kuivuutta koskevaan toimintapyyntöön. Se tarjoaa perustan keskusteluille, joita käydään tästä aiheesta epävirallisessa ympäristöneuvoston kokouksessa 1. syyskuuta 2007. 1. YLEISET EDELLYTYKSET On vastattava seuraaviin haasteisiin: - Pyrittäessä korjaamaan vesivarojen huonoa hallinnointia on ensisijaisena tavoitteena koko EU:n vesipolitiikan lippulaivan, vesipolitiikan puitedirektiivin [3] , täysimääräinen täytäntöönpano . - Vesihuoltoon liittyvät ongelmat johtuvat usein tehottomasta vedenhinnoittelupolitiikasta , jossa ei yleensä oteta huomioon vesivarojen herkkyyttä paikallistasolla. Käyttäjä maksaa –periaatetta tuskin sovelletaan muilla aloilla kuin juomaveden hankkimisessa ja jäteveden käsittelyssä. Jos periaate otettaisiin käyttöön koko EU:n tasolla, saataisiin vesivarojen tarpeeton hukkaaminen ja tuhlaus loppumaan. Näin varmistettaisiin, että vettä olisi saatavilla välttämättömiin käyttötarkoituksiin koko EU:ssa, myös valtioiden väliset rajat ylittävillä vesistöalueilla. Periaate toimisi toisin sanoen kannustimena vesivarojen tehokkaaseen käyttämiseen. [pic] Vedenkäyttö haavoittuvilla jokien valuma-alueilla Vedenkäyttöindeksi (WEI) vuoden 2000 tienoilla Ei tutkittuja tietoja - Maankäytön suunnittelu on myös yksi tärkeimmistä vedenkäyttöä ohjaavista tekijöistä. Vesivarojen epäasianmukainen jakaminen eri talouden alojen kesken johtaa veden tarpeen ja olemassa olevien vesivarojen väliseen epätasapainoon. On uudistettava pragmaattisesti päätöksentekomalleja ja edistettävä tehokasta maankäytön suunnittelua asianomaisilla tasoilla. - Euroopassa on suunnattomat mahdollisuudet vesivarojen säästämiseen . Vähintään 20 prosenttia[4] Euroopassa käytettävästä vedestä kuluu edelleen hukkaan käytön tehottomuuden vuoksi. Koska veden säästämisestä on tultava ensisijainen tavoite, on tutkittava kaikki mahdollisuudet vedenkäytön tehokkuuden parantamiseen. Päätöksenteon olisi perustuttava selkeään vesivarojen käyttöä koskevaan hierarkiaan . Vedenhankinnan infrastruktuurien lisäämistä on harkittava vasta sitten, kun on jo käytetty muut keinot, kuten tehokas vedenhinnoittelupolitiikka ja kustannustehokkaat vaihtoehdot. Veden käyttötarkoitukset olisi myös asetettava tärkeysjärjestykseen ja pidettävä julkinen vesihuolto kiistattomasti ensimmäisellä sijalla riittävän vedensaannin turvaamiseksi. - Jotta voitaisiin omaksua vettä säästävät toimintatavat, on ensisijaisen tärkeää integroida vesikysymykset muiden veteen liittyvien alojen politiikkaan. Integrointisaavutukset vaihtelevat suuresti eri alojen kesken EU:n tasolla sekä kansallisella ja alueellisella tasolla. Yleisesti voidaan sanoa, ettei integrointipyrkimyksissä ole noudatettu yhtenäistä linjaa, mistä on joissakin tapauksissa ollut jopa haittaa vesivarojen suojelulle. - Jotta veden niukkuutta ja kuivuutta koskevat poliittiset toimet voivat olla mahdollisimman tehokkaita, niiden on perustuttava korkealaatuiseen tietoon ja tiedotukseen haasteen laajuudesta ja ennustetuista suuntauksista. Nykyiset eurooppalaiset ja kansalliset arviointi- ja seurantaohjelmat ovat epäyhtenäisiä ja epätäydellisiä. Sen vuoksi on ennen muuta paikattava tiedoissa olevat aukot ja varmistettava tietojen vertailtavuus koko EU:ssa. Tutkimus on tässä yhteydessä tärkeää tietämyksen lisäämiseksi ja poliittisen päätöksenteon tukemiseksi. 2. HAASTEESEEN VASTAAMINEN: TULEVIEN TOIMIEN POLIITTISET SUUNTAVIIVAT Tämän tiedonannon laatimista varten on järjestetty sidosryhmien kuulemisia ja tehty vaikutusten suhteellinen arviointi. Niistä ilmenee, että pyrittäessä ratkaisemaan veden niukkuuden ja kuivuuden aiheuttamia ongelmia eri vaihtoehtojen yhdistämiseen perustuva yhtenäinen lähestymistapa on parempi kuin pelkästään veden hankintaan tai taloudellisiin ohjauskeinoihin perustuvat vaihtoehdot. Seuraavien kuukausien aikana on tehtävä lisää taloudellisia ja oikeustieteellisiä analyysejä, joissa selvitetään yksityiskohtaisesti kunkin harkittavana olevan vaihtoehdon edellytykset, toteutettavuus ja mahdollinen aikataulu. Vaikutusten arvioinnit olisi tehtävä aina ennen kunkin ehdotetun toimenpiteen toteuttamista. 2.1. Veden oikean hinnan määrittäminen Asia: Komissio edistää aktiivisesti markkinapohjaisten ohjauskeinojen käyttöä ympäristöön liittyvissä asioissa, kuten hiljattain hyväksytyssä markkinapohjaisia ohjauskeinoja koskevassa vihreässä kirjassa[5] korostetaan. Vesipolitiikan puitedirektiivissä säädetty oikeuskehys tarjoaa riittävästi mahdollisuuksia sekä veden niukkuuteen että kuivuuteen liittyvien ongelmien käsittelyyn ohjauskeinojen avulla. Vaikka vesipolitiikan puitedirektiivissä esitetään erityisvaatimuksia (9 artikla), jäsenvaltiot ovat tähän mennessä käyttäneet taloudellisia ohjauskeinoja vain vähän. Hinnoittelupolitiikka, joka voi vaikuttaa moitteettomasti suunnitellulta, saattaa osoittautua täysin tehottomaksi, jos viranomaiset eivät mittaa eivätkä rekisteröi valtaosaa vedenotosta. Vesipolitiikan puitedirektiivissä (11 artiklassa) vaaditaan järjestelmällisen vedenoton valvonnan käyttönottoa. Tuleva toiminta: Kansallisella tasolla vuoteen 2010 mennessä: - Otetaan käyttöön vesihinnastot, jotka perustuvat veden käyttötarkoitusten ja veden arvon johdonmukaiseen taloudelliseen arviointiin ja joihin sisältyy riittävät kannustimet vesivarojen tehokkaaseen käyttämiseen sekä veden käytön eri sektorien riittävä osallistuminen vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen. ”Käyttäjä maksaa” -periaatteesta on tultava vakiokäytäntö, riippumatta siitä, mistä vesi otetaan. Kotitalouksilla pitäisi kuitenkin olla saatavilla riittävästi vettä huolimatta niiden käytettävissä olevista varoista. - Tehostetaan pakollisten mittausohjelmien käyttöönottoa kaikilla veden käytön aloilla. - Lisäksi varmistetaan vesipolitiikan puitedirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano vesivarojen kestävyyden turvaamiseksi tai vesivarojen elvyttämiseksi. Hyvä käytäntö: Ranskassa kastelulaitteisiin on asennettava vesimittarit, kun niissä käytetyn veden määrä ylittää tietyn raja-arvon. Vesimittareilla varustettujen laitteiden osuus kasvoi 54 prosentista 71 prosenttiin vuosina 2000–2003, ja näillä laitteilla kasteltiin 85 prosenttia koko keinokastelualueesta. 2.2. Vesivarojen ja veteen liittyvän rahoituksen tehokkaampi jakaminen 2.2.1. Maankäytön suunnittelun parantaminen Asia: Joidenkin vesistöalueiden taloudellisella kehittämisellä voi olla haitallisia vaikutuksia vesivarojen saatavuuteen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vesistöalueisiin, joissa veteen kohdistuva kuormitus tai veden niukkuus on lähes jatkuvaa. EU:n politiikka on yleensä lisännyt näiden vesistöalueiden haavoittuvuutta entisestään. Tästä esimerkkinä on matkailukeskusten yleistyminen ja kasvu haavoittuvilla vesistöalueilla, mikä on vaikuttanut merkittävästi paikallisiin vesivaroihin. Myös maanviljelyllä on merkittäviä vaikutuksia erityisesti kastelun takia. Joillakin alueilla vettä otetaan vesivarannoista liikaa, mikä johtuu myös siitä, ettei tukia ole kaikissa jäsenvaltioissa riittävästi eriytetty tuotannosta. YMP:n useat uudistukset ja erityisesti maaseudun kehittämisen tuki ovat jo parantaneet tilannetta. Yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) tulevaisuudessa tehtävät mukautukset ja vuonna 2008 toteutettava YMP:n "terveystarkastus" voisivat tarjota tilaisuuden tarkastella, miten veden määrään liittyvät kysymykset voitaisiin sisällyttää tiiviimmin asiaan liittyviin YMP:n välineisiin. Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava esimerkiksi sitä, missä määrin YMP ja vuoden 2008 "terveystarkastus" voisivat edistää tukien täydellisempää irrottamista tuotannosta ja vesihuollon tukemisen lisäämistä maaseudun kehittämisohjelmissa. Myös biopolttoaineiden tuotannon lisäämisen merkitystä veden saatavuuteen olisi tarkasteltava. Kaikki tuotanto, myös keinokasteluun perustuva tuotanto ja biomassatuotanto, sekä kaikki taloudellinen toiminta olisi mukautettava paikallisesti saatavilla olevien vesivarojen määrään. Tämä on perusedellytys kestävälle maankäytön suunnittelulle koko Euroopassa. Tuleva toiminta: Euroopan tasolla: - Kun kestävälle maataloudelle on viime vuosikymmenen aikana annettu entistä enemmän painoarvoa, on samalla luotu sopivat puitteet poliittisille keskusteluille vesivarojen hallinnan kestävyyden parantamisesta. Tämä asia on erityisen tärkeä ennen vesipiirin hoitosuunnitelmien täytäntöönpanoa vuonna 2010. Pohdittaessa eri vaihtoehtoja on ennen kaikkea otettava huomioon kustannustehokkuusanalyysi ja vaihtoehtoja koskevat edellytykset, kuten toteutettavuus. - On jatkettava biopolttoaineiden kehittämisen ja veden saatavuuden välisten yhteyksien arviointia. Kansallisella tasolla: - Varmistetaan strategista ympäristöarviointia koskevan direktiivin[6] tehokas täytäntöönpano kaikilla talouden aloilla. Jäsenvaltioiden on edelleen vahvistettava kansallisia menettelyjään ja varmistettava, että ympäristövaikutukset ehkäistään lopullisiin päätöksiin liitettävillä ehdoilla. - Kannustetaan jäsenvaltioita kartoittamaan vesistöalueet, joilla veteen kohdistuva kuormitus tai veden niukkuus on lähes jatkuvaa. - Käytetään asianmukaisia sääntelykeinoja edellä mainittujen vesistöalueiden kestävän tasapainon palauttamiseksi. Vapaaehtoisuuteen perustuvilla järjestelmillä voidaan osaltaan edistää tasapainon palauttamista, joten niiden käyttöä on lisättävä. Jos tulokset osoittautuvat riittämättömiksi erittäin haavoittuvilla alueilla, on otettava käyttöön pakollisia toimenpiteitä veden säästämiseksi ja vedenkäytön tehostamiseksi. Kaikki toimenpiteet ovat viime kädessä osana vesipolitiikan puitedirektiivin ohjelmia. Hyvä käytäntö: Kreikka on aavikoitumisen estämiseksi tehdyn YK:n yleissopimuksen puitteissa aloittanut kansallisen toimintaohjelman, jossa tarkastellaan veden kysynnän ja tarjonnan välisen epätasapainon korjaamiseen tähtääviä erityistoimenpiteitä. 2.2.2. Vedenkäytön tehostamisen rahoitus Asia: Kaikkia vedenkäytön tehostamisen mahdollisuuksia ei vielä hyödynnetä EU:ssa. Osa kustannustehokkaistakin toimenpiteistä jää varojen puutteessa toteuttamatta. Yksi EU:n aluepolitiikan painopisteistä kaudella 2007–2013 on erityisesti veden niukkuuteen ja kuivuuteen vaikuttavan ilmastonmuutoksen seurausten käsittely. Uudessa säädöskehyksessä säädetään vesihuoltoon (varastointi, jakelu, käsittely) liittyviin infrastruktuureihin tehtävistä investoinneista, puhtaista ja vettä säästävistä tekniikoista sekä riskintorjuntakeinoista. EU:n rahastot ja valtiontuet tarjoavat mahdollisuuksia tähän haasteeseen vastaamiseen, mutta talousarviot eivät selvästikään riitä kattamaan kaikkia tarpeita. Kansalliset painopisteet saattavat myös olla haitallisia, jos kansallisella tasolla esimerkiksi otetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi vedenhankinnan infrastruktuurien lisääminen, mikä on vastoin vesivarojen käyttöä koskevan hierarkian logiikkaa ja veden säästämisen ja vedenkäytön tehostamisen ensisijaisuuden periaatetta. Rahoituksen jakamisen ehdoiksi olisi tähänastista vahvemmin otettava puolueettomat ja etukäteistodisteet vettä säästävien ja vedenkäyttöä tehostavien toimenpiteiden täysipainoisesta täyttämisestä, tehokas vedenhinnoittelupolitiikka ja veden mittaus, julkisen vesijohtoverkon suoritustasoa koskevat vähimmäisvaatimukset sekä se, että asianomaiset vedenkäyttäjät kattavat omien hankkeidensa kustannukset. Kansallisissa tukitoimissa on valtiontukia käyettäessä myös täytettävä valtiontukia koskevat säännöt. Tuleva toiminta: EU:n tasolla: - Hiotaan vesi-infrastruktuureja koskevia yhteisön nykyisiä strategisia suuntaviivoja. Aluepolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan yhteydessä harkitaan, onko uusien vedenhankinnan infrastruktuurien tai laitteistojen tukemisen ehdoksi asetettava vesivarojen tehokas hallinta, jossa otetaan huomioon ympäristönäkökohdat. - Tutkitaan mahdollisuuksia tehostaa vesivarojen tehokasta hallintaa alakohtaisten politiikkojen avulla, jolloin käytettäisiin asianmukaisia rahastoja siihen, että veden käyttäjät voisivat tehokkaasti tuottaa ympäristöpalveluja. Kansallisella tasolla: - Varmistetaan, että EU-varoja käytetään tehokkaasti veden kysynnän ohjauksen parantamiseen. Keinoja ovat erityisesti mukauttamistoimenpiteet, kestävät menettelytavat, veden säästämisen edistäminen sekä seurantajärjestelmät ja mukautetut riskinhallintavälineet. - Edistetään vedenkäyttöä tehostavien laitteiden ja menettelytapojen käyttöä tarjoamalla verokannustimia erityisesti veden niukkuudesta kärsivillä alueilla ja ottaen huomioon yhteiskunnan tilanne ja mahdolliset alue-erot. Hyvä käytäntö: Kypros on toteuttanut vedensäästämistoimenpiteitä kotitalouksien tasolla kannustamalla käyttämään harmaata vettä (pesuvettä ja pyykinpesuvettä) uudelleen pihojen kasteluun ja WC:iden huuhteluun. Veden kulutus henkeä kohti on niiden ansiosta vähentynyt 40 prosentilla. Järjestelmän kustannuksista 75 prosenttia on vuonna 2007 rahoitettu valtionavusta. Saksassa viidennes suurimmista kaupungeista on tukenut sadeveden keräämistä yli kymmenen vuoden ajan, ja tavoitteena on varustaa 15 prosenttia rakennuksista asianmukaisilla laitteilla vuoteen 2010 mennessä. 2.3. Kuivuusriskien hallintasuunnitelmien parantaminen 2.3.1. Kuivuusriskien hallintasuunnitelmien kehittäminen Asia: Koska kuivuus on lisääntynyt viime vuosien aikana, jotkut jäsenvaltiot ovat siirtyneet kriisinhallinnasta kuivuusriskien hallintaan. Tällöin on usein päädytty kattaviin kuivuusriskien hallintasuunnitelmiin, jotka käsittävät muun muassa vesivarojen kuormitusalueiden kartoituksen, varoitustasot ja varoitusjärjestelmät. Vesipolitiikan puitedirektiivissä on tarpeeksi joustovaraa, jotta asianomaisille vesistöalueille voidaan kehittää erityisiä kuivuusriskien hallintasuunnitelmia. Tuleva toiminta: Euroopan tasolla: Edistetään kuivuusriskien hallintaan liittyvän tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Määritellään kuivuuden raja-arvoihin ja kuivuuskartoituksiin liittyviä menettelyjä. Laaditaan suositukset vuoden 2008 loppuun mennessä. Kansallisella tasolla: - Vuoteen 2009 mennessä laaditaan erityiset kuivuudenhallintasuunnitelmat, joilla täydennetään vesipolitiikan puitedirektiivin 13 artiklan 5 kohdan mukaisesti jokien valuma-alueille tarvittaessa laadittuja hallintasuunnitelmia Hyvät käytännöt: Espanja ja Alankomaat ovat jo panneet täytäntöön kansallisia suunnitelmia kuivuusriskien torjumiseksi. Osaksi vesipolitiikan puitedirektiivin yhteistä täytäntöönpanostrategiaa luotu eurooppalainen asiantuntijaverkosto pyrkii kehittämään kuivuudenhallintasuunnitelmia. Ensimmäinen työpaja järjestettiin Espanjan aloitteesta kesäkuussa 2007. 2.3.2. Kuivuuden seurantajärjestelmän ja varhaisvaroitusjärjestelmän kehittäminen Asia: Komissio kehittää parhaillaan eurooppalaista kuivuuden seurantajärjestelmää, jolla lisätään aiheeseen liittyvää tietoa. Tehokkaat hälytysjärjestelmät ovat myös tärkeä osa riskienhallintaa. Varhaisvaroitusjärjestelmän ansiosta asiasta vastaavat viranomaiset voivat paremmin valmistautua kuivuuteen. Seurantajärjestelmään syötetään asiaa koskevat tiedot ja tutkimustulokset sekä kuivuuden seurantaa, havaitsemista ja ennustamista koskevat tiedot eri laajuisilla alueilla (paikalliselta ja alueelliselta tasolta aina koko EU:n kattavalle tasolle). Seurantajärjestelmän ansiosta voidaan tulevia tapahtumia arvioida. Tuleva toiminta: Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla: - Vuoteen 2012 mennessä kehitetään operatiivisen kuivuuden EU:n seurantajärjestelmän ja ennakkovaroitusjärjestelmän prototyypit ja laaditaan niitä koskevat täytäntöönpanomenettelyt. Hyvä käytäntö: Sloveniassa toimii aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen puitteissa Kaakkois-Euroopan kuivuudenhallintakeskus, jonka tehtäviin kuuluu kuivuuteen valmistautuminen sekä kuivuuden seuranta, ennustaminen ja hallinta. Viidennessä puiteohjelmassa esitettiin kuivuusongelmia käsittelevän eurooppalaisen keskuksen perustamista. Se on virtuaalinen tietokeskus, jonka tehtävänä on edistää tieteentekijöiden ja käyttäjäyhteisön välistä yhteistyötä ja kapasiteetin kehittämistä ja siten lisätä yhteiskunnan valmiutta ja kuivuudenkestokykyä. 2.3.3. Pyrkimykset EU:n solidaarisuusrahaston ja Euroopan pelastuspalvelumekanismin tehokkaaseen hyödyntämiseen Asia: Vakavasta kuivuudesta kärsineet jäsenvaltiot eivät ole tähän mennessä hakeneet avustuksia Euroopan unionin solidaarisuusrahastolta (EUSF). Ne eivät myöskään ole pyytäneet pelastuspalvelualan avustustoimia kiireellisimmän vedentarpeen täyttämistä varten. Tulevat toimet: EU:n tasolla: - Korostetaan edelleen komission valmiutta tutkia perusteellisesti kaikki vakavasta kuivuudesta kärsineiden jäsenvaltioiden hakemukset tuen saamiseksi EUSF -rahastosta. Ennen päätöksentekoa varmistetaan, että hakemukseen johtaneen tilanteen taustalla ei ole tehoton vesivarojen hallinnointi ja että käytössä on asianmukaiset kuivuudenhallintajärjestelmät. - Tarkastellaan, onko solidaarisuusrahaston operaatioiden kriteerit määriteltävä EUSF-asetuksessa paremmin, jotta tukikelpoisuus voidaan todeta ja jotta EUSF voi reagoida paremmin. - Pelastuspalvelumekanismissa tarkastellaan kaikkia mahdollisuuksia kuivuusongelmien sisällyttämiseksi tulevien vuosien työohjelmiin. Yhtenä tavoitteena tulee olemaan kaikkien avustusmahdollisuuksien selvittäminen muun muassa metsäpalovaaroja aiheuttavan vakavan kuivuuden tapauksessa. Lisäksi pyritään löytämään paras mahdollinen tapa käyttää ja täydentää saatavilla olevia niukkoja vesivaroja. - Varhaisvaroitusjärjestelmiä käsittelevää pelastuspalvelumekanismin työryhmää pyydetään kehittämään lähestymistapa kuivuuden varhaisvaroitusjärjestelmän parasta mahdollista käyttöä varten Euroopan ja kansallisella tasolla sekä ennakoimaan valmistelevia pelastuspalvelutoimia. 2.4. Vedenhankinnan infrastruktuurien lisäämisen harkitseminen Asia: On alueita, joilla vedentarve on edelleen suurempi kuin saatavilla olevat vesivarat huolimatta siitä, että kaikki ennalta ehkäisevät toimenpiteet (veden säästämisestä vedenhinnoittelupolitiikkaan ja vaihtoehtoisiin ratkaisuihin) on pantu täytäntöön vesivarojen käyttöä koskevan hierarkian mukaisesti ja kustannus-hyötyulottuvuus on otettu huomioon asianmukaisesti. Uusia vedenhankinnan infrastruktuureja voidaan näillä alueilla joissakin tapauksissa harkita mahdollisena vaihtoehtona vakavan kuivuuden aiheuttamien vaikutusten lieventämiseksi. Vedenhankinnan infrastruktuurien lisäämiseen on useita mahdollisuuksia, muun muassa pinta- tai pohjaveden varastointi, veden siirtäminen tai vaihtoehtoisten vesilähteiden käyttäminen. Uusien veden hankintaan tarkoitettujen patojen rakentamiseen ja veden siirtoon sovelletaan EU:n lainsäädäntöä. Virtaaman pysäyttäminen tai siirtäminen muuttaa väistämättä vesistöjen tilaa, ja tällaisten toimien toteuttaminen edellyttääkin tiukkojen erityisehtojen täyttämistä. Lisäksi suuret hankkeet aiheuttavat usein vettä luovuttavien ja vettä vastaanottavien vesistöalueiden välisiä sosiaalisia ja poliittisia ristiriitoja, mikä kyseenalaistaa hankkeiden kestävyyden. Muun muassa suolanpoistoa vedestä ja jäteveden uudelleenkäyttöä pidetään yhä useammin mahdollisina ratkaisuina koko Euroopassa. Ennen kuin komissio tuo esille näitä vaihtoehtoja koskevan lopullisen kantansa, on vielä arvioitava näiden menetelmien riskejä ja vaikutuksia ja otettava huomioon jäsenvaltioiden ja alueiden erityiset biologiset ja maantieteelliset erityispiirteet. Tulevat toimet: EU:n tasolla: - Komissio arvioi vuoden 2008 loppuun mennessä kaikki vaihtoehdot. Kansallisella tasolla: - Varmistetaan, että vedenhankinnan infrastruktuurien, kuten patojen ja suolanpoistolaitosten, lisäämisen haitalliset vaikutukset otetaan täysimääräisesti huomioon ympäristöarvioinnissa. Ilmastonmuutoksesta mahdollisesti aiheutuvat muutokset sekä Energiapolitiikka Euroopalle -tiedonannon tavoitteet on otettava täysimääräisesti huomioon yhteensopivuuden varmistamiseksi. Hyvä käytäntö: Vireillä on tutkimushankkeita kuten MEDINA[7] ja MEDESOL[8] (kuudes tutkimuksen puiteohjelma), joissa tutkitaan veden suolapitoisuuden vähentämistä ja suolanpoistoon liittyvän energiankulutuksen vähentämistä. 2.5. Vedenkäyttöä tehostavien tekniikkojen ja käytäntöjen edistäminen Asia: Kaikilla talouden aloilla on jatkettava vedenkäyttöä tehostavien tekniikkojen ja käytäntöjen kehittämistä. Vedenkäyttöä voidaan edelleen tehostaa huomattavasti koko EU:ssa. Eräillä alueilla voitaisiin säästää jopa 30 prosenttia rakennuksissa käytetystä vesimäärästä[9]. Vesivuotojen osuus koko vedenkulutuksesta voi joidenkin kaupunkien julkisissa vesijohtoverkoissa olla yli 50 prosenttia. Vastaavaa vedentuhlausta on ilmennyt kasteluverkostoissa. Tekniikkojen kehittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan on myös uudistettava vesivarojen hallintakäytännöt kaikilla aloilla, joilla käytetään suuria määriä vettä (muun muassa maatalous, tehdasteollisuus ja matkailu). Tulevat toimet: EU:n tasolla: - Tarkastellaan standardien laatimista vedenkäyttöön liittyville laitteille, kuten kastelulaitteille ja muille maataloudessa käytettäville energiaa kuluttaville laitteille. - Tarkastellaan lainsäädännön laatimista sellaisille vettä käyttäville laitteille, jotka eivät kuluta energiaa (hanat, suihkusuuttimet, WC:t). - Kun yhdenmukaistetaan elinkaariarviointeja ja ympäristötuoteselosteita, sisällytetään rakennusten tehokkuutta koskeviin standardeihin myös vedenkäytön tehokkuusvaatimuksia. - Tarkastellaan mahdollisuuksia laatia uusi direktiivi, joka vastaisi rakennusten energiatehokkuudesta annettua direktiiviä[10]. Sen sääntelykohteita voisivat olla hanat, suihkut ja WC:t, sadeveden kerääminen sekä ns. harmaan (käytetyn) veden uudelleenkäyttö. - Tarkastellaan mahdollisuuksia sisällyttää vedenkäytön tehokkuutta koskeva indikaattori EMAS-asetuksen tarkistukseen, jonka komissio tulee esittämään. Pyritään sertifioimaan asteittain kaikki Euroopan unionin toimielinten rakennukset lähivuosina. - Luodaan kannustimia tutkimustyölle, jonka aiheena on taloudellisen toiminnan mukauttaminen veden niukkuuteen ja kuivuuteen, vedenkäytön tehokkuus, päätöksentekovälineet ja neuvontapalvelut. Kansallisella tasolla: - Kannustetaan uusien rakennusten tehokasta vedenkäyttöä sekä julkisten ja yksityisten jakeluverkkojen suorituskykytasoa koskevien sitovien vaatimusten käyttöönottoa; vaatimuksissa on oltava myös liiallisiin vesivuotoihin liittyvä sakkojärjestelmä. EU:n ja kansallisella tasolla: - Luodaan vapaaehtoisia sopimuksia kaikkien niiden talouden alojen (rakennuttajat, rakennustyönjohtajat, teollisuus, matkailualan ammattilaiset, maanviljelijät, paikallisviranomaiset) kanssa, joilla tarvitaan runsaasti vettä, jotta voitaisiin kehittää vastuullista vedenkäyttöä edistäviä tuotteita, rakennuksia, verkostoja ja käytäntöjä. Hyvät käytännöt: Monissa Espanjan kaupungeissa on otettu menestyksekkäästi käyttöön ennakoivia vedensäästöohjelmia. Zaragozassa aloitettiin vuonna 1997 vesihuoltolaitteistojen uusimiseen, veden mittauksen käyttöönottoon ja yleisen tietoisuuden parantamiseen perustuva monipuolinen ohjelma. Sen täytäntöönpanon ansiosta kaupungissa on säästetty 1,2 miljardia litraa vettä vuodessa ja kaupungin asukaskohtainen vedenkulutus, 96 litraa henkilöä kohti päivässä, on koko Espanjan pienin. 2.6. Vettä säästävien toimintatapojen edistäminen Euroopassa Asia: Vastuullisten vettä säästävien ja vedenkäyttöä tehostavien toimintatapojen kehittäminen edellyttää aktiivista tiedotuspolitiikkaa, johon kaikkien vesialan toimijoiden on osallistuttava. Keskeisiä toiminta-aloja ovat tiedotus ja koulutus. Kuluttajat vaativat yhä enemmän tietoa siitä, miten vettä käytetään teollisuuden ja elintarvikkeiden jalostuksen prosesseissa. Tuotteiden merkitseminen on tehokas tapa antaa yleisölle sen haluamaa tietoa vedenkäytön tehokkuudesta ja vesivarojen hallinnan kestävistä käytännöistä. Vedenkäyttöä entisestään tehostavien laitteiden ja vastuullista vedenkäyttöä edistävien tuotteiden markkinointia olisi kannustettava. Laatu- tai sertifiointijärjestelmiin osallistuvia talouden toimijoita olisi kannustettava käyttämään todistetusti tehokasta vedenkäyttöä markkinointivalttina yritysten yhteiskuntavastuun (Corporate Social Responsibility, CSR) periaatteiden mukaisesti. Tulevat toimet: EU:n tasolla: - Tutkitaan yhdessä yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseen pyrkivän eurooppalaisen liittouman (European Business Alliance on CSR) kanssa mahdollisuutta käynnistää veden tehokasta käyttöä koskeva liittouma-aloite. - Edistetään vesivarojen hallintaa koskevien sääntöjen lisäämistä nykyisiin ja tuleviin (esimerkiksi luonnonmukaista maanviljelyä koskeviin) laatu- ja sertifiointijärjestelmiin. - Tutkitaan mahdollisuutta täydentää EU:n tuotemerkintäjärjestelmää siten, että sen avulla voidaan parantaa vedenkäyttöä tehostavien laitteiden ja vastuullista vedenkäyttöä edistävien tuotteiden myyntiä. Kansallisella tasolla: - Kannustetaan edelleen vesivarojen hallintaan tähtäävän koulutuksen, neuvontapalvelujen, hyvien käytäntöjen vaihtamisen ja laajojen kohdennettujen tiedotuskampanjojen kehittämistä. Hyvä käytäntö: Ranskassa aloitettiin kesällä 2006 kansallinen kampanja, jonka nimi oli ”Riittääkö vettä kaikille”. Radiossa ja televisiossa esitettyihin tietoiskuihin perustuneessa kampanjassa korostettiin yksilöllisten ponnistelujen merkitystä veden säästämisessä. Yleisön mielestä kampanjan viesti oli vakuuttava: 88 prosenttia ilmoitti pyrkivänsä säästämään vettä. 2.7. Tietojen keräämisen parantaminen 2.7.1. Koko Euroopan kattava veden niukkuutta ja kuivuutta koskeva tietojärjestelmä Asia: Luotettavat veden niukkuuden ja kuivuuden laajuutta ja vaikutuksia koskevat tiedot ovat välttämättömiä päätöksenteolle kaikilla tasoilla. Yhteisiä määritelmiä tarvitaan tietojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi EU:n tasolla. Äskettäin julkistettu Euroopan vesitietojärjestelmä (Water Information System for Europe, WISE)[11] tarjoaa erinomaiset puitteet tällaisten tietojen yhdistämiseen ja levittämiseen. Tulevat toimet: - Esitetään joka vuosi EU:n tasolla arviointi, joka perustuu sovittuihin indikaattoreihin sekä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien komissiolle tai Euroopan ympäristökeskukselle antamiin tietoihin. - Hyödynnetään täysimääräisesti ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan (GMES) palveluja, joilla tuotetaan spatiaalisia tietoja ja jotka tarjoavat seurantavälineitä vesipolitiikan, maankäytönsuunnittelun ja parempien kastelukäytäntöjen edistämiseksi. 2.7.2. Tutkimuksen ja teknologian kehittämismahdollisuudet Asia: EU:n ja kansallisen tason tutkimustyön koordinoinnilla sovitetaan tutkimustarpeet ja tutkimuksen tarjonta mahdollisimman hyvin yhteen. LIFE+-ohjelma ja Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen (European Neighbourhood and Partnership Instrument, ENPI) tuen piiriin kuuluvat rajat ylittävät ohjelmat, jotka liittyvät veden niukkuuden ja kuivuuden hallintaan, olisi sovitettava yhteen. On pyrittävä kehittämään yhteisvaikutusta tiedemaailman kanssa muun muassa ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa. Tulevat toimet - Levitetään veden niukkuutta ja kuivuutta koskevia tutkimustuloksia sekä helpotetaan niiden käyttöä ja hyödyntämistä. - Kartoitetaan, edistetään ja kannustetaan alan tutkimus- ja teknologiatoimia sekä verkostoitumista yhteisön seitsemännen tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa. Tutkimustuloksia voidaan operatiivisina hyödyntää ehkä jo vuonna 2009. 3. PÄÄTELMÄT Veden niukkuuteen ja kuivuuteen liittyvistä haasteista selviytyminen on nähtävä sekä keskeisenä ympäristökysymyksenä että Euroopan kestävän talouskasvun edellytyksenä. Kun EU pyrkii elvyttämään ja lujittamaan talouttaan sekä näyttämään esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjunnassa, vedenkäytön tehostamiseen tähtäävä strategia voi edistää huomattavasti näiden tavoitteiden saavuttamista. Tässä tiedonannossa määritellään alustavasti vaihtoehtoisia toimintamalleja, jotka on tarkoitettu perustaksi veden niukkuuteen ja kuivuuteen mukautumisesta käytäville laaja-alaisille keskusteluille. On mahdollista, että veden niukkuus ja kuivuus lisääntyvät ilmastonmuutoksen yhteydessä. Tiedonannossa esitetyt vaihtoehdot voivat kuitenkin tuottaa tuloksia jo lyhyellä aikavälillä. Komissio katsoo sen vuoksi, että näitä toimenpiteitä on pyrittävä toteuttamaan EU:ssa mahdollisimman pikaisesti. Tässä yhteydessä on tärkeää tarkastella sitä, mitä merkitystä huipputieteen saavutuksilla voi olla poliittiselle päätöksenteolle. Komissio arvioi edistymistä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja laatii siitä kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Kertomus esitetään vuonna 2008 pidettävän sidosryhmien foorumin yhteydessä. Komissio harkitsee mahdollisia seuranta-aloitteita ja jatkotoimia niiden keskustelujen perusteella, joita tästä tiedonannosta käydään ministerineuvostossa – ensimmäiseksi 1. syyskuuta 2007 pidettävässä epävirallisessa ympäristöasioiden neuvostossa – ja Euroopan parlamentissa. Komissio ottaa huomioon myös edellä mainitun kertomuksen tulokset. [1] http://ec.europa.eu/environment/water/pdf/1st_report.pdf. [2] IPPC:n neljäs arviointiraportti, työryhmä II, 6.4.2007. [3] Direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista. [4] Ecologin laatima raportti EU:n vedensäästömahdollisuuksista, kesäkuu 2007. [5] Vihreä kirja markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten, KOM(2007) 140. [6] Direktiivi 2001/42/EY, (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30). [7] MEDINA: Kalvotekniikkaan perustuva suolanpoisto: yhtenäinen lähestymistapa. [8] MEDESOL: Suolanpoisto merivedestä innovatiivisella aurinkoenergiakäyttöisellä kalvosuodatusjärjestelmällä. [9] Ecologic, kesäkuu 2007. [10] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, rakennusten energiatehokkuudesta. [11] http://water.europa.eu.