5.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 172/24

—

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset soveltavat ensimmäisinä yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä annettua unionin lainsäädäntöä, ja katsoo, että yhteinen turvapaikkamenettely, jossa jokainen jäsenvaltio kantaa solidaarisesti osansa vastuusta, helpottaa alue- ja paikallisviranomaisten työtä.

—

suosittelee, että jäsenvaltioissa perustetaan tarvittaessa keskus-, alue- ja paikallistason elinten yhteistoimintamekanismi integroidun ja monitasoisen ohjausjärjestelmän luomiseksi.

—

suosittelee, että annetaan unionin asetus, jossa säädetään seuraavista jäsenvaltioiden välisistä näkökohdista: myönnetyn suojelun vastavuoroinen tunnustaminen; menetelmät, jotka liittyvät pakolaisen ja toissijaista suojelua saavan henkilön aseman siirtämiseen ja yhdenmukaiseen oikeudelliseen asemaan.

—

katsoo, että direktiivin 2003/109/EY sisällön laajentaminen koskemaan henkilöitä, jotka saavat jossakin muodossa kansainvälistä suojelua, on keskeinen toimenpide mahdollisen syrjintäriskin poistamiseksi sekä keino edistää integrointia turvapaikka-asioita koskevassa yhteisön yhtenäistämisprosessissa.

—

suosittelee, että laaditaan yhteiset suuntaviivat sellaisten toimien toteuttamiseksi, joihin paikallisviranomaiset osallistuvat laajalti ja joilla helpotetaan turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten mahdollisuuksia käyttää sosiaali- ja terveyspalveluja sekä saada asunto. Tässä yhteydessä on laadittava toimia paikallistasolla tapahtuvaa osallistumista edistävien ohjelmien kehittämiseksi. Lisäksi komitea suosittelee, että määritellään luotettavat ja tarkat säännöt tutkintojen tunnustamisesta, ammattipätevyyden hankkimisesta ja pätevyyden vahvistamisesta sekä myönnetään varoja pakolaisten työllistymismahdollisuuksien ja/tai johtotehtävissä toimimisen tukemiseksi.

—

toteaa pakolaisten onnistuneen kotoutumisen edellyttävän, että he tuntevat voivansa osallistua asuinpaikkanaan olevan korttelin, kaupungin, valtion ja Euroopan unionin elämään. Osallistumisella alueiden poliittiseen elämään alkaen aktiivisesta ja passiivisesta äänioikeudesta paikallisvaaleissa on hyvin vahva konkreettinen ja symbolinen arvo.

—

suosittelee, että suunnitellaan rahoitusjärjestelyjä ja tarjouskilpailuja jäsenvaltio- ja paikallistason toimijoiden kompetenssin vahvistamiseksi. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityishuomiota psykososiaalisiin seikkoihin sekä erityisen suojelun tarpeen tunnistamiseen ja käsittelemiseen.

Esittelijä

:

Savino Antonio SANTARELLA Candelan kaupunginjohtaja (IT, UEN-AE)

1.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset soveltavat ensimmäisinä yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä annettua unionin lainsäädäntöä. Alueille saapuu päivittäin monenlaisia maahanmuuttajia, joista eräät hakevat turvapaikkaa. Alueiden on usein tarjottava terveydenhoito- ja psykologisia palveluja henkilöille, jotka ovat kärsineet fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja joita on kidutettu. Kyseiset palvelut eivät aina ole paikallis- ja alueviranomaisten eivätkä niiden yksiköiden tarjoamia tavanomaisia palveluja, joten niitä on tuettava erityisesti, jotta viranomaiset voivat hankkia asianmukaisen pätevyyden ja luoda tarvittavat rakenteet.

2.

katsoo, että yhteinen turvapaikkamenettely, jossa jokainen jäsenvaltio kantaa solidaarisesti osansa vastuusta, helpottaa alue- ja paikallisviranomaisten työtä. Tällä hetkellä alue- ja paikallisviranomaisten vastuu on tietyissä maissa suhteettoman suuri muun muassa sen vuoksi, ettei ole olemassa yhteistä turvapaikkajärjestelmää.

3.

muistuttaa siitä, että myös turvapaikanhakijat voivat vastaanotto- ja kotouttamishankkeiden sekä vakituisen työn puuttuessa päätyä hyväksikäyttö- ja rikollisverkostoihin ja mahdollisesti vaarantaa näin turvallisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Vaara ja alttius joutua hyväksikäytön ja rikollisuuden uhriksi voi vähentyä, jos palkallinen työskentely turvapaikkahakemuksen käsittelyaikana sallitaan.

4.

suosittelee, että jokaiseen jäsenvaltioon luotaisiin paikallisviranomaisten verkko, jonka avulla varmistetaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävät toimet, jotta pakolaiset integroitaisiin kohdennetusti paikallisviranomaisten edistämin paikallisin hankkein. Jäsenvaltioissa, joissa kyseistä palveluverkkoa on jo kokeiltu, on alueellisten komissioiden työn avulla voitu lyhentää turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja ja parantaa turvapaikanhakijoiden elinoloja edistämällä heidän kotouttamistaan vastaanottavissa paikallisyhteisöissä. Tämä on edistänyt huomattavasti turvallisuutta ja elämänlaatua.

5.

suosittelee näin ollen, että erilaiset unioni-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason resurssit täydentävät toisiaan ja että ne kohdennetaan asianmukaisesti jokaisessa jäsenvaltiossa olevaan kyseiseen palveluverkkoon turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten integraatio-ongelmien ratkaisemiseksi.

6.

suosittelee, että jäsenvaltioissa perustetaan tarvittaessa keskus-, alue- ja paikallistason elinten yhteistoimintamekanismi integroidun ja monitasoisen ohjausjärjestelmän luomiseksi.

7.

suosittelee, että verkkoon osallistuminen on vapaaehtoista ja että perustetaan kumppanuuksia, jotta institutionaaliset, julkiset ja yksityiset paikallistason toimijat voivat osallistua päätöstentekoon ja kantaa vastuunsa. Näin voidaan suunnitella vastaanotto- ja kotouttamistoimia sekä kehittää alueilla olevia mahdollisuuksia. Kyseisten kumppanuuksien avulla voidaan parantaa tietoja ja näin sitouttaa tietoisesti sellaiset toimijat, jotka eivät aiemmin ole toimineet turvapaikka-asioissa tai jotka ovat välttäneet vastuun kantamista asiassa.

8.

korostaa, että kyseisen verkon avulla instituutiot, yritykset, ammattijärjestöt, osuus- ja yhteisötalous, ammattioppilaitokset, korkeakoulut ja tietenkin paikallis- ja alueyhteisöt voivat löytää roolinsa yhteisessä turvapaikkajärjestelmässä. Näin yhteiskunta kokonaisuudessaan tiedostaa ilmiön ja jokainen toimija voi huolehtia omasta roolistaan, mikä luonnollisesti heikentää tai poistaa mahdollisia jännitteitä.

9.

katsoo, että soveltaessaan kansainvälisen suojelun tunnustamismenettelyä Euroopan unionin on otettava huomioon kaksi erilaista vaatimusta, joita on tarkasteltava yhdessä:

10.

ehdottaa, että tunnistus- ja maahantulomenettelyt sekä toimet turvapaikkamenettelyn piiriin pääsemiseksi yhdenmukaistetaan EU-tasolla.

11.

kehottaa suunnittelemaan ja kokeilemaan maahanmuuttajien tunnistamiseksi yhteisiä menettelyjä, joita voidaan soveltaa tietyn ajan kuluttua, joihin sisältyy tarkkoja toimia ja joiden yhteydessä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa.

12.

pitää keskeisenä, että kansainvälisten suojeluhakemusten tarkastusmenettelyä varten laaditaan yhteiset välineet, joiden avulla voidaan varmistaa yhdenmukainen arviointi yksittäisissä jäsenvaltioissa ja mahdollistaa unionin direktiivien (etenkin direktiivin 2005/85/EY) säännösten käytännön soveltaminen.

13.

ehdottaa lisäksi, että kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia tarkastaville viranomaisille järjestetään säännöllisesti koulutus-, täydennyskoulutus- ja seurantatilaisuuksia sekä muita tapahtumia vaihtoa ja vuorovaikutusta varten.

14.

suosittelee, että EU:n tasolla laaditaan rajavartiostolle ja rajapoliisille suunnattu koulutus- ja täydennyskoulutusohjelma.

15.

suosittelee, että rajanylityspaikoilla (lentoasemilla sekä meri- ja maarajoilla) ja maahantuloalueilla sovelletaan ja tuetaan kansainvälistä suojelua hakeville ulkomaalaisille suunnattuja avustus- ja tukipalveluja.

16.

katsoo turvapaikanhakijoiden säilöönottoa ajatellen, että on paikallaan vahvistaa, ettei turvapaikanhakijoita voida ottaa säilöön vain heidän hakemuksensa käsittelyä varten. Liikkumisvapautta on rajoitettava korkeintaan tunnistamismenettelyjen ajaksi, ja niitä on edelleen yhdenmukaistettava.

17.

kehottaa Euroopan unionia laatimaan asiakirjan, jossa määritellään sellaisen kansainvälistä suojelua hakevan henkilön asema, jonka liikkumisvapautta on rajoitettu.

18.

katsoo, että turvapaikanhakijoiden liikkuminen EU:n jäsenvaltioiden välillä johtuu pääasiassa yksittäisten jäsenvaltioiden erilaisista taloudellisista tilanteista ja kunkinhetkisestä suhtautumisesta turvapaikanhakijoihin.

19.

on näin ollen sitä mieltä, että on laadittava tutkimus, johon kootaan kaikkein jäsenvaltioiden viime vuosina saamat kokemukset etenkin työn- ja asunnonsaantimahdollisuuksien sekä kotouttamisen osalta.

20.

ehdottaa, että käsillä olevaan lausuntoon lisätään liite, johon kootaan Euroopan paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa yhteistyössä toteutetut parhaat käytänteet kyseisillä aloilla.

21.

suosittelee, että paikallis- ja alueyhteisöjen perustamien palvelujen yhteydessä luovutaan ”materiaalisen avun” antamisesta ja siirrytään ”integroituun vastaanottoon” (johon sisältyvät henkilökohtaiset avustus- ja tukipalvelut sekä sosiaalis-taloudellisen kotouttamisen edistäminen).

22.

muistuttaa, että kansainvälisen suojelun käsite on vielä hyvin sidottu Geneven yleissopimuksen 1 artiklan mukaiseen pakolaisen tiukkaan määritelmään, vaikka kansainvälinen toimintaympäristö ja sen myötä myös suojelua hakevien henkilöiden tilanteiden ominaispiirteet ovat vuoden 1951 jälkeen muuttuneet perusteellisesti. Yhä useammin paon syynä ei ole henkilökohtainen vaino, vaan yleinen väkivalta ja aseelliset konfliktit. Myös ympäristö- ja elinoloilla on yhä suurempi merkitys.

23.

toteaa edellä esitetyn valossa, että direktiivin 2004/83/EY säännökset ovat ehdottomasti kannatettavia. Säännöksissä kuvataan ja yhtenäistetään toissijainen suojelu, jota on sovellettava niihin, jotka eivät ole Geneven yleissopimuksessa määriteltyjä pakolaisia. Tällaista suojelua on pidettävä pakolaisen asemaa täydentävänä, ei sen ala- tai yläkäsitteenä tai sitä alempiarvoisena.

24.

on näin ollen tyytyväinen Euroopan komission ponnisteluihin määritellä toissijaisen suojelun edellytykset sekä täydentää ja laajentaa näin Geneven yleissopimuksen määräyksiä.

25.

korostaa, että yhteisön säädösten tarkastelu mahdollistaa kaksi kansainvälisen suojelun muotoa (pakolainen ja toissijaista suojelua saava henkilö). Näin voidaan laajentaa suojeltavien ryhmää.

26.

vaatii, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti yhden jäsenvaltion myöntämät molemmat kansainvälisen suojelun muodot.

27.

suosittelee, että luodaan mahdollisuus siirtää velvollisuudet jäsenvaltioiden välillä silloin, kun kansainvälistä suojelua saava henkilö muuttaa asumaan yhdestä jäsenvaltiosta toiseen. Näin varmistetaan (myös suoraan valvottu ja seurattu) liikkumisvapaus Euroopan unionissa.

28.

pitää tarpeellisena, että Euroopan unioni laatii (lainsäädäntö- ja toiminta)välineitä, joita se voi soveltaa tapauksissa, joissa ei ole mahdollista poistaa henkilöä unionin alueelta.

29.

katsoo, että erityisen suojelun tarve on määriteltävä henkilön ja hänen kokemustensa erityispiirteiden perusteella lukuun ottamatta eräitä ryhmiä, joihin on sovellettava erityisiä vastaanotto- ja suojelutoimia (yksin tulevat alaikäiset, turvapaikanhakijan mukana tai perässä saapuvat taikka yksin pakenevat naiset ja fyysisesti tai henkisesti vammaiset) ja joiden erityistilanne on otettava turvapaikkamenettelyssä ja päätöksenteossa asianmukaisesti huomioon (esimerkiksi kunnioittamalla oikeutta yksityis- ja perhe-elämään tai perheen yhdistämiseen).

30.

kiinnittää huomiota siihen, että etenkin kidutuksen uhrien osalta tuki- ja kuntoutustoimet voivat osoittautua riittämättömiksi, jos

31.

suosittelee tämän vuoksi, että yhteistä turvapaikkajärjestelmää valmisteltaessa käydään laajaa ja yksityiskohtaista keskustelua siitä, miten määritellään yhteiset standardit erityisen suojelun tarpeessa olevien yksittäisten tapausten tunnistamiseksi.

32.

ehdottaa, että Euroopan unionin laatimia välineitä, joilla tuetaan turvapaikkajärjestelmän eri toimijoiden työtä (esimerkiksi suuntaviivat, käsikirjat ja koulutusohjelmat), täydennetään erityisohjeilla ja -indikaattoreilla, jotta helpotetaan erityisen suojelun tarpeen tunnistamista ja siten sen käsittelyä.

33.

katsoo, että on tärkeää vahvistaa paikallisten sosiaalipalvelujen toimivaltuuksia silloin, kun on tunnistettava erityisen suojelun tarpeessa oleva henkilö ja huolehdittava hänestä. Komitea kehottaakin Euroopan unionia ryhtymään toimiin ja sekä myöntämään varoja valmiuksien kehittämistä koskevien erityisohjelmien tukemiseksi että edistämään jäsenvaltioissa järjestettäviä koulutus- ja täydennyskoulutusohjelmia.

34.

korostaa, että kotoutuminen on prosessi, jonka päätavoitteena on pakolaisen riittävä itsenäisyys. Kotoutumisprosessissa on erilaisia rinnakkaisia kotouttamistasoja (työelämä, asunto, yhteiskunnallinen elämä) ja eri etappeja (alueen tuntemus, mahdollisuus palveluihin, osallistuminen).

35.

pitää välttämättömänä, että kun kerätään maahanmuuttajien toisen sukupolven eri puolilla Eurooppaa kotouttamispolitiikkojen yhteydessä mahdollisesti saamia huonoja kokemuksia, pakolaisia ei (tässä tapauksessa) tule pitää ”ulkomaalaisina” tai ”vieraina”. Lähtökohtana on oltava vastaanottavan maan arvojen ja voimassa olevan lainsäädännön tunnustaminen ja kunnioittaminen, mutta pakolaisia ei pidä erottaa kulttuuristaan.

36.

toteaa pakolaisten onnistuneen kotoutumisen edellyttävän, että he tuntevat voivansa osallistua asuinpaikkanaan olevan korttelin, kaupungin, valtion ja Euroopan unionin elämään. Osallistumisella alueiden poliittiseen elämään alkaen aktiivisesta ja passiivisesta äänioikeudesta paikallisvaaleissa on hyvin vahva konkreettinen ja symbolinen arvo.

37.

katsoo, että osallisuudentunteen kehittyminen alkaa kouluissa ja että pakolaisen asemassa oleville oppilaille ja opiskelijoille suunnattuja vastaanotto- ja kotouttamisohjelmia voidaan luoda kaikissa jäsenvaltioiden koulutus- ja yliopistojärjestelmissä.

38.

suosittelee, että

39.

ehdottaa, että säädetään yhteisistä menettelyistä kansainvälistä suojelua hakevien, unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten tunnistamiseksi.

40.

ehdottaa, että laaditaan asianmukaisia koulutus- ja täydennyskoulutusohjelmia, jotka on suunnattu rajavartiostolle ja poliisivoimille, valtiosta riippumattomille järjestöille, turvapaikkahakemuksia käsitteleville toimivaltaisille viranomaisille, paikallisille terveys- ja sosiaalipalveluille, paikallishallinnoille ja jäsenvaltioiden elinten johtajille.

41.

ehdottaa kohtaamis- ja vaihtotoiminnan järjestämistä. Esimerkiksi voitaisiin järjestää turvapaikka-asioita käsittelevä eurooppalainen konferenssi ja alueellisia konferensseja sekä käynnistää henkilökunnan vaihto-ohjelma, eräänlainen Erasmus-ohjelma turvapaikka-asioiden parissa työskenteleville.

42.

rohkaisee jäsenvaltioita lisäämään keskinäistä koordinointiaan tietyissä turvapaikka-asioissa.

43.

suosittelee, että annetaan unionin asetus, jossa säädetään seuraavista jäsenvaltioiden välisistä näkökohdista: myönnetyn suojelun vastavuoroinen tunnustaminen; menetelmät, jotka liittyvät pakolaisen ja toissijaista suojelua saavan henkilön aseman siirtämiseen ja yhdenmukaiseen oikeudelliseen asemaan.

44.

pitää tärkeänä, että eri toimijoiden ja avainkumppanien — kansallisista elimistä paikallishallintoihin ja poliisivoimista valtiosta riippumattomiin järjestöihin — kuulemisvälineitä laajennetaan ja kehitetään yhteisen turvapaikkajärjestelmän toteuttamiseksi.

45.

suosittelee, että suunnitellaan rahoitusjärjestelyjä ja tarjouskilpailuja jäsenvaltio- ja paikallistason toimijoiden kompetenssin vahvistamiseksi. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityishuomiota psykososiaalisiin seikkoihin sekä erityisen suojelun tarpeen tunnistamiseen ja käsittelemiseen.

46.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission esittämään yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaan puiteohjelmaan vuosille 2007–2013. Tähän monivuotiseen ohjelmaan sisältyy neljä pilaria sekä niitä vastaavat varat, ja siinä tarkastellaan yksityiskohtaisesti erilaisia muuttoilmiöön liittyviä kysymyksiä. Komitea on erityisen tyytyväinen uuden sukupolven Euroopan pakolaisrahastoon ajalle 2008–2013 sekä pakolaisten paluurahastoon, sillä niiden avulla vastataan nimenomaan turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin liittyviin paikallisviranomaisten tarpeisiin.

47.

katsoo, että menettelysääntöjen, vastaanoton, kotouttamisen ja paikallisyhteisöissä osallistumisen yhtenäistäminen on ensisijainen keino estää Euroopan unionista kansainvälistä suojaa hakevien tai saavien liikkuminen jäsenvaltiosta toiseen.

48.

korostaa, että kyseisen yhtenäistämisen edellyttämien suurten ponnistusten tavoitteena on tehokkaan eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen ja että se on keskeinen väline pyrittäessä jakamaan täysin vastuut ja toimivaltuudet kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken.

49.

muistuttaa, että kyseisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää rahoitusta, henkilöresursseja ja aikaa. Se on kuitenkin tarpeellinen sellaisen toimintamallin laatimiseksi, jonka avulla voidaan ratkaista muuttoliikkeen ohjaukseen koko Euroopan unionissa liittyviä ongelmia.

50.

korostaa, että edellä mainittujen toimien toteuttamiseksi ja niiden vaikutusten varmistamiseksi jäsenvaltioissa on tärkeää, että eurooppalaiseen turvapaikkapolitiikkaan kohdennetuista varoista tietty osuus varattaisiin käytettäväksi unionitasolla ja tietyt osuudet suunnattaisiin jäsenvaltioiden käyttöön.

51.

suosittelee näin ollen, että sekä jäsenvaltioille, joissa turvapaikkahakemusten määrä on nousussa tai joissa turvapaikkahakemuksia tehdään jatkuvasti, että unionin ulkorajoilla sijaitseville valtioille myönnetään varat suhteessa toteutettaviin toimiin. Yhteisen turvapaikkajärjestelmän toteuttaminen edellyttää huomattavia varoja, ja etenkin ensimmäisenä viisivuotiskautena on poikettava säännöstä, jonka mukaan unionin rahoitus ainoastaan täydentää jäsenvaltioiden rahoitusta.

52.

kehottaa tätä silmällä pitäen suunnittelemaan unionin rahoituksen järkevästi ja asianmukaisesti siten, että luodaan käytännön toimien rahoitusmahdollisuuksia etenkin koulutuksessa, henkilöstövaihdossa ja paikallistason kumppanien osallistumisessa unionitason kuulemisprosessiin.

53.

suosittelee myös, että tuetaan asianmukaisin varoin uusia jäsenvaltioita sekä niitä vanhoja jäsenvaltioita, joilla ei ole pitkää kokemusta siirtolaisuuden ohjauksesta, sekä kohdennetaan lisärahoitusta jäsenvaltioiden mahdollisten rakenteellisten puutteiden korjaamiseksi. Tätä taustaa vasten ei ole tarpeen suunnitella uudelleensijoitusohjelmia Euroopan unionissa.

54.

suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotukseen neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta sen soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä (pakolaisia tai toissijaista suojelua saavia henkilöitä).

55.

katsoo, että direktiivin 2003/109/EY sisällön laajentaminen koskemaan henkilöitä, jotka saavat jossakin muodossa kansainvälistä suojelua, on keskeinen toimenpide mahdollisen syrjintäriskin poistamiseksi sekä keino edistää integrointia turvapaikka-asioita koskevassa yhteisön yhtenäistämisprosessissa.

56.

pitää tärkeänä, että kansainvälistä suojelua saava henkilö voi saada pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt hänelle suojelun, sekä käyttää oleskeluoikeuttaan toisessa jäsenvaltiossa.

57.

korostaa, että jossakin muodossa myönnetty kansainvälinen suojelu on ehdottomasti otettava huomioon arvioitaessa seurauksia, jotka aiheutuvat pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman mahdollisesta menettämisestä.

58.

suhtautuu näin ollen myönteisesti toimenpiteisiin, joilla ehdotetussa direktiivissä korostetaan palauttamiskiellon periaatteen noudattamista (periaate kieltää henkilön pakkopalauttamisen maahan, jossa hänen henkensä tai vapautensa olisivat vaarassa) sekä sen täysimittaista ja konkreettista toteuttamista unionin ja kansainvälisten määräysten mukaisesti. Komitea vastustaa kuitenkin mahdollisia pidemmälle meneviä rajoituksia, jotka koskevat karkottamista ja maasta poistamista.

59.

katsoo, että palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti on tärkeää varmistaa, että toisen jäsenvaltion viranomaiset ovat täysin tietoisia siitä, että kyseisen jäsenvaltion alueelle oleskelulupaa hakeva pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen kuuluu jo kansainvälisen suojelun piiriin jossakin muussa jäsenvaltiossa. Tällainen säännös on välttämätön, jotta varmistetaan suojelun jatkuvuus tapauksissa, joissa kansainvälisen suojelun tarve jatkuu.

60.

pitää välttämättömänä, että kolmannen maan kansalaisen oleskelun ”taustalla oleva suojelun tarve” on otettava ehdottomasti huomioon, jos kansainvälistä suojelua saavan henkilön aseman myöntävät tai peruuttavat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät ole samat kuin ne viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia myöntämään tai peruuttamaan pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman.

61.

suhtautuu myönteisesti säännöksiin, joilla varmistetaan oleskeluoikeutta toisessa jäsenvaltiossa koskevien edellytysten täysi soveltaminen myös kansainvälistä suojelua saaviin ja pitkään oleskelleiden kolmannen maan kansalaisen asemassa oleviin henkilöihin.

62.

suosittelee lopuksi, että unionitasolla annettaisiin yhtenäiset säännökset pakolaisille ja toissijaista suojelua saaville henkilöille myönnettävästä luvasta oleskella (työ- tai perhesyistä) toisessa jäsenvaltiossa ja että ennen kaikkea mahdollistettaisiin myönnettyä kansainvälistä suojelua koskevan vastuun siirtäminen toiselle jäsenvaltiolle.