5.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 172/65

—

pitää valitettavana, että vaikka komissio esitteleekin tiedonannossaan nuorisostrategian laatimisessa tarvittavaa päättäjien ja sidosryhmien yhteistyötä unioni-, jäsenvaltio- sekä alue- ja paikallistasoilla, se ei kuitenkaan kuvaile tarkemmin alue- ja paikallistason roolia nuorisopolitiikassa.

—

korostaa, että nuorisopolitiikkaa pannaan toimeen erityisesti alue- ja paikallistasolla. Paikallisilla ja alueellisilla strategioilla edistetään osaltaan merkittävästi korkealaatuisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla pyritään koulutuksen ja jatkokoulutuksen parantamiseen, nuorten sosiaalisen ja ammatillisen osallisuuden lisäämiseen sekä heidän kannustamiseensa aktiiviseen kansalaistoimintaan.

—

yhtyy komission käsitykseen siitä, että kansallisten ja alueellisten yleissivistävien ja ammatillisten koulutusjärjestelmien tehtävänä on oltava työmarkkinoiden kannalta hyödyllisen perusosaamisen välittäminen. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että vahvalla, yleissivistävällä ja yksilöä kehittävällä koulutusperustalla on laajempikin merkitys, etenkin yhteiskuntaelämään osallistumisen kannalta.

—

katsoo toisin kuin komissio, että kun on kyse esikouluiässä olevista lapsista etusijalla on oltava avainosaamisen kehittämisen sijaan ennemminkin kokonaispersoonallisuuden kehitys.

—

katsoo, että useissa jäsenvaltioissa käytössä oleva kaksijakoinen ammattikoulutusjärjestelmä, eli yrityksissä ja kouluissa annettava ammattikoulutus, on esimerkillinen koulutusmuoto mahdollisimman monen nuoren ammatillista integroitumista ajatellen. Komitea pitääkin valitettavana, että ammattikoulutus kärsii monissa valtioissa kiinnostuksen ja hyväksynnän puutteesta.

Esittelijä

:

Gebhard HALDER (AT, PPE) Vorarlbergin maapäivien puhemies

1.

toteaa, että nuoret ovat yhteiskunnan kehityksen voimavara. Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisyhteisöjen tulevaisuus riippuu yhä enemmän siitä, onnistutaanko luomaan lapsiin ja nuoriin myönteisesti suhtautuva yhteiskunta.

2.

korostaa, että nuoret ovat myös ratkaiseva tekijä Euroopan alueiden ja kuntien taloudellisen suorituskyvyn sekä maailmanlaajuisen kilpailukyvyn kannalta. Lisäksi EU:n kansalaisten osallistuminen on Euroopan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä rauhanomaisen ja demokraattisen jatkokehityksen kulmakivi, joka on laskettava jo nuoruudessa.

3.

viittaa alueiden komitean lausuntoon aiheesta ”Euroopan väestökehitys” (1). Kyseisessä lausunnossa todetaan, että lapsia syntyy vähemmän kuin väkimäärän säilyttäminen entisellään edellyttää. Tämä aiheuttaa pitkälle ulottuvia muutoksia Euroopan väestön määrässä ja ikärakenteessa ja korostaa tarvetta luoda eri sukupolvet huomioon ottava, kestävä politiikka.

4.

tunnistaa siksi, että Eurooppa-neuvoston keväällä 2005 hyväksymällä eurooppalaisella nuorisosopimuksella (2), komission tiedonannolla nuorisoa koskevista EU:n politiikoista (3) ja käsillä olevalla komission tiedonannolla on tartuttu erittäin merkittävään aiheeseen.

5.

tukee komission ehdottamaa monialaista lähestymistapaa. On tärkeää ottaa nuoret huomioon kaikilla politiikanaloilla ja näin keskittyä entistä enemmän nuorten erityistarpeisiin.

6.

muistuttaa, että tiedonannossa käsitellyillä yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, nuorisoa ja työllisyyttä koskevilla aloilla toimivalta asianomaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi on jäsenvaltioilla tai alue- ja paikallisviranomaisilla. EU:n tasolle kuuluvat tässä yhteydessä koordinoivat, tukevat ja täydentävät tehtävät.

7.

kehottaa tätä taustaa vasten komissiota tarkastelemaan, vastaavatko aiotut toimenpiteet EU:n uudistussopimuksessa vahvistettuja toissijaisuuden ja suhteellisuuden periaatteita.

8.

toteaa, että komissio ei esitä tiedonannon yhteydessä seuraustenarviointia, ja pitää valitettavana, että toimeenpanosta alue- ja paikallistasolle syntyviä hallinnollisia ja taloudellisia lisärasitteita ei ole arvioitu.

9.

pitää valitettavana, että vaikka komissio esitteleekin tiedonannossaan nuorisostrategian laatimisessa tarvittavaa päättäjien ja sidosryhmien yhteistyötä unioni-, jäsenvaltio- sekä alue- ja paikallistasoilla, se ei kuitenkaan kuvaile tarkemmin alue- ja paikallistason roolia nuorisopolitiikassa.

10.

korostaa, että nuorisopolitiikkaa pannaan toimeen erityisesti alue- ja paikallistasolla. Paikallisilla ja alueellisilla strategioilla edistetään osaltaan merkittävästi korkealaatuisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla pyritään koulutuksen ja jatkokoulutuksen parantamiseen, nuorten sosiaalisen ja ammatillisen osallisuuden lisäämiseen sekä heidän kannustamiseensa aktiiviseen kansalaistoimintaan. Nimenomaan alue- ja paikallistasolla pystytään keskittymään muita tasoja paremmin nuorten erityistarpeisiin ja näin ollen myös toimimaan määrätietoisemmin.

11.

kehottaa komissiota kunnioittamaan kansallista, alueellista ja paikallista monimuotoisuutta koulutus-, nuoriso- ja työllisyysalalla. Jäsenvaltioiden lisäksi myös alue- ja paikallistason on päästävä osallistumaan koordinoivien, tukevien ja täydentävien toimenpiteiden suunnitteluun ja toimeenpanoon.

12.

korostaa, että eurooppalaiset yleissivistävät ja ammatilliset koulutusjärjestelmät ovat avaintekijöitä EU:n kilpailukykypotentiaalin pitkäaikaisen kehityksen kannalta ja pitää Koulutus 2010 -työohjelman sisältöä näin ollen tervetulleena (4). AK muistuttaa kuitenkin samalla siitä, että jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallistason toimivalta opetussisältöä ja koulutusjärjestelmiä suunniteltaessa on tunnustettava ja kunnioitettava järjestelmien kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta.

13.

yhtyy komission käsitykseen siitä, että kansallisten ja alueellisten yleissivistävien ja ammatillisten koulutusjärjestelmien tehtävänä on oltava työmarkkinoiden kannalta hyödyllisen perusosaamisen välittäminen. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että vahvalla, yleissivistävällä ja yksilöä kehittävällä koulutusperustalla on laajempikin merkitys etenkin yhteiskuntaelämään osallistumisen kannalta.

14.

katsoo toisin kuin komissio, että kun on kyse esikouluiässä olevista lapsista etusijalla on oltava avainosaamisen kehittämisen sijaan ennemminkin kokonaispersoonallisuuden kehitys. Kuitenkin voidaan jo hyvin pienissä lapsissa herättää mm. teknisten tai luonnontieteellisten pelien ja leikkien avulla kykyä ja kiinnostusta, joilla voi olla suurta merkitystä tulevalle ammatinvalinnanalle.

15.

viittaa kielen kehityksen edistämisen merkitykseen varhaiskasvatuksessa. Erityisen tärkeää se on maahanmuuttajalasten kohdalla. Näin luodaan myös perusta muiden kielten tulevalle oppimiselle.

16.

katsoo, että useissa jäsenvaltioissa käytössä oleva kaksijakoinen ammattikoulutusjärjestelmä, eli yrityksissä ja kouluissa annettava ammattikoulutus, on esimerkillinen koulutusmuoto mahdollisimman monen nuoren ammatillista integroitumista ajatellen. Komitea pitääkin valitettavana, että ammattikoulutus kärsii monissa valtioissa kiinnostuksen ja hyväksynnän puutteesta. Kyseinen koulutusjärjestelmä, kuten myös muu keskiasteen jälkeinen tai korkeakoulutus, joutuu kuitenkin kohtaamaan sen seikan, että pätevyydelle, jota moniin työpaikkoihin edellytetään, asetetaan yhä kasvavia vaatimuksia. Tällaisen koulutusjärjestelmän kiinnostavuutta on parannettava myös erityisesti lisäämällä mahdollisuuksia päästä kaksijakoisen ammattikoulutuksen kautta yliopistoon asti.

17.

katsoo näin ollen, että koulutustasoa on yleisesti nostettava. Oleellinen edellytys tälle ovat korkeasti koulutetut ja motivoituneet opettajat ja kouluttajat, joilla on oltava paitsi ainekohtaista ja didaktista myös sosiaalis-integroivaa pätevyyttä (5). Lisäksi opetussuunnitelmien on heijastettava työmarkkinoiden vaatimuksia.

18.

pitää tervetulleena, että komissio on kehottanut jäsenvaltioita toteuttamaan tutkintojen tunnustamista koskevat eurooppalaiset puitteet, ja vaatii tässä yhteydessä, että siinä otetaan huomioon opetustoimen kansallinen ja alueellinen monimuotoisuus. On esimerkiksi löydettävä ratkaisuja ammatillisten koulutusosioiden integroimiseksi.

19.

korostaa EU:n elinikäisen oppimisen toimintaohjelman ja nuorisotoimintaohjelman merkitystä. Kyseiset ohjelmat, joissa etusijalla on rajanylittävä liikkuvuus ja siihen liittyvä virallinen koulutus ja arkioppiminen, täydentävät arvokkaalla tavalla kansallista sekä alueellista ja paikallista koulutuspolitiikkaa.

20.

kehottaa komissiota ottamaan tiedonannossaan ja/tai suunnittelemissaan toimenpiteissä (esimerkiksi EU-ohjelmissa) paremmin huomioon heikossa asemassa olevien nuorten tilanne. Kyseisiä nuoria voidaan auttaa toteuttamaan omat mahdollisuutensa ja integroitumaan työmarkkinoille hyödyntämällä erilaisia malleja, esimerkiksi integroivan ammattikoulutuksen mallia. Kyseiset mallit antavat heikossa asemassa oleville nuorille mahdollisuuden suoriutua koulutuksesta tavallista hitaammin tai hankkia ainoastaan osapätevyys. Tärkeää on myös nuorten intensiivinen sosiaalinen opastus ja mentorointi, ja tätä työtä voidaan tehdä ainoastaan alueellisella ja paikallisella tasolla. Kyseisten mallien avulla voidaan myös alentaa edelleen suurta koulunkäyntinsä keskeyttäneiden määrää.

21.

toteaa, että siirtyminen koulusta ammattiin on nuorille yhä vaikeampaa.

22.

Samalla monilla Euroopan alueilla vallitsee jo nyt paradoksaalinen tilanne, että osittain merkittävän nuorisotyöttömyyden (6) ohella esiintyy –varsinkin erittäin ammattitaitoisen– työvoiman puutetta, ja se kasvaa vielä tulevaisuudessa.

23.

korostaa, että nuorten ammatillinen ja sosiaalinen integroituminen heikossa asemissa olevilla kaupunki- ja maaseutualueilla on erityisen vaikeaa, ja viittaa tässä yhteydessä alueellisen lähentämiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävien eurooppalaisten, kansallisten sekä alueellisten ja paikallisten politiikkojen merkitykseen, sillä niillä voidaan luoda edellytykset sille, että koulutetut nuoret jäävät kyseisille alueille.

24.

yhtyy komission käsitykseen siitä, että kasvuun ja työllisyyteen tähtäävissä kansallisissa uudistusohjelmissa on kiinnitettävä erityistä huomiota nuorten työllisyyteen, ja kehottaa koordinoimaan kyseiset uudistusohjelmat mahdollisimman hyvin Koulutus 2010-työohjelman puitteissa suunniteltujen toimenpiteiden kanssa.

25.

kehottaa laajentamaan jäsenvaltioiden hallituksille avointa Lissabonin vertaisarviointiprosessia siten, että myös paikallis- ja alueviranomaiset ja muut sidosryhmät voivat hyötyä EU:n laajuisesta tietojenvaihdosta vertaistensa kanssa ja tutustua paikallisiin ja alueellisiin toimiin koulutus- ja työpaikkaa vailla olevia nuoria koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi.

26.

pitää epävarmojen ja huonon työsuhdeturvan tarjoavien työsuhteiden jatkuvaa lisääntymistä erityisesti nuorten työntekijöiden perusongelmana, koska työskentelyolosuhteet ja tulotaso pysyy usein vuosien ajan epävakaana, mikä estää itsenäisen elämäntavan.

27.

kehottaa siksi EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia huolehtimaan joustoturvan mahdollisessa toteuttamisessa työnantajien ja työntekijöiden etujen eli joustavuuden ja turvan hyvästä tasapainosta. Myöskään nuorten sosiaalista integroitumista ei saa vaikeuttaa.

28.

katsoo, että komissio ei käsittele tiedonannossaan riittävästi heikossa asemassa olevien nuorten työllisyyttä. Etenkin nuorten työmarkkinasuuntautunutta koulutusta koskevien ennakoivien toimenpiteiden ohella tarvitaan — erityisesti heikossa asemassa olevien — nuorten integroimiseksi työmarkkinoille myös intensiivisiä — ja sosiaalisia — yksilökohtaisesti räätälöityjä tukitoimia. Tässä yhteydessä on tärkeä toimia Euroopan työllisyysstrategian mukaisesti, eli tavoittaa aukottomasti kaikki nuoret ja työllistää heidät mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tässä saatetaan tarvita myös työtä etsiville, heikossa asemassa oleville nuorille suunnattuja turvaverkkoja sekä nuorille tarkoitettuja julkisesti rahoitettuja pätevöitymis- ja työllistämisohjelmia (7).

29.

muistuttaa, että EU:n rakennerahastot — erityisesti Euroopan sosiaalirahasto — mahdollistavat tällaisten hankkeiden tukemisen ja tukee komission tiedonannossa esitettyä vaatimusta lisätä Euroopan sosiaalirahaston käyttöä nuorisotyöllisyyden edistämiseksi, kun alueelliset olosuhteet (korkea nuorisotyöttömyys) sitä vaativat.

30.

pitää jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallistason keskeisenä tehtävänä parantaa nuorten työllistyttävyyttä ja työvalmiutta. On mm. vahvistettava päättäväisesti henkilökohtaista ammatti- ja koulutusohjausta ja -tiedotusta sekä siinä yhteydessä mahdollisuuksia tehdä tunnetuksi tulevaisuuteen suuntautuneita ammatteja. Siten voitaisiin myös edesauttaa sukupuolien välisen tasapainon saavuttamista eri ammattiryhmissä.

31.

tukee komission ehdottamia suositusluonteisia harjoittelujaksojen laatupuitteita, sillä harjoittelijoita — jotka liikkuvat yhä useammin myös rajojen yli — käytetään osittain hyväksi ”halpana työvoimana”. Asianmukainen työharjoittelu tarjoaa kuitenkin nuorille arvokkaan mahdollisuuden ensimmäisten työkokemusten keräämiseksi. Ne saattavat vaikuttaa oleellisesti ja ratkaisevasti tulevaan ammatinvalintaan tai täydennyskoulutukseen. Lisäksi koulutusta saavia nuoria on kannustettava suorittamaan harjoittelujaksoja, ja niiden tarjontaa on lisättävä.

32.

toteaa, että peruskoulutuksen lisäksi myös ammatillinen täydennyskoulutus tulee yhä tärkeämmäksi. Tekniset tiedot ja työprosessin vaatima osaaminen muuttuvat nopeasti. Haasteena on siis parantaa täydennyskoulutuksen kiinnostavuutta ja avoimuutta sekä lisätä täydennyskoulutusvälineiden tarjontaa. Nuorille, joilla ei ole riittävää peruskoulutusta, on tärkeää, että puuttuvat tiedot ja taidot voidaan hankkia myöhemmässäkin vaiheessa (toinen mahdollisuus) (8).

33.

toteaa, että etenkin köyhien perheiden lapset ja nuoret ovat monessa suhteessa heikossa ja osittain syrjäytyneessä asemassa. Tämä koskee sekä heidän koulutus- ja työllistymismahdollisuuksiaan että heidän terveydellistä tilannettaan. Lisäksi köyhyys on usein ”periytyvää”: aikuisiän köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat seurausta lapsuus- ja nuoruusajan heikosta asemasta.

34.

korostaa siksi, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen on asetettava etusijalle. Kyse on ensisijaisesti jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten tehtävästä, ja se edellyttää talous-, työllisyys-, koulutus- ja sosiaalipolitiikan saumatonta yhteistyötä sekä nuorisopoliittisten näkökohtien huomioon ottamista kaikilla aloilla.

35.

katsoo, että ensimmäisenä lähtökohtana on oltava lapsiperheiden köyhyysriskien lieventäminen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä yhteiskunnallis-taloudellisiin tekijöihin, kuten eriarvoistumiseen sekä pitkäaikaistyöttömiin ja vähän koulutettuihin vanhempiin, jotta voidaan estää pysyvien köyhyysloukkujen synty.

36.

muistuttaa, että ilman vanhempia kasvavien tai ongelmaisten vanhempien lasten ylläpidosta ja koulutuksesta sekä kyseisten lasten itsenäisen elämän edellytysten luomisesta huolehtivat usein juuri alue- ja paikallisviranomaiset.

37.

muistuttaa, että asuinmaan kielen osaaminen on edellytys nopealle kotoutumiselle, hyvälle koulumenestykselle ja paremmille mahdollisuuksille työmarkkinoilla. Se on siis myös keskeinen tekijä köyhyyden torjumisessa.

38.

korostaa, että nuorten osallisuus — heidän osallistumisensa yhteiskunnallisen elämän muotoiluun ja toteuttamiseen — vahvistaa lapsia ja nuoria, kasvattaa itseluottamusta ja edistää demokratiaa ja aktiivisuutta.

39.

nostaa esiin paikallis- ja aluetason osallistumisprosessien erityismerkityksen. Nuorten osallistuminen on erityisen opettavaa ja pitkään tuntuvaa tilanteissa, joissa he voivat vaikuttaa omalta osaltaan elinympäristöönsä ja joissa he kokevat välittömästi osallistumisprosessin hyödyn.

40.

pitää erittäin tärkeänä saada nuoret kiinnostumaan kunnallisesta ja alueellisesta itsehallintojärjestelmästä tutustuttamalla heidät kunnallisten ja alueellisten luottamushenkilöiden toimiin, tehtäviin, ja vastuualueisiin sekä heidän mahdollisuuksiinsa auttaa paikallisia ihmisiä parantamaan työ- ja elinolojaan.

41.

pitää paikallisten ja alueellisten osallistumisaloitteiden vahvistamiseksi tervetulleena EU-tason kokemustenvaihtoa ja kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta sekä paikallis- ja alueviranomaisia kehittämään monialaista nuorisopolitiikkaa tiiviissä yhteistyössä nuorison kanssa.

42.

pitää tervetulleena Euroopan komission ehdotusta laatia säännöllinen EU-nuorisoraportti. Raportin avulla voidaan analysoida nuorten elinolosuhteita, kuvata heidän toiveitaan ja näin luoda perusta kansallisen, alueellisen, paikallisen ja EU:n tason monialaisille nuorisopolitiikoille. Tässä yhteydessä on varottava asettamasta jäsenvaltioille sekä alueille ja kunnille uusia raportointivelvoitteita. Nyt esitettävät monet raportit, jotka kattavat myös nuorten elämäntilanteen, sisältävät paljon tarpeellista tietoa.

43.

korostaa, että nuorten vapaaehtoistoiminta on tärkeää, koska se antaa samalla mahdollisuuden sekä osallistua aktiivisesti yhteiskuntaelämään että kerätä ensimmäisiä työkokemuksia ammatinvalinnan helpottamiseksi.

44.

muistuttaa, että vapaaehtoistoiminta opettaa myös tietoja ja taitoja, jotka saattavat olla tärkeitä tulevan ammatin kannalta. Edellytys kyseisen toiminnan kiinnostavuuden lisäämiselle nuorten parissa on kyseisen epämuodollisen oppimisen tuoman pätevyyden tunnustaminen.

45.

pitää näin ollen tervetulleena komission nuorisotoimintaohjelman puitteissa käyttöön ottamaa Youthpass-todistusta, joka on henkilökohtainen todistus ohjelmatoimien parissa nuorten tekemän työn laadusta. Komitea tukee komission aikomusta täydentää yhteisön puitteita tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi (Europass) (9) hankitun epämuodollisen pätevyyden kuvauksella.

46.

vaatii, että kaikilla tasoilla huolehditaan entistä tarkemmin siitä, että myös heikossa asemassa olevat nuoret pääsevät mukaan sekä osallistumisprosesseihin että vapaaehtoistoimintaan.